Original subtitles

"Älä koskaan kerro totuutta niille, jotka eivät ansaitse sitä."

Okei. Istutko mukavasti?

Viktor, voitko kertoa omin sanoin, –

mitä Kolguskärillä tapahtui? Aloita aivan alusta.

Kaikki alkoi tosi hyvin.

Tiimi... Sää...

Saaristo.

Purjehdimme kohti valoa.

Kuin yöperhonen.

Aioimme tehdä elokuvan. Olimme tosi innoissamme.

Aluksi oli mahtavaa.

Ohjaaja halusi häivyttää rajat todellisuuden ja...

Se tapahtui tosi nopeasti.

Onko valmista?

Sitten pimeys laskeutui.

Olkaa hyvä!

Kaikki meni päin helvettiä.

Päin helvettiä.

MERITULI

Nyt kaivattaisiin jotain juotavaa.

Olisiko joku vapaaehtoinen? Nina!

Voin tehdä drinkit. Mitä haluat?

Jotain tosi vahvaa. –Tietty.

Entä sinulle? –Minulle jotakin kevyttä.

Laiheliinille? –Mitä sanoit?

Mitä sinä otat? –Yllätä minut.

Mitä sinä haluat? –Ei mitään kirkkaanpunaista.

Miksei kirkkaanpunaista, Maria? –Se ei sovi chakroihini.

Luulen, että se sopisi tosi hyvin minun seksi–chakroihini.

Selvä. –Ohoi! Maata näkyvissä.

Tässä onkin sitä tilattua kirkkaanpunaista. Kumman otat?

Skool, ystävät.

Skool! –Skool!

Aika laskea purjeet.

Gustav, muistatko köysihommat? –Toki.

Tai ehkä. –Ensin haruspurje ja sitten isopurje.

Järjestitkö sinä tämän, Sonny? –Käykää istumaan. Tietenkin.

Ole hyvä. –Kiitos.

Noustaisiinko ylös kohottamaan maljat?

Hienot järjestelyt.

Laulettaisiinko jotakin?

Lauletaan...

pohjaan juo hei hop faderallan lallan lei

pohjaan juo hei hop faderallan lei

ken ei täysin pohjaan juo hälle ei anneta puoltakaan

pohjaan juo hei hop faderallan lei

Hyvä! Ihanaa!

Otatko ryypyn? –Haluamme kuulla, miksi olemme täällä.

Nina, sinun täytyy kertoa, miksi me olemme täällä.

Valitsin tämän majakan, sillä siellä asui lemmenpari. Nainen oli raskaana.

He muuttivat tälle saarelle –

ja halusivat kasvattaa lapsensa täällä. Ja...

Kaada minulle. Älä kainostele.

Eräänä päivänä nainen katosi.

Ei tiedetä, miten hänen kävi. Hänen oletettiin hukkuneen.

Hän vain katosi, eikä häntä löydetty mistään.

Sanotaan, että mies tulee tänne yhä joka vuosi –

etsimään vaimoaan.

Oi sentään. –Olipa surullinen tarina.

Skoolataan uudestaan ja jutellaan jostakin hauskemmasta.

Mutta se oli kaunis tarina. –Upea. Malja sille!

Kevennetään vähän tunnelmaa. –Hyvä tarina. Skoolataanko?

Se oli tosi hyvä tarina. Kiitos, että kerroit sen meille.

Skool! Juo kaikki. –Pohjaan asti.

Minä myös. Mutta meilläkin on hyvä tarina kerrottavana, vai mitä?

Se kertoo Draugadrottenista. Hän oli nainen...

Saari. Draugadrotten on saari. –Nainen saarella.

Aloita sinä, niin minä peesaan. –Saaren nimi on Draugadrotten.

Niinhän minä sanoin. –Saaren nimi on Draugadrotten.

Saarella asui nainen. –Niin.

Nainen sytytti rovioita saarelle houkutellakseen sinne merimiehiä.

He ajoivat karille.

Elleivät he kuolleet karille ajaessa, nainen tappoi heidät.

Jos miehiä oli liikaa, nainen usutti heidät toistensa kimppuun.

Tuo on lempikohtani. Miten se nainen sen teki?

Himon avulla. –Niin juuri.

Miten? –Himon avulla.

Tiedätkö, mitä himo on, Gustav? –Tiedän.

Mutta nainen kuoli itsekin. –Hän paloi.

Hän poltti itsensä vahingossa roviolla.

Ei. Naiset eivät polta itseään. Vain miehet tekevät niin.

Mutta hän kuoli hämärissä olosuhteissa.

Ja saarella vaeltaa mara, rauhaton henki, –

joka kummittelee saarella.

Se tekee kaikesta aika jännittävää. Joten ajattelin, –

että voitaisiin mennä sille saarelle ja puhuttaisiin sen hengen kanssa.

Jotta se hyvittäisi... –Tanssitaanko noitatanssi?

Älä viitsi, kulta. –Tanssitaan noitatanssi.

Anteeksi, kulta.

Kummituksia ei ole olemassa. –Se ei ole kummitus, kulta.

