Original subtitles

Aiemmin tapahtunutta:

Jessica kävi luonani.

Hänellä oli mukanaan joku vieras mies.

–Kuulemma joku perheystävä. –Perheystävä?

–Haluan muuttaa. –Et ole antanut minulle tilaisuutta.

Mitä sellaista voit tehdä L.A:ssa, mitä et voi...

En voi.

Korttianne ei valitettavasti hyväksytä.

Miksi pankkitilini on jäädytetty?

Kävitte Markin kanssa saarella tapaamassa jotain miestä.

–Mikä hänen nimensä on? –Dexter.

Ei, sittenkin Derek. Se taisi olla Derek. Joo.

Tässä ei ole koko tiedosto.

Voimme aloittaa. Herra Harper on taju kankaalla.

Pidetään vähän hauskaa.

En minä tätä tehnyt.

Oletko Gibson? Agentti West.

–Rouva Davis soitti. –Minne lennätte?

Rouva haluaa saarelle, jonne lensimme viimeksi heidän koneellaan.

Tässä on naisen osoite. Toivottavasti en petä tällä ystäväni luottamusta.

Dave Johnson.

Sinulta voi kuulemma kysellä töitä.

–Palkkaatko uusia miehiä? –Vain yhden.

Hieno kello.

Tämä ei ole aito.

Tämä on tyttäreni Jessican talo, joten pidän sinua silmällä.

Yksikin virhe, niin saat lähteä.

Mitä sinä täällä teet?

Torni, N–48121 pyytää lähtölupaa.

Lupa myönnetty, N–48121. Turvallista lentoa.

Anteeksi.

Etsin vessaa ja eksyin.

Se on ulkona.

Olen todella pahoillani.

–Tämä on eka päiväni. –Olemmeko tavanneet?

En usko.

Katsoit tuota maalausta.

Niin.

Se on hieno.

Se sai minut pauloihinsa.

Sinä oikeasti pidät siitä.

Tiedätkö mitään taiteesta?

Sen verran, että minulla ei ole varaa tuohon tauluun.

Sinulla voi silti olla siitä mielipide.

Totta.

Mitä siis pidät siitä?

Se tuntuu surulliselta.

–Mikä sinun nimesi on? –Olen Dave.

–Minä olen Jessica. –Tiedän.

Isäsi kertoi aiemmin.

Suo anteeksi, mutta en halua saada heti potkuja.

–Harper on kadonnut. –Mikä on viimeisin sijainti?

Los Angeles.

Nixon, miten voit antaa tämän tapahtua?

–Onko hän lähestynyt rouva Davisia? –Ei.

Sureva leski ei lähde minnekään.

–Käsken Carterin vielä tarkistaa. –Entä Harper?

Jos hän haluaa nähdä entisen perheensä, luon uuden.

Jotta hän ei tapaa rouva Davisia?

Teemme hänen elämästään niin hankalaa–

–että hän katuu lähteneensä tälle tielle.

–Onko se saari varmasti täällä? –Mietin ensimmäisellä kerralla samaa.

Eikö jokainen saari ole jollain kartalla?

Ei jokainen. Tämä on pieni, ties vaikka olisi ihmisen tekemä.

Sen minä tiedän, että meidän pitää laskeutua jyrkässä kulmassa.

–Oliko tuo vitsi? –Ikävä kyllä ei. Kiitotie on lyhyt.

Ai niin, antoiko rouva Davis salasanan?

–Minkä salasanan? –Laskeutumiseen tarvittiin salasana.

Se taisi olla herra Davisin henkilötunnus.

–Eikö se ole outoa? –Rikkaat ovat omalaatuisia.

Sano vain suoraan hulluja.

Mitä teen, kun meiltä kysytään salasanaa laskeutumista varten?

Sano, että perämiehesi hoitaa sen.

Arvasin, että sanoisit noin.

Mitä tiedät siitä Davesta?

Onko hän tehnyt jotain väärää?

Löysin hänet Markin työhuoneesta. Ei siinä mitään.

Hän eksyi vessaa etsiessään.

Katsoitko, ettei hän varastanut mitään?

Isä.

Hän katseli Markin maalausta.

