Original subtitles

Hyvät naiset ja herrat, tapaamme poikkeuksellisissa olosuhteissa.

Olemme löytäneet salaisen position,

joka oli täysin piilotettu.

Se ei ollut meidän kirjoissamme -

vaan se oli upotettu markkinatoimintaamme.

Tämä salainen, ulkoinen positio -

oli valtava,

ja me päätimme eliminoida sen -

mahdollisimman nopeasti.

Miksi tämä markkinatoimija syyllistyi näin katalaan tekoon?

En halua käyttää sanaa "terrorismi", mutta sitä se käytännössä on.

Meidän on vaikea käsittää, miten yksi mies -

voi ohittaa kaikki valvontamekanismit -

yhdessä suurimmista pankeista.

Kukaan ei tietenkään ymmärrä.

Skandaali. Société Généralelta kavallettiin -

4,9 miljardia euroa.

On uskomatonta, että yksi mies aiheuttaa tuollaisen paniikin.

Tämän takana on yksi ihminen. Järkyttävää.

Tämä roisto, huijari ja terroristi -

loi äärimmäisen kehittyneen petosjärjestelmän.

Ehkä siksi, että hän suunnitteli hyökkäyksensä.

Monien asiantuntijoiden on vaikea uskoa,

että yksi henkilö voisi ohittaa valvontajärjestelmät.

Ymmärrän täysin.

Mutta tämän takana on yksi mies,

joka on käyttänyt vuosia elämästään -

tämän viruksen kaltaisen järjestelmän suunnitteluun.

BREAKING THE BANK ONE TRADER, 50 BILLION

YKSI MIES

KAKSI TUNTIA ENNEN LEHDISTÖTILAISUUTTA

Meitä oli varmaan 300 tai 400.

Vereni hyytyi, ja oloni oli turta.

Me istuimme ja seisoimme.

Ihmisiä seisoi jopa kaupankäyntisalin käytävässä -

jotta he kuulisivat mitä sanottiin.

Olin täysin paniikissa,

koska olin ainoa, joka tiesi mitä oli tapahtumassa.

CORRINE BOURSET

JOHDON SIHTEERI, KAUPANKÄYNTISALI 1997 - 2010

Kaupankäyntisalin pomo kutsui meidät sisään aikaisin aamulla,

ja se oli kuin maailmanloppu.

Yhden meklarin kanssa oli kuulemma ongelmia.

Meille kerrottiin, että olimme menettäneet miljardeja -

ja että täysi talouskriisi oli päällä.

Kaikki keskittyvät tietysti 4,9 miljardin euron summaan.

VINCENT VANTIGHEM TOIMITTAJA

Tällaiset tappiot ovat ennennäkemättömät -

ja käsittämättömät.

Kaikki ihmettelivät:

"Kaatuuko pankki? Menetänkö työni?"

Tiesimme, kuka meklari kaiken takana oli.

DANIEL BOUTON TOIMITUSJOHTAJA 1997-2008

Mutta emme kertoneet hänen nimeään.

Katastrofi iski kaikkiin työntekijöihin -

ja kaikkiin osallisiin -

erittäin raa'alla tavalla.

Ihmiset huusivat ja itkivät.

Pomoni pyörtyi vessassa.

Ajattelin: "Vau, tämä on kuin sotaa."

Melkein.

He eivät kertoneet meklarin nimeä. Sanoivat vain: "Hän on yksi meistä."

Joku pankissa oli tämän ennennäkemättömän petoksen takana.

Jotkut mielipiteet keskittyivät nopeasti siihen,

kuka meklari oli.

Yhdistin asian siihen, mitä tapahtui Jérômen kanssa edellisenä iltana.

Sain tekstiviestin,

jossa luki etten näkisi häntä enää,

koska hän ei tiedä, missä on ensi viikolla.

Hän puhui vankilasta, mikä tuntui isolta jutulta,

koska sitä ajattelee:

"Me olemme nuoria, etkä ole tehnyt mitään."

En vieläkään ymmärtänyt tapahtumien laajuutta.

TAMMIKUU 2008 KUUSI PÄIVÄÄ AIEMMIN

Viikkoa ennen ilmoitusta sisäisessä kokouksessa,

kaikki alkoi perjantaina 18. tammikuuta 2008 -

hälytyksestä valvontaosastolla,

joka huomasi epänormaalia toimintaa.

Luku "1,4 miljardia euroa" vilkkui heidän näytöillään.

1,4 miljardia euroa! Se on huikea summa.

Se kertoi heille,

että 1,4 miljardin kaupan toisessa päässä -

oli saksalaisen meklarin nimi.

Hän ei yleensä käsittele näin suuria summia.

He ihmettelivät asiaa.

