Original subtitles

Meeri sanoi puhelimessa, että -

Jussi kävi katsomassa häntä vankilassa vain alkuaikoina.

Sitten hän lopetti kokonaan.

Joo. Hän on vain katkera.

Jussissa on jotain muutakin outoa.

Hän väistelee niistä asioista puhumista.

En saa hänestä oikein mitään otetta.

Sinusta on tullut vanha höppänä.

Mikset vain nauti eläkepäivistäsi?

Entä jos Meeri on syytön?

En saa rauhaa, jos en selvitä sitä.

Ihme nahjus tuostakin tuli.

Toin teille saalista.

Roskaisia marjoja.

Olisit voinut perata ne edes.

KAUSI 3 OSA 6

Huomenta. -Luin viestisi.

Nytkö luulet, että murhaaja on Seppo Ahola?

No joo.

Hän on jo kolmas epäilty.

Miksi nyt olet varma?

Sepolla on motiivi. -No mikä?

Hän menetti lapsensa, koska hänen isänsä teki lastensuojeluilmoituksen.

Seppo selvästi valehteli meille. Hän väitti, että ilmoitus oli nimetön.

Eli Sepon motiivi olisi kosto isälle.

Mutta miksi hän olisi tappanut saarnaajan?

Mustapää sanoi nähneensä Sepon.

Eihän se vielä ole mikään syy tappaa ketään.

Mustapää oli tulossa antamaan meille lausuntoa.

Näkikö Sanna Seppoa ennen katoamistaan?

En tiedä. -Miten niin et tiedä?

En voi tietää kaikkea, mitä hän teki sinä iltana.

Ota selvää.

Vittu, pitikin lähteä sinne Helsinkiin.

Jos yhtään lohduttaa, niin ministeriö ja media ovat niskassani 24/7.

Nyt on tulosten aika.

Joo. -Hae Seppo Ahola sisään.

Jussi Ritola tässä terve.

Huomenta.

Huomenta. -Oletko nähnyt Ritolaa?

En.

Ihmiset osoittivat minulle myötätuntoa.

Että on se hyvä, kun saatiin syyllinen kiinni.

Että on varmasti helpompi käsitellä surua.

Ensin ajattelin mennä vain eteenpäin. Että selviäisin.

Sitten tuli hirveä syyllisyys siitä, että olen edes olemassa.

Tuntui, että -

ihon alla on pelkkää mätää paskaa.

Vaikka miten viiltelin, niin mikään ei auttanut.

Mitä pitempään sitä salasi, sitä vaikeammalta tuntui kertoa kenellekään.

Ja se

Ja se möykky vain kasvoi sisälläni.

Sitten alkoi se kaman käyttö ja muu sekoilu.

Se oli ihan helvettiä.

Helvettiäkö?

Minä istuin vittu vankilassa.

Enkä ollut tehnyt mitään.

Olisit voinut estää sen.

Minä olin 15.

Ja ihan Ritolan vietävissä.

Yritin puhua hänelle, mutta

Ritola oli vain, että parempi näin.

Että ei ole Aaro mitään hätää.

Mutta olin tappanut omat vanhempani.

He puhuivat avioerosta.

He riitelivät sinusta.

En halunnut, että käyt meillä enää.

En tajunnut, miten suhteemme satutti sinua.

Luulin, ettei kukaan tiennyt.

Minulla on ikävä heitä.

On sinulla ollut kannettavaa.

Mutta mennyt, mikä mennyt.

Nyt pelastamme sen, minkä voimme.

Jussi Ritola tässä terve. Jätä viesti -Jo se nyt on perkele.

Moi. -Lähetätkö partion Seppo Aholalle?

Ritola ei ole kotona.

Okei. -Hänen autonsa on täällä pihassa.

Pitääkö hänestäkin jo huolestua?

Pitäisikö hänen peräänsä kysellä?

Tee niin.

No, vittu, lopultakin. -Joo, sori.

Onko jokin hätänä?

