Original subtitles

VALMISTUSYHTIÖN MARKKINOIJA

SUUNNITTELIJA

Toivon, että voisimme puhua asioista, joista ei ole vielä puhuttu.

Halusin vain sanoa sen.

Aivan. Meillä on vielä paljon opittavaa toisistamme.

Tämä loppuu kohta. Vielä on kuusi päivää jäljellä.

Niin on. -Meillä on aikaa jutella kahden kesken.

Kasvit orastavat. -Niin.

Ne puhkeavat kohta. -Kevät on tullut.

Ta-daa!

Mikä se on? -Mitä laatikon sisällä on?

Teimme nämä kaikille.

Voisiko se olla…?

Huppareita ja t-paitoja. -Tosi hyvä!

Loistavaa!

Olen innoissani. -Samoin.

Eikö vain? -Kivan harmaa.

Eikö vain? -Hieno.

Avaa yksi. -Katsotaan.

Joo.

Se on hieno.

Tosi hyvä. -Eikö vain?

Tämä on hieno. -Tosi siisti.

Miten söpö! -Tykkään.

Piirsin kymmenen kukkaa meille kaikille. Lähteneet mukaan lukien.

Vihreä Taeheonille, joka tykkää vihreästä. Pinkki Jobulle.

Ruskea Williamille. -Tässä se on.

Mitä etupuoli näyttää? -Se on…

Kun me kymmenen tulimme tänne, jokainen kantoi mukanaan tällaista silmua.

Saimme sen aukeamaan ennen lähtöä. Sitä se tarkoittaa.

Vai niin. -Selvä.

Puetaanko nämä päälle?

Haluan hupparin. -Niin minäkin.

Meillä on samanlaiset paidat. Kiva.

Oho!

"Teillä on kolme päivää aikaa jäljellä Green Roomissa.

Huomenna lähdette kahdeksi yöksi Sapporoon!"

Jee!

"Tänään on myös viimeinen kahvila-autopäivä.

Päättäkää keskenänne, kuka lähtee."

Haluaisin mennä kaikkien kanssa. -Oikeasti?

Mennäänkö kaikki?

Mennään. -Huppareissako?

Mennään näissä.

Kuka kääntää kyltit?

Jospa jokainen kääntää omansa. -Hyvä idea.

Viimeinen kerta.

Loppu on lähellä.

Se tuntuu surulliselta. -Niin.

Onpa tämä surullista.

Nyt mentiin! Jee!

VIIMEINEN PÄIVÄ ME, MATKA JA KAHVI

Saisiko olla kahvia?

Päivää. -Kahvia. Hei vaan.

Joku tulee. Äkkiä nyt. -Kiire.

Hyvää päivää.

Saisiko olla kahvia?

Miksi tulit? -Enkö saanut?

Sait toki. -Mitä?

Sopiihan se.

Kaksi suklaamaitoa, kiitos. -Selvä. Kiitos paljon.

Minkä kokoisen haluatte?

Kiitos. -450 jeniä takaisin.

Hetkinen vain.

Hyvää päivää.

Päivää.

Hyvää päivää. -Päivää.

Ottaisitteko kahvia?

Me, matka ja kahvi. Se oli siinä.

Kiitos. -Kiitos teille.

Kiitos.

Viimeinen kuva.

Teimme kovasti töitä.

Hienoa.

Niin on. Sitä tuli sydämen muotoinen.

Olipa ihana! Ikimuistoinen kohtaus.

He ovat ystäviä loppuelämänsä ajan.

Voitteko auttaa minua? -Missä?

Voitteko pestä tämän tuolla?

Ehkä. -Hoidetaan pois.

Etkö lisää pihviin mustapippuria?

Ei ole mitään tekemistä. Tulin silti. -Kiitos.

Onko hänellä oikeasti tunteita?

Mitä? -Minua kohtaan?

Tuoko on nyt tilanne? Etkö ole ihan varma?

En ole.

Tämä on aika tärkeä juttu. -Niin on.

Tuntuu, että hänen tunteensa eivät ole ihan samalla tasolla kuin omani.

Jos tykkään toisesta kovasti, haluan jutella hänen kanssaan.

Jos tykkäisin sinusta, sanoisin sinulle ensimmäisenä "hyvää huomenta".

Totta. -Hän ei tee sitä.

Jos en huomioi häntä, hän ottaa etäisyyttä. Aamulla kävi niin.

Huomenta.

Olet myöhässä. -Nukuin pommiin.

Hän ei sanonut "hyvää huomenta". -Odottiko hän halausta tai jotain?

Eikö hän lähtenyt perääsi?

Sepä se! Minä teen aina aloitteen.

Siksi mietin, tykkääkö hän minusta oikeasti.

Ja se matkalta tuotu lahja. Se ei ollut iso, mutta ajatus on tärkein.

Hän osti lahjan ja mietti kaikkia. Hän osti sen Ryukia ajatellen.

Siihen saakka se on ok. Ymmärrän sen.

