Original subtitles

Hei.

Hei, Jessica. Lähetätkö Jackson-kansion? Minun pitää vain vilkaista sitä.

Kiitos. Nähdään huomenna. Subs/Sync: PTNK.

- Mitä sinä täällä teet? - Meidän pitää puhua.

- Et voi tulla tänne varoittamatta. - Et vastaa puhelimeen.

- Mistä on kyse? - Nicholasista.

- Onko jotain tapahtunut? - On.

Kerro.

Rehtori pyysi minut koululle

että hän voisi selittää. Silloin sain tietää.

Nicholas ei ole ollut koulussa melkein kuukauteen.

- Mitä? - Hän on teeskennellyt jo viikkoja.

- Mistä puhut? - Yritän selittää...

Odota. Väitätkö ettet huomannut mitään?

Hän lähti kotoa reppu pakattuna ihan normaalisti. Hän ei vain mennyt sinne.

- Entä koulu? - Sanoivat lähettäneensä meilejä

mutten saanut niitä.

Mitä hän teki päivät pitkät? Minne hän meni?

Ei aavistustakaan.

Saan hänestä tuskin mitään irti.

Beth

Kate tuli vain puhumaan Nicholasista.

Hän ei ole käynyt koulua kuukauteen.

Kyse ei ole vain siitä, Peter.

Hän ei voi hyvin.

Puhu hänelle. En enää tiedä, mitä tehdä.

Hän tarvitsee sinua. Et voi vain hylätä häntä.

En hylkää häntä. Miksi sanot aina niin?

Okei...

Toissapäivänä pyysin häntä viemään lautasensa pöytään, tai jotain.

Ja hän katsoi minua

niin

paljon vihaa silmissään.

Luulin että hän...

Mitä?

Hän pelottaa minua.

Minä... Puhun hänelle huomenna. Töiden jälkeen.

Kiitos.

Kävimme läpi heidän kestävyyssuunnitelmansa.

Yrityksen ostaminen on linjassa vihreän strategiamme kanssa.

Heillä on hyviä ympäristö-ja johtotekijöitä.

Fuusio kohentaisi kummankin yhtiön mainetta.

Minulla on kaikki tarvitsemani tiedot.

- Soitan Jeffreylle ja ryhdyn toimeen. - Täydellistä.

Olkaa hyvät.

- Palaan asiaan heti kun se on hoidettu. - Kiitos.

Hei.

- Mitä sinä täällä teet? - Häiritsenkö?

- Miten pärjäilet? - Ihan hyvin.

Tulin koska halusin...

Halusin jutella kanssasi. Onko hetki aikaa?

Joo.

Äiti sanoi, ettet ole mennyt kouluun. Mistä on kyse?

Ei mistään.

Sinulla on rankkaa, ja olet vihainen minulle

mutta kai me silti voimme jutella?

- Miksi et ole mennyt kouluun? - En tiedä.

Etkö tiedä?

Et voi vain yhtäkkiä lakata menemästä sinne.

Onko sinulla ongelmia?

Miksi huokaat?

- En minkään takia. - Kai siihen on syy. Kerro.

En halua puhua siitä.

En voi auttaa sinua, jos et kerro mitään.

Mitä teit päivät pitkät? Minne menit?

Minä kävelin.

Kävelit? Yksinkö?

Niin.

Miksi? Onko se sinusta hyväksyttävää? Loppukokeet lähestyvät.

Koulu puhuu erottamisestasi.

Kuule...

Äidillä alkaa olla keinot vähissä.

Hän harkitsee sisäoppilaitosta. Sitäkö haluat?

Tee jotain. Et voi vain viis veisata kaikesta.

- En kestä sitä. - Miksi sanot niin?

- Onko koulussa tapahtunut jotain? - Ei.

Koulun ulkopuolella?

Me voimme puhua toisillemme...

Kyse ei ole siitä.

- Vaan... - Niin?

En osaa kuvailla sitä.

Kerro omin sanoin.

Kyse on elämästä.

Se musertaa minut.

- Mikä elämässäsi ei toimi? - En tiedä.

Tarvitsen muutosta, mutten tiedä millaista.

Siksi ajattelen joskus, että ehkä...

Kerro.

Haluan asua kanssasi.

- Minun kanssani? - Minä ja äiti...

Emme tule toimeen. Hän ei enää siedä minua.

Kun olen täällä, ajattelen liikaa synkkiä.

- Ja haluan asua pikkuveljeni kanssa. - Niin...

Jos lähetätte minut sisäoppilaitokseen, sekoan. Olen tosissani.

- Tuntuu että pää räjähtää. - Tule tänne.

Joskus vain tuntuu, että sekoan.

- Mistä sinä puhut? - En tiedä, mitä minulle tapahtuu.

Ei hätää, kamu. Kaikki järjestyy.

Luota minuun.

Soitit Katelle. Jätä viesti.

Minä tässä. Kävin juuri puhumassa hänelle.

Soita kun kuulet tämän.

- Miksi suhtaudut tähän tällä tavalla? - Millä?

- Hän voi asua vierashuoneessa. - Entä koulu?

Keksimme jotain. Jokin koulu ottaa hänet varmasti vastaan.

Joo, varmasti.

Olet tuntenut hänet vain kaksi vuotta. Olet saanut hänestä huonon vaikutelman

kaiken tapahtuneen jälkeen, mutta...

Hän ei ole aina ollut sellainen. Nuorempana hän oli niin...

Kun kävin hänen luonaan, hänellä oli...

Jälkiä.

- Jälkiä? - Arpia, käsivarressa.

Menin aivan tolaltani.

Minun pikku poikani.

Kuule...

Totta, olet oikeassa.

Tunnen syyllisyyttä.

Minun on otettava vastuu tilanteesta. Minä lähdin, Beth.

Ei ole sinun syytäsi, jos hän voi huonosti. Hänellä on rankkaa juuri nyt.

Minulla ei taida olla vaihtoehtoa.

En voi vain hylätä häntä.

Minä ymmärrän. Ei hätää. Ymmärrän kyllä.

Sinun pitäisi kertoa lääkärille niistä arvista.

Tiedän.

- Hei... Oletko valmis? - Joo.

- Etkö...? - EI kiitos.

- Eli... - Niin.

Ja muista, että voit aina...

- Tiedän. Kiitti, mutsi. - Milloin tahansa.

- Älä luule, että tämä johtuu... - Tiedän.

Tiedän mitä tarkoitat. Ei hätää.

- Selvä. - Kuule...

Soita minulle. Odota!

- Olin unohtaa. - Mitä?

- Banaanileipää. - Kiitti, mutsi.

Rakastan sinua.

- Onko sinulla kaikki, mitä tarvitset? - On.

Löysitkö pyyhkeen, jonka Beth jätti sinulle?

Hyvä. Jätän sinut rauhaan. Menen nukkumaan.

Olen iloinen, että olet täällä. Olen kaivannut yhteisiä hetkiämme.

Sopiiko Bethille, että muutan tänne?

Tietysti. Olemme kumpikin innoissamme.

Tämä on sinunkin kotisi. Muista se.

- Mene sinäkin nukkumaan, on myöhä. - Joo.

Kuule...

Hyvää yötä.

Hyvää yötä, iskä.

Tohtori Collins, Peter Miller tässä. Anteeksi että soitan matkapuhelimeen.

