Original subtitles

Olemme täällä poikkeuksellisissa olosuhteissa.

Tunsin itseni täysin koskemattomaksi.

Société Générale ilmoittaa olleensa petoksen uhri.

4,9 miljardia euroa.

Se on ennenkuulumatonta.

Se ei tuntunut petokselta. Se kuului työnkuvaan.

Jérôme Kervielin määritelmä kaupankäynnistä -

on kuin uhkapeliä.

Hän ei saanut mitään voittoa.

Vuonna 2007 -

Jérôme Kerviel aiheutti 74 sisäistä hälytystä.

Tuntuu lähes mahdottomalta, että kukaan ei huomannut mitään.

Antaa jatkaa niin kauan kuin voittaa,

mutta jos hän epäonnistuu, kaikki räjähtää.

19. HELMIKUUTA 2014

Finanssihuijarien symboliksi noussut mies -

katuu tapaamalla paavin ennen kuin palaa Ranskaan,

missä häntä odottaa vankila.

Mitä tämä finanssikeinottelun keulakuva tekee -

55 kiloa matkatavaraa selässään?

Tässä on Jérôme Kerviel,

mies vuoden 2008 valtavan skandaalin takana.

Tavattuaan paavi Franciscuksen -

hän aloitti marssinsa Roomasta Pariisiin.

Tapaaminen paavi Franciscuksen kanssa.

On mahdotonta, että Jérôme olisi toiminut yksin.

Hän on oikealla asialla. Koskettavaa että hän tapasi paavin,

joka pyytää taistelemaan ahneutta vastaan.

Etkö pelkää, että sinusta tulee sätkynukke -

ja kadotat viestin, jota olemme kuulleet kuukausia?

Ongelmana on rahoitusmarkkinoiden tyrannia,

jonka paavi on tuominnut.

BREAKING THE BANK ONE TRADER, 50 BILLION

IDOLI

Kuka aiheutti Société Généralen miljarditappiot?

Hän on 31-vuotias, aika hienovarainen,

eikä mikään pörssinero.

Hän saattoi olla...

THIBAUT IT-TEKNIKKO

...Ranskan tai koko maailman etsityin mies.

Kaikki halusivat tietää, missä Jérôme Kerviel on.

24 tunnissa -

Jérôme Kervielin kasvoista tuli yhdet tunnetuimmista.

Ensimmäinen kysymys on:

Missä on Jérôme Kerviel?

Hän oli autotallissani.

Häntä ei näkynyt kotonaan tänä aamuna.

Naapurit eivät tunne häntä.

Emme ole koskaan olleet tekemisissä.

Thibaut osti huonokuntoisen talon, joka oi remontissa,

eli Jérôme nukkui ja asui autotallissa, jota Thibaut oli kunnostanut.

Näin kun hän lähti kahden pienen matkalaukun kanssa.

En nähnyt häntä enää sen jälkeen.

Vietin kaksi viikkoa -

autotallissa Pariisin esikaupunkialueella keskellä talvea -

pienen lämmittimen varassa.

Kerviel ei ole tavoitettavissa.

Hänen puhelinvastaajansa on täynnä.

"Hei, Jérôme tässä."

"En ole nyt tavoitettavissa, jätä viesti."

"En voi ottaa viestiäsi vastaan."

Tässä oli jääkaappi,

jonka panimme tänne.

Asunto oli hyvin yksinkertainen,

mutta etsin piilopaikkaa ja sain mitä halusin.

En piitannut mukavuudesta.

Minulla oli paikka, josta kukaan ei löytäisi minua.

Jérôme katseli tiiviisti -

uutisia joka päivä.

... meklarina suuressa pankissa.

Jérôme Kerviel.

Jérôme Kerviel.

Jérôme Kerviel.

Rikostutkijat viettivät aikaa Kervielin asunnossa.

Emme tiedä, mitä he etsivät tai löysivätkö he etsimänsä.

Ei ole vieläkään jälkeäkään meklarista,

jota kutsutaan "viiden miljardin dollarin mieheksi."

8 TUNTIA ENNEN SEURANTAKEIKKAA

Mikä ensimmäisen Kervielin kuvan arvo on?

Se on arvokas, koska kenelläkään ei ole sitä.

Me odottelemme kaikkialla.

Talouskeskuksessa, täällä, hänen veljensä luona,

mutta häntä ei näy vielä.

Kuinka paljon? Tuhansia euroja? -Ei, kyse ei ole rahasta.

Haaste on selvittää, kuka saa ensimmäisen kuvan.

Toistaiseksi kukaan ei saa.

Ihmiset alkoivat häiritä asianajajani toimistoa 24.1.2008,

ja oli helppo arvata, että sama tapahtui kotonanikin.

Haluamme kaksi kuvaa.

Jos hän tulee ulos... -Tuo on se meklari!

Estätte häntä lähtemästä.

Vietin torstai-illan veljeni luona,

ja seuraavana aamuna -

asianajajani Élisabeth Meyer soitti minulle ja sanoi:

Kuka tuli ulos?

"Toimistoni ei enää kelpaa."

"Toimittajat ovat puskissa sen edessä."

Hän pyysi tulemaan Levallois-Perret'hen lakitoimistoon.

Hänen ystävänsä Jean-Raymond Lemaire antoi meidän käyttää kokoushuonettaan.

Minulla on Levallois'ssa toimistoja, jotka ovat aika kivoja.

