Original subtitles

Huomenta. -Huomenta.

Heräsit aikaisin. -Niin heräsin.

SUUNNITTELIJA

Huomenta.

Hyvää huomenta. -Huomenta.

Sanoit, että tulisit kahdeksan maissa.

Tulin puoli ysiltä, mutta sinä olet myöhässä.

Anteeksi.

Ei se haittaa. -"Anteeksi."

Nukutti vain kovasti.

Ehdotin yhteistä aamiaista.

Sanoin tulevani kahdeksalta tai puoli yhdeksältä, mutta nukuin pommiin.

Kun tulin alakertaan, kaikki olivat jo syöneet.

Siksi pyysin anteeksi. -Vanha kunnon myöhästyminen.

He näyttävät puhuvan toisilleen melko vapautuneesti.

Ryu-Ryu.

Etkö halua lukea sitä? -Ei tarvitse.

Harjoittelit. -Äänenkäyttöä.

Kiva. -Äänenkäyttötreeni.

No niin. Tässä se tulee.

No niin.

"Hyvää huomenta."

Hyvää huomenta.

"Tänään työvuorossa on Hiroya."

Siitä on aikaa. -Niin on.

Ketä hän aikoo pyytää tässä tilanteessa?

TAIDEJOHTAJA

JATKO-OPISKELIJA

Taeheon!

Mennään yhdessä. -Mennään.

Jee.

Sitten aloitetaan.

Oletko ollut töissä kahvilassa?

En. -Etkö koskaan?

Olen ollut vain pubissa töissä.

Kahvila sopisi sinulle.

Olisin halunnut mennä, mutta niin ei vain ole käynyt.

Minusta pubi ei sovi sinulle.

Oletko ollut kahvilassa? -Joo.

Missä ja milloin?

Etelä-Koreassa ja Isossa-Britanniassa.

Sitten olet varmaan hyvä.

Enpä tiedä siitä.

Siitä on aikaa. -Olet luotettava.

Tarrat…

Meillä on kahvia.

Suodatinkahvia ja lattea. -Saisinko pienen latten?

Pieni latte.

550 jeniä takaisin. Kiitos paljon.

Minkä ikäinen hän on? -Kaksi.

Ai kaksi.

Sinulla on nätit hiukset.

Olen kateellinen.

PÄIVÄN MYYNTI: 8 950 JENIÄ

Saatan puhua liian pitkään. Haittaako se?

Kun minulta kysytään, millainen minun tyyppini on,

sanon usein, että pidän kulturelleista ihmisistä.

Kulturelleista.

Koska tunnen syvää rakkautta kulttuuria kohtaan.

Ja jos kumppanini voisi samaistua siihen edes vähän,

se olisi todella hienoa.

Se on minulle ideaalitilanne.

Tämä saattaa kuulostaa siltä, että leijun omassa maailmassani.

Mutta haluan puhua kanssasi enemmän, Taeheon.

Haluan myös kuulla lisää herkkyyksistäsi.

Haluaisin suunnitella yhdessä jotain lahjaksi kaikille.

Se kuulostaa hauskalta.

Rehellisesti sanottuna olisin todella iloinen,

jos voisin tehdä sinun kanssasi jotain sellaista.

Jobun kanssa tehtyyn työvuoroon verrattuna nyt oli paljon helpompaa ja hauskempaa -

jutella Hiroyan kanssa.

Hänen kanssaan pystyi puhumaan rauhallisesti.

Siltä se tuntui.

Ehkä hänelle kannattaisi antaa mahdollisuus.

En tiennyt, miten hän reagoisi, mutta hän sanoi, että Hiroya oli Jobua hauskempi.

Ei heitä pidä verrata. -En tiedä…

Taeheonista ei varmaan ollut helppoa puhua Jobun kanssa.

Totta. -Niin.

Hiroya on rauhallisempi.

Jobu on vähän energisempi. Ehkä Taeheonia tympäisi se energian määrä.

Se ei ollut hänen makuunsa.

Niin voi käydä. Ehkä Jobu oli liian energinen.

Kuulokkeet…

Aikamoinen sotku.

Kenen hattu tuo on? -Minun.

Käytätkö hattuja?

Joskus.

Näytät söpöltä.

Tosi söpöltä.

Kun käyt Kiinassa, tapaatko isäsi?

Käytkö isovanhempiesi luona?

Tapaan heidät ja isäni,

mutta suoraan sanottuna lyhyt tapaaminen riittää minulle.

En halua olla siellä kauan. -Selvä.

Koska minulla on ystäviä.

Onko äitisi läheisempi?

Minulle äiti on isää läheisempi.