Haluaisin jutella pojastani Nicholasista.

Luulen että hän tarvitsee terapeuttia, ja tiedätte varmasti jonkun hyvän...

Soittakaa, kun ehditte. Kiitos.

- Häiritsenkö? - Et suinkaan. Peremmälle.

Kerrohan... Pitääkö paikkansa, että aiot muuttaa DC: Hen?

Sana kiirii.

Hän asettuu kuulemma ehdolle esivaaleissa.

Mitä hän tarkalleen tarjoaa sinulle? Pääsetkö kampanjatiimiin?

Hän ei ole vielä tarkentanut, mutta...

Jätän sinut työn pariin. Kerrothan kun tiedät lisää?

Totta kai.

- Onko kaikki hyvin kotona? - Mitä?

- On, on. - Hyvä.

Kiitos, Andrew.

Tässä se on.

Hei. Anteeksi keskeytys.

Tämä on Nicholas, joka aloittaa meillä tänään.

Tiedän että otatte hänet lämpimästi vastaan.

Hei. Olen historianopettajasi, herra Yama.

Tervetuloa. Etsi vapaa paikka. Tunnin jälkeen saatan sinut ajan tasalle.

Hienoa. Jatkakaa.

Kuten sanoin, tämä on hyvä kirjoittaa ylös:

Vallanjako liittovaltion hallituksen ja osavaltioiden välillä.

Vuonna 1776, kun itsenäisyysjulistus allekirjoitettiin

kaikki juuri itsenäistyneet 13 osavaltiota riitelivät kuin sisarukset.

Kaikki vaativat suvereeniutta. Tietääkö kukaan, mitä suvereenius on?

- Hei. Mitä kuuluu? - Hyvää. Entä sinulle?

Sitä samaa. Tapaatko pomon? Hän on hyvällä tuulella tänään.

- Oletko yhä New Yorkissa? - Olen.

Kuinka isäsi voi? Kuulin että hänellä oli terveysongelmia.

Niin... Tai ei oikeastaan. Kaikki on hyvin.

Hyvä. Emme ole nähneet häntä aikoihin.

Kerro terveisiä. Nähdään.

Voitte tulla. Tätä tietä.

Peter! Hienoa että pääsit tulemaan.

Anna kun esittelen.

Nicholas, minä tässä. Halusin vain kuulla, miten päiväsi meni.

Soittele.

Isä.

Oletko valmis, Nicholas?

On aika lähteä.

Keitin sinulle kahvia. Ehdit juoda sen.

Myöhästyt.

Olen sanonut jo ainakin kymmenen kertaa. Ei tämä voi mennä näin joka ikinen aamu.

- Nicholas! Mikset vastaa? - Minähän vastaan.

- Sinun pitää mennä. - Tiedän.

- Herättikö Theo sinut yöllä? - Ei.

Olet niin onnekas.

Aivan kuten isäsi. Hän ei herää mihinkään.

Sanonnan 'nukkua kuin vauva! Pitäisi olla 'nukkua kuin mies'.

Missä hän on?

Hän lähti jo. Varhainen aamukokous.

Tässä kahvi. Sinulla on viisi minuuttia.

- Mikä on? - Ei mikään.

- Sattuuko sinuun? - Se on...

Ei kyse ole siitä.

Oletko surullinen?

- Miksi olet surullinen? - En tiedä.

Etkö tiedä?

- Itketkö ilman syytä useinkin? - En itke.

Pitää mennä.

- Saanko esittää kysymyksen? - Toki.

Tiesitkö että isä oli naimisissa, kun tapasitte?

Tiesitkö?

Tiesin, mutta hän sanoi suoraan...

Mitä?

- Puhu tästä hänen kanssaan. - Tiedätkö...

Kun hän lähti, se oli tosi kova paikka äidille.

Äiti kärsi tosi paljon. Hän sanoi aina hirveitä asioita isästä.

Silti jumaloin isää.

Tuntui, että minut halkaistiin kahtia.

Ymmärrän.

Se ei ole helppo tilanne.

- Mutta se ei estänyt sinua. - Mitä?

Tiesit, että hänellä oli vaimo ja poika, mutta se ei estänyt sinua.

Mitä haluat minun sanovan, Nicholas?

En mitään. Olet oikeassa. Tyhmä kysymys.

- Ei ole. - Minun pitää mennä. Nähdään.

Nähdään...

Hei, Nicholas, minä tässä. Halusin vain antaa halin.

Toivottavasti kaikki on hyvin.

Olisi kiva tavata joskus.

Viettää aikaa yhdessä.

Soita minulle. Ikävöin sinua. Heippa.

Jos saamme heidät ymmärtämään, ettei heidän olisi pitänyt tehdä aloitetta

se alkaa näyttää mahdolliselta. Kyse on vallan tasapainosta.

- Niin? - Anteeksi... Tätäkö te etsitte?

Erinomaista. Löysitkö sen arkistosta?

Hyvää työtä.

- Tarvitsetteko mitään muuta? - Kiitos paljon.

Tästä on paljon hyötyä.

Kuka tuo on?

Uusi harjoittelija. Ranskalainen. Hyvin fiksu.

- Miten niin? - Kyselin vain.

Nähdään huomenna.

Hei, minä tässä. En halua häiritä, mutta

en ole kuullut Nicholasista mitään.

Jätän koko ajan viestejä, mutta hän ei soita takaisin.

Joten...

Voisimmeko jutella? Kiitos.

- Hieno takki. - Kiitos.

Ole hyvä.

Miten uudessa koulussa menee?

Ihan hyvin.

Sanot ettet tunne yhteyttä ikätovereihisi.

- Miksi? - He ovat typeriä.

Heitä kiinnostaa vain biletys ja hauskanpito.

Se ei kiinnosta minua.

Mikä sinua sitten kiinnostaa?

- Mitä? - Ei mitään. Oli miten oli...

Asiat ovat paremmin nyt.

Etkö pidä tuon ikäisenä olemisesta?

Ei se johdu...

Hei.

Hei... Tuolla hän on. Kiitos.

- Anteeksi myöhästyminen. - Ei se mitään.

- Tiedän että olet kiireinen. Etenkin nyt. - Niin.

Jännittävää.

- Mitä haluaisit? - En tiedä. Mitä sinä otat?

Kivennäisvettä, kiitos.

- Otan martinin. - Sitten otamme kaksi martinia.

Selvä on.

- No... Miten menee? - Oikein hyvin.

Hän aloitti uudessa koulussa ja sanoo viihtyvänsä.

- Hienoa. - Aluksi piti vähän patistaa, mutta...

Luulen että hän voi paremmin nyt.

Kertoiko hän, mitä tapahtui vanhassa koulussa?

Ei. Hän on vaitonainen.

En ymmärrä, mistä se murheellisuus tulee.

Hän on teini. He eivät yleensä säteile onnea.

Kyse ei ole vain siitä.

- Hän on erilainen kuin muut. - Miksi sanot niin?

Minä luulen, että hänellä on sydänsuruja.

- Ehkä. Hän on niin romanttinen. - Niin.

Arvaa keneltä hän on perinyt sen.

Kas tässä.

- Kiitos. - Kiitos.

Kippis.

Ja entä...?

- Beth? - Niin, miten hän suhtautuu tähän?

Voit kertoa minulle, okei?

