Original subtitles

Vielä vähän… Kyykistyn, joten…

Mekin kyykistymme.

Taeheon, pysy siinä. -Selvä.

Bomi, nosta päätäsi. -Jäänkö tähän?

Joo. -Selvä.

Kolme, kaksi, yksi.

Hyvä. -Meillä on selvästi hauskaa.

Jep. -Kaikki näyttävät hyvältä.

Sapporossa voi tulla oikea asiakasvyöry.

Totta puhut. Taeheonkin on mukana.

Tervetuloa. -Onko japanilaista listaa?

Tässä. -Oi, Taeheon!

Näittekö? -Arvasin.

Totta kai.

Näin tuon auton ja aavistin jotain, joten tulin takaisin.

Kiitos paljon.

Olit siinä ohjelmassa. -Hauska…

Vau! Olen ihan häikäistynyt.

Vau. Mitä nyt?

Mitä asiakkaille sanotaan tällaisissa tilanteissa?

Kysytäänkö, mistä he tykkäävät?

Ruokalistastako?

Ei, tarkoitan…

Se on kuuma! -Anteeksi.

"Kuuma!" -Saiko hän jotain päälleen?

Aina on hauskaa, kun niin käy.

Paljonko tienasimme?

Vain tämän verran.

Oho! Meidän pitää petrata vielä tunnin ajan.

He ovat samanpituiset. -Niin ovat.

En uskonut, että Taeheon valitsisi hänet.

Ei voi tietää, mitä kukin miettii.

ME, MATKA JA KAHVI

He puhuvat englantia. -Englantiako?

Americano? -Mikä koko saisi olla?

Pieni. -Pienikö? Selvä.

Mistä te tulette? -Indonesiasta.

Indonesiastako? -Niin.

Minä olen Tae.

Tervetuloa.

Tervetuloa.

Tässä on kaksi americanoa. -Selvä. Kiitos.

Kiitos. -Kiitos.

Kiitos paljon.

Opiskelen malaijia, mutta en osaa sitä paljoakaan.

Ai etkö?

Miten mahtavaa! -Vau!

No hei! -Hetkinen!

Montaako kieltä hän osaa?

Hän on yli-ihminen.

Saisiko olla kahvia?

Jos teillä on aikaa, maistuisiko kupillinen?

Nyt Bomi puhuu koreaa.

Mieletöntä!

Lista.

Voitte katsoa siitä.

Minkä kokoisen haluaisitte?

Pienemmän. -Kiitos.

Americano? Tavallinenko? -Pieni kahvi.

He ovat Etelä-Koreasta. -Oikeasti?

Kyllä. Bomi pyysi heidät luokseen.

Miten sujuu? -Sata kertaa hauskempaa kuin viimeksi.

Jutteletteko? Se on hyvä.

Hän tanssii. -Hyvä.

Vaihdoin kalsarit, kun se ilmoitettiin. Ryntäsin juoksuun.

Vaihdoin ne näin. -Tällä tavalla.

Voittokalsarit. -Juuri ne.

Ihan mahtavaa.

Se oli hauskaa. -Eikö vain?

24 000 jeniä!

Tiesin, että Sapporo olisi erilainen. -Niinpä.

Mitähän he tekevät Sapporossa?

He ovat varmaan supersuosittuja. Ihmiset tunnistavat Taeheonin.

Totta.

Haittaako, jos otan puheeksi ihan toisen asian?

Ei.

Minulla on paljon ennakkoluuloja homokulttuuria kohtaan.

Suoraan sanottuna. -Selvä.

En edes halua mennä Shinjuku Nichomen kaltaisiin paikkoihin.

Ja sitten…

Sinähän käyt siellä usein. -Joo.

Minusta se on tosi kiva alue.

Aivan.

Pidin itseäni aina outona ja vastenmielisenä.

Mutta kun menin sinne, tuntui, että kaikki olivat ystäviäni.

Se ajatus pelasti minut.

Vai niin. -Siltä minusta tuntuu.

Halutaan siis luoda yhteisöllisyyttä ja syventää yhteyksiä -

niin, että hillutaan hullun lailla ja tehdään kaikenlaista räväkkää.

Onko se osa sitä?

Kuka tietää? En oikein tiedä, mitä kuvittelet.

Kun mietin homoyhteisöä,

usein tuntuu siltä, etten vastaa sitä tapaa kommunikoida.

Mitä muuten tarkoitat homoyhteisöllä?

Heitä, jotka käyvät grillaamassa ja sakura-piknikeillä isossa porukassa -

ja pitävät meteliä.

Liittyykö se mitenkään homouteen? -Ehkä ei.

Vaikuttaa siltä, ettet halua, että sinut yhdistetään siihen joukkoon.

Se lienee totta. Niin kai.

