Original subtitles

VERILÖYLY MONTSOUSSA

KAUHU

MONTSOUN VERILÖYLY

En voinut edes kantaa häntä hautaan.

Se on kaunis.

Se ei ole meille.

-Paljonko he maksavat siitä? -Viisi souta kappale.

-Tiesitkö, että myyntihinta on 50? -Meidän on syötävä.

Se ei lopu koskaan.

Pomot ovat aina pomoja.

Ja me olemme aina orjia.

Entä huomenna? Palaammeko kaivokselle muina miehinä?

Ei ikinä.

Se olisi kuin Maheun tappamista toiseen kertaan.

Minä menen.

-Et voi. Aina on toivoa... -Lakkaa uneksimasta.

Totuus on, että hävisimme.

Näiden surullisten tapahtumien jälkeen-

-yhtiö päätti myöntää kahden päivän suruajan-

-kaikille työntekijöilleen.

Olemme myös peruneet vankien syytteet-

-ja myöntäneet yleisen armahduksen.

Riippumatta osallisuudestaan, kaikki työntekijät otetaan takaisin.

Nyt ei ole enää johtajia ja työntekijöitä.

On vain miehiä ja naisia-

-sanoinkuvaamattoman väkivallan uhreja-

-jotka itkevät kuolleitaan.

Huomisesta lähtien meidän on palattava töihin.

Meidän on jälleenrakennettava kaikki yhdessä, käsi kädessä.

Tiedän, että vainajat olisivat toivoneet sitä.

Kiitos.

Miten kehtaatte puhua kuolleiden puolesta?

He kuolivat oikeuksiensa puolesta, ja teurastitte heidät kuin eläimet.

Tapoitte tyttäreni! Oikeutta marttyyreille!

Hyvät herrat, älkää antako surun sokaista itseänne.

Yhtiö teki kaikkensa välttääkseen voimankäytön.

Teimme kymmeniä tarjouksia-

-vaikka lakkoilijat sabotoivat Jean-Bartia-

-pelottelivat työnhaluisia-

-ja uhkasivat omaa perhettäni.

Tuo on valetta. Se on valhe, ja tiedätte sen.

Kutsuitte Bressanin Pariisista kovistelemaan meitä.

Hän yritti jopa murhata minut. Tiesittekö? Voitte kirjoittaa sen.

Riittää. Herra Bressan turvallisuuspäällikkönä-

-suojeli yhtiön omaisuutta ja työntekijöitä.

Hän käyttäytyi täysin maltillisesti.

Maltillisesti? Entä Maheu ja Mouquette?

Menen takuuseen hänestä.

Vihaatte väkivaltaa, mutta vaaditte itse lisää verta-

-kun uhrien veri on vielä lämmintä.

Tapan sinut!

Tapan sinut!

-Päästä irti! -Ei hätää!

-Anna hänen olla! -Päästä irti. Riittää.

Lähetin sähkeen Pluchartille järjestääkseni liikkeen jatkon.

Et ole ymmärtänyt. Liikettä ei ole enää.

Pomot nauravat teille.

Emme alistu.

On liian myöhäistä, Étienne. Koko kylä haluaa palata töihin.

Heidän mielestään olet tuonut pelkkää murhetta.

Jos jatkat lakkoa, he käyvät kimppuusi.

Oletteko samaa mieltä?

Haluatteko luovuttaa?

-Kaiken kärsimämme jälkeen? -Päinvastoin!

Haluamme iskeä takaisin.

Jeanlin vahtii Bressania. Emme päästä häntä silmistämme.

Aiotteko murhata hänet?

-Ette ole tosissanne. -Eikö hän ansaitse sitä?

Joka ikinen yö uneksin hänen tappamisestaan!

-Kuolemaa on jo tarpeeksi. -Hitto, Étienne!

Jos hänet olisi tapettu, tyttäreni olisi elossa.

Näetkö, mihin perääntyminen on johtanut?

Olet istuttanut ajatuksia heidän päähänsä.

Se ei liity minuun.

He ovat menettäneet omaisiaan. He ovat nälkäisiä ja väsyneitä.

He tarvitsevat voiton.

Jos sinulla on sisua siihen.

Odotamme Pluchartin vastausta ja harkitsemme sitten.

Onko selvä? Älkää aiheuttako harmeja.

Kiitos.

-Onneksi olkoon. -Kiitos.

Oletteko lukenut lehdet?

Puheenne pilasi lopullisesti Lantierin maineen.

Pelastin meidän maineemme.

Vastatkaa kysymykseeni.

Miksi olette yhä täällä?

Seudun ilma on virkistävää.

En vitsaile.

Työnantajamme lähetti minut käynnistämään tuotannon.

