Original subtitles

JUHANNUSYÖ

Vauhtia!

Pää alas!

Aika!

Elin! Elin!

Ei! - Vetäkää!

Hyvä!

Vetäkää nyt!

Täysillä!

Hieno suoritus.

Kerro heille.

Revi se saatanan laastari kerralla. Kerro!

Minua ihan huimaa.

Joitko liikaa? - En, vaan...

KAKSI VIIKKOA AIEMMIN

Iso kokko tänä vuonna. - Niin. Laudat ovat vanhasta keittiöstä.

Heille pitäisi ehkä jutella.

Hyvä on. Milloin? - Vaikka juhannuksena.

Kun olemme kaikki yhdessä. - Oletko varma?

Hyvin se menee. Jos me olemme onnelliset, hekin ovat.

Hanne menee pian naimisiin. Eikö tämä voisi odottaa siihen asti?

Kerrotaan juhannuksena, kun kaikki ovat hyvällä tuulella.

Kuule.

Pidettäisiinkö tänä vuonna ruotsalainen juhannus?

Norjalaiset perinteet niin ovat...

Mitä? - Ne ovat tylsiä.

Haluatko siis silliä, fallostolpan ja hopp faderallaa?

Joo! Se on tosi hauskaa.

Håkan tulee. Hän voi auttaa.

Entä se uusi kulta? - Jep.

Ketkä kaikki kutsuit?

Håkanin, Saran ja tytöt.

Tyttäresi tulee. Elin, Darius ja hänen vanhempansa.

On hyvä tavata heidät ennen häitä. Tuskin tunnemme heitä.

Hyvin se menee.

Isä. - Niin?

Tämä on sinulle.

Hyvä. - Mahtava.

Olet paras.

Älä ota sitä pois.

Pidä sitä päässä, kun vieraat tulevat. - En lupaa mitään.

Otat itsesi liian vakavasti. - Jonkun täytyy.

En tajua, missä he viipyvät.

Håkanilla on kaikki sillit. Hänen pitäisi olla jo täällä! Haloo?

Miksei hän vastaa?

Hei! Hetkinen.

Tervetuloa!

Kiitos kutsusta. Ole hyvä. - Vau! Katsopa tätä.

Hei, sisko. - Hei.

Siitä onkin aikaa. - Helena, tule auttamaan.

Kiva nähdä, tyttöseni. - Hei, isä.

Kuuluuko hyvää? - Joo.

Entä sinulle? - Hyvää. Miten töissä menee?

Hyvin. - Onko kaikki asunnossa kaikki hyvin?

Sähköissä oli vaihdettavaa. Voisin...

Kiitos avusta. Onneksi olet kätevä käsistäsi.

Mitäpä tuosta. Tulen mielelläni korjaamaan...

Kiitos, ei tarvitse. - Petronella?

Niin? - Autatko seppeleiden kanssa?

Joo, tietenkin.

Tuo on Dariuksen auto. - Tunnistatko autot torvista?

En, mutta tuon äänen tunnen.

Hei. - Hei!

Tervetuloa! - Hyvää juhannusta, äiti.

Iso hali. - Hei.

Tervetuloa.

Hyvää juhannusta. - Oo! Kiitos samoin.

Kiitos. - Näytähän sitä sormusta.

Oi miten kaunis! Johannes, katso nyt, miten kaunis.

Näin sen jo. Se on todella kaunis.

Terveisiä vanhemmiltani. He ovat myöhässä, koska hakevat veljeni.

Ei se mitään. Ei meillä ole ruokaakaan. - Mitä?

Håkanin piti tuoda silliä ja ruokaa, mutta en tiedä, missä hän on.

Olisipa kaikki hyvin. Hän ajaa aina kovaa. - Niinpä.

Meillä on vähän ruokaa. On viiniä, leipää ja salaattia.

Alamme huolestua. Onko jotain sattunut? Soita, kun kuulet tämän.

