Original subtitles

SAN SEBASTIÁN

Laske ankkuri!

Täydelliset puitteet innoittamaan uutta keikkaamme.

Kerron ideasta, jota olen pyöritellyt päiväkausia.

Niinkö? Millaisesta?

Pankin tallelokeroiden ryöstämisestä. Eikä minkä tahansa pankin.

Pankin, jossa on eniten tallelokeroita koko maassa. 7 624 kappaletta.

Pankin holvissa on yksityisiä lokeroita, eikä kukaan kysy, mitä niissä on.

Kaiketi koruja ja kultaa,

mutta todellisuudessa niihin piilotetaan laittomia rahoja.

Ehdotatko, että ryöväisimme lokerot tietämättä niiden sisältöä?

Olisiko se yllätysryöstö?

Ei olisi. Puhun Marbellan pankista. Lokeroiden määrää on lisätty kolmesti.

Siksi, että Marbella on ökyrikas paikka.

On venäläisiä monimiljonäärejä, arabisheikkejä -

ja mafioita joka puolelta. Libanonista, Italiasta, Marokosta…

Luuletko lokeroissa olevan mummin rihkamaa?

Ei, niissä on laitonta rahaa ja kultaharkkoja.

Pulahdetaanko?

Voimme tehdä sen jouluna.

Jouluaatto osuu perjantaille ja joulupäivä lauantaille.

Sunnuntain myötä meillä on kolme päivää aikaa murtaa holvi ja tyhjentää lokerot.

Minä en aio ryöstää jouluna lokeroita, joiden sisältöä emme tiedä.

Sanoin jo. Laitonta rahaa. Rutkasti. Panen pääni pantiksi.

Voitko taata, että lokeroissa on yli 15 miljoonaa euroa?

Se on minimisummani. Ja käteisenä, ei koruina ja harkkoina.

Mitä sitten ehdotat?

Miljonäärien purjehduskokkareille tuloa? Purjehduksen vintage-maailmancupia?

Tulimme tänne kalastelemaan. Kaveeraamme monimiljonäärien kanssa.

Mieti niitä sanoja. "Moni" ja "miljonääri".

Mistä ne tulevat? Siitä, että heillä on monia miljoonia.

Miksemme siinä tapauksessa ole Monacossa?

Älä ole vanhanaikainen.

Täällä on monimiljonäärien seikkailijatyyppejä.

Sellaisia, jotka purjehtivat ympäri maailman. Heitä haluamme.

Tiedätkö miksi? He luulevat olevansa kuin me.

He edustavat uushippiaatetta ja pukeutuvat t-paitoihin.

Kuten se Facebook-tyyppi. He esittävät olevansa tavallisia.

San Sebastián on uusi Monaco.

Miten valitsemme kohteen?

Se on eräs lempiasioistani. Viettely.

Ei riitä, että valitsee upporikkaan.

Pitää vielä voittaa luottamus.

Täytyy päästä ystäväpiiriin ja lähietäisyydelle.

Sitten selvitetään, missä omaisuutta säilytetään ja onko heillä salaisuuksia.

Sitten heidät kynitään putipuhtaaksi, kuin kana konsanaan.

Siksi siis olemme täällä. Viettelemässä.

Aloitetaanko?

Hyvää iltaa. Suokaa anteeksi.

Ystäväni kehui juuri mekkoanne. Se pukee teitä erinomaisesti.

Kauniisti sanottu. Nimeni on Margarita. Ja te olette?

Ricardo Pérez Infante. Hänellä on varustamo Pohjois-Afrikassa.

Jatkakaa te vain juttua. Minä käyn vilkaisemassa veneitä.

Minullakin on varustamo. -Niinkö?

Toisessa maassa. -Sepä sattui.

Kaulakoruni.

Varovasti. Saanko?

Olkaa kiltti.

Kiitos. Hetki vain.

Katsotaanpa.

Mitään ei taida puuttua. -Suuret kiitokset.

Huomasinkin, että lukko oli löysällä.

Saanko?

Varotaan hiuksia. Kas noin.

Joskus korulukossa on käytetty eri karaatteja.