En ole huonoissa väleissä kummankaan kanssa.

Emme ole myöskään läheisiä. -Koskeeko se myös äitiä?

En voi kertoa hänelle ihan kaikkea.

Äitini on tosi tunteellinen, joten hän ei voi keskustella järkevästi.

Sama juttu minulla.

Mitä aiot tehdä kaapista tulemisen suhteen?

Itse haluaisin löytää jonkun, josta välitän -

ja jonka kanssa voisin muuttaa yhteen.

Yhdessä asuminen on yksi haaveistani.

Haluan asua yhdessä.

Haluan äidin olevan mukana siinä tilanteessa.

Tavallaan kuin perhe.

Siksi haluan kertoa hänelle.

Mitä? -Mitä nyt?

Ei mitään. -Sinun tunteesi…

Mitä? -Ei mitään… Minä vain…

Se on vähän…

Kun menin…

Näitkö äitisi? -Näin.

Kerroin hänelle. -Kerroitko?

Mitä? -Kun hän oli poissa?

Minä kerroin. -Nyt on iso juttu.

Menikö se hyvin?

Toivoin, että hän hyväksyisi sen.

Mutta hän sanoi olevansa järkyttynyt.

Hän kysyi, voisinko korjata sen.

Mutta en voi korjata sitä.

Ajattelin,

että jos olisin tavallinen,

kaikki olisi helpompaa.

Mutta jos rakastun johonkuhun -

ja muuttaisin sen, mitä tunnen, sehän pyyhkisi tunteeni pois.

Ihan kuin hän olisi sanonut, että sen ihmisen, joka olen ollut,

ei tarvitse olla enää olemassa.

Niin.

En voi korjata sitä. Tai pikemminkin en halua.

Mutta se tuntui…

Siirsin äidilleni -

osan kantamastani taakasta.

Kesti pitkään -

sopeutua siihen, mitä olen.

Äidilläni ei ollut aikaa käsitellä sitä. Hänelle kerrottiin yhtäkkiä.

Hän on varmasti ihmeissään.

Siksi siinä voi kestää.

Mutta hoidit sen hyvin.

Mutta lopulta hän sanoi:

"Olipa mitä tahansa, olet aina minun lapseni.

Sinun pitää puhua minulle."

Olet siis kantanut tuota kaikkea yksin paluusi jälkeen.

Niin.

Se oli varmasti rankkaa. Pärjäätkö sinä?

Pärjään.

Miksi itket? Ei ole mitään hätää.

Ei sinun tarvitse itkeä.

Mutta…

Tiedän, ettei hän luultavasti koskaan ymmärrä,

mutta kaikki varmasti tietävät, miltä tuntuu ihastua.

Uskon, että hän ymmärtää vielä joskus.

Niin.

Kaikki on hyvin.

Ei mitään hätää.

Niin siis kävi. -Aivan.

Se ei näkynyt hänen ilmeessään.

Ei niin. -En tajunnut.

Kun Bomi kysyi, oliko Huwei tavannut äitinsä,

tämä vain hymähti.

Hän vastasi vähän vierestä. Se johtui tästä.

Häntä jopa harmitti rasittaa äitiään omilla konflikteillaan.

Huwei on sellainen. -Se teki minuun vaikutuksen.

Kun kaapista tuloa ei hyväksytä toivotulla tavalla,

moni alkaa katua sitä, että he ylipäänsä kertoivat,

tai he syyttävät vanhempiaan.

Minusta on hienoa, että Huwei pystyi suhtautumaan siihen noin.

Bomi ei voinut hillitä tunteitaan,

kun hän näki, millainen asenne Huweilla on näihin asioihin.

Minusta oli loukkaavaa,

kun äiti pyysi korjaamaan sen ikään kuin Huwei olisi rikki.

Mutta Huwei ymmärtää, ettei äiti tarkoittanut pahaa.

Hän vain sattui valitsemaan sellaiset sanat, ja Huwei otti sen rauhallisesti.

Se osoittaa, miten upea ihminen hän on.

Äiti pystyi vakuuttamaan hänet, että Huwei on aina hänen poikansa.

On miltei ennenkuulumatonta,

että kaapista tuleminen hyväksyttäisiin toivotulla tavalla.

Vaikka olisikin sukua,

joihinkin asioihin ei vain pysty samaistumaan.

Mutta on hetkiä, jolloin sen ei pidä antaa rajoittaa.

Sitä toivoo, että perhe ymmärtäisi ja hyväksyisi täysin.

Mutta on täysin hyväksyttävää rakentaa oma perhe -

ystävien tai kumppaneiden kanssa, jotka itkevät mukana.

