Original subtitles

Vuonna 1939 Neuvostoliitto ja Saksa solmivat hyökkäämättömyyssopimuksen.

Viikkoa myöhemmin alkaa toinen maailmansota.

Vuonna 1940! Neuvostoliitto miehittää Viron.

55 000 virolaista mobilisoidaan puna-armeijaan.

Vuonna 1941 Saksa miehittää Viron.

72 000 mobilisoidaan Saksan armeijaan.

Vuonna 1944 puna-armeija on taas Viron rajalla.

Pihaportti selällään.

Pihassa kuorma-auto.

Äiti, isä ja Kadri komennetaan auton lavalle

aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

27. heinäkuuta, Sinimäet, Krenatöörinmäki

Miten heille kävi?

He joutuivat Siperiaan.

Mitä olisit voinut tehdä?

Kolmas kuulee. Täällä Saareste!

20. Waffen-SS: n krenatööridivisioona

Lastenkodinmäki on valloitettu.

Kolmas kuulee!

Helvetti, yhteys on poikki.

Tammik, takaisin! - Karl!

Kolmas kuulee.

Selvä. Onnistuu!

Mennään!

Karl, oletko kunnossa? - Olen.

Liikettä!

Asemiin!

Siitä on nyt kolme vuotta.

Kolme vuotta ja 43 päivää,

ja yhä tuntuu, että kaikki oli minun syytäni.

Yritän muistaa heidän kasvonsa,

liikkeensä ja äänensävynsä.

Nekin alkavat hämärtyä,

ja se vain pahentaa syyllisyydentunnetta.

Se on minun ristini. Sitä on kannettava loppuun asti.

Panssarivaunuja suoraan edessä!

Ladataan!

Eteen! Hyvä.

Jalkaväkeä, 800 metriä!

Senkö takia sinä olet täällä?

85 Jalkaväkeä!

Tulta!

Feuer!

Vaihto.

Hae ammuksia!

Karl!

Lääkintämies tänne!

Piir, anna panssarinyrkki!

Raadik, suojaa minua!

Nopeammin!

Tuhosin sen!

Feuer!

Olitteko Talun kanssa samalta seudulta?

Ei. Hän vain otti avukseen, kun tulin.

Asento!

Keitäs te olette? - SS-krenatööri Käär.

Maahan! Seis.

Lepo.

Täydennysmiehiä? - Kyllä.

Luvattiin kymmenen miestä, saatiin kaksi.

Nekin samannäköisiä. - Nimenne?

Kostja. - Anton. - Karl Tammik.

Sukulaisia vai? - Veljekset.

Sitä minäkin, että samaa näköä on.

Raadik. Tulin keväällä edellisessä erässä.

Säinas. Lääkintämies.

Kamenski. Tarkka-ampuja.

Põder. Ryhmänjohtaja.

Piir. Tyhjäntoimittaja.

Joukkueenjohtaja on Saareste. Täällä olette Herran kukkarossa.

Näillä kepeillä ei tee rintamalla mitään. Ne voi jättää nurkkaan.

Naamarinkin voi heittää pois.

Tänne voit laittaa kaikenlaista rojua:

heilan kirjeet, tupakkaa, kortongit.

Istukaa.

Kunnon kapineet. Idioottivarmat.

Maailmansodassa yhdet veljekset pitivät niin tiiviisti yhtä,

että sama kranaatti tappoi molemmat.

Ulkona haisee hirveältä.

Ruumiit. Tulituksessa niitä ei voinut tuoda pois.

Se aukeaa tästä.

Tarvitsen apulaisen konekivääriä käyttämään.

Minä voin tulla. - Minäkin.

Raadik, näytä punkat.

Se on helvetillinen kapistus.

Konekiväärimiehet tapetaan ensimmäisinä.

Sitten minä tulen. Lupasin äidille huolehtia veljestä.

Olen vähän vanhempikin. - Paljonko?

Puoli tuntia.

Sinä tulet kaverikseni.