JÉRÔME KERVIELIN YSTÄVÄ

Minulla oli hyvät suhteet asianajajaan nimeltä Élisabeth Meyer.

En tiennyt, että hänestä oli tullut Jérôme Kervielin asianajaja -

muutama tunti aiemmin.

Haluan tehdä selvennyksen,

joka koskee lehdissä ollutta tietoa.

Päämieheni sanottiin olevan "pakomatkalla" tai "karkuri".

Hän on ilmoittanut, että ei ole karkuteillä -

ja että hän on lain tavoitettavissa.

Hän kertoi tarinan,

ja sain kuulla nimen "Jérôme Kerviel".

En edes tiennyt, että oikeudenkäynti oli käynnissä.

Ranskassa tuskin oli muita, jotka eivät tienneet.

Erottiko Société Générale hänet?

Kyllä, työnantaja erotti.

Élisabeth Meyer ei ole rikosasianajaja, vaan työoikeusjuristi.

Teolle oli kai motiivi?

Minulla ei ole kirjallista ilmoitusta siitä.

Annoin heidän käyttää kokoushuonettamme,

eikä siinä ollut mitään ongelmaa.

Se on ihan luonnollista.

Jérôme Kerviel ei ollut oma itsensä, kun näin hänet.

Hän olisi missä tahansa muualla, jos voisi.

Hän oli hermoraunio ja näytti haluavan kadota maan alle.

Hän oli toisessa maailmassa.

En tiennyt, mitä oli tekeillä. Olin aivan uupunut.

Olin myös huolissani, koska en tuntenut herra Lemairea silloin,

enkä osannut rentoutua tuntemattoman miehen seurassa.

Hän ei halunnut olla paikalla, vaan maan alla.

En tiedä. Hänellä ei mennyt hyvin.

Hänen asianajajansa Élisabeth Meyer -

pyysi minua jäämään kokoukseen.

Tajusin, miten ystävällinen Jean-Raymond Lemaire oli.

Hän on...

Me emme ymmärtäneet, mitä hän sanoi.

...nopeaälyinen ja tarkkaavainen ihminen.

Hän puhui käsittämätöntä jargonia.

Me markkinatakaajat mainostamme -

näitä tuotteita rahoitusmarkkinoilla.

Me keräämme joka päivä vakuuspyynnöt -

ja tarjolla olevan rahan taataksemme nämä positiot.

Hän puhui bisneksestä, kaupankäynnistä ja muusta.

Ja mielestäni tosi nopeasti...

Hän oli herttainen.

...näin hänessä isähahmon.

Kyllä vain.

Kaikki pitivät hänestä.

Takki pään päällä, kaulus pystyssä,

korvat piilossa, katse kengissä.

Tunsin myötätuntoa.

Hän oli kokenut mies,

hyväsydäminen -

ja osasi lohduttaa minua.

Hän rauhoitti minut heti, kun aloin ärsyyntyä.

Kokous päättyi kun tajusimme, että hän halusi savukkeen.

Nousimme ylös,

aloimme kerätä tavaroitamme ja siivota.

Ja sitten me ajattelimme: "Mitä teemme Jérôme Kervielille?"

Hänen veljensä sanoi: "Taloni ulkopuolella on toimittajia."

Élisabeth Meyer sanoi: "Minun luonani on valokuvaajia."

Oli yksi vaihtoehto: minä.

Tavallaan Élisabeth Meyer oli kuin äitini,

ja Jean-Raymond Lemaire kuin isäni.

En halunnut viedä häntä hotelliin,

sillä tieto olisi vuotanut.

Hänen kuvansa oli kaikkialla.

Kun Jean-Raymond sanoi "et voi mennä kotiin tai veljesi luo,

sinun pitää tulla minun luokseni", en täysin ymmärtänyt,

mitä oli tekeillä.

Etsintäkuulutuksia -

oli ympäri kaupunkia kuin villissä lännessä.

Se oli kuva terroristista.

Jérômesta julkaistiin kuva,

oli otettu hänen kulkuluvastaan.

Hän vaikutti sulkeutuneelta ja kovalta.

He halusivat kai vahingoittaa Jérômen mainetta.

Hän näytti täydelliseltä rikolliselta.

26. TAMMIKUUTA 2008

Hyvää iltaa.

Tänä iltana uusi käänne Société Généralen tapauksessa.

Meklari, joka aiheutti viiden miljardin tappiot,

on pidätetty.

Häntä kuulustellaan, jotta voitaisiin selvittää -

kavalluksen syyt.

Elämäni tuntui kääntyvän päälaelleen.

Tunsin olevani täysin hukassa, ymmälläni -

ja kauhuissani.

Toisaalta minua pelotti.

Pelotti pahasti,

mutta samaan aikaan pystyin vihdoin selittämään tekoni.

Edessäni oli vihdoin joku, jolla oli valtaa -

ja jolle voisin selittää tekoni.

Kun pystyin vihdoin selittämään, että pomoni tiesivät,

koska he tiesivät mitä tein,

kaikki olisi OK.

Olin 48 tuntia pidätettynä ylikomisario Nathalie Le Royn seurassa.

Hän oli ylikomisario talousrikososastolla -

ja oli erittäin arvostettu alallaan.

Hän oli hoitanut monia pienempiä kavalluksia.

Hän osasi hommansa.

Kuulustelun edetessä -

Kervielistä alkoi tuntua, että ylikomisario oli tehnyt päätöksensä.

Hän oli jo varma miehen syyllisyydestä.

Hänestä tuntui, ettei hän voinut tehdä mitään mielen muuttamiseksi.

