Original subtitles

WWW.DIVXFINLAND.ORG

Suomennos: E.T Oikoluku: Mr. Garibaldi

Ei liikennettä. Ei valituksia. Ei melua.

Petturit, häiriköt ja suurlähettiläät kaikki mukavasti omissa sängyissään.

- Rakastan tätä aikaa yöstä. - Avaruudessa ei ole yötä.

Ja aika on merkityksetöntä kun sitä ajattelee.

Komentaja, hyppyportti on käynnistymässä. Havaitsen kuusi alusta.

Ne ovat Maan sotavoimien aluksia.

He pyytävät koodin 10 ultravioletti- telakoitumislupaa.

Ilmoittakaa välittömästi kapteeni Sheridanille ja hälyttäkää ahtaajien kilta.

Koskaan ei saa olla rauhassa.

Herra kenraali.

Kapteeni John Sheridan, Babylon 5:n komentaja. Tervetuloa asemalle.

Kenraali Richard Franklin, 356:s jalkaväkidivisioona.

Pahoittelen viivästystä. Kukaan ei kertonut meille että olitte tulossa.

Tämä operaatio on salainen. Saatte selvityksen kello 09.00.

Sillä välin tarvitsen majoituksen itselleni ja väelleni.

- Montako heitä on? - 25 000.

25 000? Täällä ei ole tilaa edes...

Löytäkää sitä. Viivymme täällä joitakin päiviä enkä aio pitää joukkojani -

istumassa kuljetus- aluksissa kokoaikaa.

Kyllä, herra kenraali.

Asemalla on tohtori Stephen Franklin. Oletteko sukua?

Hän on poikani.

- Kerron hänelle että olette täällä. - Tarpeetonta.

Huolehdin asiasta kun olen varmistanut että väkeni on asettunut.

- Jatkakaa, kapteeni. - Kyllä, herra kenraali.

25 000?

Babylon-projekti oli viimeinen, paras toivomme rauhasta.

Omavarainen kahdeksan kilometrin pituinen maailma puolueettomalla alueella.

Paikka kaupankäynnille ja diplomatialle, -

neljännesmiljoonalle ihmiselle ja muukalaiselle.

Hohtava majakka, yksin avaruuden pimeydessä.

Oli ihmiskunnan kolmannen ajan aamunkoitto.

Elettiin suursodan syttymisvuotta.

Tämä on viimeisen Babylon-aseman tarina.

Vuosi on 2259. Paikan nimi on Babylon 5.

"Operaatio äkkikuolema"

Pysykää liikkeellä avaruusmortit, eikä pölistä.

Tämä ei ole mikään kirkollinen yhteisö.

Mihin helvettiin kuvittelet meneväsi, Ellison?

Kuulut vihreään ryhmään. Ala mennä! Liikettä!

Ei lonnita!

Sotamies Nazim, Achmed.

Tunnusnumero: 87953.

Sotamies Durman, Elizabeth. Tunnusnumero: 56927.

- Oikein, se olen minä. - Sotamies...

Menkää tuonne. Joku vie teidät majoituspaikkaanne.

Ja tarvitsemme tänne lisää henkilökuntaa ja nopeasti!

Komentaja.

Komentaja!

Mitä hittoa tämä on?

Maan sotavoimat kutsuu tätä salaiseksi operaatioksi.

Minä kutsun tätä painajaiseksi.

Tiedotustilaisuus on kello 09.00. Jos selviydymme tästä kaikesta.

Jalkaväki se kyllä osaa pilata aamusi.

Valita myöhemmin. Tarvitsen sinua tämän alueen sulkemiseen.

Ainoastaan sotilashenkilöstö pääsee sisään.

- Selvä on. - Liikettä porukka. Pysykää jonossa.

Mikä on tilanteemme?

Olemme kolmin- ja nelinkertaistaneet huoneisiin majoittuvien määrän ja silti puuttuu 400 paikkaa.

Mikä ei ole mitään siihen verrattuna mitä tämä on tehnyt telakointiaikataulullemme.

Jos luulet että olemme kusessa nyt, -

niin odotahan kun nämä nurmiporat pääsevät julkisille alueille.

Vahvista vartiointia. Kiinnittäkää värikkäämmät kieltomerkit.

- En halua mitään ongelmia. - Tehty jo.

Mutta en usko että niistä on juurikaan hyötyä.

Minusta tuntuu että joku Maankuvussa on täysin seonnut.

Kiinnostava mielipide.

Lepo.

Herra kenraali, tässä komentaja Ivanova, apulaiseni ja turvallisuuspäällikkö herra Garibaldi.

Minulla oli Alfredo Garibaldi alaisenani Dilgaarisodassa.

Erinomainen sotilas.

- Hän oli isäni. - Se perinnöllisyydestä.

Jos istuisitte niin aloitetaan.

Frank, laitatko...