Jos uskoo sellaiseen nykypäivänä, kun tiede on tosi kehittynyttä, –

on todellakin fundamentalisti.

Sinä olet fundamentalisti. –Sinä olet fundamentalisti.

Voitko sanoa niin kaikesta? –En tiedä.

Sinun olosi paranee joogasta, joten sinäkin olet fundamentalisti.

Olet hiukan fundamentalistinen. –Malja sille.

Nouskaa. –Selvä.

mara vie hei hop faderallan lallan lei

mara vie hei hop faderallan lei

ken ei maraa otakaan hän ei maraa saisikaan

mara vie hei hop faderallan lei

Täytä lasi. Haluan Sonnyn lasillisen, en mitään sossujen lasillista.

Tässä. –Jepulis.

Katsotaanpa. Luulen, että olemme jossain täällä, –

ja pitäisi päästä tänne. Draugadrottenille.

Joten se on pitkä...

"Pitkän päivän matka yöhön." Eugene O'Neill.

Onpa kulturellia.

Pitkä ja pitkä... Tiedätkö tarinan Lentävästä hollantilaisesta?

Lentävästä hollantilaisesta? Miten se menikään?

Lyhyt vai pitkä versio? –Lyhyt.

Willem van der Decken halusi kiertää Hyväntoivonnimen.

Se meni pieleen monta kertaa, kunnes hän vannoi, –

ettei Jumala eikä paholainen kumpikaan pystyisi estämään häntä.

Jumala ei pitänyt siitä, vaan langetti kirouksen miehen ylle.

Hän tuomitsi miehen seilaamaan maailman meriä tuomiopäivään asti, –

aaveena aavelaivassa.

Mikä ääliö.

Uskoiko hän siihen itse?

Ainoa aave hänen aavelaivallaan –

oli aave hänen omassa päässään. Tuo on fundamentalismia.

Fundamentalisti uskoo johonkin niin, että se muuttuu todeksi.

Olipa se sitten vanha mies, joka istuu pilven päällä, –

tai utopistinen poliittinen ajatus omassa mielessä...

Se on hulluutta. Kiintoisaa on se, mitä uskolla voi tehdä.

Jos yrität levitoida 20 vuotta, pystyt siihen 20 vuoden päästä.

Usko voi siirtää vuoria, mutta mihin sinä uskot?

Alkoholiin. Tisseihin. Veljeyteen.

Minä uskon, että meille tulee hauskaa, ja niin tuleekin, eikö?

Koska se, mihin uskoo, muuttuu todellisuudeksi.

Olet sekopää.

Muistatko tämän?

morsio kaunis

Niin, minä olin.

valkea pukusi ja kutrisi nuo

meri rauhallinen

alus, oma neitosein

Mitä sinä teet?

En mitään. –Selvä.

Tule ylös kannelle.

Siellä on upea auringonlasku. Tosi mukavaa.

En minä taida. Siellä on kylmä.

Laita takki päälle.

Mehän puhuimme tästä.

Voisitko edes yrittää?

Hyvä. Tule.

Katso.

Jopas. Sinä et näytä hullummalta.

Siirrän nämä tietokoneelle, niin näet, mitä näistä tulee.

Arvaa, mitä ajattelin? –En.

Ensi kerralla voitaisiin lähteä jonnekin vain kahdestaan.

Mitä sanot siitä? –Sopii hyvin.

Rakastan sinua.

Minäkin rakastan sinua.

Sinähän olit tilannut ryypyn. –Maestro! Tervetuloa!

Kiitos. –Näytän jotain hienoa.

Jopas jotakin. –Eikö?

Täytä lasi. –Kaksi ryyppyä.

Kaksi ryyppyä on parempi kuin kaksi fundamentalistia.

Sonny, tule tänne. –Täältä on hienot näkymät, kulta.

Käänny ympäri.

Skool. Ne pitäisi panna telkien taakse viinapullon kanssa.

Kaikki fundamentalistit. Silloin totuus tulisi ilmi.

Känni saa totuuden esiin. –Sikahyvä ajatus.

Ajatella, jos elämä voisi aina olla tällaista.

Pilailetko? –Mitä tarkoitat?

Onko sinusta tullut uskovainen?

Maestro! Onko se totta? Aiotko perustaa seksilahkon?

Olen messissä. –Ehkä.

Tuo oli hassuinta, mitä olen kuullut.

Voit olla minun guruni. –Jep.

Ota iisisti. Otetaan ryyppy,

Juo ennen kuin menet muijasi luo. –Pitää varmaan käydä vilkaisemassa.

Kerro terveisiä naisellesi. –Oli mukava päivä.

Meillä on tässä elokuvassa paljon improvisaatiota, –

ja olen kokeillut sitä aiemminkin, ja se on hauska tapa työskennellä.

Käsikirjoituksesta on jätetty paljon pois.

Se luo jännitystä. Joka päivä on vähän epävarma, –

mitä oma roolihahmo joutuu tekemään.

Meillä on vapaata ja joustavaa, ja voimme luoda hahmomme itse.

Se on mahtavaa.