Nyt kun tämä tuli puheeksi,

vanhempani luultavasti ajattelevat samalla tavalla.

Niinkö? -Joo.

Tämänhän piti olla kevyt juttutuokio.

Hiroya ei voi olla esittämättä kiusallisia kysymyksiä.

Oliko tämä epämiellyttävä aihe?

Onhan se.

Vai niin. Voisitko selittää?

En tiedä, miten tämä keskustelu aiheutti sellaisia tunteita.

En edes tiedä, miten se, mitä sanoin, järkytti sinua.

Se tapahtui jo heti alussa.

Niinkö? -Joo.

Jos joku sanoo olevansa ennakkoluuloinen,

vaikka se paikka on pelastanut hänet,

eikö se järkyttäisi?

Hiroya ei halunnut loukata. joten tämä on tosi vaikeaa.

Hänellä on hieman kömpelö ilmaisutapa.

Niin. Aivan.

En tarkoittanut, että se ällöttää minua.

Pohdin vain sitä, etten ole yrittänyt ymmärtää.

Jos sanon suoraan,

tuntui siltä, että tunnet minua kohtaan inhoa.

En tarkoittanut sitä.

Halusin vain oikeasti tietää,

mitkä asiat ovat vaikuttaneet sinuun, ja halusin kysyä niistä.

Valitsin sanani huonosti ja loukkasin sinua.

Anteeksi.

Jos olisimme tavanneet jossain muualla kuin täällä,

luulen, että olisit katsonut minua samalla tavalla -

kuin ne, jotka pitivät minua ällöttävänä tai hulluna.

Minä vain…

Halusin oppia maailmasta,

joka oli minulle vieras.

Ja sinulla on -

paljon ystäviä, jotka ovat erilaisia kuin minä.

Siksi haluan vaalia sitä, että tapasimme täällä

Niin.

Halusin selvittää nämä väärinkäsitykset pala palalta.

Siltä se vain tuntuu.

Taidan mennä töihin. -Selvä.

Tämä näyttää kivalta. -Niin näyttää.

Kippis.

Mitä mietit aamulla? -Mitä?

Kun kuulit matkasta. -En voinut uskoa sitä.

Niinpä. -Joo.

En ollut koskaan päässyt tällaiselle, vaikka treffimahdollisuuksia oli monta.

Itse asiassa en minäkään.

Ai etkö? En koskaan saanut tilaisuutta, joten olin tosi iloinen.

Niin minäkin olin.

Suoraan sanottuna ensimmäisellä kerralla…

Silloin kun olimme kahvila-autossa.

Oliko se sinusta hauskaa?

Hän otti makkaran suusta.

Hänen piti vain pureskella sitä.

Puolet siitä oli jo suussa.

Ihan tavallista.

Tavallistako? Sitten olen iloinen.

Se ei ollut hauskaa. Se oli tavallista. -Vain tavallista.

Se vaivasi minua todella paljon.

En ymmärtänyt, mitä toivoit, kun valitsit minut.

Sain vaikutelman, ettet ollut kovin puhelias.

En tiennyt, miten puhuisin sinulle. Siksi käyttäydyin niin.

Niinpä.

Halusin jutella uudelleen.

Juttelimme viimeksi autossa, joten halusin… En nyt aloittaa alusta.

Mutta halusin ehdottomasti toisen reissun, jos vain mahdollista.

Selvä.

Se, mitä sanoit,

teki minuun ison vaikutuksen.

Sanoit, että kyse on sinun elämästäsi, joten sinun pitää päättää itse.

Sanoit, että on hyväksyttävää olla itsekeskeisempi.

Olen valmis katkaisemaan siteet, jos minut torjutaan.

Kyse on minun elämästäni.

Kyse on omasta elämästä.

Jokainen on elämänsä päähenkilö, joka sanoo viimeisen sanan.

Siksi pitää olla itsekeskeinen. -Niin.

Kun sanoit sen eilen, olin täysin samaa mieltä.

Vai niin.

JÄÄTELÖÄ

Mutta olen iloinen. -Mistä?

Mistäkö? Että pääsimme yhdessä ulos.

Se, että näen sinut uudessa valossa, ei ehkä ole oikea ilmaisu.

Mutta nyt kun täältä on lähtenyt ihmisiä,

vaikutti siltä, että arvostit sinun ja asuintovereidesi yhteyttä.

Olitte läheiset, ja se teki minuun vaikutuksen.

Siksi kirjoitin sinun nimesi.

Mukava kuulla.

Minulle -

talossa oli kaksi ihmistä, joihin halusin keskittyä.

Jobu ja Hiroya.

Mutta minusta Hiroya ei tarvitse minua kovinkaan paljon tai…

Miten sanoisin sen?

Mutta jollain tavalla -

tuntui, etten voinut antaa Jobun olla.