Totta. -Niin on.

Huwei näyttää harvoin tunteitaan. -Todella.

Kun on joku, jonka kanssa hän voi jakaa tuskansa -

ja jolle hän voi sanoa, että sattuu, se varmasti rauhoittaa.

Aivan totta.

Varmasti on tuntunut rohkaisevalta,

kun on joku, jonka kanssa voi jakaa tuskan niin kuin se olisi oma.

Taeheon sanoi, että hän haluaisi tehdä kaikkien kanssa hupparit.

Niin. Taeheon mainitsi sen.

Minulla oli eilen aikaa, joten keksin idean.

Vau, vaikuttavaa. Olet nopea.

Katsokaapa.

Tässä on Green Room -tunnelmaa, ja se on minunlaiseni.

Onpa nätti!

Niin onkin.

Olisi kiva saada tämä selkäpuolelle.

Ajattelin lähinnä näitä rivejä tekstin sijaan.

Aihe voisi tulla logon kanssa sivuun.

Ja nimet… -Ne voi poistaa.

Jopa ilman nimiä -

se toimisi, jos kaikki tietävät oman kukkansa.

Punainen puuttuu. -En ollut varma, kenelle punainen sopisi.

Niitä värejä ei voi edes printata.

Totta. Ei saa sopivaa punaista.

Kun hän sanoi, ettei punainen tulostu hyvin,

mietin, että siinä on ammattilainen.

Jos tulee jokin treffitapahtuma, aion kirjoittaa Taeheonin nimen.

En miettisi kahdesti.

Haluaisin Taehonin kanssa taide- tai arkkitehtuuritreffeille.

Hänellä on hauska sävy.

Huoleton. -Hiroyan tyyliä.

Keilaamaan! -En malta odottaa.

Keilaamaan!

Ihan kuin Sazae-sanissa.

Kilpailun voittaja pääsee treffeille.

Ja valitsee kumppaninsa. -No sitten…

Sitten minä en pääse.

Miksi et? Ei voi tietää. -Ei sitä koskaan tiedä.

Sinne meni!

Hienoa! -Olet taitava.

Hieno. -Siisti heitto.

Vau. -Hurjaa.

Hän on toistaiseksi edellä, mutta…

Hei! -Vau.

Huweillakin menee hyvin.

Se taisi olla siinä. Ehkä pitäisi lähteä kotiin.

Olit innoissasi. -Taidan lähteä kotiin.

Hienoa! Mahtavaa!

No nyt! -Loistavaa!

Voin saada 140. -Varmasti.

Hyvin meni.

Ne kaatuivat tosi oudosti.

Miten nuo saa kaadettua?

Mahtavaa! -Viimeinkin täyskaato.

Hyvin meni. -Vau.

Kazuyuki on tosi hyvä.

Noin! -Ohi minun osaltani.

Saitko 170? -Sain.

Onpa paljon. -Mene kotiin.

Olet liian hyvä. -Kotiin!

Kotiinko?

Olen täysin… Koin tappion.

Onnittelut. -Kiitos.

Kazuyukilla on mielenkiintoinen taito. -Olet liian hyvä.

"Meille muodostui rutiiniksi -

viettää joulua ja uuttavuotta aina yhdessä.

Tilasimme joulukakun etukäteen.

Jonotimme pitkään ostaaksemme kanaa joulupäivänä.

Juttelimme, mitä tekisimme ja ostammeko kanaa.

Yhtenä vuonna teimme kermaista pataa."

Hän muistaa kaikki pienet yksityiskohdat. -Niin.

"Päätimme ottaa koirat matkalle Awajin saarelle.

Aina kun koirat tähyilivät häntä,

hän silitti niiden päätä ja puhui niille lempeästi.

Nukahdin katsellessani häntä.

Hän sanoi miettivänsä talon ostoa.

Muistaakseni meiltä kysyttiin suhteestamme.

Sillä hetkellä hymyilin ja sanoin, että olemme kuin perhe.

Se saattoi olla ensimmäinen kerta, kun käytin sanaa 'perhe'."

Tämä taitaa olla viimeinen merkintä.

Tämä on vähän…

"14-vuotiaana labradorinnoutaja Jazz -

alkoi syödä aiempaa vähemmän.

Minuun iski ajatus siitä, että hetki lähestyy.

Hänkin sanoi lempeästi, että enää voi olla vain muutama päivä.

Muutama päivä sen jälkeen, kun Jazz lopetti syömisen,

hän sanoi nukkuvansa koiran kanssa.

Hän oli hereillä, kun nousin ylös ja oli tarkkaillut Jazzia koko yön.