On hienoa, ettei elokuvan loppua tiedä kuvausten aikana.

Elämme hetkessä aivan kuten hahmotkin.

On tosi mahtavaa näytellä, kun voin elää tässä ja nyt, –

nykyhetkessä ja mennä vain mukaan siihen, mitä juuri nyt tapahtuu.

Se sopii minulle mainiosti.

On ihanaa improvisoida, kun kaikki hahmot ovat tuttuja –

ja tietävät suhteensa toisiinsa. Se on jännittävää.

Se tuo lisää eloa kohtauksiin, ja voimme leikitellä vähän enemmän.

En ollut koskaan ennen työskennellyt sillä tavoin.

Ohjaaja piti meitä kaoottisessa mutta miellyttävässä otteessaan.

Luotimme häneen täysin. Kohtaus kohtaukselta.

Jokainen päivä oli yllätys.

Se oli mahtavaa. Samalla teimme hyvin sykkää elokuvaa.

Sen saattoi tuntea.

Tuntuu, että... Tuntuu, että... Mutta en voi.

Se ei onnistu.

Minun täytyy...

Et kuulu tänne.

Näitkö pahaa unta?

Rakastan sinua.

Minä rakastan sinua.

Huomenta. –Huomenta.

Haluatko tulla mukaan joogaamaan? –Ei kiitos.

Pelkäätkö kokeilla uutta? –En.

Mennäänkö kävelylle?

Muuthan nukkuvat vielä.

Selvä.

Selvä.

Käyn vain vaihtamassa vaatteet.

Näytänkö yhden jutun? Näetkö tuon?

Tuo on maaginen paikka. Et voi noin vain astua siihen. Se on pyhä.

Tuo on pyhää maata.

Halusin näyttää sinulle tuon, koska se on pyhä paikka.

Näetkö? Se näyttää labyrintilta.

Minusta se näyttää kivirykelmältä.

Mene sinä tuota kautta. –Selvä.

Tämä on tehty riittejä varten.

Uhraukseen. Rakkauteen. Tämä kuljetaan alusta loppuun.

Tässä paikassa tuntuu olevan jotakin. Kuulostaako se hölmöltä?

Minä aistin täällä jotakin.

Mitä sinä kerroitkaan siitä marasta?

Hänen henkensä elää edelleen.

Se kummittelee ihmisille ja suojelee aarteita.

Miksi?

Lapsena minusta tuntui välillä tällaiselta.

Mutta...

Muut sanoivat, ettei se pitänyt paikkaansa.

He tekivät kaikkea ja sanoivat, että minussa oli jotakin vikaa.

Jos joku sanoo, että jossakussa on jotain vikaa, –

silloin yleensä hänessä itsessään on jotakin vikaa.

Kun olin pieni, yksi poika luokallani sanoi, että minussa oli jotain vikaa.

Minä löin häntä turpaan ja sytytin hänen kissansa tuleen.

Olemme saaneet viisi tähteä viisi vuotta peräjälkeen.

Tämä majakkasafari on menestyvä juttu.

Hei. Erik. –Hei. Nina.

Maistuiko sillilounas? –Se oli herkullinen. Kiitos.

Mutta hän on vähän huolissaan saarella oleilevasta marasta.

Niin, se mara.

Saarella on sattunut paljon onnettomuuksia. –Mitä?

Sanotaan, että täällä oli kerran nainen, joka eksytti miehiä.

Miehet ajoivat karille, ja silloin nainen tappoi heidät.

Mutta se on pelkkää taikauskoa.

Ja minä olen myös metsästäjä, joten jos tarvitsette apua, –

olen ampunut koko joukon lintuja ja voin ampua myös haamun.

Hän on varattu, joten voisitko vain näyttää päivällispaikan?

Missä kaikki oikein ovat?

Nina palasi veneelle.

Majakanvartija lähti hakemaan rapuja, ja muut sinä tiedätkin.

Mitä?

Thérèse and Gustav, tiedät kai?

Niin...

Kai sitä täytyy olla avarakatseinen.

Antaa ja ottaa.

Siinä sinä olet hyvä.

Näitkö jotakin? –Pannaan toimeksi.

Oletko valmis?

Tämän vuoden mallisto on upea.

Kivat.

Aloitetaan tässä. –Ei.

Ei, vaan tuossa. –Tuossako?

Haluan tuon taustan.

Hyvä. Liikehdi vähän. –En halua aurinkolaseja.

Onko hän taas vauhdissa? Luulin, että olisi viikonlopputauko.

Miten teillä sujuu?

Hän vaikuttaa vähän hauraalta.

Enimmän aikaa sujuu hyvin, mutta välillä tuntuu, etten tunne häntä.

Ikään kuin hänessä olisi kaksi eri persoonaa.

Vau. Epämiellyttävää.

Mutta ei se ole mitään vakavaa.

Teillä vaikuttaa siis menevän oikein hyvin.

Minä vain pilailin kanssasi.

Nuo ovat kivat. Merihenkiset. –Merihenkiset?

Minä pidän niistä. –Jatketaan. Asetu paikallesi.

