Original subtitles

Vihamme on vankkaa.

Vihollisemme on selvä. Kristitty.

Kuten Koraanissa sanotaan: Täytän helvetin teillä...

Salli äitini parantua.

Hän on kaikkeni.

Tiedät, että olen heikko ja herkkä.

Pyhä Neitsyt Maria, en voi olla olemassa tässä maailmassa yksinäni.

Jos hän kuolee, anna minun mennä hänen mukanaan.

Huomenta. Kuuntelet Radio 103:a.

Kello on kuusi. Aika kysymyksille.

Käsittelemme kysymyksiä, jotka valvottavat.

Valitsimme useimmin kysytyt kysymykset.

Ensimmäinen: Miten paavi Francis II kuoli?

Toiseksi: Uskooko kukaan tarinaa äkillisestä sairastumisesta?

Kolmanneksi: Eikö näin käynyt myös Johannes Paavali I:lle?

Neljänneksi: Eikö Johannes Paavali I aiheuttanut ongelmia–

–Vatikaanin ylemmissä portaissa.

Viidenneksi: Toistaako historia itseään?

Kuudenneksi: Kuka on uusi paavi?

Tule tänne.

Polvillesi.

Älä likaa vaatteitani.

Minun pitää vaihtaa vaatteeni.

Minä lähden.

Tuo uusi paavi taskussasi.

Brannox on kuulemma hyvin puoleensavetävä.

Sitten käytän charmiani hurmatakseni hänet.

Älä innosta minua taas.

Minulla on paljon projekteja Brannoxille.

Sinulla on vain yksi projekti, Tomas. Tuottaa minulle nautintoa.

UUSI PAAVI ON KUOLLUT

Voiello, useampi artikkeli vihjaa rivien välissä tietysti–

–että sinulla olisi ollut näppisi pelissä Fancis II:n kuolemassa.

En voi syyttää heitä.

Heinä minäkin epäilisin itseäni.

Hermostuttaako?

Aina. En ole mikään vaisu mies.

–Mikä hermostuttaa? –Hätiköinti.

Aivan. Se johti kyseenalaiseen päätökseen.

Francis II.

Meidän on suostuteltava Brannox–

–ennen kuin palaamme Francis II:n hautajaisiin.

Miksi etukäteen?

Meillä ei ole varaa äänestää häntä, jos hän ei varmasti suostu.

On riskinsä.

Olen kuullut hänen olevan vaikea ja epäilevä kopea mies.

Haluan uuden paavin läpi suoraan.

Sir John on suurenmoinen pappi.

Todellinen isähahmo. Viisas ja vakaa.

Vietimme useita hedelmällisiä päiviä opiskellessamme yhdessä–

–Euroopan kirkolliskokouksessa.

Hänen sanotaan olevan taipuvainen masennukseen.

Kellä ei olisi taipumuksia sellaiseen?

Hän on kääntänyt hämmästyttävän monta anglikaania katolilaisuuteen.

Valtavia määriä.

Hän ei osallistunut konklaaviin. Minusta se on sopimatonta.

Hän oli estynyt. Hän huolehti vanhemmistaan.

Hän kirjoitti minulle 36–sivuisen koskettavan kirjeen.

Haluaisin näyttää sitä teille.

Älkää.

Mitä Pius XIII sanoisi?

Olemme unohtaneet Pius XIII:nnen.

En ole unohtanut häntä, Gutierrez.

Pyrin kunnioittamaan häntä.

Rakas Lennymme aloitti paaviutensa myöntymättömänä.

Mutta lopulta hän pehmeni.

Hän etsi keskitietä.

Siksi olemme matkalla sir John Brannoxin luo.

Hän on keskitien teoreetikko.

Ensin omatunto, sitten paavillinen erehtymättömyys.

Ensin pehmeä kompromissi, sitten dogmit.

Tätä sir Johnin filosofia lyhykäisyydessään on.

Se on ainoa keino lepyttää seksiskandaalit–

–terrorin uhka, Pius XIII:n idolisointi–

–sekä epäilykset Francis II:n kuoleman ympärillä.

Olemme hyökkäyksen alaisina. Ymmärrättekö?

