Original subtitles

ISÄ MATTEON TUTKIMUKSIA

Väärä syyllinen

Varovasti! Viekää hänet varovasti.

Päivää, asianajaja. ― Päivää, Isä Matteo.

Oli se sitten rukousten tai hoitokodin ansiota, ―

mutta äidin tila kohenee silmissä, ja hän kävelee vielä!

Mukava kuulla.

Halusin kysyä Eliden jutun asiakirjoista. Voisinko...

Älkää koskeko! Minä vien äidin tuolin autoon.

Mitä olitte sanomassa? ― Voisinko hakea asiakirjat huomenna?

Huomenna olen oikeudessa, sitten lähden Milanoon.

Tulen sitten käymään matkanne jälkeen.

Joudun aina lykkäämään tapaamistamme.

Mitä jos vien ensin äidin ja tapaamme sitten toimistossani?

Nythän on sunnuntai. ― Silti. Sopisiko puolen tunnin kuluttua?

Sitten voimme puhua rauhassa.

Kiitos, Isä Matteo. Nähdään pian. ― Näkemiin.

CARDARELLIN ASIANAJOTOIMISTO

Saanko tulla sisään?

Saanko tulla sisään?

Asianajaja Cardarelli?

Asianajaja!

Mikä tuo oli? Kuka siellä?

Mitä on tapahtunut? Kuka siellä on?

Luoja! Gianluca, tule tänne!

Mitä on tapahtunut?

Mennään! ― Hei!

Riittää jo. ― Entä vasen käsi?

Ei tarvitse. ― Miten niin ei?

Sanommeko tuomarille, että Isä Matteo on yksikätinen?

Päivää. ― Tekisimme rikosilmoituksen.

Ne tehdään tänään toisessa huoneessa.

Suokaa anteeksi. Mikä on ongelmana, Ghisoni?

Sanoin, että en halua tänne ulkopuolisia. ― Saatan teidät.

Kuten jo sanoin, Isä, olen pahoillani tästä kaikesta, ―

mutta jos viettäisitte enemmän aikaa pappilassa ―

ettekä työntäisi nenäänne sinne, minne se ei kuulu, ―

meidän ei tarvitsisi huolestua, ettekä te joutuisi pulaan.

Tällä kertaa en työntänyt nenääni minnekään.

Olin toimistossa, koska Nerinon isoäiti, Elide, ―

pyysi minua selvittämään oikeusjuttuaan.

Mitä juttua? ― Eliden aviomies jäi 20 vuotta sitten rekan alle.

Kuoliko hän? ― Tietenkin.

Elide ei ole saanut korvauksia, ja Cardarelli hoiti asiaa.

Siksi olin toimistossa. En tiedä, kuka ampui asianajajan.

Isää lyötiin niskaan, joten hän ei nähnyt mitään.

Niskahan on takana... ― Jatkatteko vielä?

Tiedän kyllä, että minua vastaan on todisteita, ―

ja aseessakin on varmasti sormenjälkeni.

Sanon heti, että olen varma syyttömyydestänne.

Tietenkin Isä Matteo on syytön!

Tämä on minulle kiusallista...

Teidät on pidettävä täällä. ― Ymmärrän.

Vain määräysten takia.

Mihin laitamme tämän? ― Tuohon noin.

Tähänkö? ― Juuri siihen.

Isä Matteo. Anna kyltti Isä Matteolle, Lauro.

Pane se lamppu pois! Kaikki näyttävät syyllisiltä sen valossa.

Käytän salamaa. ― Ei tämä ole noin vakavaa.

Jos kerran otetaan kuvia, otetaan sitten hyviä.

Sitten oikea puoli.

Onko sinulla kampaa, Ghisoni? Kampaa hieman.

Mikä harava sinulla siellä oikein on? Noin on ihan hyvä.

Hymyilkää, Isä Matteo.

Sitten vasen puoli.

Tule tänne. Otettaisiinko kuva meistä kahdesta? ― Toki.

Tämä on valokuva―albumiini. ― Mikä kunnia!

Hymyilkää! ― Kai näymme kumpikin?

Olen huolissani, Isä. ― Luottakaa oikeuslaitokseen.

Jos käsistänne löytyy ruudinjäämiä, teidät pidätetään.

Lopeta jo tuo salaman väläyttely. Tässähän sokeutuu!

Kiitos.

