All language subtitles for Tigers.On.The.Rise.2024-Finnish.fin

Downloaded from
YTS.MX

Official YIFY movies site:
YTS.MX

Disneynaturen "Tiger" kertoo tarinan
nuoresta naarastiikeristä,

joka kasvattaa neljää poikastaan
Intian viidakoissa.

Elokuvassa näemme, mitä tapahtuu,

kun nuo poikaset jättävät äitinsä -

ja lähtevät etsimään omia reviirejään.

Tiikerien lukumäärä
on kaksinkertaistunut -

15 viime vuoden aikana
niiden asuttamalla metsänsuojelualueella.

Ja nyt niiltä on loppumassa tila.

Joten nuorten tiikerien on jätettävä
nämä eläinsuojelualueet.

Ja astuttava uuteen maailmaan,

jonka ne jakavat ihmisten kanssa.

Edessä on monia haasteita,

mutta osa tiikereistä oppii sopeutumaan.

Onneksi on ihmisiä,
jotka yrittävät auttaa niitä.

Disneynaturen "Tigerin" kuvausten aikana -

kuvausryhmä työskenteli poikkeuksellisen
omistautuneen ryhmän kanssa -

etsien keinoja, joiden avulla ihmiset
ja tiikerit voivat elää sopusoinnussa.

Ne ovat maailman rakastetuimpia eläimiä.

Majesteettisia,

mutta vaikeasti tavoitettavia.

On tarpeeksi vaikeaa nähdä tiikeriä,

saati sitten kuvata niitä.

Disneynaturen "Tigeria" varten -

kuvausryhmä vietti yli 1 500 päivää
Intian viidakoissa -

kuvaten yli viisi vuotta.

Heidän kärsivällisyytensä kannatti.

He kuvasivat osan tiikerin elämän
harvinaisimmista hetkistä.

Joidenkin kohtausten kuvaamista varten
ryhmä teki ylimääräisiä ponnisteluja.

Tiikerin suunnatessa juomaan -

ryhmä piipahtaa tarkistamaan etäkameransa.

Se on jännittävä hetki,

mutta sen arvoinen.

Se kieriskelee kuin kissanpentu.

Se on uskomatonta.

Osa muista eläimistä
saattaa käydä liian tuttavalliseksi.

Anteeksi.

Anteeksi, hra huppuviidakkoharakka.

Piilokamerat on suunniteltu kestämään
ainoastaan tiikereitä.

Tämä kamera koki kovia
kärsän käsittelyssä.

Joo, vähän teippiä ja toimii taas.

Kaksi monista kuvausryhmän jäsenistä -

ovat intialaiset elokuvantekijät
Pooja Rathod -

ja Kalyan Varma.

Tiikerit ovat luonnostaan salaperäisiä.

Näyttäytyvät vain,
jos haluavat tulla nähdyiksi.

Tiikeri on kuin haamu metsässä.

Sen näkee hetken ajan,

ja sitten se naamioituu niin kauniisti.

Ja raitojensa
ja liikkumistapansa ansiosta -

se voi kadota niin nopeasti.

Kuvatakseen tiikereitä
ne on ensin löydettävä.

Useina päivinä niitä ei näe.

Pitää odottaa sitä täydellistä hetkeä,

olla siellä, kamera käynnissä
ja oikea kuvauskulma.

Tiikerit ovat mielestäni
vaikeimpia kuvattavia.

Pooja ja Kalyan ovat kuvanneet
yhtä naarastiikeriä useita päiviä -

ja ovat ansainneet sen luottamuksen.

Tuolla on yksi poikanen
ja emo on alhaalla.

Katselemme naarastiikeriä,
jonka poikaset ovat tuossa.

Se päästi meidät lähelle, mikä on
hyvin epätavallista naarastiikerille,

koska ne ovat yleensä salaperäisiä
ja erittäin varovaisia, kun poikaset -

ovat noin nuoria. Ne ovat
noin 6-8 kuukauden ikäisiä.

Poikaset leikkivät, eikä sitä haittaa
meidän läsnäolomme yhtään.

Se on erittäin jännittävä hetki.

Ja on hienoa istua tässä -

niiden nukkuessa aivan edessämme.

Mutta miettikää sen tekemän työn määrää.

Sen on saalistettava,
sen on ruokittava kaikki nämä poikaset.

Se on todellakin superemo.

Emon näkeminen poikasten kanssa luonnossa
ja läheltä on niin harvinaista.

Se on etuoikeus.

Kuvausryhmä on seurannut poikasten kasvua
silmiensä edessä kahden vuoden ajan.

Aluksi niiden liikkuminen
on hieman epävakaata.

Kasvaessaan isommiksi
ne oppivat viidakon tavat.

Niille selviää,
mitä eläimiä ne voivat saalistaa,

ja mitkä eivät ole vaivan arvoisia.

Tämä ainutlaatuinen kuvamateriaali -

tarjoaa intiimeimmän koskaan kuvatun
vilauksen tiikerin perhe-elämästä.

Poojalle ja Kalyanille vaikein hetki on
poikasten lähteminen omille teilleen.

18 kuukauden ikäisinä
niiden on aika lähteä emonsa luota -

ja löytää oma reviirinsä.

Kun kameraryhmä kuvaa tiikereitä -

ja seuraa tiettyä poikasta niin kauan,

on todella vaikeaa
olla kiintymättä siihen poikaseen.

Kun näkee poikasen
kahden kuukauden ikäisenä -

ja sitten näkee sen kasvavan
melkein puolentoista vuoden ikäiseksi -

ja sitten eräänä kauniina päivänä
se poikanen lähtee.

Tunteet ovat pinnassa.

Toivon todella, että se selviää
minne se meneekin.

Uutta reviiriä etsivien
nuorten tiikerien määrä on kasvussa.

