Original subtitles

Tämä on talomme. Kylppärissä on lattialämmitys.

Ostimme talon, kun odotin Magnusta. Tunnen joka sopen.

Ole hyvä. – Kiitos. Kiitos kyydistä.

Pidä loput.

Hän on mieheni. Hän, jonka on vaikea pitää tasapainoaan.

Kiitos, kiitos.

Osutko oveen? – Osun, jos vain näen sen.

Hitto! Taisin unohtaa avaimet.

Sanoit, että otit ne, joten en ottanut omiani.

Tutustuimme nuorina, ja olemme olleet naimisissa pian 25 vuotta.

Claes halusi lapsia, mutta odotti kärsivällisesti valmistumistani.

Claes on IT–alalla, ja olimme juuri liikepäivällisillä.

Miksi tuo on tuossa?

Tuossa lojuu lautoja. – Etkö saanut kirvesmiestä kiinni?

Jo viikko sitten. Hänellä on kai valikoiva muisti.

Olemme rakentaneet kohta vuoden talon lisäsiipeä.

Magnus! – Claes. Anna hänen nukkua.

Hän on teini, ja ehkä se pitää hänet kotona vielä pari vuotta.

Hänen ikkunansa on auki. – Menen odottamaan.

Claes keksii luovia ratkaisuja myös oikeassa elämässä.

Unohdin avaimet. Jatka vain uniasi.

Isä! – Anteeksi. Nuku hyvin.

Hän löytää aina hyvän ratkaisun.

Ovi ei ollut lukossa.

Sunnuntai. Rakastan sitä sanaa. Rauhaa, lepoa, linnunlaulua.

On vapaus olla yhdessä ja voi tehdä jotain mukavaa.

Perhe. Aikaa olla toistemme kanssa.

Onko se nuoli? – On.

Claes on hyvä isä. Heillä on aina jotain yhteisiä nettijuttuja.

He syventyvät ja löytävät videoita oudoista henkilöistä.

Kun katson heitä, ajattelen, että olen onnekas.

Kerrotko taas sen lakritsitarinan?

Minä en ponnistele nauraakseni mieheni vitseille.

Ne ovat joko hauskoja tai hänen innostuksensa saa nauramaan.

Jonkun pitää piristää porukkaa, –

kun se on yhtä viihdyttävä kuin tilli.

Olen lääkäri, ja kirjoitan väitöskirjaani.

Se vaatii itsekuria, kun aikaa pitää jäädä myös perheelle.

Minä herätän meillä kaikki.

Enää se ei ärsytä.

Kello on yli puoli. Nouse.

Huomenta, Magnus.

Herätys.

Olin kuullut, mitä tuossa iässä tapahtuu,–

mutta on käsittämätöntä, miten paljon ihminen voi nukkua.

Minun pitäisi esitellä hänet töissä erityisenä tapauksena.

Magnus, et ole pukeissa. Minulla on aamukokous. Vauhtia.

Okei, äiti. Olen melkein valmis.

Eikö sinulla ollut kokous? Paidassasi on iso tahra.

Sinulla on iso tahra paidassasi. – Missä?

En ole perfektionisti, mutta...

Puhutko sinä tästä pilkusta? – Puhun.

Emme näe Magnusta kovin paljon. Häntä kiinnostavat eri asiat.

Saavatko tytöt pidettyä näpit erossa sinusta? – Äiti...

Pelkään joka päivä, että hän haluaa mennä yksin kouluun.

Rakastan näitä automatkoja, jossa voimme höpötellä.

Menetkö tänään kerhoon? – Rippikouluinfon jälkeen.

Voitko toistaa? Aiotko mennä rippikouluun?

Piti ilmoittautua nopeasti, että sain sen kivan papin.

Toivottavasti hän unohtaa tuon, kun tajuaa, mitä se vaatii.

Iso halaus äidille. – Jep. Heippa, äiti.

Mukavaa päivää.

On mukavaa mennä töihin.

Pitää keskittyä, ja pidän siitä, että on haastetta.

Olen kardiologi ja hoidan sydänsairauksia.

Minun tehtäväni on huolehtia siitä, että sydän jatkaa lyömistään.

Johdimme katetrin rannevaltimon kautta nousevaan aorttaan.

Signe on lounaskaverini ja hyvä ystäväni.

Taas sinä tuijotat minun lounastani.

Vaihdetaan. Uskomatonta.

Hän on erittäin pätevä lääkäri ja elää käsittämätöntä elämää.

Tapaatko vielä keskiviikko–Kimiä? En käsitä sellaista järjestelyä.

Mitä sinä et käsitä? Se sopii minulle täydellisesti.

Hän tulee joka keskiviikko töiden jälkeen. Syömme, oleilemme, naimme.

Seuraavana aamuna menen töihin ja hän menee omaan työpaikkaansa.

Entä jos hän löytää toisen? – Tuskinpa vain.

Pulska viisikymppinen mies, joka bongailee koko ajan lintuja.

En pystyisi elämään niin.

Rakastan arkea.

Sanoitko jotain? – Mitä?

Sanoitko jotain? – En.

Sellaista elämä on. Mutta se ei häiritse minua.

Me valitsimme toisemme.

Onko se välillä tylsää? Tietenkin.

On monia tapoja elää. Niin paljon mahdollisuuksia.

Anteeksi. – Hei, Maja.

Hei. Menen aamukokoukseen. – Hei...

Minua pidetään varmaan tosi ahdasmielisenä lähiörouvana.

Mutta rakastan elämää, jonka olemme yhdessä rakentaneet.

Pitää muistaa pikku yllätykset –

ja huolehtia siitä, että pitää suhteen elossa.

Mutta Claes matkustaa paljon työnsä vuoksi.

Kaipaan häntä, kun hän on poissa.