Mutta hän ei tuonut minulle mitään.

Mitä enemmän mietin, sitä enemmän harmittaa.

Nyt mietin, tykkääkö hän minusta oikeasti.

Niin.

Olen siinä mielessä samanlainen kuin Huwei.

Ryhmässä tuntuu kiusalliselta keskittää huomio yhteen ihmiseen.

Ai, sitäkö se on?

Se on osittain noloa.

Minusta se ei tarkoita, että hän ei tykkää sinusta.

Joten hän tykkää minusta,

mutta silti tekee mieli kysyä, tykkääkö hän oikeasti.

Teillä oli monta tilaisuutta mennä kahdestaan ulos.

Siitä lähtien -

minusta näytti, että hän yritti kovasti muuttua.

Kun seurasin sivusta, hän näytti oikeasti keskittyvän sinuun.

Hän ei ole varmaan hoksannut tätä. Ei varmasti.

Sinun pitää mainita siitä. -Muuten hän ei osaa aavistaa.

Sinun on unohdettava oma ylpeytesi hetkeksi.

Hän ei tiedä, ellet kerro. -Se on totta.

Hän ei vain tajua. -Ei niin.

Tällainen kohtalo syntyy siitä, että tykkää hänestä.

Kohtaloko? -Eikö vain?

Se on kohtalo. Olen varma, että jatkossakin kävisi näin.

Aivan.

Niin. Jos päädytte yhteen.

Totta.

Jee! Olipa hyvä neuvo.

Grillataanko nyt?

Lihako ensin? -Mikä?

Liha!

Nyt grillataan. -Grillataan.

Grillaa nyt.

Aloitetaan neljällä. -Pannaan ne kaikki grilliin.

Näyttää hyvältä. -Grillaaja-Bomi.

Tiedän, että tämä liha maistuu hyvältä.

Käyn kimppuun. -Se on liian hyvää.

Naurettavan hyvää. -Onko?

Hyvää. -Eikö olekin?

Tämä on hyvää.

Jotkut teistä ovat asuneet täällä melkein kaksi kuukautta.

Onko mieleen jäänyt hetkiä, jotka tekivät vaikutuksen?

Kahvittelu Hiroyan kanssa.

Aamulla ja… -Kahvittelimme muutaman kerran.

Samalla sain jakaa huoleni ja kysyä neuvoa.

Niinä hetkinä lähennyin Hiroyan kanssa.

Ne ovat hyvin tärkeitä hetkiä minulle.

Minulle se oli jooga Huwein kanssa.

Niin, tehän joogasitte.

Ensimmäistä kertaa joku joogasi kanssani. -Se oli tosi hauskaa.

Se jää mieleen.

Entä sinä, Jobu?

Yläkerran käytävä. -Oi!

Olimme yhdessä yhteentoista saakka. Sitten kaikki menivät ylös.

Ja kun hyvästelimme toisemme, me…

Joillakin oli aikaa tehdä se. Ei kaikilla.

Totta.

Minulle se on tärkeä paikka.

Siellä tapahtui paljon. Niinä hetkinä olin tosi onnellinen.

Haluaako joku tehdä jotain erityistä Sapporossa?

Koska olemme menossa eri paikkaan,

toivottavasti voimme keskustella ihan uudella tavalla.

Niin. -Haluan syvempiä keskusteluja.

Haluan viettää aikaa kaikkien kanssa.

Haluan hyödyntää kaiken ajan. -Niin.

Pidetään hauskaa!

Ei tapella. -Ei.

Jee! -Kippis!

Hieno juttu.

Jee!

Jee!

Halusin jutella monesta asiasta.

Mutta kun tajusin, ettemme olleet pystyneet puhumaan mistään muusta,

siitä tuli levoton olo.

Minun on pakko vitsailla vakavissa keskusteluissa.

Nolottaa jutella niistä jutuista, enkä tiedä, mikä ilme olisi paras,

joten yritän tehdä tilanteesta hauskan.

Ehkä osa minusta ei halua paljastaa haavoittuvaa puoltani.

Tiedostan sen hyvin.

Ensi kerralla aion yrittää kovemmin, jotta voisin puhua vakavasti.

Onpa hieno sää! -Tosi hieno.

Ei pilven pilveä.

Hieno keli.

Oho!

Istunko tälle puolelle? -Etkö halua?

Ei se haittaa.

Eikö? -Ei.

Ottaako joku teetä? -Haluan banaanin.

Mitä? Banaaninko?

Miten paljon niitä on?

Neljä. -Ottaisin yhden.

On banaaneja, mansikoita, suklaata, keksejä ja teetä maidolla.

Kuule, äiti. -Niin, rakas?

Onko roskapusseja? -Mitä?

Laitan roskat yhteen pussiin. Anna kaikki äidille.

Jos on monta pussia, olisi raskasta viedä ne kaikki.

Anna ne tänne.

Äiti hoitaa ne.

Tomoaki on ihan paras!

Mahtavaa, että hän avautui. -Niin.

