Original subtitles

Jos käydään yhden kaivosmiehen kimppuun, käydään jokaisen!

Kukaan ei mene alas!

Mitä tapahtuu?

-Emme voi tehdä töitä. -Miksi?

Yhtiön korstot yrittivät tappaa Lantierin Le Voreuxista.

En tiennyt. Valitettavaa.

Mutta se ei liity minuun.

Eikö teitä kohdella hyvin?

Olemme solidaarisia.

-Olemmeko solidaarisia vai emme? -Olemme!

Emme voi tehdä töitä, kun tovereitamme hakataan.

Ymmärrän.

Vaimonne ja veljenne ovat Le Voreuxissa. Se on tärkeää.

Minä olen riippumaton. Tiedättekö, paljonko sijoitin tähän kaivokseen?

Jos lopetatte työnteon, olen tuhon oma, ja niin olette tekin.

Ette ole solidaarisia työläisiä, vaan työttömiä ja nälissänne!

Ja niin olen minäkin.

Emme hievahdakaan.

Emme hievahdakaan!

Yksi, kaksi! Työntäkää!

Lisää, lisää.

Lakko on ohi.

Työt alkavat tänään. Raivatkaa tuo!

Painu helvettiin!

Varovasti, iso poika. Et tiedä, kuka olen.

-Étiennestä, paskiainen. -Otetaan tämä...

Ole varovainen. Voit satuttaa jotakuta.

Tapat siis väkeämme?

Allekirjoitatte kuolemantuomionne.

Kuolema ei ole entisensä, Bressan.

Mitä nyt? Et näytä iloiselta nähdessäsi minut.

Meillä on viesti isännillesi.

Se on yleislakko.

Mikään ei pysäytä meitä.

-Päästä hänet, Bouteloup. -Et voi päästää häntä kaiken jälkeen.

-Ja rahaston rahat. Hoidellaan hänet. -Ei!

Emme ole samanlaisia.

Päästä hänet.

-Häivy täältä! -Sontaläjä!

Étienne.

Minun on istuttava.

Neitsyt Maria, rukoile puolestamme

Jeesus, Messiaamme, lempeä lapsesi

Vihassaan hän rankaisee syntejämme

Asialla on kiire.

Anteeksi, isä. Jatketaan myöhemmin.

Lakko jatkuu.

Ja nyt on yleislakko. Kaikki on suljettu, jopa Jean-Bart.

Lantier on palannut.

Sähkötän Lilleen ja kutsun armeijan.

-Ette tee mitään. -Anteeksi kuinka?

Ette työskentele Jean-Bartille.

Ette taida ymmärtää.

Jos lakko leviää, se voi vaikuttaa alueen jokaiseen kaupunkiin.

Se ei ole enää hallinnassamme.

En halua tietää, miten rikoitte lakon-

-mutta epäonnistuitte surkeasti. Osoittaisitte edes nöyryyttä.

Voimme tasata tilit myöhemmin, mutta tärkeintä on aloittaa työt.

Päinvastoin.

Jean-Bartin lakko on ainoa hyvä uutinen tässä asiassa.

Deneulinilla ei ole varaa lakkoon.

-Pakotatteko Deneulinin myymään? -Juuri niin.

Annetaan lakon vaikuttaa Jean-Bartiin ja neuvotellaan vasta sitten.

-Näköjään aliarvioin teidät. -Ette ole ainoa.

Pitäkää silmänne auki ja kertokaa, kun tilanne muuttuu.

Tiedän, että ajattelet yhtiön parasta-

-mutta etkö mene liian pitkälle? Se päättyy huonosti.

Ei, jos kaikki tekevät, mitä pitää.

Tätisi vie Cécilen kaupunkiin. Haluan, että menet mukaan.

-Olisin enemmän hyödyksi täällä. -Et olisi. Sinä vain pitkästyisit.

Tarvitsen rauhaa.

Hyvä on, setä.

Miten saat noin paljon makua liemeen, kun sinulla ei ole mitään?

Se on todella hyvää.

Kuuletko tuon? Ainakin joku tunnistaa lahjani.

Hän hourailee.

-Kehtaatkin tulla tänne. -Tulin katsomaan, miten hän voi.

Tule sisään.

-Minä voin ottaa sen. -Kiitos.

Istu alas.

Miten voit, toveri?

Pelästytit meidät.

Kuulin, että pelkäsit minun lähteneen rahojen kanssa.