He tutkivat lisää ja löysivät nuoren meklarin,

joka ei ollut kovin tunnettu.

Kaikkialla oli kokouksia tilanteen selvittämiseksi.

Meklareiden esimies Luc François -

vaati välittömästi selitystä Jérôme Kervielin pomoilta.

Kollega tuli tapaamaan kaupankäyntisaliin.

Hän sanoi: "Luc, en ymmärrä."

"Meillä on erittäin riskialtis tilanne yhden meklarin kanssa,

jolla ei ole taloudellisia resursseja ottaa tällaista riskiä."

Kervielin ympärillä kuhisi.

Hän näki pomoaan kokouksissa,

ja kaupankäyntisalin pomon ympärillä oli paljon hälinää.

Yksi hänen esimiehistään jututti häntä -

ja yritti ymmärtää, miten tämä oli voinut tapahtua.

Päivän päätteeksi molemmat pomot puhuivat Kervielin kanssa.

He kysyivät: "Mikä tämä 1,4 miljardin kauppa on?"

Ilmapiiri oli jännittynyt.

Olin Jérômen ystävä. Kun olin lähdössä,

hän seisoi pöydän toisessa päässä -

ja puhui erään pomon kanssa.

Välit näyttivät kireiltä.

Heilutin hyvästiksi kaukaa,

koska...

Hänen pomonsa sanoivat: "Jérôme, mikä tämä kauppa on?"

Hän yritti vakuutella, että oli tehnyt virheen -

ja sanoi saksalaismeklarin nimen,

kun olisi pitänyt sanoa Deutsche Bankin nimi.

Deutsche Bank on valtava instituutio,

eli se rauhoitti.

Se oli vähemmän epänormaalia kuin tämä vähäpätöisen meklarin kanssa.

Nämä ovat tosi suuria lukuja,

mutta Deutsche Bank voisi työskennellä niiden parissa.

Se auttoi myös, että Jérôme Kerviel näytti heille -

pankista saadun sähköpostin,

jonka mukaan 1,4 miljardin euron operaatio oli käsitelty onnistuneesti.

Nämä esimiehet toimittivat kirjallisen vahvistuksen,

jossa luki, että oli kauppa -

Société Généralen ja Deutsche Bankin välillä oli tapahtunut.

Tässä tapauksessa Société Générale kärsi tappioita.

Hänen esimiehensä sanovat: "Selvä, me tutkimme asiaa."

"Hyvää viikonloppua."

Lauantaiaamuna Jérôme oli junassa Deauvilleen,

mutta Société Généralessa tutkittiin edelleen -

noita 1,4 miljardia euroa.

Sitten tuli käänne.

Kaupankäyntisalin pomo Luc François oli ottanut yhteyttä Deutsche Bankiin,

joka vastasi: "Emme ole tehneet kauppaa Jérôme Kervielin kanssa."

"Emme tehneet 1,4 miljardin euron kauppaa."

"Emme ole puhuneet tämän meklarin kanssa vuoteen."

Emme voineet tuhlata enempää aikaa asian tutkimiseen.

Lauantaiaamuna sain Jérôme Kervielin numeron -

ja soitin hänelle.

SAMAAN AIKAAN DEAUVILLESSA

En tuntenut Jérôme Kervieliä. Emme olleet koskaan keskustelleet.

Sillä hetkellä olin vähän...

JÉRÔME KERVIEL

MEKLARI, SOCIÉTÉ GÉNÉRALE, 2000-2008

...kuin peura ajovaloissa,

koska en tiennyt, mitä sanoisin.

Olin tosi hermostunut.

En ollut puhunut kaupankäyntisalin pomon kanssa.

Hän kysyi 1,5 miljardin kaupasta vuonna 2007.

Oli tosi yllättävää, että hän soitti minulle.

Taisin vastata vastahakoisesti.

Sitten minusta tuli vainoharhainen.

Olin kiihtynyt.

Sanoin puhelimessa: "Se on voittoa, ei muuta."

Kerroin että se oli voittoa,

jonka olin jemmannut siirrettäväksi ensi vuodelle.

Hänen lähes välitön vastauksensa puhelimessa järkytti minua.

Hän oli tehnyt väärennöksen.

Hänen mukaansa 1,45 miljardin tappio ei ollut todellinen.

Ja se peitti 1,45 miljardin euron voiton.

En ymmärtänyt.

Jos Kerviel puhui totta,

miten 1,45 miljardin voitto oli syntynyt?

Meillä ei ollut sitä käsissämme.

Sanoin: "Kuule, en ymmärrä mitä puhut."

"Tule nopeasti takaisin pankkiin,

niin voimme tarkistaa tämän liiketoimen ja toiminnot."