Tämä on Akdor, Sh'lassen triumviraatin kolmas planeetta.

Kuten epäilemättä tiedättekin, Akdorissa on tällä hetkellä verinen sisällissota.

Sh'lassen hallitus on pyytänyt apua ja Maan hallitus on päättänyt antaa sitä.

Tässä täytyy olla jokin erehdys, kenraali.

Sh'lassen lähetystö kysyi minulta avun saamisesta viikko sitten.

Maankupu käski olla lupaamatta apua.

Ne ovatkin käskysi kunnes senaatti virallisesti vahvistaa -

puuttumisemme Akdorin kriisiin.

Mikä on tehtävänne tarkkaan ottaen?

Operaatio Äkkikuolema on kirurginen isku kapinallisten Matokin linnakkeeseen.

Siksi Babylon 5 valittiin keskitysalueeksemme.

Täällä on Sh'lassen sektoria lähin Maan allianssin hyppyportti.

Kun senaatti sitten ilmoittaa tästä, me hyppäämme -

välittömästi ja lopetamme sodan yhdellä nopealla liikkeellä.

Kaikella kunnioituksella, vietin aikaa Matokissa Keranin tutkimusretken aikana.

Se on enemmän kuin pelkkä linnoitus. Se on kuolemanloukku.

Se on toinen syy aseman valitsemiseen. Luotan apuusi -

hyökkäyssuunnitelman viimeistelemisessä.

Tiedoillasi linnakkeen rakenteesta ja uusilla aseillamme -

voimme yllättää kapinan johtajat täysin.

25 000 nurmiporaa ei ole aivan huomaamatonta.

Kuinka luulette pitävänne tämän salassa?

Virallisesti olemme korvausjoukkoja Ioon.

Edes omat sotilaani eivät tiedä totuutta.

Ja kun he kuulevat totuuden, olemme jo iskuetäisyydellä.

Kuinka pitkään menee ennen kuin tämä virallistetaan?

Joitain päiviä.

Sen aikaa että saamme "lahjamme" asennettua.

- Lahjat? - Uudet asejärjestelmät aseman -

puolustusverkkoon. Maan sotavoimien tutkimus- ja kehitysosaston uusimmat.

Kun ne ovat toiminnassa Babylon 5:llä on riittävästi tulivoimaa sota-aluksen tuhoamiseen.

Onko tämä varmasti viisasta?

Babylon 5:n pitäisi olla omistautunut rauhalle.

Jos alamme aseistautumaan raskaasti...

Galaksi on muuttumassa, kapteeni. Ja Babylon 5:n täytyy muuttua mukana.

Narnin ja Centaurin sodan vuoksi toisetkin muukalaismaailmat -

tulevat varmasti aggressiivisemmiksi ja Maan täytyy pysyä mukana.

Ja väkeni saattaa tarvita perääntymispaikan jos kaikki ei mene hyvin Matokissa.

Teknikkoni alkavat asentaa uutta puolustusverkkoa mahdollisimman pian.

Komentaja Ivanova hoitaa asian teidän puoleltanne.

Tapaan sinut täällä kello 11.00 keskustellakseni taistelusuunnitelmasta, -

ja tästä ei sitten kerrota kenellekään ulkopuoliselle.

Ymmärretty.

Hyvä.

Voitte poistua.

- Tämä ei ole hyvä. - Sanos muuta.

Mitä hittoa keskushallinto oikein aikoo?

Jotain jota en toivonut kuulevani enää koskaan, sapelien kalistelua.

Niin siellä oli vastassa kokonainen ryhmä luupäitä. En voinut...

Hei kaveri, kuinka menee? En voinut uskoa mitä oli menossa.

- Keitä te oikein olette? - No minua kutsutaan Jätiksi.

- Ja tämä pikkukaveri on Yang. - Terve.

- Mitä teette huoneistossani? - Tänne meidät ohjattiin.

No, näyttää siltä että olemme tupakavereita jonkin aikaa. Tässä, ota siitä.

En tiedä kuka aivovammainen keksi tämän idean -

mutta te ette tule missään nimessä jäämään tänne.

Onko sinulla jokin ongelma, lentäjäpoika?

Aivan, minulla on ongelma.

Jos odotat hetken että etsin tikkaat niin selvitetään tämä kasvokkain.

Olet OK. Tule tänne ja istu.

Tämä on hienoa. Istu alas. Tässä, ota sikari.

Joka tapauksessa vanha Buffer avaa tulen ja grillaa heidän kärkimiehensä.

Ja sitten helvetti pääsee valloilleen.

Kuinka äiti ja tytöt voivat?

Juanita on saamassa ylennyksen.

Kathy valmistautuu kolmanteen tohtorin tutkintoonsa.

Hyvä heille.

Entä Maria ja Celia?

Suunnilleen samoin.

Tietäisit sen jos soittaisit äidillesi useammin.

No, läpäisinkö tupatarkastuksen?