En ole ylpeä siitä, Étienne.

Pyydän anteeksi.

Hyvä on.

Se on mennyttä. Olemme samalla puolella.

Meidän pitäisi ilmoittaa, mitä Bressan teki sinulle.

Jos puhun poliisille, minua syytetään rauhan rikkomisesta ja vangitaan.

Juuri kun Jean-Bart meni lakkoon.

Se on viimeinen asia, mitä meidän pitäisi tehdä.

Sinun on aika herätä, Rasseneur. Nyt on yleislakko.

-Kaikki kaivokset ovat kiinni. -Hennebeaun täytyy luovuttaa.

Yleislakko? Maheu, tiedät, etteivät he salli sitä.

-Meillä on oikeus lakkoon. -Niin, lain mukaan.

Pienikin syy saa heidät kutsumaan armeijan.

Katkaistaan lennätinlinja.

Hyvä ajatus.

Se voisi toimia.

Se voisi toimia.

Sisään.

-Kutsuitteko minut? -Kyllä, Antoine. Istu alas.

Luuletteko voivanne ostaa minut drinkillä?

Yllätyin nähdessäni sinut lakkoilijoiden joukossa.

Olet yleensä järkevä.

-Se ei ole teitä vastaan. -Eikö? Juuri niin.

Se on pikemminkin itseäsi vastaan.

Mikä se on?

Se oli ylennys.

Ylennyksesi työnjohtajaksi.

Näetkö? Siinä on nimesi.

"Minä allekirjoittanut Victor Deneulin-

-kaivoksen omistaja, nimitän Antoine Chavalin työnjohtajaksi."

Minun piti enää allekirjoittaa se.

Mitä nyt teen? Heitänkö sen tuleen?

En tiedä, mitä sanoa.

Antoine, kun on poikamies, kaivoskylä on koko elämä.

Näin sinut Maheun tytön kanssa. Teillä on vakava suhde.

Menet pian naimisiin ja saat lapsia.

Hän ei voi tehdä töitä vähään aikaan.

Yksi palkka ja kolme tai neljä suuta ruokittavana.

Eikö olekin parempi olla työnjohtaja kuin työtön?

-En voi päättää muiden puolesta. -Voit puhua heille.

Sinulla on valtaa. Siksi haluan sinut työnjohtajaksi.

Kerro heille, että kohta maksan viisi sentiimiä lisää per vaunu.

He eivät voi kieltäytyä.

Mukava yllätys saada sinut mukaamme, Paul.

Kyllä, olen esiliinanne.

En tiennyt, että pidät pitsistä ja röyhelöistä.

On paljon asioita, joita et tiedä minusta.

Se on hyvä tietää.

Henri, nopeammin!

-Mitä hän halusi? -Paluuta töihin. Suostuin.

Pilailet.

Hankin kaikille palkankorotuksen.

Viisi sentiimiä lisää. Ja hän tekee minusta työnjohtajan.

-Oletko hullu? -Mitä? Tilaisuuteen on tartuttava.

Ajattelitko ihmisiä Le Voreuxissa? Vanhempiani?

He tarvitsevat meitä tuekseen.

En välitä Le Voreuxin väestä. He tappaisivat saadakseen tämän.

-Satutat minua. -Tein sen meidän vuoksemme.

Sinun vuoksesi.

Älä hylkää minua nyt.

Älä hylkää minua.

Kaverit! Tulkaa tänne.

Savua! Jean-Bartissa savuaa!

Kusipäät.

Eivät he voineet tehdä sitä. Heidän ei olisi pitänyt.

-Tulkaa. -Mennään.

Ei tule kuuloonkaan. Et saa nähdä pukua ennen häitä.

-Hän ei voi jäädä uloskaan. -Ei sillä ole väliä. Menen ajelulle.

-Tavataanko tunnin päästä? -Sanotaan kahden.

Jean-Bart käynnisti uudelleen. He eivät pitäneet sanaansa.

Oletko varma?

Olen. Miehet menivät antamaan heille selkäsaunan.

Siitä tulee rumaa jälkeä.

Mitä sinä teet? Pysyt tuskin tolpillasi.

-Menen sinne. -Mekin tulemme.

Tässä.

Oletko kunnossa?

Menkää kotiin!

Toverit! Toverit! Päästäkää hänet!

Päästäkää hänet!

Toverit, lopettakaa!