Olin aivan poikki oltuani paineen alla 48 tuntia.

Tein asioita, joita en edes tiedostanut.

En tiedä, miten allekirjoitin paperin.

Etenkin ensimmäiset kysymykset olivat tosi suoria.

"Teitkö sen?"

Vastaus: "Kyllä."

Enkä saanut lisätä "mutta"-lausetta selittääkseni, miksi tein sen.

Jérôme Kervielin kuulustelut ovat yhä kesken -

talousrikososaston huoneessa 13. kaupunginosassa.

Ne ovat jatkuneet 9 tuntia.

Media käsitteli tapausta järjettömän paljon.

Kervielin pidätys päättyy huomenna kello 13.35.

Kaikki tapahtui todella nopeasti.

Viime yönä he tutkivat meklarin kotia.

He poistuivat sieltä ja pankista -

tietokoneiden kanssa.

Oli ensimmäiset ohjeet -

ja viestiliikenne.

Katsokaa kameroihin.

Emme taistelleet lainopillisella areenalla -

vaan kyse oli mediataistelusta.

Hän lupasi selittää faktat,

jotka on esitetty Société Généralen nostamissa syytteissä.

Hän selittää tekojaan hyvin mielenkiintoisella tavalla.

Mediapaine vahingoitti osaltaan Jérômen mainetta.

Emme tienneet sitä vielä. Emme olleet tajunneet sitä.

Meklarin hektinen päivä on lopuillaan.

Société Générale selvästi tiesi.

Median edustajat eri puolilta maailmaa odottavat häntä.

Oli pelottavaa,

kun poliisi päästi minut vapaaksi,

koska valokuvani hinta oli noussut.

Ja kun hinta nousi,

lisää paparazzeja seurasi minua.

Marc. Mitä kuuluu?

Yksi poliisi sanoi:

"Älä huoli, et näytä samalta kuin kulkulupasi kuvassa."

"Otetaan riski."

"Konstaapeli lähtee peiton alla ja esittää sinua."

"Sinun pitää päästä väkijoukon läpi. Vien sinut asianajajasi luo."

Tila-auto pujottelee valokuvaajien läpi.

Jérôme Kerviel on sen sisällä.

Seurataanko tuota autoa? -Mene!

Tämän seurauksena meidän piti saada hänet turvaan -

ja piilottaa hänet.

No, Jérôme ilmestyi tänne -

suoraan poliisiasemalta, tai jotain vastaavaa.

Tapasin silloin Jean-Raymond Lemairen,

joka auttoi Jérômea koko prosessin ajan.

Jérômen piti luoda puolustus.

Hänen piti suojella itseään -

tältä höyryjyrältä, joka yritti murskata hänet.

Jérôme Kervielin kuva -

saattoi olla 100 000 euron arvoinen.

Katsokaa. -Photoshopilla voi saada hyvän kuvan.

Autossako?

Tuo on ensimmäinen kuva. Iso kuva.

Päätimme, että oli parasta saada hänet näyttämään komealta.

Leikata hiukset ja siistiä hänet.

Julkaisemalla paremman ja laadukkaamman kuvan -

voisimme lopettaa spekulaatiot valokuvasta.

Agence France-Presse otti hänestä kuvan.

Antaisimme kuvat kaikille, jotka halusivat ne.

Varasimme naisten kampaamon lounasaikaan,

kun siellä ei ollut muita.

Otimme virallisen kuvan, jotta homma loppuisi.

Asiat alkoivat sujua.

Agence France-Presse pani kuvan kaikkien halukkaiden saataville,

eli kaikki saivat sen.

KERVIEL-JUTUN SEITSEMÄN ARVOITUSTA

Sain osakseni -

pakkokuuluisuutta ja medianäkyvyyttä.

JÉRÔME KERVIEL RIKKOO HILJAISUUDEN

JÉRÔME KERVIEL EI HALUA OLLA SYNTIPUKKI

Viestintäjohtajan mielessä ollut skenaario,

joka oli valmisteltu hyvin huolellisesti,

ei mennyt lainkaan suunnitelmien mukaan.

Bouton oli uupunut. Hän ei ollut nukkunut viiteen päivään.

Kun toimittaja kysyi "mitä mieltä olette tästä roistosta?",

hän raivostui: "Tämä roisto, tämä terroristi!"

Tämä huijari loi erittäin kehittyneen petosjärjestelmän.

Hän loi Kerviel-hahmon.

Kun ei ole resursseja ja on alakynnessä -

Société Généralen tiimejä vastaan,

tilanne on vaikea.

Minä ja Jean-Raymond etsimme viestintäpäällikköä,

ja muistaakseni joku toimittaja antoi meille Patricia Chapelotte nimen.

VIESTINTÄKONSULTTI

Tutkin hänen taustaansa, kuten lapsuutta Bretagnessa.

Me loimme narratiivin -

ja kerroimme tarinan saviruukusta ja rautaruukusta.

Hän ei ole enää se hullu ja huijaava meklari,

vaan hullu onkin pankki.

Meklari on yksi meistä, meidän tasollamme.

Mitä enemmän ystäväni,

kollegani ja perheenjäseneni kertoivat -

"tämä ei mene hyvin, älä tee sitä",

sitä päättäväisempi olin.

Hän suostui ottamaan tapauksen hoidettavakseen ilmaiseksi.

Se voisi tehdä hyvää imagolleni ja tuoda minut valokeilaan.