Minäkin halusin. - Joskus toiste sitten.

Kansi aukeaa tästä.

Sinä olet ainoa, joka minulle on jäänyt.

On vaikeaa myöntää,

että olen salannut sinulta jotakin.

En ole kertonut koko totuutta.

Kyydittämisen jälkeen elin kuin unessa.

Näin vain yhden vaihtoehdon:

rintamalle.

Pyysit, etten lähtisi.

Kenelle kirjoitat?

Heilalleko? Vai vanhemmille?

Mikä sinua vaivaa? - En saa unta.

Pojat ovat ensimmäistä päivää rintamalla, ja puhut sellaista soopaa.

Omituinen olo.

En oikein tunnista itseäni.

Tuntuu kuin seuraisin itseäni sivusta.

Paskamainen olo.

Kädet ylös!

Varmistin oli päällä.

Saareste käski herättää miehet. Naapurissa ammutaan.

Ryssät ovat vissiin päässeet läpi.

Oli vähällä, etten...

Olet onnenpekka.

Meidän asemamme ovat tässä. Tänne tuli venäläisiä.

Täällä voi olla miehiämme motissa.

Komppania hyökkää Hornanhaudanmäen kautta.

Me hyökkäämme täältä. Tässä on miinakenttä mutta myös kulkuväylä.

Menemme tästä ja saarramme venäläiset.

Onko kysyttävää?

Paljonko niitä on?

Onhan niitä pari.

28. heinäkuuta

Ensimmäinen miinalanka on 10 m kohdalla. Pysykää puun suunnassa.

Olemme virolaisia!

Ryömikää eteenpäin! Iivanat ovat tuolla!

Missä upseerinne on? - Kuollut.

Olemme Nordland-divisioonan tanskalaisia. Jäimme mottiin.

Montako teitä on? - Neljä miestä ja kaksi konekivääriä.

Olen Obersharführer Saareste. Otan nyt johdon käsiini.

Otamme taisteluasemamme takaisin. Te annatte tulitukea.

Selvä. Onko teillä ammuksia? - Ei.

Aloitamme kello 4.00. - Selvä. 4.00.

Kiitos.

Mikä sinun nimesi on? - Carl.

Niin minunkin.

Mutta minä olen Kaarle Suuri. - Sitten minä olen Kaarle XII.

Carl Madsen Roskildesta

230 kilometrin päästä Kööpenhaminasta.

Karl Tammik Tammikin tilalta kolme kilometriä Vanamõisasta.

Saksalaisia juoksuhaudoissa!

Eteenpäin tai kuollaan kaikki!

Kranaatteja! Äkkiä pois täältä!

Suojautukaa! Kranaatti!

Kaikki kunnossa?

Põder, räjähde!

5 sekuntia!

Säinas, Piiriin osui!

Ne ovat häipyneet toista kautta!

Älkää ampuko! Antaudumme!

18. elokuuta

Kolmas joukkue, huomio!

Päivää, miehet.

Jaaha, tässä peseydytään.

Kyllä täällä sotia voi.

Virolaiset sotilaat!

Führer on osoittanut suurta luottamusta kansaamme kohtaan

ja sallii teidän taistella Tannenbergin linjan

vaikeimmalla lohkolla.

Emmekä mekään Viron päähallintopiirissä

ole istuneet tumput suorina.

Vuosien tieteellisen työn tuloksena

onnistuimme todistamaan, että olemme arjalaisia.

Se on nyt fakta.

Suur-Saksan johdolla meitä odottaa onnellinen tulevaisuus

eurooppalaisten kansojen perheessä.

R Vw Valokuvat.

Heil Hitler. - En sano.

Sano toki.

Heil Hitler.

Olin varma, että tulee joko rautaristi tai puuristi.

Mutta mitä tällä tekee?

Pyyhit perseen. - Ei, se on liian kova.

Hiero pehmeäksi. - Älkää. Käyn kokeilemassa,

saisiko niillä pari askia tupakkia.