Lisääntyneen suojelun ansiosta -

tiikereitä on nyt yli 3 600
54 suojelualueella,

mutta niissä on rajallinen määrä tilaa,

joten kolmasosan Intian tiikereistä
on asuttava suojelualueiden ulkopuolella.

Siellä on vähemmän saalistettavaa,
mutta runsaasti helppoja aterioita.

Ja se on huono uutinen maanviljelijöille.

Heitä voidaan auttaa
yksinkertaisilla keinoilla,

ja eräs henkilö on halukas yrittämään.

Tri Bilal Habib
Intian villieläininstituutista -

on Disneynaturen "Tigerin"
tieteellinen neuvonantaja.

Hän on arvostettu tiikeriasiantuntija
ja rakastaa ongelmien ratkaisemista.

Bilal on tullut
Keski-Intian Maharashtraan,

Tiikerimaan ytimeen.

Täällä on paljon konflikteja.

Karjaa tapetaan paljon.

Ja tämä karja on itse asiassa
näiden kyläläisten elinehto,

koska se on heidän elantonsa.

Tänään Bilal testaa uusinta ideaansa,

kunhan pääsee ensin liikenteen läpi.

Epätavallinen lähestymistapa -

auttaa vähentämään
tiikereille menetetyn karjan määrää.

Joskus keino siirtyä eteenpäin
löytyy katsomalla taakse.

Bilal ja hänen tiiminsä
maalaavat lehmien takapäihin silmät -

yrittäen samalla välttää potkut.

Ole varovainen.

Ole varovainen.

Maalaa kirkkaaksi punaisella.

Piirrä musta piste silmän sisälle,

jotta se näyttää lehmän silmältä.

Näinkö?

Meillä kaikilla on erilaisia ideoita.

Toiveena on, että silmät saavat
tiikerit luulemaan, että niitä katsotaan.

Bilal ja hänen tiiminsä
on nyt maalannut satoja takapäitä -

ja se näyttäisi toimivan.

Hyökkäysten määrä
on laskenut dramaattisesti.

Eräässä kylässä oli
erittäin aktiivinen tiikeri -

ja ihmiset ovat menettäneet karjansa
tälle kyseiselle tiikerille.

Maalattuamme karjalle silmät
tiikeri siirtyi heti muualle.

Tiikeri luultavasti tajusi, että siellä on
karjaa, joka näkee molemmilta puolilta.

Joka näkee edestä ja takaa.

Ja seuraavan kerran,
kun menimme siihen kylään,

kaikki toivat karjansa maalattavaksi.

He sanoivat: "Maalatkaa karjamme.
Se on hyvä. Se auttaa."

Bilal suunnittelee nyt laajentavansa
tämän yksinkertaisen idean koko Intiaan.

Viimeiset kymmenen vuotta -

Bilal on ollut mukana
myös toisessa projektissa,

mutta aivan eri mittakaavassa.

Hän on tullut Disneyn
kameramiehen, Kalyanin,

ja etäkamera-asiantuntijan, Suman Rajun,
kanssa tarkistamaan sen edistymistä.

Kaikki alkoi vuosikymmen sitten,

kun Bilalia pyydettiin ratkaisemaan
suuri ongelma.

Uutta reviiriä etsivien
nuorten tiikerien -

on vaikea löytää reittinsä
suojelualueiden välillä,

sillä etäisyyttä on usein
satoja kilometrejä.

Ne kohtaavat useita esteitä
matkansa varrella,

mutta yksi este on kaikista vaikein…

Moottoritiet.

Yli sata vuotta sitten rakennettu -

NH44 on Intian vanhin moottoritie,

joka on koko maan pituinen.

Meillä on teitä.

Meillä on paljon liikennettä,

mikä tekee näiden eläinten liikkumisen -

paikasta toiseen mahdottomaksi.

Jotkut tiikerit matkaavat
tuhansia kilometrejä,

mutta kohdatessaan moottoritien -

niiden on käännyttävä takaisin.

Bilalin ratkaisu oli yksinkertainen.

Tien kohottaminen,
jotta tiikerit voit kulkea sen alta,

mikä luo ekologisen käytävän.

Rakentaminen maksoi
2,5 miljardia dollaria.

Se on maailman suurin
ekologinen alikulkukäytävä,

jossa on yhdeksän kohotettua aluetta.

Ja se pelastaa
lukemattomien tiikereiden elämän.

Seisoessani tässä ja katsoessani
noita massiivisia rakenteita,

jonka maamme on rakentanut tiikereille,

jotta ne voivat kävellä
metsän toiselta laidalta toiselle,

se nostaa tunteet pintaan.

Kalyan ja Suman ovat
kuvanneet tiikereitä läheltä -

alikulkukäytävää käyttäen.

- Uskomatonta, eikö olekin?
- Joo.

Nyt yli 200 tiikeriä kulkee
alikulkukäytävää pitkin joka vuosi.

Kuvitelkaa, että ajoneuvot ajavat tiellä -

ja tiikerit liikkuvat
näiden ajoneuvojen alapuolella,

eivätkä kuorma-autokuljettajat
tai tiikerit tiedä -

olevansa samassa paikassa samaan aikaan.

Se oli se unelma.

Ja se on uskomatonta.

- Luulen, että se käveli tätä polkua.
- Aivan samaa polkua.

Pooja on tullut auttamaan Sumania
kuvaamaan aivan erityistä naarastiikeriä.

- Uskomaton tähystyspaikka sille.
- Ehdottomasti.

Ja tämä on paras paikka kameralle.

Tästä tiikeristä tekee epätavallisen se,

että se asuu kaupungissa.

Bhopalissa Keski-Intiassa.

Se on koti 2,5 miljoonalle ihmiselle.

Kuten mikä tahansa moderni kaupunki,
se on meluisa, vilkas metropoli päivisin.

Mutta kun valtaosa kaupungin asukkaista
suuntaa kotiin, eräs toinen suuntaa ulos.