- Aluksi hän oli vähän... - Vastahakoinen?

Ei oikeastaan. Ehkä vähän huolestunut.

Meillähän on vauva, ja hän on jo aika väsynyt.

Hän ei odottanut elävänsä teinin kanssa.

Mutta kaiken kaikkiaan meillä menee hyvin.

- Aiheuttaako hän ongelmia Bethille? - Ei, hän on kunnolla.

Hän todella yrittää.

Hän tykkää asua pikkuveljensä kanssa.

- Hienoa. - Sen suhteen kaikki taitaa olla hyvin.

- Mikä on, Kate? - Ei mikään. Anteeksi.

En halunnut pahoittaa mieltäsi.

Tiedän.

Tunnen itseni täysin epäonnistuneeksi.

Miksi ihmeessä? Et ole epäonnistunut.

Anteeksi.

En vain koskaan uskonut, että hän lähtisi.

Hänkin.

- Ja asuisi sinun luonasi. - En minäkään. Mutta hän kysyi minulta.

- Mutta ongelma alkoi minusta. - Eihän.

Alkoipas. Hän ei enää halua asua kanssani.

- Hän ei vastaa, kun soitan. - Älä nyt.

Anna hänelle vähän aikaa.

Niin...

- Olen todella pahoillani. - Ei se mitään.

Muutama päivä sitten

löysin tämän kuvan hänestä.

Se otettiin Korsikalla. Muistatko?

Muistan.

Kun katson sitä kuvaa

menen aivan rikki.

- Vuokrasimme sen pienen veneen. Muistatko? - Tietysti.

Sinä kesänä opetit häntä uimaan.

Hänen kasvonsa...

Niin avoimet. Kuin pieni päivänsäde.

Pieni päivänsäteeni.

Kun sitä ajattelee

perheemme oli niin onnellinen silloin.

En tiedä, mitä tapahtui.

Rakastin häntä niin paljon.

Ja sinuakin.

Rakastin sinua niin paljon, Peter.

Jos tietäisit, miten paljon rakastin sinua...

Sätit itseäsi turhaan.

Olet ihana äiti.

Ei ole sinun syytäsi, jos hänellä on rankkaa.

Kohta kaikki on taas ennallaan.

Usko pois, Kate. Kaikki järjestyy.

- Uskotko niin? - Uskon.

- Kaikki hyvin? - Joo, vihdoin ja viimein.

- Hän ei turhia kiirehdi. - Niinpä. Olin nukahtaa itsekin.

- Kiitos, olet ihana. - Oliko hyvä päivä?

Joo. Peruspäivä.

Kävimme lastenlääkärillä ja vietimme loppupäivän kotona.

- Entä sinä? Mitä nyt? - Mitä?

Miksi näytät niin... omahyväiseltä?

Mikä se on?

- Pyydätkö anteeksi? - Haluan kiittää sinua.

- Mistä? - Tiedät kyllä.

- Tosi hienot. - Tiedän kyllä, että...

Olen vain kiitollinen siitä, miten olet suhtautunut tähän.

- Pyydät siis anteeksi. - Olen onnekas, että olet täällä.

Koska et ole täällä usein. Olet koko ajan töissä.

En koko ajan.

- Iskä, voidaanko jutella...? - Toki.

- Häiritsenkö? - Et ollenkaan.

Halusin vain pyytää neuvoasi. Ei sillä ole kiire.

Tuletko luokseni... jälkeenpäin?

- Toki. - Hyvä. Kiitos.

Hän näyttää voivan paremmin.

Hän sanoi saaneensa kympin matikasta.

- Niinkö? - Joo. Itseluottamus alkaa palata.

- Ja hänet on kutsuttu juhliin. - Hienoa.

Olen huolissani, kun hän on yksin koko ajan.

- Se meni hyvin. - Mikä?

- Lääkärikäynti. - Mitä lääkäri sanoi?

Samaa kuin sinä. Se menee ohi. Pian Theo nukkuu koko yön.

Mutta nyt on parasta, että teen illallisen, ennen kuin nukahdan sohvalle.

Ei, minä menen.

Hei, Theo. Tule...

Ei hätää.

No?

- En tiedä... - Se sopii sinulle.

- Kiitos, mutta... - Mitä?

- Ikäiseni eivät taida käyttää pikkutakkeja. - Kaikkihan käyttävät niitä nykyään.

- Oikeasti? - Jep. Se todella sopii sinulle.

Se on ranskalainen.

Laita se juhliin. Onko se ensi lauantaina?

- En ole varma, menenkö. - Sinun on pakko!

On tärkeää tavata ihmisiä.

En osaa tanssia.

- Siitäkö tässä kiikastaa? - Mitä?

Kotona ollaan! Beth?

Hän nukkuu. Missä olitte?

Opeta Nicholasta tanssimaan. Beth on paras.

Tosi hauskaa. Älä minua arvostele, senkin puujalka.

Eikö iskä osaa tanssia?

- Hänellä on oma tyylinsä. - Uniikki tyylini.

Me tapasimme häissä.

- Hän teki kuuluisan lantiomuuvinsa. - Minkä?

- Etkö ole nähnyt sitä? - En.

Opeta nyt häntä. Hän menee juhliin.

- Katso tätä. - Mitä teet?

- Älä viitsi... - No niin.

- Anna palaa. - Ei.

Tee se.

Onko tämä viisasta?

Etkö näytä meille?

- Pelkään että Theo herää. - Tee se, iskä!

Hyvä on. Itsepähän kerjäsitte.

Nuo kasvot!

Huomaatko miksi rakastuin häneen heti?

Olen vastustamaton.

Kun hän aloittaa, kaikki muut lopettavat. Hän vie kaiken huomion tahtomattaan.

- Miten teet sen? - En tiedä! Tule, niin näytän.

- Ei, Peter... - Tule! Näin se tehdään.

- Luoja... - Sormet, polvi, sormet, polvi...

Juuri noin! Muista tehdä noin juhlissa.

Luoja, yksi lisää! Nyt niitä on kaksi.

Lyöt kaikki ällikällä. Noin sitä pitää! Minun poikani.

Minä tulen mukaan.

Se oli hänen patjansa alla.

- Ajattelin että on parasta kertoa. - Luuletko että hän yhä...?

En ymmärrä.

Hän vaikuttaa voivan hyvin. Hän käy koulua, hymyilee.

Hän voi paremmin.

- Niin. - Miksi hän sitten tekee näin?

Helpointa olisi varmaan puhua hänen kanssaan.

Ja ehkä hänen terapeuttinsa kanssa.

No niin.

- Menetkö ulos? - Joo, haluan aurinkoon.

Älä huoli. Hän on varmaan vielä vähän hauras.

Hän tietää, että olet hänen tukenaan. Kaikki järjestyy.

Luuletko niin?

- Missä olit? - Miten niin?

- Onko jokin vialla? - On.

- Miksi sinulla on veitsi patjan alla? - Mitä?

Mitä se veitsi teki patjasi alla?

- Ei mitään. - Miten niin?

- Se oli siellä siltä varalta, että... - Mistä puhut?

En tiedä. Jos joku murtautuu tänne, tai...

- Näytä käsivartesi. Näytä käsivartesi. - En.

- Jätä minut rauhaan! - Nicholas...

Miksi sinä teet noin?

- En halua, että satutat itseäsi. - En satuta itseäni.