Vaikka olenkin tottunut siihen vuosien mittaan. Jollain lailla.

Hei. Minä tässä vain. – Äiti, mitä sinä teet?

Makaan vain tässä. – Lopeta.

Lopeta!

On aina ihanaa, kun Claes tulee kotiin.

HOLD MY HAND

Hei, kulta.

Tervetuloa kotiin. Mennäänkö lounaalle?

Ei, minun pitää piipahtaa toimistolla.

Oliko hyvä matka? – Oli.

Oli, oli.

Pysäytä tähän. – Eikö sinun pitänyt mennä toimistolle?

Mitä me nyt?

Okei, Claes. Voisitko kertoa, mistä on kyse?

Haluan erota.

Haluat erota? Rauhoitu vähän. Olemme olleet naimisissa 20 vuotta.

Meillä on yhteinen lapsi. Magnus. Meillä on kaikki yhdessä.

Ei silloin voi vain häipyä. Sinä muka haluat erota!

Kulta, se on...

Olen todella pahoillani, mutta haluan siksi, että...

Olemme tulleet siihen pisteeseen, etten enää rakasta sinua.

Soo, soo. Kulta...

Sinulla on jonkinlainen kriisi.

Ymmärrätkö, mitä sanon? – En.

Se on ihan normaalia, mutta kaikki järjestyy.

Jutellaan punaviinilasillisen kera tai mennään parisuhdeterapeutille.

En halua.

Mitä sinä olit ajatellut?

Niin?

Voi helvetti, mitä? Mitä sinä piipität?

En tiedä, mitä sanon Magnukselle.

Missä olet? – Kävelen vain.

Ajoin ympäriinsä, kunnes autosta loppui virta.

Tulenko sinne? – Älä. Pitää saada Magnus kiinni.

Hei, kulta.

Oletko varma, että haluat tätä? – Olen.

Voitaisiinko jutella? – Magnus, onko sinulla hetki aikaa?

Käy istumaan.

Claes...

Niin...

Äitisi ja minä olemme pitkän keskustelun jälkeen –

päätyneet siihen, että eroamme.

On tärkeää, että ymmärrät, että emme ole riidoissa.

Rakastamme sinua yhtä paljon kuin ennenkin.

Te jäätte tietenkin tähän asumaan.

Voit asua minun luonani joka toisen viikonlopun, –

heti kun olen saanut asumisasiani kuntoon.

Näin se nyt on.

Mutta miksi te eroatte?

Niin...

Miten sen sanoisin?

Välillä vain on niin, että ihmiset kasvavat erilleen.

Esimerkiksi äiti on viime aikoina tehnyt paljon töitä.

Se on johtanut siihen, että työ on hänelle kaikki kaikessa.

Tärkeintä on, että hoidamme tämän rakentavassa hengessä.

Minä ainakin yritän toimia niin.

Joten... Niin.

Soitellaan.

Onpa todella rakentavaa –

jättää perheensä jonkun halvan...

Hei, Elin. Hei, Morten. – Hei.

Anna anteeksi, kulta.

Ei se mitään. – Kulta...

Tiedätkö mitä? Isällä on vain pieni kriisi.

Kaikki järjestyy.

3 viikkoa myöhemmin

Meidän pitää mennä, Magnus. Tule.

Minusta hän on paskiainen. – Hän ei ollut onnellinen.

Unohda hänet.

Jos muuttaa Facebook–profiilinsa eronneeksi...

Hei, Maja.

Voiko sen muuttaa takaisin? – Kyllä kai. Miten niin?

Aloin saada kaveripyyntöjä miehiltä. Sebastianiltakin.

Häneltäkö? Hän on seksikäs. Eikö hän olekin endokrinologialla?

Minä kyllä naisin häntä.

Et tiedä, kuinka monen miehen kanssa olen ollut sängyssä.

Yhden. Claesin.

Kouluaikana oli yksi Christopher, mutta muuten...

Olet siis ollut kahden kanssa.

Okei, Signe. Aivan sama. – Ei se ole aivan sama.

Etkö usko, että jonain päivänä...

Tulee pieni auringonsäde, ja silloin...

Saat uutta energiaa ja...

Niin.

Minulla on ikävä Claesia.

Ainakin siitä saa D–vitamiinia.

Muistitko lämpimän villapaidan? – Muistin.

Voin tehdä sinulle eväät mukaan.

Mitä aiot tehdä sillä välin, kun olen isän luona?

Otan omaa aikaa. – Teet siis töitä?

Enkä. Vietän mukavan illan.

Missä te olette?

Isä hakee minut, ja ajamme sitten talolle.

Talolle? – Susannan.

Missä se on? – Isän mukaan Skovbrynetissä.

Minun tulee ikävä sinua.

Nähdään. Soita, jos tulee jotain.

Hei.

Hei. Otanko laukun?

Ota minut, Claes.

Ota minut! – Ihanaa!

Onko tämä parempaa kuin ex–vaimosi kanssa? – Paljon.

Kuinka paljon parempaa? – Tuhat kertaa parempaa.

Ole hyvä. Mene sivulle borger.dk ja valitse "suora avioero".

Olen täyttänyt jo oman osuuteni. Se maksaa 650 kruunua.

Ja kirjaudu pois Facebookista.

Magnus saa viestejä, että yksi hänen ystävistään on lähistöllä.

Kiitos. – Mukavaa iltaa.

Signe, se oli niin noloa.

Ethän muutu sellaiseksi kuin Jeannette? Hän itkee vieläkin Jensiä.

Hän on ihan raiteiltaan. Teittekö sydänpussipunktion?

Saako hän kahta hyytymistä estävää lääkettä?

Hyvä. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki.

Teette kaiketi sydämen ultraäänitutkimuksen. – Ilman muuta.