Ajan myötä materiaaliero löystyttää osia.

Olette selvästi koruasiantuntija. -Ei, olen pelkkä amatööri.

Isoisäni oli jalokivikauppias. Pariisissa.

Ja te olette…?

Nimeni on Simón. Hauska tavata.

Tiedän, kuka te olette. Genoveva Dante. Málagan herttuatar.

Ilo on minun puolellani.

Hauska tavata. -Samoin.

Anteeksi, Genoveva-neiti. Autonne odottaa.

Pahoittelen.

Haluaisin jatkaa keskustelua, mutta minulla on muuta menoa.

Saatanko teidät ulos?

Sopiihan se.

Tästä on kehkeytymässä yksi elämäni parhaista juhlista.

Ikävää, ettette voinut viipyä pidempään, mutta ilta on ollut todella miellyttävä.

Tapaammeko illallisella? -Lähden Sevillaan.

Ymmärrän hyvin. Asutte yhdessä kaupungin kauneimmassa paikassa.

Tiedättekö palatsini?

Aina kun kävelen sen ohi, pysähdyn ihailemaan sen julkisivua.

Kuvittelen sisäpuolenkin olevan arkkitehtoninen helmi.

Haluaisitteko nähdä sen? -Se olisi mukavaa.

Te emäntänä tekee ilosta kaksinkertaisen.

Sopisiko ensi viikolla?

Käykö kahden viikon päästä?

Liikun veneellä, joten elämäntahtini on erilainen.

Minä odotan.

Miten sen naisen kanssa sujui? Putosivatko tekohampaat lasiin?

Tosi hauskaa.

Kuka hän on?

Miljonääri, jonka ryöstämme.

RAHAPAJA BERLIINI JA NAINEN JA KÄRPPÄ

Herkkuja herttuattarelle.

Ei olisi tarvinnut. -Ilo on minun puolellani.

Tulkaa mukaani.

Ette tiedäkään, miten mukavaa on saada teidät tänne.

Esittelettekö nyt palatsin?

Kohta.

Taideluennon ehtii myöhemminkin. Eräs asia ei voi odottaa.

Niinkö?

Mikä se on? -Yllätys. Saatte nähdä.

Tätä tietä.

Olen iloinen, että hyväksyitte kutsuni.

Olen odottanut tapaamistamme innolla.

Vaimoni kertoi, että ihailette kovin Sevillaa ja erityisesti kotiani.

Huomasin uusgoottilaiset ja uusmudéjarilaiset piirteet.

On vielä muutakin. Uusrenessanssia. Näytän sen itse.

Saitte taideluentonne.

Menen katsomaan, että suklaat on pantu kylmään. Tämä kuumuus…

Kiitos, kultaseni.

Istutaanko alas? -Istutaan vain.

Puhuin totta, kun sanoin odottaneeni tapaamistamme.

Olen kuullut paljon hyvää.

Paljon hyvää teistä.

Kuka on kertonut minusta?

Olette verraton mies. Teitä voisi sanoa jopa neroksi.

Ihailen taitojanne -

ja moitteetonta uraanne ilman vastoinkäymisiä.

Ette ole jättänyt yhtäkään johtolankaa poliisille.

Mistä tässä oikein on kyse?

Uhkailetteko minua?

En toki. Älkää ymmärtäkö väärin.

En kiristä teitä enkä kysy, missä se pikari on.

Se kuului hyvälle ystävälleni, mutta hän on hyväksynyt menetyksensä.

Olen todellinen ihailijanne.

Siksi toin teidät tänne.

Ehdotan liiketoimia.

Haluan, että varastatte minulle -

Leonardo da Vincin maalauksen.

Nainen ja kärppä -maalauksen. Tiedättekö sen?

Se on yksi neljästä Leonardon maalaamasta naisesta.

Se on tällä hetkellä Krakovassa, Czartoryskin museossa.

Upeaa. Kuulitko? Juuri niin.

Se on kuitenkin tulossa Sevillaan renessanssinäyttelyyn.

Entiseen Merced Calzadan luostariin.

Nykyiseen taidemuseoon.