Vau! -Mahtavaa.

Onpa hieno paikka. -Todella hieno.

Tämähän on henkeäsalpaava.

Kiva, että he ruokailevat kahdestaan. -Niin.

Tämä on oikeasti uskomatonta.

Oikeat treffit.

Nostetaan malja. -Sopii. Mille?

Sapporolle. -Yhteiselle yölle.

Ei yölle. Unohdetaan se.

Kahvila-autolle ja Sapporolle.

Hyvin meni. -Niin meni.

Kivan kevyttä.

Jos sinulla olisi poikaystävä, millaisen elämän haluaisit hänen kanssaan?

Pelkkä yhdessäolo riittää.

Ai. Ymmärrän.

Mutta siis…

Sen sijaan, että pitäisi tehdä jotain erityistä…

Haluaisin vain elää arkea yhdessä.

Haluaisitko asua yhdessä?

Haluaisin.

Haluan myös näyttää äidilleni,

että tämä on minun elämääni.

Ymmärrän.

Jälkiruokanne. -Vau.

Hyvää. -Jääherkkua.

Tykkäätkö?

Kirsikankukkaa ja mansikkamoussea. -Näyttää hyvältä.

Odota, minun pitää mennä vessaan. -Mitä? Nytkö?

Tulen kohta. -Nähdään.

Mitä? Mikä tämä on?

Mikä se on?

Onpa nätti.

Kahvia.

Se on hieno.

Piirsin sen. Siinä pitäisi olla olla pyrstötiainen.

Teitkö sinä tämän?

Ensimmäisillä treffeillä sanoit haluavasi ostaa mukin.

Silloin mietin, että ehkä haluat meille samanlaiset.

Siksi päätin tehdä mukit.

Tein ne Tokiossa. -Tokiossako?

Ajatteliko hän Bomia?

Olen onnellinen!

Vau!

Kiitos.

Katso pohjaa. Siinä on minun nimeni.

Oi, miten hieno! -Tein samanlaiset.

Lukeeko sinun mukissasi "Bomi"?

Eikä. Mitä ihmettä?

Mitäs tämä on?

Olin aloitusjuhlan takia poissa noin kolme päivää,

mutta huomasin ajattelevani sinua.

Mietin, että tältäkö tuntuu tykätä toisesta.

Siltä minusta tuntui.

Halusin näyttää tunteeni tekemällä nämä mukit.

Mukava kuulla.

Onpa hieno lahja.

Kiitos.

Tämä näyttää hyvältä.

Mutta se, että näit vaivaa tekemällä tämän, tuntuu tosi hyvältä.

Se koskettaa minua. Todella paljon.

Tiedän. -Sinun ei edes tarvitse sanoa sitä.

Kuka tiesi, että sinussa on tällainen puoli?

"Yllätys!" -Tykkään yllätyksistä.

Ai tykkäätkö?

Anna tulla lisää.

Vielä lisää.

En tee, jos käsket. -Vai niin. Sitten en käske.

Ne ovat tosi hienot. -Hyvä. Ne eivät ole aaveita.

Aaveitako? Eivät ne näytä siltä.

Tuo tekee onnelliseksi. -Ymmärrän täysin.

Siitä voi päätellä: "Hän ajattelee minua."

Onpa raskas tunnelma.

He voivat sentään keskittyä kanansiipiin.

Se on totta.

Mutta silti on aika raskas tunnelma. -Totta.

Minua väsyttää.

Mennään nukkumaan.

Väsyttää.

Niinkö? Silti oli hauskaa.

Onpa tilava.

Mitä? -Tämä on tilava!

Yhteinen huoneko?

Todella. -Hehän ovat yötä.

Suurkaupunki. En ole nähnyt tällaista aikoihin.

Hieno.

No niin. -Jätän nämä tähän.

Onpa hieno. -Niin on.

Nyt voi ottaa iisisti.

Haluatko mieluummin olla yksin vai parisuhteessa?

Tarvitsen jonkun elämääni.

Jonkun, jonka kanssa voisin olla loppuelämäni.

En siis välttämättä halua ketään.

Aivan.

Tarvitsen jonkun. -Ymmärrän.

Saanko laittaa pääni tähän?

Oho! -Jestas!

Hän teki aloitteen. -Jobu antaa mennä.

Jobu osaa olla hellyttävä.

Niin kuin pyysit.

Mitä? Kuulen tästä.

Onko se kyynärpää vai polvi?

Polviko? -Miksi tätä kutsutaan?

Tämä on reisi. - Reisityyny.

Minäkin haluan kokeilla sitä.

Hänkin haluaa. -Mitä?

Ei voi olla!

Hän katsoo ylös!

Hän silittää hiuksia! -Hän katsoo ylös!

Mitä hän näkee? -Mitä nyt tapahtuu?