Varmistin jo nuorena että osaat kiillottaa huoneistosi.

- Ole hyvä. - Olen palveluksessa, Stephen.

Ei, ei. Tämä on hedelmämehua.

Markaabit käyttävät siitä nimeä "Orcha."

Pidät kyllä siitä. Juo vain.

- Ei, pidän appelsiinimehusta. - Kokeile sitä.

Joten he saivat sinut takaisin satulaan, vai?

En kutsuisi sitä satulaksi. Tämä on enemmän kahvia ja kakkua kierros.

Hyvä. Massiivisten räjähdysten väistely on vaarallista sinun ikäisesi terveydelle.

Äidin ei tarvitse huolehtia.

Äitisi on huolissaan jos syön hampurilaisenkin.

Tiedäthän mitä vanhoista sotilaista sanotaan, etkö?

He ovat yhä parhaissa voimissaan.

Mitä jos vetäytyisit jo pikkuhiljaa eläkkeelle?

Se ei ole vaihtoehto tällä hetkellä.

No, kuinka sinä voit, Stephen?

Olen kiireinen. Babylon 5:llä koen aina jotain uutta.

Luultavasti se on hyvä.

Se on enemmän kuin hyvä.

Tämä asema on Xenobiologin unelma.

Täällä asuu yli 20 eri muukalaislajia -

ja lisää kulkee läpi päivittäin.

Voisin järjestää sinulle nimityksen Bethesdan kupuun.

Ja tämän narnien ja centaurien välisen sodan takia -

he tarvitsevat sinun tiedoillasi ja taidoillasi varustettuja ihmisiä.

Minua tarvitaan täällä.

Vietin aikaa sellaisessa tutkimuksessa edellisen sodan aikana. Enkä pitänyt siitä.

Pitämisellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Se on velvollisuutesi Maata kohtaan.

Mikä velvollisuus? Keksiä uusia ja tehokkaampia tapojen tappaa?

Olen lääkäri. Minun velvollisuuteni on parantaa.

Paranna sitten ihmisiä.

Stephen, tiedän että nämä muukalaiset kiehtovat sinua -

mutta he ovat uhka ihmiskunnalle.

Ja tulevat aina olemaan. Auta itsesi kaltaisia.

Elämä on elämää, oli se sitten verhottuna ihoon, suomuihin tai sulkiin.

Tietäisit sen jos arvostaisit heitä tappamisen sijasta.

Minun täytyy palata takaisin töihin.

Oli mukava nähdä sinua taas. Kerron terveisiä äidillesi ja sisarillesi.

Hitto!

- Tohtori Franklin. - Niin.

Meillä on puutetta tilasta. Majoitamme väkeä sairashuoneelle.

Ehdottomasti ei! Tämä on lääkinnällinen laitos eikä mikään parakki.

Veisitkö väkesi tuonne. Tulen sinne hetken kuluttua.

Kyllä, rouva.

Kuulitte komentajaa, avaruuspellet. Alkakaa liikkua!

Liikettä senkin mutanttiapinat. Eikä mitään puoliaskelia.

Sotavoimilla ei ole mitään oikeutta tulla tänne ja häiritä toimintaani.

- Minulla on sairaita potilaita niissä sängyissä.

- Tallenteiden mukaan siellä on vain kolme potilasta.

Eikä yksikään heistä ole liian vakavasti sairas siirrettäväksi.

- Onko se mielipiteesi lääkärinä? - Ei, vaan sinun.

Niin olet kirjoittanut lääkintälokiin.

Mikä sinua vaivaa, Stephen?

En ole koskaan ennen nähnyt sinua tällaisena.

Se johtuu isästäni.

- Kenraalistako? - Kyllä. Kenraalista.

Vanhasta Tulimyrskystä.

Kanaalisodan sankarista, Afrikan blokin vapauttajasta ja Janos 7:n ruoskasta.

- Hänen saavutuksensa ovat vaikuttavia. - Kyllä, sotilaana.

Mutta isänä...

Hän saa minusta aina esiin tämän vihan jota en pysty hallitsemaan.

Ei väliä kuinka yritän, näyttää siltä että haluan aina vain loukata häntä.

Mutta outoa on se että rakastan häntä siltikin. En vain pysty puhumaan hänelle.

Minun isäni sai minussa aikaan paljon samoja tunteita.

Oli niin monia asioita joita halusin sanoa hänelle...

Tunnen samoin.

Ivanova.

Sinua tarvitaan kupolissa, komentaja.

Olen tulossa.

Anteeksi, olemme korviamme myöten täynnä näitä ryynäreitä.

Minun pitäisi päästä vapaalle kello 18.00 mennessä.

- Haluatko tavata minut Eclipsessä? - Kyllä.

- Tarvitsemme tosiaan lääkinnän tiloja. - Teen mitä voin.

Kiitos.

... ja vuosien aikana en koskaan lakannut yrittämästä.