Siksi miellä on kiire.

Siksi meillä on vain yksi kandidaatti: Sir John Brannox.

Kardinaali Newmanin kuuluisa patsas.

Olen kuullut siitä, mutta en ole nähnyt sitä.

–Kuka hän on? –Miten niin?

Johnin filosofinen ja henkinen mentori.

Se on hän.

Ei se ole hän.

Olemme delegaatio Vatikaanista. Hänen pyhyytensä odottaa meitä.

Kuten hän sanookin:

"Meitä kaikkia odotetaan, ennemmin tai myöhemmin."

Sanoinhan. Taipuvainen masennukseen.

Eminenssi pahoittelee, mutta hän oli erittäin väsynyt.

Hän ei ikinä valvo pidempään kuin 22.30 asti.

Hän tapaa teidät aamulla.

Ohjaan teidät huoneisiinne.

Suokaa anteeksi. Meidän on tärkeä nähdä hänet heti.

Aiomme lähteä aamulla aikaisin.

Mahdotonta. Sir John ei muuta tapojaan kuoleman uhatessakaan.

–Onko täällä kummituksia? –Kyllä.

Tunsin oloni yksinäiseksi.

Jos päästän sinut sisään...

...tunnemme olomme vielä yksinäisemmiksi myöhemmin.

Teit oikean päätöksen.

Nautinto johtaa kipuun.

–Mitä tuo musiikki on? –Lienee itse sir John.

–Tapasitko hänet jo? –En vielä. Hän oli väsynyt.

–Onko se cembalo? –Ei. Harppu.

–Olet väärässä. Se on cembalo. –Riittää.

Nämä ylhäiset miehet katselevat minua.

Nuole minua.

Emmehän joudu ikinä erillemme, John?

Emme ikinä, Adam.

Eminenssi, löysinhän teidät vihdoin.

He ovat istuneet tuossa liikkumatta–

–tunnin ja 10 minuuttia.

Mikä palsamointiprosessi se oikein on?

Kyse on murskaavasta surusta.

Lepääkö haudassa heidän poikansa?

Sir Johnin kaksoisveli Adam.

40 vuoden jälkeenkin herttua ja herttuatar istuvat tuossa–

–vielä kahdeksan tuntia.

Auringon laskiessa herttuatar Brannox huokaa kerran.

Palvelijat tietävät, että on aika palata sisälle.

Teidänkin on aika palata sisälle.

–Sir John odottaa. –Vihdoinkin.

Mistähän löytäisin sir Johnin?

Löysitte hänet juuri, eminenssi.

Tässä me olemme. Kauhistuttavan keskustelun edessä.

Harmillisesti ei ole keksitty toista keinoa tutustua toiseen ihmiseen.

Pötyä. Tietysti on.

Entä rakkaus ensisilmäyksellä–

–jota seuraa kiihko, villi ja hiljainen?

Se saisi oloni tukalaksi.

Pitäydytään vanhassa kunnon keskustelussa.

–Minä olen... –Olette tähti.

Kaikki tuntevat teidät. Eminenssi kardinaali Angelo Voiello.

Tiedättekö monesti olen lukenut "Mies kulisseissa" kirjanne?

–En tiedä. Monestiko? –Kerran.

Sanoin itselleni: "Jos luen tämän uudelleen"–

–"on mahdollisuus, että muutun pahaksi."

Miltä minä vaikutan?

–Sanoisin hyvinvoivalta. –Olen ärtynyt.

Vain muut tuntevat tuntoni.

Voisin kuvitella, että voitte kuvitella syyn vierailullemme.

Minulla ei ole kuvitelmia.

Saadakseni elosta siedettävää, olen vähentänyt kysymyksiä.

–Sallinette minun kertoa... –Oletteko nähneet vanhempiani?

–Taisin nähdä vilauksen. –Olette onnekas.

Heihin ei niin vain törmää.

He asuvat linnan pohjoissiivessä.

Kuin tunnollisesti vältelläkseen minua.

Perhedynamiikka voi olla väsyttävää.

Kaikki voi olla.

Sää, ruoka, monotonia, Lontoo.