Vien nämä keittiöön. - Selvä.

Hyvänen aika.

Veisitkö sen talon edustalle, kulta? - Toki.

Teetkö mansikkakakun? - Teen. Ei juhannusta ilman mansikkakakkua.

Muistatko tämän? Rakastaa, ei rakasta, rakastaa, ei rakasta...

Hei. - Oletko tavannut Petronellan?

En kyllä ole.

Darius. - Petronella.

Olen kuullut sinusta paljon. - Samoin.

Onko sinulla lempinimeä? - Petro.

Aivan. Kiva vihdoin tavata sisarpuoli. Ihana nähdä sinuakin.

Onneksi olkoon kihlauksesta.

Ai niin. Kiitos vain.

Miten kosit? Olitko... - Hanne kosi.

Joo. Hän ehti ensin.

Hannen kanssa ei pelleillä. - Ei.

Siinä hän onkin. - Puhutteko minusta?

Hei. - Hei, Petro!

Kiva nähdä. - Niin sinuakin.

Kuulin, että sinä kosit. - Niin minä tein.

Onneksi olkoon. - Kiitos.

Näytähän.

Onpa ihana. Tosi hieno.

Pannaan bileet käyntiin!

Hei vain!

Tunnette biisin.

Hei, kulta. Kiva nähdä.

Me emme olekaan tavanneet. Uudet ihmiset ovat ihania.

Ja vanhat. - Hei.

Tabur. - Petronella.

Siitä on aikaa. - Todellakin.

Mitä kuuluu? - Hyvää.

Kiva. Hauskaa. - Niin.

Minun veljeni ja sinun siskosi... - Jep.

Emme tienneet siitä, kun...

Kun olimme hampurilaispaikassa töissä. - Aivan.

Tämä on upea paikka...

Hei! - Säikäytit minut!

Tervetuloa. - Täytyy sanoa, että tämä paikka on upea!

Kiitos. Se on Johanneksen ansiota. Hän on paikan puuseppä ja puutarhuri.

Sitä sanoin Taburillekin.

Ei voi sanoa itseään mieheksi ennen kuin on rakentanut...

Sellaisen katosjutun. - Pergolan.

Mies ei ole mies ennen kuin on rakentanut pergolan.

Sinä se vain komistut iän myötä.

Kiitos, että kutsuitte koko perheen.

Arvostamme sitä suuresti. - Olkaa hyvät.

Valitettavasti ruokaa ei ole vielä.

Tosi kiva. Eletään sitten perunasalaatilla.

Veljeni pitäisi tulla pian Strömstadista. Olen yrittänyt soittaa hänelle.

Olisipa kaikki hyvin. - Onko hän joutunut onnettomuuteen?

Radiossa kerrottiin kuolonkolarista. - Mitä?

Mosseportenissa tapahtui kuulemma ketjukolari.

Ei hätää. Siinä hän tulee.

Hän tuli siis veneellä. - Ruotsista asti.

Onko tuo hänen tyttärensä? - Ei, vaan uusi tyttöystävä.

Mutta eikö hän ole... - On. Saman ikäinen kuin me.

Soitin sata kertaa. Mikset vastannut?

Ehdimme jo huolestua. - Anteeksi. Ei vesillä ollut kenttää.

Nyt olemme kuitenkin täällä.

Teidän täytyy tavata Sara. - Hei!

Esittäydytään kunnolla myöhemmin. Täällä on valtavasti purettavaa.

Haen tavarat. - Selvä.

Mikset sanonut, että tulet veneellä? - En aikonutkaan tulla.

Sattui vain hyvä sää. Välillä täytyy olla spontaani. Vai mitä, Johannes?

Mitä? - Täytyy olla spontaani!

Melkein unohdin. Tästä alkuun. - Kiitoksia.

Tervetuloa. - Hei.

Toitko kaiken pelejä varten? - Toin. Tietenkin toin kaiken.

Hei!