Mutta isälläni armeija on aina etusijalla. Kaikki muu tulee kaukana kakkosena.

Kun minä ja sisareni olimme lapsia, meitä ei kohdeltu kuin perhettä, -

meitä kohdeltiin kuin sotilaita.

Hänellä oli aina tapana sanoa:

"Teidän luulisi olevan tarpeeksi älykkäitä ottamaan toisten antamia käskyjä vastaan."

Hän kuulostaa melkoiselta tyrannilta.

Mikä tekee hänestä täydellistä ainesta kenraaliksi.

Aivan.

Jos teit jotain väärin tai jos kyseenalaistit hänen käskynsä

pelkäsit että hän potkisi sinut ulos joukkueestaan eikä enää päästäisi takaisin.

Tietystikin vain silloin kun hän oli kotona.

Ja entä kun hän ei ollut?

Silloin vain odotimme.

Odotimme ja pelkäsimme.

Näimme uutispätkiä rintamalta. Mietimme oliko hän elossa vai kuollut.

Jonkin ajan kuluttua en enää kestänyt sitä tuskaa, joten lähdin.

Kadotin itseni tähtiin.

Hän ei ollut iloinen siitä. Hän ei puhunut minulle vuosiin.

Kun liityin sotavoimiin hän tuli takaisin vähäksi aikaa.

Entä nyt?

En tiedä. Emme puhu paljoa.

Ja silloinkin kun puhumme, loukkaamme aina toisiamme.

Ehkä on vain parempi luovuttaa.

Puhu hänelle, Stephen.

Kerro hänelle mitä tunnet huolimatta siitä kuinka vaikeaa se on.

Minä en tehnyt niin ja menetin mahdollisuuteni siihen. Älä tee samaa virhettä.

Odotahan. Mitä oikein tarkoitat?

- Nämä joukothan ovat menossa Ioon, eikö? - Minun täytyy palata töihin.

Hetkinen, odota nyt vähäsen.

Herra Garibaldi, täällä näyttää olevan epätavallisen paljon -

Maan sotavoimien sotilaita tänä iltana.

He ovat korvausosasto Ion siirtokuntaan. Tulivat tänä aamuna. He lähtevät pian.

Hyvä. En haluaisi ajatella että Babylon 5:stä olisi tulossa aseistettu leiri.

Viimeaikaisten tapahtumien takia tarvitsemme jonkin paikan joka on omistautunut rauhalle.

Arvaan ettei rauhanneuvottelujen järjestämisessä ole tapahtunut edistystä?

Londo ja G'Kar kieltäytyvät jopa puhumasta toisilleen.

Aivan kuin he molemmat toivoisivat tätä konfliktia.

No, muutama sata vuotta pahaa verta aiheuttaa sitä.

Olemme kaikki menneisyytemme vankeja.

Jos haluamme valoisamman tulevaisuuden, -

meidän täytyy oppia murtamaan ne kahleet.

Ainoa asia jonka narnit ja centaurit osaavat on toistensa tappaminen.

Pelkään että olet oikeassa. Mutta aina täytyy yrittää.

Jos tästä nyt on mitään apua, toivon että onnistut.

Jos suot anteeksi, paikalliset käyvät levottomiksi.

- Voinko auttaa jotenkin? - Mikä sinä olet?

Olen minbaari. Nyt päästäkää minut menemään.

Minbaariko?

Minbaareilla ei ole hiuksia.

- Nämä ovat ihmisen hiuksia. - Päästä irti...

Pyydän. En ole tehnyt teille mitään pahaa.

Kansasi tappoi meikäläisiä Linjalla, luupää.

Ja nyt marssitte ympäriinsä yrittäen näyttää ihmiseltä.

Taidat tarvita kunnon opetuksen.

- Lopeta, Kleist. - Pois tieltäni!

Tämä minbaari-friikki on loukkaus ihmisiä kohtaan ja aion tehdä asialle jotain.

Jos et ole sattunut kuulemaan niin sota on ohi.

Lähde täältä. Mene nyt! Hän on humalassa!

- En lopettanut vielä! - Kyllä lopetit!

Huolehdi siitä henkilökohtaisesti.

Herra Garibaldi.

Mitä helvettiä täällä tapahtuu?

Kuka aloitti tämän pöllytyksen?

Sotamies Durman?

Ei kukaan, herra ylikersantti.

Ei kukaan? Väitättekö että tämä vain alkoi itsestään?

Kyllä, herra ylikersantti.

No siinä tapauksessa te neljä mutanttia saatte seurata minua putkaan.

Kessu, kessu. Odotahan vähän.

Katsos...

Päällikkö on pyytänyt minua katsomaan tätä pikku nujakkaa läpi sormien.

Ja koska tämä on hänen toimialuettaan, suostun siihen.

Mutta odottakaas jos saan teidät kiinni ruodusta poikkeamisesta vielä kerran -

niin kiroatte äitinne teidän synnyttämisestänne.