Olin ärsyyntynyt,

koska meidän piti perua tyttöystäväni suunnittelema matka.

Olimme tuskin laukkumme laskeneet, kun piti jo palata junaan.

Mutta olin ennen kaikkea todella stressaantunut.

Hän suostui tulemaan,

mutta sillä välin hän lähetti tekstiviestin -

eräälle esimiehelleen.

"Ehkä minun pitäisi hypätä junan eteen."

Emme tienneet yhtään, missä mielentilassa hän oli.

Me kuvittelimme pahinta, että hän ilmestyisi paikalle -

aseen tai veitsen kanssa tai jotain vastaavaa.

Halusimme, että vartijat ovat paikalla pitämässä järjestystä.

Pankissa ei ollut turvahenkilökuntaa sinä viikonloppuna.

Järjestimme niin, että meitä olisi useita kuulustelemassa häntä.

Olimme lasiseinäisessä huoneessa, jossa oli puhelin keskellä pöytää.

Ja naapurihuoneessa, jonne ei nähnyt kaupankäyntisalista,

oli kriisikeskus,

jossa oli väkeä valvonta- ja kirjanpito-osastoilta -

analysoimassa liiketoimia saamiemme uutisten perusteella.

Oli pimeää, kun saavuin.

Tunnelma oli outo,

koska La Défensessä ei ollut ketään.

Se tuntui...

...tosi ahdistavalta sillä hetkellä.

Mietin koko ajan: "Mitä nyt tapahtuu?" En tiennyt, mitä odottaa.

En päässyt rakennukseen, joka oli suljettu ja tyhjä.

Soitin esimiehelleni Martial Rouyèrelle,

joka haki minut.

Martial Rouyère käytännössä koulutti Jérôme Kervielin -

Delta One -kaupankäyntiyksikössä.

He eivät ole ystäviä, mutta tuntevat toisensa hyvin.

Kun Jérôme teki rahaa pankille, Martial Rouyère teki myös.

Heillä oli siis hyvä suhde.

Hän oli esimieheni. Puhuimme joka päivä.

Ja huoneessa oli pomoja, joille en ollut puhunut.

En tiennyt, mitä he tiesivät.

LUC FRANÇOIS GLOBAALIN KAUPAN JOHTAJA

En tiennyt, mitä pomoni olivat kertoneet esimiehilleen.

Kokouksen alkaessa tuntui,

että pomoni oli liittolaiseni siinä, mitä oli tekeillä.

Hänen esimiehensä saattoi olla osallinen asiaan.

Se oli yksi vaihtoehto.

Meidän piti ensin ymmärtää,

miten hän oli luonut ne rahat.

Keskityimme täysin vuoteen 2007.

Minua kuulusteltiin vuodesta 2007. Puhuin siitä.

Vuosi 2008 oli jotain muuta.

Ajattelin, että hoidan sen myöhemmin.

Olin aika rauhallinen vuoden 2007 suhteen.

Voittoa tuli 1,5 miljardia.

Kerviel sanoi, että nämä voitot syntyivät -

hänen kaupankäyntitaitojensa ja nerokkuutensa ansiosta.

Meillä oli paljon kysymyksiä,

ja tiimit yrittivät ymmärtää ja analysoida kaiken.

Kysymykset muuttuivat painostavammiksi.

Kokous kestäisi, joten lähetin tekstarin tyttöystävälleni:

"Älä huoli, mitään ei tapahdu. Ilmoitan, kun pääsen pois."

Sitten pomoni kysyi: "Nauhoitatko meitä?"

"En tietenkään. Vastaan tyttöystävälleni."

En tiennyt, että he nauhoittivat minua.

Huoneessa oli pöytä, jonka keskellä oli puhelin.

Hän ei tiennyt sitä, mutta se puhelin -

oli avoin linja reaaliaikaiseen kommunikaatioon kriisiyksikön kanssa.

Kaikki liiketoimet tehtiin Euro Stoxxissa ja DAX:ssä, vai?

Ei ollut muita...

Miten kalibroit ja seurasit 1,4:ää miljardiasi?

Piditkö kirjaa Excel-taulukossa?

Tiesin periaatteessa, mitä olin piilottanut.

Tarkoitatko "varastossa"?

Kuulustelu oli vaikea.

Jérôme Kerviel ei sanonut mitään omasta aloitteesta.

Näyttää että olet tehnyt liiketoimia, joissa ei ole järkeä.

Siellä sun täällä...

Tiedämme kaikki tilisi.

Kaikki tilisi.

Annoit listan kaikista, joita hoidit.

Mitkä tilit? Nämä kolme vai?

En tiedä. Montaako sinä hoidat?

Kaikki keskuksen eri tilit...

Osa kuulustelusta sujui nopeasti,

mutta välillä...