Otan muutamia lähikuvia.

Ei, ei, ei. Anna ne minulle.

Hups.

Istunko tässä? –Et, sinä seisot.

Selvä.

Tässä. –Tässäkö?

Tässäkö?

Mitä hittoa hän tekee?

Anteeksi. Meni vähän överiksi. Ei ollut tarkoitus...

Sonny, mitä tapahtui?

Mitä tapahtui? –Kävin uimassa.

Tiedät kai, että hän on herkkä. –Sinun pitäisi karaista häntä.

Kaikista tuo ei ollut hauskaa. –Se oli vain pikku pulahdus.

Sinä olet varsinainen curling–poikaystävä.

Sonny, minulla on asiaa.

Hei. Miten voit?

Hyvin. –Varmastiko?

Soudan saareen ja teen pikku kävelylenkin.

Tulenko mukaan? –Älä. Minä pärjään.

Selvä.

Tämä on oikein.

Ymmärrän sinua, Gustav.

Siinähän sinä olet.

Vai mitä?

Mikä hätänä? Tule.

Mitä?

Onko kaikki hyvin? –On.

Seisonko näin?

Ei näköjään käynyt. –Ei.

Tietenkään. –Nyt.

Oletko kunnossa?

Taisit aistia jotakin?

Kerro meille, mikä paikka tämä on.

Liittyykö se jotenkin siihen maraan?

Ei, en ole ikinä ollut täällä. Mutta kai tuo on jokin tavallinen...

Kai se jokin on. Mutta siitä marasta puheen ollen, –

hän pääsi melkoisen helpolla, –

jos hän poltti itsensä tai paloi roviolla.

Ei puhuta ikävistä asioista. Tämä on pyhä paikka.

Menemme pois. –Pois ympyrästä, kiitos.

No? Kerro.

Lyhyt vai pitkä versio? –Lyhyt.

Paloiko mara täällä?

En tiedä, mutta kuuleman mukaan paloi.

Mutta olen lukenut paljon entisajan rikoksista ja rangaistuksista.

Vielä niinkin myöhään kuin 1730–luvulla laissa luki, –

että jos vahingoittaa ja tappaa jonkun, –

joka on kokenut haaksirikon, –

seurauksena on teloitus teilipyörässä.

Kulje alusta loppuun. –Ei ole mitään alkua tai loppua.

Mitä se teilaaminen on?

Jos tuomitaan teilipyörään, tuomitun kaikki luut murretaan, –

kun hän on vielä hengissä.

Haloo! Mitä hittoa te teette?

Tämä on armeijan harjoitusaluetta.

Mitä hittoa te teette?

Helvetti! Maihin tulo on kielletty.

Hei. Ove. –Oletko sinä vastuussa täällä?

Olemme kuvaamassa elokuvaa.

Ette voi kuvata täällä. Tänne on kiellettyä tulla.

Mutta meillä on... Olemme olleet...

Teillä ei ole lupaa olla täällä. Ette saa tulla maihin.

Amfibiorykmentti tulee pian sotalaivoilla.

Mitä hittoa? Tule tänne. Ja te lopetatte kuvaamisen.

Meillä on täällä väkeä ja... –Veneet ankkuroituvat tuonne.

Ne eivät rantaudu. Siihen on hyvä syy.

Eikä hän voi sanoa sitä. –Voimmeko kuvata loppuun?

Ette kuvaa täällä. Tämä ei ole sellainen saari.

Teillä on 45 minuuttia aikaa pakata kamat ja häipyä.

Saammeko puolitoista tuntia? –Ette! Veneet ovat tulossa.

Meistä tämä ei ole oikein. –Eikö voitaisi sopia jokin ratkaisu?

Ratkaisu? Meillä on aikataulu. Emme hyväksy tätä.

Entä jos pakkaamme 45 minuutin päästä ja siirrämme kamamme?

Kolmen vartin päästä kaikkien kamojen on oltava poissa.

Mikä teidän tuotantoyhtiönne on? –Tribespider.

Lakatkaa kuvaamasta, tai rikon kameran.

Rauhoitu.

Rauhoitu. Tämä on väärinkäsitys. Emme tienneet...

Täällä on kieltotauluja, ja kipparin kuuluu tietää, –

missä saa mennä maihin.

Sinä et ehkä tiennyt. Mutta vastuussa oleva henkilö...

Haluan vain sinun tietävän, –

että kovin moni ei tiedä asiasta, emmekä me tienneet.

Emme halua aiheuttaa pulmia, emmekä ole...

Nyt minä suutun toden teolla. Puhuin hänen kanssaan, en sinun.

Jos sinulla on jokin ongelma, niin ala vetää.

Kertoisitko nimesi? Haluamme tietää, kenen kanssa puhuimme.

Sillä ei ole merkitystä. Olen täällä armeijan asioissa.

Maakäräjienkö? –Vai maakäräjien?

Me pakkaamme kamamme. Se sopii. Ei hermostuta.

Tulen takaisin 40 minuutin päästä. Teidän on oltava silloin poissa.

Selvä. Minulla on suunnitelma.