Päivää, Isä Matteo! ― Päivää.

Tällä kertaa ette taida olla vierailulla.

En, tulin hieman pidemmäksi aikaa.

Tämä on uskomatonta! ― Niin on.

Olen silti varma, että kaikki järjestyy. ― Toivotaan niin.

Giovà, vie hänelle selliin minun televisioni.

Minun! ― Kiitos, mutta en halua erityiskohtelua.

Anteeksi, mutta ovi on suljettava tähän aikaan.

Päivää, Herra. Olen Neri Bertolacci, se vangin poika.

Pyysin teiltä yhtä asiaa vähän aikaa sitten. Muistatteko?

Pyysin, että tekisitte isästäni Isä Matteon kaltaisen.

Halusin isästäni hyvän ihmisen, jotta hän pääsisi vankilasta, ―

mutta te teittekin Isä Matteosta isäni kaltaisen.

Niinpä toinenkin isäni istuu nyt vankilassa.

En tiedä, mitä minun pitäisi tehdä.

Asiat nyt vain ovat näin.

Te voisitte tehdä minulle palveluksen.

Pitäkää huolta pappiparasta, ―

joka oli ensin vankilassa vain pappina.

Hänellä on varmasti huono olla vankilassa vankina.

Vedät vaikeuksia puoleesi kuin mikäkin magneetti!

En vedä vaikeuksia puoleeni, ―

vaan ne hiipivät itsekseen selkäni taakse.

Nyt ei ole leikinlaskun aika, sillä tilanne on vakava.

Roomasta kyseltiin sinusta. ― Niin arvelinkin.

Minulta pyydettiin selitystä.

Sanoin, että olet toki itsepäinen, mutta et sentään murhamies.

Ethän varmasti...

Tarkoitan siis, että puolustauduitko...

Etkö luota minuun? ― Luotan kyllä.

Sinusta ei vain voi koskaan tietää.

Jos emme olisi vanhoja ystäviä, voisin suuttua.

Älä suutu. Halusin vain varmistaa.

Voit luottaa täysin ystävyyteeni ja tukeeni.

Olemme saaneet paljon viestejä ja avuntarjouksia.

Mukava kuulla, mutta en tarvitse mitään.

Tarvitset hyvän asianajajan, ja olen löytänyt sellaisen.

Oikeastaan hän tarjoutui itse.

Hän on kaupungin paras asianajaja. ― Kiitos. Olet tosi ystävä.

Muista vain pysyä erossa vaikeuksista.

Päivää. Asianajaja Gargani. ― Päivää. Isä Matteo.

Tarjouduin asianajajaksenne, sillä uskon syyttömyyteenne.

Minun ammatissani täytyy silti aina muistaa, ―

että päämies voi olla myös syyllinen.

Ymmärrän. Minunkin työssäni on tapana ottaa sama asia huomioon.

Sittenhän ymmärrämme toisiamme.

Isä Matteo, haluaisin, että avautuisitte ―

ja kertoisitte minulle täysin avoimesti aivan kaiken.

Tuokin oli kuin suoraan papin suusta.

Kerrankin kertoisin mielelläni elämästäni, ―

mutta tuhlaisimme vain aikaa, sillä olen syytön.

Valitettavasti teitä vastaan on todisteita.

Käsistänne löytyi ruudinjäämiä.

Minun syyttömyyttäni todistaa vain tämä kuhmu. ― Ei oikeastaan.

Emme tiedä, milloin saitte kuhmun, joten se ei todista mitään.

Tilanne näyttää siis huonolta. ― Teillä ei sentään ole motiivia.

Esitän oikeuden istunnossa, ―

että teidät päästettäisiin vankilasta edes kotiarestiin.

Toivoa siis on.

Voisinko pyytää henkilökohtaista palvelusta? ― Toki.

Voisitteko hoitaa jutun numero 401258 ―

vakuutusyhtiön ja Elide Bertolaccin välillä?

Toki, mutta miten tämä liittyy teidän tapaukseenne?

Ei mitenkään, ―

mutta haluaisin, että juttua hoitaisi hyvä asianajaja.

Rouva Bertolacci on nimittäin jo hieman vanha.

Kutsummekin häntä pappilassa isoäidiksi, ―

ja hän tarvitsisi vakuutuskorvauksia.

Outoa, että murehditte toisen oikeusjutusta nyt, ―

mutta voin toki hoitaa jutun.