Noin kymmenen maissa sinä päivänä -

kuulin, kun hän huusi Jazzia yläkerrassa.

Kun ryntäsin yläkertaan,

hän itki ja kertoi, ettei Jazz enää hengittänyt.

Hän itki jonkin aikaa samalla kun hän silitti Jazzia.

Minäkin itkin.

Mutta kun mietin, kuinka paljon enemmän oman koiran menetys sattuu häneen,

en pystynyt sanomaan sillä hetkellä mitään.

En ollut koskaan nähnyt hänen itkevän niin paljon."

Kun mietin parisuhdetta,

tärkein vaatimukseni on se, että toisen pitää rakastaa eläimiä.

Ja siinä mielessä…

Hän rakastaa eläimiä enemmän kuin kukaan, jonka olen tavannut.

Hän todella oli…

Hän on todella rakastava ihminen.

Vaihdetaanko vaatteita keskenämme? -Sopii.

Aamulla istutaan alas ja ihmetellään.

"Olemme vaihtaneet paikkoja!"

Tomoaki?

Hän on avautunut. -Se on hienoa.

Hyvä, että hänellä on hauskaa.

Huomenna puetaan vaatteet päälle ja tullaan alas.

Selvä.

Vaihtoivatko he vaatteita? -Onko kaikilla toistensa vaatteet?

Hyvää huomenta. -Huomenta.

Kaikki näyttävät…

Muutitko tyyliäsi? -Näytät erilaiselta.

Muotinoita Tomoaki päätti vaihtaa kaikkien vaatteet.

Muotinoita Tomoaki?

Onhan se hauskaa.

Aika hauskaa.

Kiitos, noita. -Noita.

Se onnistui. -Se on hauskaa.

Noita-aki.

Noita-aki. -Tehdään se toistekin.

En halua masentaa, mutta haluan kertoa tämän kaikille.

No siis…

Syy siihen, miksi tulin tänne tai perusteluni,

oli jättää 15 vuotta kestänyt suhteeni taakse ja aloittaa uusi.

Halusin tuntea jännitystä.

40-vuotiaana halusin pystyä ilmaisemaan tunteeni rehellisesti.

Sen takia tulin tänne.

Mietin paljon asioita, kun asuin täällä teidän kaikkien kanssa.

Minusta tuntui, että olisi hyvä tarkastella menneitä vuosia.

Esimerkiksi -

tein usein misokeittoa, ja te kaikki sanoitte, että se oli todella maukasta.

Tein sitä usein, kun asuin kumppanini kanssa.

Muistin, miten hän kehui sen makua.

Ja kun Jobu puhui leffan katsomisesta, pystyin samaistumaan siihen täysin.

Muistan, kuinka onnellisia olimme, kun nauroimme yhdessä.

Kun Taeheon puhui rakkaudesta,

hän sanoi, että sitkeys ja anteeksianto ovat myös rakkauden muotoja.

Voin samaistua siihen hyvin.

Kun mietin sitä, tajusin että kumppanini oli ollut sellainen minun kanssani.

Kun sanoin haluavani olla yksin,

hän kommentoi hyvin vähän.

Hän sanoi: "Ymmärrän. Ollaan yksin ja mietitään."

Jälkeenpäin ajateltuna tuntuu,

että hän otti aina vastaan kaiken, mitä sanoin.

Sen takia päätin -

jatkaa 15 vuoden suhdetta vielä kerran.

Tulin siihen johtopäätökseen.

Ja koska pystyin -

vetämään tiukan johtopäätöksen,

tänään minä…

Minä valmistun Green Roomista.

Hei, olen Kazuyuki. Hauska tavata.

Hauska tavata.

Olin parisuhteessa 15 vuotta.

Olen koko ajan miettinyt, olenko tarpeeksi hyvä.

Uusi suhde. Se olisi mukavaa.

"Ollaan sitten yhdessä." Sitten päädyimme yhteen.

Onpa mukavaa.

Nyt alkoi itkettää!

"Itkit vieressäni niin paljon, että aloin nauraa."

Muistan, kun hän sanoi niin.

Hetkinen. -Miksi itket?

Mitä?

Olen onnellinen puolestanne. -Kazuyuki!

Kuultuani kaikkia täällä -

alkaa tulla mieleen, että ehkä sen piti mennä niin.

ITKIN TOSI PALJON.

Pystyin löytämään itselleni vastauksen.

Toivottavasti te löydätte omat vastauksenne,

jotta ette ala katua.

Kannustan teitä.

Minäkin kannustan sinua.

Kiitos.

Valitsin huonoimman hetken vaatteiden vaihdolle.