Hän vaikuttaa mukavalta. - Hän on 12-vuotias.

Eihän, vaan 28. - Niin on tyttäremmekin.

Mitä sinulla on veljeäni vastaan? - Håkanissa on paljon hyvää.

Hänen naisensa vain olisivat voineet olla päiväkodissa tyttäremme kanssa.

Voi luoja, Johannes.

Hän on ehkä vähän nuori, mutta ikä on vain numeroita.

Niin on, mutta heidän numeroidensa erotus on 30.

Voi luoja. - Osaan kyllä käyttäytyä.

Pitäisikö heille kertoa tänään?

Pitäisi.

Lounaalla, kun kaikki ovat yhdessä.

SEITSEMÄN VIIKKOA AIEMMIN

Voi ei... - Tule nyt!

Etkö osaa uida? - Osaan, mutta vesi on kuin jäätä.

Eikä ole! Kerää nyt itsesi.

Voi helvetti! - Täällä on ihanaa.

Ei! - Joo.

Voi vittu. - Hyvä!

Noin! - Voi luoja!

Hengitä rauhallisesti.

Rauhallisesti.

Hengitä rauhassa! Älä hätäänny.

Hyvin menee.

Rauhoitu, Carina!

Mikä hätänä?

Ole hyvä. - Kiitos.

Kippis.

Voi luoja.

En edes muista, milloin olen uinut viimeksi.

Asut rannalla. - Tiedän.

On...

On kuin...

Voi luoja.

Minä...

Tuntuu kuin olisin...

Tuntuu kuin olisin lapsi.

Kuin joutuisin opettelemaan kaiken uudelleen alusta asti.

Voi luoja.

Hei,

pitäisikö aloittaa pienellä snapsilaululla?

Joo! - Nytkö?

Luulin jo, ettet koskaan kysyisi. - Lauletaan!

Hauskaa. - Ovatko kaikkien lasit täynnä?

Näin laulavat lapset...

Ei, ei. - Ei tuota.

Ja nyt!

Herkullista.

Hyvä! - Uudestaan! Uudestaan!

Olin jo nousemassa.

Joko käydään kimppuun? - Kyllä.

Kaikki näyttää ihanalta, Håkan.

En halua kerskua, mutta tämä on omaa lime-chilisilliäni.

Se on helppoa laittaa. Limettiä, chiliä, mustapippuria,

etikkaa, inkivääriä...

Ja vähän silliäkin. - Niin, silliäkin!

Kiitos.

Mitä kakulle kuuluu? - Se on jälkiruoka. Ei siinä muuta.

Siskoni leipoo maailman parhaat mansikkakakut.

Nostetaan malja isäntäväelle.

Lasissani taitaa olla reikä. - Vai reikä lasissa?

Sara maustoi viinan.

Se on tosi hyvää. - Kiva kuulla. Kippis!

Todella hyvää. - Kippis!

Entä sinä, Håkan? Oletko eronnut?

Olen pahoillani. Äiti puhuu suoraan.

Mitä? Enkö saa kysyä? - No...

Kaikki hyvin. Erosin 15 vuotta sitten. - Ei lapsia?

Itse asiassa ei. - Koskaan ei ole liian myöhäistä.

Kyllä se lopulta on.

Rakastan lapsia, kunhan en ole niistä vastuussa.

Siksi minulla on lainalapsia. Helena ja Hanne, maailman parhaat.

Ja heillä on maailman paras eno, vai mitä?

Niin onkin. - Kyllä vain.

Kunhan en joudu vaihtamaan vaippoja. Silloin palautan heidät vanhemmille.

Kippis nyt!

Taasko? - Todellakin.

Pääsimme vauhtiin. Tämä on ruotsalainen juhannus, ei norjalainen.

Kippis sitten. - Kippis!

Kippis.

Mitä teet, Hanne? - Täällä on kaksi tyhjää tuolia.

Aivan totta.

Meitä on 11 ja tuoleja 13. 13 tuo huonoa onnea.