Menen muuten perjantaina ulos parin kaverin kanssa. Lähdetkö mukaan?

Maja? Mitä tapahtuu?

Minä olin sitä mieltä, että Claes oli tylsä.

Minun jos jonkun olisi kuulunut lähteä.

Olen häntä kauniimpikin.

Enkö olekin? – Olet.

Tapaamme yhdeksältä.

Paljon valinnanvaraa. – Niin.

Oletko vapaalla? – En ihan. Yksi kokous on vielä.

Et vastannut Facebook–pyyntööni. Mennäänkö kahvitreffeille?

Ei kiitos. En aio treffeille. – Kahville vain.

Eivätkö ne ole treffit? – Silloin olisin valinnut eri paikan.

...joten siksi kirjoitan väitöskirjaa reperfuusiovaurioista.

Sen pitäisi valmistua kesäksi.

Niin. Entä sinä? Olet endokrinologialla.

Niin. – Oletko sijainen?

Olen. Palasin kotiin kaksi viikkoa sitten Sudanista.

Sudanista? Vai niin. – Unicef.

Vanha kollega työskentelee siellä, joten ajattelin, että miksipä ei.

Itse asiassa nämä ovat vähän kuin treffit.

Emme ole treffeillä.

Pitää katsoa, onko tämä tärkeää.

Vastaan pikaisesti.

Maja. – Hei, Emily tässä.

Hei. – Mitä kuuluu?

Minun oli pakko kertoa siltä varalta, ettet tiennyt.

Olit kiltti, mutta tiesin sen jo.

Selvä, kaikesta huolimatta. Sellainen pitkäsäärinen blondi.

Pitkät, ohuet, koivet. Jep, hän se on.

Oletko varma? – Olen.

Mutta oli kiva, kun soitit, Emily.

Anteeksi. – Ei se mitään.

Sudan. Aiotko palata sinne?

En nyt lähivuosiin. Aion asettua Tanskaan.

Minulla on 11–vuotias tytär edellisestä liitosta, joten...

Anteeksi hetkinen.

Sanoitko, että hän oli hyvin vaaleatukkainen?

Tuhkanvaalea. Lyhyttukkainen ja nuori. Korkeintaan 25.

Milloin näit sen? – Vuosi sitten koululla.

Ei voi olla totta. Soitellaan, Emily.

Hei, soitit Claes Damtoftille. Jätä viesti, niin soitan takaisin.

Hei, Claes. Maja tässä.

Mitä hittoa puuhaat? Sinulla ei ollutkaan vain sitä Susannaa.

Olet nainut myös Magnuksen voimistelunopettajaa!

Oletko seonnut totaalisesti? Minä sinä minua oikein pidät?

Yök! Hyi olkoon, Claes! Senkin ällöttävä sika!

Yök! Yök!

Asumuseron tai avioeron hakemus

Asumusero

Suora avioero

350 kruunua. – Selvä.

Minä maksan. – Ei sinun tarvitse.

Etkö muista minua?

Umpisuolentulehdus. – Mitä?

Viis vuotta sitten. Tosi hankala tapaus Aarhusin sairaalassa.

Se on parantunut nätisti.

Se on sinun tekemäsi. – Minä häippäisen.

Signe? Signe, ei. Signe... – Varokaa!

Mukava tavata sinut. Uudelleen.

Samoin.

Täällä on vähän juhlavampaa.

Niin.

Kiitos drinkeistä. – Ei kestä.

Takapuolta särkee. En pysty istumaan tuntia kauempaa.

Näytä. – Katsokaa tätä.

Hyvänen aika!

Miksi hän on trimmannut pehkonsa puutarhasaksilla?

Melkoisen painavat kassit.

Se näyttää viimeiseltä makkaralta nakkikioskilla lauantaina aamuyöllä.

Eikö olekin hyvä? – On.

Mutta miksi? – Miksi mitä?

Etkö sinä ole ikinä saanut pic dickiä? – Se on dick pic.

En. Olen Facebookissa. – Tinderkin on olemassa.

Mutta olin viimeksi sinkku silloin, kun faksi oli uusi keksintö.

Kokeile Tinderiä. Se on hauskaa.

Otat puhelimesi, menet Tinderiin.

Tunnin päästä pari leveäharteista kaveria univormuissa –

on valmiina panemaan sinulle käsiraudat.

Siis ihan hypoteettisesti. – Olet tosi tuhma, Amalie.

Mutta en saa squirttausorgasmeja polyamorisen joogaopettajan kanssa.

Ikävä kyllä. – Varmaan haluaisit.

Ihan totta, Maja. Se tantrakurssi on innostava. Mitä sanot?

Ei. Erosin kymmenen minuuttia sitten.

Okei. Silloin ei voi tehdä mitään.

Sinäkö lähdit? – Tavallaan.

Kuluu puoli vuotta.

Se tuntuu helvetiltä, mutta sitten laskeutuu pehmeälle ruoholle.

Laskeutuu mille? – Pehmeälle ruoholle!

Mennään tanssimaan. Tulkaa, tytöt. Kippis!

Kippis! Tule mukaan. – Tule.

Etkö voisi juoda vähän enemmän? – Juon vähän lisää.

Voitaisiinko... Voitaisiinko lopettaa tanssiminen?

Tanssit hyvin.

No? – Lähden kotiin. Olen liian kännissä.

Kello on vasta puoli neljä. – Menen kotiin...

Jacobin luokse. – Minä olen liian kännissä.

Auta minut kotiin. – Ilman muuta. Heippa.

Oli mukava tavata. Pidä huolta itsestäsi. Heippa.

Hei hei! Missä Signe on?

Si... Signe?

Signe! – Odota vähän.

No? – Minne mennään?

Minä menen kotiin tuon komistuksen kanssa.