Haluan vain tietää, että missä me nyt oikein menemme.

Mitä tarkoitat?

Olet alkanut taas vältellä minua.

Et vastaa puheluihini.

Ja kun vastaat, olet kylmä.

Oletko tehnyt jotain?

Arvasin.

Eli mitä?

Baarista pano.

Voi vittu!

Mitä ajattelet?

Mitäkö ajattelen?

Että selvitä se pikku paneskelusi ihan omassa päässäsi.

Meillä on nyt isommat jutut käsillä. Olemme isiä.

Siitä sinä et huoraamalla eroon pääse.

Jääkää te tänne väijymään.

Moi, Suvi.

Kuule, ihan uskomaton juttu. -Mitä?

Meeri Ritola ja Aaro Leppihalme antoivat juuri lausunnon,

että Jussi Ritola lavasti vaimonsa syylliseksi murhaan vuonna 1999.

Mitä?

Joo.

Ritola oli tunnustanut tekonsa Meerille eilen, ja nyt häneen ei saada yhteyttä.

Meeri sanoo, että hän on itsetuhoinen. -Hän ampuu itsensä.

Että hän ampuu itsensä.

Vittu, mikä sotku.

Pitäisikö hänen kotonaan käydä uudestaan?

Lähetä se partio Aholalta.

He ovat siellä turhaan.

Seppo on nimittäin täällä.

Missä?

Yritin puhua siitä isällekin.

Isä ei sitä tajunnut yhtään.

Että mitä sinä vanhoja mietit.

Mutta kun se -

vaivasi minua.

Se tulee vieläkin uniini.

Haluatko varmasti puhua Marjasta?

Joo.

Marja.

Seppo puhuu nyt siitä tytöstä,

jonka isosisko tappoi täällä Varjakassa aikoinaan kaksi miestä.

Joo.

Niemitalon Leena.

Olin silloin 16.

Kaverit tulivat muka hakemaan ajelulle.

Hyppään kyytiin.

Ihmettelen, että -

minkä takia Marja on kyydissä.

Vilkaisen taustapeilistä -

ja näen hänen silmänsä.

Minä sanoin, että -

haluan pois kyydistä.

Etten halua olla mukana siinä.

He vain nauravat.

Että menikö pojalla pupu pöksyyn.

Älä nyt.

Nyt sinäkin pääset naimaan.

Sitten he -

vartioivat ulkopuolella,

etten peräänny.

Minun pitää todistaa heille.

Todistaa?

Niin kuin isälle?

Niin.

Kerroin isälle,

kun se niin vaivasi.

Isä sanoi, että: "Lopeta."

Se tyttöhän antoi anteeksi.

Mutta se ei helpottanut.

Marja ei katsonut ketään silmiin,

kun hänen käskettiin antaa anteeksi.

Mustapää seisoi edessä.

Hänen vanhempansakin olivat siellä.

Sitten kun me lähdimme,

pojat nimittelivät häntä huoraksi.

Enkä sanonut mitään.

Sitten, kun hän tappoi itsensä

Mitä asiaa?

Kyllä minä tiedän, että sinä sen teit.

Rahoja ei näy missään ja nyt yrität järkätä minut vankilaan.

Olisit tarkempi nuorten naisasiakkaiden kohdalla.

Miten sait heidät valehtelemaan minusta?

Uskovaiset ihmiset. Vittu, mitä porukkaa.

Älä nyt hätäile, Aaro.

Kyllä me saamme asiasi järjestymään.

Ehkä he saattaisivat luopua syytteistä.

Sitten olisimme sujut.

Ai saatko tytön luopumaan syytteistä, jos minä luovun korvausvaatimuksesta?

Sinähän sen sanoit.

Miksi minä siitä luopuisin?

Vanhempani eivät olisi ikinä antaneet sinulle sitä patenttia.

Väärensit heidän nimensä ja kiristit Meeriltä allekirjoituksen.

Ehkä niin.

Mutta mieti nyt kuitenkin.