Hän on surkea romantiikassa. -Niin.

Oikeasti, vai mitä?

Mikä tuo nyökkäys oli?

Hän osaa lukea ihmisiä, mutta ei romantiikan suhteen.

Niin, -Oikeasti.

Kun olen jonkun kanssa, luotan häneen. En ole enää huolissani.

Hän tuntee olonsa turvalliseksi, koska kumppani tykkää hänestä ja ymmärtää häntä.

Onko se totta? -Eikö olekin?

Se on totta. -Näetkö nyt?

Miten mustasukkaisuus näkyy sinussa? -Mikä?

Mustasukkaisuus.

Jos kumppanisi viettäisi aikaa jonkun muun kanssa.

Tai kävisi syömässä.

En usko, että olisin mustasukkainen.

Niinkö? -Etkö?

Vaikka he olisivat kaksin.

Jos he olisivat kahdestaan.

Entä jos he juttelisivat niin kuin läheiset?

Se ihminen, josta tykkään, pitää siis hauskaa.

Eihän se haittaa?

Onko hän Buddha? -Olet siis sellainen.

Bodhisattva? -En tajua tuota.

Buddha? Syntyikö hän uudelleen?

Häh?

Olet kiltti mies.

Luultavasti.

En tiedä. En ole kiltti.

Etkö? -En ole kiltti.

Entä vartalotyyppi? Hoikkako? Vai käykö isokokoisempi?

Kunhan treenaa edes jotain.

Entä ulkonäkö?

Tykkään selkeistä piirteistä.

Aivan. -Koska omani ovat pehmeämmät.

Ovatko? -Olen pehmeämpi.

Entä sinä? -Minäkö?

Sen sijaan, että olisi hyvin huoliteltu…

Tykkään uneliaasta tyypistä. -Uneliaastako?

Enemmän söpöstä kuin komeasta.

Täydellinen pari. -Niin on.

Pidän fiksuista ihmisistä. Luonnostaan älykkäistä.

En ihaile sellaisia,

jotka uhraavat omat toiveensa muiden takia.

En todellakaan.

Jos vaikka poikaystävälläsi on iso unelma.

Se vaatii lähtöä ulkomaille.

Mutta hän sanoo:

"Voisin toteuttaa unelmani, mutta jos haluat, että jään, en lähde.

Jään luoksesi."

En tykkäisi. -Etkö?

Haluan itsekin edetä.

Lähtisin mukaan. -Lähtisitkö?

Minustakaan se ei ollut oikein. Vihasin sitä.

Tai pikemminkin olin pettynyt.

Hän sanoi, että se oli hänen unelmansa, mutta kun se olisi ollut mahdollista…

Toivoin todella, että hän olisi pyytänyt minut mukaan.

Tai että hän olisi tehnyt sen joka tapauksessa.

Kunkin pitää rakentaa oma maailmansa ja sitten yhteinen maailma.

Totta kai. -Niin.

Pitää rakentaa kaksi taloa.

Niin.

Jep.

Taeheon toivoi tuollaista keskustelua. -Hän halusi kuulla Jobun arvoista.

Perillä ollaan.

Vau! -Olipa pitkä matka.

Miten siistiä. -Oi!

Millaista sisällä on? -Jännittävää.

Vau. Onpa hieno.

Häh? -Vau!

Vau! -Oho!

Täällä on takkakin. -Mahtavaa.

Tämä avautuu. -Piilo-ovia kaikkialla.

Mitä? Tämähän on tosi hieno.

Todellakin. -Joo.

Oho! Nyt päästään löylyyn.

Löyhytellään kuumaa ilmaa. -Jee!

Olet ihan intona!

Vilkaistaan huoneita.

Onpa tyylikäs.

Tuossa lukee yksi, kaksi ja kolme.

Kahden hengen huone. -Kahdelle.

Mitä? Kaikki ovat kahdelle. -Niin ovat.

Mennään. -Onko siellä toinen huone?

Oikeallako? -Onko siellä?

Yhden hengen huoneko? -Kolme kahdelle hengelle ja kerrossänky.

Vaikea päättää, miten ne jaetaan. -Ketkä ovat yhdessä?

Miten jaamme huoneet? -Niin.

Onko mielipiteitä?

Luulen, että meillä kaikilla on sama käsitys,

mutta mitä mieltä olette?

Sanotaan vuorollamme, mitä haluamme.

Sitten ykkönen.

Haluan kakkosen.

Miksi?

Haluan ykkösen.

Ykkönen. -Sitten kakkonen.

Nostakaa kätenne, jos haluatte sen. Kuka haluaa ykkösen?

Minä haluan. -Kaksi.

Tänne. -Selvä.

Kolmonen.

Selvä. -Kolmonen käy.

Otamme kolmosen.

Viedäänkö laukut huoneisiin? -Joo.

Hiroya ei saanut sanoa mitään. -Hänellä ei ollut mahdollisuutta.

Kumman sängyn haluat?

Taaempaa vai edestä? -Sinä saat päättää.