Hänenkö? Entä keskiviikko–Kim?

Tänään on perjantai, joten...

Heippa.

Terve.

Ei kiitos.

Oletko varma? – Olen.

Eikö hän sanonut ei kiitos?

Älä sinä puutu tähän. – Sinun on paras lähteä kotiin.

Mene kotiin nukkumaan.

Mitä sinä teet?

Häivy!

Jopas. – Niin.

Nenästäsi vuotaa verta.

Onko täällä lääkäriä paikalla?

Nuku hyvin.

Vodkaa ilman jäitä. Ole hyvä. – Kiitos.

Niin. Tässä sitä istutaan. – Niin.

Onneksi.

Hei.

Hidastetaanko vähän?

Huomenta. – Huomenta.

Haluatko aamiaista?

Tämä teki hyvää. – Kahviko?

Se myös.

Seinät ovat aika ohuet. – Jep.

Sain tekstarin Mikkeliltä kaksi kerrosta alempaa.

Hän luuli kuulleensa yöllä hirven mylvintää.

Aha.

Aha.

Minun pitää varmaan lähteä.

Kiitos.

Oletko nähnyt rintsikoitani?

Vien tämän keittiöön. Huomenta.

Huomenta. – Huomenta.

Hei. Paljonko sinulla on tilaa autossasi?

Anteeksi, mitä?

Olisi kiva, jos äitisi voisi tuoda oluttynnyrin kioskille.

Ei hän ole Andreaksen äiti. Hän on se hirvi.

Kiva.

Huomenta.

Andreas. Jaha. – Hän asuu opiskelija–asuntolassa.

Siksikö et voi tavata häntä? Älä viitsi.

Raskausarpeni ovat vanhemmat kuin hän.

Onko se hän?

Etkö aio vastata? – En.

Kirjoita, että olet menossa suihkuun.

Että olen menossa suihkuun? – Kirjoita niin.

Minä olen...

Menossa suihkuun. – ...menossa suihkuun.

No niin. Osaathan sinä, pikku vintiö.

Lopeta.

Mitä hän kirjoittaa? – "Saanko tulla mukaan?"

Saat. Milloin tahansa.

Nyt riittää. – Mitä sinä höpötät?

Kirjoitan tuhmia viestejä pojalle, joka masturboi opiskelijakämpässä.

Kysy, voitteko tavata. – Enkä. Se on nuorten höpinää.

Okei.

Menen 201:een.

Haluan vain kuulla, mitkä mahdollisuuteni ovat juuri nyt.

Ilman muuta. Olette ottaneet lainaa lisäsiipeä varten.

Onko rakennusprojekti valmis?

Melkein. Kirvesmiesten takia...

Ja luottotilillä on tehty ylitys.

Onko miehesi muuttanut pois yhteisestä osoitteesta?

Pitää paikkansa. Olen eronnut. Suo anteeksi.

Niin.

Kirjaan sen tähän. – Selvä.

Mutta minulla on kokopäivätyö lääkärinä. – Tiedän.

Ja minusta tulee kesällä ylilääkäri.

Voit siis ottaa lisää vuoroja? – Otan kaikki vuorot, jotka voin.

Mutta jos saan lisää, otan myös ne.

Voin tehdä nyt poikkeuksellisesti niin, –

että nostan luottorajaasi.

Tehdään niin. – Toivottavasti olet ollut tyytyväinen palveluumme.

Ilman muuta. Saatte ison hymiön.

Saattaisin halutakin suihkuun.

Sama täällä! Löysin rintsikkasi.

No niin. Pidä hauskaa.

Sinun pitää olla siellä kello 12.30 lauantaina. – Missä?

Lupasit viedä minut ja Renén laneihin.

Unohdin sen. En voi. Minulla on työvuoro.

Äiti, ihan totta. – Menkää junalla. Maksan lipun.

Pitää ottaa mukaan näyttö ja... – Isä tuli.

Nähdään, muru.

Hyvä. Suukkoja.

Onko sinulla? Kippis. – Kippis.

Sinäkö olet lääkäri?

Niin. Kardiologian erikoislääkäri.

Olen ollut jo monta vuotta. – Olet oikea ahkeraliisa.

Niin.

Oliko niin, että mainitsit olevasi eronnut?

Jep.

Nyt olet siis toteuttamassa itseäsi.

Kapinoit tylsää arkea vastaan.

Ei hullummin ilmaistu.

Miten sujuu?

Juuri nyt mielestäni sujuu oikein hyvin.

Mitä sinä nyt?

Andreas! Istu alas. Me kaadumme.

Toivottavasti. – Ei! Andreas!

Kylläpä sanot kärkkäästi ei. – Me kaadumme!

Vesi on ihanan lämmintä.

Okei, on se vähän kylmää. Tule.

Tule! Tule!

Siis...

Okei!

Taidehallissa on mahtava näyttely.

Eräs, joka oli Antonyn kanssa... – Mennään meille naimaan.

Olet ihana.

Pääni on pitsalaatikossa. – Koeta kestää.

Olet tosi rietas.

Laitettaisiinko jotain ruokaa?

Onpa tämä lujasti kiinni.

Me, talo ja puutarha.

Sinulla on hyviä, vanhoja levyjä.

"Designia Skandinaviasta."

Tutkin tätä vähän lähemmin.

Ei. Älä nuole varpaita, kun kirjoitan äreää tekstaria ex–miehelleni.

Olet mielettömän ihana.

Olet seksikkäin nainen, jonka kanssa olen ollut.

Se on valetta, mutta kiltisti sanottu.

Olet sinä. Hymyile.

Etkö huomaa? – En.

Etkö todellakaan huomaa? – En. Saanko puhelimen?

Minä vain...

Haluan ottaa kunnollisen kuvan.