Mietin sitä. -Hävettää. Olen pahoillani.

Ei tarvitse hävetä.

Keilailu oli sitten ihan turhaa.

Hiroya saa palkintoni.

Kiitos. Arvostan sitä.

Mutta olen iloinen johtopäätöksestäsi.

Se on todella iso päätös. -Niin on.

Kaikesta huolimatta on hienoa, että sait rauhan.

Kiitos, Kazu. -Kiitos.

Hyvä, että sait tehtyä päätöksen. -Kiitos.

Bomi!

Kiitos.

Huwei. -Onnea matkaan.

Kiitos.

ME, MATKA JA KAHVI

Kiitos paljon. -Kiitos.

Jobu… -Olen iloinen.

Mitä? -En tiedä…

Jos et olisi ollut tukenani, asiat olisivat olleet toisin.

Kiitos, että huolehdit. -Ei mitään.

Anteeksi, että sanoin kaikenlaista. -Älä.

Hyvä, että pystyit tekemään päätöksen.

Lähden nyt.

Kiitos teille. -Kiitos.

Nähdään taas.

Voi ei.

Onnea kaikille. Kannustan teitä.

Hei sitten. -Olet mielessä.

Kiitos.

En usko, että olisin pystynyt pohtimaan asioita yhtä tosissani,

jos en olisi tullut tänne.

Siitä tuli -

tärkeä lähtökohta elämässäni.

En tiedä, miten asiat menevät sitten kun olen puhunut hänelle.

Mutta lopputuloksesta huolimatta tein päätöksen itse.

Haluan hyväksyä sen ja mennä eteenpäin.

Vau! -Taas ihan mahtava juttu.

Asiat voivat mennä näinkin. -Sano muuta!

Vaikka emme nähneet hänen eksäänsä, ihan kuin tuntisin hänet.

Aina kun hän luki muistikirjaansa, sain käsityksen tästä kumppanista.

Totta.

Usein sanotaan, että rakkaudessa pitää mennä eteenpäin.

Joku uusi on parempi kuin entinen.

Tällä kaudella on ihmisiä, jotka ovat jo tavanneet toisensa.

Se on totta. -Niin.

15 yhteisen vuoden jälkeen,

kun kaikki oli muuttunut rutiiniksi, Kazuyuki päätti, että nyt riittää.

Sitten hän tajusi, miten arvokas sellainen rutiini on.

Kaikki ne hetket liittyivät arkeen.

Silloin tajuaa, että arvokkaimmat hetket rakentuvat arjessa.

Todella.

Aikooko hän kertoa tunteistaan? -Niinpä.

Tämän jälkeen.

Olipa lopputulos mikä tahansa.

Toivottavasti se menee hyvin. -Niin!

Todellakin! -Toivottavasti he katsovat tämän yhdessä.

Todella. -Eikö vain?

"Katso, mitä tein, rakas."

Ryhmä on nyt pienempi.

Vanhemmat lähtevät.

Seuraavaksi Taeheon, sitten minä.

Miksi? -Niin se menee.

Taeheonin pitää jäädä. -Niin pitää.

Siitä puheen ollen -

minulla on tänään töitä.

Selvä. -Älä tee minulle noin.

Luojan kiitos.

Mukavaa päivää. -Kiitos.

Onnea.

Hän ajatteli pukevansa verkkarit.

No nyt.

Tuo säikäytti.

"Tämän päivän vuoropäällikkö valitaan vapaaehtoispohjalta."

Vai niin.

"Se, joka haluaa vuoropäälliköksi, nostakoon kätensä."

Minä haluan.

Samoin.

Haluatko mennä? -Onko muita?

Onko kaikki hyvin? -On.

Mikä on syynä? -Syynä on…

Kun tulin tänne, olin todella hermostunut.

Enkä tottunut tällaiseen elämään.

Mutta nyt kun olen elänyt muiden kanssa,

se on auttanut minua muuttumaan positiivisemmaksi.

Nyt nostan käden,

koska haluan mennä omasta tahdostani.

Haluan vaalia tätä kasvun tunnetta.

Siltä minusta tuntuu.

Sehän on tosi hyvä syy.

Hyvä. Entä sinä, Bomi? -Käy järkeen.

Saat mennä. Ei haittaa. -Se kävi äkkiä!

En valita enkä vastusta.

Oletko varma? -Olen.

Kenet hän valitsee?

Näemme ensimmäistä kertaa, mitä hän ajattelee siinä mielessä.

Oi! -Hiroya!

Todellako?

Tehdään töitä yhdessä. -Tehdään.

Pitäkää hauskaa. -Mennään.

Onpa mielenkiintoista!