Heippa sitten. -Heippa.

Näemme teidät ulkoa. -Siellä on verhot.

Emme vedä niitä kiinni.

Aikooko hän yhdistää sängyt?

Hei! -Sekö on ensimmäinen asia?

Hei! -Se on ensimmäinen asia.

Mitä tykkäät?

Työnsin sängyt yhteen. -Joko nyt?

Emme tarvitse yöpöytää. Vai mitä?

No… Tämä on hyvä.

Sitä ei tarvita. -Kiitos.

Lähden sairaalaan.

Mitä, nytkö? -Joo.

Korvaan sattuu, joten menen lääkäriin.

Olen hetken poissa.

Pärjäile.

Nähdään taas.

Jo-Jo ei ole täällä, mutta…

Nostetaanko malja? -Sapporolle.

Pidetään hauskaa. -Pidetään.

Kippis!

Shabu-shabu.

Voinko lisätä kiinankaalia?

Tämä shabu-shabu-liha on todella hyvää.

Se on hyvää. -Niin on.

Shabu-shabu on suosikkini. -Niin on.

Se voittaa sukiyakin.

Eikö? -Ja yakinikun.

Samaa mieltä.

Ei lisättävää. -Niin.

Mennään saunaan ja…

Tervetuloa! Emme aloittaneet ilman sinua.

Kylläpäs. Hyvältä näyttää. -Emme!

Sinulle jäi vähän.

Tulin siis takaisin.

Ai niin, Jobu. Minulla olikin asiaa.

Haluaisin jutella.

Haluaisin jutella vähän aikaa Taeheonin kanssa.

Sopii. Jutellaan. -Joo.

Oho!

Se on ymmärrettävää.

Pitäkää hauskaa.

Palaamme pian.

Se oli hyvää. -Tosi hyvää.

Nähdään myöhemmin. -Nähdään.

Mistä he mahtavat jutella?

TANUKIKOJI-OSTOSKATU

Hei vaan. -Hei.

Oho!

Huomasitko?

Halusin… -Niin.

…nauttia Sapporon parfait-kulttuurista.

Sepä mukavaa.

Kiitos. -Kiitos, että tulit mukaan.

Tämähän on mukavaa.

Onko tuo se juttu? -Shime-parfait.

Millaisen haluat? Kermaisemman vai makeamman?

Voihan. -Minä otan mansikan.

Kiitos, että odotitte. Mansikka-daifuku-parfait.

Vau!

Kiitos. -Mansikkaparfait.

Tämä on… -Kerrassaan mahtavaa.

Niin. Olen tyytyväinen.

Haukkaa iso pala.

Iso palako? -Tällä tavalla.

Mahtavaa!

Hienoa, Taeheon!

Näyttää hauskalta. -Niin näyttää.

Onko hyvää? Hieno juttu.

Sulaa suussa. -Sulaako?

Haluan kysyä vielä yhtä juttua.

Kysy pois. Mitä?

No…

Silloin oli se treffijuttu. -Niin.

Valitsit silloin Jobun. -Joo.

Ei se haittaa yhtään.

Mutta sinun oli selvästi vaikea päättää.

Niin.

Halusin kysyä, miksi -

se oli niin vaikeaa.

Minäkin halusin jutella siitä.

Halusitko? Hyvä. -Juuri siitä.

Hienoa! Sitä kannattikin kysyä.

Edellisenä päivänä kävimme museossa ja sitten menimme kahvilaan.

Avasit tunteitasi hyvin harkiten,

ja olin iloinen siitä.

Olin silti hämmentynyt omista tunteistani.

Ajattelin, että jos päätän heti, saatan satuttaa sinua vielä enemmän.

Mutta vaikka se olisikin satuttanut,

minulla ei ollut aikomustakaan -

muuttaa mieltäni, jos olen täysin rehellinen.

Olen miettinyt jo jonkin aikaa, miten tämä pitäisi sanoa.

En todella tiennyt, mitä tehdä.

Ymmärrän.

Hyvä, että kysyin. Kiitos.

On todella ystävällistä olla noin huomaavainen.

Sinun ei tarvitse huolehtia minusta.

Rakastan Jobua ystävänä.

Niiden kahden kuukauden aikana ennen kuin sinä tulit,

kerroin monesta rankasta, onnellisesta -

ja surullisesta hetkestä Jobulle.

Ymmärrän. -Niin.

Toivon kovasti,

että hän löytää onnen.

Hiroya… -Se meni hyvin.

Se oli hyvin sanottu. -Hiroya.

Kaikki eivät voi sanoa noin. -Hyvin meni.

Hän sanoi sen, vaikka häneen sattui.

Se oli todella hienosti sanottu.

Se tuntui vilpittömältä ilman taka-ajatuksia.

Siltä se tuntui.

Hiroya saattaa olla se, joka muuttui eniten tällä kaudella.

Hänellä oli taipumusta tulla väärinymmärretyksi,

mutta hän oppi olemaan rehellinen esittämättä mitään.