Okei. Puhelin. Kirjoitan...

Hetki. Otan sinusta kunnollisen kuvan.

Hyvä.

Tee käsillä jotain. – Käsillä?

Hyvä. Hypistele hiuksia.

Hyvä. Ja suu. Käännä pää toiselle sivulle.

Ex–miehelläsi viiraa päästä.

Siinä olet oikeassa.

No niin. Tämä kuvaussessio päättyy nyt.

Puhelimeni.

Älä ota sitä. – En voi pitää kuvia puhelimessa.

Et poista niitä kuvia.

Tämä ei ole fyysisesti mahdollista. – Lakkaa olemasta niin ihana.

Anteeksi. Kiva, että pystyit viemään pojat.

Se tuli vähän lyhyellä varoituksella. – Olin unohtanut työvuoroni.

Ei se mitään. Meidän pitää mennä. – Niinkö? Samoin.

Hei. Oliko hyvät lanit? Tule, Magnus. Ovatko tavarat tässä?

Onko tuo sinun tablettisi?

René, anna se tabletti. – Hyvä kuva Magnuksen äidistä.

Tule, Magnus. – iCloud, äiti. Oletko kuullut?

Kaikki valokuvat menevät suoraan iCloudiin.

Jos olisit vienyt meidät, tätä ei olisi tapahtunut.

Anteeksi, kulta.

Miten papin luona sujui? – Käyn sen rippikoulun!

Näytät laihalta. Sinun pitää syödä enemmän.

Mahtavaa. Kiva, että mikromanageroit minua tuolla lailla.

Jos kerran olen niin laiha, mitä aiot laittaa illalliseksi?

Voit ostaa pitsan. Minulla on työvuoro, jota en saanut siirrettyä.

Niin varmaan, äiti.

Älä heitä kovaa! – En.

Hyvä. – Olenko?

Se meni hyvin. Ja ranne. Juuri noin.

Sinun pitää heilauttaa rannetta ja saada lantio...

Saada lantio... – Saada lantio minne?

Mitä muuta?

Me rakastelemme koko ajan.

En ehdi tehdä väitöskirjaa. Pitäisi erota vähän useammin.

Hei. – Hei, isä.

Uskaltauduit tänään ihan ovelle asti.

Näitkö sen purjehduskerhon, josta lähetin sähköpostia? Rippijuhliin.

Näin. Rahat ovat vähän tiukalla, joten...

Jaetaan lasku. – Claes, en oikein tiedä...

Äiti on rippikoulua vastaan. – Nähdään. Mukavia päiviä.

Raha–asioista puheen ollen Sus ja minä katselemme isompaa taloa.

Sus? – Susanna.

Jaha.

Me tarvitsemme tasoituksen tästä talosta.

Että mitä? – Voit ostaa minut ulos. Reiluun hintaan.

Entä juhlallinen lupauksesi siitä, että saisimme jäädä tähän?

En luvannut ikuisesti maksaa ex–vaimoni asuntolainaa.

Minne me muuttaisimme? Sillan alleko? – Älä hermostu.

En minä hermostu, Claes! – Hyvä, rauhoitu.

Meidän täytyy voida sopia tästä.

Emmehän halua sotkea asianajajia tähän.

Isä, tule. Äiti on tosi jästipäinen. – Tullaan.

Milloin menit naimisiin?

Ihan liian aikaisin. Olin hyvin nuori ja hyvin rakastunut.

Arki seurasi hyvin pian.

Varsinkin Magnuksen jälkeen.

Magnuksen? Kuka on Magnus?

Minun poikani.

Onko sinulla poika?

Mikset ole kertonut? Kuinka vanha hän on?

Hän on 15.

Okei, hän on kymmenen vuotta minua nuorempi.

Niin.

Hän on lähempänä minun ikääni kuin sinä.

Tiedän sen.

Älä ole äreä. Itse salasit sen.

Et kysynyt.

Olisiko pitänyt kysyä, onko sinulla 15–vuotias Magnus–niminen poika?

Tai...

Ei.

Tule tähän.

Niin...

Mahtaako tuo "niin" olla mitään hyvää?

Mahdollinen ylijäämä siis jaetaan. – Niin. Periaatteessa.

Periaatteessa? Kerro vähän tarkemmin.

Miehelläsi on velkaa vanhasta yrityksestään.

Siitä on monta vuotta. – Hän voi vähentää sen osuudestaan.

Vähän yli 800 000 kruunua.

Eli jos saamme talosta myyntivoittoa 800 000, en saa ropoakaan?

On mahdollista neuvotella tasingosta, –

ellet ole vielä allekirjoittanut avioeropapereita.

Suora avioero? – Olet siis.

Minun täytyy katsoa, onko tämä tärkeää.

Lähdetkö oluelle?

Noin. Suljen tämän.

Noin. Anteeksi.

Siis suora avioero?

Täytyykö sinun maksaa hänen vanhoja yhtiövelkojaan? Eikä.

Se paskiainen. Sillan alleko sinä muutat?

Se voi pian olla todellisuutta. Katsotaan.

Voisin myös kertoa Magnukselle totuuden. Jokaisen yksityiskohdan, –

miten hänen isänsä on peuhannut voimistelunopettajan kanssa.

Hän pitää isäänsä pyhimyksenä. No niin, kotona ollaan.

Pitää lopettaa. Heippa.

Niittaan sen. Katso taakse! – Ult, ult, ult!

Mitä? – Ult.

Katso taaksesi. Niittasitko sen?

Tulisitko? – Hetki. Pelaan Magnuksen kanssa.

Voisitko tulla? – Selvä.

Default Noob tsekkaa ulos. Muista pyyntöni.

Oletko humalassa? – Vähän.

Sanoitko hänelle jotain?

En voi olla kanssasi, kun Magnus on täällä.