Hiroyan ympärillä kuhisee. -Kiirettä pitää.

Toinenkin suorakaiteen muotoinen oli hyvä. -Selvä.

Minulla oli outo ilme.

Ja nyt.

Katsotaan. -Se oli liian lähellä.

Oliko? Otetaan uusi kuva.

Tässä menee koko päivä.

Suljetaanko sitten?

Suljetaanko? -Oikeasti?

Otimme Instaxin.

Emme voi lähteä nollalla jenillä! -Nauran!

Heillä näyttää olevan hauskaa. -Heillä synkkaa.

Haluaisitteko kahvia?

Otatteko kahvia? Kiitos paljon.

Oletko huono kahvinkeittäjä? -Osaan sen.

Jätän sen sitten sinulle. -Sopii.

Kun keitän kahvia,

se saa minut keskittymään.

Ymmärrän. Voisin tehdä sitä aina.

Siinä pääsee tunnelmaan. -Niin.

Kiitos paljon. -Kiitos.

Kiitos. -Kiitoksia.

Nyt voidaan juhlia. -Teimme sen.

Jee. -Jee.

PÄIVÄN MYYNTI: 4 850 JENIÄ

Jee. -Hyvin meni. Kippis.

Mitä sinun pitikään kertoa?

Lapsuudenystäväni on tyttö. Olemme olleet läheisiä kuusivuotiaasta asti.

Harvinaista.

Hän meni naimisiin viime vuonna.

Se oli aikamoinen shokki.

Se oli shokki, koska kun menin hänen häihinsä,

tajusin, etten voisi koskaan kokea sellaista onnea.

Koska olet homo. -Niin.

En ole kertonut perheelleni.

Ai niinkö? Ymmärrän. -Niin.

Oletko huolissasi siitä, että perheesi voi olla ennakkoluuloinen?

Perheeni…

En usko, että he hyväksyvät seksuaalisuuteni.

En ehkä pysty menemään naimisiin tai hankkimaan lapsia,

mutta kuten niin sanotut normaalit ihmiset,

voin rakastua ja kokea sekä iloisia että surullisia päiviä.

Toivon heidän ymmärtävän,

että olen sillä tavalla ihan tavallinen ihminen.

No siis…

Toivon, että sellaiset ennakkoluulot vähenevät edes hieman,

ja yhteiskunnasta tulee paikka, jossa ihmiset voivat elää avoimemmin.

Olen samaa mieltä.

Toivottavasti meidän sukupolvemme kärsii viimeisenä.

Toivotaan niin.

Hän suhtautui myötätuntoisesti kaikkeen,

mitä minulle tuli mieleen sanoa.

Minulla oli tänään luonnostaan todella hauskaa kahvila-autossa.

Mahtavaa. -Se oli todella luontevaa.

Mitä nyt? -Mikä tämä on?

ODOTAN SINUA JALKAKYLVYN LUONA!

Odottakaa.

Hetkinen. -Kuka se on?

Odottakaa.

Mitä? Jalkakylpykö?

Jalkakylpykö?

Mitä?

Mitä tapahtuu? -Kuka se on?

Sisko? -Onko se hänen siskonsa?

Ei voi olla!

Pitkästä aikaa.

Onko se äiti?

Onko se hänen äitinsä? -On.

Itket liian äkkiä.

YUKA JOBUN ÄITI

Itkin jo kerran sille, että näkisin sinut.

Istu alas. Tämä on ihan märkä.

Miten sinulla menee? -Mitä tarkoitat?

Suoraan Kansaista!

"Miten menee?"

Onko ketään, jonka voisit tuoda Osakaan?

Ei. Ei tällä hetkellä.

Alussa oli yksi kiinnostava, mutta hän palasi kotiin.

Juuri kun olin luovuttamassa, uusi tyyppi tuli.

Yksi henkilö.

Ja hän… Näitkö ensimmäisen kauden?

Näin. -Taeheon. Se sama Taeheon.

Pääsenkö mukaasi?

Et. Älä tule. -Saanko tulla?

Äitikin haluaa nähdä Taeheonin. -Hänen pitää tulla.

Tietysti innostuin. Olin innoissani.

Mutta… -Koska hän tuli.

Menimme kahvila-autoon.

Se ei ollut yhtään hauskaa. Olin todella järkyttynyt.

Taeheon ei ollut kovin puhelias kenenkään kanssa.

Hän ei ole mikään kiljuva tyyppi.

Se on totta.

Ei olekaan. Tein tänään odenia.

Mitä? Ja taas!

En tosin tiedä, tykkäävätkö kaikki siitä. Erottelin munat…

Miten kodikasta! Tästä syntyy kodin tunnelma.