Katsotaan mitä tapahtuu.

Kaikki tällaiseen juttuun osallistuvat,

viestintäjohtajat ja juristit,

jotka tekevät sen ilmaiseksi, haluavat jotain vastineeksi.

Ja vastine oli tuon ajan suurin mediajuttu.

Se oli valtava juttu.

Ymmärsin, ettei ollut enää mitään syytä olla hiljaa.

Kuka olisi voinut kuvitella, että Jérôme Kerviel -

olisi joskus mediasirkuksen keskipisteessä?

Pienestä autotallista tuli hänen lempipaikkansa.

Hän oli asettunut taloksi ja asui luonani.

Lähdin töihin, ja hänellä oli oikeudenkäynti.

Hänet vietiin La Santén vankilaan, eikä hän enää palannut.

Se oli julmaa.

Ei ollut mahdotonta, että Jérôme Kerviel pakenisi oikeutta,

ja siksi me pyysimme pidättämistä.

Emme olleet vielä täysin ymmärtäneet Jérôme Kervielin persoonallisuutta.

Analyysimme, tai minun analyysini, oli,

että petoksen laajuuden vuoksi -

oli todellinen riski,

että hän yrittäisi paeta oikeutta lähtemällä maasta.

KAKSI VUOTTA JA NELJÄ KUUKAUTTA OIKEUDENKÄYNTIIN. 8.2.2008

Jérôme Kerviel viettää ensimmäisen yönsä vankilassa.

Pariisin muutoksenhakutuomioistuin määräsi hänet tänään tutkintavankeuteen.

En nukkunut ensimmäisenä yönä.

Siellä oli huutoa ja ovien paiskomista.

Ja hajuja.

Vierailut olivat kidutusta,

koska meidät tutkittiin aina saapuessamme ja poistuessamme.

Ajatus alastomana kyykkimisestä ja yskimisestä oli nöyryyttävä,

eikä se ollut kovin miellyttävää.

Olin järkyttynyt, kun näin Jérômen siellä.

Miten voi perustella, että pieni Jérôme Kerviel pantiin sinne?

Ei siinä ole järkeä.

En ehtinyt juuri miettiä uutisen julkistamisen -

ja La Santén vankilan välillä, koska kaikki tapahtui niin nopeasti.

Tajuta että elämäni oli muuttunut, eikä se palaisi koskaan ennalleen.

Hyväksyä sitä.

Ja yrittää nähdä asiat niin, että voin jatkaa eteenpäin,

koska tiesin myös,

että oikeustaisteluni tulisi olemaan pitkä.

KAKSI VUOTTA JA KOLME KUUKAUTTA OIKEUDENKÄYNTIIN. 18.2.2008

Jérôme Kerviel poistui La Santén vankilasta -

vieno hymy kasvoillaan antamatta lausuntoa.

Hän on yhä oikeuden valvonnassa.

Olen kansalaisena, en Société Généralen asianajajana,

hyvin järkyttynyt näistä kuvista.

Pysähdy hetkeksi, pysähdy!

Pysähdy, ole kiltti!

Tämä ihminen myönsi tammikuussa -

poliisin ja tuomareiden edessä -

aiheuttaneensa yhtiölle 4,9 miljardin tappiot.

Hän lähti vankilasta vilkuttaen -

kuin kuningatar vilkuttaa alamaisilleen palatsista.

Se on vastenmielistä.

Tämä tilanne kääntää moraaliset periaatteet päälaelleen.

Hymyile, Jérôme! -Sitten jätämme sinut rauhaan!

Hymyile nyt!

Kiitos.

Vankilasta päästyäni sain haastattelupyyntöjä.

Aihe oli yhä ajankohtainen.

Amerikkalainen kanava tarjoutui lähettämään yksityiskoneen -

hakemaan Jérômen ja minut -

antamaan haastattelun heidän kanavalleen.

Kaikki suurimmat nimet TV-uutisista ja -ohjelmista -

soittivat minulle, koska he löysivät numeroni.

"Patricia, tule lounaalle."

Kaikki halusivat Jérômen haastattelun.

Jérôme Kervielin ensimmäinen haastattelu oli kuin Graalin malja.

En hyväksynyt mitään pyynnöistä.

En olisi hoitanut asiaa toisin -

kunnioituksesta oikeuslaitosta ja jutun tuomaria kohtaan.

KAKSI VUOTTA OIKEUDENKÄYNTIIN

Siirryimme rikosoikeuteen.

Hänellä oli parhaat rikosjuristit,

ja Jérôme Kerviel oli arvokas asiakas.

Media käsitteli juttua. Se oli taivaan lahja asianajajille.

Antakaa meille tilaa.

Tämä ei ole Cannesin elokuvajuhlat.

Muuttaako Jérôme Kerviel puolustustaan?

Hän kokoaa ympärilleen uuden asianajajatiimin.

Mukana on kuusi juristia,

joita johtaa kova nimi Éric Dupond-Moretti.

Éric Dupond-Moretti oli Pariisin lakiskenen suuria nimiä.

Tämä on uuskapitalistista logiikkaa.

Tämä on rahabisnestä. Kaikki oli hyvin, kun homma toimi.

Mutta 18.-23. päivä -

Société Générale luuli tekevänsä tappiota,

ja Kerviel oli vastuussa kaikesta.

Kervielillä ei ollut rahaa maksaa asianajajalleen.

Asianajajat puolustivat häntä, koska tiesivät,

että voivat korjata hedelmät.