Keskelle kaupunkia
ulottuvalla metsäalueella -

nuori naarastiikeri partioi reviiriään.

Seitsemän vuoden aikana,
jotka se on asunut täällä,

se on keksinyt,
miten elää ihmisten keskuudessa.

Tämä naarastiikeri on oikeastaan
kaupungin asukas,

mutta se on näkymätön asukas.

Se ylittää aitoja, kävelee teillä,
käyskentelee viljelysmailla,

mutta kukaan ei koskaan näe sitä.

Ja se osoittaa uskomatonta sopeutumista.

Se on kehittänyt kyvyn vältellä ihmisiä -

ja on uskomatonta,
että kaikkien näiden vuosien aikana -

se ei ole satuttanut ketään
ja se vain elää elämäänsä.

Naarastiikeri kulkee vain öisin -

ja palaa luolaansa,
ennen kuin kaupunki herää eloon.

Suman on seurannut tätä naarastiikeriä
kaksi vuotta.

Hänen aineistonsa auttaa metsäosastoa
ymmärtämään, miten se elää.

Sumanin toi tänne -

ajatus kaupunkitiikerin
elämäntyylin dokumentoinnista.

Katso, minä kävelen.

Joo, istu tuonne,
jotta voimme ottaa kuvan.

- Kävelen tänne.
- Joo.

Bhopalissa on erityinen paikka tiikerille.

Missään muualla tiikeri
ei voisi muuttaa niin lähelle ihmisiä.

Tämä on todella kiehtovaa.

Moderni kaupunki ei ehkä vaikuta
"tiikerin elinpaikalta,"

mutta Bhopalissa on kaikkea,
mitä tiikeri tarvitsee.

Se on Ratapanin
eläinsuojelualueen vieressä,

missä se voi saalistaa ja suojautua.

Siellä on tekojärviä,
joten naarastiikeri ei kärsi janosta.

Ja se nukkuu kaupungin yläpuolella olevien
kukkuloiden hiekkakiviluolissa.

Niin kauan kuin se ei satuta ketään,

sen ihmisnaapurit jakavat mielellään
kotinsa naarastiikerin kanssa.

Luulen, että Bhopalin ihmiset
ovat ylpeitä tiikeristä.

Se on erikoista, koska se on petoeläin,

ja kaikkialla muualla niitä pelätään.

Täällä ollaan ylpeitä siitä,
että se on heidän takapihallaan.

Kaupunki rakastaa naarastiikeriä ja ottaa
suuria askeleita sen suojelemiseksi.

Metsäosasto on palkannut
40 ihmistä pitämään sitä silmällä.

Joka ilta sen reviirin tiet suljetaan,
jotta se voi kulkea turvallisesti.

Valvontakameraverkosto
seuraa sen liikkeitä.

Meillä on tiikerin sijainti.

Operaatiosta vastaa
osaston metsäpäällikkö, Alok Pathak.

Kyllä, aseta kamerat sinne.

Rakastan naarastiikeriä todella paljon.

Sanoisin, että se on erittäin herkkä,
mukava ja kaunis.

Bhopalin ihmiset ovat erittäin ylpeitä
ja erittäin tyytyväisiä,

että lähistöllä on tiikereitä.

Luulen, että yritämme
asettaa kameran tähän.

Pooja ja Suman asettavat nyt
lisäkameroita eri puolille reviiriä -

nähdäkseen,
onko naarastiikerillä poikasia.

Koko kaupunki toivoo kuulevansa
pienten tassujen tepsutusta.

Kaikkialla Intiassa tiikerillä on
erityinen paikka ihmisten sydämissä.

Useille ihmisille Intiassa -

tiikeri, jota kutsutaan myös Waghobaksi,
on Dev, mikä tarkoittaa jumalaa.

Useat ihmiset palvovat sitä,
varsinkin maaseuduilla,

sen vahvuuden ja voiman vuoksi,
ja koska se hallitsee metsää.

Tiikerit ovat asuneet ihmisten kanssa
tuhansia vuosia.

Niitä ihaillaan kuin kuninkaallisia -

ja juhlitaan järjestämällä festivaaleja.

Tämä yhteyden ansiosta ihmiset
ja tiikerit voivat elää rinnakkain.

Luulen, että Intia erottuu
muista maailman kansoista siinä,

miten maan ihmiset
suvaitsevat villieläimiä,

varsinkin tiikereitä.

Suojelualueiden reunoilla elävät tiikerit
oppivat pian välttämään ihmisiä.

Päivällä ne lepäävät näkymättömissä.

Jos ne kuulevat jonkun tulevan,
ne pysyvät piilossa.

Ne tulevat ulos vain iltahämärässä,
kun ihmiset ovat lähteneet.

Tiikerit eivät katso ihmisiä saaliina.

Itse asiassa ne pelkäävät ihmisiä,
kaikkia kahdella jalalla seisovia.

Ne pelkäävät heitä.

Mutta traagisia onnettomuuksia tapahtuu.

Kun kyläläiset
työskentelevät myöhään metsässä,

nuori kokematon tiikeri saattaa
erehtyä luulemaan niitä saaliseläimiksi.

Kun ihminen on kyyryssä,

se näyttää tiikerin näkökulmasta
saaliseläimeltä.

Lähes kaikki tiikerien aiheuttamat
ihmiskuolemat ovat tapaturmaisia.

Joissain osissa Intiaa
tiikerien lukumäärien kasvu -

aiheuttaa dramaattisen nousun
hyökkäyksissä.

Tiikerien lukumäärän kasvu
on hyvä uutinen.

Se on suojelun menestystarina maailmalle.

Mutta usein ihmiset maksavat hinnan
tiikerien lukumäärän noususta.

Pelissä on ihmisten osoittama
vuosia kestänyt -

suvaitsevaisuus näitä tiikereitä kohtaan.