Kiitos.

Syötä jo! Tänne sitä palloa!

Lauo!

Saisinko pallon? ― Miten sinä olet tänne päätynyt?

Varastitko kirkon omaisuutta?

Hei, pallo tänne! ― Täältä tulee!

Hyvä, että ammuit sen Cardarellin roiston.

Olisin ampunut hänet itse, jos en olisi täällä.

Mitä hän sitten teki?

Minun piti istua neljä vuotta, mutta sainkin elinkautisen, ―

eikä se Cardarellin lurjus tehnyt mitään auttaakseen.

Ei liikauttanut sormeaankaan.

Kannattaa hankkia heti hyvä asianajaja, ―

jos haluat vielä joskus pois täältä.

Asianajajani on kuulemma hyvä. Hänen nimensä on Gargani.

Sitten pääset varmasti ulos. Minä tunnen sen Garganin.

Hän järjesti vapaaksi Bufolankin, jonka kanssa tein ryöstön.

Minä sain kaiken syyn niskoilleni.

Lutikka, kerropa kaikki siitä ryöstöretkestänne.

Vartija kuoli, ja minut tuomittiin siitä, vaikka en ampunut häntä!

Tyhjensit aseesi siihen vartijaan, ―

mutta et tehnyt mitään, vai?

Kannattaisi pitää turpa tukossa. ― En ampunut ketään!

Istuin ja ajoin autoa. En ampunut!

Mennään, kaverit. Täällä alkaa lemuta.

Mitä nyt, kapteeni? Ette ole oma itsenne.

Olen huolissani Isä Matteosta.

Onko hän karannut? ― Kunpa olisikin.

Mitä saattekaan minut sanomaan!

Tilanne on vakava, emmekä ole tehneet mitään.

Tuo ei ole totta, sillä olen jututtanut todistajia.

Sigaronea, sisilialaista Napoletanoa...

Ketä? ― Napoletanoa, joka onkin Sisiliasta.

Kysyin siltä transvestiitiltakin.

Tämä ei ole alamaailman tekosia. Kukaan ei tiedä mitään!

Ja pappi on kiven sisällä. ― En saa nukutuksikaan.

Ei tarvitse töniä.

Olen pahoillani, Isä, saitte sellitoverin.

Pitäkää varanne. Häntä ei turhaan sanota Lutikaksi.

Pärjään kyllä.

Pyysin siirtoa, koska en enää kestänyt niitä toisia.

Tarvitsen rauhaa.

Etsi rauhaa sisältäsi, älä ulkopuolelta.

Isä hyvä, säästä minut saarnoilta, ―

tai pyydän siirtoa takaisin vanhaan selliini.

Selvä on, Lutikka.

Et taida uskoa minua.

Isä, puhun sinulle. Et taida uskoa minua.

Kerro, miksi minun pitäisi uskoa.

En ole syytön eikä tämä naamataulu näytä viattomalta, ―

mutta en silti ole koskaan, ikinä, ampunut ketään.

Miksi et valita tuomiosta? ― On sitä tullutkin valitettua.

Olen yrittänyt jopa itse lukea niitä oikeuspapereita, ―

mutta tyhmä kun olen, en ymmärrä mitään.

Pyytäisin oikeastaan, että jos sinulla on aikaa, ―

voisit ehkä vilkaista niitä papereita.

Mikä ettei.

"Tutkintavankila." ― Avaanko?

Minulla olisi paketti.

Olkaa hyvä. ― Kiitos.

Päivää. ― Päivää. Haluaisin tavata Isä Matteon.

Oletteko hänen vaimonsa? ― En. Mikä vaimo?

Etsin Isä Matteota. ― Niin, kolmossiiven mafiapomoa.

Isä Matteo on Pyhän Johanneksen kirkon pom... siis pappi.

Ai se tappajapappi! ― Varokaa sanojanne.

Anteeksi, mutta siksi häntä kutsutaan.

Oletteko hänen sukulaisensa? ― En ole, mutta...

Sitten tarvitsette tuomarin luvan.

Ai tuomarin luvan? Mitäs nyt?

Saako luvan nopeasti? ― Ette ehdi saada sitä tänään.

Voinko silti jättää tämän? ― Tietenkin.

Haluaisin kirjoittaa vielä lapun.

Anteeksi, olisiko teillä paperia ja kynää?

Paperia ja kynää, jolla voisi kirjoittaa?