Käydään nukkumaan.

Hyvää yötä. -Hyvää yötä.

Hyvää yötä.

Mitä? -Hetkinen!

Mistä nyt on kyse?

Hierontaako? Hän on jo hieromassa.

Paljonko kello on?

Joko heräsit?

Voihan!

Saanko tulla tähän? -Mitä? Tule vain.

Mahtavaa, Jobu!

Hienoa! -Hyvin tehty, Jobu!

Nukuitko hyvin? -Joo.

Oikeasti? -Oikeasti.

Se on hyvä.

Mahtavaa tehdä noin aamulla.

Niin on. -Ihan loistavaa.

Alkupuolen hankaluuksiin verrattuna -

tilanne on todella pehmentynyt ja avautunut.

Jos toisen kanssa ei synkkaa, hän joutuu "ei synkkaa" -kategoriaan.

Mutta jos synkkaa myöhemmin, energiatulva ryöpsähtää.

Totta. - Kyllä.

Nyt kun Jobu pyysi lupaa päästä sänkyyn, se oli…

Jobu on alkanut tajuta, miten Taeheonin kanssa pitää kommunikoida.

Se on totta.

En usko, että Taeheon on aloitteentekijä.

Jos Jobu lähestyy häntä viattomasti ja avoimesti,

Taeheon miettii: "No joo, kyllä." Vähitellen hän…

Niin.

Jobu näytti autuaalta, silitti päätä ja katsoi ylös.

Hän oli autuas. "Vau!"

"Hmm, tämä on… Vai niin." -Totta!

Aivan.

Olo oli autuas, mutta hän myös suunnittelee seuraavaa siirtoaan.

Eikö Huwei ollutkin söpö? -Ne mukit olivat ihanat.

Mitä niissä oli? -Hän piirsi pyrstötiaiset.

Niin. -Hän teki ne Tokiossa.

Eikö se olekin parasta Bomille?

Hän ajatteli Bomia, kun hän oli poissa.

Ja teki tälle jotain käsin. Eikö se ole paras lahja?

Olisin onnellinen.

Mutta se tunnelma kolmen kesken… -Aivan.

Se oli raskas. -Hiroya ja Tomoaki.

Se osoitti, miten hankalaa kommunikointi voi olla.

Todella.

Jokaisella on oma tyylinsä. Hiroya ei halunnut loukata.

Ei niin.

Luulen, että monet homomiehet eivät mene Shinjuku Nichomeen.

On paljon homomiehiä, jotka haluavat ottaa etäisyyttä sellaisesta yhteisöstä.

Se, miten Hiroya suhtautuu asiaan, ei ole ongelma,

mutta kuten sanoit, kyse on kommunikoinnista.

Sen jälkeen hän kysyi, mitä hän sanoi väärin ja pyysi anteeksi itkien.

Hän on sisimmältään kiltti. -Totta.

Ymmärrän, etteivät he etsi vain romantiikkaa,

mutta myös oppivat olemaan parempia ihmisiä.

Ajattelin vain itsekseni. -Niin?

Ihmiset ovat samanlaisia.

Totta.

Mikä määrittää oman ihmistyypin?

Totta.

Mikä se mahtaa olla?

Luulen, että siihen vaikuttaa tavatut ihmiset.

Se, mikä viehättää itseä.

Niin.

En tykkää erityisesti komeista miehistä, mutta olen tarkka.

Loppujen lopuksi kyse ei ole kasvoista.

Vaan lihaksista.

Täh? -Ai niistäkö?

Siitäkö? -Hetkinen.

Ei sydäntä, vaan lihaksia. -Luulin, että hän tarkoittaisi sydäntä.

Sinähän olit uintijoukkueessa. -Olin.

Monilla uimareilla on hyvä kroppa ja juuri sopivasti rasvaa.

Mutta on tylsää, jos on samanlainen. Pitää olla baseball-pelaaja.

Baseball-pelaajako? -He ovat parhaita.

Sellainen peppu ja reidet.

Mukavan kiinteät.

Lumi on sulanut kokonaan.

Tervetuloa.

Tervetuloa takaisin. -Olemme palanneet.

Onpa raskasta.

Mitä söitte? -Pitkä matka.

Niin oli. -Söimme jo.

No niin.

Miten meni?

Meillä oli hauskaa. -Niin oli.

Se oli arvokas kokemus. -Missä myitte kahvia?

Sapporo Factoryssä. -Kävittekö siellä?

Onko se kuuluisa? -On kyllä.

Siellä on jopa elokuvateatteri.

Paljonko saitte?

Kiinnostaa.

24 100 jeniä.

Se oli 24 100 jeniä.

Vau. -Mahtavaa.

Myitte paljon. -Hienoa.

Mitä teitte?

Kahdeksan kertaa vähemmän kuin luulet.