Perkeleen paska-Aatu.

Käär, ota sinäkin. - En, vartiovuoro alkaa.

Krenatöörit, otetaanpa!

Haluatko? Aatun nimikirjoitus ja kaikki.

Minulla on jo oma führer.

Sinäkö naimisissa?

No, kyllä.

Katsos poikaa. Onko silläkin viikset?

Ei ole. - Sanoit führeriksi.

Ei ole viiksiä. - Onhan führerillä viikset!

Nyt kuulette Marie Underin runon Sotilaan äiti.

Oho. Minkä niminen? - Erika.

Alaosa puuttuu. - Rauhoitu, Raadik...

Alaosa on tässä.

Vaihdetaan. - Painu helvettiin.

Mitä mietit? - En mitään.

Niin miehekkäät ovat nyt kasvosi

Lähtiessäs' olit poikanen vain

Tule, tule lähemmäs

Otetaan kaatuneiden aseveljien muistoksi.

Lapsen silmät, vaan paljon jo nähneet

raakuutta ja tuskaa

Tietäen kenties jo liikaa,

tietäen kenties jo kaiken

Älä seiso noin kauan vaiti

Mitä katseessasi on, se estää suuta

Kaksi suurta, elämä ja kuolema...

Flaamit käskivät suksia kuuseen.

Niillä on jo paperia perseen pyyhkimiseen.

Tupakkia saatiin kumminkin.

Siunaan sinut matkaan: mene!

Vaikka kurkkuun juuttuu ääneni,

olen sivullinen

Tapaammehan vielä täällä tahi siellä

Narvasta on jäljellä vain kivimurskaa.

Koti.

Kotiopettajamme.

Unohdan kaiken.

Joka päivä yritän unohtaa.

Tässä on kaikki, mitä minulla on.

lsä sai sen maailmansodassa.

Vapaussodassa hän taisteli punaisia vastaan.

Heti vallan vaihduttua 1940 hänet pantiin seinää vasten.

Mitä me täällä teemme?

Ei tämä ole meidän sotamme. - Kenen sitten?

Emme me aloittaneet. Aatu hyökkäsi ryssiä vastaan.

Kuka hyökkäsi Suomeen? Kuka miehitti Baltian?

Kuka miehitti Puolan?

Puolaan hyökkäsivät molemmat.

Arvaas mitä nyt tapahtuu. Punaiset virolaiset tulevat kotiin.

Sen kun. Eihän niitä ole kuin kourallinen.

Tuhansia! - Ryssien propagandaa.

Mitä teet, kun vastaan tulee maan- miehesi punaisten univormussa?

Niiltä perskärpäsiltä katkaisen kaulan.

Etkö tajua? Niitä on miljoonia!

Niitä on massoittain!

Wir brauchen keine Mitsieger! Nyt olemme tappion jakajia!

Minne menet? - Vartioon.

On tässä aikaa. - Päästän lepäämään.

Odota!

Kuuletko minua?

Minä täällä, velipuolesi.

Muistatko, kun kävimme koulua Narvassa?

Kotiin jäi neitoseni

nimeltään Erika

Milloin saan taas syleillä sinua?

Kuuntele minua, Erika

tulimme päästämään sinut vartiosta.

Millaista on ollut? - Hiljaista.

Ota hörppy.

Minä täällä taas. Tiedän, että kuulette.

Ystävät, vuosia olemme taistelleet.

Vaihtakaa puolta.

Täällä on lämmintä keittoa ja lihaa.

Täällä virolaisia kohdellaan hyvin.

Sinä pyysit, etten lähtisi.

Miten olisin voinut olla lähtemättä?

Et tiennyt, että setä varoitti pidätyksistä.

Hän käski varoittaa vanhempia.

lhmettelin, mitkä pidätykset.

Karl, pistetään pillit pussiin.

Olemme viimeisiä. Autot odottavat.

Minne? - Saksaan. Se on käsky.

Minä jään tänne.