Rakas Isä Matteo...

Pohdin hieman. Rakas Isä Matteo...

Olen pahoillani tapahtuneesta.

Olisinpa minä mennyt sinne toimistoon sunnuntaina.

Olemme kaikki teistä huolissamme ja rukoilemme puolestanne.

Vankilan ruoka on varmasti kamalaa, ―

joten panin laatikkoon hieman hyvää syötävää, ―

kuten munakoiso―parmesaanivuokaa, josta niin pidätte.

Kaikki seurakuntalaisenne lähettävät terveisiä, ―

ja erityisesti perheenne: Pippo, Nerino ja Elide―isoäiti.

Minäkin lähetän terveisiä.

Uskollisesti teidän, Natalina.

Päivää, Isä Matteo. ― Päivää.

Kohdellaanhan teitä hyvin?

Koko vankilan henkilökunta pitää teistä, ja hyvä niin.

Esitin vapautustanne oikeudessa, ja nyt vain odotamme.

Kiitos. ― Teen vain työtäni.

Tutustuitteko jo Elide―isoäidin juttuun? ― Elide―isoäidin?

Niin, rouva Bertolaccin. ― Aivan. Rouva Bertolacci.

Miksi juttu kiinnostaa teitä?

En usko, että Cardarelli ajoi rouva Bertolaccin etua.

Minäkin epäilen samaa.

Cardarelli nimittäin pyysi useasti jutun käsittelyn lykkäystä.

Ehkä sille oli jokin syy. ― Raha.

Cardarelli tienasi jokaisesta lykkäyksestä tukun rahaa.

Olkaa silti huoletta. Minä hoidan isoäidin jutun.

Onko kaikki sitten hyvin? ― On.

No, mitä sanot?

Kaikki näyttää pitävältä. Taposta saa elinkautisen.

Tässä sanotaan, että vastasit vartijan tuleen autostasi.

Minäkö? Tuo ei ole totta! Ei ole!

Tuo on valhe! En ole koskaan ampunut ketään.

Olin pakenemassa. ― Rauhoitu.

Kerron vain, mitä tässä sanotaan.

Antonio Ravellin lausunto ballistisista tutkimuksista ―

vahvistaa syyllisyytesi.

Se hitsin Antonio Ravelli on varsinainen ääliö.

Totuus on, että minusta tehtiin syyllinen.

Kuka teki sinusta syyllisen? ― Kukako? Ystäväsi.

Arvon asianajaja Gargani.

Hän järjesti minulle elinkautisen.

Miksi ihmeessä? ― Koska minä...

Minulla oli musta avovolkkari.

Sellainen avokuplavolkkari. En tiedä, muistatko niitä.

Se oli mahtava menopeli, sillä kelpasi ajella.

Vauhtia piisasi, ja sillä ohitteli leikiten.

Yhtenä päivänä näin sitten edessäni...

...pikkuisen tytön.

Vannon, että yritin kaikkeni.

Jarrutin täysillä, mutta en saanut autoa pysähtymään ajoissa.

Etkö jäänyt auttamaan? ― Soitin puhelinkopista ambulanssin.

Sanoin, että tulkaa, tulkaa, mutta mitään ei ollut tehtävissä.

Tiedätkös, kuka se lapsi oli?

Asianajaja Garganin tytär.

Miten Gargani sai tietää, että sinä ajoit sitä autoa?

Bufola kertoi.

Se petturiroisto, jonka kanssa tein sen ryöstön.

Se oli varmasti hän. Miten muuten olisi mahdollista, ―

että sellaisella luihulla, jolla ei ole liiran liiraa, ―

olisi asianajajanaan joku Garganin tasoinen?

Miten se olisi mahdollista?

Päivää, Isä. ― Hei, Vanni.

Mitä kuuluu? ― Ihan hyvää, kiitos.

Nerino kirjoitti huolestuneena.

Pappilan väestä on tullut hänen uusi perheensä.

Olette hänelle kuin toinen isä, ―

mutta nyt kun tekin olette vankilassa...

Pääsen pian kotiarestiin ja voin jatkaa isänä olemista.

Vihannekset, Isä Matteo! ― Tulossa ovat!

Kas tässä, keittiömestari!

Kotiaresti on hieno juttu. Eihän teillä ollut motiiviakaan.

Älkää vielä innostuko, sillä elinkautinen on yhä mahdollinen.