Katso arpia! Tuo jos mikään on itseään satuttamista.

- Se on toisinpäin. - Mitä tarkoitat?

- En mitään. - Selitä.

Selitä minulle, Nicholas!

- Se tuo helpotusta. - Helpotusta mistä?

Helpotusta mistä, Nicholas?

Kun voin huonosti, se on tapa...

Tapa kanavoida kipua.

Mitä kipua? Mitä kipua sinä kanavoit?

Et saa enää tehdä sitä. Kiellän sinua tekemästä niin. Onko selvä?

- Onko selvä? - On.

Joitain asioita ei vain tehdä.

- Bethkö sen löysi? - Ei sen väliä.

- Miksi hän tonki tavaroitani? - Hän petasi, koska et koskaan petaa itse.

- Otit veitsen keittiöstä... - Halusin jotain, millä puolustautua.

Puolustautua miltä? Mistä sinä puhut? Tuossa ei ole mitään järkeä!

- Onhan sinullakin ase. - Mitä?

- Pyykkihuoneessa, pesukoneen takana. - Siinä on ero. Se oli lahja.

- Kuka antoi sinulle aseen? - Isäni, kauan sitten.

Se on metsästyskivääri. Sillä ei puolustauduta miltään.

- Miksi hän antoi metsästyskiväärin? - En tiedä.

Ehkä hän ajatteli minun ilahtuvan tai että voisimme metsästää yhdessä

mutten ole käyttänyt sitä. Vihaan metsästystä.

- Miksi sitten pidät sitä täällä? - Emme puhu siitä nyt.

En ymmärrä, miksi teet näin.

Tiedän.

Mitä tapahtui vanhassa koulussa?

Nyt voisi olla aika kertoa siitä.

Jotain on varmasti tapahtunut. Muuten...

Nicholas...

Jos et puhu minulle, niin puhu terapeutillesi.

Ole kiltti. Tämä on tärkeää.

Ei hätää.

- Haen puhdistusainetta. - Ne ovat vain naarmuja.

Kun satutat itseäsi...

Tuntuu kuin satuttaisit minua.

Kun satutit äitiä, satutit minua.

Hei, kaikki. Istukaa.

Kiitos että tulitte.

Paikalla on joukon parhaat.

Steven, hakisitko minulle kahvia? Meillä on paljon läpikäytävää

joten kerrataanpa, mitä olemme jo käsitelleet.

Esityslistan 1. Kohta on terveydenhoito.

Isi, onko täällä valaita?

- Valaita? Enpä usko. - Entä delfiinejä?

On. Joskus ne tulevat ihan veneen viereen.

- Näitkö yhden? - Näin.

- Peter! - Isi!

- Mikä on? - Hattuni!

Kiitos. Mukavaa päivää.

Tulit etuajassa.

- Hei, isä. - Hei. Tule sisään.

- No niin... Saako olla lasillinen? - Miksipä ei.

- Hyvä. Jäätä? - Ei.

Selvä. Ei jäätä.

Mikä suo minulle kunnian tälle... spontaanille vierailulle?

Satuin olemaan DC: Ssä ja halusin nähdä, miten voit.

Älä välitä huhuista terveydestäni. Mitään vikaa ei ole, pikkuvaivoja vain.

- Olen elämäni kunnossa. - Hyvä.

Maria valmisti meille vähän lounasta.

- Ankkaa. Miltä kuulostaa? - Hyvältä.

Kippis ja tervetuloa.

Ongelma on että ihmiset pelkäävät kaikkea.

Katso ympärillesi. Pillittäviä nynnyjä kaikkialla.

Kukaan ei enää ota riskejä. Siksi länsi tuhoutuu pian.

Faktat alkavat puhua sen puolesta.

Jos etsii energiaa, rohkeutta, yritteliäisyyttä...

Silloin on ikävä kyllä suunnattava Aasiaan.

Kohta valta ei ole Washingtonissa vaan Pekingissä.

- Ei kiitos, Maria. Se oli herkullista. - Mukava kuulla.

EI kiitos.

No... Luulin että vihaat tätä kaupunkia.

- Mitä teet näillä kulmilla? - Tapasin Brian Hammerin.

Hän asettuu ehdokkaaksi esivaaleissa.

Hän haluaa, että autan kampanjan kanssa.

- Tarjoaako hän paikkaa tiimissä? - Tarjoaa.

- Mutta en ole vielä päättänyt. - Miksi et?

Se vie paljon aikaa...

- Entä sitten? - Se on mutkikasta.

- Mikä on mutkikasta? - Ajankohta on huono.

Nicholasilla on rankkaa. Hän on 17.

Hän asuu luonani ja voi jo paremmin, mutta hän on vielä hauras.

En halua olla poissa, kun hän... Mitä?

Siksikö tulit? Kertoaksesi miten hyvä isä olet?

Todistaaksesi moraalisen paremmuutesi?

Että sinä voit asettaa tavoitteesi sivuun poikasi vuoksi?

- Toisin kuin minä, vai mitä? - En todellakaan.

Syytät minua siis vieläkin siitä, mitä tapahtui... 40 vuotta sitten.

Yrität yhä näyttää, millainen malli-isä sinä olet.

Mitä haluat? Aplodit? Bravo.

Hassua että sanot noin.

Mietin äskettäin aikaa, kun olin Nicholasin iässä.

- Siinä näet. - Kun äiti oli sairas.

Kävin hänen luonaan sairaalassa joka päivä

mutta sinä et koskaan tullut.

- Olit aina matkoilla. - Tein töitä.

Viikkoa ennen äidin kuolemaa törmäsin Tomiin.

Olitte illastaneet edeltävänä iltana. En edes tiennyt, että olit kaupungissa.

Eikö sinua kiinnostanut tulla katsomaan äitiä?

Voin helposti ottaa hirviön roolin

ja kumartaa täydellisyytesi edessä.

Kyllä, olet kärsinyt paljon.

Isäsi ei ollut kiltti sinulle eikä äidillesi. Selvä on. Entä sitten?

Eikö olisi jo aika aikuistua?

On säälittävää katsoa, kun 50-vuotias mies

käyttäytyy kuin teini-ikäinen poika.

Jos haluat neuvoni, Peter...

Yritä nyt jumalauta päästä siitä yli.

Yritä nyt jumalauta. Ole kiltti.

Anteeksi. Harry?

Kokous on neljältä.

Ei puoli viideltä.

- Onko kaikki hyvin? - On.

- Eikö huvita lähteä ulos? - Lähden mielelläni.

- Syötkö muroja? - Joo.

Eikö lauantai-iltana ole hauskempaa tekemistä?

- Käy leffassa, tapaa ystäviäsi. - Minulla ei ole ystäviä.

- Miksi sinä niin sanot? - Se on totta.

Entä se Michael? Tapasit häntä usein.

- Entä ne juhlat, joista puhuit? - L opeta jo, iskä.

- Saanko? - Joo.

En ole syönyt näitä ikuisuuksiin.

Valmiina?

Hyvä!

En ollut valmis.

- Ne ovat tahmeita. Valmiina? Saitko sen? - En.

Onko korviksiani näkynyt? Pitelin niitä juuri äsken.

- Katsoitko kylppäristä? - Olen katsonut kaikkialta.

Alan kai seota.

Haloo?

Niin. Hei.