Luuletko, että se tuo perheesi Siperiasta?

Ei se tuo. - Mikä sitten?

Tiedätkö montako kaltaistasi olen nähnyt?

Viikko, kuukausi tai kaksi,

ja he ovat mennyttä.

Mitä järkeä siinä on?

Olemme askelen lähempänä itsenäisyyttä.

Jos haluat...

jäädään tänne.

19. syyskuuta

Operaatio Aster. Saksan joukot perääntyvät Virosta.

Miehet eivät halua lähteä Saksaan.

Tallinnasta voi päästä laivaan.

Ja siitä Ruotsiin. Minulla on tuttuja.

Kunhan ei Tarttoon ryssien kimppuun.

Leipäläpi umpeen!

Miehet, älkää menkö kotiin!

Takaisin riviin! Tämä on käsky!

Päivää. Olisiko teillä venäläisiä patruunoita?

Miehet karkaavat. - Mitä miehiä olette?

Virumaan suojeluskunnan !taistelupataljoonan 2. komppania.

Tai mitä siitä on jäljellä.

Antakaa saalis heille.

August, Kaupo, Villem...

llman ammuksia ase on yhtä hyödyllinen kuin halko.

Siispä Heil Hitler.

Odottakaa hetki.

Markkinoille menossa, vai?

Mitäs toljotatte? Menkää apuun.

Tuollaisia tossukoita.

Siinä vasta führer.

Äiti, katso! Lentokone!

Hälytys!

Suojaan! - Lentokoneita!

Metsään piiloon! - Äkkiä metsään!

Suojautukaa!

Säinas, suojaan!

Auto syttyy palamaan.

Tulkaa apuun!

Saatana!

Pastak, haavoittuneet kyytiin, ja sitten pian Tallinnaan.

Punaiset voivat tulla koska tahansa. Liikettä!

Siskollani on samanlainen nukke.

Eikä ole. - Miten niin?

Tämä on minun Katini.

Niin tietenkin.

Missä hän nyt on?

Kaukana.

Mutta missä hänen Katinsa on?

Mennään.

Auttakaa ihmiset kyytiin.

Naiset, lapset, rouvat, neidit, tänne!

Jätä haavoittuneet sairaalaan ja vie pakolaiset Tallinnaan.

Ehkäpä he ehtivät vielä laivaan.

Mitä minä teen?

Pirun elämä. Aina täytyy itse päättää.

Tiedätkö missä minun äitini on?

Tiedän.

Kati haluaa sanoa sinulle jotain.

Kati kertoo sinulle loput.

Älä itke

ltkut on itketty jo ennen syntymääsi

Naura kun vielä voit

Vielä uinut vailla maisia murheita

Unen kauniissa kaukomaassa

Kun heräät, näet rinnallasi kultalinnun

Kultaiset on sen siivet, sulat, töyhtökin

Kun kätesi kantavat, kurota kohti valoa,

ja kamarin nurkkaan lennähtää kultalintu

Kun jalkasi kantavat ja käyt kohti valoa,

nurkasta metsään lentää kultalintu

Kun jätät äidillesi hyvästit,

lentää ikiajoiksi meren taa kultalintu

Älä mene, lapsonen, älä mene meren taa

Helpompaa on kärsiä yhdessä

Avinurmen lähellä

Täällä sitä sitten ollaan.

Tästä ei voi perääntyä.

Miehet, tiedättekö miten meidän käy?

Tänään 19.9. Valtaamme tuon metsän.

Huomenna tulevat venäläiset ja ajavat meidät metsästä.

Ylihuomenna me ajamme venäläiset metsästä.

Seuraavana päivänä tulee metsänvartija

ja ajaa meidät kaikki metsästä.

Aamulla fritz vei tyttäreni kaupunkiin

Illalla se sieltä porttona palasi

Minä vuodatan verta itärintamalla,

mutta Aatu se pani meitä halvalla

Viimeinen ruoka tuotiin!

Ottakaa tästä perunaa, kinkkua ja leipää.