Muistan, että he tilasivat pizzaa.

Olimme välillä rentoutuneempia ja vitsailimmekin.

Ja jatkoimme sitten kuulustelua.

Miksi...? Oli varmaan vaikeaa pitää tätä omana tietonasi.

On parempi saada se sydämeltäsi.

Eikö? Miksei?

Parempi...

Asiat ovat paremmin, jos tienasit 1,4 miljardia.

Asiat eivät ole paremmin, koska minulla ei ole enää työpaikkaa.

Ja minua mustamaalataan...

Ei sinua mustamaalata. -Odota!

Näimme, kuinka hermostunut hän oli. Hänen kätensä vapisivat.

Hän poltti paljon tupakkaa.

Hän ei katsonut meitä silmiin.

Hän puhui hiljaisella äänellä.

Hän mutisi välillä,

ja puheesta oli vaikea saada selvää.

Emme aina ymmärtäneet häntä.

Piti pyytää häntä toistamaan.

Suurin kysymykseni on...

Teit kauppoja piilottaaksesi tämän. -Kyllä.

Kysymys kuuluu,

onko jotain muuta piilotettu johonkin? -Ei.

Onko tililläsi 1,4 miljardia?

On.

Minusta tuli kärsimätön. Sanoin pomolleni Martial Rouyèrelle:

"Martial, sinä tiesit tästä."

Hän viittoi lopettamaan ja sanoi: "En tiennyt tästä."

Epäilyksiä heräsi joka puolella.

Ajattelin, että hänellä olisi rikoskumppaneita valvontaosastolla,

tai joku jossain hänen hierarkiassaan.

Sillä hetkellä -

joku pyysi Martial Rouyèren ulos huoneesta.

Olin kasvotusten ihmisten kanssa,

jotka eivät olleet koskaan olleet tekemisissä yritykseni kanssa.

Tilanne oli muuttunut.

Huomasin selittäväni ihmisille -

pankin ylimmässä johdossa -

kaupankäyntisalin salaisuuksia.

Kysyin, olivatko vuoden 2007 1,5 miljardia euroa -

todellisia. Ne osoittautuivat todeksi.

Ja noin puolenyön aikaan -

he tajusivat, että 1,5 miljardia oli oikeasti tilillä.

Silloin kaikki muuttui.

Kirjanpito-osasto ilmoitti:

"Tulos on tilillä."

"Käteinen on tilillä." Se oli suuri yllätys.

Hän kertoi että oli löytänyt strategian,

jossa hän käytti pieniä voittoja ja vähensi riskinottoa -

saadakseen tämän voiton vuonna 2007.

Ja että hän oli johdonmukaisesti piilottanut voittonsa -

joka ainoa kerta.

He olivat valmiita poksauttamaan samppanjan auki.

Muistan, kun Luc François hymyili ja sanoi:

"Tämä on hulluin tarina, jonka olen kuullut rahoitusalalla."

Se oli poikkeuksellinen verrattuna siihen, mitä olimme aiemmin nähneet.

Riippumatta siitä, oliko kyseessä voitto vai tappio,

sitä ei voida hyväksyä.

Pankin tavoite on varmistaa,

että me hallitsemme positioitamme ja riskejämme.

Voimme aina sanoa, että jotain suurta on luotu,

mutta me vaadimme meklarilta ennen kaikkea -

rehellisyyttä ja täsmällisyyttä.

He kysyivät, oliko muuta. Halusin, että se loppuu.

Eli en puhunut vuodesta 2008.

En puhunut positioistani vuonna 2008.

Välttelin kysymystä.

Montako miljardia olet tienannut vuoden alusta lähtien?

Se on varmaan...

En tiedä.

Aloitin täällä -

ja minulla oli jo 1,4 miljardia "paskaa", niin sanotusti.

Eli et enää hoitanut sitä?

Luulin vielä tuolloin, että palaan töihin maanantaina -

ja korjaan vuoden 2008 positiot.

Ja tienaan vielä rahaakin.

Halusin jatkaa sen position hoitamista, koska olin aloittanut sen.

Ja halusin lopettaa, kun olin voitolla.

Kervielin esimiehet eivät vielä tienneet,

että hän oli avannut positioita vuonna 2008.

He ovat huolissaan edellisvuonna avatuista positioista.

1,4 miljardin voitto vaatii,

että avaa paljon enemmän positioita.

Hänen on täytynyt käyttää valtavia varoja pankista.

Päätimme lopulta päästää hänet kotiin -

ja pyysimme häntä palaamaan seuraavana päivänä jatkamaan tutkintaa.

Olin aivan poikki.

Menin kotiin lepäämään.

En ymmärtänyt, mitä tapahtui tai tulisi tapahtumaan.