Eikö olekin merkki kohtalolta, että nainen tulee kaupunkiini, koska…

Himoitsen sitä eniten maailmassa.

Se lurjus himoitsee sitä "eniten maailmassa".

Hän ihailee minua kuin paavia. -Kuka?

Málagan herttua. Hän kieroili minut palatsiinsa.

Hän lähetti kauniin vaimonsa houkutuslinnuksi -

tietäen, että herrasmiehenä en voisi vastustaa tätä.

Miksi? Mitä hän haluaa?

Hän näytti kuvan varastamastamme pikarista.

Mistä hän sai kuvan? Kuka on antanut tietoja?

Mitä väliä sillä on, Damián?

Tärkeintä on, että minun pitää varastaa hänelle.

Pitääkö hän minua jonain juoksupoikana? Näytänkö muka palkkavarkaalta?

Olenko joku tsuppari?

Tiedät sen hyvin.

Ryöstöni ovat mestariteoksia, eivät tilaustöitä millekään tomppelille.

Kai voit vain kieltäytyä?

En kieltäytynyt.

Suostuitko? -En sitäkään.

Sanoin harkitsevani asiaa. Että osaakin olla kuuma.

Mutta…

Miksi sanoit niin? -Annamme hänelle opetuksen.

Hän saa ansaitsemansa koston. -Andrés, miten aiot kostaa hänelle?

Se, joka varastaa varkaalta, saa kaiken anteeksi, eikö niin?

Siihen tähtäämme.

Olimme jo etsimässä sopivaa kohdetta.

Hänen armonsa on täydellinen. Hän on meitäkin kierompi.

Eikä voi tehdä rikosilmoitusta. -Toimit hetken huumassa.

Se tyyppi tuntee meidät.

Sinut myös.

Ei kannata kieltäytyä.

Suostumme ja ryöstämme hänet, eikä hän mahda mitään.

Sopiiko?

Kokoa jengi.

Rauhoitu, Candela! -Pitäisikö muka rauhoittua?

Ala painua kodistani!

Tästä saat romusi.

Oletko päästäsi vialla? -Tulen alas näyttämään, mikä on vialla.

Enkö käskenyt sinun lähteä? -Candela.

Kerro, mitä tein. -Petit minua serkkusi kanssa.

Ole kiltti. Serkkuni kanssa ei tapahtunut mitään.

Häivy. -En tiedä, mitä sanoa.

Mitä tuijotat? Onko kasvoissani jotain? -Ei, rouva.

"Rouva". Tämä tästä puuttuikin.

Mietin vain, mikä onni, etten ole tuo tyyppi.

Näytät siltä kuin pyörtyisit. Olet kuumissasi kuin työjuhta.

Pukuni on sataprosenttista pellavaa, mutta sekään ei tunnu auttavan.

Miten täällä voi asua, kun varjossakin on 45 astetta?

Me paikalliset olemme kuumaverisiä.

Veremme kuohahtaa hetkessä, ja lämmitämme koko kaupungin.

Eikö koskaan ole tehnyt mieli muuttaa vaikkapa Sveitsiin?

Vai oikein Sveitsiin. Johan on.

Kuule, saat tämän lahjaksi. Näytät siltä, että pidät musiikista.

Ja on etelässä paljon hyvääkin.

Flamenco, Guadalquivir-joki, appelsiinipuita ja -kukkia…

Ja yli 300 Neitsyt Maria -veistosta.

Sekä Passio. -Aivan.

Nähtyäni riidan kahnauksesta huolimatta -

intohimoa oli enemmän kuin moni kokee elämänsä aikana.

Emme jätä mitään puolitiehen. Elämme täysin miekoin.

Ei. Sanonta on "täysin rinnoin".

Ei ole. -Kylläpäs.

"Täysin miekoin" kuulostaa pahaenteiseltä.

Tässä sinulle toinen lahja. Kun kuuntelet sitä, muistat minut.

Kiitos.

Vielä yksi asia.

Jos et halua olla kuumissasi, ei kannata käyttää pikkutakkia.

Näkemiin.

Autanko? -Ei tarvitse.