Asianajajat halusivat kuitenkin pitää strategian hallinnassaan.

16 KUUKAUTTA OIKEUDENKÄYNTIIN

Saavuimme viimeiseen kuulusteluun vuoden 2009 alussa,

tai heidän mukaansa se oli viimeinen.

Samana aamuna olin Le Parisien -lehden kannessa -

otsikolla "Nyt puhuu Kerviel".

NYT PUHUU KERVIEL

En koskaan antanut sitä haastattelua.

Sinä aamuna, kun luulimme tutkinnan päättyvän,

heräsin aikaisin, katsoin TV:tä -

ja yllätyin kun näin Kervielin Le Parisienin etusivulla.

Haastattelun sisältö ja lainaukset -

olivat täyttä soopaa.

Pudotin hammasharjani, nappasin puhelimeni -

ja ajattelin: "Mitä hän teki?"

Hän oli soittanut minulle 10 kertaa.

Soitin hänelle ja huusin: "Jérôme! Mitä tämä on?"

Hän sanoi ettei se ollut hän.

Minua oli huijattu. Eric Dupond-Moretti oli pyytänyt tätä haastattelua.

He tekivät useaan kertaan selväksi ja sanoivat kaikkien kuullen,

että se oli epävirallinen.

Tämä kuva otettiin eilen illalla.

Lupaa ei kysytty, mutta siinä hän on.

Jérôme oli tavannut toimittajan, joka käytti epävirallisia elementtejä -

ja loi tekaistun haastattelun lainauksineen.

Mutta otsikko oli "Nyt puhuu Kerviel".

Kun puhuu toimittajalle, tietää, että sanat voidaan julkaista.

Muuten kannattaa puhua ystävälle tai ruokakauppiaalle.

Minusta tuntui,

että en voinut jatkaa sen asianajajatiimin kanssa.

Tunsin itseni petetyksi. En voinut työskennellä heidän kanssaan.

Tuntui, että otin kohtaloni takaisin omiin käsiini.

Minun juttuni oli minun -

ja minä olin nyt etulinjassa.

Kervielillä on filmitähden kasvot ja ujon miehen nopea puhetyyli,

ja hän puhuu rakentaakseen puolustustaan.

Ensimmäinen haastattelu oli tärkeä,

ja se annettiin TF1:lle.

13 minuuttia, 10 miljoonaa katsojaa.

Pystyin tekemään tämän, koska he antoivat minun tehdä sen.

Kunnioitin juridista aikarajaa.

Sanoin, etten puhunut silloin, mutta nyt puhun.

Société Généralen asianajaja sanoi aluksi:

"Tämä on tarina miehestä,

joka varastaa auton, kun ovi on auki."

En minä varastanut mitään.

Tarina ei ole sellainen.

Tarina menee näin:

he avasivat autonoven, antoivat avaimet ja sanoivat:

"Mene ajelulle."

He katselivat, kun lähdin ajelulle.

Jérôme Kerviel on fiksu.

Hän tutki uutta maailmaa ja tarkkaili.

Hän teki sen kaupankäynnissä ja myös viestinnässä.

Hänelle vaikeinta oli tehdä viisaita valintoja.

Valitse oikea alusta ja oikea ajoitus -

ja minkä viestin lähetät.

Olen samaa mieltä yhdestä asiasta, joka minusta on kirjoitettu.

Eli että olen "Herra Tavis".

Se on totta. Olen tavis.

Kuvittelimme, että julkkikset istuivat sohvillaan sunnuntai-iltana,

Société Généralen johtaja mukaan lukien,

ja seurasivat reaktiota, jonka tämä haastattelu saisi.

Me rakastamme Ranskassa tarinoita, joissa pieni kaveri kaataa ison kaverin.

Yksinkertaista.

Tässä maassa pankki ei voi olla arvostettu, rakastettu tai ystävällinen.

JEAN DE BELOT KRIISIVIESTINTÄ

Ranskan kansa tuki häntä.

"Tiedämme, ettet voinut tehdä tätä yksin."

"Tiedämme, että pankki suojeli sinua."

Oli uskomatonta tuntea kansan tuki, kun kävelimme kadulla.

Oli uskomatonta nähdä, kuinka yksi ainoa mies -

vaaransi Société Généralen kokoisen yhtiön.

Meklari Jérôme Kervielistä -

on tullut kansainvälinen julkkis ja ilmiö.

AINOA SYYLLINEN?

Oletteko herra Kerviel? -Olen.

Hänen nimensä on haetuin nimi internetissä.

Tästä kaikesta oli nettisivustoja, fanisivuja, sivustoja tytöille.

On fanituotteita.

Vaatemerkit soittelivat minulle,

jotta Jérôme käyttäisi niiden vaatteita -

ja tekisi automainoksia.

Hänen oli todella vaikeaa välttää joutumasta julkisuuden kierteeseen.

Todistimme miten status muuttui -

Jérôme Kervielin ja Daniel Boutonin välillä.

Aluksi Daniel Bouton piteli ohjaksia.

Hän piti lehdistötilaisuuden ja oli valokeilassa,

kun Jérôme Kerviel piileskeli autotallissa,

poissa julkisuudesta.

Viikkojen kuluessa roolit vaihtuivat.

Daniel Bouton oli uupunut, kärsi jälkiseurauksista -

ja joutui menemään uniklinikalle.

Tämä kriisi jätti häneen jälkensä -

ja muutti hänet pysyvästi.

Hän oli kokenut vastoinkäymisiä, mutta ei tällaisia.

