Original subtitles

Mä valvon vielä, vaikka kello on aamukuus.

Vaik painajaisetkin on parempaa kuin todellisuus.

Tää menee meille, jotka pimeydessä vaeltaa, -

meille, joilla ei oo mitään omaa paikkaa.

Painajaisetkin on parempaa kuin todellisuus.

Jos tätä kaikkee pakenee, niin olo vaan pahenee.

Muut säännöt latelee ja laskui mulle jakelee.

Säikähdän postiluukkuu, omaan kotiin juuttuu.

Haluu, et kaikki muuttuu, mut voimat vaan puuttuu.

Pelaan pelejä ja yöllä lataan elokuvii.

Vaivun uneen, et saan hetkeksi pelon kuriin.

Koitan olla vahva, joka päivä pitää pinnistellä, -

mut huominen on samanlainen...

Olen Aaron, 26-vuotias.

Discordissa mut tunnetaan nimellä Erikoiskahvi.

RuneScape-piireissä mut on tunnettu 13 vuotta nimellä Soivio.

Normipäivä on se, että mä herään, keitän kahvii ja oon koneella.

Sit jos on rahaa, käyn hakee amfetamiinii.

Se on yleensä vähintään 2 grammaa.

Joskus 3 grammaa.

Mä oon tole- eli toleranssikäyttäjä. Aika isoi annoksii menee.

Siinä sitte piripäissä on tuolla pelaamassa RuneScapee.

Piripäissä se on jotenkin niin paljon kivempaa.

RuneScape on sen verran iso osa mun elämää, -

että se edesauttaa sen, että jaksan nousta sängystä ylös.

Jos ei olis RuneScapee, ei olis mitään tekemistä -

ja mä vaan makoilisin sängyssä ja selaisin Youtube-videoita välillä.

Se on sellanen henkireikä mulle.

Sairastuin paranoidiseen skitsofreniaan 16-vuotiaana.

En käy koulua, en tee töitä.

En käy missään, mihin mua on yritetty patistaa, -

missään ryhmissäkään.

Oon suurimmaks osaks kotona pelaamassa.

Sitte just vetelen noita huumeita.

Mun kaveripiirikin rajoittuu yleensä vaan yhteen henkilöön, -

joka asuu puolen kilometrin päässä.

Aika usein sen kanssa tulee just päihteiltyy.

Käydään neulojenvaihtopisteellä.

Palautan palautusboksin ja laitetaan käytettyjä neuloja tänne.

Ne diggaa neulojenvaihto- pisteellä, että näitä palauttaa.

Ollaan nyt kerrankin kunnon nisti ja palautetaan näitä kerranki.

Heippa. Tulit hakemaan. -Joo, päivystyspussia.

Mul on palautettavia. -On.

Kerrohan sun nimimerkki. -Upi.

Ja syntymävuosi. -1993.

Entäs asuinalue? -Lähderanta.

Ja palautit ton yhen purkin.

Otatko 20 vai 40? -40.

Selvä pyy. Asioitko linkissä? -En.

Onko iv-käyttö alkanu vuoden aikana? -On jatkunut yli vuoden.

Selvä pyy. Sä voit siihen palauttaa.

Otan sen neljänkympin. Tässä on se astia, niin haluatko semmosen?

Joo, mielellään.

Noin. -Hyvä kun jaatte näitä 40, niin riittää pidempään.

Ei tarvi jatkuvasti. -Oliks noi sulle jo tuttuja?

On tuttuja. -On.

Mä normaalistikin käytän huumeita aina yksin.

Ei oo mitään, että en jaa neuloja. -Selvä.

Hyvä! Selvä. Kiitoksia. -Kiitos.

Moi! -Moikka!

Aloitin huumeiden käytön 2015 elokuussa.

En aloittanut huumeiden käyttöä amfetamiinilla -

vaan vedin MDMA-kapselin eli ekstaasia.

Ei siit kauaa menny, niin aloin käyttää amfetamiinia.

Silloin en käyttänyt suonen- sisäisesti vaan nasaalisesti -

eli imaisin sitä nenän kautta.

Sitte viime vuonna eli 2018 siinä alkuvuonna -

aloin käyttää suonensisäisesti.

Silloin mä tajusin, että mikä se aine oikeesti on, -

ja jäin riippuvaiseksi ihan kunnolla.

No niin, katotaas, mitä leluja täältä löytyy.

Tollasia. En tiedä, mitä ne on. Neuloja.

Ruiskuja.

Lisää ruiskuja. Ruiskuja.

Mä oon laihtunu viime aikoina mutta en osaa sanoa, -

kuinka lyhyessä ajassa.

Mutta esimerkiks viime kesänä painoin varmaan joku 80 kiloo.