Oletko sinä nähnyt niitä? Ne punaiset, jotka sain isältäsi.

- Minulla oli ne kädessä hetki sitten. - En.

Kadotan tavaroita alinomaa.

Vaihdoitko mekkoa? Tuo pukee sinua.

- Kiitos, olet herttainen. - Ei, se on totta.

- Näytät kauniilta. Minne menette? - Se on vain illallinen ystävien kanssa.

- Tunnetko Frankin? - En.

Itse asiassa se on aika iso juttu.

Tämä on eka ilta ulkona sitten Theon syntymän.

Jos haluat oman elämän, älä hanki lapsia.

Se oli vitsi.

Huonoja uutisia. Sarah ei tule. Hän soitti juuri.

- Viime hetkelläkö? - Hän on kuumeessa. Sarah on lapsenvahti.

- Soitanko Jennylle? - Soitin jo. Hän ei pääse.

- Mahtavaa. Kun vihdoinkin päästään ulos... - Soitanko Frankille ja perun?

- Jospa minä vahtisin häntä? - Sinä?

- Pystytkö siihen? - Pystyn.

Olet todella ystävällinen, mutta...

- Oletko varma? - Olen. Soita Frankille ja peru.

Ookoo...

Mitä? Miksi katsot minua noin?

Hän tarkoitti vain hyvää. Miksi sanoit ei?

Kyllä hän huolehtii pikkuveljestään.

- Hän on vasta vauva... - Entä sitten?

Näet kaiken aina niin synkässä valossa.

Parempi se kuin ettei näe ollenkaan.

Mitä tarkoitat? Mitä minä en näe?

Eikö hän muka voi vahtia nukkuvaa veljeään?

Hän on ollut masentunut ja on yhä epävakaa.

- En jätä poikaani tuollaisen... - Millaisen? Sano se.

Hän on todella outo! Hänen katseensa pelottaa minua.

Milloin hyväksyt, että hän on päästään vialla?

Nicholas... Mitä sinä...

Meitä vain... harmitti, kun emme päässeet Ulos.

Tämä ei liity sinuun.

Nicholas...

Ne olivat käytävässä.

Nicholas, kiltti...

Nicholas? Mitä sinä... Onko kaikki hyvin?

Isäsi sanoi, että viihdyt uudessa koulussa. Etkö viihdykään?

Hän sanoi, että voit hyvin hänen luonaan.

Minä toivoin, että...

Mutta minulle ei ole paikkaa siellä.

He pitävät minua pelottavana ja...

- Hän painostaa minua. - Isäkö?

Hän ei tajua sitä itse, mutta hän puhuu lakkaamatta koulutöistä.

Kuin elämässä ei olisi muuta.

Se on normaalia. Hän on huolissaan sinusta.

Hän ei välitä minusta. Siitä kuka todella olen.

Hän haluaa minun vain menestyvän, kuten hän.

Minulla ei ole mitään halua opiskella juristiksi.

Se ei kiinnosta minua.

Sinä unelmoit kirjailijan ammatista.

Kirjoitatko vieläkin?

Minusta ei koskaan tule tarpeeksi hyvää.

Mistä sinä puhut?

Nicholas, isäsi tahtoo parastasi.

Hän rakastaa sinua ja uskoo sinuun.

Olette vain todella erilaisia.

Hänellä on kovat paineet juuri nyt. Esivaalit ja kaikki se.

Ne ovat tärkeät hänelle.

Hän on haaveillut siitä jo monta vuotta.

Mutta...

Kyse ei ole vain siitä.

Minä...

En voi hyvin, äiti.

Isä sanoi, että olit eronnut yhdestä tytöstä.

Niin minä sanoin hänelle. Hän ei ymmärtänyt.

Hän tarvitsi järkevän selityksen.

Kerroin mitä hän halusi kuulla, mutta...

En koskaan edes tapaillut sitä tyttöä.

En ole kuin muut ihmiset.

Joskus tuntuu, ettei minua ole luotu elämään.

En kestä sitä.

Yritän joka päivä niin kovasti

mutten pysty siihen.

Koska voin huonosti.

Koko ajan. Ja olen väsynyt.

- Olen kyllästynyt voimaan huonosti. - Nicholas...

Olen tässä.

En katoa minnekään, ja autan sinut tämän läpi.

N Lupaan sen. Älä itke, pikku päivänsäteeni.

Ei hätää.

Mitä?

Tänäänkö? Oliko se varmasti hän?

Nicholas. Tulisitko tänne hetkeksi? Haluan jutella.

- Mitä nyt? - Istu.

- Meidän pitää jutella. - Mistä?

Koulustasi.

- Mitä on tekeillä? - Ei mitään erityistä.

- Ei mitään erityistä? - Ei.

Sinulla oli koe tänään.

- Miten se meni? - Hyvin, kai.

Hyvä.

Mutta iltapäivällä Beth näki sinut puistossa.

Et siis ollut koulussa. Kysyn siis viimeisen kerran:

Mitä on tekeillä?

- Pinnaatko taas? - En.

Mikset sitten ollut koulussa?

- Miksi Beth kertoi siitä? - Kyse ei ole siitä.

Onpas. Hän haluaa rikkoa välimme.

Ei, kyse on siitä, että jumalauta valehtelet.

Mikset ollut koulussa tänään?

Vastaa!

En voinut hyvin. En kyennyt menemään.

Oli liikaa paineita sen kokeen takia. Olen pahoillani.

Olet pahoillasi...

Soitin koululle. Tiedätkö mitä he sanoivat?

Että et ole käynyt siellä ollenkaan.

Olit siellä ekana päivänä viime kuussa muttet koskaan palannut.

Et kertaakaan.

Olin kuulemma meilannet heille

että lähetimme sinut taas vanhaan kouluusi.

Eikö sinulla ole sanottavaa?

Onko sinusta tullut maailmanluokan hakkeri?

Sanoit saavasi kymppejä ja kutsuja juhliin

mutta valehtelit minulle koko ajan.

Mitä olet tehnyt kaikki päivät? Kävellyt vain? Siinäkö kaikki?

Annamme sinulle tilaisuuden ryhdistäytyä

ja mitä teet? Toimit aivan niin kuin ennenkin.

Valehtelet kaikille!

Selitä minulle.

Mitä on tekeillä?

Käytätkö huumeita? Selitä sitten!

En todellakaan tiedä, mitä tekisin kanssasi.

Olen yrittänyt kuunnella ja olla tukenasi.

Olen yrittänyt antaa sinulle itsevarmuutta

mutta se ei selvästikään toiminut.

Luuletko voivasi elää tällä tavalla? Tehdä mitä huvittaa?

Et käy koulua, et ota vastuuta, kieltäydyt aikuistumasta?

Jos et tee mitään, mikä sinusta tulee?

Sinulla ei tietenkään ole vastausta.

Älä tuijota minua. Yritätkö pelotella minua?

Se ei toimi, sen voin sanoa suoraan.

Se ei toimi minuun.

Nyt me teemme näin.

Huomenna, piditpä siitä tai et, palaat kouluun. Onko selvä?

- Ei. - Anteeksi kuinka?

Ei, en palaa kouluun.

Mitä tämä on? Mitä haluat?

Kun olin sinun iässäsi äitini oli sairas enkä nähnyt isääni.

Rahat olivat vähissä, mutta taistelin eteenpäin.