Ja palasin sunnuntaiaamuna.

Yritimme selvittää, jatkoiko hän riskipositioiden avaamista -

vuoden 2008 alussa.

Hän vältteli kysymystä, mutta lopulta myönsi vastahakoisesti,

että oli avannut useita positioita vuoden 2008 alussa.

Ja viereisessä huoneessa -

tarkistettiin rivi ja positio kerrallaan,

mitä Kerviel oli tehnyt.

Jossain vaiheessa huomasin viestin puhelimessani.

"No niin. Me löysimme sen."

"Hän on avannut 50 miljardia positiota tammikuun 1. päivän 2008 jälkeen."

50 miljardia euroa.

50 miljardia.

50 miljardia.

Mahdollisten tappioiden suuruus -

50 miljardin euron positiossa...

DANIEL BOUTON TOIMITUSJOHTAJA, 1997-2008

...ylittää pankin selviytymiskyvyn.

En ole kokenut suurempaa järkytystä kuin lukiessani tuon viestin.

Sydämeni oli pysähtyä, enkä pystynyt puhumaan.

Ajattelimme, että kyseessä voisi olla laaja hyökkäys useisiin pankkeihin.

Jonkinlaista -

taloudellista terrorismia.

Olin huoneessa yksin, vastapäätä Kervieliä,

enkä nähnyt ketään muuta.

Kuvittelin, että hälinä tapahtui toisella puolella.

Mutta mikä tärkeintä,

en kertonut Jérôme Kervielille, että olimme löytäneet 50 miljardia.

Kun he päästivät minut lähtemään, he sanoivat: "Älä tule maanantaina."

"Pysy kotona, älä puhu kenellekään."

Niinpä pysyin asunnossani enkä puhunut kenellekään.

Ja mitä minä tein sinä aikana?

Seurasin markkinoita. Minulla oli yhä 50 miljardin -

avoin positio.

Näin markkinoiden romahtavan.

Sijoittajia huolestuttaa, että globaali BKT:n kasvu,

jonka ennustetaan hidastuvan tänä vuonna noin 3,3 prosenttiin -

viime vuoden 3,9 prosentista, voi olla jopa...

Olin vuonna 2008 viestintäjohtaja Société Générale -konsernissa.

Tammikuun 20. päivänä olin kotona olohuoneessani.

Luin lehteä nojatuolissani.

HUGUES LE BRET VIESTINTÄJOHTAJA, 1999-2009

Sain puhelun Daniel Boutonilta,

Société Généralen johtajalta.

Hän käski minun tulla nopeasti toimistolle.

Hän ei yleensä soittanut viikonloppuna, ja lähdin skootterilla La Défenseen.

Menin Daniel Boutonin toimistoon, johon oli perustettu kriisiyksikkö.

Sitä ajatteli: "En halua olla täällä ja hoitaa tätä."

Sitten sitä ymmärtää,

että seuraukset tulevat olemaan hirvittävät kaikille.

Yhtäkkiä me tajusimme, että olimme kaatumassa.

Ja kun se tapahtui,

muut pankit ja koko järjestelmä romahtaisivat.

Kuin vuonna 1929.

Kuvittelimme ne mustavalkoiset kuvat -

pankissa jonottavista ihmisistä.

Työttömyys nousi 30 prosenttiin.

Tehtaat suljettiin.

Kuvittelimme synkästi, mihin maailma oli menossa -

ja että saattaisimme tuhota kaiken.

Daniel Boutonin työhön kuului varoittaa kahta tahoa:

Ranskan keskuspankkia ja sääntelyviranomaista.

Oli mahdotonta ilmoittaa osakkeenomistajillemme,

työntekijöillemme tai asiakkaillemme:

"Hei, me löysimme 50 miljardin euron position!"

"Ei hätää, me hoidamme asian!"

"Kaikki on hyvin."

Ei.

Ajattelin: "Jos kerromme tämän markkinoille,

kaikki alkavat myydä, ja pahennamme tappiota entisestään."

Päätimme -

olla varoittamatta poliittisia päättäjiä.

Olla varoittamatta presidentti Sarkozya,

koska Nicolas Sarkozy on kova puhumaan.

Vuodon riski oli valtava, ja meidän piti toimia nopeasti.

Siksi hän meni keskuspankin johtajan puheille -

neuvotellakseen määräajan reaktiolleen.

Hänelle annettiin kolme päivää.

Sääntelyviranomainen AMF:n puheenjohtaja -

hyväksyi poikkeuksen itse.

Bouton kutsui meidät koolle ja sanoi:

"Teillä on kolme päivää aikaa, eikä päivääkään enempää."

Kolme päivää sotkematta rahamarkkinoita -

on mahdottomuus.