On hyvä kuolla kylläisenä.

Tiedätkö, kuka niin sanoi? - En.

Erich Maria Remarque. - Joku nainenko? Mitä sekin tietää?

Kirjoitti kirjan Länsirintamalta ei mitään uutta.

Luoti täyteen mahaan on silti paskamaista.

Jos loppuu, tuodaan lisää.

Oletteko ajatelleet pakenemista? - Minne?

Entäs eläimet? Ettekö pelkää punaisia?

Eivät ne kaikkia ehdi Siperiaan lähettää.

Sillä aikaa, kun pidämme asemat, sakut nousevat laivaan Piritalta.

Tallinna vapautuu. Joku riuska virolainen kiipeää

sini-musta-valkoinen lippu taskussa Pitkän Hermannin torniin.

Ja viime hetkellä joku kamppaa sen.

Älä sano noin.

Minäkin silloin mietin, mitkä pidätykset,

ja menin kaupungille.

Mutta kun pojatkin puhuivat siitä, lähdin asemalle.

Viimeinen juna oli mennyt.

Pääsin auton kyytiin. Se vei minut maantien risteykseen.

Hyvä sekin, ajattelin,

ja aloin juosta kotia kohti.

20. syyskuuta

Metsänvartija.

NEUVOSTO-VIRON PUOLESTA!

Sika paskasta pitää, lammas järsii jyvää,

Hitler himoaa itää ja itselleen hyvää...

Perääntykää metsään! Tämä on käsky!

Perääntykää metsään!

Virolaisia! Tuli seis! Tämä on käsky!

Tuli seis!

Puna-armeijan 8. virolainen armeijakunta

Miksi päästitte heidät menemään? Kuka antoi käskyn?

Minä.

Kapteeni Viires, kaikki fasistit on tuhottava.

En ehdi jahdata jokaista pojankloppia.

Ne eivät olleet pojankloppeja vaan oikeita fasisteja.

Kirjoitan teistä raportin.

Käskyn vapauttaa 22.9. mennessä

Viron sosialistisen neuvosto- tasavallan pääkaupunki Tallinna -

antoi toveri Stalin henkilökohtaisesti.

Minä en aio joutua kenttäoikeuteen. Kenties te aiotte?

Se vielä nähdään, kumpi sinne joutuu.

Kremlillä tuli paskat housuun.

Jõgi, olet nyt joukkueenjohtaja.

Hautaa kaatuneet. Toimi ripeästi, ennen kuin NKVD: n miehet tulevat.

Jätän kuorma-auton. Tulkaa perässä. Mennään!

Jüri, mitä noille tehdään?

Laitetaan kaikki.

Mitä te teette?

Panemmeko fasistit meikäläisten viereen?

Heille sillä ei ole mitään väliä.

Mitä mietit, Jurku?

Montako meikäläistä tuo piru tappoi?

Sen nimi on Karl Tammik. Maanmiehiäni.

Tunsitko hänet? - En.

Antakoon Jumala hänelle anteeksi.

Nyt toimeksi.

31 kaatunutta puna-armeijan sotilasta

Päivää! - Päivää.

Kuulin, että teillä oli kova koitos.

Niiden sietikin saada selkäänsä.

Tulkaa syömään, pojat!

Mistä olette kotoisin? - Olen Sõrvesta.

Niin kaukaa. - Miten niin? Prohor ¬vasta kaukaa onkin, Siperiasta.

Hänen mummonsa oli virolainen.

Eilen oli muita poikia. Minne he jäivät?

Heidät vietiin muualle.

Minä olin vapaussodassa. Mistä yksiköstä olette?

Virolaisen armeijakunnan miehiä.

En ole kuullutkaan. - Eipä hän niitä tiedä.

Jaahan savulihaa. - Kiitos, meillä on jo lihaa. Abram!

Kunnon tavaraa.

Kiitos, muori. - Miten te nyt jaksatte taistella?

Lähdetään!