- Tuliko selväksi? - Kyllä, herra ylikersantti.

Nyt häipykää täältä ja siistikää itsenne.

Liikettä!

Lähtekää siitä! Älkääkä tukkiko aluetta.

- Hei! päällikkö! Odota.

- Nimi on Garibaldi. Michael. - Minua kutsutaan Dodgeriksi.

Halusin kiittää sinua siitä mitä teit, vaikkakaan en tajua miksi teit sen.

- Suurlähettiläs Delenn kertoi mitä tapahtui. - Kuka on suurlähettiläs Delenn?

- Nainen jota autoit. - Onko hän suurlähettiläs?

- Kleistiin voi aina luottaa asioiden sotkemisessa.

- Sinäkin olit sotkea omasi.

No, eipä olisi ollut ensimmäinen kerta.

- Garibaldi. - Päällikkö, meillä on 288 Ruskea 6:ssa.

Taas yksi nurmipora.

Mikä yllätys. Hoidan asian.

Minun täytyy mennä. Pysythän erossa ongelmista?

Mutta hei, nähdään vielä -

Michael Garibaldi.

Nätti peppu.

Läntinen lähestymisreitti on suojattu sivustatulella. Ei onnistu.

Entäpä jos tulemme etelästä, täältä näin?

Koko alue on miinoitettu. Tarvitsette pioneereja.

Tuurilla pystytte murtautumaan läpi ennen kuin he saavat raskaat aseensa asemiin.

Siinäkin tapauksessa tulette kärsimään raskaita tappioita.

Sh'lassenit vakuuttivat että tämä voitaisiin tehdä minimaalisin tappioin.

Kenraali, he valehtelivat.

Jos Matok pystyttäisiin valtaamaan niin helposti he olisivat tehneet sen itse.

Ehdottaisin koko homman perumista kun se on vielä mahdollista.

He kuuntelevat sinua.

Se on vaihtokauppa, kapteeni.

Me pidämme Sh'lassen vallassa ja he antavat meille oikeuden pysyvään -

läsnäoloon sektorillaan.

Sektorilla joka on strategisesti lähellä Narnia ja Centauria.

Heidän sotansa repii galaksin osiin -

ja on vain ajan kysymys milloin Maan täytyy valita puolensa.

Joten joko hyvällä tai pahalla, käskyni on vallata Matok -

ja juuri sen aion tehdä.

- Franklin. - Poikasi on täällä. Hän haluaa tavata sinut.

Päästä hänet sisään.

- Voin tulla myöhemmin uudestaan. - Ei tarvitse. Tämä ei vie pitkään.

- Olen kiireinen, Stephen. Mitä haluat? - Puhua.

Me puhuimme jo, ja en halua jatkaa sitä keskustelua.

En tarkoittanut sitä mitä sanoin.

En kasvattanut sinua sanomaan asioita joita et tarkoita.

Nyt jos suot anteeksi, minulla on työt kesken.

Se on aina myöhemmin sinun kanssasi, eikö niin?

- Poistukaa, tohtori. - Kyllä, herra kenraali!

- Kenraali, ehkä sinun pitäisi... - Kerro minulle yksi asia, kapteeni.

Tunsitko olevasi murhaaja -

kun tuhosit Mustan tähden?

Tuohon ei ole helppo vastata.

Luulen että minbaarit pitävät minua sellaisena.

Mutta minbaarit eivät ole omaa lihaasi ja vertasi.

Sodassa on vain yksi totuus. Porukkaa kuolee.

Tappaminen on osa sotilaan työtä. Emme voi kieltää sitä.

Voimme vain elää sen kanssa ja toivoa että syyt siihen ovat oikeutettuja.

Kunpa poikani vain tajuaisi sen.

Kenraali, poikasi on yksi parhaista lääkäreistä joiden kanssa olen palvellut.

Hän venyttää tai rikkoo kaikkia mahdollisia sääntöjä -

jos se pelastaa hengen tai lievittää tuskaa.

Ja hän on ehdottoman tiukkana jos hänen periaatteitaan kyseenalaistetaan.

Hyvä. Mies joka ei seiso periaatteidensa takana ei ole mies ollenkaan.

Niinpä, minun isäni tapasi sanoa samoin.

Tietystikin ajoittain minun ja hänen periaatteensa ristesivät.

Suutuimme. Väittelimme. Tappelimme.

Kunnes lopulta tajusimme että -

kumpikaan meistä ei voisi muuttua muuksi kuin jota olimme.

Mutta emme koskaan lakanneet puhumasta toisillemme. Tai rakastamasta toisiamme.

Päivä on ollut pitkä, kapteeni. Jatketaan tästä huomenna.

Kyllä, herra kenraali.

Hei!

Älä nyt!

Mikä sirkus. Miten maltti on riittänyt?