Antakaa olla!

Toverit, lopettakaa!

-Lopettakaa! -Seis! Toverit!

Rauhoittukaa!

Toverit! Bouteloup, anna hänen olla!

Paskiaiset pettivät meidät!

-Antakaa hänen olla! -Étienne. Deneulin on täällä!

Pois tieltä!

-Oletko Lantier? -Päästä hänet.

Oletko ylpeä itsestäsi?

Lakeijasi sabotoivat tuuletusta ja hissiä.

En saa edes tehdä hälytystä.

-Mitä olet tehnyt, Levaque? -He ovat pettureita!

Siellä on kohta 50 astetta. Ihmisiä kuolee sinun takiasi.

-Onko Catherine Maheu siellä? -He kaikki ovat.

Levaque, seuraa minua. Pois tieltä!

Tehkää hälytys!

Souvarine, oletko hullu? Tehkää hälytys nyt!

Chaval petti meidät!

Tyttäreni on tuolla. Onko hänen kuoltava?

Hän valitsi puolensa.

Souvarine, heitä on varoitettava. Emme ole murhaajia. Mene, Maheu!

Catherine.

Selviät kyllä.

Hengitä.

Hengitä.

Sinun on noustava. Tule.

Nouse ylös.

Tule.

Hissin kaapelit on katkaistu. Ilmanvaihtoa ei ole. Tikkaat!

-Antoine. -Catherine!

Antoine.

En jätä sinua.

Pois tieltä.

Meidän on kiivettävä.

Kuuletko?

-Catherine. Tule. -En voi, Antoine! En tunne kättäni.

Sinun on tehtävä se. Ei ole vaihtoehtoja. Pois tieltä.

Anna mennä. Katso eteesi äläkä pysähdy. Mene!

Vyötärön on oltava tiukka.

-Noin. Eikö olekin parempi? -Ei ole. Se näyttää tynnyriltä.

Liioittelet.

Vähemmän pullaa häihin asti, niin kaikki on hyvin.

-Tarkoitin mekkoa. -Anteeksi.

Korsetit ovat vanhanaikaisia.

Paul ei valinnut sinua tahdikkuutesi takia.

Miksi luulette, että hän valitsi minut eikä päinvastoin?

Ylöspäin. Jatka.

Jatka.

Jatka, Catherine. Jatka. Olemme melkein perillä.

Jatka.

Älä katso alas.

Jatka. Älä pysähdy.

Älä pysähdy! Catherine!

Mene! Catherine!

Hakekaa kaikki valjaat ja köydet!

Maheu, älä mene alas. Se on liian vaarallista.

Vähät vallankumouksestanne. Tyttäreni on siellä.

-Anna hänen olla, Maheu. -Isä.

-Menen alas. -Ei, pysy täällä.

Lisää köysiä!

Tässä.

Onko niitä lisää?

Rose.

-Niin? -Tule sisään.

-Tulitko kylästä? -Tulin.

-Leipuri tuo leivokset... -Oliko kaikki normaalia?

Etkö huomannut mitään epätavallista?

En. Kaikki oli normaalia. Miten niin?

Muuten vain.

-Hippolyte, oletko nähnyt Bressania? -En. Hän on kai kaupungissa.

-Mitä sinä salaat? -Anteeksi?

Minun on laitettava ne pois. Rouva on varmasti...

-Kuinka kauan? -En ymmärrä.

Kauanko vaimoni ja veljenpoikani ovat...

Ota tavarasi. En halua nähdä sinua.

-Mutta... -Lähde tästä talosta!

Saat potkut.

Voitte erottaa meidät kaikki. Se ei muuta mitään.

Kaikki tietävät.

Saastainen petturi.

Tässä ovat petturit.

Maheu!

Anna hänen olla.

Catherine. Vettä!

Vettä!

Tässä.

Meillä on hänelle parempi keino.

Näin tehdään pettureille.

-Ei, lopettakaa! -Pysy siinä.

-Lopeta. -Pysy siinä.

Päästä irti! Lopettakaa!

Lopeta! Päästä hänet!

Étienne. Tee jotain!

Ole kiltti, Étienne. Hän pelasti henkeni!

Ole kiltti!

Päästäkää hänet!

Päästä hänet!

Hän on saanut tarpeeksi.

Hän hylkäsi meidät!

Olemme kaivosmiehiä. Teemme oikein.