Kuvatessaan
tiikerien suojelualueen reunoilla -

Pooja ja Kalyan ovat todistaneet
ihmisten ponnisteluja,

jotta sekä kyläläiset
että tiikerit olisivat turvassa.

Kokoontukaa.

Metsäosaston ensimmäinen toimintatiimi -

kutsutaan ensimmäisenä,
kun kyseessä on ongelmatiikeri.

Metsänvartija Shital Thakre
on tehnyt tätä työtä kuusi vuotta.

Tänään hänen tiiminsä on kutsuttu kylään,
jossa joku on tapettu.

Kun saamme puhelun kylästä,

menemme paikalle katsomaan,
mitä on tapahtunut.

On hirvittävää kuulla,
että tiikeri on tappanut naisen.

Ensimmäinen toimintatiimi on kutsuttu
tunnistamaan ongelmatiikeri,

jotta se voidaan pyydystää ja vangita.

Koska tiikeri on yhä lähistöllä, Shitalin
tärkein tehtävä on pitää ihmiset turvassa.

Maatilojen poikki kulkee villieläimiä.

Joten älkää olko myöhään maatiloilla
tai menkö metsään.

Tällä alueella,
Tadoban kansallispuiston laitamilla,

tiikerien lukumäärä on nelinkertaistunut
kymmenessä vuodessa.

Tämä ei ole yksittäistapaus,

näitä on useita.

Jos jossain on tapaturma,

meidän on valmistauduttava
ja mentävä heti paikalle.

Meidän on oltava valmiina
vuorokauden ympäri.

Tiikerit ovat aktiivisimpia yöllä.

Shital ja tiimi tutkivat lähialuetta -

toivoen ajavansa tiikerin pois kylästä.

Se on vaarallista työtä.

Kiinnitä huomiota taakse.

Heidän on tunnistettava,
mikä tiikeri on kyseessä.

Rakesh, tiimin biologi,
tutkii etäkameralla otettuja kuvia.

Kuusi.

Jokaisella tiikerillä on
ainutlaatuiset raidat.

Niitä vertailemalla hän näkee, että
kyseessä on nuori urostiikeri nimeltä P2.

Mennään.

Tiimin läsnäolo yön yli auttaa kyläläisiä
tuntemaan olonsa turvallisemmaksi.

Tiikerien kasvava lukumäärä
kasvattaa pelkoa.

Tilaa on rajallisesti -

ja ongelmat tulevat lisääntymään.

Haluamme auttaa ihmisiä ymmärtämään,

että tiikerit eivät yleensä tapa ihmisiä.

Ne ovat tapaturmia.

Yritämme varmistaa,
että näin ei tapahdu tulevaisuudessa.

Shital elää yksin, kaukana kotoa.

Tällaisina aikoina hän kaipaa perhettään
enemmän kuin koskaan.

Hei.

Miten on terveytesi laita?

Kaikki on hyvin.

Tule kotiin. Äiti on tehnyt sabzia.

Milloin tulet kylään?

Kyllä. Minä tulen.

- Hei hei.
- Hei hei.

Shitalin perhe haluaa
hänen palaavan kylään,

mutta hänellä on
vahva kutsumus tähän työhön.

Rakastan työtäni metsässä.

Tykkään olla yhteydessä viidakkoon,
eläimiin ja ihmisiin.

Joten haluan toistaiseksi
jatkaa elämistä yksin.

Shital on ylpeä ollessaan
yksi harvoista naisista tässä työssä.

Haluan kehottaa naisia
toteuttamaan unelmansa.

Jos he haluavat metsänvartijaksi
tai joksikin muuksi,

heidän pitää pyrkiä siihen.

Palataksemme kylään,

Shitalilla ja hänen tiimillään
on paineita poistaa ongelmatiikeri.

Ja kun pitää pyydystää tiikeri,

paikalle kutsutaan villieläinlääkäri,
tri Ravi Khobrogade.

Kun hän ei pyydystä tiikereitä,

Ravi huolehtii hoitolassaan
orvoista eläimistä,

kuten tästä huulikarhun pennusta.

Meidän on kasvatettava se.

Juuri nyt käyttäydymme kuin emo.

Kun puhelinsoitto tulee,

Ravin on koottava nopea pelastustiiminsä.

Heitä on pyydetty rauhoittamaan
ongelmatiikeri P2 -

ja viemään se pois kylästä.

P2 on heidän viideskymmenes
pyydystämänsä tiikeri, jos se löytyy.

Meidän on ajateltava kuin tiikeri.

Tämä on tärkeä opetus,
jonka olen oppinut tiikereitä pelastaessa.

Minun on tiedettävä,
mikä on tiikerin seuraava askel.

Ravi ja hänen tiiminsä etsivät
yksittäistä tiikeriä nimeltä P2.

Se on liikkuva neula
valtavassa heinäsuovassa.

Suunnitelmana on pyydystää P2
ja vangita se,

mutta se ei tule olemaan helppoa.

Kaksi päivää myöhemmin Ravi kuulee
P2:n tappaneen lehmän maatilan laidalla.

He aikovat tarkkailla maatilaa toivoen,
että P2 palaa syömään.

Ravin assistentti Ajay käyttää
tainnutusasetta tiikerin rauhoittamiseksi.

Selvä. Valmis.

Ravi ja Ajay asettuvat paikalle yöksi.

Tiikeri on aina nokkela,

siksi se on viidakon kuningas.

Joten meidän on mietittävä
voittaaksemme niiden nokkeluuden.

Nyt me vain odotamme
ja katselemme ympärillemme.

Odotus oli pitkä,

eikä se tuottanut tulosta.

Viime yö oli liian rankka meille.

Eikä tiikeri tullut.

Joten katsotaan.

Yritämme uudelleen.

Yritämme uudelleen ja uudelleen,
onnistumme vielä.

Viikkoa myöhemmin tiimiä onnistaa.