Rauhoitu, Viktor. –Olen raivoissani.

Kuunnelkaa. Kolme varttia. Kartassa ei ole mainintaa tästä.

Kuvataan tämä kohtaus. –Tehdään se nopeasti.

Sieltä tulee joku toinen kaveri. Tällä on muuta puuhaa.

Minusta kannattaa ottaa riski. –En oikein tiedä.

Luulen... –Mitä meiltä oikeastaan puuttuu?

Yritetään kuvata kohtaus valmiiksi ja häivytään sitten.

Voimme ehkä palata myöhemmin ja siirtää kohtauksen muualle.

Kuvataan puuttuva osuus.

Mitä kuvia sinulta puuttuu?

Maria, Sonny. –Ja?

Meillä on kaksi kameraa. Loppu hoituu. Suurin osa on kuvattu.

Tarvitsemme myös masternauhan. –Totta. Master tarvitaan myös.

Pidetään kiirettä. Kuvataan kahdella kameralla ja tehdään master.

Selvä. –Keskittykää. Hengittäkää syvään.

Hengittäkää syvään sisään. –Otetaanko alusta?

Kuvataan kahdella kameralla. Olen valmis.

Onko ääni kohdallaan? Kohtaus 103, otto 2.

...vahingoittaa ja tappaa jonkun, –

joka on haaksirikkoutunut, –

hänet teilataan ja pannaan teilipyörään.

Mitä se teilaaminen on?

Teilauksessa tuomitun kaikki luut murretaan, –

kun hän on yhä elossa.

Kuulitko, kulta?

Juuri niin verovirasto tekee minulle joka vuosi.

Tuomittu pannaan teilipyörään, ellei luiden murtaminen riitä.

Lisänöyryytykseksi ruumis pilkotaan neljään osaan.

Tuomittu pannaan pyörään.

Hänet kiinnitetään...

Ei puhuta enää kuolleista. –Olen samaa mieltä Ninan kanssa.

Minähän sanoin, että tämä on rakkauden paikka.

Olet oikeassa. Tämä on rakkauden paikka.

Tämä on jättimäinen vagina.

Kulta... –Ei, tämä on uhrilehto.

Tätä voidaan yhä käyttää uhripaikkana.

Netistä voi löytyä vapaaehtoisia, jotka haluavat uhrautua.

Ehkä teidän pitäisi kokeilla.

Menen veneelle siirtämään kuvat koneelle.

Ja tuo nainen minulla on palkkalistallani.

Menen vaihtamaan vaatteet. –Tulenko mukaan?

Älä.

Gustav, unohdetaan tämä satuilut –

ja teilataan rapu ja otetaan ryyppy.

Kulta! Minä käskin olla varovainen.

Jessus.

Kiitos!

Se ei pidä paikkaansa.

Hänellä ei ollut univormua. Hänellä ei ollut mitään. Hän bluffaa.

Emme voi olettaa niin.

Hän olisi näyttänyt korttinsa. Tämä on jotakin muuta.

Hän bluffasi. –Meillä on jokamiehenoikeus.

Meidän täytyy pakata kamat. Emme voi panna henkeämme alttiiksi.

Ne bluffaavat. –Mutta hän oli armeijan miehiä.

Se ei ollut bluffia. –Kuvataan 20 minuuttia.

Saanko sanoa jotakin? Tehdään master ennen kuin mitään sattuu.

Tehdään master ensin. Pysykää rauhallisina. Tehdään se master.

Se ei pidä paikkaansa. –Entä jos olet väärässä?

Hänellä ei ollut mitään. Klassinen juttu.

En usko sitä. –Ei niitä tarvita harjoituksissa.

Ei, hän oli armeijan mies. –Jokin tässä mättää.

Sama se. Tehdään master. Vaikka jotain tulisi, kohtaus on purkissa.

Miksi hän olisi satuillut meille? –Hän ei satuillut.

Osan mielestä se oli outoa. Meillähän on jokamiehenoikeus.

Ohjaajan mielestä joko juttu oli bluffia. Hän halusi jatkaa.

Ja hän oli oikeassa. Armeijan väkeä ei tullut.

Ja on melkoinen homma –

keskeyttää kuvaus ja siirtyä toiseen paikkaan.

Koko elokuvasta ei olisi tullut mitään.

Jatkoimme, vaikka tunnelma oli melkoisen jännittynyt.

Tuli aamu, ja me jatkoimme. Kuvaukset etenivät.

Mutta dokumenttikuvaajamme Lukas...

Hän...

Hän halusi tutkia asiaa lähemmin, –

joten hän lähti kävelylle kameransa kanssa.

Hei! Tom. Simon.

No? –Kaikki näyttää hyvältä.

Toitko ruokaa? –Jep. Ja sielläkö ei ollut lapsia?

Täydellistä. Jatketaan suunnitelman mukaan.

Lukas oli varma, että meneillään oli jotain laitonta.

Ensin ajattelimme vain, että hänellä oli vilkas mielikuvitus.

Mutta hän pani minut katsomaan sen klipin. "Katso tämä."

Minä katsoin. Se oli kummallista.