Mitä sinuun tulee, petturi, jos näen sinut vielä Montsoussa-

-en voi tehdä mitään hyväksesi.

Kiitos.

Kootkaa kaikki yhteen.

Montsoun lennätinlinja on katkaistu.

Postitoimistossa epäiltiin, että tolppa on kaatunut.

-Näimme kaivosmiehiä kirveineen. -Mennään kotiin. Nyt heti.

Jean-Bartin kaivostyöläiset.

Saitte yhdessä päivässä-

-mitä me emme saaneet kolmessa kuukaudessa.

Jos Deneulin voi antaa sellaisen palkankorotuksen-

-se on yleislakon ansiota.

Kaikki seudun kaivokset on suljettu-

-ja kivihiilen hinta nousee.

Ne viisi sentiimiä, jotka saitte-

-eivät tulleet Deneulinilta-

-vaan taistelevilta kaivosmiehiltä.

Lapsiltanne-

-veljiltänne-

-äideiltänne.

-Emme tienneet. -Kuka puhui?

Emme tienneet kaikkea.

Jos kielletään, emme mene. Jos käsketään, menemme.

Olemme kaivostyöläisiä, emme opettajia.

Totta, ette tienneet.

Mutta nyt tiedätte.

Minkä yksi kaivosmies voittaa, sen toinen häviää toisella puolella.

Ainoa keino saada pomot kunnioittamaan meitä-

-on kaivostyöläisten yhdistyminen.

Nyt siis tiedätte.

Voitte valita.

Olette joko meidän puolellamme-

-tai pomojen puolella.

Välimuotoa ei ole.

Ne, jotka haluavat liittyä taisteluun-

-nostakaa kätenne.

Sosialistinen demokratia on kaunista.

Pelastin juuri heidän henkensä.

Toverit!

Välittäkää sana kaikille alueen kaivoskylille.

Pyytäkää heitä Montsouhun.

Katsotaan, kieltäytyykö Hennebeau kuuntelemasta meitä.

Kaikki Montsouhun!

Mitä te tuijotatte?

-Varokaa! Pysykää suojassa! -Hyvä luoja.

Mitä täällä tapahtuu?

Ai te, herra Négrel! Teidän on poistuttava.

Mitä on tekeillä? Mitä nyt?

Nyt on yleislakko. Kaikki on suljettu.

Mitä te teette? Lopettakaa! Kyydissä on naisia.

En ole teitä vastaan. Heidänkin on tultava ulos.

Ellette halua hevosten paikalle.

Tunnen heidät. He eivät satuta meitä.

Mennään ulos.

Suuri herra, monsieur Négrel.

Tulkaa.

-Päästä irti. -Se on minun laukkuni. Irti!

Mitäs täällä on?

Onpa se kaunis.

Kenen se on?

-Vastatkaa! Kenen se on? -Se on minun.

Onpa hieno. Paljonko se maksoi?

20 frangia?

30?

Ei kai sentään 50.

Menen naimisiin. En tee sitä joka päivä.

Mouquette, tunnemme toisemme hyvin.

Taidamme pitää toisistamme.

Ette koskaan puolustanut meitä, kun korstot hakkasivat meitä.

Kun katson teitä nyt-

-hyvin pukeutuneina ja puhtaina.

Minua kuvottaa. Kun taas me...

Teitä ei mikään heilauta.

Sama, kuolemmeko kaivoksessa vai ylhäällä-

-kunhan voitte elää mukavaa elämäänne rauhassa.

-Kuuntele. -Ei! En kuuntele enää!

Tiedättekö, mitä söin aamulla, kun olitte ostoksilla? Nahkavyötä!

Oletko maistanut, Négrel?

Älkää viitsikö.

-Antakaa edes naisten lähteä. -Kuulitko, isä? Oikea ritari.

Älä huoli, Négrel. Jaamme aterian kuin hyvät ystävät.

Avaa suusi.

Avaa suusi! Anna mennä.

Käskin avata suusi.

Nyt pureskele.

Pureskele. Pureskele, Négrel.

-Anna mennä. -Nyt on naisten vuoro.

Antakaa hänen olla.

-Haluan nähdä, kun pureskelet. -Avaa suusi. Noin.

-Pureskele. -Noin.

Pureskele. Käskin pureskella.

Avaa! Noin!

Pureskele.

Pure. Pure! Pure!

Mennään kotiin.

Antoine, emme voi mennä kotiin.