Sääliksi käy heitä. - Miten niin?

Minä lähdin taigaan ja ryhdyin metsästäjäksi.

Mihin nuo voivat lähteä?

Heistä tehdään kulakkeja, ja heidät viedään leireille.

Tässä on äiti.

Tässä on isä.

Kohta tulee ukki.

Ukki.

Ja Jakob-setä. - Jakob-setä.

Kuka tämä on?

Pikku Sara, siskoni.

Ennen sotaa Pärnussa.

Kohta se alkaa pillittää.

22. syyskuuta Tallinna

S, , 0 C Tänään valloitettiin taistelujen jälkeen

Viron sosialistisen neuvostotasavallan

pääkaupunki Tallinna,

joka on tärkeä laivaston tukikohta

ja Itämeren satama.

Miksi olet noin allapäin? Juhlitaan ja lauletaan mieluummin.

Ei se ole synti.

Milloin muulloin siihen on tilaisuus?

Ylikersantti Jüri Jõgi. Iltaa. - Iltaa.

Asuuko täällä kansalainen A. Tammik? - Asuu.

Minä olen Aino Tammik.

Sitten minulla on asiaa teille.

Tulkaa peremmälle.

Tämä on varmaan teille.

Juoksin ja ajattelin:

kunpa tämä ei olisi totta.

Mutta kuorma-auto oli jo pihassa.

Kadri oli äidin sylissä.

Hän ei itkenyt.

Hän kuiskasi äidille jotakin.

Sitten isä meni pois tolaltaan.

En ole koskaan nähnyt häntä sellaisena.

Minä istuin syreenipensaassa ja katsoin, kun auto lähti.

Nyt sinä tiedät kaiken.

Voinko auttaa jotenkin?

Miten tämä päätyi teille?

Olin hautaamassa miestänne.

Karl oli veljeni.

En ole naimisissa.

Miten hän kaatui?

Taistelussa.

Mistä tiedätte?

Näin sen.

Häneen osui silmieni edessä. Kuoli heti.

Karl oli hyvin eloisa poika, puhelias ja hauska.

Kun perhe vietiin... - Siperiaanko?

Hänessä särkyi jotakin.

Nyt hän sitten kirjoitti, miksi.

Hän syytti itseään, että vanhemmat ja pikkusisko...

Entä te?

1939 kutsuttiin palvelukseen.

Vuoden 1940 kesäkuussa katselimme rajatarkastuspisteessä,

Miten puna-armeija marssi rajan yli.

Miksette tehneet vastarintaa?

Olimme ehkä liian kurinalaisia.

Odotimme käskyä.

Tai liian arkoja.

Kuin huomaamatta olimme parin kuukauden päästä puna-armeijassa.

Sitten alkoi sota.

Entä perheenne?

Ruudi, Alli, Oskar,

Abram, Prohor... He ovat minun perheeni.

Heitäkin on aina vain vähemmän.

Teissä on jotakin samaa. - Kenessä?

Teissä ja veljessäni.

Viattomat kärsivät syyllisyydentunteesta,

syylliset eivät tunne mitään.

Teillä on varmaan nälkä.

Tämä asunto ei ole minun. Sedän perheen.

Pakenivat kaksi viikkoa sitten Ruotsiin.

Puna-armeija.

9. maaliskuuta.

Meille sanottiin, että saksalaiset.

Täällä oli vain naisia, lapsia ja vanhuksia.

Kaikki miehet olivat rintamalla.

Lapsia käy eniten sääliksi.

Lastenkotiin tuotiin suloinen tyttö. Olen lastenhoitaja.

Än piirsi hauskan kortin. Näytän teille.

Kuulimme Priit Veebelin kappaleen

Kalevite tants. Lähetyksemme päättyy.

Miellyttävää illanjatkoa!

Auki!

Jäättekö tänne pitkäksi aikaa?

Jatkatteko matkaa?

Minne?

On sanottu, että Saarenmaalle.

Ei täällä ole muita.