Kaksi on vielä tulossa. - Ketkä siis puuttuvat?

Elin ja Lysander. - Lysander?

Niin. Elin ja Lysander.

Lasketko leikkiä? - En.

Hei siellä! - Vihdoinkin!

Siinä he ovatkin.

Tervetuloa. - Ihanaa olla täällä.

Ketkä nuo ovat? - Hannen eksä ja hänen äitinsä.

No niin.

Hei.

Hei.

Elin. - Olen Håkanin tyttöystävä.

Lysander. - Jannike.

Kiva olla täällä. - Parempi myöhään kuin ei lainkaan.

Kiva nähdä. - Näytät hyvältä.

Teillehän täytyy saada snapsia!

Lysander. Hauska tavata.

Hei. - Hei.

Lysander. - Saako olla perunaa?

Voidaanko jutella keittiössä? - Selvä. Haen samalla näkkileipää.

Hei. Lysander. - Darius. Hauska tutustua.

Aloittakaa sillistä.

Miksi kutsuit Lysanderin? Ihan oikeasti? Oletko ihan sekaisin?

Hänen äitinsä on ystäväni. Ei kai se ole outoa?

Kysyin kohteliaisuuttani, tuleeko Lysanderkin.

Kyllä se on outoa. Olen menossa naimisiin. Muistatko?

Miksi Darius haluaisi juhlia eksäni kanssa?

Ei hän odottanut tällaista. Enkä minäkään! - Tehän erositte vuosia sitten.

Ei Lysanderia silti voi tänne kutsua!

Onko tämä noin paha juttu? - Olisit kysynyt Hannelta.

Kiitos tuesta.

Et ole unohtanut Lysanderia, joten on varmaan outoa...

Mitä tarkoitat?

Ettet ole toipunut hänestä. - Olenpa.

Hanne. Etkä ole. - Olenhan.

Ajatteletko häntä edelleen? - En! Ja vaikka ajattelisinkin...

Mitä täällä tapahtuu?

Et voi vain kutsua häntä kertomatta minulle.

Olen menossa naimisiin kahden kuukauden päästä!

Darius on täällä koko perheensä kanssa.

Tulimme tänne syömään silliä ja grillaamaan,

ja sinä menet ja kutsut selkäni takana eksäni ja ex-anoppini!

Se nyt on päivänselvästi todella typerä temppu!

Anteeksi, rakas!

Minun olisi pitänyt kysyä sinulta. - Niin olisi.

Olet aivan oikeassa.

Minulla on ollut paljon mietittävää... - Kuten mitä?

Vieraat ja... - Mitä mietittävää sinulla on?

Pyysin jo anteeksi, Hanne.

Minun olisi tietysti pitänyt kysyä sinulta, mutta niin ei tapahtunut.

Nyt he ovat täällä, eikä asiaan voi enää vaikuttaa.

Darius ja hänen vanhempansa suhtautuvat varmasti ihan hyvin.

Unohdetaan tämä. Mennään juhlimaan ja pitämään hauskaa.

Meillä on ruokaa ja juomaa, ja Håkan-enokin tuli.

Yhteisestä juhannuksesta on ikuisuus. Petronellakin on täällä.

Kas niin, kultaseni. Unohdetaan koko juttu.

Kas niin.

Tuo oluet tullessasi. - Hyvä on.

Uskomaton kognitiivinen dissonanssi. - Dissonanssi...

Miksi sanoit, etten ole toipunut Lysanderista?

Sehän on totta.

Miten voit olla varma? - Olen sisaresi.

Näen, miten katsot häntä. - Ei tässä siitä ole kyse.

Olen päässyt hänestä yli.

En vain tiedä, miksi hän jätti minut. Se on eri asia.

Et ymmärrä. Et ole vielä seurustellut. - Okei.

Rakastan Dariusta ja aion naida hänet. - Joo!

Hei.

Hei! - Onko kaikki hyvin?