Sitä karmivaa.

Olin raivoissani, kun Mark toi sen kotiin.

–Niin varmaan. Oliko se kallis? –Ei.

Hän löysi sen jostain galleriasta Santa Monicasta.

–Se kuulemma puhutteli häntä. –Puhutteli häntä?

En ikinä pitänyt Markia new age –tyyppinä.

Hän tuijotteli aina sitä taulua.

Kuulemma siksi, että se oli surullinen–

–ja muistutti olemaan kiitollinen kaikesta, mitä meillä oli.

Kuulostaa masentavalta.

Dave sanoi samaa.

–Että maalaus teki surulliseksi? –Ei vaan että se on surullinen.

Eikö olekin outoa?

Outoa on se, että joku ylipäätään osti sen.

Sen takana on kassakaappi.

Mitä siellä on?

Tiedostoja ja asiakirjoja kai.

Etkö ole avannut sitä sen jälkeen...?

Tarvitsen lukkosepän.

–Tiedän yhden kaverin, joka... –En taida olla vielä valmis.

Selvä. Ymmärrän.

–Ilmoita, kun olet. –Okei.

Davesta puheen ollen...

Bicks kertoi, että Daven vaimo kuoli jokin aika sitten.

Hän esittää urheaa–

–mutta naamion taakse kätkeytyy selvästikin paljon tuskaa.

Torni, N–48121 pyytää laskeutumislupaa.

N–48121, tämä on yksityinen lentokenttä. Pyyntö evätty.

–Mitä minä sanoin. –Anna radio.

Torni, tässä on N–48121. Minulla on salasana.

–Haloo? –Elleivät he pian vastaa...

N–48121, mikä on salasananne?

546007311.

N–48121, teille ei myönnetä laskeutumislupaa.

Meidän täytyy kääntyä. En voi...

Älä liikahdakaan.

Minulla on toinen salasana.

Tässä on FBI–agentti West. Virkamerkkini numero on 125993.

–Niin? –FBI–agentti pyytää laskeutumislupaa.

N–48121, laskeutumislupa myönnetty.

Torni, N–48121 aloittaa laskeutumisen.

Tämä on poikkeuksellista.

Potilas ei ole ikinä ennen kadonnut jäljettömiin.

–Onko hän Los Angelesista? –Teidän ei tarvitse tietää sitä.

Voitteko kertoa jotain hänen entisestä elämästään?

Toistan, älkää kyselkö tuollaisia.

–Pelkäättekö hänen muistavan jotain? –Hän katosi 5 tuntia sitten.

Hänen liikkeensä on selvitettävä.

–Entä jos hän muistaa? –Vahvistakaa se.

Miten se onnistuu? Emme tiedä mitään.

Esittäkää huolestunutta ystävää ja vaimoa.

Kyselkää hänen päivästään.

–Onko hän vaarallinen? –Mikään taustassa ei viittaa siihen.

Hän on erittäin älykäs.

–Se ei minua pelota. –Syytä olisi.

Älkää missään nimessä uhmatko häntä mitenkään.

Autamme häntä sopeutumaan.

–Matkustammeko mekin L.A:hin? –Kyllä.

Hänen rahahanansa on suljettu. Hänellä ei ole rahaa.

Hän ilahtuu teidät molemmat nähdessään.

Entä jos ette saa kaipaamianne vastauksia?

Ryhdymme toimenpiteisiin. Käykää avaamassa ovi.

Päivää.

–Minne menemme? –Tapaamaan lääkäriä tietysti.

Seuratkaa meitä.

–Miten sujuu? –Aika hyvin.

Anteeksi.

Pysy siinä, tai olet kohta ihan maalissa.

Ikävä kysyä, mutta onko sinulla pyyhettä?

–Taidat tarvita vesiletkun. –Totta. Saanko?

Käytä minun suihkuani.

–Ei, en voi... –Minä vaadin.

Haen sinulle kylpytakin. Pysy siinä suojakankaan päällä.

Voit riisua vaatteet täällä.

En halua, että sotket koko talon maaliin.

Tottelen kiltisti.

–Okei. Anteeksi. –Kiitos.

Tännepäin, agentti West.