Antaisin kai anteeksi hänelle. - Kenelle?

Sille, joka laittoi perheemme listalle.

Joku Jõgi-niminen.

Veli kirjoitti.

Mitä nyt?

Muistin, millaista elämä oli ennen sotaa.

Jüri, en tiedä sukunimeäsi.

Tuul. Jüri Tuul.

Toveri Jõgi, seuratkaa minua.

Päivää, toveri kapteeni.

Olemme käyneet yhdessä pitkän taiston.

Velikije Lukista Tallinnaan asti.

Mutta joukossamme on yhä nationalisteja

ja kansanvihollisia.

Kyllä sinä sen tiedät.

Sinä olet nuori ja tarmokas.

Ehdit kaikkialle.

Jopa yöllä kaupungille kuljeskelemaan.

Kuka hän on?

Kuka? - Se sieltä Estonian puistotieltä.

Sisko. Kävin siskon luona.

Luin paperisi, mutta siskoa en muista.

Luinpa huonosti.

Olemme siis tehneet sopimuksen.

Ilmoitat pienetkin neuvostovastaiset ilmiöt.

Rivimiehistä upseereihin.

Saat mennä.

17. marraskuuta Saarenmaa

Prohor, seis!

Mann, tule ulos! Alli tuli kotiin!

Mies tuli kotiinsa. Täällä hän syntyi.

Sotamies sattui tulemaan kotiinsa.

Mummo kertoi, että Viro on pieni. Mutta että näin pieni.

Jüri, menkää perässä. - Laulua!

Navetan takana lammella leikkivät Mann ja Miku...

No, sauna lämpiämään ja sika teuraaksi!

Täällä ei ole ketään.

Navettakin on tyhjä.

Haen jotain purtavaa.

Meille tuli kolme täydennysmiestä.

Odottavat ovella. - Kutsu sisään.

Toveri ylikersantti, sopiiko tulla?

Olen joukkueenne johtaja Jüri Jõgi. Lepo.

Kuka ei ole ollut Saksan armeijassa?

Minä olin, Sinimäillä.

Saksalaisten perääntyessä lähdin kotiin.

Sieltä venäläiset löysivät minut. - Minäkin olin.

Minä karkasin.

Unohtakaa kaikki tuo. Vain suunsa - kiinni pitävät jäävät täällä henkiin.

Ymmärsittekö? - Kyllä.

Alli!

֣Sotamies Tuul!

Missä olit? - Paistoin pojille pottuja.

Anna näille nälkäisillekin. - Syökäähän pois. Pottuja piisaa.

Turha niitä on huoltojoukoille jättää.

Alli! Oletko kuullut perheestäsi mitään?

Talot ovat tyhjillään, väki on viety Saksaan.

Sota on ohi vuoden, parin päästä. Kyllä ne sitten palaavat.

Minulla sentään on koti, ja henki pihisee.

Tämän talon kohdalla murtaudutaan fritzien linjan läpi.

Ensin tykistömme pehmittää sen. Fritzien miinakenttä on tässä.

Mennään tankkien perässä ensimmäisinä.

Miksi ensimmäisinä? Komppanian päällikkö haluaa säästää meitä.

Fritzeillä on laivoja merellä.

Takimmaiset listitään.

Missä kuuluisa punalaivastomme on?

Kronstadtissa raapimassa muniaan.

Stalinin sata grammaa saatiin jo. Otetaan.

Unohdin kertoa.

Kreml käski sinut puheilleen.

Sisään.

Ylikersantti Jõgi, käskystänne.

Pane ovi kiinni.

Istu.

Voiton kunniaksi.

Sait täydennystä.

Kyllä.

Kolme miestä.

Tarkistitko?

Kyllä.

Olet kunnon perheestä ja tehnyt oikeita päätöksiä.

Kuten isäsi aikoinaan.

Sinä et vielä ole puolueen jäsen. - En.

Se onkin parempi.

Herätät enemmän luottamusta.