Pidän teitä silmällä, kunnes hiiltä taas louhitaan.

Työnantajamme tuskin haluaa lukea-

-irstailustanne paikallisissa bordelleissa.

Autan paikallista taloutta, ja kaikki ovat tyytyväisiä.

Ystävät ja sukulaiset.

Cécile ja minä haluamme kiittää teitä läsnäolostanne.

Viime kuukaudet ovat olleet koettelevia.

Tällaisessa myrskyssä on osattava pysyä kurssissa.

Siinä mielessä arvostan erityisesti setääni.

Sekä yksityis- että työelämässäni-

-hän on aina tukenut minua-

-ja ollut tärkeä esikuva.

Tarvitsen häntä myös kohdatessani suurimman seikkailun, avioliiton.

Teille on vieras. Hän sanoi, että odotatte häntä. Lillestä.

-Ja nyt malja! -Tulevalle onnelle.

Tulevalle onnelle.

Tulevalle onnelle.

-Oletko varma? -Täysin varma.

Mennään.

-Tule. -En salaa mitään tovereiltani.

Olemme odottaneet vastaustasi, kun vehkeilet pomojen kanssa.

-Neuvottelen. -Neuvottelet mistä?

Kansanedustajan vai valtuutetun virasta?

Neuvottelen liikkeen ja työläisten puolesta.

Tämä meni liian pitkälle.

Yleinen mielipide on meitä vastaan ja syystä.

Kauppias murhattu, sotilas tapettu. Tajuatteko, missä jamassa liike on?

Olit suojattini, Étienne.

Kerroin sinusta Lillessä, Pariisissa ja Lontoossa.

-Otin riskejä. -Paskat maineestasi!

Meitä ammuttiin! Mitä teit asialle?

Näin ei olisi käynyt, jos olisit tiedottanut minulle.

Olisimme voineet käyttää Bressania-

-painostaaksemme pomoja, saadaksemme kansan tuen.

Mutta ei. Päätit kaiken yksin. Halusit voiton omiin nimiisi.

Uhrasit aatteen turhamaisuutesi takia!

Ja nyt ympäri maata-

-Le Voreuxin kaivostyöläisiä pidetään verenhimoisina villeinä.

Ja sinä, joka olisit voinut olla opas, valo, sinusta on tullut-

-mellakkajohtaja.

Vielä yksi asia, Étienne.

Älä enää väitä kuuluvasi internationaaliin.

Uskomme sinuun yhä.

Kiitos, Rose. Voit avata sängyn.

Se on jo tehty.

Senkin paska!

Etkö keksi mitään nokkelaa sanottavaa?

Pidä hyvänäsi.

Tiesin, ettei sinussa ole munaa.

Olet pelkkä itkupilli, Lantier.

Näin sen, kun rukoilit säästämään henkesi.

Kerroitko miehillesi, että kusin päällesi sinä iltana?

Ja että...

Älä huoli.

Autoit minua omani kanssa, joten minä autan sinua.

-Se on purettava kokonaan. -Ehdottomasti. Tehdään se.

Hyvät herrat, etusijalla on Le Voreux-

-ei Jean-Bartin koneet.

Ne voidaan korjata nopeasti ja tuottaa enemmän hiiltä täällä.

Jättäisittekö minut hetkeksi kahden herra Deneulinin kanssa?

Sanoin kahden.

En pidä siitä, että kyseenalaistat käskyni, Victor.

Et tietenkään. Ei olisi pitänyt puhua heidän edessään.

Ei heidän edessään eikä koskaan.

Minä annan käskyt, sinä toteutat ne. Onko selvä?

Haluan takaisin varastamasi työntekijät.

Chaval, Desmaret, Jubeau, Barataud. Tiedät kyllä.

Mitä sinä teet?

Oletko lähdössä?

Kuulkaa...

En halua olla taakka.

Olen ollut sitä tarpeeksi.

Menen kaupunkiin ja etsin töitä. Mitä vain.

Kun saan vähän rahaa, lähetän ne.

En hylkää teitä.

Tiedäthän sen?

Lähdetkö nyt?

Huomenna aamunkoitteessa.

Etkö halua nukkua täällä?

En.

Näin on parempi.

Kuin Jules Vernen romaanissa, "Matka maailman keskipisteeseen".

Sitä varten meidän pitäisi mennä alas.

-Mitä odotamme? -Oletko tosissasi?

Se olisi epätavallinen häämatka.

Ei.

-Mitä? -Emme olisi turvassa.

Totta kai. Turvallisuus ennen kaikkea.

Näytätkö minulle toimiston?

Voinko yöpyä täällä?

Lähden aamunkoitteessa.

No niin, suljemme nyt.