Tiedättekö, miksi vanhempani eivät halua nähdä minua?

Miksi eivät?

He uskovat, etten tehnyt tarpeeksi–

–pelastaakseni kaksoisveljeni Adamin, heidän lempilapsensa.

Kylmänä talvipäivänä vuonna 1985.

Olen pahoillani.

Turhaa olla pahoillaan.

Vanhempani tekevät, kuten kaikki ihmiset.

Syyttävät muita.

Me katoliset sentään syytämme kaikesta Jumalaa.

Mehän annamme hänelle kaiken kunnian.

Eikö se ole sama asia?

Kertokaahan.

Kuinka paljon elämästään valtiosihteeri käyttää–

–informoidakseen itseään?

Kaiken. Rukoillessaankin.

Todella hauskaa, vaikka en naurakaan.

–Miten rakas Pius XIII voi? –Vakaa.

Valitettavasti yhä koomassa.

Pius XIII oli mahtava paavi.

Kyynelehdin kuullessani tilan olevan peruttamaton.

Voi kuinka kyynelehdinkään.

Itkettekö te, eminenssi?

Aivan liian usein.

Enemmän kuin voisi odottaa kardinaalivaltiosihteeriltä.

Minkä vuoksi?

Hollywoodin romanssien, ja kärsivien ystävien vuoksi.

Entä te? Minkä vuoksi itkette?

Maailman ehtymättömän epätäydellisyyden edessä.

–Elonne ei varmastikaan ole helppoa. –Ei ollenkaan.

Haluan tehdä erään seikan selväksi heti alusta lähtien.

Rakastin Adam–veljeäni.

Sir John. Milloin näemme uudelleen?

Kysymys, jonka rakastaja esittäisi.

Tunsin yöllä huoneessani selvästi Pius XIII:n läsnäolon vierelläni.

Millainen nainen hän sinusta on?

Suonet anteeksi vulgaariuteni, mutta hän on kaunokainen.

Miksi et tuonut laatikkoani eilen?

Minähän toin sen.

Se oli yöpöydällä tavanomaisella paikallaan.

En löytänyt sitä.

Minun onnistui silti nukahtaa.

Ehkä se on merkki.

Ehkäpä.

He palaavat aikaisin.

Miten outoa.

Eminenssi, syy vierailullemme...

–Mihin Francis II kuoli? –Sydänkohtaus.

–Kuten Johannes Paavali I? –Aivan.

Yksi Giambattista Vicon ainaisesti toistuvista historian sykleistä.

Teidän hävytön yksinkertaistamisenne on hälyttävää, Voiello.

Minä kärsin, kun Iso Britannia äänesti Brexitin puolesta.

Taas yksi askel kohti Euroopan sekularisaatiota.

Kuulostatte jo paavilta, eminenssi.

Ja te aloittelevalta valtiosihteeriltä.

Kertokaahan, Gutierrez, millainen ilmasto Roomassa nykyään on?

En ole käynyt siellä sitten opiskeluaikojeni.

–Leutoa yhtenään. –Toista on täällä.

Täällä sää on kärsimystä. Elämä sopeutuu ilmastoon.

Roomassa on toista. Rooma on iloa.

Elämä sopeutuu Roomaan.

Miten suuri tilanne on, eminenssi?

Ei mitään käsitystä.

Ehkä 1000 hehtaaria.

Vatikaani on vain 44 hehtaaria.

Sitä olisi valtavasti helpompi hallita.

Olen hämmästynyt valitusta tavastanne tehdä ehdotuksenne.

Kuin tarjoaisitte toimitusjohtajan virkaa.

He jättävät mainitsematta valtavan henkisen taakan–

–jonka tämä missio vaatii.

Paavius. On marttyyriutta.

Pius XIII:n jälkeen se on takka.

Francis II:n jälkeen se on epäilyttävää.

Kiitos avustanne, Gutierrez–

Paavius ei ole marttyyriutta. Se on valtava etuoikeus.

Eminenssi, olen hämmästynyt tuloksistanne.

Kaikki ne kääntämänne anglikaanit. Miten teitte sen?

Puhumalla muista asioista.