Toistaiseksi. On ollut joitakin tappeluja, muutamia tönimisiä, ei mitään isoa.

Yksi Dark Starin tanssijoista on kateissa.

Hei, Garibaldi.

Miten olisi jos näyttäisit nurmiporalle tätä paikkaa?

- Anteeksi, olen vuorossa. - Pärjään kyllä vähän aikaa, päällikkö.

- Oletko varma? - Tietysti, älä hätäile.

Jos jotain tapahtuu, otan yhteyttä.

- Pitäkää hauskaa. - Kiitos.

No mitä haluaisit nähdä ensin?

- Hyvän ravintolan. - Selvä.

Sitten huoneistosi.

Valot.

Tässä se on.

Ei hassumpi.

Siistimpi kuin odotin.

Mukava.

Niin.

Otatko kahvia?

- Jotain kuumaa olisi kiva. - Selvä.

Vaikkakin kahvi ei aivan ollut mielessäni.

Odotahan, minun on paras tarkistaa tilanne Loulta. Eikö?

Garibaldi Welchille.

Welch täällä.

- Terve, Lou, kuinka siellä sujuu? - Kaikki on rauhallista ja hiljaista, päällikkö.

Näyttää siltä että kaikki ovat menossa sänkyihinsä.

Näetkö? Se on trendi.

- Mitä tuo oli, päällikkö? - Ei mitään. Pysy tavoitettavissa.

Se velvollisuudesta, on aika levolle ja virkistäytymiselle.

Vain vähäsen.

Odota, odota, odota.

Pieni hetki.

Ehkä meidän pitäisi hidastaa hetkeksi, eikö?

- Enkö huomannut jotain? - Ei, ei. Se on vain...

Henkilökohtainen elämäni on ollut outoa viime aikoina.

Outoa?

Ennemminkin mutkikasta.

Ensin oli tämä nainen Marsissa, Lise.

Olimme olleet yhdessä ja sitten tein jotakin typerää ja mokasin koko homman.

Kun kuulin hänestä seuraavan kerran, hän oli naimisissa ja odotti lasta.

Otin sen raskaasti.

Sitten tapasin tämän toisen naisen.

Tiedäthän, sellaisen...

Sellaisen johon minunlaisellani ei ole mahdollisuuksia.

Uudenvuoden aattona tulin ammutuksi.

Lähes kuolin koska en varmistanut selustaani.

Minulla on tällainen tapa mokailla kun kyseessä on jotain tärkeää.

Tämä ei johdu suhteesta tai sinusta. Eikä nykyhetkestä.

Se johtuu asioista jotka saavat sinut ajattelemaan.

Ehkä... En vain tiedä. Ehkä sinulla ja minulla... Ehkä meillä on jotain.

Ehkä se on minulla ja jollain muulla. En halua pilata sitä etenemällä liian nopeasti.

Kerrankin elämässäni haluan miettiä asiaa perinpohjin.

- Tässä ei taida olla järkeä? - Kyllä on, tajusin kyllä viestin.

Kovaa ja selvästi.

En kyllä odottanutkaan täyshoitoa tänne tullessani.

Olen nurmipora.

Yhtenä päivänä siivoan vessoja ja seuraavana saatan olla nilkkojani myöten veressä -

toivoen etten kuule luotia joka tappaa minut. Tajusitko?

Siinä välissä yritän tehdä mitä voin muistuttaakseni itseäni siitä että elän.

Aivan, se ei ole romanssi.

Mutta siinä kaikki mihin minulla on aikaa. Olen pahoillani jos se ei riitä sinulle.

- Hei, odota Dodger. Dodger. - Säästä minut sääliltäsi.

Nurmiporat ovat kauhean karvaisia.

Heidän aseensa ovat isoja ja pelottavia.

- Laulu pois. - Yksi, kaksi.

- Laulu pois. - Kolme, neljä.

Sotavoimien jalkaväki.

- Ryynärit. - Sotavoimien pojat ovat...

Olemme taas aikataulussa vaikkakin neiti Connelly ei ole iloinen -

ylitöistä joita hänen miehensä joutuvat tekemään.

Katso jos saamme järjestettyä heille myöhemmin palkallista vapaata.

- Kuinka uuden puolustusverkon kanssa sujuu? - Sen pitäisi olla asennettu iltaan mennessä.

Se on vaikuttava. Pulssitykkejä. Torjuntatykkejä. Miinanheittimiä.

Ja seurantajärjestelmä on kolme kertaa vanhaa nopeampi.

Kenraali ei laskenut leikkiä sanoessaan että kykenemme tuhoamaan sota-aluksen.

Toivotaan vain ettei sitä tarvitse testata.

Sisään.

- No en kyllä odottanut näkeväni sinua... - Istu alas, Stephen.

Kyllä, herra kenraali.

Anteeksi taaksepoistuttamisestasi eilen mutta olin vihainen.