Se ei ollut leikkiä.

Mikä on elämässäsi niin dramaattista

että et voi käydä koulua kuten muut? Vastaa!

- En kestä sitä! - Mitä?

- Elämää! Ja se on sinun syytäsi. - Mitä?

- On syytäsi, että olen tällainen. - Miten niin?

Kuvotat minua.

Saarnaat elämästä ja työstä

ja sitten hylkäät meidät kuin olisimme sontaa.

Luulet aina tekeväsi oikein. Mutta alusta asti olet ollut kusipää!

Peru sanasi, Nicholas. Peru sanasi nyt heti!

- Kusipää! - Minäkö? Kusipää?

Enkö aina ole tehnyt kaikkeni vuoksesi?

Pysyin äitisi kanssa vuosia sinun takiasi. Miksi siis sanot noin? Kerro miksi!

Siksikö että rakastuin toiseen naiseen? Se ei kuulu sinulle!

Minulla on oikeus aloittaa alusta! Minä päätän elämästäni!

Anteeksi, Nicholas. En tiedä, mitä tapahtui.

- Psykiatrian osasto? - Vasemmalle.

- Kauanko olet ollut täällä? - Puolisen tuntia.

He tulevat puhumaan kanssamme pian.

Mitä tapahtui?

En ollut siellä. Olin töissä.

Se oli...

Se oli Beth, joka löysi hänet. Kylpyhuoneesta. Nicholas oli juuri...

Olimme onnekkaita. Ambulanssi tuli nopeasti.

Olen pahoillani.

Olen todella pahoillani. Halusin niin kovasti auttaa häntä.

Mutta lopussa...

Hei. Olen tohtori Leiner. Hoidan poikaanne.

- Missä hän on? - Hän lepää.

Hän ei ole enää vaarassa. Seuratkaa minua.

Poikanne sai nopeasti hoitoa eikä haava ollut kovin syvä. Se paranee hyvin.

- Oletteko varma? - Täysin varma.

Mutta meidän on tehtävä päätöksiä. Puhuin juuri hänelle.

- Mitä hän sanoi? - Hän on pettynyt, että heräsi täältä.

Se on tavallista näissä tapauksissa.

Onko hän sanonut mitään siitä, miksi...?

Olemme tottuneet näihin tilanteisiin.

Hänen olisi hyvä olla tarkkailussa jonkin aikaa.

- Tarkoitatteko...? - Osastolla on vapaa paikka.

Sanoitte juuri, ettei hän ole vaarassa.

Hänen täytyy tiedostaa, mitä hän on tehnyt.

Nyt hän vähättelee sitä. Se voi olla vaarallista.

Emme halua hänen yrittävän uudelleen.

Kauanko hänen pitää olla täällä?

Tärkeintä nyt on tarkkailla ja hoitaa häntä.

Sitten hän käy säännöllisesti psykiatrilla

niin että voimme arvioida edistystä.

Haluan tavata poikani.

Hetki vain.

Minua tarvitaan ylhäällä.

Sosiaalityöntekijä auttaa teitä paperitöissä.

Hän voi vastata kysymyksiinne.

Olkaa huoleti. Hän on hyvissä käsissä.

- Entä tuo? - Se on tähdistö.

- Siinä on pieniä tähtiä. - Onko se harvinainen?

- Aika harvinainen. - Entä tuo?

Tämä on Saturnus. Sillä on renkaat.

Peter! Peter!

Äiti alkaa hermostua.

- Mennäänkö takaisin? - Odota, isi!

Oho... Se on mennyt rikki.

- Mitä teemme? - Joudumme uimaan.

- En voi, olen vasta kuusi ja puoli. - Sinun on aika oppia.

Pystyt siihen.

Tule nyt. Olen kanssasi.

Hei...

Tule, kamu.

Tule vain.

Mitä siis tehdään?

Siirränkö kokouksen maanantaille? Se riippuu, mihin aikaan lähdet DC: Hen.

Ensi maanantaina? En voi. Minun pitää...

Minun pitää jäädä New Yorkiin.

- EII Washington perutaan? - Kyllä. Kiitos.

- Hei. - Minä tässä. Ehditkö jutella?

- Toki. Onko kaikki hyvin? - Tohtori Harris soitti.

- Halusin jutella siitä kanssasi. - Onko ongelmia?

Hänestä olisi parasta, jos emme tapaisi Nicholasta pariin päivään.

- Mitä? - Tiedän.

Mutta Nicholasilla on vaikeuksia ottaa vastaan hoitoa.

He ovat käyneet pitkiä keskusteluita

yrittääkseen ymmärtää, miksi hän...

Hän on ilmeisesti puhunut paljon avioerosta

ja uudesta elämästäsi ja meidän välisistä jännitteistä.

Tohtori Harrisin mielestä on parasta

antaa heille muutama päivä Nicholasin kanssa.

Niin että kaikki saavat hieman perspektiiviä. Poistetaan paineet.

Hän ei voi estää meitä tapaamasta Nicholasta.

Hän kysyy vain. Se ei ollut vaatimus.

Meillä on yhä maanantain tapaaminen. Silloin voimme tunnustella tilannetta.

Ennen sitä...

Tiedän että tämä on... todella vaikeaa.

Se on sitä minullekin.

Mutta ehkä meidän pitäisi luottaa heihin?

Vai mitä?

Peter?

- Oletko valmis? Milloin lento lähtee? - Taksi tulee viiden minuutin päästä.

- Autan laukun kanssa. - EI tarvitse.

Kuule...

Olen pahoillani eilisillasta.

Join liikaa, ja...

Miksi meidän pitää riidellä sillä tavalla?

Se oli minun syytäni. Anteeksi.

Ja sinä...

Et siis voi tulla mukaan?

Olen pahoillani, Beth. En voi.

Minua ei huvita mennä Cape Codilin, kun hän on sairaalassa.

Vain kaksi päivää. Näytät hirveältä etkä voi auttaa häntä täällä.

EN voi.

Selvä.

- Milloin hän pääsee pois? - Saan tietää lisää maanantaina.

Ja sitten?

Toivoin että voin olla parempi isä Theolle.

Lopeta. Olet tosi hyvä isä.

Minua surettaa, että joudun vetämään roolia, jota vihaan.

Viime viikot olen

huomannut sanovani samoja asioita

joita isäni sanoi minulle, kun olin nuori.

Asioita jotka saivat minut vihaamaan häntä.

Ja nyt on minun vuoroni.

Minusta on tullut aivan kuten hän.

Millaisia asioita?

'Mitä aiot tehdä elämälläsi?' 'Sinun iässäsi tein niin ja näin.'

'Mitä teemme kanssasi?!

Jos tietäisit, miten paljon häpeän sitä...

Olen pahoillani

mutta meidän pitää lähteä.

Ennen kuin lähdette, sano että annat eilisen anteeksi.

- En halua enää riidellä sillä tavalla. - En minäkään.

Viime viikot ovat olleet...

- Tiedän. - Et tiedä.

Koska et ole täällä. Olet töissä koko ajan ja minä olen täällä yksin.

- Et ole yksin. - Olenpas, ja minä...

Olen niin väsynyt, ja minä

Theo, toinen poikasi, hänkin tarvitsee sinua

Beth kiltti...

Ei aleta taas riidellä.

Hyvä on.