Pahoittelut, minulla oli potilas. Miten voin auttaa FBI:tä?

Nämä kaksi miestä tulivat kolme kuukautta sitten saarellenne.

En ole koskaan nähnyt kumpaakaan.

Heillä piti olla tapaaminen kiitoradallanne.

Se selittää asian.

Tapaan ainoastaan potilaita.

He käskivät kavereidensa palata kotiin.

He palaisivat itse eri kyydillä.

Omituista.

Ette siis tiedä, ketä he tulivat tapaamaan?

Ehkä tapaamista ei ollut.

Näkyisikö se lennonjohdon lokitiedoissa?

–En työskentele siellä. –Olette pomo.

Niin, ja olen kirurgi, en lennonvalvoja.

–Voitte kysyä lennonjohdosta. –Sen aion tehdä.

–Mitä täällä tarkalleen tehdään? –Plastiikkakirurgiaa.

Tarjoamme palveluja eliittiasiakkaille.

Ihmiset tulevat tänne leikkaukseen ja toipumaan rauhassa.

Oletteko varma, ettei Mark Davisia tai Carteria koskaan leikelty täällä?

Ei meidän toimestamme.

Annatteko yleensä vieraiden ihmisten–

–tulla saarellenne ja palata yksityiskoneellanne?

En yleensä. Lentokoneet käyttävät toisinaan kiitorataamme.

Lopuksi vielä yksi asia, jota en käsitä.

Miten Mark Davis palasi kotiin?

–Ehkä tämän Carterin kanssa. –Ei.

–Onko herra Davis siis kateissa? –Hän on valitettavasti kuollut.

Hän kuoli L.A:ssa samana päivänä, kun kävi täällä.

Kauheaa.

Kysyittekö hänen lentäjiltään, palasiko hän heidän kanssaan?

He eivät nähneet enää häntä eivätkä Carteria.

–Olen ymmälläni. –Samat sanat.

Yksi asia vielä, tohtori Lewis, eikö?

–Dexter Lewis? –Kyllä, se on nimeni.

–Miten niin? –Carter mainitsi siitä jotain.

–Kiitos ajastanne. –Eipä kestä.

–Oli hauska tavata. –Samoin.

Yhdistä torniin. Ja Simmonsille.

–Onko siellä kaikki hyvin? –On. Kiitos.

Olet varmaan samankokoinen...

Anteeksi mitä?

Minulla on varmaan vaatteita, joita voit lainata.

Ei, en voi.

Ei, lainaa vain.

–Laitanko housusi pesukoneeseen? –Ei, ei tarvitse.

Ei siitä ole vaivaa.

Minä... voin pestä ne.

Sinun ei tarvitse tehdä sitä.

–Se käy äkkiä. –Olet tehnyt jo tarpeeksi.

–Kiitos. –Ole hyvä vain.

–Jestas, se on isä. –Hei, mitä siellä tapahtuu?

Tule käytävään juttelemaan ja heti.

Hän sai maalia päälleen. Se oli pikkujuttu.

Onko vieras mies suihkussasi pikkujuttu?

Hän on työntekijäsi, ei vieras.

Tapasin hänet juuri. Ensin työhuone, nyt tämä. Hän saa potkut.

–Älä tee sitä. –Kyllä teen.

Minä säikäytin hänet, ja hän putosi siksi tikkailta.

Hän sai maalia päälleen ja olisi sotkenut koko talon.

Anna hänelle vesiletku, älä Markin vaatteita.

Hän menetti vaimonsa. Tiedän, miltä se tuntuu.

Vaikka mies on menettänyt vaimonsa, se ei...

Olen pahoillani, jos olen aiheuttanut ongelmia.

Et ole, isä on vain vähän ylisuojeleva.

Tämä oli kömpelö vahinko, ja pyydän anteeksi.

Ei se mitään.

–Kunhan siivoat tämän huoneen. –Ilman muuta.

–Alahan hommiin. –Selvä.

Kiitos paidasta. Palautan sen heti, kun se on pesty.

Kiitos.

En voi väittää muistavani sitä päivää.

Tämän mukaan herra Davis saapui kello 10.15.

Sen jälkeen ei ole saapunut muita lentoja.