-Sinut lynkataan, jos sinut nähdään. -Sanoin, että menemme kotiin.

Antoine.

Étienne oli tosissaan.

Étiennekö? Otatko nyt käskyjä häneltä?

Mitä?

Pilkkaatko minua? Olen aina seurannut sinua.

Vaikka tiesin, että se päättyisi huonosti.

Mutta ei nyt. Se on liian vaarallista.

Kun sanon, että menemme kotiin, menemme kotiin! Onko selvä?

Onko selvä? Mennään.

Liikettä!

Mitä olen tehnyt väärin?

Anteeksi?

Kertokaa minulle.

Enkö ole tehnyt kaikkeani-

-jotta Jumala antaisi minulle hieman apuaan edes kerran?

-Totta kai. -Miksi sitten? Miksi?

Olen rukoillut joka päivä. Kääntänyt toisen posken.

Olen luottanut Häneen, ja tämäkö on palkkioni?

Älkää antako periksi vihalle.

Jos Jumala koettelee teitä-

-se johtuu siitä, että hän uskoo teihin.

Emme voi tehdä mitään hyvää, jos emme kanna ristiämme.

Kootkaa itsenne.

Kristittynä oleminen tarkoittaa sisäisen voiman löytämistä.

Onko Hennebeau täällä?

En voi päästää teitä sisään.

-Hän on suojeluksessani. -Ei hätää.

-Etsin teitä kaikkialta. -Nyt löysitte minut.

-Istukaa alas. -Ette ymmärrä.

Sadat kaivostyöläiset ovat matkalla tänne.

Tilanne ei ole hallinnassamme.

Meidän on kutsuttava armeija ja mentävä suojaan.

Vain hölmö lähtee pelistä lunastamatta voittojaan.

Mitä?

Tämä on peliä, kaupankäyntiä.

He eivät tule tappelemaan, vaan neuvottelemaan.

Heidän valuuttansa on pelko.

Meidän on raha.

Tämä on hullua. Hennebeau, ette ole järjissänne.

Päinvastoin. En ole koskaan ollut näin selväjärkinen.

Pysykää rauhallisena, niin näette. Kaikki järjestyy.

Aseet valmiiksi. Me vartioimme.

Hae poliisi Marchiennesista. Käske heidän kiirehtiä.

Maigratin kauppaan!

Toverit! Emme voi tehdä tätä!

Odottakaa! Ei nyt! Toverit!

Étienne, mitä väliä on Maigratilla?

Hän käytti tyttöjä hyväkseen. Nosti hintoja, kun näimme nälkää.

Bouteloup. Emme voi sallia ryöstelyä.

Jos väkivaltaa esiintyy, maksamme satakertaisesti.

"Villit." Niin lehdissä kirjoitetaan.

Ihmisillä on nälkä, Étienne. Et voi estää heitä.

Toivottavasti torakka tajusi lähteä karkuun.

Étienne.

Kerro hänelle, mitä kerroit minulle.

Näin Hennebeaun. Hän ei ole kotonaan vaan kirkossa.

Hennebeau on kirkossa!

Kaikki kirkkoon!

Kirkkoon!

Maheu, auta minua.

Auta minut ylös.

Hiljaa, kaikki! Kuunnelkaa Étienneä!

Toverit!

Tulimme vaatimaan oikeutta yhtiöltä.

Oikeutta!

Sanoin oikeutta, en kostoa.

Emme saa tahrata liikettämme väkivallalla.

Meidän on pysyttävä arvokkaina ja järjestäytyneinä.

Menen tähän kirkkoon-

-ja saamme vihdoin oikeutta meille kaikille!

Oikeutta!

Emme voi päästää sinua sisään yksin.

Unohda Bressan. Olen turvassa kirkossa.

Suurin ongelmamme on väkijoukko.

Väkivaltaa ei saa olla. Se on välttämätöntä. Ymmärrätkö?

Tulen mukaasi.

Luotan sinuun.

Lantier.

Olette oikeassa. Puhun hänelle.

Hän kuuntelee minua. Et voi tulla ulos ilman sopimusta.

-Kiitos. -En tee sitä teidän vuoksenne.

Taistelin Krimillä. Tiedän, mihin nälkäinen väkijoukko pystyy.

-Mitä? -Vanhempiani on varoitettava.

Heillä ei ole hätää. He jahtaavat miestäni.

-He kävivät kimppuumme. -Paul, selitä hänelle.