Luulimme sunnuntaina, että kuolemme.

Aiheutamme järjestelmäkriisin.

Meillä oli pommi, joka voisi tuhota kaiken.

Muistan aina lauseen,

jonka Daniel Bouton sanoi:

"Se oli upea pankki."

KAHDEKSAN VUOTTA AIEMMIN

Se oli Pariisi, La Défense ja pilvenpiirtäjät.

Pikkukaupungistani lähdön jälkeen se tuntui tosi...

Se oli vaikuttava.

Olin tunteiden vallassa -

rakennuksesta ja marmorista.

Se oli kaunista ja pyörryttävää.

Ja olin vaikuttunut -

luomistani mielikuvista tästä yhtiöstä ja pankista.

Kun liityin Société Généraleen, työskentelin hallinnossa -

meklarien parissa.

En koskaan ajatellut, että minusta tulisi meklari.

Minulla ei ollut oikeita taitoja tai oikeaa ansioluetteloa.

Ne harvat kerrat, kun menin kaupankäyntisaliin,

tuntui kuin olisin mennyt katsomaan Mikki Hiirtä Disneylandiin.

Kaikki tapahtuu siellä. Ja salaisuudet ovat siellä.

Société Généralen kaupankäyntisali -

oli pankin lippulaiva, joka tunnettiin maailmalla.

Se voitti joka vuosi palkintoja ja oli listojen kärjessä.

Se oli legendaarinen.

Olin kuin lapsi kun seurasin ihmisiä, jotka käsittelivät miljardeja euroja.

Siinä oli jotain ylevää.

En koskaan hetkeäkään, että voisin olla yksi heistä.

En voinut edes kuvitella,

että voisin olla yksi heidän avustajistaan.

Olin aina kolme kerrosta ylempänä tai alempana,

mutta en koskaan aivan ytimessä.

Yksi meklari, jolle työskentelin, kertoi minulle,

ettei minulla ollut oikeaa taustaa -

eikä oikeanlaista persoonaa hommaan.

Muistan että katsoin häntä ja mietin:

"Mitä tarkoitat? Se ei ollut edes vaihtoehto."

Olin 28, kun liityin Delta Oneen vuonna 2005.

JÉRÔME KERVIEL MEKLARI

Ensimmäinen tilaukseni oli vähän yli 200 000 euroa.

Muistan ennen kaikkea sen, miten kauan minulta kesti lähettää se.

Tarkistin monta kertaa suunnan, koon -

ja määrän, jonka aioin lähettää.

Käytin enemmän aikaa kuin esimieheni halusi,

ja hän huusi: "Mitä sinä teet? Vauhtia!"

Käteni tärisi hiiren päällä,

enkä uskaltanut painaa "lähetä".

Sanoin hänelle: "Tajusin yhteyden omaan elämääni."

Olin ostamassa asuntoa samaan hintaan.

Se lamaannutti minut.

Kesti hetken, että pystyin olemaan ajattelematta asiaa -

ja vertailematta sitä, mitä tein kaupankäyntihuoneessa,

ja oikeaa elämääni.

Jérôme Kerviel kehittyi ajan myötä.

Tuollainen paine ei katoa tunnissa,

mutta hänen itseluottamuksensa kasvoi.

Hän teki töitä väsymättä ja kesti paineet.

Aloin olla osa kaupankäyntisalin maisemaa.

Aloin saada huomiota. Olin tuntenut etten kuulu joukkoon,

mutta minä kuuluin.

Hän alkoi kasvaa rooliinsa meklarina,

sai lisää itseluottamusta -

ja avasi yhä rohkeampia positioita,

etenkin laskusuhdanteissa.

Elämässä ei voi olla naiivi.

Ilman riskiä ei saa palkintoa.

CATHERINE LUBOCHINSKY TALOUSTIETEILIJÄ

Osakemarkkinat yleensä nousevat, kun ei ole kriisiä.

Jos ostaa osakkeita, tienaa tilastollisesti rahaa.

Jos haluaa ansaita paljon rahaa nopeasti,

se onnistuu silloin, kun markkinat laskevat.

Markkinat laskevat paljon nopeammin kuin nousevat,

eli jos tekee voittoa, tekee sitä nopeammin.

Iso voitto tuli ensi kertaa 2005.

Avasin lyhyen position Allianz-vakuutusyhtiössä,

eli spekuloin, että osakekurssi romahtaa.

Myin niitä toivoen, että voin ostaa ne halvemmalla myöhemmin.

Emme ole väärässä, kun sanomme että hinnat laskevat,

kunhan emme määritä aikataulua.

Hinnat nousevat ja laskevat koko ajan.

Tärkeintä ennusteiden tekemisessä on aikaväli.