Vai -

oliko sinulla jotain muita vaihtoehtoja?

No?

Ai saatko tytön luopumaan syytteistä, jos minä luovun korvausvaatimuksesta?

Sinähän sen sanoit.

Miksi minä siitä luopuisin?

Vanhempani eivät olisi ikinä antaneet sinulle sitä patenttia.

Väärensit heidän nimensä ja kiristit Meeriltä allekirjoituksen.

Ehkä niin.

Mutta mieti nyt kuitenkin.

Raiskasit Marjan.

Ei se ollu raiskaus.

He pakottivat.

Olin lapsi itsekin.

Älä. Ei.

Älä.

Älä.

Sinulla oli monta kertaa mahdollisuus puhua totta.

Kertoa, mitä Marjalle tehtiin!

Minä yritin.

Sano yksikin syy, miksi en ammu sinua. -Älä!

Saatanan ruikuttaja!

Seppo Viljami Ahola.

Sinua kuulustellaan isäsi murhasta.

Mitä sinä puhut? En ole murhannut ketään.

Olit niin vihainen, että ammuit hänet!

Valehtelit, että ilmoitus oli nimetön, mutta sehän oli isäsi!

Sinun oma isäsi!

Se ilmoitus on pelkkää valetta.

En ole koskaan lyönyt lapsiani!

Mistä tiesit, että se oli isä?

Älä! Hän kertoi siitä muka ohimennen.

Sanoi, että huoltajuuskiistamme eivät olisi loppuneet,

jos hän ei olisi tullut väliin. Isä kysyi: "Mitä siinä vetistelet?

Itsehän halusit erota perheestäsi.

Kanna vastuusi kuten mies."

Sitten ammuit hänet ja Mustapään! -En!

En ole tappanut ketään.

Missä Tervo on?

Kuka? -Vittu, mikä vätys.

Missä Tervo on? -Ei!

Kerro.

Raiskaaja.

Sano se!

Mitä? -Sano, että olet raiskaaja!

Olen raiskaaja!

Olen raiskaaja!

Olet vapaa.

Anteeksi.

Ritola.

Kiitos.

Ota tämä käsiside myös pois.

Anna anteeksi.

Mitä?

Olen pilannut kaiken.

Mitä sinä selität?

Ota nyt tämä käsiside pois.

Etpä olisi mennyt sinne nuotiolle.

Mitä helvettiä?

Minun oli pakko.

Olin ihan varma, että olet jäljilläni.

Mitään ei voinut enää peruuttaa.

Anteeksi.

Mitä helvettiä olet tehnyt?

Minä en ole tehnyt mitään!

Jos Kaarlo ei olisi alkanut kaivelemaan vanhoja asioita,

mitään ei olisi tapahtunut!

Sinä olet tappanut Kaarlo Aholan.

Meeri on syytön.

Aaro tappoi vanhempansa.

Vahingossa.

Minä lavastin Meerin.

Kaarlo tajusi sen.

Olisi vain antanut olla.

Poliisinhan pitää käyttää omaa harkintaa.

Niinhän hän itsekin aina sanoi.

Mitä väliä sen on,

että 15-vuotias on vahingossa -

myrkyttänyt omat vanhempansa?

Mitä hän olisi siitä saanut?

Eikä häntä vankilaan olisi laitettu.

Mutta maine olisi mennyt.

Ja elämä pilalla.

Olimme siinä nuotiolla.

Sanoin Kaarlolle, että -

anna olla.

Että minä olen hoitanut tämän -

niin kuin parhaaksi katsoin.

Eikä Meeri mikään viaton ole.

Tiedäthän itsekin, mitä hän on minulle tehnyt.

Kaarlo oli, että:

"Aaroa muka suojelit.

Itseäsi sinä vain ajattelit.

Et kestänyt häpeää.

Aisankannattaja!"

Silloin minulla napsahti.

Otin halon ja -

kolautin häntä päähän.

Hänen jalkansa sätkivät siinä.