Elinkautinen muka!

Luitteko lehden? Eräs aviomieskin vapautettiin.

Mistä hänet vapautettiin? ― En lukenut tarkemmin.

Koko oikeusjuttu kaatuu, kun oikea syyllinen selviää.

Miten tutkinta edistyy? ― Haparoimme pimeässä.

Tuo olikin lohduttavaa kuulla.

Isoäiti!

Missä ihmeessä sinä olet ollut? Huolestuin aivan.

Jos katoat vielä tuolla tavalla, soitan karabinieerit.

Tule, kulta. ― Kiitos.

Olen iloinen, sillä nyt saatte olla omassa rauhassanne.

Tiedätte kuitenkin määräykset:

miesteni täytyy vahtia, että ette poistu kotoanne.

Ymmärrän kyllä.

Jos tarvitsette jotakin, mitä vain, järjestän asian.

Yksi juttu olisi. ― Kertokaa pois.

Minun pitäisi käydä yhdessä paikassa. ― Sopii erin...

Mitä te tarkoitatte?

Pitikö teidän tuollaista pyytää? Ei. Vastahan te tulitte kotiin.

Ei käy. ― Sanoitte, että mitä vain.

Minun täytyy varmistaa yksi asia, jotta voin todistaa syyttömyyteni.

Heidän on varmistettava, ettette lähde mihinkään.

Siksi tarvitsenkin apuanne.

Harhauttakaa heitä hetki. En viivy tuntiakaan.

Minne menette? ― Varmistan yhden asian.

Minä voin mennä. Sanokaa vain, mitä teen.

Tehän olette olleet jo pitkään tapauksen kimpussa, ―

eikä mitään ole vielä selvinnyt.

Antaisitte minun yrittää. ― Enhän minä voi.

Tuntiko vain? ― Korkeintaan.

Hyvä on. Ehkä meistä tulee sitten sellitovereita. ― Kiitos.

Haen vain pyöräni. ― Pyöräkin vielä.

Pojat, olen tainnut pudottaa sytyttimeni.

Olisiko se autossa? ― Ettehän te polta.

Se onkin vaimoni sytytin. Hän polttaa.

Katsokaa, löytyisikö se auton mattojen alta.

Se on pieni, joten katsokaa tarkkaan.

Katsokaa takaakin. ― Minkä värinen se on?

Etsikää vain.

Minne se mahtoi pudota? Hitsi vieköön.

Emme löytäneet sitä. ― Ei haittaa, ei se ollut kallis.

Kiitos kuitenkin.

GARGANIN ASIANAJOTOIMISTO

Luigi Olivieriko se oli? ― Tai Lutikka.

Kas tässä. Tämä jäi Ravellin viimeiseksi lausunnoksi.

Mitä tarkoitatte? ― Hän kuoli viisi vuotta sitten.

Tässä ei ole lausuntoa. ― Antakaas, kun katson.

Ei olekaan. En ymmärrä.

Minä taidan ymmärtää.

Tulen kierroksen jälkeen. ― Anteeksi.

Onko rouva Cardarelli täällä? ― On.

Haluaisin jutella hänen kanssaan. ― Se voi olla vaikeaa.

Reisiluun leikkaus meni hyvin, ja rouva käveleekin jo, ―

mutta hän ei ole puhunut poikansa kuoleman jälkeen.

Hän on yhä sokissa. ― Haluaisin silti yrittää.

No, mennään sitten. ― Tuonneko?

Maria, sinulle on vieras.

Tämä herra tuli katsomaan sinua. Jätän teidät kahden. ― Kiitos.

Päivää, rouva Cardarelli. Olen Isä Matteo.

Muistatteko minut? Olen seurakuntanne pappi.

Etsin erästä lausuntoa.

Se on paperi, jossa lukee tärkeitä asioita.

Luulen, että poikanne antoi sen teille.

Jos antoi, voisitteko antaa sen minulle?

Muistatteko, missä se on?

Rouva, tarvitsen sitä lausuntoa.

Se ratkaisisi kaiken.

Sen avulla voisin selvittää, kuka surmasi poikanne.

Rouva?

Maria, on aika käydä kävelyllä. Suokaa anteeksi, Isä.

Nouse ylös ja ota minusta tukea.

Minä vien äidin tuolin autoon.

Voisitteko mennä vielä autoon?