Älä ole tuollainen. – Andreas.

Tule. – Andreas!

Mitä sinä teet?

Tule tanssimaan kanssani. Tule.

Tule. Tule. – Olet ihana. Ei.

Suloinen, ihana, herkkä Maja, katso minuun.

Kosketa minua.

Me olemme samanlaisia.

Tai toistemme vastakohtia. Se juuri onkin täydellistä.

Se on sitä, mihin pystymme yhdessä. – Lähde, Andreas.

Nyt. Ole kiltti. – Tulin vasta äsken.

Niin, ja nyt saat lähteä. Ollaan yhdessä jonain toisena päivänä.

En halua. – Ovi on tässä.

Tule tänne.

Andreas... No niin.

Olen tosissani.

Hän on vain ystävä. – Selvä.

Niin. Vain ystävä.

Selvä.

Katso.

Miksi minä tiedän täsmälleen, mitä aiot sanoa?

Sinun pitää hankkia oman ikäisesi tyttöystävä.

Etkö sinä uskalla?

Tämä on ollut ihanaa, mutta todellisuus kutsuu.

Magnuksenko takia?

Andreas...

Poistammeko siis toistemme numerot emmekä näe enää ikinä?

Niin.

Andreas.

Andreas!

Et syö juuri mitään.

Ei ole nälkä. – Pelataanko Jackia?

Jackia? En minä pelaa enää Jackia.

Isä käski sanoa, että hän varasi purjehduskerhon rippijuhliin.

Olisi toinenkin asia.

Olen asunut nyt koko ajan sinun luonasi –

ja ollut isän luona vain joka toinen viikonloppu.

Minä ja isä puhuttiin siitä, että ehkä voitaisiin kokeilla –

vaihtaa hetkeksi.

Vaihtaa? Millä tavalla?

Isän talo on paljon lähempänä kerhoa.

Ja minulla on siellä oma huone.

Jaha.

Äiti, mitä nyt?

Se sopii, kulta.

Tee vain niin.

Olen asunut täällä niin paljon, enkä ole nähnyt isää juurikaan.

Se sopii. Minun pitää myydä talo.

Kiitos ruoasta, äiti. – Ei kestä.

Haloo!

6 kuukautta myöhemmin

Milloin kiinteistönvälittäjä tulee? – Ihan kohta.

Vienkö tämän autotalliin? – 40 oppituntia, Signe. 40.

12 jumalanpalvelusta. En olisi uskonut, että hän jaksaa ne.

Sinun pitää mennä, kun oma poikasi pääsee ripille.

Hän kutsui myös Susannan. – Saanko ottaa Kimin mukaan?

Keskiviikko–Kiminkö? – Minä jatkan.

Silloinhan on sunnuntai. – Niin.

Onko hän nyt sekä keskiviikko– että sunnuntai–Kim?

On. Tai pikemminkin keskiviikosta sunnuntaihin –Kim.

Ei käy. – Miksei?

Silloin olen ainoa, joka tulee yksin.

Eikö Pede–setä tule? Hänkin on yksin.

Hän oli tosi hauska sinun synttäreilläsi.

Se nauru. Hän kuulostaa mursulta.

Ota vain Kim mukaan. – Kiitos.

Haluatko tulla meille tänään syömään?

Menen ulos. Ei kiitos. Robert Wahlsteenin kanssa.

Tinder on kiva. Kun pyyhkäisee oikealle, tulee heti osuma.

Oletko Tinderissä? – Aiemmin söin rauhoittavia ja nyt olen Tinderissä.

Syötkö vieläkin rauhoittavia? – Vähän.

Miksi? – Niin, miksihän?

Miksi? – Koska...

Magnus on tosi paljon Claesin luona.

Minä kuljen ympäriinsä tässä paskatalossa.

Jota rakastan. Mutta jota vihaan, kun olen yksin.

Ymmärrän sen.

Puhuit siitä, että jonain päivänä tulee pieni auringonsäde.

Milloin se päivä tulee?

Hän tuli.

Claes, olen juuri lähdössä.

Mihin aikaan voin tuoda Magnuksen huomenna?

Käykö kymmeneltä? Okei, hauskaa iltaa.

Kiitos. Hei.

Robert! Robert, tulen pian!

Pääsenkö sisään? Hei!

Haloo. – Andreas, Maja tässä.

Minulla on asiaa. – Soitit väärään paikkaan.

Mikä hitto...?

Haloo. – Maja?

Siinä sinä olet. – Mitä teet täällä?

Minulla on asiaa. – Ei nyt.

Haluan puhua nyt. Andreas, olit oikeassa...

Maja, ei nyt. – Andreas, tule tänne.

Sanoit, että me sovimme yhteen. Että se on ainutlaatuista.

Olit oikeassa siinä. että todellisuus kutsui.

Ei.

Mene kotiin nukkumaan humalasi pois.

Okei.

Sinä olet... – Andreas!

Maja–kiltti. Mene kotiin nukkumaan.

Pärjäile. – Andreas... Andreas.

Olen kerran saanut tiramisua, joka ei ollut litimärkää.

On aika kylmä. – Mene sisään.

Mutta tämä oli aika märkää.

Kim, katso.

Kuka hän on? – Maja.

Maja. Maja.

Tarvitsen vain avaimen. – Mitä sinä teet?

Anna avain.

Makaat kukkapenkissäni. – En kai.

Kyllä makaat. – Jopas.

Viedään hänet sisään. – Tarvitsette avaimen.

Tule minun kanssani.

Kas niin. – Tattis, seilori.

Kiitti, kapu.

Onko hän Kim? – On, hän on Kim.

Onko hän keskiviikko–Kim? Tiesitkö, että olet keskiviikko–Kim?

Vie hänet sisään. – Sinä olet...