Sitten hän tuupertui siihen.

Mutta hänhän virkosi -

ja lähti juoksemaan karkuun.

Otin pyssyn ja -

sen jälkeen minusta tuntui, että -

kaikki on ihan

Kaikki on muuttunut.

Mitään ei voinut enää perua.

En voinut tehdä muutakaan.

Hän olisi kertonut kaiken.

Sitten nostin hänet takakonttiin -

ja kuskasin kauemmas.

Hain teidän kuvanne siihen päälle,

koska ajattelin, että KRP alkaa kuitenkin tutkia tätä.

Yritin hämätä.

Ja te aloittekin tutkimaan -

sitä copycat-hommaa.

Entä Mustapää?

Ja se thaimaalainen?

Te sanoitte, että -

Mustapää tulee -

antamaan lausuntoa asemalle -

ja että Kaarlo oli kertonut Mustapäälle tutkimuksistaan.

Te olisitte päässeet jäljilleni.

Houkuttelin Mustapään metsään yöllä.

Ja marjanpoimija.

Hän vain yhtäkkiä tupsahti siihen jostain -

ja näki kaiken.

Mikset tappanut minua?

Koska olen nainen?

Hänellä on ase!

Sanna. -Pysy siellä.

Ritola.

Ritola.

Tämä on nyt tässä.

Tämä on ohi.

Päästä Sanna.

Ja tule itsekin ulos.

Ritola.

Sanna.

Joo. -Pysy siellä!

Olen kunnossa.

Sinä olet kipeä.

Olen.

Minun piti tuoda nämä jo aikaisemmin.

Kiitos.

Tulitko Varjakkaan kuolemaan?

En minä niin rohkea ole.

Ehkä vain lykkäsin ongelmaa, kun en kestänyt ajatella sitä.

Mitä?

Kuolemaa.

Pelkäätkö sinä?

Minä olen aina yrittänyt ratkoa asiat.

Mutta tälle ei voi mitään.

Ihan sietämätöntä.

Mutta tosiasia on se,

että minä olen kohta multaa.

Äiti sanoi aina,

että mikään ei ole pakko,

paitsi verot ja kuolema.

Haluan olla Silvian ja Sinin kanssa.

Haluan mennä Sinin kanssa bingoon.

Haluan vielä saada rakkautta.

Haluan vielä suudella.

Haluan elää.

Ritola.

Ritola.

VATI-ryhmä tuli.

Tiedät, miten tämä menee.

Minulla ei ole ketään.

Minulla ei ole mitään.

Voi saatana teitä miehiä!

Sinäkö tässä saatana uhri olet?

Katso peiliin!

Sinä olet terve.

Olet hyväkuntoinen viisikymppinen mies.

Et tiedä kärsimyksestä yhtään mitään.

Katso minua!

Hän antautuu!

Hän antautuu!

Kädet ylös, täällä poliisi!

Autatko minua? -Joo.

Oletko ookoo? -Joo.

Nosta kädet ylös!

Kädet ylös!

Jään tähän.

Nosta ne kädet ylös!

Pudota ase!

Pudota ase, tai poliisi ampuu!

Pudota ase!

Ritola.

Älä tee sitä.

Pudota ase!

Pudota ase!

Viimeinen varoitus!

Pudota ase!

Kiinni! Maahan.

Raudat.

Anteeksi.

Minä tein virheen.

Anna anteeksi.

Saatoin sinut vaaraan.

Miksi sinä niin teit?

Olin ainoa, jolle Henri oli kertonut,

mitä hänelle tehtiin lapsena.

Halusin kertoa hänelle,

että poliisi tulee kyselemään.

Yrititkö pelastaa hänet?

Niin kuin Marjan?

Ehkä.

Äiti.

Niin?

Et sinä ole paha ihminen.

Kuuntelin viime kesänä suviseuroja netistä.

Niistä lauluista tuli lämmin olo.

Niin kuin lapsena,

kun istui sinun sylissäsi ja kuunteli niitä.