Kahdeksan kertaa?

Se on paljon.

Kävin saunassa, ja Ryuki antoi treenivinkkejä.

Kävimme salilla.

Emme ole koskaan puhuneet näin paljon. -Niin.

Ihosi näyttääkin paremmalta. -Niin näyttää.

Minä vain istuin koko ajan.

En käynyt salilla enkä saunassa. -Ai etkö?

Tuo on vähän… -Joo.

Jobu voi olla tarkkanäköinen.

Hu-chan!

Mitä? Mikä hätänä?

En ole täällä huomenna.

Niinkö? -Olen noin viikon poissa.

Oikeasti? -Tulee ikävä.

Näytät söpöltä.

Mikä tuo oli?

Tulee ikävä. -Tuleeko?

Sööttiä. -Tämä on kuin…

Huwei on ihana. -Kiva!

Suloista.

Menetkö yliopistolle? -Menen juttelemaan opettajan kanssa.

Varasin myös muutaman tunnin sieltä täältä.

Hoidan nekin.

Ehkä.

Niin.

Katsokaa! -Oi!

Anna mennä! -Siitä vain!

Heillä oli monta tilaisuutta! -Tehkää se!

Voi ei. -Eikä!

He eivät tehneet sitä.

Kunpa he olisivat pussanneet.

Sillä hetkellä he miettivät:

"Jos teemme sen nyt, miten nenät ja suut kohtaavat?"

Tuttua. -Hämähäkkimiehen suudelma.

"Onnistuuko tämä? Käykö näin?"

"Miten tämä palapeli sopii yhteen?" -Niin on käynyt.

"Se voi toimia." -"Se voi toimia."

Oliko teillä hauskaa? -Oli.

Täällä oli ihan hirveää. -Miksi?

Ihan hirveää. -Mitä tapahtui?

Ensimmäisenä päivänä -

juttelin Hiroyan kanssa.

Emme varsinaisesti riidelleet, mutta…

Ai. Ymmärrän. -Emme ole puhuneet sen jälkeen.

Oikeastiko?

Heitänkö tämän pois?

Hän vaihtoi puheenaihetta. -Kiusallista.

Taidan heittää tämän pois.

Se ei mahdu kaappiin. -Ei mahdukaan.

Ei niin.

Näytät väsyneeltä. Oletko kunnossa?

Näytät surulliselta.

No siis…

Tomoakin kanssa sattui pari juttua.

Jonkinlaista kiistaa.

Mitä?

Se on tosi kiusallista.

Ihanko totta?

En tiennyt.

Ryuki ei tiennyt.

Tehän tulette hyvin toimeen. -En uskonut, että niin voisi käydä.

En pystynyt selvittämään väärinkäsitystä. Emme ole puhuneet sen jälkeen.

Se on minun syytäni, joten haluan puhua hänen kanssaan.

En vain enää tiedä, mitä tehdä.

Haluatko jutella kahdestaan?

Haluan puhua hänen kanssaan.

Mutta se ei toimi, ellei hänkin halua jutella.

Jospa sanot,

että tilanne on tämä, koska sinä toimit väärin,

mutta et tarkoittanut sitä.

Sanoit ne asiat, koska halusit päästä lähemmäksi häntä.

Et tarkoittanut mitään pahaa.

Pyydä vilpittömästi anteeksi ja pyydä häntä selittämään asiat.

Muuten teillä on koko ajan jännitteitä.

En tiedä enää. Mitä minun pitäisi tehdä?

Ei tarvitse pakottaa itseään. -Ei sitä tarvitse tehdä tänään.

Se on ihan okei. -Olet oikeassa.

Tehän juttelitte kuin parhaat kamut.

Ehkä siksi tämä onkin paha juttu. -Ymmärrän.

Niin kuin hän olisi tyrmännyt osan minusta.

Sen aiheen takiako? -Niin.

Tyrmättiinkö sinut?

Ei tyrmätty.

Hän ei sanonut ei, mutta se tuntui siltä.

Hän sanoi epäsuorasti:

"Jos emme asuisi yhdessä näin, emme olisi koskaan ystäviä."

Otitko sen noin? -Ei ollut muuta vaihtoehtoa.

Mutta hän ei tiedä siitä mitään.

Ehkä sinun pitäisi kertoa hänelle, ettei se ole niin.

En haluaisi puhua hänelle. -Ymmärrän.

Ehkä hän ei ilmaissut itseään kovin hyvin.

1,5 kuukauden jälkeen tiedän, ettei hän ole sellainen.

En ole ollut täällä niin kauan.

Siksi sanon, ettei hän ole sellainen.

Haluan, että puhut hänelle uudelleen.

Taisit ymmärtää hänet väärin.

Te kaksi näytitte tulevan hyvin toimeen.