Vuosikausia nämä huoneet olivat kepeiden kohtaamisien temppeleitä.

Ihmiset odottavat papin puhuvan uskosta.

Mutta minusta uskon on oltava poeettista.

Siispä minä puhuin heidän kanssaan Hölderlinistä, Montalesta–

–ja Arsenal–jalkapalloseurasta.

Sekä naisten tavasta ristiä jalkansa.

Runoutta.

Heille selvisi, mitä tarkoittaa olla katolinen.

Olla kaikkeutta, sillä kaikki on Jumalan armossa.

Kuulin itseni puhuvan ja ymmärsin esittäväni roolia.

Hyvät näyttelijät tietävät, että tietyssä vaiheessa–

–on aika siirtyä näyttämöltä.

Mutta suuret näyttelijät kuolevat näyttämölle–

–sillä he eivät lakkaa kehittymästä.

Ja kasvamasta. Minä tiedän.

Kasvu on ainut todiste elämästä, sanoi kardinaali Newman.

Mutta ikuisuuskysymys kuuluu: Haluanko kasvaa? Haluanko elää?

Haluatte minusta seuraavan paavin.

Kirkko on alastomana, ja uskotte sopivimman asusteen–

–jolla kirkko katettaisiin, olevan minun keskitieni.

Mutta kirkko on jo alasti.

Ennen kuin se peitellään, se on tutkittava, kuin lääkäri tekisi.

Kirkon diagnosointi on kolossaalinen tehtävä, Voiello.

Huolestuttavasti te aliarvioitte tehtävän.

On ensiarvoisen tärkeää erotella, mikä on fysiologista–

–ja mikä on patologista kirkon ruumiissa.

Siinä.

Eminenssi selitti juuri keskitien perusprinsiipit.

Astutteko vielä näyttämölle, sir John?

En tiedä. En tosiaan.

Yksinkertaistatte liiaksi, Voiello.

Tänään oli ensimmäinen päivä pitkään aikaan–

–kun en voinut puhua Jumalalle.

Sanani olivat liian rumia.

–Rumia? Miten? –Valheellisia.

Kuin itsestään se puhkesi kukkaan silmieni edessä.

Asetin käteni vatsalleni ja kuiskasin:

"Minä tunnen sen, isä. Tunnen sen."

Ja Pius XIII:s...

...sanoi katsomatta minuun silmät suljettuina–

–armon täyteisellä äänellä:

"Minäkin tunnen sen, Ester."

"Sinä olet raskaana. Saat kauniin pojan."

"Mutta minä pyydän, ei kutsuta sitä ihmeeksi."

"Annetaan arvoituksen jäädä arvoitukseksi."

Kaunista, niin kaunista, Ester.

Tarinasi tuo meille iloa. Se palauttaa toivomme.

Kyllä. Toivon.

Kaksi sataa? Sovimme viidestä sadasta.

Älä viitsi. Olen jo myöhässä.

En voi antaa enempää.

Olet kertonut tuon "ihme"–roskan jo tuhannesti televisiossa.

Pidätkö siitä?

Tullaanko tänne rukoilemaan vai juomaan?

Ensin hän juo.

Sitten rukoilee Jumalalta voimia lopettaa.

Barolo Anversano.

–Malja Brannoxille. –Brannoxille.

Tuleeko hänestä varmasti paavi?

Minulla on luotettavaa sisäpiirin tietoa.

–Keneltä? –Vaimoltani.

Suunnitelmasi on nerokas, Tomas.

Tuot uutta hohdetta keinottelija–sanalle.

En ymmärrä, miksi luulet pääseväsi Brannoxin suosioon.

Rauhoitu, Guicciardini.

Olen talousministeri. Ymmärrätkö, missä vaarassa olen?

Älä rauhoittele minua, kiihdyn vain lisää.

Gucciardini, aikomuksemme on–

–etten minä pyri Brannoxin suosioon.

Brannox, uusi paavi–

–haluaa minun suosiooni.

En ymmärrä.

Vatikaanissa se, joka tietää paavin salaisuuden–

–on todellisuudessa paavi.

Arvaapa, kuka on ainoa–

–joka tietää paavin kammottavan salaisuuden?