Onko sinulla avaimet? – Ne ovat Signellä.

Kutsumme sinua keskiviikko–Kimiksi.

Huomenta. Mekko on kassissa. – Kiitos.

Ei, olen soittanut ties kenelle.

Kenelle olet soittanut?

Soitin Claesille yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi kertaa.

Hän ei onneksi vastannut. – Etkö muista mitään?

Muistikatko kahdeksasta lähtien.

Ei, ei, ei! Olen soittanut myös Magnuksen voimistelunopettajalle.

Sille ämmälle.

Kahvia? – Kiitos.

Mikä sinulla on tuossa? – Mikä?

Tuo sormus?

Ai se.

Etkö ole kertonut?

Kim...

Onko tuo pilaa? Aiotteko mennä naimisiinkin?

Ojentaisitko minulle juuston?

Miksi juustopakkaus on aina niin vaikea avata?

No niin.

Magnus?

Magnus! Magnus, kuuletko minua?

Kuuletko minua, Magnus?

Maja Damtoft, Hjortevænget 17. Poikani on tajuton.

Olen tuomassa tajutonta poikaa tapaturma–asemalle.

Pane se kanyyli. – Istu alas ja kiinnitä turvavyö.

Selvä. Olen lääkäri.

Mitä?

Vastaa, Claes.

Soitit Claes Damtoftille. Jätä viesti, niin soitan takaisin.

Claes, Maja tässä. Magnus joutui sairaalaan. Soita.

En pysty... Hän on minun poikani. – Tiedän.

Olin unohtanut, että hänen piti tulla luokseni.

Häntä hoidetaan.

Hänen tilansa on nyt vakaa.

Oletko huomannut muutoksia pojan käytöksessä?

Avioero on tietenkin vaikuttanut häneen.

Entä ihan fyysisesti? – Hän kasvaa kovasti.

Mitä tarkoitat?

Hänellä on paha ketoasidoosi, ja hän on kuivunut.

Onko hänellä diabetes? – On. Ykköstyypin diabetes.

Onko oireita ollut? Väsymystä, huimausta, painonlaskua?

Ihminen ei saa olla näin sokea.

Älä ole niin tyly itsellesi.

Hei, kulta.

Mitä on tapahtunut?

Sinä pyörryit.

Lääkärit uskovat, että sinulla on sokeritauti. – Sokeritauti?

Joudunko sitten pistämään itseäni?

Älä mieti sitä nyt. Lepää vähän.

Missä isä on?

Hän on tulossa tänne Puolasta.

Luulin, että sokeritauti oli periytyvä sairaus.

Niin. Se voi tulla myös lääkärin pojalle, –

jos äiti on käyttäytynyt tosi itsekkäästi.

Siksikö olen ollut niin väsynyt?

Kulta... Anteeksi.

Miten voit? – Okei. Toitko minulle jotakin?

Pikku tuliaisen vain. – Kiitos.

Onko tämä Puolasta? – On.

Varsovasta.

Aiotko tehdä sen? – Ehkä. En tiedä.

Snapista on tullut ärsyttävä.

Joka kerran, kun swaippaa...

Arvot näyttävät hyvältä. Toivut hienosti.

Hyvä. Hienoa, vai mitä?

Menen vessaan. – Autanko sinua?

VÄITÖSKIRJAN PALAUTUS

Claes. – Hei.

Minulla on asiaa. – Menenkö...?

Älä. Kyse on Magnuksen rippijuhlasta. Järjestetään se.

Puolentoista viikon kuluttua? Hän voi olla vielä sairaalassa.

Siirretään riidat syrjään ja ollaan kunnolla.

Mutta peruutin purjehduskerhon. – Järjestetään juhla puutarhassani.

Jaksatko sinä, kun nyt olet myymässä taloakin?

Se ei ole enää myytävänä. Minä hyväksyin tarjouksen.

Hienoa. – Jaha. Okei.

En aio olla juhlassa äreänä. Se koskee myös sinua, Susanna.

Pitäisikö... Me hoidamme ruoat. Sinulla on muuta järjesteltävää.

Kävin kurssilla ja opin laittamaan ihanaa vegaaniruokaa.

Ottolenghin inspiroimaa. – Sovitaan niin.

Hyvä.

MYYTY

Tilaa on tarpeeksi.

Häiritsee, että pöytä on matalampi. – Tämä on tahmea.

Tämä on vähän matalampi.

Ai!

Löitkö itsesi? – En, iho jäi puristuksiin.

Pikku nipistysjälki. Siihen riittää seitsemän tikkiä.

Nyt tämä on kunnolla.

Varo sormia. Nosta.

Vähän matalampi ja leveämpi. – Se on lyhyille.

Missä Magnus on? – Laneissa.

Hän meni sinne omin neuvoin. En saa auttaa missään.

Hän rankaisee minua vieläkin vähän.

Kippis. – Kippis.

Näytät väsyneeltä, Claes. Miten sinä voit?

Rehellisesti sanoen tällä hetkellä on aika rankkaa.

Taasko?

Pohdin sitä, –

miten minun elämäni jakaantui kahteen aivan erilaiseen puoleen.

Toinen puoli oli apaattinen perheenisä.

Toinen puoli jahtasi kyseenalaisia naisia.

Se oli oma valintasi.

Totta. Niin oli.

Mietin vain sitä...

Että milloin se alkoi ja miten.

Se vain tapahtui.

Minulla on siitä tosi huono omatunto.

En käsitä, etten tajunnut sitä juttua Magnuksen opettajan kanssa.

Hänet olin melkein unohtanut.

Sait nuorta lihaa.

Meidän seksimme oli kurjaa. Tekee melkein pahaa ajatella sitä.

Hyvä, että olet löytänyt taas rakkauden.