Ikään kuin olisi ollut hyönteinen, joka lentää suoraan tuleen.

Eikö olekin kummallista?

Hän meni tähän suuntaan. –Jep.

Emme tajunneet, mihin ryhdyimme.

Hei! –Miten sujui?

Hyvin sujui.

Hyvä. Heitä tämä laatikkoon.

Haluan kuulla koko jutun.

Miten sujui?

Hänellä on jotakin kädessään.

Hänellä on... –Se näyttää kädeltä!

Ei se ole käsi. –Näethän, että on.

Enkä näe. –Minustakin se on käsi.

Lyödään vetoa, että se ei ole käsi.

Pitäisikö lyödä vetoa? –Tuo ei ilmiselvästi ole käsi.

Menetkö kysymään heiltä, onko tuo käsi?

Tuntui kuin saarella olisi ollut oma elämä.

Kuulostaa oudolta, mutta elokuva ja todellisuus sulautuivat yhteen –

merkillisellä tavalla.

Tunnelma muuttui yhä oudommaksi.

Hahmojemme toiminta alkoi vaikuttaa todellisuuteen.

Mikä oli todellisuutta?

Ajattelin, että voisit ottaa kontollesi Lindqvistin.

Tämä on ihanaa.

Eikö se ole sinun lempiasiakkaasi?

Uiminen se on elämää!

Aika ei riitä kaikkeen.

Sinun täytyy sitten valita myös mallit.

Mahtavaa! Se on siis sovittu.

Minulla on pikku sovintolahja. Kulta!

Mitä? –Lahja–aika.

Minulleko? Mitä sinä nyt olet keksinyt?

Tässä.

Toimiiko tämä?

Katso.

Meillä taitaa olla seuraa.

Pöö!

Tai sitten ei. Minulla on nälkä.

Ehkä meidän pitäisi olla ystävällisiä heille.

Näytetään heille se paikka.

Saavatpa nähdä.

Tässä on mukana rapua. –Onko tässä rapua?

Olet ihan oikeassa. –Panitko tähän rapua?

Kuka haluaa lisää juotavaa? –Minä.

Nina! Tervetuloa.

Hei! –Odotimme sinua kauan.

Pyydän anteeksi mieheni puolesta...

Haluan itse pyytää anteeksi. Anteeksi, Nina.

Se on ihan okei. Se oli hauskaa ja virkistävää.

Sittenhän kaikki on hyvin. –Tuo on oikea asenne.

Älkää ottako häntä vakavasti. Hän tekee niin kaikille malleille.

Olet ainakin puhdas. Samoin minä. –Tämä oli maaginen päivä.

Kävin aiemmin kävelyllä.

Luulen, löysin paikan, jossa se majakka aikoinaan oli.

Mistä tiedät?

Se vaikutti sopivalta paikalta.

Korkealla kukkulalla, josta on hyvä näkyvyys joka suuntaan.

Aistin siellä jotakin.

Energiaa?

Taas me puhumme maagisista energioista.

Olisi mahtavaa, jos menisimme sinne kaikki yhdessä.

Sitä minä sanoin jo heti alussa. –Mitä me siellä tekisimme?

Pitäisikö pitää istunto? –Tietenkin.

Se on kaunis paikka. Ihastutte siihen.

Olen varma siitä. –Tervetuloa tälle aterialle.

Nyt teilataan rapuja. Skool!

Senkin ämmä!

Haloo!

Haloo! SOS. Hätäpuhelu.

Kuuleeko kukaan?

Haloo?

SOS. Hätäpuhelu. Olemme Draugadrottenilla.

Haloo.

Haloo. Kuuleeko kukaan?

SOS. Hätäpuhelu. –Sonny yritti jo.

Mitä?

Sama se.

Kaikki ovat kuolleet. Etsimme sinua.

Aiotko murhata minutkin? –En.

Minä yritin. Mutta se ei onnistunut.

Minä näin sen! –Ei...

Luulit, että olitte yksin, mutta ette olleet. Minä näin!

Minä näin sinut!

Odotit varjoissa kuten aina.

Tunsin sen. Tunsin myös läsnäolosi.

Siellä ei ollut pelkästään "Ninaa".

Ensin en kunnolla tajunnut, mutta...

Sinä hallitsit minua.

Koko ajan.

Kaikkien pitää luvata, että he osallistuvat.

Olen mukana.

Sinä myös. –Tietenkin, kulta.

Aloitetaan.

Selvä.

Levitetään kädet ja tartutaan toisiamme kädestä.

Tunsin jotakin. Tunsin todella jotakin.

Tässä pitää olla tosissaan.

Anteeksi.

Olen mukana.

Selvä.

Sulkekaa silmänne.

Kaikki hengittävät syvään sisään.

Pidättäkää hengitystä. Kun puhallamme ulos, –

päästämme irti epäilyistä ja ennakkoluuloista sanomalla "aah".

Hyvä. Hyvä.

Pitäkää silmät kiinni.

Nyt haluan, että ajattelette jotakuta, jonka olette menettäneet.