Olisi todella sääli -

antaa tämän yhden erehdyksen määrittää suhteenne tästä lähtien.

Odota vielä päivä tai pari,

niin näet, ymmärrättekö toisianne muilla tavoin.

Sitten voisit ottaa sen puheeksi.

Hän on menossa ulos. -Yksinkö?

Hän miettii.

Se on rankkaa.

Meitä on tosi vähän. -Tänään.

Menen yliopistolle huomenna.

Joten olen hetken poissa. -Ymmärrän.

Kuulimme Ryukista, mutta en tiennyt, että Bomikin olisi poissa.

Tiedätkö siitä mitään, Huwei?

Häh? -Bomista.

Etkö tiedä? -Ei tarvitse esittää tyhmää.

Voitko sanoa, tiedätkö jotain vai et?

Meitä on siis viisi. -Vain viisi jonkin aikaa.

Oikeastiko? -Niin.

Anteeksi, voinko sanoa jotain?

Totta kai.

Se ei ole mitään sellaista.

Se on vain…

Pilasin tunnelman, kun te olitte Sapporossa.

Olen ollut todella pahoillani.

Mutta minulla ei ole ollut mahdollisuutta pyytää kaikilta anteeksi.

Ja minusta tuntuu ihan hirveältä sinun puolestasi, Hiroya.

Mitä? -Hyvä juttu.

On pelkurimaista pyytää anteeksi kaikkien edessä…

Eihän ole. -Minusta on.

Jos tunteet eivät olisi olleet niin pinnassa,

ja olisin ilmaissut itseäni oikein,

asiat tuskin olisivat menneet näin.

Koska olen todella itsepäinen, en voinut puhua sinulle.

Sinusta tuntui tosi pahalta minun takiani.

Kadun sitä.

Anteeksi.

Hienoa!

Kiitos, että sanot noin.

En minäkään tiennyt, miten tämä pitäisi ratkaista.

Pelkäsin, etten pystyisi nauttimaan loppuajastani.

Mutta lähestyit minua ja pyysit anteeksi.

Minussakin oli syytä, ja siinä oli paljon väärinkäsityksiä.

Halusin selvittää asiat.

Mutta olen tosi iloinen siitä, että otit sen puheeksi.

Anteeksi.

Ehkä se vaivaa sinua vieläkin. -Ei, nyt on hyvä.

Jutellaan taas. -Joo.

Haluan jutella, kun on vähän rennompi olo.

Hän jäi väliin… En kestä!

Taeheon, liity joukkoon.

Mahtavaa! -Hienoa.

Kiitos. -Kiitos.

Hienoa. He ovat hyviä ystäviä.

Selvä.

"Selvä."

Hyvä juttu. -Pahoittelut tästä kaikesta.

Kiitos kaikille.

Anteeksi. -Ei mitään hätää.

Meillä on vain tietyn verran yhteistä aikaa,

ja tajusin haluavani puhua hänen kanssaan.

Sen takia mietin, että seuraavaksi pitäisi pyytää anteeksi.

Olisin vain ollut niin kuin aina, jos en olisi tehnyt mitään.

Tärkeintä on pyytää anteeksi. -Se on totta.

Opimme sen lapsena.

Totta. -Pyytämään anteeksi.

Hienoa, että otit sen puheeksi.

Oliko? -Oli.

Valitsin väärät sanat, kun se tapahtui.

Mitä enemmän puhuimme, sitä pahemmaksi asiat muuttuivat.

Minusta tuntuu, että sanoin paljon sellaista, jota ei olisi tarvinnut,

ja se satutti sinua vielä enemmän.

Se harmittaa.

Hyvä juttu. -Niin on.

Ennen kuin tulin Green Roomiin,

olin todella laiminlyönyt ihmissuhteitani.

Luulin, että tulen toimeen vain tietynlaisten kanssa.

Minulla ei ole paljon ystäviä.

Se on oma virheeni, ja minun pitää tehdä sille jotain.

Siksi tulin Green Roomiin.

Kun juttelin kaikkien kanssa, tajusin, miten erilaisia olemme.

Silti tykkään jutella kaikkien kanssa ja nautin siitä oikeasti.

Kaikilla on oma yhteisönsä.

Haluan kysyä, millaista toimintaa kaikilla on omissa yhteisöissään,

ja millaisia ystäviä heillä on.

Aivan.

Minulla saattoi olla ennakkoluuloja jossain vaiheessa -

mutta kadun niitä ja haluan päästä niistä eroon.

Jos olen väärässä, minulle pitää sanoa siitä.

Entinen minä olisi jo katkaissut siteet.

Minä olisin mennyt suoraan huoneeseeni.

Niinpä. -Niin.

Onneksi pystyin kohtaamaan sen.

Olen tosi iloinen. -Hienoa.