Hän todella kasvoi, eikö vain? -Se oli mahtavaa.

Oli hienoa nähdä, miten hän teki aloitteen saadakseen asian päätökseen.

Hän muotoili kysymyksensä täydellisesti.

Hän kysyi vain, miksi Taeheonin oli vaikea valita.

Hän hoiti sen hyvin. -Hän suhtautui torjumiseen hienosti.

Se oli mahtavaa. -Hyvin tehty, Hiroya.

Ystävällistä.

Tykkäsin, kun Jobu työnsi sängyt yhteen.

Totta. -"Veto."

Hyvä, että hän kertoi siitä heti Taeheonille.

On parempi olla avoin. -Todellakin.

Se oli hyvä.

Huomenta! -Huomenta.

Minulla on pieni ehdotus. -Selvä.

Tänään on viimeinen päivämme Sapporossa.

Ja osittain siitä syystä -

haluaisin -

viettää aikaa Huwein kanssa.

Mietin, sopiiko se.

Sopiihan se.

Haluan viettää aikaa Jo-Jon kanssa.

Menkää vain.

Mennään sitten. -Käykö se?

Totta kai. -Selvä.

Nähdään illalla.

Pitäkää hauskaa.

Nähdään myöhemmin. -Nähdään.

Nähdään myöhemmällä. -Heippa.

Pitäkää hauskaa. -Hei sitten. Nähdään.

Heippa. -Ai!

Tuo teki kipeää. -Moikka.

Hei vaan.

ODORI-PUISTO

Tänne. -Kiitos.

Päivää. -Vau.

Hei. Käykää istumaan. -Vau.

Tuoksussa on kolme kerrosta.

Ensi-, sydän- ja pohjatuoksu.

On olemassa 25 erilaista… -Kaikki eivät takuulla miellytä.

Ihmisillä on vahvat mieltymykset tuoksujen osalta.

Tuoksua on vaikea tehdä toiselle. -Itse asiassa…

Teemmekö nyt tuoksun?

Toisillemme. -Tehdäänkö?

Tehdään vain. Teen jotain sinua ajatellen.

En yleensä käytä tuoksuja, joten…

Selvä. -No nyt.

Teette lopuksi myös etiketin.

Näyttääpä hyvältä.

Itse tehty tuoksu.

Tässä se on.

Sen nimi on "Job's Special".

Ajattelin lisätä vain nimeni. -Selvä.

Niin.

Kahvin tuoksu.

Erotatko sen? -Joo.

Tykkään siitä. Siinä on myös Green Roomin tunnelmaa.

Läpäisit. -Niinkö?

Hienoa. -Kiitos paljon.

Minä tein tämän. -Selvä.

Mitä se tarkoittaa? -Sen nimi on "Unfold Within".

Avaudutaan sisältäpäin.

Sisältäpäinkö? -Niin.

Ei ulkopuolelta, vaan sisältä. -Sisältäkö?

Sisäpuolelta.

Avaudutaan.

Hyvä tuoksu.

Sillä on tarina. -Tarinako?

Niin on. -Kerro.

Lisäsin siihen korianteria, jota inhoan.

Inhoan sitä, mutta se sopi hyvin tuoksuun.

Ensimmäinen kerta kahvila-autossa…

Se tarina ei avautunut kovin hyvin, mutta…

Lisäsin joukkoon tuoksuja, joista tykkäsin.

Miten tyylikästä! -Romanttista!

Ihan mahtavaa, Taeheon!

Saanko kysyä jotain? -Toki.

Valmistit minulle illallisen.

Se, mitä sanoit silloin…

Miksi päätit kertoa sen minulle?

Sillä hetkellä…

Suoraan sanottuna en suunnitellut sanovani, että tykkään sinusta.

Mitä?

Niin, mutta kun tein ruokaa…

Olin huolissani.

Smalla tajusin, että olin tosi innoissani kokkaamisesta.

Kun maistoit ruokaani, se ilahdutti kovasti.

Se oli uutta minulle.

Kun näin, että syöt tekemääni ruokaa suoraan edessäni,

sanat tulivat luonnostaan.

Sillä hetkellä…

En suunnitellut sanovani, että tykkään sinusta.

Niin. Siksi sanoin sen, mitä sanoin.

Sillä hetkellä… No joo.

Se tuli vain luonnostaan.

Sitä ennen…

Itse olisin siinä tilanteessa halunnut käydä vakavampia keskusteluja -

ja tutustua toiseen paremmin -

ennen kuin voi olla varma.

Minusta emme olleet puhuneet tarpeeksi, jotta voisimme edetä siihen vaiheeseen.

Ja silti -

kun puit sen sanoiksi, sydämeni hypähti.

Aivan.

Pelkäsin, että oli liian aikaista…

En uskonut höläyttäväni sitä.

Silloin vain tuntui oikealta sanoa se, joten se tuli luonnostaan.

Se saattoi oli liian aikaista. Mutta sitten myöhemmin…

Sanoit, että on monta juttua, joista pitäisi puhua.