–Entä sitten? –Jos Davisin kone lähti...

Kaksi tuntia myöhemmin Novan Vitan kone.

–Miten herra Davis poistui saarelta? –Tämä on vaatimaton lentokenttä.

Tiedot kirjataan ylös käsin, jos laisinkaan.

Ehkä se jäi kirjaamatta.

Miksi sitten vaaditte salasanan?

Jotta voimme ilmoittaa sairaalaan, keitä potilaita on tulossa.

Potilaat tuntevat itsensä erityisiksi.

Sekö on ainoa syy?

Ja se estää kuvaajia pörräämästä saaren yllä. Sairaala inhoaa sitä.

Lentokoneet käyttävät toisinaan kiitorataamme.

Se ei siltikään selitä, miksei Davis ollut kummassakaan koneessa.

–Tajuatte kai, että tämä on saari? –Kyllä, tajuan sen.

Ehkä hän lähti veneellä.

Venematka Los Angelesiin kestäisi päiväkausia.

Kaikilla ei ole kiire.

Elämä on täällä leppoisampaa.

Mutta Davis kuoli samana päivänä Los Angelesissa auto–onnettomuudessa.

Hitto. Sehän on kamalaa.

Tosin se todistaa yhden asian.

–Että Davis palasi saarelta. –Bingo.

–Melkoinen eka päivä. –Jep, ei parhaita päiviäni.

Jessica näytti pitävän siitä.

Teit vaikutuksen häneen.

–Hän on hieno ihminen. –Niin on.

Hänkin on kokenut kovia, joten pidä etäisyyttä häneen.

Hän ei kaipaa nyt lisähuolia.

–Ymmärrän. –Hyvä.

Sitten meillä ei ole ongelmia, toisin kuin tänään. Huomiseen.

–Mitä sanoit hänelle? –Työjuttuja vain.

Hän on ventovieras. Mitä minun pitäisi tehdä?

Dave.

Mitä te täällä teette?

–Olemme huolissamme sinusta. –Todella huolissamme.

Miten löysitte minut?

Autosi GPS–laitteen sovelluksen avulla.

–Etkö muista, että asensit sen? –En.

–Miksi ilmoitit autoni varastetuksi? –Pankki teki ilmoituksen petoksesta.

Kuulin siitä tänään. Olen yrittänyt soittaa.

Voi paska, unohdin puhelimeni...

–Mitä sinulla on päälläsi? –Olin töissä.

Missä?

Näytät kuin olisit tulossa suoraan rautakaupasta. Oletko kunnossa?

Olen, elämäni kunnossa.

Missä asut?

Tällä hetkellä en missään. Minulta loppuivat rahat.

–Mikset soittanut? –En tiedä, minä vain...

Arvelin, ettet halua sen riitamme jälkeen puhua kanssani.

No, miten täällä L.A:ssa menee? Et näytä kovin hyvinvoivalta.

Hienosti.

Et näytä hyvinvoivalta.

Teen jotain itseni hyväksi.

Hienoa. Me jäämme sitten tänne–

–tukemaan sinua siinä, mitä tunnet tarvetta tehdä.

Meillä on kaksi sviittiä viiden tähden hotellissa. Tule sinne.

En voi, en nyt. Minun täytyy mennä.

En voi kertoa siitä.

–Tajuat kai, miltä tämä vaikuttaa? –Tajuan kyllä, minä...

Olen pahoillani.

–Avaa nyt. –Dave!

Olemme huolissamme sinusta. Et ole oma itsesi.

Eli millainen?

Hyvä on.

Nixon hoitaa tämän. Häneltä ei livahda mikään ohi.

Mitä on tapahtunut?

Mistä on kyse?

–Miksi minut kutsuttiin tänne? –Istu.

Tiedät, miten toimimme. Varmistamme aina selustamme.

Siksi toimintamme pyörii ongelmitta.

Kiva. Mikä siis on hätänä?

Saarelta soitettiin.

Tohtori Lewisin luona kävi tänään vieras FBI:stä.

Hän kävi minunkin luonani Jessican kanssa. En kertonut mitään.

–Oletko varma? –Olen. Miten niin?