Muistan aina sen hetken,

kun Daniel Bouton ilmoitti, että lähtisi pankista.

Kysyin häneltä miksi.

Hän vastasi: "Olen saanut tarpeekseni."

13 KK OIKEUDENKÄYNTIIN

Hän heittää pyyhkeen kehään.

Société Généralen johtaja Daniel Bouton ilmoittaa eroavansa.

Trauma oli minulle liikaa -

enkä pystynyt käsittelemään sitä.

BOUTONIN VIIMEINEN SOTA

Fyysisesti -

selvisin tilanteesta jotenkuten,

mutta psykologisesti en toipunut koskaan.

En.

Kun noita haastatteluja tehtiin, muistan ajatelleeni:

"Irtisanoin lakitiimini ja tarvitsen asianajajan."

Sovimme, että voisimme tarjota juttua Olivier Metznerille.

Hän oli loistava lakimies, jolla oli hyvä maine -

ja joka oli tähtijuristi.

Ja hän tunsi rahoitusmaailman.

Jérôme Kerviel vaihtoi taas asianajajaa.

Tuorein on nimeltään Olivier Metzner.

Kun menin Olivier Metznerin toimistoon,

hän sanoi, ettei tarvitse viestintäpäällikköä.

Jérôme piti huolen, että tulin tärkeisiin palavereihin -

Olivier Metznerin kanssa ja selitti että tämä oli nyt pomo.

Eräänä päivänä Jérôme ryntäsi toimistooni,

istui eteeni pää painuksissa ja sanoi:

"Julkaisen kirjan."

Sanoin: "Selvä, mutta milloin?"

"Ensi kuussa."

MEKLARIN MUISTELMAT

Sanoin: "Et voi julkaista kirjaa kuukautta ennen oikeudenkäyntiäsi."

"Sinun täytyy pitää sanasi tuomareille."

"Menet julkisuuteen kirjan takia -

ja se kääntyy itseään vastaan."

"Olivier sanoi, että se on hyvä idea. Voin puhua suoraan ranskalaisille."

Sanoin: "Virhe."

Tein lopullisen päätöksen ja otan siitä täyden vastuun.

Aikomukseni ei ollut -

vaikuttaa tuomareihin,

eikä minulla ole valtaa siihen.

Kun luin kirjan,

en löytänyt nimeäni mistään.

Minua ei mainittu kirjassa kertaakaan.

Olin itkun partaalla, kun kerroin hänelle.

Hän painoi päänsä ja sanoi: "Olivier käski ottaa sinut pois siitä."

Olin sinä päivänä tosi vihainen.

Olen itse asiassa vieläkin.

Se oli minulle valtava pettymys,

koska olin käyttänyt paljon aikaa hänestä huolehtimiseen.

Väärien tietojen syöttäminen järjestelmään.

Petolliset sanat ja käyttö.

Menkää taaksepäin!

Luottamuksen rikkomus.

OIKEUDENKÄYNNIN ALKU

Kun saavuin oikeustalolle,

sadan metrin kävely kesti melkein puoli tuntia.

Tuntui siltä, että en kuulunut enää itselleni -

vaan olin esine, jota työnnellään joka suuntaan.

Jérôme, Jérôme!

Muistan, kun saavuin oikeussaliin -

käveltyäni pitkän käytävän läpi.

Paitani oli läpimärkä jännityksestä.

Kuulin huutoa joka suunnasta.

Se oli pähkähullua.

Luottamuksen rikkominen on eri asia kuin varas.

31:stä tammikuuta 2008...

HUGUES LE BRET VIESTINTÄPÄÄLLIKKÖ

...oikeudenkäyntiin asti pankki ei antanut lausuntoja -

eikä julkaissut tiedotteita Jérôme Kervieliä koskien.

Pankissa pidettiin melko arkaluonteinen kokous siitä,

olisiko sopivaa -

pyytää Jérôme Kervieliä -

korvaamaan 4,9 miljardia, jotka hän hävisi kaupankäynnillään.

Pankki, viestintäosasto ja asianajajat tiesivät,

että pyyntö palauttaa 4,9 miljardia -

ei ollut vakavasti otettava ehdotus.

Asia on monimutkainen inhimillisestä näkökulmasta.

Julkisuuskuvan kannalta se on katastrofaalinen,

mutta juridisesti se täytyi tehdä,

jotta voitaisiin osoittaa, että Jérôme Kerviel oli yksin vastuussa.

Kaikki tietysti tiesivät tuolloin,

että vahvistimme hänen asemaansa marttyyrina,

uhrina, altavastaajana -

ja häntä vastaan hyökkäävän järjestelmän uhrina.

Oli jonkinlainen jakautuminen -

tai halkeama...

JEAN-CLAUDE MARIN SYYTTÄJÄ

...jutun juridisen näkemyksen -

ja median ja kansan näkemyksen välillä.

Yksi suuri lakimies tapasi sanoa,

että yleinen mielipide on "huora, joka nykii tuomareita hihasta."

Meidän pitää varoa yleistä mielipidettä,

ei niinkään kansan mielipiteenä -

vaan koska se voi vaikuttaa tuomareiden päätöksiin.

Huomasin, että tuomari ei ollut minun puolellani,

mutta ennen loppupuheenvuoroja esitimme hyväksymäni päätelmät -

ja pyysimme vapautusta kaikista syytteistä.

Olivier Metzner tiesi, että hänen piti tunnustaa.