Halusit tietää minusta lisää.

Olet oikeassa. En vieläkään tiedä sinusta kovin paljoa.

Etkä sinäkään minusta.

Niin se on. -Niin.

Mietin, että se on totta.

Ehkä oli liian aikaista.

Niin ajattelin, kun puhuimme.

Niin. Mutta olemme puhuneet monista asioista sen jälkeen.

Niin.

Tunteeni eivät kuitenkaan ole muuttuneet.

Mitä he mahtavat tehdä? -Ja tulevatko he toimeen?

Tuskin he tappelevat.

Sen jälkeen, mitä näin aamulla, Bomina olisin suuttunut.

Miten niin?

Bomi sanoi kaikkien edessä, että hän haluaa mennä Huwein kanssa ulos.

Huwei vain hymähteli.

Hän olisi vastannut niin kenelle tahansa.

Ai vaikka minä olisin kysynyt? -Niin.

Hän olisi varmaan lähtenyt.

Jos toinen sanoo, kenen kanssa hän haluaa lähteä,

pitäisi antaa kunnon vastaus, eikä vain: "Selvä."

Silti uskon, että hän tykkää Bomista.

Niin.

Toivottavasti hän osaa tehdä päätöksen.

Kiitoksia.

Matcha latte näyttää hyvältä. -Crema.

Kyllä. -Selvä.

Miten heillä kolmella mahtaa mennä? Niillä, jotka lähtivät.

Haluan nähdä heidät.

Mitä he mahtavat tehdä?

Ehkä he tappelevat ihan sikana.

Tänään tehdään itse sormukset.

Te saatte tietenkin suunnitella ne itse.

Missä sormessa käytätte sormusta?

Sinä käytät sitä oikean käden nimettömässä -

ja minä vasemman käden nimettömässä. Merkkinä vakaudesta ja yhteydestä.

Ymmärrän. -Niin.

Oletteko päättäneet? -Olemme.

Oletteko? -Kyllä.

Sitten aloitetaan. -Hyvä on.

Teettekö toistenne sormuksen vai omanne?

Toistemme. -Toistenne.

Tois… Joo. -Varmastiko?

Kyllä. -Selvä.

Huwei on varmasti hyvä tässä.

Valot vaihtuvat joka iskulla.

Näinkö se toimii? -Se on projisointia.

Olet oikeassa. Aika hauskaa.

Se on valmis.

Kiitos, että odotitte. -Kiitos.

Valmiit sormukset näyttävät tältä.

Todella hienot. -Nätit.

Upeannäköiset.

Se sujui hienosti. -Kiitos.

Siinä kaikki tällä kertaa.

Se oli hauskaa. -Aivan mahtavaa.

Oliko? Kiitos. -Oli.

Onpa söpöjä pingviinejä. -Tosi suloisia.

Ne uivat noin.

Ihan kuin ne lentäisivät. -Niin.

En tiennyt, että ne huutavat noin. -Niin.

Oli kiva päivä.

Oli hauskaa.

Muuten… -Niin?

Viime päivinä…

Se ei ole mustasukkaisuutta.

Mutta vähän aikaa minusta tuntui siltä.

Miksi?

"Miksi?" -Tyypillistä.

Hänellä ei ole mitään hajua.

Ostit meille lahjat, kun olit reissussa.

Niin. -Odotin sinua kovasti.

Niin. -Halusin nähdä sinut.

Kun tulit, olin todella iloinen.

Mutta sanoit ensimmäiseksi:

"Mietin, että Ryuki tykkäisi tästä."

Se ei ole… -"Ostin sinulle kuivattua duriania."

Niinpä.

Itse lahjalla ei ole väliä.

Sanoit, että sinulla oli ikävä minua, mutta…

Jos minä olisin lähtenyt reissuun, olisin halunnut ostaa sinulle jotain.

Oikeasti tuntui siltä, kun menin Kansaihin.

Mutta sinä et ajatellut niin, mikä harmitti minua.

Niin.

Siltä minusta tuntui.

Halusin ostaa sinulle jotain, mutta en löytänyt mitään hyvää.

Ja aika loppui kesken.

Olisit sanonut. -Mitä?

Olisit voinut sanoa.

Mitä järkeä siinä on, jos en ostanut mitään?

Se on totta.

Tuli vain mieleen, ettet ehkä ajatellut minua.

Minulla oli kuitenkin ikävä sinua. -Niin.

Mitä haluaisit tehdä, kun lähdemme täältä?

Oho! - Asian ydin.

Tarkoitatko meitä?

Nyt me molemmat -

tavallaan tykätään toisistamme.

Niin.

Siltä se tuntuu.

Kun lähdemme täältä,

mietin, haluammeko tavata enää.

Minusta kaikki alkaa varsinaisesti sitten kun lähdemme täältä.

Niin minä ajattelen.

Totta. -Niin.

Mitä yhdessä oleminen tarkoittaa?

Mitä oikein tarkoitat?