Mitä? Et kai heitä meitä ulos tuon rotan takia?

Älä viitsi rettelöidä.

Mene kotiin.

Luuletko, että joku vakoili meitä?

Minä lähden.

Bressan on kuollut ja kuopattu.

-Täällä ei ole minulle mitään. -Bressan ei ole kukaan.

Kuten Hennebeau tai Deneulin. He ovat vain pelinappuloita.

Heidät voi tappaa.

Aina tulee muita.

Entä minä?

Olenko minä pelinappula?

Sinä, Rasseneur, Pluchart.

Suuret puheenne huumaavat teidät.

Tappelette vain sellinne seinien väristä.

Vannon, Souvarine.

Jos kuulen vielä kerrankin järjestelmän tuhoamisesta...

Puhuisinko mieluummin tasa-arvosta, oikeudesta ja varojen jakamisesta?

Toistele niitä köyhille, uupuneille kaivosmiehille.

Kymmenen tuntia raadettuaan he joutuivat kuulemaan hölynpölyäsi.

Yritimme muuttaa maailmaa.

Ehkä olimme liian omahyväisiä-

-lapsellisia tai tyhmiä, mutta ainakin yritimme.

Mitä sinä olet tehnyt, Souvarine?

Virnuilit ja uhosit, että järjestelmä on tuhottava.

Mitä muuta olet tehnyt?

Se selviää pian, ystäväni.

Mistä sinä puhut?

Järjestelmän tuhoamisesta.

Et ole voinut tehdä sitä! Entä ne, jotka menivät alas?

Pelinappuloita, Étienne. Pelkkiä pelinappuloita.

Tämä ei ole hiiltä. Pelkkiä kiviä.

Et voi lähettää tätä ylös. Vie pois tämä roska.

Oletko tosissasi? Se on ihan hyvä.

Kuka on työnjohtaja? Sinä vai minä?

Jos sanon, ettei se ole hiiltä, niin se ei ole hiiltä!

Vie pois tämä paska, tai menetät palkkasi.

Mikä häntä vaivaa?

Minä.

Varo.

Dansaert! Dansaert!

Dansaert! Kaivos on evakuoitava.

-Dansaert! -Mitä hän täällä tekee?

-Kaivos on evakuoitava heti! -Pysäyttäkää hänet!

-Hän tuli taas häiriköimään. -Heittäkää hänet ulos.

Dansaert. Souvarine sabotoi kaivosta. Kaikkien on palattava ylös. Nyt!

-Valetta. Haluat vain estää työt. -Et keksinyt mitään parempaa.

Usko minua, Dansaert.

Sitokaa hänet pylvääseen. Annetaan hänelle opetus.

Päästäkää irti! Toverit! Evakuoikaa kaivos! Kuunnelkaa.

-Mitä nyt? -Lantier riehuu. Hän haisee viinalta.

Souvarine sabotoi kaivosta.

Hän on koneenkäyttäjä.

-Missä hän on? -En tiedä. Ei ole näkynyt.

Hän halusi tuhota järjestelmän. Siksi hän sabotoi kaivosta.

Kaikkien on tultava ylös tai he kuolevat sinne.

Tuodaan kaikki ylös.

-Se on roskaa. -Ei voi ottaa riskiä.

Varoitamme työnjohtajia yksitellen. En halua paniikkia ja ryntäystä.

Ette voi tehdä sitä!

-Dansaert, ei ole aikaa! -Päästä irti.

Mennään.

Se vuotaa.

Hissiin.

-Pois tieltä. -Ei paniikkia.

Miehet, pyydän. Naiset ja lapset ensin. Tätä tietä.

Päästäkää heidät läpi. Menkää kauemmas.

Pysykää täällä. Naiset ja lapset!

Evakuoikaa kaivos!

Evakuoimme. Menkää takaisin ylös.

Juoskaa hissiin. Kaivos tulvii. Vauhtia!

Jättäkää hakut! Vauhtia!

Catherine!

-Mene muiden luo. -Mitä nyt?

Kaivos tulvii. Meidän on mentävä, nopeasti!

Perääntykää!

Päästäkää hänet läpi! Väistykää!

Päästäkää hänet läpi! Päästäkää lapsi läpi!

Perääntykää!

Perääntykää!

Hätäkuiluun!

Kaikki hätäkuiluun! Seuratkaa minua!

-Perääntykää. -Miksemme voi tulla sisään?

Päästä meidät sisään.

Etsimme lapsiamme.

En tiedä, missä mieheni on.

-Ole kiltti. Lapseni on siellä. -Meillä on käskymme.

En tiedä.

-Anteeksi. Mitä tapahtuu? -En tiedä.