–Sinä? –Olet nopea oppimaan populistiksi.

Mikä salaisuus on?

Kuvittele nämä kuvat sytkäreissä, avaimenperissä, tuhkakupeissa.

Voin kuvitella melkoiset paavilliset markkinat.

Minä ajattelen suuremmin.

Voin kuvitella sielujen vaihtokauppaa.

Hän lopulta sanoi: "En tiedä."

Minusta se tarkoittaa myöntymistä.

Hän on silti niin epäluuloinen ja epävarma.

Hän tutkii meitä.

Mutta meidänhän piti tutkia häntä.

Mitä on tutkittavaksi?

Hänellä on tarvittavat ominaisuudet hyväksi paaviksi.

Unelias tyyneys, joka lyö yhtä Vatikaanin sydämen kanssa.

Karsima saa ihmiset unohtamaan menneet.

Moraalinen tasapaino tyynnyttää myrskyisän nykyisyyden.

–Entä tulevaisuus? –Älä ole naiivi, Aguirre.

Kirkko ei ehdi huolehtia tulevasta.

Hän on vakuuttava, viettelevä. Hän verhoaa sinut.

Hän tuntuu olevan sametista.

Mitä ajattelette, eminenssi?

Minusta on kiirehdittävä. Aikaa ei ole paljoa.

Meidän on kysyttävä suoraan. Jättäkää se minun huolekseni.

Rouva. Eminenssit. Sir John haluaa puhua kanssanne.

Eminenssi, voisinko saada sanasen?

Olen huolehtinut sir Johnista pojasta asti.

Hän on suurenmoinen persoona.

Mutta hän myös hauras ja herkkä.

Kuin posliinia. Kaunis. Suuren taitelijan luomus.

Mutta herkkää posliinia silti.

Hänen elämäänsä painaa rampauttava suru–

–ja sanoinkuvailematon pettymys.

Me emme tuota pettymystä.

Sir Johnista tulee paavi ensimmäisessä äänestyksessä.

Siitä tulee historian nopein konklaavi. Minä lupaan sen.

–Olen hauras ja herkkä mies. –Totta.

–Kuin posliinia, eikö? –Kaunista posliinia.

–Ehkäpä kaipaatte teräksistä miestä. –Emme.

Sellaista kaipaavat vain hallitukset ja typerät ihmiset.

Me olemme kirkko, sir John. Rakkaus on velvollisuutemme.

–Tiedättekö mitä minä halajan? –Mitä?

Teidän puhuvan tuosta rakkaudesta.

Olen aivan rehellinen teille, sir John.

Se aihe on minulle melko vieras. Pelkäisin pilaavani kaiken.

Ehkäpä monsignore Gutierrez puhuu minulle rakkaudesta.

Rakkaus on abstrakti konsepti, mutta tarpeellinen.

Kuten onni, älykkyys, Jumala.

Kun olin vasta poika...

Eräs mies käytti minua hyväkseen.

Hänen tehdessään sitä hän sanoi...

"Jumalaa ei ole olemassa."

Minä vastasin Jumalan sijasta.

"Vaikka Jumala ei olisikaan olemassa."

"Meidän on uskottava hänen olevan olemassa."

Entä te, eminenssi. Mitä rakkaus on teille?

Kulkuri makaa kuolevana kadulla.

Hallitus sanoo auttavansa häntä.

Lääkäri sanoo parantavansa hänet.

Hänen tyttärensä sanoo antavansa rahaa.

Hänen ystävänsä sanovat jakavansa viininsä hänen kanssaan.

Kirkko ei sano hänelle mitään.

Kirkko ajattelee häntä.

Hyväksyttekö te, eminenssi?

Etsin tänään vastausta sydämeni syövereistä.

Tänään kirkko ajattelee tuota kulkuria.

Minä ajattelen kirkkoa.

Vihamme on vankkaa. Vihollisemme on selvä.

Se on Iblis. Kristitty.

Kuten Koraanissa sanotaan.

Täytän helvetin teillä ja kaikilla, jotka teitä seuraavat.

Suomennos: Aaron Laakso www.sdimedia.com