SItten kun puhujat alkoivat puhua,

niin minulle tuli paha olo.

Minua ahdistavat ne puheet.

En tajua sitä, kun he sanovat,

että se, joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi,

ei pääse taivaaseen.

Että ainoa oikea usko -

on lapsen usko.

Sellainen, joka ei kyseenalaista mitään.

Eivätkö lapset juuri kysele?

Sinäkin kerran kysyit seuroissa,

että miksi Jumala ei pelastanut Jeesusta.

Kysyinkö?

Puhujaveljellä meni jauhot suuhun.

En muista yhtään.

Olin niin ylpeä,

että tämä on minun tyttöni.

Tänä sunnuntaina haluan muistuttaa teitä kaikkia -

Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme opet

Te kaikki varmasti tunnette minut.

En ole käynyt täällä sen jälkeen, kun

Kun äiti pidätettiin täällä.

Ajattelin, etten tule tänne enää.

Että ei minun tarvitse.

Olen murhaajan lapsi.

Mutta myös minulla on oikeus mennä eteenpäin.

Sijaisäitini Aino käski kertoa, miten olen selvinnyt.

Ja minähän olen selvinnyt.

Me kaikki lapset olemme.

En vielä tänäkään päivänä ymmärrä,

että miksi äitini meni niin pitkälle,

että surmasi ne miehet.

Ei sitä voi käsittää.

Viha selittää paljon.

Epäoikeudenmukaisuuden kokemus synnyttää vihaa.

Mutta se, mitä äiti teki, oli väärin.

Se oli pohjimmiltaan äidin omaa surua,

kun hänen siskoaan oli satutettu.

Marja oli hänelle niin rakas.

Minua pelotti ihan hirveästi tulla tänne.

Että mitä te ajattelette minusta.

Että

Ida.

Puhu vain.

Me olemme kaikki -

miehet ja naiset, yhtä ja samaa.

Olemme ihmisiä,

jotka kaipaavat rakkautta -

ja hyväksyntää.

Emmekö voisi vain aloittaa alusta,

puhtaalta pöydältä?

Ettemme näkisi toisiamme vihollisina.

Tässä talossa on aina luettu Raamattua.

Siinä kirjassa sanotaan vaikka ja mitä hirveyksiä.

Jos mies tekee aviorikoksen toisen miehen vaimon kanssa,

pitää sekä nainen että mies tappaa.

Jos mies makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa,

hänet pitää surmata.

Nainen vaietkoon seurakunnassa.

Äitikin luki meille joskus Raamattua.

Äitin lukemana se oli kuin -

ihan toinen kirja.

Jumalan edessä -

minä olen samanlainen kuin sinä.

Hyppysellinen savea.

Pidetään huolta toisistamme -

ja kannustetaan toisiamme rakkauteen -

ja hyviin tekoihin.

Haluaisin lukea teille vielä yhden kohdan Raamatusta,

joka on minulle kaikista tärkein.

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä,

mutta minulla ei olisi rakkautta,

olisin minä vain helisevä vaski -

tai kilisevä kulkunen.

Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja,

ja minä tietäisin kaikki salaisuudet,

ja vaikka minulla olisi kaikki usko,

niin, että voisin vuoria siirtää,

mutta minulla ei olisi rakkautta,

en minä mitään olisi.

Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhän ravinnoksi,

ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi,

mutta minulla ei olisi rakkautta,

ei se minua mitään hyödyttäisi.

Rakkaus ei koskaan häviä.

Mutta profetoiminen,

se katoaa.

Ja kielillä puhuminen lakkaa.

Ja tieto katoaa.

Sillä tietomme on vajavaista -

ja profetoimisemme on vajavaista.

Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on,

katoaa se, mikä on vajaavaista.

Niin pysyvät nyt usko, toivo -

ja rakkaus.

Mutta suurin niistä on rakkaus.

Saat anteeksi.

Tekstitys: Niina Mahosenaho