Hän astui aitioon ja päätti tunnustaa syyllisyytensä -

tiettyihin tekoihin, jotka oli Kerviel tehnyt.

Varoittamatta minua -

Olivier päätti myöntää syyllisyyden yhteen syytteistä.

Ja...

Olin aivan hukassa.

Hän sanoi: "Luulin, että ymmärsit."

Homma meni siihen.

Ja...

Päätöksen ja 5. lokakuuta annetun tuomion välillä -

me emme juuri puhuneet.

5. LOKAKUUTA 2010

Tuomio on täysin kohtuuton.

Siinä sanotaan, ettei pankki ole vastuussa mistään,

ei edes luomastaan hirviöstä.

Se oli tsunami.

Taas yksi tsunami -

tässä valtavassa jutussa.

Tuntui että 15-metriset aallot ovat iskeneet minuun kaksi vuotta.

Entinen meklari oli epäilemättä musertunut tuomiosta.

Viisi vuotta vankeutta, josta kolme vuotta ehdotonta,

ja liki viisi miljardia euroa korvauksia ja korkoja -

Société Généralelle.

Kuulin "viisi vuotta vankeutta, josta kolme ehdotonta" -

ja "viisi miljardia korvauksia ja korkoja", ja..

Päässäni ei liikkunut mitään. Se oli aivan tyhjä.

Oikeussalissa syntyi hälinää.

Aluksi kaikki olivat tyrmistyneitä tuomiosta,

varsinkin 4,9 miljardista,

ja kaikki kyselivät: "Kuulinko oikein?"

"Pitääkö hänen maksaa 5 miljardia? -Pitää."

Tuomioistuimilla ei ollut asiasta epäilystä.

Jérôme Kervielin velkojen summa oli looginen oikeuden päätös.

Ihmisen, joka oli vapaaehtoisesti aiheuttanut vahinkoa,

pitää korvata vahingot.

Vahinkojen määrä oli 4,9 miljardia.

Tämä on hyvin ankara oikeuskäytäntö,

mutta myös hyvin mekaaninen.

Vihani kohde -

vaihtui Société Généralesta oikeusjärjestelmään.

Oikeusjärjestelmä auttoi tekemään Jérôme Kervielistä -

marttyyrin kansan silmissä.

Kaikki tiesivät, että hän ei pysty maksamaan takaisin -

eikä sen takia elämään. Se on pahempi kuin elinkautinen tuomio.

Pari sanaa?

Mikä on reaktionne?

Ajattelimme käsittelyn jälkeen -

että me valitamme ja jatkamme taistelua,

mutta se kysyy voimia.

Kun Jérôme oli jättänyt Olivier Metznerin,

kaikki Pariisin asianajajat kosiskelivat häntä.

Avoimesti.

JÉRÔME KERVIELIN LAKIMIES

David Koubbi ja minä ajattelimme: "Tämä on tilaisuus tehdä oikeushistoriaa."

Kyseessä oli historiallinen oikeudenkäynti.

Jérôme Kerviel iskee takaisin valitusoikeudenkäynnissään.

Hän kieltäytyy ottamasta yksin vastuuta valtavista tappioista.

En halunnut David Koubbilta lakiosaamista vaan epäsovinnaista ajattelua.

Luotatteko, että teidät vapautetaan syytteistä?

Mitä mieltä olette?

Isot lakifirmat ja huippujuristit -

työskentelevät enemmän tai vähemmän samalla tapaa.

Tekniikat ovat samat, ja ne tuntevat toisensa.

Epätavanomainen strategia saattaisi hämmentää niitä.

Painu helvettiin!

Meillä oli rankka aamu. Käykö se mitä sanon vai ei?

Te komentelette meitä... Ei!

Toinen asianajotoimisto yritti ottaa juttuni Olivier Metzneriltä,

joten viivyttelin hieman päätöstäni.

David sanoi kerran toimistossaan:

"Sinä ärsytät. Tekee mieli läimäyttää."

Vastasin: "Anna mennä jos olet tosissasi."

Ja hän läimäytti minua.

Sanoin: "Paikka on sinun."

Vuonna 2012 David ja minä olimme tiimi.

Minä hoidin lakiasiat,

ja hän hoiti mediapuolen.

Meillä oli uutta energiaa. Juttuun saatiin uutta näkökulmaa.

Emme pelänneet mitään.

Jérôme ei ole mikään tavallinen asiakas.

Jérômen piti olla läsnä.

Hän tunsi juttunsa täydellisesti.

Hän halusi ymmärtää kaiken, lakiasiat ja muun.

Hän halusi olla mukana kaikessa.

Olimme yhdessä aamusta iltaan, ja välillemme muodostui side.

Se taisi auttaa, että olimme samanikäisiä.

Meillä oli hauskaa yhdessä.

Meidän pitää päästä ohi.

Päästättekö ohi, jos annamme paremman kommentin?

Tule.

Noin, kiitos.

Tiedätte yhtä hyvin kuin minäkin,

että kun uusi asianajaja korvaa vanhan,

täytyy pitää edellistä kovempaa ääntä tullakseen kuulluksi.

Oikeudenkäynti läheni loppuaan.

Yllätyksiä ei juuri ollut.

Väittelyt olivat samat kuin ensimmäisellä kerralla.

Samat todistajat ja asiantuntijalausunnot.

Yllätyksiä ei ollut.

Käänne tapahtui viimeisenä päivänä,

kun Koubbi esitti loppupuheenvuoronsa.