He sopivat. -Tomoaki oli vaikuttava.

Hänhän oli se, joka loukkaantui siinä keskustelussa.

Mutta hän hyväksyi tunteensa ja pyysi anteeksi. Se ei ole helppoa.

Ei olekaan.

Ehkä muut eivät olisi pystyneet olemaan näin empaattisia edes normaalielämässä.

Minusta kaikki ovat kasvaneet kokemustensa myötä,

mistä olen todella iloinen.

Se on ihanaa.

Ihmissuhteissa on paljon opittavaa, eikö vain?

Varmasti.

Ei pelkästään romantiikassa. -Totta.

Opitaan, että näin tilanteesta selvitään.

Ryuki ei huomannut, vai mitä?

"En minä tiennyt."

Hän oli yllättynyt. -Niin oli.

"Nämä kanansiivet ovat tosi hyviä." -"Miten ne ovatkaan näin maukkaita?"

Tiedän, että nyt on pieni porukka, mutta haluan sanoa jotain.

Sano vain.

Se keilauspalkinto, jonka isoveli Kazu jätti minulle.

Taidan käyttää sen tänään.

Lunastatko sen?

Kenet hän valitsee?

Taeheon. -Oi!

Oijoi!

Minne menemme?

Näytän sinulle. -Onko se yllätys?

Se on yllätys.

Nähdään taas.

Lähdemme nyt. -Pitäkää hauskaa.

Jobulla on varmaan levoton olo. -Niin on.

Oho. Minä luen sen.

Jos viitsisit.

"Tämän päivän vuorossa…

Keskustelkaa ja päättäkää, kuka lähtee."

Me kaikkiko? -Siinäkö se?

Siinä se. -Mennään kaikki yhdessä.

Mennäänkö kaikki? -Mennään.

Tehdään parhaamme.

Entä suklaakakkusi?

Ei hätää. -Voit tehdä sen toiste.

Jee.

Olen innoissani.

Olemme perillä.

Missä olemme?

"Kushiron kaupungin…"

Museo! -Museo.

Tämän suunnitteli paikallinen arkkitehti nimeltään Kiko Mozuna.

Hänellä on oma tapansa hyödyntää muotoja.

Jännittävää. -Niin on.

Se näyttää koneelta tai tehtaalta. Tuplakierreportaat.

Tuplako? -Näetkö?

Mitä? Nämä ovat tuplaportaat.

Eikö vain? -Milloin törmäämme?

Se on täällä. -Onpa outoa.

Eikö olekin upea?

Tosi siisti.

Seiso keskellä.

Siinä. -Tämä on aika pelottava.

Ai onko?

Noin.

Lähikuvat ovat hauskoja.

Se oli hauskaa.

Oliko? -Kiitos.

Kiva, että tykkäsit. -Kiitos.

Tuntuu, että kaikki tukevat minua.

Yhdessä asuminen on juuri sitä. -Totta.

Sain asiat kuntoon Tomoakin kanssa.

Ja pääsin sinun kanssasi ulos.

Kiitos. Halusinkin jutella kanssasi kahdestaan.

Ai niinkö?

Ennen Sapporon matkaa…

Niin?

Olin kahden vaiheilla viime hetkeen asti.

En voinut kirjoittaa nimeä ennen kuin vasta viime hetkellä.

Kun nimeni luettiin, en voinut katsoa sinua.

Minulla oli ristiriitaisia tunteita.

Ymmärrän.

Minä kirjoitin sinun nimesi.

Tykkään sinussa siitä,

että sinulla on hyvä tasapaino vakavuuden ja leikkisyyden välillä.

Olen enimmäkseen leikkisä, vai mitä? -Sinussa on myös vakava puoli.

Hän on varmasti iloinen tuosta.

Aikaa on enää hyvin vähän.

Mutta halusin varmistaa, että tiedät, miltä minusta tuntuu.

Jos siis…

Kun tulee kahvila-autovuoro ja muuta sellaista,

olisin iloinen, jos valitsisit minut.

Se on minun toiveeni.

Siltä minusta tuntuu.

Kiitos.

Oli mukava kuulla, että hän oli kahden vaiheilla Sapporosta.

Hän sanoi jotain syyllisyydestä minua kohtaan.

Tajusin, ettei kyse ole siitä, etteikö hän olisi miettinyt minua.

Nämä treffit olivat minusta parhaat koskaan.

Onko yksi kerros nyt lähtenyt?

Totta. -Hänen ilmeensä on muuttunut.

Hän on muuttunut. -Niin.

Tehdäänkö nyt tämä?

Nyt mentiin.

Kukaan ei tule. Onko tämä hyvä paikka? -Meidän pitää ahkeroida.

Katsokaa tuota jokea.

Väri on aivan upea.

Ai onko?

Minusta vesi näytti kirkkaalta.