P2 on nähty, ja he kiirehtivät paikalle.

Ajay, näetkö tiikerin tuolla?

Vihdoinkin he näkevät
ensivilauksen P2:sta.

Nuolen on osuttava takaosaan,

joten heidän on odotettava,
kunnes se on oikein päin.

Voimmeko ampua?

Näen tiikerin, mutta pää on tänne päin.

Se on riskialtis laukaus.

Ei ammuta ellemme saa sitä oikein päin.

P2 livahtaa takaisin metsään.

Voi luoja.

He menettivät tilaisuutensa.

Mutta yön aikana etäkamera
on ottanut tuoreen kuvan.

Tiimi seuraa jälkiä.

P2 on vain 18 metrin päässä.

Sen pitää vain kääntyä ympäri.

Napakymppi.

Se painaa noin 227 kiloa,

joten tarvitaan koko tiimin apua
P2:n kantamiseksi kuljetuslaatikkoon.

Se on suuri helpotus Ravin tiimille.

Ja tervetullut näky kyläläisille.

Herätimme sen
ja nyt sillä on mukava, rentoutunut olo.

Se on erittäin hyvä tiikeri,
se on noin kaksi ja puolivuotias.

Se on nuori ja uros
ja valtavan kokoinen uros.

Näette kyläläiset,
he ovat erittäin iloisia,

koska he ajattelevat,
että he ovat ratkaisseet ongelman.

Yhteisö tulee ulos
katsomaan tiikerin lähtöä.

Kolmetuntisen matkan aikana hoitolaansa -

Ravilla on ristiriitainen olo.

Minusta tuntuu todella pahalta,
kun laitan tiikerin häkkiin.

Kun näin tiikerin pellolla, ammuin sitä
nuolella, ja lähetän sen eläintarhaan.

Silloin tiimimme on erittäin surullinen,

että päätämme tietyn yksilön vapauden.

Hoitola on väliaikainen paikka P2:lle.

Ravi yrittää nyt löytää sille
pysyvän kodin eläintarhasta.

P2 ei palaa enää koskaan vapauteen,

mutta sen uudelleensijoitus auttaa
paikallisia sietämään tiikereitä.

Ei kaukana,
Tadoban kansallispuiston itälaidalla,

jotkut toiset tiikerit
muuttavat myös uuteen kotiin,

mutta täysin eri syystä.

Bilal suunnittelee tiikerien paritusta.

Hän toivoo saavansa täältä
viisi naarasta -

ja esittelevänsä ne
mahdollisille kumppaneille.

193 kilometriä pohjoiseen,
Nagziran kansallispuistossa,

tiikereiden lukumäärä on kasvussa,
mutta ne ovat enimmäkseen uroksia.

Urostiikereiden on helpompi tulla tänne
kaukaisista metsistä kuin naaraiden.

Mutta ilman naaraita
kanta on tuhoon tuomittu.

Bilalin suunnitelmassa on toinenkin etu.

Hän vie naarastiikerit pois alueelta,
jossa on paljon ihmisiä.

Kaikki siis hyötyvät.

Jos onnistumme saamaan
ainakin viisi, kuusi naarasta -

tältä tietyltä alueelta sille toiselle
alueelle, se on hyvä asia kaikille.

Tiikereiden ja ihmisten hyväksi.

Se on kunnianhimoinen
ja visionäärinen idea,

mutta ensin
heidän on löydettävä oikea tiikeri.

He etsivät tarkoituksella
ujoa naarastiikeriä,

joka välttää ihmisiä ja heidän karjaansa.

Mutta ujo tiikeri on vaikea pyydystettävä.

Eläinlääkäri Ravi ja hänen tiiminsä
ovat paikalla pyydystämistä varten.

Tiikeristä on selviä merkkejä…

Tämä on naaraan tassunjälki.

…mutta se pysyy katseilta piilossa.

Usean päivän ja yön etsinnän jälkeen -

tehtävä osoittautuu
odotettua vaikeammaksi.

Jos he eivät onnistu pyydystämään
ensimmäistä naarasta,

koko paritusprojeksi epäonnistuu
ennen kuin on edes alkanut.

Ne ovat niin ujoja.

Vaikka ne lepäisivät
kymmenen metrin päässä,

niitä on vaikea huomata.

Joten se tekee niiden jäljittämisen
ja pyydystämisen erittäin vaikeaksi.

Voi mennä kuukausia ennen kuin
Bilalilla on naarastiikeri, jonka siirtää.

Pooja ja Kalyan todistavat toista
tiikerien lukumäärän kasvun vaikutusta.

Suurempi määrä tiikereitä
taistelee reviiristä.

Tämä nuori tiikeri on osunut
valtavan uroksen reitille.

Vanhempi tiikeri tekee selväksi,
että ne eivät ole tervetulleita.

Toinen osapuoli yleensä perääntyy,

mutta joskus häviäjä
voi loukkaantua pahasti.

Pooja ja Kalyan ovat löytäneet
haavoittuneen uroksen.

Heidän materiaalinsa auttaa
metsänvartijoita tunnistamaan tiikerin,

kun he ilmoittavat asiasta.

Katso oikealle.

Olen suurentanut äärimmilleen,
näen haavan.

Se nuolee juuri haavaa.

Se ontuu, voi luoja.

Se taitaa olla pahoin loukkaantunut.

Se ontuu tällä hetkellä
ja sillä on todella paha vamma,

joten olen todella huolissani siitä,
koska täällä on paljon tiikereitä -

eikä se pysty taistelemaan
tai lähtemään selviytyäkseen.

Se nuolee haavojaan,

mutta jos ne eivät parane
se on suuressa vaarassa,

koska sillä on vain kaksi vaihtoehtoa.

Toinen on, että se ei pysty saalistamaan
ja kuolee nälkään.

Ainoa vaihtoehto on, että se alkaa syömään
helppoa saalista eli karjaa.