Varmastiko?

Ilmoitin muille. He tulevat 48 tunnin sisällä.

Mainiota.

Mikä se on?

Tuo nainen varasti lompakkoni kuin David Copperfield konsanaan.

Hän antoi levyt, jutteli minulle -

ja tönäisi minua kahdesti viedäkseen huomioni muualle -

ja ylettääkseen taskuihini.

Hän otti lompakon kuin leijuen.

Hän ei hipaissutkaan minua. Aivan upeaa.

Mitä siinä oli?

Ei mitään. Vain 600–700 euroa.

Älä nyt. Silmänkääntötemput ovat taidetta.

Tietenkin. -Ei minua haittaa maksaa siitä.

Ei tietenkään. -Ihan totta.

Tai sitten haluat palata hakemaan lompakkosi.

Pariisin-ryöstön jälkeen Bruce oli Keilan lumoissa mutta hämmentynyt.

Keila oli 34. nainen, jota hän oli suudellut,

mutta sillä kertaa hän halusi tehdä asioita, joita ei ollut koskaan tehnyt.

Kuten odotti häntä kampaamossa.

Tai istui elokuvissa tietämättä, mitä he katsoivat.

Ja eräänä päivänä jouluikkunan edessä…

Keila.

…hän kysyi jotain ensi kertaa.

Muutetaanko yhteen?

Joo!

Kahden viikon yhteiselon jälkeen Bruce huomasi, ettei halunnut paeta.

Bruce ymmärsi olevansa syvästi rakastunut.

Vanha Bruce oli kuollut.

Hän päätti järjestää jäähyväisjuhlat.

Hän kutsui ystävänsä, perheensä ja kotikaupunkinsa väkeä.

Juhlissa oli yli 1 500 henkeä.

Juhlissa Bruce hyvästeli elostelun, alkoholin, reggaetonin -

ja yhden yön jutut.

Hääkakkusulhaseksi pukeutuneena rinnallaan Keila hänkin morsiuspuvussa -

Bruce tuli parvekkeelle kertomaan, että oli löytänyt Keilan.

Mutta Brucen jättäessä paheellisen elämän -

Keila, melkein vahingossa, löysi sen.

Joskus typeräkin hetki voi johdattaa helvettiin.

Roikin oli päässyt kokeilemaan pariskuntaelämää.

Toisin kuin Brucella ja Keilalla, hänen elämänsä oli alussa taianomaista.

He asuivat mökissä kaukana muusta maailmasta -

kuin Robinson Crusoet.

Joinain öinä he siirsivät sängyn ulos katsellakseen meteoriparvia.

Joskus he nukahtivat.

Miten ihanaa!

Cameron sanoi, että kun on onnellinen, voi nukkua missä vain.

Kyllästyttyään maaseutuun he kurvasivat pyörällään kaupunkiin.

He elivät missä halusivat ja miten halusivat.

Mutta matkan varrella jokin meni pieleen.

He saapuivat erikseen.

Kukaan meistä ei nähnyt heidän puhuvan toisilleen.

Meillä kaikilla oli lemmenseikkailunsa, minullakin.

Mutta omani oli platoninen romanssi Damiánin kanssa.

Pariisin-ryöstön adrenaliinin haihduttua Damián joutui palaamaan tyhjään kotiin.

Hän alkoi pakkomielteisesti vältellä kotiin menoa.

Hän venytti luentojaan ja työaikaansa.

Hän liittyi jopa professorien padelkerhoon.

Silti aina koitti hetki, kun yliopisto sulki ovensa.

Olin ostanut matkalaukun ja lentolipun Singaporeen tavatakseni Camillen.

Mutta joku väijyi aina kotini ulkopuolella.

Hän tuli ja meni ja pysäköi autonsa väärin.

Nähdessään minut hän esitti törmäävänsä minuun sattumalta.

Kas, Andrés. Mikä sattuma.

Olen menossa kauppaan. Yliopisto meni kiinni.

Mentäisiinkö oluelle?

Tai elokuviin tai syömään korealaista?

Tajusin, että ystäväni kaipasi kipeästi matkustelua ja tunteistaan puhumista.