Jotakuta, jota kohtaan olette tunteneet suurta rakkautta.

Ja avoimin sydämin ja avoimin mielin...

Toivotamme sinut tervetulleeksi ja kutsumme sinua, mara.

Palaa luoksemme ja kerro meille tarinasi.

Voimme auttaa sinua tekemään sovinnon universumin kanssa.

Hengittäkää syvään sisään.

Ja puhaltakaa ulos "uuh".

Nyt vain odotamme.

Sen olisi pitänyt toimia.

Täällä on joku, joka ei usko.

Minä uskon.

Minä uskon...

Että ehkä pitäisi vain kokeilla jotakin muuta.

Jotakin vahvempaa. –Pikku ryyppyä ehkä?

En tarkoittanut sitä. Ehkä manausta.

Se ei sovi tänne. –Kuulostaa loogiselta.

Voisimme kokeilla.

Sinä ohjaat, Maria.

Hyvä.

No niin. Teidän täytyy olla tässä mukana.

Toistakaa minun sanani. Älkää sanoko mitään muuta.

Sitten sanomme ne kuorossa.

Selvä. –Selvä.

Sator. –Sator.

Arepo. –Arepo.

Tenet. –Tenet.

Opera. –Opera.

Rotas. –Rotas.

Sator. –Sator.

Arepo. –Arepo.

Tenet. –Tenet.

Opera. –Opera.

Rotas. –Rotas.

Kuorossa.

Sator, arepo, tenet, opera, rotas.

Sator, arepo, tenet, opera, rotas.

Nina! –Saamari!

Nina, odota! –Mitä me teimme?

Mikä draamakuningatar.

Aika ottaa ryyppy,

Oikein hemmetin iso ryyppy.

Poikki! Purkissa.

Jälkiklaffi!

Käännä se ylösalaisin.

Hyvä.

Mitä hittoa nyt tapahtuu? –Tuo on luotsi.

Puhutaan heidän kanssaan. –Tauko, kunnes he ovat menneet.

Älytöntä. Hoidatko sinä puhumisen?

Hei! –Hei! Mikä lamppu tuo on?

Ledivalo. –Kuvaamme elokuvaa.

Täältä tuli hätäpuhelu, joka katkesi. Oletteko nähneet mitään outoa?

Tai epäilyttävää?

Ei. –Olemme keskittyneet kuvauksiin.

Ilmoittakaa, jos näette jotakin. –Selvä.

Ilmoitan, jos näen jotakin. –Hyvä. Mitä elokuvaa kuvaatte?

Elokuvaa kauheasta kuolemasta.

Onnea kuvauksiin.

Ottakaa iisisti. –Heippa.

Mitä hittoa? –Jatkamme matkaa.

No niin.

Haluan katsoa ensin... Miten tätä kelataan taaksepäin?

Haluatko mikrofonin? –Haluan.

Hyvää työtä. –Kiitos samoin.

Kuule...

Pitäisikö tsekata se juttu?

Se ääliö.

Minusta pitäisi.

Mistä te puhutte?

Me puhuimme siitä, että ehkä pitäisi...

Tsekata se ääliö. Siis se armeijan hemmo.

Onko se viisasta?

Siirretään dokumenttiosiota, tai mitä te nyt puuhaattekin.

Meillä on elokuvan teko kesken. Otetaan dokumenttiosiot huomenna.

Välillä mietin, tietääkö ihminen oman kohtalonsa.

Näkeekö joku pidemmälle eteenpäin?

Tulevaisuuteen. Silloin hän voi nähdä...

...milloin kaikki päättyy.

Etkö tajua? –Mitä?

Mitä? En ymmärrä...

Kaikki kävi niin nopeasti.

Minä...

Jouduin johonkin paikkaan.

Halusin paeta, mutta...

...tenet, opera, rotas.

Asia ei ollut niin!

Asia ei ollut niin. Näin sinut!

Ja tulit tänne ja murhasit Sonnyn. –Se olit sinä...

Me... Me avasimme... Me avasimme oven yhdessä.

Ja hän tuli ja otti meidät valtaansa.

Mutta minä... Minun onnistui paeta.

Minä juoksin, mutta hän oli kaikkialla.

Mara jahtasi minua. Kaikki pyöri ympäri.

Tulin veneelle, mutta siellä ei ollut ketään.

Tuntui kuin hän olisi tunkeutunut minuun. Väijynyt minua.

Hän odotti minua.

En jaksanut enää. Tarvitsin apua.

Mutta Sonny...

Hän oli jo kuollut.

Mara oli vienyt hänet.

Missä muut ovat?

Asia ei ollut niin! Luulit, että olitte yksin.

Mutta minä näin sinut. –Mitä? Ei.

Minä näin! Näin sinut!

Pakene!

Lopeta!

Okei, mennään. –Jep.

Nuo kuvaavat, eivätkä huomaa, kun häivymme.

Ollaan nopeita. –Sanon, kun he aloittavat.

Minulla on puhelin, joten voidaan kuvata sillä.

Hei. –Hei.

Oletko nyt kuollut? –Totaalisesti.