Näin David Koubbin lähestyvän käytävän päässä aulassa.

Hänellä oli iso musta silmä -

kuin hän olisi ollut nyrkkeilyottelussa edellisenä päivänä.

Päivää ennen käsittelyä -

David riiteli jonkun kanssa autossa,

palasi iltapäivällä toimistoon -

silmä mustana.

Me mietimme: "Mitä nyt tehdään?"

"Järjestämmekö asiat uusiksi?"

Hän halusi myöntää syyllisyyden.

Vastustin sitä.

Oikeustalolle saapuminen oli täysin epätodellista.

Olin eilen väärässä paikassa väärään aikaan,

ja kimppuuni hyökättiin.

Käsittelyn jälkeen -

me jopa mietimme -

tuon mielikuvan etuja.

Ehkä sen olisi voinut tehdä toisin.

Uutisissa tänään:

Kerviel sai kovan tuomion.

Hovioikeus vahvisti tuomion:

Kolme vuotta ehdotonta -

ja 5 miljardia korvauksia ja korkoja.

Hän sai tuomion ja joutuisi vankilaan,

mutta lisäksi me tajusimme,

hänellä oli suhde asianajajaansa,

eikä homma loppunut siihen.

Jutun olisi pitänyt olla ohi, mutta tämä oli vasta alkua.

Jérôme Kervielin puolustus päätti valittaa Ranskan korkeimpaan oikeuteen.

Korkeimman oikeuden tehtävä on arvioida tuomioita,

ei tosiasioita ja juttuja.

Toivon, että korkein oikeus kumoaa tuomion,

ja haluan käyttää tämän hetken todistajien kutsumiseen.

Pyydän Société Généralen koko henkilökuntaa ja ihmisiä,

joilla on tietoa, auttamaan minua...

Minkälaista tietoa? -Sähköposteja tai...

KAKSI VUOTTA MYÖHEMMIN

Tiedättekö monia vankeja, jotka kävivät tapaamassa paavia Roomassa?

Ei. Vangit menevät nälkälakkoon,

allekirjoittavat vetoomuksia, perustavat rahastoja.

Vain Jérôme Kerviel meni tapaamaan paavia.

Se on aarteeni.

Siitä hetkestä, kun puhuin paavin kanssa,

tuli ankkurini.

Se päivä ja tuo hetki, oli käänteentekevä.

Se oli... Se oli minun majakkani.

Olin tyrmistynyt.

Kun näin Jérôme Kervielin ja paavin,

ajattelin, että näen unta.

Se on...

En tiedä, mitä ajattelisin tänään.

Paavin puheille vetoamaan syyttömyytensä puolesta.

Se oli nerokas idea.

Hän lähti meklarina,

kaiken siihen liittyvän pahuuden kanssa,

ja kun hän tapasi paavin, hän sai synninpäästön.

Se temppu oli huikea menestys.

Kuva paavista ja Jérômesta,

joka sanoo muutaman sanan tai tunnustuksen paavin korvaan.

En tiedä, mitä he sanoivat.

He eivät sanoneet mitään.

Tapaaminen oli aika pikainen. Se ei kestänyt tunteja.

Videolla David Koubbi puhuu paavin kanssa, ei Jérôme Kerviel.

On vähän liikaa sanottu: "Paavi antoi minulle synninpäästön."

Sanoin lennolla Roomaan David Koubbille:

"Kävelen kotiin, jos pääsen tapaamaan hänet."

Jérôme Kerviel aloitti patikointinsa 24. helmikuuta.

Roomasta Pariisiin on 1 400 kilometriä.

Media seurasi matkaa kuin ympäriajoa. "Missä hän on tänään?"

"Pääseekö hän perille?"

Ja: "Koska hän saapuu Pariisiin?"

Hän on kävellyt kuukausia protestoidakseen "markkinoiden tyranniaa".

Matkan edetessä -

ihmisiä alkoi kerääntyä hänen ympärilleen.

Eri taustoista tulevia ihmisiä.

Jérôme asemoi itsensä järjestelmän uhriksi,

joka rikastui ihmisten kustannuksella.

Ranskassa ei puhuttu mistään muusta.

"Millaiset kengät ja alusvaatteet sinulla on?"

Kaikki halusivat tietää. Kaikki puhuivat siitä.

Silmät on liimattu puhelimeen kuin hän olisi yhä meklari,

mutta tällä kertaa Jérôme Kerviel seuraa oman elämänsä lopputulosta.

Korkein oikeus antoi kaksiosaisen päätöksen.

Se vahvisti vankeustuomion,

mutta kumosi valtavan vahingonkorvaussumman maksamisen.

Korkein oikeus kumosi päätöksen -

ja siirsi jutun vetoomustuomioistuimeen -

uuteen käsittelyyn tämän kohdan osalta.

Eli 4,9 miljardin.

Vankeusrangaistus vahvistettiin.

Taistelu jatkuu.

Ranskan rajalla häntä odotti vaikea asia.

Hän joutui vankilaan.

Antautuuko hän?

Jérôme Kervielin kohtalo ratkeaa tuntien päästä.

Keskiyöllä hänet julistetaan karkuriksi.

Huijari Jérôme Kerviel sanoo, että ei palaa Ranskaan -

ennen kuin kuulee presidentistä.

Odotan Italiassa François Hollanden vastausta -

immuniteettipyyntööni ja niitä, jotka ovat valmiita puhumaan.

He voivat hakea minut, jos haluavat.

Tekstitys: Juha Arola plint.com