Kansain äidit tuovat ruoan astioissa.

Ja pussittavat ne. -Niin.

Maistan vähän. -Siitä vain.

Tuo on ihan parasta.

Tosi hyvää. -Onko?

Nyt on parempi olo. -Hienoa.

Haluan kysyä jotain. Ei mitään vakavaa.

Muistatko, kun olimme syömässä ex-poikaystäväni kanssa?

En ollut kertonut sitä ennen, että tykkään miehistä.

Aivan. Totta.

En tainnut sanoa suoraan. -Et.

Luulin, että tiesit syntymästäni asti. -Syntymästäsikö?

Epäilin, että tiesit sen jo peruskouluaikana.

Tiesitkö siis silloin? -Ehkä yläkoulun alussa.

Mitä? Luulin, että tiesit.

Emme puhuneet siitä koskaan. -Ei se ole sitä.

Kun sain tietää,

halusin sanoa ennen kaikkea,

että olit varmasti kamppaillut kovasti ennen kuin ymmärsit sen.

Olit kamppaillut yksin. Ja se…

Olisit voinut… En halunnut sinun kamppailevan yksin.

Se oli todella tuskallista.

Aivan.

Oliko se?

Se olisi voinut olla vaikeampaa, jos kertominen olisi pilannut välimme.

Mutta mietin, ettei mikään muutu, jos kerron.

Olet oikeassa. Mikään ei muuttuisi perheessä.

Ei niin.

Minun ei tarvinnut pinnistellä sen kertomisessa, eikä se ollut kovin vaikeaa.

Oliko se niin? Sitten minun ei olisi tarvinnut itkeä.

Ei kai.

En sano, ettei se ollut vaikeaa.

Silloin käytin pinkkejä vaatteita valokuvastudioissa. Ja Hello Kittyä…

Anteeksi, mutta minä puin sinut pinkkiin. -Sinäkö?

Onko se sinun syytäsi? -Mitä?

Ehkä siksi tykkään pinkistä.

Nyt on parempi olo.

Onko? -Olen iloinen.

Sitten tulen lähelle ennen kuin lähdet.

Minulla on kahdenkeskinen keskustelu edessä ennen lähtöä.

Onnea matkaan. Tee parhaasi.

Alat taas itkeä.

Mutta tästä tuli hyvä olo. -Jo-chan!

Oli kiva nähdä.

Tulen pian kotiin. -Selvä.

Heippa. Kiitos. Nähdään.

Pärjäile. -Selvä.

Kiitos.

Perheitä on todellakin monenlaisia. -Niin on.

Tulin takaisin. -Tervetuloa.

Näin äitini. -Mitä?

Äiti tuli käymään. -Sitäkö se oli?

Niin, pitkästä aikaa.

Juttelimme. Teettekö ruokaa?

Äitini…

Äitini tekee usein odenia. -Mitä?

Hän teki sitä minulle.

Tuliko äitisi?

Sehän on mahtavaa. -Hän toi sitä.

Vau. -Se on pitkä matka.

Niin on. -Se on rakkautta.

Se todella on.

Aikamoista.

En jaksa syödä kaikkea.

Vau. -Se on jo kypsennetty.

Lämmittäkää. -Missä hän teki sen?

Osakassa. -Mahtavaa, että hän toi sen.

Onpa hieno juttu.

Se on rakkautta. Äidin rakkaus.

Syödään nyt. -Syödään.

Kiitos.

Kiitetään Jobun äitiä.

Niin. -Maistakaa.

Kiitos, Jobun äiti.

Onpa hyvää. Makeaa. -Onko se makeaa?

Erilaista kuin kotona tehty oden.

Hyvä. -Mutta hyvää.

Niin on.

Tänään ei ollut montaakaan paikalla.

Juttelimme pitkään kahdestaan.

Kaapista tulemisesta. -Niin.

Kuka muu on tullut kaapista? Te kolmeko?

Olen osallistunut taidejuttuihin opiskeluajoista lähtien -

ja pidin valokuvanäyttelyn.

Teemana oli LGBT.

Tulin kaapista, kun juttu oli lehden etusivulla.

Miten ihmiset reagoivat?

Kun lehti ilmestyi, äiti järjesti perhekokouksen.

Heistä jokainen sanoi minulle mukavia asioita.

He olivat kannustavia. -Aivan.

He toivottivat onnea. -Teillä oli ihan oikea kokous.

Omalta osaltani -

tunnen, miten isä painostaa -

hankkimaan lapsia.

Sanoiko hän niin?

Joskus hän sanoo.