En ota käskyjä Paulilta. Varoitan vanhempiani.

Vien Cécilen kotiin ja tulen mukaanne.

Et kai sinäkin aloita? Bressan miehineen on talossamme.

-Se on turvallisempaa. Mieti! -Hän on huolissaan vanhemmistaan.

Ja minä olen huolissani miehestäni. Sedästäsi.

Hänestä tulee vaimoni.

Hyvä on.

Menen yksin.

-Philippe! -Oletko kunnossa?

Olen. Mutta kaivos...

Ei nyt. Puhutaan siitä myöhemmin.

Olette yhä vieraanvarainen. Sallitteko tämän kirkossanne?

Tämä on rauhanomainen neuvottelu, ei panttivankitilanne.

Raja on häilyvä.

Philippe. Sinun on neuvoteltava.

Kukaan ei halua verilöylyä, varsinkaan Lantier. Takaan sen.

-Hän tuhosi kaivoksesi. -Ei hän.

Ilman häntä mieheni olisivat kuolleet.

Muistatko, mitä sanoit, kun pyysin apuasi?

Olit oikeassa.

Tämä on vain peliä.

Se on Hennebeaun nainen!

On sillä nartulla otsaa!

Mene kotiisi, lutka! Häivy täältä!

Pois tieltä!

-Mitä teette täällä? -Menen kotiin.

Paikkani on mieheni rinnalla.

Viemme teidät hänen luokseen kirkkoon.

-Nyt on aika neuvotella. -Te ette päätä siitä.

Ette voi väistellä.

Philippe!

Luoja, olin niin peloissani.

Missä Paul on?

-Piolainessa Cécilen kanssa. -Jättikö hän sinut yksin?

Cécile oli kauhuissaan.

-Väkijoukko hyökkäsi kimppuumme. -En halua tietää.

Olet likainen.

Sinä haiset.

Hyvät herrat!

Jatketaan.

Tässä on kahvia.

Sokeria.

Tässä.

Kyllä, kaalia.

Keksejä!

Yhtiön julman ja laittoman toiminnan seurauksena-

-Montsoun kaivostyöläiset ovat julistaneet yleislakon.

Yhtään hiilenpalaa ei tuoteta-

-ennen kuin pomot ovat suostuneet vaatimuksiimme.

Me haluamme-

-palkankorotuksen, viisi sentiimiä vaunua kohti-

-ja vaatimus tuentatöistä on peruttava välittömästi.

Tässä.

Maigrat on täällä!

Hän on varastossa!

Napatkaa hänet!

Paskiainen! Siinähän sinä olet!

Ette saa mitään.

Mitä?

Tämänaamuisen temppunne jälkeen yhtiö ostaa Jean-Bartin-

-ja kaikki palaavat ruotuun. Uhkailu on turhaa. Ette saa mitään.

-Philippe. -Herra Hennebeau.

Ette taida tajuta tilannetta.

Ulkona on satoja työläisiä, ja heidän verensä kiehuu.

Nyt ei ole aikaa valtapeleille.

Mikä on vastauksenne?

Mikä on vastauksenne?

Tämä sika piileskeli varastossa.

Mikä hätänä, paskiainen? Etkö halua leikkiä tänään?

-Tahraamiltasi tytöiltä. -Rukoilen sinua.

Senkin sika!

Siskontytöltäni, jonka panit paksuksi.

Hän on nyt huorana Lillessä.

Armoa.

Armoa?

Kuolema raiskaajille!

Alas hyväksikäyttäjät!

Tilanne kärjistyy.

Viisi sentiimiä per vaunu.

Olkaa järkevä. Kukaan ei halua verilöylyä.

Jos menen ulos ja kerron miehilleni-

-että kieltäydytte, en voi suojella teitä.

Ovi on tuolla, Lantier.

Etkö kuule heitä?

-Vaimosi, sinä! Kuolette kaikki! -Étienne, anna olla.

Hän ei muuta mieltään.

Onko minulle asetta?

Odottakaa! Se on Étienne!

Perääntykää!

Perääntykää.

-Oletko kunnossa? -Olen.

Mitä hän sanoi?

Kerro, Étienne.

Kerro.

He eivät anna mitään.

Niin hän sanoi.

He paskovat päällemme!

Kuolema pomoille!

Jätit muuten nämä Paulin sänkyyn.

He ovat täällä.

Tule!