Ja se on ihmisten
ja villieläinten välisen konfliktin alku.

Ja yleensä se ei pääty hyvin
tiikerien osalta.

Metsänvartijat pitävät nyt
tiikeriä silmällä -

ja tuovat sen tarvittaessa
Ravin hoitolaan.

Raville tiikerien lisääntyminen tarkoittaa
enemmän poikasia huolehdittavaksi.

Tänään hän huolehtii naarastiikeristä,
joka on joutunut eroon emostaan.

Se on noin viisi
tai kuusi kuukautta vanha.

Mutta tarkkaillessamme sitä pellolla
se on kuihtunut, nestehukkainen ja heikko.

Siksi pelastimme sen pellolta -

ja seuraamme, etsimme naarasta,

jotta poikanen palaa naaraan luokse,

ja se pysyy luonnossa.

Se on onnellinen loppu naaraspoikaselle.

P2:n osalta on hyviä uutisia.

Ravi lähettää sen pian uuteen kotiin.

Se menee yhteen maailman suurimmista
eläintarhoista, Nagpurin kaupunkiin,

jossa se jakaa aitauksen
naarastiikerin kanssa.

P2.

P2, mitä kuuluu?

Ei huolta,

pääset suureen aitaukseen
ja siellä on myös naaras.

Sitten nautit elämästä.

Joten ei huolta.

P2 on onnekas.

Noin puolet suojelualueilta lähteneistä
tiikereistä ei selviä.

Naarastiikeri on löytynyt kuolleena
ja tuotu Ravin hoitolaan.

Hän vahvistaa kuolinsyyn
ja suorittaa tuhkauksen.

Hautajaisriitit heijastavat jokaisen
tiikerin kunniaa ja kunnioitusta.

Tämä on erittäin synkkä päivä
meille kaikille.

Koska menetimme täysikasvuisen
naarastiikerin niin -

uskomattomasta syystä kuin sähköisku.

Sellaista ei pitäisi tapahtua.

Sähköisku on tiikerien suurin kuolinsyy.

Peltojen ympärille
asetetaan usein sähköaitoja -

estämään villipeuroja
ja villisikoja syömästä satoa.

Mutta tiikerit eivät näe lankoja
ennen kuin on liian myöhäistä.

Yksi naaras voi saada
neljä poikasta vuodessa.

Joten voitte kuvitella
menetettyjen villitiikerien määrän.

Lepo.

Asento.

Tiikerikuolemien välttämiseksi
tulevaisuudessa -

seuraavan sukupolven
tulee ymmärtää niistä lisää.

Shital ja Rakesh ovat tulleet koululle
Tadoban kansallispuiston laidalla.

He ovat tulleet
kertomaan lapsille tiikereistä -

ja opettamaan heille, mitä tehdä,
jos he kohtaavat tiikerin.

Oletteko koskaan nähneet tiikeriä?

Kyllä.

Mitä teette, jos näette tiikerin?

Juoksetteko?

Jos juoksette,
se luulee, että olette sen saalista.

Metelöikää ja pysykää paikallanne.

Näettekö tiikerin?

Emme.

Näittekö sen? Missä se on?

Näittekö sen?

Kyllä.

- Mitä näette?
- Tiikerin.

Juoksiko se pakoon?

Shital toivoo, että lapset
välittävät turvaohjeet -

ystävilleen ja perheilleen.

Kun selitämme sen lapsille koulussa,

he selittävät sen vanhemmilleen.

Joten tämä viesti leviää.

Ja ihmisten
ja eläinten konflikti pienenee.

Oppitunti on ohi, luokka suuntaa ulos,
tuhoutuneeseen metsään -

auttaakseen istuttamaan alueelle puita.

Kun nämä kasvit kasvavat puiksi,

villieläimet voivat levätä
niiden varjossa.

Oppilaat, haluatteko metsänvartijoiksi
kuten Shital?

Kyllä.

Kyllä.

- Tuntuuko hyvältä istuttaa puu?
- Kyllä.

Kun ohitatte tämän puun,
muistatte istuttaneenne sen.

Kuuden kuukauden yrittämisen jälkeen
Bilal onnistuu saamaan naarastiikerin.

Se on matkalla Nagziran luonnonpuistoon
tapaamaan yksinäisiä uroksia.

Jos se pariutuu jonkun kanssa,
se auttaa eläinten lukumäärän kasvussa.

Oman reviirin etsimisen sijaan -

se valitsee helpon tavan, menee kyydillä.

Nagzirassa sillä on paljon tilaa -

ja todellinen mahdollisuus
tavata kumppani.

Selvä, viisi tai kuusi tulkaa nopeasti.
Emme voi haaskata aikaa.

Naarastiikeri on rauhoitettu.

Bilal ja eläinlääkäritiimi
voi tehdä sille terveystarkastuksen -

ja asettaa GPS-pannan
ennen kuin se vapautetaan.

Pannan avulla Bilal pystyy seuraamaan
tiikerin liikkeitä,

kun se alkaa tutkimaan uutta reviiriään.

Se pysyy kiinni seuraavan vuoden,

ja sitten se laukaistaan etänä
irtoamaan itsestään.

Eläinlääkäri Ravi on valmis
tutkimaan tiikerin terveydentilaa -

ja varmistamaan, että sen voi vapauttaa.

He tarkistavat sen painon ja mitat,

ja lisäävät ne
tiikereiden kasvavaan tietokantaan.

Se on nuori, olette nähneet sen hampaat.

Ne ovat hohtavan valkoiset
ja tuossa on pieni ura,

mikä viittaa,
että se on noin kaksivuotias.

Joten se on juuri siinä iässä,

kun se lähtee etsimään reviiriä -

ja etsii kumppania
ja sitten kasvattaa omat poikasensa.

Se on ensimmäinen projekti
laatuaan Intiassa -

ja se herättää paljon huomiota.