- Tämä on ensimmäinen kerta kun pyydät... - En lopettanut vielä.

Minulla on oikeus olla vihainen.

Tiedän kyllä että uraupseerin poikana oleminen ei ole helppoa -

ja ehkäpä asiat olisivat toisin jos olisin ollut -

enemmän kotona.

Mutta siihen ylellisyyteen minulla ei ollut mahdollisuutta.

Mutta siltikään sinulla ei ole oikeutta kutsua minua murhaajaksi.

Luoja, Stephen. Olen isäsi.

Ja ylempi upseeri. Niinkö vähän kunnioitat minua?

Kysymys ei ole kunnioituksesta.

No mistä sitten?

Meistä. Tavasta jolla puhumme toisillemme.

Tai itse asiassa tavasta jolla emme puhu toisillemme.

Hölynpölyä. Kuuntelen aina mitä sinulla on sanottavana.

Aivan, kuuntelet muttet kuule. Ja joskus se tekee minut hulluksi.

Varsinkin kun...

Kun mitä?

Silloin kun en tiedä näenkö sinua enää elossa.

Jokainen sotilas elää kuoleman kanssa, poika.

Mutta luultavasti joskus unohdamme sen että myös rakkaidemme täytyy elää sen kanssa.

Mutta usko minua, en koskaan yrittänyt vältellä sinua.

Ehkä niin vain on isien ja poikien välillä.

Tai ehkä vain meidän välillä.

Oli se kummin tahansa niin olen aina arvostanut sinua.

Annoit minulle voimaa, itsenäisyyttä ja rohkeutta.

Et saata pitää elämästäni mutta en olisi voinut tehdä tätä ilman sinua.

Ja olen siitä velkaa sinulle.

- Stephen, sinun ei... - En lopettanut vielä.

Vuosien mittaan olen sanonut sinulle asioita joita minun ei olisi pitänyt sanoa.

Mutta en koskaan sitä yhtä ainoaa asiaa joka minun olisi pitänyt sanoa.

Rakastan sinua, isä.

Olen aina rakastanut ja tulen aina rakastamaan.

Ja ei väliä kuinka kovaa väittelemme tai tappelemme tai emme puhu toisillemme.

Mikään ei muuta sitä.

Joten koko viidakko on tulessa.

Liskoja tunkee aukosta sisään kuin torakoita.

Buffer heittää minulle sädepyssyn.

Käännän sen täydelle teholle ja seuraavaksi huomaankin...

Tiesin ettei olisi pitänyt syödä sitä kaikkea Yokdria. Vessakäynnin aika.

Lopettaako hän koskaan näiden sotatarinoiden kertomista?

Hän on ollut nurmipora yli 30 vuotta. Hänellä ei kai ole muita tarinoita.

Kuka on tämä Buffer josta hän puhuu koko ajan?

Hänen paras ystävänsä.

He palvelivat yhdessä yli 25 vuotta.

Buffer kuoli Marsin kapinassa.

Entäpä sinä? Oletko nähnyt toimintaa?

Ei, en vielä. Olen ollut mukana vasta pari kuukautta.

Mutta olen valmis.

Luulisin.

- Entä sinä? - Tietysti.

Olitko peloissasi, tiedäthän?

Pelkäät aina. Se on osa työtä.

Mutta tulet kyllä pärjäämään.

Oikein. Mies on oikeassa.

Kuten Buffer aina sanoi, "Nurmipora joka ei pelkää on joko kuollut tai tyhmä."

Älä murehdi sitä. Pelko on se mikä pitää sinut liikkeellä taistelussa.

Hetkinen.

Tämä on sinulle, Buffer.

Odottakaa. Meille kaikille.

Dodger?

Hei Garibaldi.

Minä...

Koskien eilisiltaa, olen pahoillani. Minä...

Minä käyttäydyin sopimattomasti.

Sitä vain joskus...

Sitä vain haluaa jotain liian paljon, luulisin.

- Erityisesti kun... - Kun mitä?

Minulla vain on huono tunne tästä reissusta, tiedäthän tunteen?

Tarkoitan, että he sanovat meidän olevan menossa Ioon mutta en usko sitä.

Vanha Tulimyrsky ei koskaan johtaisi "kahvia ja kakkua" -keikkaa.

- Mitä, tiedätkö jotakin? - Minäkö? En.

Garibaldi, turvallisuusmieheksi olet surkea valehtelija.

- Minä vain... - Ei se mitään.

En tarkoittanut sitä.

Käykö jos tarjoan sinulle drinkin?

Mitäpä jos tarjoaisit minulle lasin vettä?

- Sinä se sitten osaat rentoutua. - Niinpä.

Ja nämä Minbaari-hävittäjät tulevat kohti 15 kilometriä sekunnissa -

ja kapteeni käskee olla ampumatta.

Hikoilen rajusti. Ja yhtäkkiä...

- Hei! - Mitä hittoa oikein teet, lentäjäpoika?