-Haluan nähdä mieheni. -Perääntykää.

-Tiedät varmasti jotain. -En tiedä.

Avaa!

Tämä kaikki on sinun syytäsi!

-Chaval, älä ole typerä. -Antoine, meidän pitää mennä.

Lopeta, Chaval!

Lopeta! Lopeta!

Étienne!

-Oletko kunnossa? -Olen.

Tule.

Tätä tietä.

Siirtäkää sairastupa pois alueelta.

Ilmoittakaa Marchiennesiin. Siellä on loukkaantuneita. Ulos!

Kertokaa papillekin. Paul!

Siellä on yhä kymmeniä ihmisiä.

Teit oikein. Ilman sinua he olisivat kuolleet.

Taivaan vallat! Mitä tapahtui?

Putkia sabotoitiin.

Hyvä jumala! Onko siellä miehiä?

Heitä tuodaan ulos. Kuolonuhreja tulee paljon.

Selvä. Paul, sinä johdat pelastusoperaatiota.

Victor, arvioi vahingot ja korjausaika.

Yhtiölle on ilmoitettava.

Philippe. Putket ovat pettäneet. Kaivosta ei ole enää.

Pidä minusta kiinni.

-Onko kukaan nähnyt miestäni? -Entä veljeäni?

-Mikä nimesi on? -Olen Émile.

Tulivatko kaikki ylös?

-Marcel on yhä alhaalla. -Vain yksi henkilökö?

Tarvitsemme apua!

-Se liikkuu. -Mitä tapahtuu?

Perääntykää.

Perääntykää!

Perääntykää! Perääntykää!

Menkää!

Antoine Chaval, Frédéric Dernis-

-Alphonse Gobet, Muriel Prêcheux-

-Sylvain Beuringue, Fabien Mallet-

-Catherine Maheu, François Cresson-

-Jeanne Secrétan, Robert Sauveur.

73 kadonnutta.

-Ja Étienne Lantier. -Yhteensä 74.

Hän varoitti meitä. Hän ei epäröinyt hetkeäkään.

Ilman häntä kaikki olisivat siellä. Kaikki.

Sinne pääsee vain Le Réquillartin kautta.

Se on suljettu. Se vie päiviä.

Ei ole vaihtoehtoja. Tarvitsen kaikki vapaaehtoiset.

Toimitamme varusteita ja muonaa. Aloitamme heti.

Selvä. Ilmoittautukaa minulle.

Dansaert!

Et kuulemma suostunut varoittamaan miehiä.

Minun piti järjestää pelastus.

Jätä korttisi lähtiessäsi. Emme tarvitse sinua.

Tarvitsen 20 vapaaehtoista.

Jatkamme heidän majoittamistaan ja lämmitämme taloja ilmaiseksi.

He ovat saaneet ennakkoa palkastakin.

Tragedian jälkeen emme voi vältellä hyväntekeväisyysvelvollisuuttamme.

Hyväntekeväisyysvelvollisuutta?

Olemme aina seisseet kaivostyöläisten rinnalla.

Riittää jo.

-Tässä. Tämä on sinulle. -Kiitos.

-Tässä. -Mitä se on?

-Riisiä. -Kiitos.

-Tässä. -Kiitos.

-Saanko toisen? -Saat.

Kiitos.

Alzire.

Oletko se sinä, Alzire?

Ei, olen Cécile Grégoire.

Ovi oli auki. Toin teille sokeria.

Oletteko kunnossa?

Catherine.

Se on ohi.

Se on ohi.

Olen pahoillani.

Halusin pelastaa hänet.

Tiedän.

Anteeksi.

Étienne.

Mitä sinä teet? Et voi palata alas.

En voi lähteä.

En voi hylätä sinua.

Ja kaikkia muita. Taistelimme yhdessä.

En voi lähteä, kun ystäväni kuolevat.

-Olen nähnyt liikaa paetakseni. -Luuletko, että se auttaa heitä?

Auttaako se, jos kuolet heidän kanssaan?

Keventääkö se vaunuja?

Jos haluat auttaa meitä, lähde.

Taistele niiden puolesta, jotka eivät pysty.

Köyhien ja nälkiintyneiden.

Niiden, jotka maksoivat verellään.

Mene ja kerro heille Pariisissa.

Kerro, miten elämme täällä.

Kerro, että heidän takassaan ei pala hiili-

-vaan aviomiehemme ja lapsemme.

Kuolemme tänne. Sillä ei ole väliä.

Sillä ei ole väliä. Se on kohtalomme.

Sinun kohtalosi on varmistaa, etteivät porvarit saa nukuttua-

-että he tietävät, ettei työläisiä voi enää määräillä-

-ja että armeija on nousemassa.