Tiikerin vapauttaa
osavaltion metsäministeri.

Tämä on periaatteessa viimeinen päivä,
voimme kutsua hääpäiväksi.

Näette, kaikki ihmiset
ovat erittäin tyytyväisiä.

Koska esittelemme naaraan
alueen uroksille.

Viiden vuoden suunnittelu
on ollut tätä hetkeä varten.

Kymmenen minuutin kuluttua
se päästetään vapauteen.

On aika vapauttaa naarastiikeri
uuteen kotiinsa.

Teimme sen vihdoin.

Koska se tuli juuri ulos häkistä,
se on todella iloinen,

koska se menee luontoon.

Tämä on sille taivas.

Se voi saada suloisia tiikerinpoikasia,
joten se nauttii.

Tämä on sille toivon paikka, jossa
sillä on suurempi mahdollisuus lisääntyä,

saada oma reviiri, saada oma jälkikasvu.

Saada oma koti.

Se on todella hieno tunne,
mutta todellinen työ alkaa huomenna,

kun se alkaa tutkia reviiriä,
jossa se ei ole koskaan ollut.

Seuraavien kuukausien aikana, Bilal
ja tiimi seuraa tiikeriä kellon ympäri.

Pannan signaalien avulla
he seuraavat sitä maastossa -

ja avaruudesta käsin -

kartoittaen sen jokaisen liikkeen.

Naarastiikeri asettuu hyvin alueelle.

Se ei ole eksynyt kyliin.

Ja sillä on seuraa.

On kulunut neljä kuukautta
ja tällä naaraalla menee erittäin hyvin.

Se on vakiinnuttanut reviirinsä.

Se on nähty monesti uroksen kanssa.

Joten toivomme,
että se on paritellut pari kertaa.

Ja toivomme,
että tulevaisuudessa se synnyttää,

sillä on poikasia
tällä uudella reviirillä.

Toistaiseksi kaikki hyvin.

Siirto on onnistunut.

Seuraavan vuoden aikana -

tänne tuodaan neljä naarasta lisää -

auttamaan lukumäärän kasvussa.

Tämä oli unelma ja se on toteutunut.

Ja jatkamme näiden tiikereiden
seuraamista Nagzirassa -

ja katsomme, millainen lukumäärä on
seuraavan viiden, kymmenen vuoden päästä.

Ravi on tullut katsomaan P2:ta uudessa
kodissaan, Gorewadan eläintarhassa,

joka on yksi maailman suurimpia.

P2:lla on nyt valtava
luonnonmukainen aitaus,

ja pian sen seuraan liittyy uusi naaras.

On erittäin hyvä aamu,

koska olen erittäin iloinen
nähdessäni P2-tiikerin.

24 hehtaarin aitaus
on oikein hyvä tila tiikerille.

P2:lla on uusi rooli -

tiikerien lähettiläänä.

Kaikki voivat käydä katsomassa sitä.

Ja kaikki voivat tuntea sen.

Jos näkee tiikerin hetken aikaa,
sitä ei unohda koskaan.

Koska se on niin kaunis,
niin majesteettinen.

P2 ei ehkä koskaan palaa luontoon,

mutta se auttaa innoittamaan
seuraavaa sukupolvea -

välittämään tiikerien tulevaisuudesta.

Pooja ja Kalyan haluavat myös innoittaa
ihmisiä ajattelemaan tiikereistä toisin.

He ovat tulleet kylään
lähelle Tadoban tiikerien suojelualuetta.

Useilla täällä olevilla
on väärinkäsityksiä tiikereistä.

He pitävät niitä ihmissyöjiä
ja luulevat niiden haluavan tehdä pahaa.

Pooja ja Kalyan
ovat tehneet lyhytelokuvan,

jonka he esittävät ensimmäistä kertaa.

300 hengen yleisö on kerääntynyt
esitystä varten,

mukaan lukien metsänvartija Shital
ja hänen tiiminsä.

Hei.

- Hei.
- Hei.

Hei, nimeni on Pooja.

Ja aion näyttää teille
lyhytelokuvan tiikereistä.

Tämä elokuva
välittää teille viestin tiikeriltä.

Joten haluatteko katsoa tämän tarinan?

Kyllä!

- Selvä.
- Selvä, aloitetaan.

Tarina kerrotaan paikallisella
Marathin kielellä -

tiikerin näkökulmasta.

Päivät kuluvat ja me kasvamme
suuremmiksi ja vahvemmiksi.

Kyläläiset -

näkevät ensimmäistä kertaa
kuvia tiikeriperheen elämästä.

Olemme valmiita seuraamaan
emon seikkailuja.

Elokuva näyttää poikasten
sopeutumisen viidakkokotiinsa -

ja niiden kohtaamat haasteet
niiden kasvaessa.

Elokuva antaa myös kyläläisille vinkkejä,
miten pysyä turvassa metsässä.

Jos teidän on tultava metsään,
kävelkää ryhmissä ja metelöikää,

jotta tiedän läsnäolostanne
ja voin vältellä teitä.

Olen todella häkeltynyt.

Katsoessani yleisöä, katsoessani,
miten syventyneitä he olivat.

Elokuvaa katsomaan tulleilla ihmisillä
on todellisia ongelmia.

He kohtaavat tiikereitä päivittäin.

Jos tämä elokuva pelastaa yhden elämän,
olemme tehneet työmme.

Kiitos, kun tulitte.

Tapaamme pian. Kiitos.

Ja viesti leviää.

Joissain paikoissa uusi asenne tiikereitä
kohtaan luo yllättäviä mahdollisuuksia.

Bilal on matkalla kohti Alijanjan kylää.

Yhteiselo on mahdollista vain,
jos tämä on taloudellisesti hyödyllistä -

paikkallisille ihmisille,

jotka jakavat maisemansa
näiden suurten petoeläinten kanssa.