- Olen pahoillani. Ostan sinulle uuden drinkin. - En ota drinkkejä lentäjäpojilta.

Näyttää siltä että sinulla on asenneongelma.

Haluatko tehdä jotain sille?

Ei tarvitse. Pärjään kyllä itse.

Sanoin olevani pahoillani.

Jos se ei riitä niin voimme hoitaa tämän ulkona.

Miksi odottaa ulos asti?

Tappelu!

Garibaldi turvallisuudelle. Tapaus 415 kasinolla

Alan tulla liian vanhaksi tähän paskaan.

Asento!

Asento!

Hyvä on, nurmiporat.

Jos haluatte tapella niin tulette saamaan oman osanne.

Ylikersantti, hoitakaa heidät pois täältä.

Kuulitte mitä kenraali sanoi.

Lähtölaskenta on käynnissä.

Menkää hytteihinne, ottakaa varusteet ja tulkaa lähtöpisteisiin kello 22.00!

Liikettä!

Hei...

- Oletko kunnossa?

- Tämä on toiseksi paras asia maailmassa heti seksin jälkeen.

Olet kunnossa.

Nähdään.

Näyttää siltä että tulet näkemään ensimmäisen tulitaistelusi, poju.

Tiedän että tämä kuulostaa hullulta mutta jään itse asiassa kaipaamaan teitä.

Pitäkää huolta itsestänne.

Me pidämme, lentäjäpoika. Me pidämme.

Liikettä!

Olen pahoillani tästä valitettavasta näytöksestä.

Jos teette listan syytöksistä niin huolehdin että vastuullisia -

rangaistaan ja he maksavat korvaukset.

Korvaukset otan mutta rangaistuksista...

Rehellisesti sanoen jättäisin tämän porukan mieluummin sinun harteillesi kuin putkaan.

Sitä paitsi en usko että meillä olisi riittävästi tilaa.

Onnea matkaan herra kenraali. Toivottavasti olin väärässä Matokista.

No, nämä ovat hyviä miehiä ja naisia. Rohkeata porukkaa.

Joten tavalla tai toisella me onnistumme.

Kiitos avustasi, kapteeni.

- Komentaja. - Kenraali.

Frank, jätätkö meidät hetkeksi kahdestaan.

- Pidä huolta itsestäsi, isä. - Samoin sinä, Stephen.

Ja huolimatta mitä erimielisyyksiä meillä onkaan, olet oma itsesi.

Ja siitä olen ylpeä.

Ja lupaan että puhumme kun tulen takaisin.

Mutta sillä välin soita äidillesi ja sisarillesi aina välillä.

Selvä on.

Onko kukaan nähnyt Dodgeria? Oletko nähnyt Dodgeria? Näitkö Dodgeria? Näitkö häntä?

Hei, hei, hei.

Pysy matalana ja pidä korvat auki. Odotan sinua takaisin.

Ja sitten, no katsotaan mitä sitten tapahtuu.

- Sovittu. - Hyvä.

Sotamies Durman, malttaisitko liittyä seuraamme?

Selvä

Sotamies Durman!

Et tiedäkään mistä jäit paitsi.

Liikettä.

Sitten senaatin illalla tekemän yllätysilmoituksen sotilaallisen avun -

antamisesta Akdorille olemme saaneet selville että tämän tehtävän ensimmäinen -

Operaatio äkkikuolemaksi nimetty vaihe on ohitse.

Nyt näytämme aiemmin nauhoitetun raportin Akdorista.

Tonia Wallace Akdorista missä 356 jalkaväkidivisioona -

jatkaa hyökkäystään kapinallisten linnakkeeseen Matokissa.

Taisteluiden raportoidaan olevan rajuja.

Tämä oli tilanne neljä tuntia sitten. Nyt menemme suoraan lähetykseen Akdorista.

Olen täällä 356 divisioonan komentajan -

kenraali Franklinin kanssa.

Kenraali, voitko kertoa meille taistelun tuloksista?

Joukkomme ovat saaneet Matokin linnakkeen valtaansa.

Useimmat kapinan johtajista on joko tapettu tai vangittu -

ja odotamme täydellistä antautumista hyvin pian.

- Sitten pidät tätä voittona? - Kyllä, mutta hyvin korkeilla...

Kenraali.

Minua tarvitaan muualla.

Jatkamme suoria lähetyksiä pitkin päivää.

Täällä Tonia Wallace, ISN, loppu.

- Päällikkö. - Niin.

Saimme ensimmäiset listat Akdorin tappioista.

- Sanoit haluavasi nähdä ne. - Aivan.

Nyt palaamme ISN:n lähetyskeskukseen.

Presidentti Clarkin odotetaan onnittelevan -

Kenraali Franklinia tästä hienosta voitosta.

Valmistelut lisädivisioonien lähettämiseksi -

356:n avuksi ovat käynnissä.