Kaapista tulemisessa -

ei ole vain kyse siitä, että olen kiinnostunut miehistä.

Vaan enemmänkin siitä, etten voi antaa hänelle lapsenlapsia.

Joten…

Se tekee tiukkaa.

He kaikki ovat samassa veneessä.

Luulen, että isäni -

olisi todella surullinen siitä, ettei hän koskaan näe lapsiani.

En voi kertoa hänelle.

Minusta ketään ei voi syyttää.

En tosin koe tekeväni mitään väärää.

Mutta kun mietin kaapista tulemista,

ajattelen vanhempiani, jotka pitivät minua kädestä koko yön,

kun minulla oli kuumetta enkä saanut lapsena unta.

He todella arvostivat lapsensa iloa -

niin kuin se olisi heidän omansa.

Kun kuvittelen heidän ilmeitään, olen vain pahoillani.

Kukaan ei ole syyllinen.

Olen opetellut olemaan avoin siitä, mutta aiemmin…

Kenenkään ei ole pakko vastata muiden odotuksia.

Syyllinen olo johtuu siitä, että on kiltti ihminen.

Vaikka synnyimme, se ei tarkoita,

että meidän pitäisi vastata meille elämän antaneiden ihmisten odotuksiin.

Olemme ihmisiä, emme esineitä.

Minä tulin kaapista.

Olisin katkaissut siteet, jos minut olisi torjuttu.

Taeheonilla oli sellainen tilanne..

Kyse on minun elämästäni.

Tämä yhteiskunta ei toimi.

En halua hävitä.

Mutta nyt -

Jobun äiti teki odenia ja toi sen tänne.

Se, että hän hyväksyy Jobun…

En tiedä… Sellainen tilanne -

on minusta todellinen ihme.

Mutta silti se on vaikeaa.

Sanonpa mitä tahansa, minusta tuntuu, että sanon jotain vastuutonta.

Tilanteemme ovat täysin erilaiset. -Niin.

Siitä huolimatta -

tunnen, miten paljon kaikki välittävät vanhemmistaan.

Mutta luulen, että kaikki vanhemmat -

välittävät lapsistaan yhtä paljon.

Mutta silti -

nyt kun olen kuunnellut kaikkia,

en voi sanoa, että kerroin sen näin tai että jonkun pitäisi tulla kaapista.

Se on vaikeaa.

Aivan. -Niin.

Ymmärrän Ryukin ajatukset siitä, ettei hän voi antaa isälleen lapsenlapsia.

Hän on 20-vuotias.

Mutta uskon, ettei isä halua nähdä poikaansa surullisena.

Ei niin.

Kuten Taeheon sanoi, minusta Ryukin ei pidä miettiä noin paljoa.

Ymmärrän myös, miksi hän miettii.

Toisen mahdollinen satuttaminen, vaikka hän ei ole tehnyt mitään väärää,

on varmasti tuskallista hänelle.

Tärkeintä on huomioida, että hän rakastaa isäänsä.

Hän kamppailee, koska hän ei halua tuottaa pettymystä rakkaalle isälle.

Äidit, isät, pojat ja kaikki välittävät toisistaan.

Olen samaa mieltä Taeheonin kanssa syyllisyydestä, koska on kiltti.

Hän sanoi niin. -Minusta se oli hienosti sanottu.

No nyt.

"Hyvää huomenta." -Huomenta.

"Kahvila-auto lähtee tänään kahden päivän matkalle Sapporoon."

Mitä? -Mahtavaa.

Oikeasti?

Selvä. Vai niin. -Hurjaa.

"Kirjoita sen henkilön nimi, jonka kanssa haluat tehdä töitä."

En kestä. Odota.

"Matka toteutuu, jos molempien tunteet kohtaavat."

Todellako?

Haluan Sapporoon.

Haluan mennä.

"Tulokset julkistetaan myöhemmin."

Lähdemmekö tänään? -Luultavasti.

Haluan työskennellä Sapporossa.

Se toimii samalla yötreffeinä. -He jäävät yöksi.

No niin.

No nyt.

Minä luen sen.

Kuka lähtee kenenkin kanssa?

"Kerromme, ketkä lähtevät matkalle.

Ensimmäinen pari.

Huwei.

Bomi."

Heidän siteensä vahvistuu. -Pitäkää hauskaa!

"Toinen pari."

Ketkä? -Toinen pari!

Keitä he ovat?

"Taeheon.

Jobu."

Oho! -Mitä?

Taeheon!

Mitä ihmettä?

Ihan mahtavaa!

Hetkinen! -Mitä?

En ymmärrä superprinsessaa ollenkaan!

Tekstitys: Minna Eronen