Jutusta ei tullut loppua.

Hän avautui minulle Vancouverissa,

Arizonassa ja Tulumissa.

Hän puhui Medellínissä ja Rio de Janeirossa…

Hän ei lakannut puhumasta ennen kuin pääsimme Argentiinaan.

Siellä, Patagoniassa,

kun näimme jäätikön murtuvan ja vajoavan mereen hänen elämänsä lailla -

hän tajusi, että oli aika nousta murheen alhosta.

Palataanko kotiin?

No niin, nyt meillä on kaikki. Aloitetaan.

Mietitte varmasti, miksi olemme Sevillassa.

Meitä on pyydetty varastamaan Nainen ja kärppä -maalaus.

Leonardo da Vinci maalasi sen vuonna 1489.

Sen arvo on yli 300 miljoonaa euroa.

Se on Czartoryskin museossa Krakovassa.

Kymmenen päivän päästä se tulee näyttelyyn Sevillaan.

Mutta emme varasta sitä.

Suo anteeksi.

Oikea kysymys ei ole, mitä varastamme, vaan keneltä.

Álvaro Hermoso de Medina.

Hän pyysi palveluksiamme sitä onnetonta ryöstöä varten.

Jatka.

Hän tulee vanhasta espanjalaisesta aatelissuvusta ja asuu palatsissa.

Siihen kuuluu 8 000 neliömetrin verran pylväskäytäviä, puutarhoja, talleja…

Tiluksilla on jopa kirkko.

Hänellä on kuuluisa sherryviinitila, ja hän kasvattaa härkiä.

Hän on itsekin taitava ratsastaja.

Miksi aristokraatti palatseineen ja viinitiloineen haluaa varastaa maalauksen?

Juuri sitä kysyin häneltä.

Nainen ja kärppä on epäilemättä kaunis,

ja lisäksi sen rahallinen arvo on mittaamaton.

Onko se teitä varten, vai aiotteko myydä sen mustassa pörssissä?

No, se ei kuulu teille.

Mutta sanotaan, että haluan sen itselleni.

Siitä tulee kokoelmani kirsikka.

Jopas.

Haluaisin nähdä sen.

Ymmärrätte varmasti, että turvallisuussyistä -

tai pikemminkin loogisista syistä -

en näytä sitä kaltaisellenne ammattilaiselle.

Se kokoelma on tavoitteemme.

Millainen se on? -Mikä niin?

Se kokoelma.

Emme vielä tiedä.

Et voi olla tosissasi.

Et suostunut ryöstämään tallelokeroita tietämättä sisällöstä,

mutta ties mikä kokoelma kelpaa.

Hän voi olla vaikka postimerkkien keräilijä.

Ehkä hänellä kolikoita keksipurkeissa tai vaikka ruukkuja.

Ruukkuja!

Kukaan ei varasta da Vinciä minkään arvottoman rinnalle.

Jos maalaus on kirsikka, kuvittele itse kakku.

Minusta tuntuu, että kokoelma on suurenmoinen kalleus.

Tulit Sevillaan havittelemaan herttuattaren kalleuksia.

Näin sinut San Sebastiánissa. Se keimailu ja kiherrys portaissa.

Purjehdimme Kantabrian rannikolta aina Sevillaan asti tärskyjesi toivossa.

Nyt sinua korpeaa, koska se olikin vain juoni esitellä sinut aviomiehelle.

Ryöstössä on pidettävä pää kylmänä.

Sitä ei tehdä, jotta päästään kostamaan herttualle.

Vedät meidät mukaan epävarmaan ja riskialttiiseen suunnitelmaan -

loukatun egosi ja ylpeytesi takia.

Entä sinä sitten?

Haluatko kertoa, mitä itse suunnittelit?

Hän haluaa minut mukaansa ryöväämään tallelokeroita -

putkiasentajan puhalluslampulla joulupyhien aikaan,

koska hänellä ei ole ketään, jonka kanssa syödä ja laulaa joululauluja.

Nyt tehdään näin.