Sillä tavalla pääset pitkälle.

Lähetämme sinut kursseille, saat natsat

ja kohta olet komppanian päällikkö.

Me olisimme hyvä parivaljakko.

Komppanialla on jo päällikkö.

Kapteeni Viires.

Se retiisi.

Päältä punainen, sisältä valkoinen.

Sellaisia täytyy pitää silmällä.

Älä pilaa elämääsi, Jüri.

Valmiina. Tulta!

19. marraskuuta. Saksan viimeinen puolustuslinja Virossa

Miinakenttiä kummallakin puolella! Pysykää tankin perässä!

Ylös! Tankin perään!

No niin, eteenpäin.

Älä mene! Miinoja!

Aidan taakse!

Oskar!

Abram, Käär, tänne!

Prohor, Abram, seuratkaa minua.

Oskar, uusi, Allin kanssa tuonne.

Alli.

Ulos! Kädet ylös!

Älkää ampuko! Me antaudumme!

Luuletko, että noin saat Saran takaisin?

Etkö saa nukuttua?

En saa sitä poikaa mielestäni.

Toimitin hänen viimeisen kirjeensä.

Hänen siskolleen.

Kerroitko hänelle?

Etkö pystynyt?

Sen sijaan rakastuit?

Et sinä häntä tappanut vaan sota.

Älä huoli.

Ehkä Jumala antaa anteeksi.

Tai ehkä ei anna.

22. marraskuuta

Viimeinen ponnistus, ja Viro on meidän!

Liikettä!

Poliittinen osasto on kiinnostunut sinusta.

Kusessa ollaan.

Kuin paskaa söisi.

Halusin tuoda miehet kotiin. Minne toin heidät?

Mennään!

Seis!

Älkää ampuko! Olemme virolaisia!

Hiljaa!

Ei ammuta.

Tulkaa pois sieltä. Kädet ylhäällä. Tulkaa.

Rauhallisesti.

Nimi? - Hando Hirv.

Ikä? Vapaaehtoinen? - 16. En ole.

Saksalaiset käskivät ilmavoimien apujoukkoihin.

Emme olleet rintamallakaan. - Fritzit aikoivat viedä Saksaan.

Halusimme mennä kotiin.

Jüri...

ampukaa nämä petturit.

Toveri kapteeni,

He ovat lapsia.

Vihollisen puolelle loikanneet neuvostokansalaiset ammutaan heti.

Ylikersantti Jõgi, täyttäkää käsky.

He ovat tavallisia mobilisoituja.

Jüri, täytä käsky.

En ammu noita poikia.

Ammu vaan.

Ammu, ja perheesi viedään leirille.

Pelkäättekö?

Oikein.

Neuvostovaltaa pitääkin pelätä.

Kapteeni Viires, täyttäkää käsky.

Toinen joukkue, eteenpäin!

Pojat, menkää te kotiin.

Ymmärsittekö? Vaihtakaa siviilivaatteet.

Yksi ajatus ei jätä minua rauhaan.

Entä jos en olisi tuonut kirjettä sinulle?

Jos olisimme tavanneet sattumalta.

Vaikkapa siellä tuomiokirkossa.

Hei. - Hei.

Asuuko täällä neiti A. Tammik?

Kyllä. Minä olen Aino Tammik.

Sitten minulla on asiaa teille. - Tulkaa peremmälle.

Ehkä on kuitenkin mahdollista,

että tapaamme vielä.

Ja että voisin katsoa sinua silmiin

ja kertoa totuuden.

On aloitettava puhtaalta pöydältä.

Sinulle kirjoittaa Jüri Jõgi.

Puna-armeijan sotilas, joka tappoi taistelussa veljesi.

Sinä iltana en pystynyt kertomaan sitä.

Olet ainoa, joka minulla on.

Anna anteeksi, jos vain voit.

Kaikille, jotka ovat taistelleet ja kärsineet vapauden vuoksi

Suomennos: Varja Arola Saga Vera Oy