Kun on yhdessä. -Mitä se tarkoittaa?

Niin.

Yhdessä oleminen tarkoittaa…

Koko elämäni aikana -

en ole tavannut ketään, jota kohtaan minulla olisi ollut tunteita.

Olet ensimmäinen.

Tuskin saan enää tilaisuutta keskittyä toiseen tällä tavalla joka päivä.

Niin.

Minulle tämä on hyvin erityinen tilanne.

Siksi haluan jatkaa suhdettamme näin.

En halua mitään perheen kaltaista, mutta toivon, että olisin sinulle yhtä tärkeä

Haluan, että meillä on suhde, jossa voimme puhua kaikesta.

Mietin vain, pystyisimmekö kohtaamaan asiat yhdessä.

Mutta -

kun kerroit, mitä sinä ajattelet yhdessäolosta,

se kuulosti samanlaiselta.

Niin. -Kuin minun näkemykseni.

Meduusat miettivät: "Hyvät hyttyset!" -Ei saa kiusata meitä.

Lopettakaa! -Älkää tehkö noin!

Huwei osaa sekoittaa pakkaa.

Hänessä on sellaista energiaa.

Minusta hän on tosi suoraviivainen.

En usko, että hän haluaa testata ketään. -Se on totta.

Bomin pitää vain tottua siihen.

Hän ohjaili Huweia todella hyvin.

Totta. -Eikö vain?

Jos hän… -Uskon, että Bomi selviää.

Niinpä. -Eikö totta?

Ovatko lahjat tarpeellisia?

Minä haluaisin lahjan. -Haluaisitko?

Jos olisin vastaavassa tilanteessa enkä saisi lahjaa,

ihmettelisin varmasti.

Käykö mikä tahansa? -Kaikki käy.

Vaikka jääkaappimagneetti? -Tai "Megumi"-avaimenperä.

Oikeasti? -Kyllä.

Olisin iloinen siitä, että toinen on ajatellut minua.

Se on merkki. -Niin on. Mitä mieltä olette?

Ei haittaa, jos en saa lahjaa.

Oletko sinä petturi?

Mikä sinua oikein vaivaa?

Aika hurjaa!

Lahjaa ei siis tarvita. -Mitä hittoa?

En juurikaan välitä…

Tosi hankalaa. -Eikö olekin?

Haluan jutella vielä yhdestä asiasta.

En vieläkään tiedä, miten voisin tulla kaapista.

Menetin äitini, kun olin vielä pieni.

Isäni kasvatti minut yksin tähän asti.

En osaa ajatella, että jos hän ei hyväksy minua, se on sitten siinä.

Ennen ajattelin, että tästä ei kannata kertoa,

koska muilla ei ole sama tilanne.

Mutta kun juttelimme täällä,

aloin miettiä, että kaikki järjestyy, koska kaikki ovat puolellani.

Siksi haluan puhua siitä.

Haluan vielä kysyä, että haluaisitko kertoa siitä.

Eikö se ole muuttunut? Haluatko yhä kertoa harkittuasi asiaa?

Haluan kertoa hänelle itse. -Selvä.

Tiedättekö?

Olen aina halunnut kertoa vanhemmilleni.

Mutta oli epäreilua odottaa vastausta saman tien.

Siksi päätin kertoa heille kirjeessä.

Vai niin.

Kirjeessä.

Annan vähän eri näkökulman.

Minusta asian paljastuminen ei pääty siihen hetkeen.

Se on elinikäinen asia, jonka joutuu kohtaamaan perheen kanssa.

Minun perheeni hyväksyi sen eri tavoin.

Isäni hyväksyi sen sanomalla: "Tee parhaasi." Hän rohkaisi minua.

Siskoni pahoitteli, ettei hän ollut tajunnut ja hän ilmaisi huolensa.

Pikkuveljeni totesi vain: "Mitä siitä?"

Äidillä kesti todella kauan -

näyttää, että hän hyväksyy sen sanomatta sitä.

Hän kysyi: "Näitkö sen LGBT-elokuvan?"

Tai: "Se kirja on todella hyvä. Lainaan sen sinulle."

Sellaisia juttuja.

Siitä on viisi tai kuusi vuotta. Äiti on yrittänyt voittaa ennakkoluulonsa -

ja hyväksyä minut. Olen todella kiitollinen siitä.

Meidän pitää myös olla varovaisia.

Koko elämämme ajan.

Sinun pitää näyttää hänelle: "Älä ajattele minusta pahaa.

Elän onnellista elämää."

Ehkä kannattaisi toimia niin pitkällä aikavälillä.

Kannustan sinua.

Tee valinta, jota et kadu.

Mitä ikinä päätätkään, saatat joutua katumaan.

Kannattaa valita vaihtoehto, jota kadut vähiten.

Se saattaa harmittaa sinua. Minustakin tuntui siltä.

Kun mietin, mitä kaikkea halusin tehdä vanhempieni vuoksi,

silloin syyllisyys katosi.