Soitan kun olemme perillä.

Tule tänne, pikkumies.

Anna hali.

En näe sinua viikkoon. Jään kaipaamaan sinua.

Koet meren ensi kertaa. Näet miten suuri ja kaunis se on.

Kerro mummille terveisiä.

Anteeksi etten voi tulla mukaan.

Minun pitää jäädä tänne. Ymmärräthän?

Kerro kaikki siitä sitten. Kerro minulle, pikkumies.

Äiti!

Olen kaivannut sinua niin paljon.

Tuntuu kuin viime kerrasta olisi kuukausia.

Nicholas?

Jätän teidät viideksi minuutiksi, kuten pyysit.

Sillä aikaa käyn hakemassa lääkärin.

Mikä vointi?

Tämä on hirveää. Auttakaa minut pois täältä.

- Mikä on? - Tämä on ollut elämäni hirvein viikko.

- Ette voi jättää minua tähän helvettiin. - Jutellaan lääkärin kanssa...

Hän on kusipää! Hän ei tajua mitään.

Hän pumppaa minuun lääkkeitä, pitää sairaana.

Hän sanoo, että jään tänne viikoiksi. En pysty siihen.

Voin täällä paljon huonommin. Tarvitsen teitä.

- Viekää minut kotiin. Rukoilen teitä! - Rauhoitu. Puhumme lääkärin kanssa.

- Olemme tukenasi. - Ihana nähdä teitä.

Hei. Hyvää iltapäivää.

Käydäänpä istumaan.

- Ei hätää. - Istu viereeni, Nicholas.

Michael on huolehtinut Nicholasista. Hän liittyy seuraan, jos sopii.

Hyvä. No niin

Nicholas varmaan kertoi, että hän haluaa kotiin.

- Kyllä. - Hän sanoi niin minullekin.

Viime päivät ovat olleet rankkoja.

Todellakin. Mistä se johtuu?

- Reaktio on yleinen ensimmäisellä viikolla. - En halua jäädä.

Ymmärrän sen, mutta...

- En voi suositella sitä. - Näettekö?

Miksi ette?

Nicholas kärsii vakavasta masennuksesta.

Olisi turvallisempaa, että hän jää tänne.

- Voin paremmin. Ongelmia ei tule... - Tiedän että luulet niin.

- Mutta kokemukseni mukaan... - Hän tietää muka minua paremmin!

- Rauhoitu. - Tämä ääliö ei tajua mitään!

Nicholas, kiltti... Nicholas, ole kiltti ja istu alas.

- Mitä ehdotatte? - Tarvitsemme vain lisää aikaa.

Itsemurhaimpulssit ovat vaikeasti havaittavissa, jopa potilaallekin

mutta niitä kuitenkin esiintyy.

On yleistä, että yritetään uudelleen.

Minusta Nicholas kärsii yhä puutteellisesta todellisuudentajusta.

Se aiheuttaa ahdistuta, jota voimme hoitaa.

Ensin hänet on vain saatava vakaaksi.

Sitten voimme miettiä, milloin hän pääsee pois.

Kauanko siihen menee? Minä vain kysyn.

Juuri nyt tarvitset huolenpitoa koko hoitotiimiltä.

Lääkärit, terapeutit, toimintaohjaajat...

- Parannunko savipajassa? - Se edesauttaa prosessia.

- Paskapuhetta! - Ehkä se tekee sinulle hyvää.

Miten voin parantua minua paljon sairaampien ympäröimänä?

Olen miettinyt elämääni paljon ja haaskaamaani aikaa.

Minä ymmärrän nyt. En tee sitä uudelleen.

Täällä oleminen on ollut kuin sähkösokki.

Olen valmis palaamaan tavalliseen elämääni.

Voin palata kouluun. Tunnen sen.

Luottakaa minuun ja viekää minut pois täältä. Muuten

minä en selviä. Tarkoitan sitä. En kestä tätä.

Isä... Sinä tunnet minut.

Tiedän sen. Olet aina tuntenut minut.

Mutta täällä he eivät tunne minua.

Rukoilen sinua, isä. Älä hylkää minua.

Voi kulta...

Millä keinolla saamme hänet kotiin?

Hän on alaikäinen, joten vastuu on teidän. Joten myös päätös on teidän.

Mutta kuunnelkaa nyt tarkkaan.

Poikanne ei ole tarpeeksi terve kotiutuakseen.

Pankaa nimet paperiin, niin hän pääsee kotiin.

- Mutta mielestäni otatte ison riskin. - Minkä riskin?

Riskiä jota en ottaisi oman poikani kohdalla.

- Et voi pakottaa minua jäämään. - Periaatteessa voin.

Mutta tarvitsen tuomarin hyväksynnän enkä halua tehdä sitä.

Haluan auttaa vanhempiasi valitsemaan oikein.

Tämä ei ole helppoa näin poikanne edessä

mutta Nicholas tarvitsee hoitoa

eikä se ole vanhemman tehtävä. Se on psykiatrin tehtävä.

En ole sairas.

Jos teemme oikean päätöksen, Nicholas voi pian palata kotiin

paljon terveempänä, ja elää tavallista elämää.

- Haluan kotiin. - Tiedän, rakas...

- Älkää jättäkö minua tänne. - Peter, sano jotain.

Antakaa minulle toinen mahdollisuus. Se oli avunhuuto.

Kadun sitä koko sydämestäni.

Halusin vain, että ymmärtäisitte tuskaani

mutten tee sitä enää koskaan.

Vanhempasi ovat kuulleet argumenttisi.

- Nyt pyydän teitä tekemään päätöksen. - Nytkö?

Kyllä. Nicholasin pitää ymmärtää, että tuette hoitotiimiä.

Älkää tunteko syyllisyyttä.

Kyse ei ole siitä, paljonko rakastatte poikaanne

vaan poikanne suojelemisesta.

Näissä olosuhteissa rakkaus ei riitä. Rakkaus ei riitä.

Isä... Äiti...

Nicholas... Michael vie sinut ruokalaan.

Mutta ensin on tärkeää, että kuulet vanhempiesi päätöksen.

Silloin hyväksyt hoitosi helpommin.

Haluan kotiin.

Isä, vie minut kotiin. Rukoilen sinua.

Isä? Vie minut kotiin.

Isä...

Olen pahoillani, Nicholas.

Ei... Et voi tehdä tätä minulle, isä!

Mitä olen tehnyt sinulle? Älä koske! Isä!

Äiti! Isä!

Kaikki hyvin?

Teimmekö oikean päätöksen?

Hän sanoi että se oli avunhuuto. Meidän on luotettava häneen.

Jos tila heikkenee, niin viedään hänet takaisin.

Tiedän että hänen on parempi olla täällä.

- Niin. - Pian valmista.

Miten meidän pitäisi nyt edetä?

On vähän optimistista toivoa

että hän palaisi kouluun. On jo toukokuu.

Ehkä hänen pitää kerätä voimiaan rauhassa.

Ja aloittaa uusi lukukausi puhtaalta pöydältä.

Mitä hän tekee päivisin? Emme voi jättää häntä yksin.

Ehkä hän voisi asua taas sinun kanssasi. Jos hän haluaa. Ja...

Hän voi olla kanssani töissä. Harjoittelijana.

Olisiko hän kiinnostunut siitä?

En tiedä. Hän oppisi uutta, ja olisin hänen tukenaan, joten...