Tällä hetkellä ehkä 65 kiloo.

Laihtuminen alko, kun aloin käyttää suonensisäisesti amfetamiinia.

Onks klikkejä mukana?

No niin, klikkejä on taas niin, että piisaa.

Sit näit sterifilttereitä. Eiköhän narkata sitte.

Päivittäin on tullu narkattuu kyllä ja vedettyy bentsoja.

Rivatriliä lähinnä.

Kun tuli tuet, niin siinä sitte ostin -

amfetamiinia aika isolla rahalla.

Ja vedin ne kaikki yksin.

Ennen kuin tuet tuli, -

jouduin ottaa piuhalle kans huumeita.

Mul on tällä hetkellä ehkä 8 euroo rahaa.

On se sillee perseestä, että kaikki rahat menee huumeisiin.

Kun olin kuivilla, silloin oli vaikeeta, -

koska moni asia ahdisti, ja oli sosiaalisten tilanteiden pelkoja.

Esimerkiks kun menin kaupan kassallekin, -

niin pelkästään kassalla oleminen ahisti tosi paljon.

Tai jos kävelin kadulla ja joku käveli ohi, -

niin sen ajan mä jouduin pidättää hengitystä.

Se oli vaikeeta aikaa itse asiassa, kun olin kuivilla.

Tällä hetkellä mulla ei oo mitään toiveita eikä unelmia.

Aika lailla samoilla seteillä mennään varmaan aika pitkään.

(Ruokasalin ääniä.)

Oon Hyvinkään Ridasjärven päihdekeskuksessa hoidossa.

Tosissaan mul meni lujaa.

Kaman käyttö oli sellasta, -

et sain sillä olon normaaliks ja jaksoin nousta.

Otin vedot, et jaksoin nousta sängystä.

Alko jotenkin kyllästyttää se, -

että jotta pystyy toimimaan, pitää vetää kamaa.

Ei se ollu hauskaa siinä vaiheessa. Päädyin hakeutuu hoitoon.

Ennen kuin tulin tänne, hommat meni tosi rumaks.

Mul oli kämppä täynnä värkkejä lojumassa, verisiä värkkejä.

Verta oli seinillä. En ymmärrä, miten siinäkin onnistuin.

Verta oli lattioilla ja seinillä.

Ajattelin, ettei tää voi jatkuu tällä tavalla.

Pakkohan sitä oli muuttua, tehä muutos elämään.

Eihän täst käärimisest nyt tuu mitään.

En oo ennen ollu katkolla enkä hakeutunut päihdehoitoon.

Tää oli ensimmäinen.

Se kokemus on, että oon saanu psykoosin huumeista -

ja oon joutunu menemään psykiatriseen sairaalaan.

Tää on ensimmäinen päihdehoito.

Voin sanoo ensikertalaisena, et oon tykänny olla täällä.

Tää on luonnon keskellä ja tääl on hyvää ruokaa.

Voi kävellä rannalle, kun haluu, vaikka oonkin ollu koneella.

Kun mä tulin tänne, ei heti tullu sellasta, -

mutta muutaman päivän jälkeen tunsin jotain elimistössä.

Sydämessä tunsin, kun veri kiertää. Tunsin sen varpaissa ja sormissa.

Tunsin koko kehossa, että veri kiertää. Se oli vieroitusoireita.

Pulssi oli kova ja verenpaineet oli koholla.

Oon mä joskus ennenkin tollasii kokenu, mut en oo välittäny niistä.

Nyt ne tuntu paljon pahemmalta täällä ollessa.

Headsetti aika paskassa kunnossa.

Huomaa, että kaman käyttö on menny sellaseks, -

että on mieluummin ostanu pirii kuin uudet headsetit.

Vaikka uus headsetti maksais saman verran kuin kaks grammaa pirii.

Pääsen viiden päivän päästä pois.

Vähän haikeet fiilikset, kun on ollu täällä kuus viikkoo.

Mitä se himassa olo sit on?

Pitää miettii uusii rutiinei ja käydä vertaistukiryhmissä.

Sitä alan työstää siinä kotona olemisessa, -

että on erilaisii rutiineja, mitä on ollu normaalisti.

Ennen niihin rutiineihin kuulu se päihteiden käyttö.

En aio kaljaakaan juoda tän jälkeen.

Suurin motivaattori on se, etten halua palata edelliseen elämään.

Jos mä retkahtaisin, huumeet toimis vaan hetken -

ja taas oltais samassa lähtökohdassa.

Tarvitsisin amfetamiinia poltto- aineeks. En halua palata siihen.

Oon Jorvissa P1-osastolla psykiatrisessa sairaalassa.