Tämä agentti sanoi Dexterille–

–että mainitsit hänen nimensä rouva Davisille.

–Miksi ihmeessä? –Tein virheen. Tiedän sen.

Me emme tee virheitä, emmekä jätä jälkiä.

Se ei tule toistumaan.

Resurssiverkostomme on laaja.

Ja me vastaamme toimistamme hyvin vaikutusvaltaisille ihmisille.

Onko näin?

Uhkailetko sinä minua?

Emme myöskään uhkaile.

Kerron vain, että jos vedämme liikaa huomiota puoleemme–

–tuo huomio voi johtaa jonnekin muualle ja niin edelleen.

Ja kuten sanoin, se ei tule toistumaan.

Rouva Davis aiheutti hankaluuksia aiemmin.

En haluaisi sen toistuvan.

Hän kyseli Markin rahoista. Miten se oli minun syytäni?

–Entä nyt? –Entä nyt?

Minä hoidan asian. Okei? Hän ei ole ongelma.

Toivottavasti ei.

Sanoiko Dexter mitään muuta? Siitä FBI–agentista?

Agentin mukaan palasit sinä päivänä koneella yksin.

En kertonut sitä. Hän ei voi tietää.

Me hoidamme sen.

Harkitse tarkkaan, kenelle puhut.

Perille meni.

–Voinko mennä? Oliko tämä tässä? –Kiitos sinulle.

Ajokortti, rekisteriote, vakuutustodistus.

–Saanko kysyä, minkä rikkeen tein? –Vaarallisen kaistanvaihdon.

Tämä on Nevadan ajokortti.

–Ettekö asu täällä? –En vielä.

Tänään on onnenpäivänne.

–Selviätte varoituksella. –Kiitos.

Ajokortin mukaan asutte Las Vegasissa. Kannattaa palata kotiin.

–Anteeksi mitä? –Palatkaa kotiin, herra Harper.

Marina.

Hei. Onko tarjous yhä voimassa?

On tietysti. Tule sisään.

–Onko sinulla nälkä? –Ei.

–Nostakaa drone takaisin ilmaan. –Selvä.

Houkuttele hänet istumaan.

Hänet on saatava rentoutumaan.

Tule tänne istumaan.

Olin todella huolissani sinusta.

–Miksi? Sanoin, että olen kunnossa. –Et sinä ole.

Kysy hänen päivästään.

Mitä todellisuudessa teemme L.A:ssa?

Luomme elämän.

Täällä minä haluan olla.

–Tekemässä ruumiillista työtä? –Niin.

Olen mukana yhdessä projektissa. Elämälläni tuntuu olevan tarkoitus.

Dave, tiedän, että onnettomuus sekoitti pääsi.

Sekoitti pääni?

–Pidätkö minua sekopäänä? –En...

Tarkoitin, että olet jo muutenkin tärkeä.

–Minulle, meille, kaikille. –Kenelle muulle?

–Kenelle muulle? –En tiedä.

–Asumme kuplassa, helvetti! –Kiva.

Tämä on uusi tilaisuus. Perusta uusi firma.

Meillä on varaa, palkkaa väkeä.

Juuri niin minä teen. Tapaan uusia ihmisiä.

Viestintämme ei nyt toimi, koska en ymmärrä.

Olet oikeassa, se ei toimi.

Kiva. Hyvä, että olemme samaa mieltä siitä.

–Voisit puhua Adamin kanssa. –Hän ei liity meihin mitenkään.

En odottanut ihan tuollaista vastaanottoa.

Anteeksi, en tarkoittanut sitä niin.

Ei se mitään.

Olemme täällä sinun vuoksesi.

Se on käynyt selväksi.

Et voi paeta luotani.

–Olemme perheesi. –Minä en pakene!

Enkö saa olla yhtä helvetin hetkeä rauhassa?

–Rauhoitu. Istu alas, ota juotavaa. –En voi!

Tunnen olevani loukussa. Koeta tajuta.

–Tunnen eläväni laatikossa! –Dave.

Minä rakastan sinua. Okei? Yritän auttaa.

Hae apua, puhu jonkun kanssa.

Ota juotavaa, rauhoitu, istu alas.

Poliisi pysäytti minut äsken.