Miksi? ― Taisin nähdä vaimoni sytyttimen.

Missä? ― Katsokaa tarkkaan.

Eihän se kallis ole, mutta sillä on tunnearvoa.

Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. ― Isä.

Olen tehnyt syntiä Sinua vastaan. ― Minä kuuntelen.

Minä tapoin asianajaja Cardarellin.

Tehän tiedättekin sen jo, sillä etsitte lausuntoa.

Tiedän kyllä, ―

mutta jos haluat ripittäytyä, sinun täytyy puhua siitä itse.

Menetin tyttäreni onnettomuudessa viisi vuotta sitten.

Niin, onnettomuudessa...

Tyttäreni käveli vieressäni, ―

ja yhtäkkiä hän makasi jalkakäytävällä hengettömänä.

Hurjastelija törmäsi häneen autollaan.

Hieman sen jälkeen puheilleni tuli mies nimeltä Bufera.

Häntä syytettiin vartijan murhasta pankkiryöstön yhteydessä.

Hän ehdotti minulle sopimusta.

Jos puolustaisin häntä oikeudessa, ―

hän kertoisi, kuka tappoi tyttäreni.

Suostuin empimättä.

Tyttäreni surmaaja oli ollut Buferan rikostoveri.

Luigi Olivieri, lempinimeltään Lutikka.

Tyttäreni kuolemasta oli jo aikaa, ―

mutta tunsin yhä voimakasta vihaa ja katkeruutta.

Väärensin lausunnon niin, ―

että Lutikka todettiin syylliseksi vartijan surmaan.

Lutikka sai elinkautisen.

Väärennökseni kuitenkin paljastui.

Cardarelli huomasi sen.

Minun täytyi lahjoa hänet vaikenemaan, ―

mutta hän alkoikin kiristää minua.

Hän vaati koko ajan enemmän, enkä jaksanut enää.

Niinpä päätin toimia.

Halusin saada käsiini lausunnon, jolla Cardarelli kiristi minua.

Menin toimistoon sunnuntaina, koska kukaan ei olisi paikalla.

Et tullut hakemaan synninpäästöä.

Haluat estää minua kertomasta tästä karabinieereille.

Koska kerroit minulle, miten Cardarelli kuoli, ―

en voi kertoa lausunnosta.

En voinut muutakaan, Isä.

Tarjouduin edustamaan teitä, jotta tekoni ei paljastuisi.

Te olitte kuitenkin minua etevämpi.

Ettekö sano mitään?

Suret yhä tyttäresi kuolemaa ―

ja etsit lohtua kostosta.

Kosto ei kuitenkaan auta ketään.

Se vain kovettaa sydämen.

Mikä oli tyttäresi nimi? ― Francesca.

Francesca tuntee jo Jumalan rakkauden taivaassa.

Päästä sinäkin Herra sydämeesi, niin toivut surustasi.

Päivää, ylivääpeli. ― Päivää, neiti Natalina.

Onko Isä Matteo kotona? ― Hänelle ripittäydytään.

Onko selvinnyt jotakin uutta? ― Isä löysi lausunnon.

Voisitteko puhua hitaammin? Mitä tarkoitatte?

Hän löysi lausunnon, jolla selviää todellinen syyllinen. ― Hienoa!

No?

Eikö täällä ole yhtään tuolia? ― Suokaa anteeksi. Tännepäin.

Käykää istumaan. Haluatteko kahvia? ― Kiitos.

Onko teillä makeutusainetta? ― Ei.

No, ei se mitään. Tuokaa silti kupillinen.

Juon sen sitten makeuttamattomana.

Onko teillä pakkomielle makeutusaineesta? ― Ei ole.

Lääkäri sanoi, että minulla on korkeat trigy... trigly... ― Kuka?

Minun pitää siis laihtua. ― Ovatko arvonne koholla?

En tiedä, mutta minun pitää laihtua kilo tai pari. Kuusi.

Näytätte ihan hyvältä.

Isä Matteo! ― Istukaa vain.

Tulkaa seuraamme. Löysitte siis sen, mitä etsitte. ― Niin.

En voi kertoa. ― Natalina sanoi, että se löytyi.

Sanoin jo, että en voi kertoa.

Anteeksi vain, mutta kyllä ylivääpelille pitää kertoa.

Isä ei kerro mitään ennen kuin hän on ehdottoman varma asiasta.