Se, joka haluaa ryövätä yllätyslokeroita Damiánin kanssa, saa lähteä veneestä.

Kimpsut mukaan ja menoksi.

Ne, jotka haluavat selvittää, mitä herttuaan kokoelmaan kuuluu,

saavat jäädä.

Hyvä on.

Minäkin jään.

Ryöstetään se kokoelma,

ja sen jälkeen tyhjennän tallelokerot vapaaehtoisten kanssa.

Sitten nähdään, kummassa on enemmän järkeä.

Tämä kaupunki on kaunis.

Etenkin öisin,

kun ketään ei näy ja tukahduttava kuumuus helpottaa.

Silti appelsiinipuunkukkien tuoksu viipyilee ilmassa.

Hengitä tuoksua, Roi.

Haistatko sen?

Haistan. -Lumoavaa.

Minne olemme menossa?

Katsomme, oletko menettänyt kykysi viime kuukausien aikana.

Avaa tuo ovi.

Avaa nyt.

Loistavaa.

Nyt tämä.

Liittyykö tämä siihen kokoelmaan?

Mihin kokoelmaan?

Herttuan.

Korkeintaan hyvin etäisesti.

Jatka vain.

Aivan ihmeellistä.

Minä hoidan tämän. Palaa sinä veneelle jatkamaan tutkimuksia muiden kanssa.

Sinä ammuit minua.

Ne ovat vain hauleja. Tämä on markkinahaulikko.

Mitä teet kotonani?

Haen varastamasi lompakon.

Soita ovikelloa kuten muutkin. Ensi kerralla tähtään silmään.

Taisin keksiä jotain.

Nämä ovat herttuan veroilmoituksia.

Hänellä on karjayritys, viinitila ja veneenvuokrausfirma.

Luksuslomaveneitä. Vain rikkailla on niihin varaa.

Mitä mieltä olet? -En tiedä, Cameron.

Venevuokraamo ei auta keksimään, missä hän piilottelee kokoelmaansa.

Olo on kuin sijaisopettajalla.

Kirjallisuuden opettajalla, joka tuuraa fysiikanmaikkaa.

Tämä ei ole minun ryöstöni.

Minä keksin jotain, jos haluat nähdä.

Hakkeroin sähköpostit, kirjeenvaihdon, laskut, pankkitilit, ostolaskut…

Paljastit tyypin kaikki salaisuudet.

Vuonna 1999 hän teki muutostöitä kiinteistöllään Sevillan ulkopuolella.

Hän rakennutti maanalaisen junan,

jolla pääsee viinitilalle suoraan kartanolta käsin.

Eikö olekin outoa?

Tämäkin on outo juttu.

Vuotta myöhemmin hän siirsi tilan sisällön Jerez de la Fronteraan.

Ja sulki vanhan.

Outoa maksaa yksityisjunasta ja panna sitten lappu luukulle.

Vuoden 2000 veroilmoituksessa hän vähensi miljoonan euron laskun.

Nitax Private Security. Geneveläinen turva-alan yritys.

Laskussa lukee kiinteistön osoite.

Sama firma turvaa Sotheby'siä ja Louvrea. Se lukee nettisivuilla.

Miksi kukaan haluaisi turvata tyhjää viinitilaa,

jonne pääsee kotoa omalla junalla?

Jos kokoelma on olemassa, se on siellä.

Jatkakaa te.

Missä Berliini on? Haluan hyttiini. Hän saa jatkaa tutkimuksia.

Niin. Asia on sillä tavalla, että kävimme kävelyllä.

Kävelimme vain. -Aivan.

Hän jäi sinne.

Ette sattuneet käymään Patio de Banderasin aukiolla?

Kyllä. -Numerossa 22?

Kyllä. -Kakkoskerroksessa?

Kyllä. -Voi helvetin kuustoista.

Ensin herttuatar ja kokoelma, ja nyt levyjä heittelevä nainen.

Painun pehkuihin.

Kirvelee.

Niinkö?

Voisitko nostaa kanin hetkeksi pois sängystä?

Minkä takia?

Se ei ole kovin hygieenistä näissä olosuhteissa.

Pomelo on puhdas.