Mitä?

Hän uhkaili ja katsoi minua kuin tuntisi minut.

Kuuntele itseäsi. Puhut hulluja.

Minä en ole hullu.

–Soitan apua, koska... –En puhu kenellekään muulle.

Puhun teille. Sitähän te olette pyytäneet jo ties kuinka kauan.

Ei helvetti, minä häivyn.

–Älä... –Hei! Näpit irti.

Yritän auttaa.

–Voisit puhua Adamin kanssa. –Hän ei liity meihin mitenkään.

En odottanut tuollaista vastaanottoa.

Minä rakastan sinua. Okei? Ota juotavaa.

Dave, yritän näin auttaa sinua.

Laitan hänet sohvalle.

Kulta.

–Pysy hereillä. –Dave? Onko kaikki hyvin?

–Oletko kunnossa? –Kamu?

Antakaa hänelle hetki aikaa.

Kysykää hänen päivästään.

Tässä on agentti West. Tarvitsen tietoja yhtiöstä nimeltä Nova Vita–

–ja lääkäristä nimeltä Dexter Lewis. Juuri niin.

Selvä, kiitos.

Dave?

–Onneksi jäit tänne. –Jäinkö?

Oletko kunnossa, kamu?

Entä sinä?

Tutki hänen taskunsa.

Pois lähteminen ei ratkaise mitään.

Mitä sinä teet?

Kerro vain totuus.

Pitäkää painetta yllä.

Antaisitko vettä?

Kulta.

Kaikki järjestyy. Kerro vain, minne olit menossa.

Juo siitä.

–Löysitkö mitään? –En.

Hyvä.

Kokeile uudelleen.

Minne aioit lähteä sieltä parkkipaikalta?

Minne olit lähdössä?

Dave, kun olit siellä parkkipaikalle, minne aioit lähteä sieltä?

–Minähän kerroin. –Sanoit meneväsi töihin. Kenen luo?

Olen töissä...

Kerro vain. Kerro totuus. Voit kertoa minulle.

–Teen töitä kavereiden kanssa... –Etsitkö perhettäsi?

–Mitä hän tekee? –En tiedä.

Sano, että siksi et halunnut tänne ja että hänellä on setä Echo Parkissa.

Etsikää Monty Harperin tiedot. Agentti on menossa sinne.

–Mitä sinä teet? –Keskity sinä tähän.

–Hei. Mitä kuuluu? –Hyvää. Entä itsellesi?

Ei hullumpaa.

–Kiitos kukista. –Eipä kestä.

–Miten töissä sujuu? –Bisnes alkaa taas pyöriä.

Siellä tuntuu yhä oudolta. Tulee varmasti aina tuntumaan.

Olemme juuri istumassa pöytään.

Haluan tavata heidät.

Jonkun.

Haluan löytää perheeni.

Siksikö tulit tänne?

–Etsimään sukulaisiasi. –Niin.

Luulin, että löytäisin heidät yksin.

Monty on isäsi veli.

–Onko hän täällä, Los Angelesissa? –On, Echo Parkissa.

Tapasin hänet kerran häissänne.

En halunnut kertoa tätä, mutta Monty ei ole kovin mukava mies.

Hän on sukua.

Niin, ja hän kerjää aina sinulta rahaa.

–Meillä on tarpeeksi. –Rikkaat eivät puhu tuolla tavalla.

Sinulla on tarpeeksi, koska käytät rahasi fiksusti.

Haluan silti tavata hänet.

–Se ei ole hyvä ajatus. –Marina...

Minun täytyy tehdä tämä.

–Hän vain huijaa ja vedättää sinua. –Voisitko...

...lopettaa tuon jatkuvan vakuuttelun?

Jos käymme Echo Parkissa, lupaatko edes harkita paluuta Vegasiin?

Lupaan. Jos käymme tapaamassa häntä...

...minä palaan Vegasiin.

Okei.

Lähdemme siis Echo Parkiin.

Marina.

Löysitkö Daven taskuista jotain?

Jonkin vihjeen?

En. Taskut olivat tyhjät.

Haloo?

Minä tulen.

Suomennos: Kati Wink Iyuno–SDI Group