Ovellaan olevien
villieläinten kanssa tappelun sijaan -

yhteisö täällä ottaa sen
lämpimästi vastaan.

Intian ensimmäisessä
villiinnyttämisprojektissa -

maanviljelijöille maksetaan siitä, että
he pitävät karjansa pois ruohotasangoilta.

Tämä rohkaisee villieläimiä,

mikä luonnollisesti
houkuttelee tiikereitä,

jotka tuovat paikalle turisteja.

Alueellamme on neljä naarastiikeriä.

Niillä kaikilla on poikasia.

Ja niiden isä on urostiikeri
nimeltä Chota Matka.

Paikallinen opas, Arvind,
ansaitsee nyt elantonsa -

viemällä turisteja luontokävelyille
tähän maisemaan.

TABORA STAR -OPAS

Kuningaskalastaja!

Pieni ekomajoitus luo työpaikkoja
myös paikallisille ihmisille.

Ansaitsemme hyvin
ja kylän kaikki perheet ovat tyytyväisiä.

Emme aiheuta vahinkoa metsälle -

ja tulevaisuudessa suojelemme metsää,
koska se on elantomme.

Bilal on auttanut siitä asti,
kun projekti alkoi vuonna 2015.

Hänestä on hienoa nähdä, miten asenteet
villieläimiä kohtaan ovat muuttunut.

Kuvitelkaa,
kun tämä ei ollut luonnonsuojelualue.

Maanviljelijät yrittivät suojella
tätä maata satoa tuhoavilta peuroilta.

Joten niitä pidettiin tuhoeläiminä.

Tänään sama maanviljelijä
haluaa nähdä peuran maillaan,

koska se tuo lisää rahaa.

Eli näin maisema on muuttanut
tuhoeläimen voimavaraksi.

Mitä enemmän peuroja,

sitä enemmän tiikereitä.

Tässä kylässä nykyinen tiikerien
lukumäärän kasvu on aihe juhlaan.

Tiikerien lukumäärän kasvaessa
myös turistien määrä kasvaa.

Se on hyvä meille.

Nyt meille maksetaan hyvin.

Tämä on ensimmäinen esimerkki
viljelysmaan villiinnyttämisestä -

lähellä suojelualuetta Intiassa.

Jos tämä menestyy,

Intiassa voi olla satoja
luonnonsuojelualueita.

Bhopalissa, kaupunkitiikerin
kotikaupungissa,

Pooja ja Suman tarkistavat etäkameransa.

Tule vain auringonlaskun jälkeen.

He toivovat näkevänsä
ensimmäiset kuvat sen poikasista.

Katsotaan, mitä saimme.

Joo.

- Voi luoja.
- Siinä on emo.

Poikaset seuraavat.

Ensimmäinen poikanen tulee ulos.

Vau.

Kaupunkitiikerillä on neljä poikasta,
ne ovat nyt noin viiden kuukauden ikäisiä.

Voi luoja, yksi toisensa jälkeen.

Kaikki tunkevat päänsä aidan läpi.

Se vain mahdutti itsensä.
Ei, se on liian iso.

Niin, niin suloinen.

Se opettaa niille, miten tulla aidasta.

Eikö olekin ihastuttavaa?

Ja ne ovat nopeita oppimaan.

Ne näyttävät terveiltä.

Niin, todella terveiltä.

Saimme kaunista materiaalia.

Bhopalin naarastiikeri kasvattaa
kaupunkitiikerien seuraavan sukupolven.

Ne oppivat nyt, miten pärjätä kaduilla.

Se kasvattaa näitä neljää poikasta -

ja näyttää niille reviirinsä.

Se näyttää, missä saalistaa,

mistä ne löytävät vettä.

Se näyttää näille poikasille,
miten liikkua maisemassa,

miten pysyä salaperäisenä,
eikä näyttäytyä ihmisille.

Näyttää, miten selviytyä kaupungissa.

Se on loistava emo.

Eikä etäkameraan ilmesty
ainoastaan poikaset.

Bhopalissa on kaikenmuotoisia
ja -kokoisia salaisia asukkaita.

Osa naapureista voi olla piikikkäitä.

Jotka eivät kunnioita yksityisyyttä.

Yöllä kaikki eläimet ovat liikkeellä -

ja yrittävät ehtiä kotiin
ennen aamunkoittoa.

Parempi pysyä emon perässä.

Jotkut ovat luonnostaan uteliaita,

varsinkin tiikerin poikaset.

Hups.

Poikaset jatkavat oppimista emoltaan,

kunnes niiden on aika
etsiä omat reviirinsä.

Jonain päivänä ne näyttävät poikasilleen,
miten selviytyä lähellä kaupunkia -

ja tieto kulkee sukupolvelta toiselle.

Minusta tuntuu,
että Intia tarvitsee sitä tulevaisuudessa.

Tiikerit näyttävät sopeutuneensa
elämään ihmisten keskellä.

Ja se näyttää meille,
miten tiikerit pystyvät siihen.

Se on tulevaisuuden toivo.

Viiden vuoden kuvaamisen jälkeen -

Disneynaturen kuvausryhmän
on aika pakata ja lähteä kotiin.

He lähtevät tietäen,
että Intian tiikerit ovat nousussa.

Ja niiden siirtyessä
ihmisten asuinalueille -

osa tiikereistä näyttää, miten on
mahdollista kukoistaa ihmisten maailmassa.

Se on haaste.

Ja ne tekevät sen kauniisti.

Ne tekevät sen mitä upeimmalla tavalla.
Asuvat ihmisten kanssa.

Ja ihmiset tekevät myös osansa -

varmistaakseen, että tämä ainutlaatuinen
suhde kestää tulevaisuudessa.

Luulen, että ihmisten keskellä
on aina tilaa -

elää tiikereiden kanssa,

jakaa maisema
näiden upeiden lihansyöjien kanssa.

Käännös: Kirsi Markkula