Sitä paitsi raukkaparka on vielä järkyttynyt.

Sitten seuraava. -Varovasti sitten.

Sain sen.

Tervehditkö aina vieraita ampumalla?

Olit kutsumaton vieras.

Luulin sinua erääksi toiseksi.

Keneksi? -Poikaystäväkseni.

Tai entiseksi poikaystäväksi.

Hän varasti kenkälaatikon, jossa oli 6 000 euroa.

Hän tiesi, että keksipurkissa on lisää, mutta sitä hän ei löytänyt.

Luulin, että hän palasi siksi.

Kun mysteeri on selvitetty ja palautat lompakkoni,

saatan pyytää sinua syömään.

Tarkemmin ajateltuna aamiaiselle.

Se ei onnistu. -Miksei?

Lompakko oli siinä kenkälaatikossa.

Mutta tiedätkö mitä?

Hän vei sinun lompakkosi ja minun rahani,

joten saat tulla mukaan hankkimaan ne takaisin.

Mitä sanot? -Jos kerran on pakko…

Voit lainata hänen t-paitaansa.

T-paitaako? Ei käy.

Mahdotonta.

Onko sinulla lapsia? -Minullako? Ei.

Haluatko jotain? Suklaapatukan? -Ei kiitos. Odotan aamupalaa.

Selvä.

No niin.

Valmista tuli.

Ihanaa, María.

Minä en kirjo nenäliinoja Etkä sinä riko sopimuksia

En tapa mustasukkaisuuttani Etkä sinä kuole vuokseni

Ja ennen kuin rakastat minua Kuten kissaa rakastetaan

Lähden kenen tahansa matkaan Joka sinusta muistuttaa

Sinulle oveni avaan…

Menemme tuonne. -Kuten rouva haluaa.

Valitsemasi rauha on sotaani pahempi

Mitä olisi voinut olla Ja mitä ei koskaan tule olemaan

En koskaan oppinut Miten kulkea tuulen mukana

Joka tämän syntisen kaupungin Kulmia kurittaa

Velhon poloinen oppipoika Hän taivaankanteen sylkäisee…

Mennäänkö?

Tulenko apuun?

Hyvää ruokahalua. -Kiitos, Candela.

Kohta saat nähdä, mihin pystyn.

Missä rahani ovat?

Eikö ketään ole kotona?

Oletko nukkumassa?

Katsotaan, kuinka äkkiä heräät.

Nukutko sinä? Herätys, rakas.

Nukuttaako? Katsotaan, heräätkö tähän.

Täällä yritetään nukkua!

Hei, Candela! Candela!

Mitä olet tehnyt? Avaa ovi.

Avaa ovi. Tapat minut.

Avaa ovi. Mitä sinä teet? Tankkipullo räjähtää kohta.

Anna ensin varastamasi laatikko. -En minä ole tehnyt mitään.

Etkö? Ethän sinä koskaan tee. Kuten et tehnyt serkkusikaan kanssa.

Candela. -Mitä?

Serkkuni kanssa ei tapahtunut mitään. -Niin varmaan.

Avaa! -Mene kauemmas ovesta.

Emme saa nukuttua!

Pysy siellä. Tämä ei koske sinua. Kauemmas.

Tämä on pariskunnan välinen asia. Ala tulla.

Pää ulos, että näen sinut. Vanno se.

Minä vannon. Avaa nyt ovi.

Näen, että valehtelet.

Näin senkin, miten silmäilit serkkuasi. Kiellät asian kuin mikäkin Juudas.

"Hän on kuin sisko. Vartuimme yhdessä."

Hän hieroo itseään sinua vasten pyöräsi kyydissä.

Ja entä uima-altaalla?

Hän istuu harteillasi reidet kaulasi ympärillä.

Katso minua. Ymmärrätkö?

Tämä räjähtää. Avaa jo ovi! -Ei se mitään räjähdä.

Menit hänen kanssaan sovittamaan hääpukua. Onko se muka normaalia?

Sinne mennään äidin, siskon tai ystävän kanssa, mutta ei miespuolisen serkun.