Sujuiko hyvin? Ovatko he edelleen täydessä vauhdissa?

Jep. Nyt he kuvaavat...

En muista, mikä se kohtaus on.

Oletko mukana? Me häippäisemme.

Nytkö? Haluan mennä pesulle ja vaihtaa vaatteet.

Me menemme, ennen kuin he ovat valmiit. Lähdetkö mukaan?

Jep. Tulen mukaan. –Mennään.

Onko sinulla puhelin? –On.

Minä videoin. –Selvä.

Varovasti. –Olen hipihiljaa.

Suu kiinni. –Selvä. Olemme hiljaa. Videoi.

Täällä ei ole ketään.

Okei. Mitä hittoa täällä tapahtuu?

Hitto! –Joku tulee. Tule.

Tule pois sieltä.

Helvetti!

Okei. Okei. Okei.

Pahus. –Mitä hittoa?

Kuka hitto sinä olet? Tule mukaan, tai panen sinulle käsiraudat.

Olen mukana elokuvassa. –Turpa kiinni.

Hän on siitä kuvausryhmästä. –Mennään sisään tänne.

En halua! –Sisään.

He eivät saa tehdä noin! Menen sinne.

Teidän olisi pitänyt häipyä jo kuusi tuntia sitten.

Mitä hittoa teet täällä? Onko teitä muitakin?

Pysy siinä!

Pistooleja! Näitkö? Tule takaisin, hitto vie!

Kerro totuus, tai saat turpaasi.

Minä kerron totuuden.

Teemme elokuvaa. –Valehtelet.

Mitä teet täällä? Mitä olet nähnyt? –En mitään.

Mitä te teette täällä? –Se ei kuulu sinulle.

Tämä on armeijan harjoitus. –Miksi teitä on vain kolme?

Helvetti!

Juokse. Juokse!

Tosi nokkelaa. –Muija puhui pelkkää paskaa.

Mutta olisi helpompi kuulustella henkilöä, joka on tolkuissaan.

Voi helvetti, puhelimen kamera kuvaa!

Veneelle!

He ovat rannalla. Niemen ympäri. Tavataan siellä.

Mitä hittoa tapahtuu? Seis.

Soitan hätänumeroon.

Selvä.

Olen Draugadrottenilla. Ystäväni ammuttiin juuri!

Tulkaa pian. Draugadrotten. Ne tulevat. Juokse!

Täytyy varoittaa toisia!

Sonny!

Lopeta! Lopeta.

Näin, miten murhasit joka ikisen.

Mara on sinussa. Et taida tajuta.

Ninaa ei ole enää.

Mara on sinussa.

Odottakaa. Nyt tuolta tulee joku vene.

Mitä? –Keskeytämmekö me tämän?

Keskeytetään kuvaus.

Kuvittele, ettei sinulla ole asetta. Sinulla on vain kamerasi.

Mitä olisi pitänyt tehdä?

Kuvaatko sinä? –Turpa kiinni!

Juoskaa! Juoskaa!

Malin täytyy pelastaa! Tule! Helvetti!

En tajunnut. Ne aikoivat tappaa kaikki.

Pitäkää kiirettä. Ne ovat yhä saarella.

Mitä? Että mitä?

Mitä he sanovat?

Ne kontrolloivat puhelimiamme. –Helvetti.

Minun täytyi tehdä jotakin. Ehkä ehtisin pelastaa Malinin.

Jos hän oli vielä elossa.

He löysivät Lukaksen.

Ja kameran.

Teitä oli enemmän, kun tapasimme viimeksi.

Mitä haluatte tietää? Kymmenen. Viisitoista.

Hoitelimme jo kaikki. Vain sinä olet jäljellä.

Hoitelemme myös jäljellä olevat. –Hitto. Kuvaako kamera edelleen?

Antaa kuvata.

Katkaise jalka. –Ei!

Mutta oli liian myöhäistä.

Ja kameroita oli lisää.

Ja puhelimet toimivat välillä paremmin kuin voisi luulla.

Tässä on poliisi! Maahan!

Carlson! Suojaa selusta, minä jatkan.

Kohde varmistettu. Voit tulla nyt helikopterilla.

Tule esiin. Kaikki on nyt ohi.

Uskomatonta, että kameralla on niin suuri valta.

Me toivomme ja uskomme, että se näyttää totuuden.

Mutta voimmeko me...

Voimmeko olla täysin varmoja?

Herranen aika! Mitä täällä tapahtuu?

Oletko kunnossa? –Olen.

Onko tuo sinun vertasi? –Ei!

Selvä. Kutsun apua.

Hätäpuhelu. Olen Draugadrottenilla.

Täällä on useita ruumiita ja pahasti loukkaantunut nainen.

Todellista vai keksittyä – onko se niin tärkeää?

Tietyt osat tätä elokuvaa ovat todellisia, toiset taas keksittyjä.

Ja tietyt osat ovat jumissa elokuvan ja todellisuuden välissä.

Saatte itse ottaa selvää, ja se joka ansaitsee totuuden, löytää sen.

Suomennos: Arja Sundelin Scandinavian Text Service 2019