Hei… -Mitä?

Tämä kävi äkkiä, mutta minun pitää lähteä Thaimaahan.

Nytkö? -Nyt.

Joten aion… -Oikeasti? Selvä.

Miksi? -Nytkö?

…lähteä kohta.

Onnea matkaan. Nähdään. -Kiitos. Turvallista matkaa.

Onko jotain tapahtunut?

Mennäänkö?

Minulle kerrottiin, että isoäitini menehtyi tänä aamuna.

Siksi päätin lähteä.

Totta kai. -Pitää ehdottomasti.

Milloin ne kaksi tulevat?

Et kai ole mustasukkainen? -En ole.

Jos hän sanoisi, että hänellä oli tosi hauskaa, eikö se tuntuisi miltään?

Taeheonko? -Niin.

Vihaisin sitä.

Tietenkin. -Se on mustasukkaisuutta.

Eikö haittaa, että hän lähti? -Hän voi mennä. Todellakin.

Ei se haittaa. Harmittaa vain, että meillä on nyt vähemmän aikaa.

Mutta jos hän tulisi ja sanoisi, että hänellä oli oikeasti tosi hauskaa,

miettisin, oliko hauskempaa kuin minun kanssani. Onko Hiroya sopivampi?

Sinun pitäisi päästä uudestaan treffeille.

Toivon sitä, mutta en tiedä. Ehkä he lähentyvät tänään.

Siinä tapauksessa antaa olla.

Se vaatii suolaa ja pippuria. Maistetaanko?

Sitruunaa.

Tykkäätkö Krazy-suolasta?

Me tulimme.

He tulivat.

Mitä he tekevät? -Mitä?

Mitä he yrittävät? -Pilaako?

Mitä he tekevät? -Jotain perusjuttua.

Mitä? He eivät ole täällä.

Eivätkö? -Eivät.

Oho!

Hassua! -En ole nähnyt tuollaista aikoihin!

Esitä yllättynyttä. -Rajummin.

Mitä?

Sitten syödään.

Käydään syömään.

Hän sanoi heittävänsä sen pois. -Kuumaa!

Se osui käteeni. -Voi ei. Pärjäätkö?

Pärjään. -Onko tämä kylmää?

Ota vähän tätä.

Otan siitä.

Voihan… -Hyvä.

Hän ei voi olla huomaamatta.

Onpa ystävällistä.

Ai, kiitos.

Anteeksi, että istun vieressäsi ristiasennossa syömässä mätiä.

Jobu! -Hän on todella vaivautunut.

Se iski häneen. -Niin.

Heidän dynamiikkansa on muuttunut. -Niin on.

Nostetaan taas malja.

Kippis.

Hyvää. -Kippis.

Ei kai?

Mitä?

Bomi!

Tervetuloa takaisin! -Tervetuloa.

Olen palannut. -Tervetuloa takaisin.

Anteeksi.

Tulin etuajassa. -Tervetuloa.

Mikset ilmoittanut? -Anteeksi.

Otimme juuri lasilliset.

Tule mukaan, kun olet valmis. -Vien vain tämän.

Oletko syönyt?

En ole. -Meillä on ruokaa.

Onneksi meillä on currya.

Kas näin.

Voi taivas.

RAKAS BOMI, TERVETULOA!

"On ikävä." -"Haluan nähdä kasvosi."

"Haluan nähdä kasvosi." -Oi!

Miten surullista!

TÄNÄÄN ON RETKIPÄIVÄ.

Tämä on paha. -Eivätkö keskustelut ole vaikeita?

Keskusteluako? -Ryhmissäkö?

Kiinnostavaa.

Jos joku haluaa mennä jonkun tietyn kanssa, heidän pitäisi olla etusijalla.

Onko kenelläkään jotakuta tiettyä?

Haluan mennä kaikkien kanssa, joten kuka tahansa käy.

No…

No joo… -Selvä.

Hu-chan ei valitettavasti ole täällä. -Entä sinä, Hiroya?

Minäkin haluan mennä kaikkien kanssa,

mutta myös Taeheonin kanssa.

Menen Taeheonin kanssa.

Haluan mennä.

Mieti rauhassa.

Hän miettii kovasti.

Kun me olemme kaikki koolla, tämä… Tämä on kiusallista.

Mitä aiot tehdä, Taeheon?

Hänen on pakko valita.

Tämä on paha.

Hän miettii kovasti meidän takiamme.

Se, jonka kanssa haluan lähteä tänään, on…

Eikä! -Miksi?

Ihanko oikeasti?

Ei voi olla! -Miksi?

Tuo oli ilkeää!

Hyvin yksinkertainen kysymys. -"Kuka se on?"

"Kuka se on?" -Aivan!

Nyt palataan perusasioihin. -Totta.

Tekstitys: Minna Eronen