Mutta eikö sinulla ole kauheasti töitä?

Aion kieltäytyä Brianin tarjouksesta.

- Oletko tosissasi? - Olen. En välitä politiikasta.

Haluan keskittyä siihen, millä on merkitystä:

Että olen täällä Nicholasin tukena.

Kas tässä.

- Kiitos. - Ihanaa.

- Missä sinun kuppisi on? - Join jo kupillisen.

- Sokeria? - EI kiitos.

- Isä? - Ei.

- Kiitos. - Kiitti, muru.

Mikä vointi?

- On ihanaa olla täällä teidän kanssanne. - Meistäkin.

- Minä haen sen lääkkeen... - Aivan...

Haluaisitko kenties käydä elokuvissa?

Mikä ettei. Mutta käyn ensin suihkussa.

Sairaalan kylpyhuoneet olivat niin likaisia.

Olen haaveillut suihkusta kokonaisen viikon.

- Mitä? Miksi naurat? - Unohda.

- Haisenko pahalle? - Et suinkaan.

On kiva nähdä teidät yhdessä. Viime kerrasta on jo aikaa.

Tarkoitan... kun olimme yhdessä kaikki kolme.

- Totta. - Ihan kuin ennen vanhaan.

Käyn suihkussa.

Minä odotan.

Halusin vain sanoa, että olen pahoillani kaikesta.

Ja... tiedän että te ette ansaitse sitä.

Toivon että annatte minulle anteeksi.

Ja halusin sanoa... että rakastan teitä.

Mekin rakastamme sinua.

Mene vain. Me odotamme sinua.

- Aikamoista. - Niinpä.

Tule kanssamme elokuviin.

Nicholas ilahtuisi.

Enpä tiedä... Mitä ajattelitte katsoa?

Muistatko, kun kävimme elokuvissa keskellä iltapäivää?

Sanoimme menevämme tärkeisiin tapaamisiin.

Sitten hiivimme ulos ja tapasimme teatterissa.

Se oli niin kivaa. Kuin olisimme pinnanneet.

Siitä on pitkä aika.

Tule nyt. Tule mukaan.

Tule mukaan tänään.

Etkö halua?

Luoja, Nicholas... Rakas...

Pidä silmät auki! Peter, soita jonnekin!

Ole kiltti, katso äitiä. Pidä silmät auki.

Ole kiltti, pidä silmät auki!

Juuri noin. Luota itseesi. Hyvä. Kuin sammakko.

Ui luokseni. Ui luokseni!

Nyt päästän irti. Pystyt siihen. Ui luokseni.

Jatka vain. Juuri noin!

- Isi, minä uin! Minä uin! - Kyllä vain! Sinä uit!

- Vihdoinkin. - Sinä teit sen!

- Osaan uida! - Hyvä poika!

Olen niin ylpeä sinusta. Osaat uida! Eikö olekin hauskaa? Uidaanko vielä vähän?

Uidaan tuonne. Noin. Perille asti. Jatka vain.

- Oletko kunnossa? - Olen.

Menen kylvettämään Theon.

- Teenkö minä sen? - Minä teen sen.

- Oletko iloinen, että he tulevat? - Erittäin.

- Katso mitä löysin. - Et ole pitänyt niitä pitkään aikaan.

Tiedän.

- Nähdään kohta. Hoidatko loput? - Toki.

Theo! On kylpyaika. Oletko valmis?

- Joko tulit? - Sori, olen vähän etuajassa.

- Peremmälle. Tulitko yksin? - Hän tulee moikattuaan äitiään.

- Tule sisään. Miten voit? - Hyvin. Entä sinä?

Hyvin. Tulitko kotiin aamulla?

Tulin. En ole käynyt New Yorkissa aikoihin.

- Miten Torontossa sujuu? - Rakastan kaupunkia.

- Haluatko lasillisen? - En, jään odottamaan muita.

Muutan yhteen Lenan kanssa. Onko äiti kertonut?

- Olemme kuitenkin yhdessä joka ilta. - Onneksi olkoon.

- Kiva saada esitellä hänet sinulle. - Kiva saada tavata hänet.

- Kaiken kertomasi jälkeen. - Saat nähdä. Hän on ihana.

Olen hulluna häneen.

Hienoa.

- Kuinka Theo voi? Onko hän kotona? - Kylvyssä.

Ostimme hänelle lahjan.

Mutta Lena halusi antaa sen hänelle.

- Minulla on jotain sinullekin. - Minulleko?

Tai se on pikemminkin ilmoitus.

Rauhoitu, minusta ei ole tulossa isää.

- Ei tullut mieleenkään. - Se on jotain...

Siinä on kyse minusta.

Haluan että saat tietää ensimmäisenä.

Kerro.

Tiedäthän että collegen lisäksi olen aina rakastanut jotain muutakin.

Kirjoittamista. Ja viime aikoina olen kirjoittanut paljon.

Etenkin Torontoon muuton jälkeen. Kaikki tuntuu sujuvan helpommin siellä.

Lyhyesti sanottuna...

- Tässä se on. - Mikä tämä on?

Ensimmäinen romaanini.

Oletko kirjoittanut sen?

Olin taikauskoinen, halusin pitää sen salassa.

Mutta nyt se on todella olemassa.

Haluan että saat sen ensimmäisenä.

Kuolema voi odottaa.

- Mahtavaa. Milloin se julkaistaan? - Kahden kuukauden kuluttua.

Avaa se, niin näet, että se on omistettu sinulle.

Isälleni - kaikesta mitä hän on tehnyt vuokseni.

Se käsittelee sellaista, mitä jo tiedät.

Sinun ja äidin rankkoja vuosia.

Mutta ainakin se päättyi onnellisesti. Ja...

Halusin sinun saavan sen ensimmäisenä.

Koska ilman sinua en olisi voinut...

Olen niin ylpeä sinusta... iso poikani.

Olen niin ylpeä sinusta.

- Lue ensin. Ehkä et pidä siitä. - Tunnen sinut.

Tiedän että se on suurenmoinen.

Haluan sanoa, että olen niin ylpeä sinusta.

- Et kai ala itkeä? - En... Anteeksi.

- Toivon että se menestyy. - Tietysti menestyy.

Menen halaamaan Theoa. Olen kaivannut häntäkin.

Hän ilahtuu. Hän puhuu aina isoveljestään.

Peter?

Mitä teet?

Mikä on?

Ajattelitko Nicholasia?

Olisi pitänyt antaa hänelle enemmän huomiota.

Teit parhaasi.

Yritin ajatella... Hän oli... Hän oli niin lahjakas.

Ja todella älykäs.

Ja herkkä. Ja hän...

Hän olisi voinut tehdä kauniita asioita.

Minun olisi... Olisin todella voinut...

- Kaikki on syytäni. - EI ole.

No niin. Tule tänne. Rauhoitu.

Tiedän että se on vaikeaa, mutta elämä jatkuu, Peter.

Sinulla on Theo ja minut.

Me tarvitsemme sinua.

Se sattuu, mutta elämä jatkuu.

- Ei, se ei jatku. Se ei voi jatkua. - Kyllä se jatkuu.

Ajattele pientä poikaasi. Ajattele Theoa.

Hän täyttää pian neljä. Ajattele häntä, niin kaikki järjestyy.

Gabrielille O