Aluks olin akuuttiosastolla kaks viikkoo -

ja siirryin kuntoutusosastolle sen jälkeen.

Kerkesin olla kaks yötä kotona.

Ainoastaan kaks yötä ja kaks kokonaista päivää siviilissä.

Oon 2,5 kuukautta ollu laitoksessa.

En oo siviilielämään päässy käsiks.

Kun tulin sieltä Ridikseltä, -

aattelin, että pääsee himaan ja elämään elämää.

Olihan se perseestä, kun joutui tulemaan laitoksesta laitokseen.

Oon ollu täällä kuukauden päivät ja pari viikkoo on edessä.

Otin pari viikkoo sitte hatkat täältä.

Tuli takapakkia päihteettömyyteen. Tuli vedettyy huumeita.

Siitä tuli paskat fibat vaan.

Semmonen pettymys itteeni, -

että se koko hoito tuntui turhalta siinä vaiheessa.

Sen takia, että siitä tuli paskat fibat, -

halusin niinku lopettaa sen uudestaan.

En halunnu palata siihen, mitä elämä oli ennen katkoa.

Käyttö oli niin rankkaa ja epänautinnollista.

Se olis menny nopeesti siihen. En halunnu palata siihen.

Olin kaks kuukautta hoidossa Järvenpään sosiaalisairaalassa.

Se teki todella hyvää. En oo aikoihin voinu näin hyvin.

Oon ollu 2,5 kuukautta selvin päin eli kuivilla.

En oo hetkeen ollukaan näin pitkään.

Oon ollu pidempään selvin päin kuin Ridasjärven jälkeen.

En ole tän koko vuoden aikana voinu näin hyvin.

Varmaa viimeks joskus viime vuonna voin näin hyvin.

Jääkaapissa ei saa pitää nuuskaa. Mul on tääl oma jääkaappi.

Muutin tällasee kuntouttavaan palveluasumiseen.

Tää tukee mua, kun tää on päihteetön asumismuoto.

Tääl on henkilökuntaa aamusta iltaan.

Jos haluaa jutella ja tulee vaikka vetohalut, -

voi mennä puhumaan noille työntekijöille tuolla.

Aika nörttiä pelata kahta RuneScapee samaan aikaan.

Useimmat pelaa yhtä.

Siviilis on kiva pelaa, kun on oma setti ja tuoli.

Laitoksissa on puutuolit ja huonompi asento.

Ihan kiva tääl kotona nyt pelailla. Ku on oma pelituoli.

Ei pelituoli oo tärkeintä elämässä mut onhan tää nyt perkeleen jees.

Parasta tässä palveluasumisessa on just se, -

että saa säännöllisesti syötyä.

Päivärytmit pysyy kunnossa: syöminen ja nukkuminen.

Tuli hoidossa syötyä hyvin, -

niin on enemmän normaali- painoinen kuin silloin.

Just se kamanveto laihdutti.

Putos paino, kun veti kamaa, niin nyt se on tullu takas.

On niin hyvä olla ilman huumeita.

Aiemmin en pystynyt toimimaan vaan tarvitsin huumeita.

Se, että nousin sängystä ylös, se vaati jo vedot.

Ei tarvi olla kamoissa, että pystyy olla sosiaalinen.

Oon Discordissa höpötelly kavereitten kanssa.

Kivaa olla selvin päin eikä tarvii ottaa vetoja, että pääsee juttelee.

Käydään hakee uus slayer taski täältä. Katotaan, mitä tulee.

Sain äsken taskin tehtyy.

Jes! Nechryael.

Missä nään itteni 50 vuoden päästä? Jos en retkahda, toivon, että elossa.

Ei mulla sinänsä oo haaveita, mut jos työtä pitäis tehdä, -

olis kiinnostavaa tehdä kokemusasiantuntijan työtä.

Tuolla Järvenpäässä on tapana, -

että kun lähtee sieltä hoidosta, pidetään lähtökahvit.

Ja niille annetaan kortti. Mä sain tällasen kortin.

Täs lukee: "Aaronille 21.11.2019".

"Muutos on väistämätöntä. Joskus se on tuskaisaa, joskus kaunista.

Yleensä se on molempia."

Mitä mulle jää tost lauseest käteen, on se, -

että muutos ei oo mitenkään helppoo.

Päihteistä ei oo helppo päästä, -

mutta kun muutoksen käy ja on kuivilla, se on kaunista.

-Lukion 3 - 4-vuoden lopulla äiti sairastu syöpään.

Kirjoitukset takkus sen takia.

Piti käydä sairaalas ja opinnot takkus.

Nelosvuoden puolella hää menehty syöpään.

Niin. Tänäänhän tuo vuospäivä on.

Tekstit: Susanna Suomi Yle