On. Allergia vain kiusaa.

Olen etsimässä vessaa.

Yläkertaan ja oikealle. - Tuonneko? Kiitos.

Oikealle. - Selvä.

Kiitos, että minäkin sain tulla. - Ei kiittämistä.

Haluan silti kiittää. - Ole hyvä.

Miten menee? - Tarkistan vain kermavaahdon.

Kaappi on liian kylmä. Mikset korjannut sitä?

Autotalli piti hoitaa ensin.

Onko suunnitelmamme entisellään? - On.

Teemme, kuten sovimme. - Sinä siis kerrot, en minä.

Hyvä on. Minä kerron heille.

Mitä?

Mitä nyt?

Mitä äiti kertoo meille?

Pelkäät? - Niin.

Niin, minä pelkään.

Tuntuu kuin kuihtuisin pois.

Entä kaikki hyvä, mitä meillä yhdessä on?

Ei se katoa minnekään. - Mutta sitä ei vain lasketa?

Kyllä se lasketaan. - Mutta se ei riitä.

Riittää, tai ei, mutta ennen riitti. Talo ja lapset ja...

Sinä ja minä ja kaikki muistot.

En ikinä haluaisi tehdä tätä kenenkään muun kuin sinun kanssasi.

Tämä on ollut upeaa. Sinä olet upea. - Niin olet sinäkin.

Sinä vaikutat tyytyväiseltä.

Olenkin tyytyväinen. - Niin, mutta tuntuu kuin olisit valmis.

Minä en ole valmis.

En ole!

Hätäännyn ajatuksesta, että tässä oli kaikki.

Tarvitsen jotakin, mitä odottaa.

Johannes, tuntuu kuin...

Tuntuu kuin emme enää haluaisi samoja asioita.

Enkä minä voi elää niin kuin sinä haluaisit minun elävän.

Voisin varmasti... - Ei.

Ei. Et sinä voi.

Eikä sinua pidä pakottaa. Sinä olet, kuka olet.

Se tässä onkin niin ihanaa.

Sinä rakastat kaikkea ennalta-arvattavaa.

Se kaikki sinussa on minusta ihanaa,

mutta minä en ole sinä!

Haluan mennä jonnekin ja matkustaa.

Haluan tuntea ja kokea asioita.

Haluan tanssia ja laulaa.

Haluan nauraa! Ja haluan...

Haluan kuumaa seksiä tai... - Onko tässä kyse seksistä?

Ei ole. Se oli vain esimerkki.

Mutta jos minä olisin saanut päättää,

olisin halunnut enemmän seksiä edellisinä viitenä vuotena. Etkö sinä?

Tiedät, etten ole... - Niin tiedän, eikä tässä siitä ole kyse.

Ei seksillä ole väliä. Ei tämä sitä ole.

Kyse on siitä, että meillä on kaksikymmentä vuotta jäljellä.

Se on aika vähän. Niiden aikana haluan kokea olevani elossa.

Eihän tässä voi mitenkään olla kaikki.

Voimme pysyä naimisissa. Saat tehdä kaikkea, mistä nyt puhut.

En minä estä sinua. Tiedät sen.

Kyllä sinä estät.

Et tarkoita estää, mutta estät silti.

Pidättelet minua pelkästään olemalla täällä.

Minä haluan erota.

Sitä minä haluan.

Selvisimme elämiemme ensimmäisistä vuosikymmenistä ilman toisiamme -

ja selviämme viimeisistäkin.

Kippis! - Kippis!

Kippis! Kaikki ovat pian päissään. - Kippis.

Saako olla vettä? - Kerro nyt, äiti.

Ei nyt.

Mitä hän kertoo? - Äidillä ja isällä on salaisuus.

"Kaikki aikanaan", sanoo äiti. Anna tulla. - Saatte nyt odottaa.

Pitäisikö laulaa vielä laulu? - Joo!

Tekstitys: Riku Kanninen