Niin. Täytyykin lähteä.

Susanna kävi luomutorilla. Sunnuntaiksi pitää olla valmista.

Kiitos avusta. – Ei kestä.

Claes, helkkari.. – Anteeksi. Minä vain...

Unohda se. Anteeksi.

Kiitos eilisestä, Claes

Hei, kulta.

Sujuiko hyvin? Entä insuliini? – Kaikki hyvin.

Hyvä. Katso.

Oletko iloinen?

Onko jokin hullusti? – Sain sähköpostin papilta.

Jaha.

Opetuksessamme ja ohjauksessamme on keskeistä, –

että rippilapsi tulee Jumalan huoneeseen, –

jotta hän voi reflektoida, –

haluaako hän ottaa vastaan kristillisen kasteen.

Mutta hän oli sairaalassa kaksi viikkoa sokeritaudin vuoksi.

Ikävää. – Ehkä voisit tehdä poikkeuksen?

Hän oli kirkossa vain kerran. – Hän iloitsi niin valmistautumista.

Puhumattakaan jutteluistanne Jeesuksesta ja kaikesta muusta.

Voin kertoa, että meillä on syksyllä myös opetusta, –

jolloin hän voi oppia paljon. Ei vain pieniä pätkiä, –

vaan Jeesuksen tarinan kokonaisuudessaan.

Syksyllä? – Niin, syksyllä.

Äiti, anna olla. – Ei voi olla totta.

Yhdentekevää.

Entä kaverisi? Mitä he sanovat?

Eivät mitään. Menen kirkkoon mukaan huomenna.

Saat juhlat joka tapauksessa. – Anna jo olla.

Kävi kuten halusit, ja vältyt konfirmaatiolta.

Kaikkivaltiaan oikealla puolella, –

josta hän on tuomitseva eläviä ja kuolleita.

Ja Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan, –

pyhäin yhteyden, syntien anteeksi– antamisen, ruumiin ylösnousemisen –

ja iankaikkisen elämän. Aamen.

Anders Dalby Skousen, haluatko tulla kastetuksi kristilliseen uskoon?

Haluan.

Magnus, tule.

Mitä? – Nyt.

Mitä nyt? – Tule.

Aamen.

Maja, meillä oli hyvä tapaaminen... – Saanko lainata tuota?

Magnus Damtoft, haluatko tulla kastetuksi kristilliseen uskoon?

Mitä sinä teet? – Haluatko?

Haluan.

Käy istumaan.

Kaikkivaltias Jumala antakoon sinulle uskoa ja toivoa.

Herra siunatkoon ja varjelkoon sinua rakkaudessaan. Aamen.

Aamen!

Hei. – Hei. Onnea Magnukselle.

Puutarhassa on limua.

Hei! Tässä tulee ruokaa. Takuuvarmasti torjunta–aineetonta.

Ja autossa on paljon lisää. – Kiitos.

Kiitä Ottoa.

Tuolla on pöytiä.

No niin. Suuri päivä koitti. – Niin.

Nuo ovat hyviä. – En tiedä...

Näyttää hyvältä.

Tosi hyvää, Pede!

Vähän merkillistä.

Rakkaat vieraat. Pahoittelut kaikille, jotka eivät nähneet –

konfirmaatiota, tai miksi sitä tapahtumaa kirkossa kutsuisi.

En itse asiassa uskonut, että rippijuhlista tulisi mitään.

Kun tuli se typerä sokeritauti ja...

Vuosi ei ole ollut erityisen mahtava.

Oli vanhempien avioero ja kaikkea.

Olen tosi iloinen lahjoista ja siitä, että juhlitte minua tänään.

Susanna, sinä valmistit ruoat. Olen tosi iloinen siitä.

Ja sinä isä hommasit teltan, jotta saimme juhlapaikan.

Ja äiti... Haluan sanoa, että...

Niin ärsyttävää kuin se voikin olla, –

että on noin jästipäinen äiti...

Se antaa silti tunteen, että me selviämme.

Selviämme kaikesta.

Ehkä ei aina parhain arvosanoin, mutta vähät siitä, vai mitä, äiti?

Kiitos siitä.

Juodaanko maljat? Jos jollakulla on vissyvettä minulle.

Kiitos, Pede.

Kippis. – Kippis.

Hyvä puhe. Hienoa. – Kiitos.

Helkkarin ihana poika. – Helkkarin hullu nainen.

Kiitos ihanista juhlista. – Kiitos sinulle, Susanna.

Ja kiitos herkullisesta kasvislasagnesta.

Ei kestä. Sitä ei syöty kovin paljon...

Hei. Kiitos lahjoista.

Emme ehtineet jutella. Jutellaan joskus toiste.

Käyn hakemassa auton.

Hei. Nähdään. Hyvää kotimatkaa.

Okei. Tiedän, ettei ajoitus ole kovin hyvä, mutta...

Jos pyydän miljardi kertaa anteeksi sitä, miten paskamainen olen ollut, –

voisitko ajatella antavasi minulle uuden mahdollisuuden?

Hyvää kotimatkaa. – Hei. Kiitos lahjoista.

Mieti, miten iloiseksi Magnus tulisi.

Claes, olen antanut sinulle anteeksi sen, että jätit minut.

Ja tiedän, että olet aina paras isä Magnukselle.

Aina.

Mutta juuri nyt olet paniikissa.

Claes, minä... Toivotan sinulle kaikkea hyvää.

Mutta niin ei tapahdu.

Ymmärrätkö sen? – Ikävä kyllä.

Magnus?

No niin.

"Tohtorinväitöskirjanne on hyväksytty tarkastettavaksi."

Onneksi olkoon, äiti. – Kiitos.

Hauskaa iltaa. – Samoin.

Suomennos: Arja Sundelin Scandinavian Text Service