Ehkäpä, mutta nyt teidän täytyy kertoa.

Niin, kertokaa vain.

Olen pahoillani, ylivääpeli.

Eikö se hitsin lausunto todista, että olette syytön?

Mikään ripittäytyminen ei muuta sitä asiaa.

Herra, koettelet minua tällä kertaa kovin.

En voi enää puolustautua.

Halusin vaihtaa Garganin toiseen asianajajaan, ―

mutta en voi tehdä niin enää, ―

sillä tekisin sen ripissä kuulemani perusteella, ―

eikä minun siis pitäisi tietää koko asiasta.

Anteeksi, Herra, että vaivun synkkyyteen.

Uskallan tunnustaa Sinulle, että olen huolissani, ―

vaikka tiedän sydämessäni, että voin luottaa Sallimukseen.

Tapahtukoon Sinun tahtosi.

Tiedän, että ammattiinne liittyy salaisuuksia.

En halua tietää, kuka ripittäytyi tai mitä se henkilö sanoi.

Haluan vain tietää, missä se lausunto on, ―

sillä sen avulla Isä Matteo vapautuu syytteestä.

Isä Matteo kuuli lausunnosta ripissä.

Siksi hän ei voi enää kertoa siitä teille.

Eikö hän voi kertoa teillekään? ― Minulleko?

Ei voi.

Isä Matteo on hyvä ystäväni, ―

ja kun kuulin, ettei hän aio puolustautua, ―

yritin saada hänet kertomaan tapahtumista.

Sitten ymmärsin, että häntä sitoo rippisalaisuus.

Eikö hän voisi kertoa niin, ettei kerro?

Kun oma tyttäreni kysyi, mistä lapset tulevat, ―

kerroin hänelle kukista ja mehiläisistä.

Lapsi ymmärsi asian, vaikka selitinkin sen toisin.

Jospa Isä Matteo kertoisi samalla tavalla.

Nähkääs, rippisalaisuus ei rajoitu siihen, ―

ettei voi paljastaa kuulemaansa.

Kuulemansa asian perusteella ei myöskään voi toimia.

Pitää olla kuin ei olisi kuullutkaan mitään.

Pappi on vain välittäjä ripittäytyjän ja Jumalan välillä.

Pappi on kuin korva, jolla ei ole muistia.

Korva mikä korva, mutta miten voin auttaa häntä?

Olen pahoillani tilanteesta, ja toivon, että totuus tulee ilmi.

Toisaalta koska Isä Matteo on minulle hyvin tärkeä, ―

olen ylpeä siitä, miten hän käyttäytyy tässä tilanteessa.

Vain te voitte auttaa häntä, mutta hän ei voi auttaa teitä.

Hän on syytön, mutta... ― Ihan rauhassa, ylivääpeli.

Ymmärsinkö nyt oikein? Isä Matteolla on lausunto, ―

joka todistaa, että hän on syytön.

Voisitteko selittää yhden asian?

Miten Isä Matteo löysi lausunnon, kun hän on kotiarestissa?

Mitenkö? Se ei ole tässä tärkeintä.

On kiireellisempiäkin asioita. ― Jatketaan silti tästä aiheesta.

Isä Matteo on pappi. Niin, tiedättehän te sen.

Häntä sitoo siis rippisalaisuus. Se tarkoittaa...

Selitättekö, mitä se tarkoittaa? ― En.

Hän ei voi kertoa sitä, mitä kuulee ripissä.

Menin jopa piispan pakeille, mutta hän ei voi auttaa.

Isä Matteo tietää varmasti, missä lausunto on, ―

mutta hänen kätensä ovat sidotut.

Minkä minä sille voin? ― Tehdään kotietsintä pappilaan.

Ehdimmekö hakea kotietsintälupaa? ― Viis luvista.

Emme kai jätä ystäväänne pulaan?

Tehdään etsintä ilman lupaa. ― Mennään.

Oikeuden ei pidä hämääntyä siitä, ―

että tämä murhaaja pukeutuu papinkaapuun.

Oikeastaan papin rooli yhteisönsä keulakuvana ―

tekee rikoksesta vielä vakavamman.

Siksi vaadin syytetylle kaikista ankarinta rangaistusta ―

eli elinkautista tuomiota.

Ei, Isä Matteo on syytön! Hän on syytön!

Hiljaa! Hiljaa, tai poistan teidät salista!

Häpeäisitte!