Muutaman päivän ajan -

positioni ja tekemäni ennuste eivät toimineet.

Aloin menettää rahaa.

Ja sitten -

eräänä aamuna kuulimme kaiuttimesta:

"Lontoon metrossa on sähkökatko."

Markkinat alkoivat syöksyä.

Kuulin silloisen pomoni sanovan:

"Avaan position, se nousee."

Hän avasi position ja luuli, että se nousee.

Yhtäkkiä me kuulimme: "Pommi metrossa!"

Juuri saamamme tiedon mukaan -

on tapahtunut räjähdys -

Liverpool Streetin aseman ulkopuolella Lontoon East Endissä.

Markkinat romahtivat lisää, eli pomoni menetti rahaa.

Yritämme ratkoa tilannetta täällä,

mutta Lontoon metrossa on ilmeisesti ollut kaksi välikohtausta.

Samalla minä tienasin rahaa.

Olin haltioissani.

Ensimmäinen iso voittoni.

Euforia, joka otti minut valtaansa,

tuntui aivan hullulta.

Pomoni teki tappiota.

Ja sanoin: "Ei haittaa, turvaan selustasi."

"Miten? -Teen rahaa Allianzilla."

Hän menetti rahaa ja minä ansaitsin, eli se meni tasan.

Kaikki olivat tyytyväisiä.

Näin kuvia hyökkäyksestä kaupankäyntisalin televisioruuduilta -

ja tajusin että minä juhlin,

kun tein rahaa kuolemalla ja hyökkäyksellä.

Pomoni kysyi minulta: "Mitä helvettiä sinä teet?"

"Jätä tunteet pois tästä, olet täällä töissä."

Ja...

Jatkoin töitä.

Tienasin puoli miljoonaa minuuteissa.

Korvasin tiimini tappion ja minulla oli toimiva strategia.

Nämä voitot eivät liittyneet mitenkään ennakointiin.

Hän sai rahaa täysin sattumalta,

mutta se antoi hänelle varmuutta kykyihinsä ennustaa hintakehitystä.

Tuota metodia alettiin kutsua "Kervielin menetelmäksi".

Hän ajatteli: "Tämä toimii."

"Jos olen kärsivällinen, kun otan laskevia positioita,

ehkä siitä voi tulla strategiani."

Olin nousukiidossa.

Asiat sujuivat.

Positioni toimivat, keinottelu toimi,

ja minulle annettiin enemmän vastuuta, eli he luottivat minuun enemmän.

Kaikki sujui kuin rasvattu.

Jos Lähi-idässä oli konflikti -

tai jos hurrikaani näyttäisi -

iskevän USA:han, varsinkin öljyputkiin,

toivoimme sen iskevän putkiin, jotta öljyn hinta muuttuisi.

Tuuli puhaltaa pohjoisesta.

TUOREIMMAT UUTISET HURRIKAANI KATRINA

Kerviel tunsi saaneensa siivet.

Hänestä tuli meklari ja hän alkoi ansaita rahaa.

Ja hänen pomonsa huomasivat sen.

Hän tuli tunnetuksi "aggressiivisena" meklarina.

Hänen tavoitteitaan kasvatettiin.

VUODEN 2005 LOPPU

Vuonna 2005 tavoitteeni oli kolme miljoonaa euroa.

Loppuvuodesta olin edellä miljoonia tienaavia pomojani.

"Tavoite kolme, tienasit viisi."

"Hienoa, tienaa viisi myös ensi vuonna."

LOPPUVUOSI 2006

Vuoden 2006 lopussa tavoite oli viisi miljoonaa,

mutta tienasin 12 miljoonaa.

"Hienoa, hyvää työtä. Tienaa 12 miljoonaa ensi vuonna."

TAMMIKUU 2007

2007 alkoi, ja tavoitteeni oli 12 miljoonaa.

Ja minä avasin -

isot positiot tammikuun alussa -

Saksan DAX-indeksissä,

joka teki tappiota vuoden alussa.

Ja sitten...

Tammikuussa -

markkinat elpyivät.

Häviävä positio muuttui tuottavaksi.

Tammikuun loppuun mennessä olin tienannut jo 12 miljoonaa.

Olisin voinut koko loppuvuoden herätä joka aamu -

ja lukea L'Equipea kahvia juodessani.

Mutta halusin avata lisää positioita ja ansaita enemmän rahaa.

Olin koukussa, mutten tajunnut sitä.

Koukussa suorituksiin, koukussa rahan tekemiseen, koukussa...

voittoihin.

Ja sitten tapahtui jotain aika hullua.

Alan medioissa -

alettiin olla huolissaan -

USA:n asuntolainamarkkinoista ja subprime-lainoista.