Tärkeintä on se, missä määrin kohtaa itsensä,

jolloin vastaus löytyy.

Tai siis…

Niin, se on…

Mitä? -Mitä tapahtui?

Mitä ihmettä?

Mitä? Niin?

Mikä hätänä? -Kaikki hyvin.

Halusin vain raitista ilmaa.

Kerro. -Menen nyt takaisin.

Hyvä on. Oletko kunnossa? -Olen.

Onko jokin vialla? -Ei mikään.

Mitä? -Ei mikään. Kaikki hyvin.

Oikeasti? -Joo.

Mennään takaisin.

Onko jokin hätänä? -Ei.

Onko korvasi kipeä? -Ei. Olen kunnossa.

Ei ole mitään hätää.

"Ei ole mitään hätää" on huolestuttavaa. -Todellakin.

Mietin yhä, että olin todella ikävä poika.

Hiroyan sanat kolahtivat.

Otetaan kuva. -Miten menee, Bomi?

Olet suber…… Sanoin vahingossa "suber".

Tuo otsatukka on superseksikäs.

Katsokaa. -Otetaan kuva.

Lopeta jo.

Takan luona olisi ollut kivempi.

Kerron myöhemmin.

Tule tänne.

Yksi plus kaksi on "N."

Hän ei mene viereen. -Ei niin.

Mitä tapahtui? Mitä ja milloin?

Otetaanko selfie? -Näytimme tosi hyvältä takan luona.

Nyt kun kaikki puhuvat kaapista tulemisesta,

tajusin, että minun tilanteeni on täysin erilainen kuin muilla.

Minun ei tarvinnut tulla kaapista kotiolojeni takia.

Minun ei tarvinnut murehtia sitä.

Siksi muiden tarinat tuntuivat tosi raskailta.

Ihan erilaisilta kuin omani.

Enkä osannut sanoa mitään siinä tilanteessa.

Siitä tuli epämukava olo, ja tunnelma oli raskas,

joten päätin mennä haukkaamaan raitista ilmaa.

Menin ulos.

Hän olisi voinut sanoa, että hän menee huoneeseemme.

Siksi lähdin perään.

Hän yritti vähätellä sanomalla, että kaikki on hyvin. Se ärsytti vähän.

Vähän aikaa sitten -

Taeheon sanoi jotain sellaista, että minulla on tapana vaihtaa aihetta.

"Kun haluan, että puhut minulle,

sanon siitä, ja sinun pitää sitten puhua."

Taeheon lähti perääni, mutta en sanonut mitään -

ja tavalliseen tapaani vähättelin, että kaikki on hyvin.

Tajusin, ettei se ollut oikein. Siksi palasin huoneeseemme.

Nyt on hankalaa. -Kumpikaan ei ole väärässä, mutta…

Hyvää yötä.

Öitä. -Hyvää yötä.

Huomiseen.

Mitähän tapahtuu seuraavaksi?

He ovat samassa huoneessa. -Sängyt ovat yhdessä.

Prinsessa, etkö mene liian pitkälle? -Ei hänen tarvinnut tehdä tuota.

Tämä on hankala tilanne. -Pitikö sen muuttua noin pahaksi?

Riippuen henkilöstä -

"kaikki hyvin" saattaa tuntua siltä, ettei halua puhua.

Sen pukeminen sanoiksi voi olla… -Vaikeaa.

Sitä on vaikea selittää, kun itse on häkeltynyt.

Mutta Jobu väisteli keskusteluja jo jonkin aikaa,

ja Taeheon mietti: "Puhu nyt minulle."

Hän luultavasti mietti: "Taasko? Nyt alkaa kyllästyttää."

Heti kun Jobu lupasi puhua. -Siksi hän suuttui.

Se voi olla niin.

Taeheon hermostui, koska hän tykkää Jobusta.

Totta.

Kun Taeheon yritti vetää sänkyä, se hädin tuskin liikahti.

Sänky on selvästi hyvin raskas.

Mutta Jobu tönäisi sen noin vain.

Nyt ymmärrän, että hänellä oli kiire saada ne yhteen.

Hän oli innokas.

Totta. -Se vaati paljon voimia.

Ryuki kysyi neuvoa kaapista tulemiseen.

Minusta Hiroya puhui upeasti.

Niin puhui. -Se ei ole vain kertaluonteinen juttu.

Pitää osoittaa jatkuvasti. että tämä asia tuo onnen, ja nyt on aidosti onnellinen.

Minusta hän ilmaisi sen todella hyvin.

Ehdottomasti. -Totta.

Hiroya taputti hänen selkäänsä koko ajan.

Niin. Ihan mahtava porukka.

Mutta seuraava jakso on finaali! -Mitä?

Mitä tapahtuu? -Oikeasti? Loppuuko tämä jo nyt?

Kyllä se loppuu,

Toivottavasti Taeheon ei pidä tämäniltaista isona ongelmana.

Ihan lopussa. -Mitä?

Totta. -Miten mahtaa käydä?

Tekstitys: Minna Eronen