Puolustuksen puheenvuoro.

Herra oikeuden puheenjohtaja, ―

jättäydymme oikeuden armon varaan.

Mitä se sellainen armo on? ― Isähän on pyhä mies!

Asianajaja ei edes yrittänyt.

Älä sitten riko mitään. ― Eikö meillä olekaan kiire?

Kiirehdi rauhallisemmin. Tämä on Isä Matteon koti.

No? ― Mitään ei ole löytynyt, kapteeni.

Isä Matteo on kohta passitettu vankilaan.

Ei pidä menettää toivoa.

Herra kapteeni, taisin löytää sen.

Näyttäkää.

Hienoa. Tässä puhutaan Luigi Olivierista. Muistatteko hänet?

Ai se calabrialainen, jolla on rokonarpinen naama?

Ei, tämä on se, jota kutsutaan Lutikaksi.

Miten hän liittyy Isä Matteoon?

Isä Matteo tietää, vaan ei puhu! ― Kysytään sitten Lutikalta.

Sinulle on vieraita, Lutikka. ― Keitä?

Hitto vieköön! ― Hei, Lutikka.

Mitäs minä nyt olen tehnyt? ― Et mitään viime aikoina.

Kuules, meillä on lausunto. Ylivääpeli. ― Vai lausunto.

Löytyykö se? ― Juu, täällä se on.

No niin. Varovasti! Tämä lausunto koskee sinua.

Kerro, mikä yhdistää sinua, tätä lausuntoa ja Isä Matteota.

Äläs nyt hosu!

Tämä on pitkä ja melkoisen mutkikas juttu, joten malttia.

Meillä on kiire.

Ei silti hosuta. Jos haluatte tietää, minä kerron.

Viisi tai kuusi vuotta sitten, tai joskus niillä main...

Tänne se. ― Minulla oli musta avomallinen auto.

Aivan mahtava menopeli...

Nouskaa ylös, oikeuden istunto alkaa.

Tuomion julistus. Italian kansan nimissä ―

Perugian oikeusistuin istunnossaan 29. huhtikuuta 1999 ―

julistaa täten seuraavan tuomion:

rikoslain pykälien 115 ja 122 mukaan ―

tämä oikeus toteaa Matteo Minellin...

Pieni hetki, herra oikeuden puheenjohtaja!

Suokaa anteeksi.

Herra oikeuden puheenjohtaja... ― Anteeksi.

Meillä on tärkeitä todisteita. ― Tämä on väärä toimintatapa.

Tiedän, mutta on myös väärin tuomita syytön mies vankilaan.

Odottakaa hetki, niin selitämme kaiken. ― Mistä on kyse?

Voimme todistaa, että Isä Matteo on syytön.

Lähdetään.

Kiitos. Sinäkin olet täällä. Mitä kuuluu?

Kiitos kaikille. Simonetta!

Voinko jutella hetken hänen kanssaan?

Kiitos. Simonetta.

Olen helpottunut siitä, että totuus tuli ilmi.

Te olitte oikeassa. Kosto ei auta asiaa.

Se ei tuo tytärtäni takaisin.

Viha ei helpota tuskaa, se vain kasvattaa sitä.

Viha valtaa meidät ja vaivuttaa meidät epätoivoon.

Olet näköjään jo alkanut toipua.

Muista, että Herran kanssa voi aina aloittaa alusta, ―

sillä Hän jaksaa odottaa.

Kiitos, Isä Matteo. Kiitos kaikesta.

Lutikka, tapaamishuoneeseen.

Juuri kun olin syömässä!

Eikö teillä ole käytöstapoja? Kuka siellä on?

Antaa tulla!

Hei, Lutikka!

Hei.

Hauska nähdä jälleen.

Miten voit? ― Hyvin.

Entä sinä? ― Ihan hyvin.

Tulin kiittämään sinua. ― Minun tässä pitää kiittää.

Minun juttuni nimittäin käsitellään uudelleen.

Joudun viimeinkin maksamaan vain oikeista rikoksistani.

Hyvä, että suhtaudut siihen noin.

Tuomiotasi lieventää varmasti se, että autoit minua.

Et sitten karkaa minnekään, ―

koska kun pääsen täältä, tulen hakemaan sinulta apua.

Ja minä odotan sinua. Olimmehan sellitovereita!

Suomennos: Mirka Maukonen Broadcast Text International