RAHOITUSALAN SOKKI

SYSTEEMIN OMINAISUUDET

Täysin sattumalta -

yksi raporttini käsitteli subprime-asuntolainoja.

Se oli vuodelta 1999.

Haastattelin raporttia varten -

näihin tuotteisiin erikoistuneita amerikkalaisia rahastonhoitajia.

Yksi heistä sanoi:

"Me emme tiedä, mitä ostamme."

"Se räjähtää vielä naamallemme."

Kahdeksan vuotta myöhemmin -

muistin nuo sanat, kun näin sanan "subprime".

Mietin: "Tässä se nyt on."

Se oli subprime-lainojen alkua,

mutta vuonna 2007 oli vaikea kuvitella -

tulevan kriisin laajuutta.

Päätin rakentaa downside-position -

ja ennakoida markkinoiden romahdusta -

subprime-kuplan puhkeamisen takia.

Mutta asiat eivät menneetkään niin.

Menetin rahaa.

Se voi mennä pahaksi.

Se stressi, jota en välttämättä tuntenut -

työssäni avustajana.

Jérôme oli tuohon aikaan itsekseen -

eikä puhunut paljon.

Menetin rahaa kuukausien ajan.

Se oli valtava koettelemus. Painajainen.

Hän istui näyttöjensä ääressä,

hyvin sulkeutuneena ja varautuneena.

Toivoin joka aamu markkinoiden romahdusta,

hyökkäystä tai kriisiä.

Me toivoimme pahinta -

päästäksemme eroon tästä positiosta.

Kesäkuussa 2007 -

meklari teki itsemurhan -

hyppäämällä sillalta tornitalojen vieressä.

Hän oli menettänyt paljon rahaa eikä voinut saada sitä takaisin.

Kun positio häviää tietyn summan,

pitää lopettaa kaikki ja häipyä.

Saattaa upota, jos odottaa että saa sen takaisin.

Ympärillä nähtiin, että en voi hyvin.

Huusin, kun markkinat nousivat taas -

ja menetin lisää rahaa, eli mielialani vaihtelivat.

Rikoin raivoissani lukemattomia hiiriä,

kun näin markkinoiden kehittyvän väärään suuntaan.

Seurasin öisin, kun Tokio avautui.

Seurasin, mitä kaikilla markkinoilla tapahtui.

Etsin mitä tahansa tietoa,

joka voisi osoittaa, että olin oikeassa.

Mietin ennen tietokoneen käynnistystä: "Mitä teen? Lopetanko?"

"Vai pidänkö tämän position loppuun asti?"

Uskottelin, että olin oikeassa ja analyysini oli oikea.

Kiirehdin pää kolmantena jalkana.

En nukkunut, minusta tuli...

Poltin ketjussa, neljä askia päivässä, jopa öisin.

Miten saatoin mokata niin?

Miksi otin sen position,

kun saavutin tavoitteeni vuoden alussa?

Silloin minä...

Päätin piilottaa position järjestelmään, samoin kuin tappion,

jotta voisin pitää sen, olisin oikeassa ja se tuottaisi rahaa.

Odottamisen sijasta -

kasvatin position kokoa -

päivä päivältä.

Otin lisää ja lisää.

Minulla oli tappioita,

jotka kesään mennessä -

olivat jo kaksi miljardia.

Voi siis sanoa,

että se oli hullua.

Markkinat muuttuivat.

Nousu ei jatkunut, vaan markkinat tajusivat,

että pankki- ja rahoitusjärjestelmässä oli ongelma.

Siinä vaiheessa subprime-kriisi alkoi -

ja hinnat alkoivat romahtaa.

Markkinat romahtivat, positioni hävisi vähemmän ja alkoi tuottaa.

Niinpä suljin positioni,

myin sen ja lunastin voittoni.

Ensimmäistä kertaa kuukausiin -

olin ainoa, joka oli onnellinen.

Hymyilin leveästi, se oli mahtavaa! Hiiren joka klikkaus oli vapautta.

Joka klikkaus oli raikas tuulahdus, jota en ollut tuntenut kuukausiin.

Hiiren joka klikkaus oli puhdasta iloa.

Se oli voitokasta.

Voitin koko ajan.

Kuukausien ajan.

Unohdin täysin ne kuukaudet,

kun minulla oli vaikeaa, en nukkunut, olin sairas -

ja oksensin säännöllisesti, kun mietin positiotani.

31. joulukuuta päätin vuoden -

1,4 miljardin voittoon.

Minun olisi pitänyt olla parantunut.

Olin vapaa.

Minulla ei ollut positioita. Sain 1,5 miljardin voitot.

Vuoteni oli ohi. Olisi pitänyt lopettaa.

Mutta oli pakko hakea lisää.

Tekstitys: Juha Arola plint.com