Mitä teet sillä letkulla?

Apua!

Saat kohta vasarasta. -Menet liian pitkälle.

Menen, vai? -Kadut vielä tätä.

Minä en koskaan kadu mitään. -Candela…

Mene pois. -Ole kiltti.

Kuulkaa. Täällä ei tapahdu yhtään mitään.

Rauhoittukaa. Asiaan on helppo ratkaisu.

Letku pois. Näen sinut.

Ja sitten sinä. -Ole kiltti.

Alkoiko himottaa, kun näit hänet valkoisissa?

Pää ulos. En näe sinua savulta. -Ole kiltti.

Mitä?

Panitko häntä silloin? Vastaa.

Panitko häntä? Kyllä vai ei?

Hyvä on.

Kyllä. Mutta vain sen kerran.

Rakastan sinua ihan hulluna. Ihan totta.

Anteeksi.

Olen pahoillani. Olen pahoillani.

Minä olen enemmän.

Candela!

Candela!

Esitys on päättynyt!

Oletko kunnossa? -Olen.

Olen onnellinen. Jätin vanhan elämän taakseni.

Vaikutin kai vaaralliselta sekopäältä.

Kun ammuit minua vai kun sytytit vaunun tuleen?

Se aiempi oli aika hauskaa. Pomelokin tykästyi sinuun.

Tarkoitin sitä bensajuttua. -Minusta olet todella rohkea.

Niinkö?

Rakkaus on päätettävä samalla voimalla kuin se alkaa.

Ihmiset riutuvat hyvästeissään.

Monet käyttävät kuukausia, jopa vuosia, keräten rohkeutta lopettaa suhde.

Joskus he eivät tee sitä koskaan.

Se surettaa ja suututtaa minua.

Harva asia on yhtä surullinen kuin tunne siitä,

että rakkaustarina kuolee pikkuhiljaa omissa käsissä.

Sitä keksii tekosyitä, jottei joudu koskemaan toista.

Tai vielä pahempaa, teeskentelee läheisyyttä aamuisin,

kunnes joskus kolmen vuoden päästä saa kakaistua totuuden ulos.

Sitten aletaan siirtää toisen omaisuutta täydellisesti pakattuihin laatikoihin.

Minä en ole sellainen. Olen ikkunasta heittävää tyyppiä.

Jos astuu toisen elämään avoimesta ovesta, on lähdettävä paiskaamalla ovi kiinni.

Saimme seuraa.

Nyt t-paidalle olisi käyttöä.

Minä autan. Kas noin.

Hyvää iltaa. -Iltaa. Mistä olette tulossa?

Kävimme ystävän luona San Roquessa.

Auto haisee bensalta.

Tankkasimme juuri.

Sammuttakaa moottori.

Ajokortti ja rekisteriote, kiitos. -Toki.

Simón, anna paperit hansikaslokerosta.

Tarvitsen myös rouvan ajokortin.

Tämän sotkun keskeltä se ei helposti löydykään.

Täällä on vaikka mitä.

Ei sitä nyt näy. Tavaraa on liikaa.

Annan sen kohta.

Älkää nousko autosta.

Onko kaiken pakko tapahtua tänään?

Sininen henkilöauto. Rekisterinumero 212D B.

Tässä on lompakkosi.

Unohdin, että se oli laukussani.

Ota se siltä varalta, että papereitasi kysytään. Ja kysytäänkin.

Miksi luulet, että niitä kysytään?

Ei ole ajokorttia eikä auto ole minun.

Auto on varastettu.

Niin päättelinkin, kun näin sinun kytkevän sen johdoista.

Meidät on saarrettu. -Mitä?

Voi itku. Se oli sitten tässä.

Jos jään taas kiinni, saan neljä vuotta.

Jos pakenen, kuusi vuotta.

Saat siis päättää. Pyy pivossa vai kymmenen oksalla?

Hetkinen.

Mitä sinä teet?

Vaihdetaan paikkoja. -Kymmenen oksallako?

Kilvet täsmäävät varastettuun autoon. Toistan, auto on varastettu.

Rock and roll.

Tekstitys: Saara Lindström