Original subtitles

On tärkeä muistaa, että erinomaisuus ei ole vain päämäärä.

Se on jatkuva matka.

Matka, joka vaatii intohimoa,

uteliaisuutta ja sitoutumista ihmisen hyvinvointiin.

Illan palkinnon vastaanottaja -

on kiistatta osoittanut näitä ominaisuuksia.

Siksi on todellinen kunnia -

ojentaa hänelle kaikkein kunnianarvoisin palkintomme.

Psykologian erityispalkinnon saa herra Ulises Verón!

Onnea.

Kiitos.

PSYKOLOGIAN ERITYISPALKINTO BAUMANN-SÄÄTIÖ

Kiitos. Kiitos paljon. Hyvää iltaa kaikille.

Haluaisin aloittaa kiittämällä Baumann-säätiötä tästä palkinnosta -

sekä tytärtäni, joka on paikalla.

Hän on sietänyt minua pitkään isänä ja nyt myös pomona.

Tämä kaksoisrooli saattaa tuoda hänelle vielä palkintoja -

oikeudenmukaisemmassa maailmassa.

Nyt, kun muodollisuudet on hoidettu,

haluaisin sanoa,

että meillä on ongelma.

Vakava sellainen.

Argentiinassa on maailman eniten psykoanalyytikkoja.

Viimeisen 30 vuoden aikana -

erilaisista psyykkisistä häiriöistä kärsivien ihmisten määrä -

on käytännössä kaksinkertaistunut.

Vielä hiljattain minulla oli potilas, jonka moni teistä ehkä tunsi.

Arvostettu, menestynyt psykologi.

Viime kesänä tämä kollega -

jätti vastaanottonsa, potilaansa ja jopa perheensä -

ja muutti Córdoban provinssiin -

osaksi ryhmää, jota sanotaan Ylimmän totuuden veljeskunnaksi.

Hän ei lakannut olemasta potilaani ryhmään liityttyään. Päinvastoin.

Jatkoimme terapiaa puhelimitse kahdesti viikossa.

Kerron tämän, koska hänet löydettiin kuolleena kolme kuukautta sitten -

Córdoban provinssin Cuesta de la Totorasta,

jonne hän oli mennyt -

vaihtamaan energiaa ylemmän tason kanssa, kuten hän säännöllisesti teki.

Ruumiinavaus paljasti kuolinsyyksi hypotermian.

Se oli onnettomuus.

Pohdin,

olisinko terapeuttina voinut tehdä jotain tämän tragedian välttämiseksi.

En oikein tiedä… Olisiko pitänyt olla enemmän yhteydessä?

Mitä ajattelemme kaikista potilaista,

jotka olivat laskeneet mielenterveytensä tämän kollegan käsiin?

Saivatko he kunnon hoitoa?

Itse en suoraan sanoen uskaltaisi.

Mihin oikein pyrin?

En koe ansaitsevani palkintoa.

En myöskään odota vastauksia kaikkiin näihin kysymyksiin,

sillä totta puhuakseni en enää pidä sanoja hyödyllisinä.

Tarvitsen tekoja. Me tarvitsemme tekoja.

Siispä -

jätän palkinnon tähän näin viimeisen kysymyksen kera.

Mitä helvettiä me oikein teemme?

KUNNON TERAPIAA

Iltaa. - Iltaa.

Lasi Cabernet Francia.

Toki. - Kiitos.

Älä nyt viitsi. - Ei, ole kiltti.

Ihan tosi. Voit kysellä.

Kiitos.

Hetkinen. Palaan kohta. - Tietysti.

Mistä on kyse?

Eugenio Tirabosco. Et tunne minua.

Olen Ulises Verón, Mónican terapeutti.

Hei vain. - Kuule.

Menen asiaan ennen kuin tyttöystäväsi palaa.

Hän ei ole tyttöystäväni. - On hän. En tuomitse sinua.

Mónica tietää myös.

Ei välttämättä juuri tästä tytöstä, mutta yleisesti.

Pyydän sinua lähtemään kotoasi huomenna.

Anteeksi?

Kerrot Mónicalle, että haluat erota.

Pohdit asiaa, ja päätös on lopullinen.

Hän ei pysty jättämään sinua, vaikka on harkinnut sitä pitkään -

ja vaikka tietää sinun olevan patologinen narsisti.

Anteeksi suorapuheisuuteni. - Kuka luulet olevasi? Häivy.

Kerroin jo.

Olen Mónican terapeutti ja haluan hänen parastaan,

mikä on loppujen lopuksi myös sinun parhaaksesi.

Ehdotan siis, että muutat asuntoosi Callaon ja Quintanan kulmassa,

josta Mónica ei tiedä, vaikka minä tiedän, ja jätät hänet asuntoonsa Belgranossa.

Maanantaiaamuna puhut asianajajallesi herra Bremerille -

ja aloitatte avioeroprosessin.

Mistä tiedät…? - Anna puhua loppuun.

Eugenio, olet 62-vuotias. Sinulla on vielä aikaa. Olet nuori.

Kauanko valehtelet itsellesi ja muille ja tapailet tyttäresi ikäisiä tyttöjä?

Luulet kaksoiselämäsi tekevän sinusta huippufiksun,

vaikka todellisuudessa et kestä edes yhtä.

Olet rakentanut ympärillesi häkin, josta et nyt pääse ulos.

Yrität salata sitä, että kärsit ahdistuksesta, etkö niin?

Eugenio, häkin avaimet ovat omissa käsissäsi.

Ei kenenkään muun.

Vapauta itsesi ja hänet. Elämä ilman ahdistusta on parempaa.

Minä lähden.

Anteeksi. Saat paikkasi takaisin.

Hei. - Hei.

Koska piipahdat kerholla? Pojat kyselevät sinusta.

Nähdään.

Maistakaa muuten paikan merengataa. Aivan taivaallista. Hei hei.

Kuka hän on?

Ystävä.

Tiesitkö, että orankinaaraat voivat synnyttää vain kahdeksan vuoden välein?

En tiennyt.

Tutkimuksen mukaan ne myös käyvät äitiensä luona koko ikänsä,

mikä on harvinaista.

Kerrotko tästä eläinkuntaan liittyvästä pohdinnastasi,

koska sinusta tuntuu, että oma äitisi puolestaan…

Se saatanan narttu!

Anteeksi, mutta totta se on.

Joku apina tuolla perseessä on läheisempi äitinsä kanssa.

Miten se on mahdollista?

Oletko pohtinut ehdotustani?

Unohda. Ei hän ikinä tulisi tänne.

Eikä se tunnu tarpeelliseltakaan.

Sanoit häntä saatanan nartuksi. Aika raju ilmaus.

Se kuulostaa pahemmalta kuin on. Ei tämä niin vakavaa ole.

Siitä puhuminen täällä vain parantaa oloa.

En tiedä, olenko valmis.

En minä sitä pelkää, en vain halua suututtaa häntä.

Hyvää viikon jatkoa.

Samoin. - Kiitos.

Saatan sinut ulos.

Tilasin salaatin.

Syö se nyt. Et ehdi myöhemmin. - Kiitos.

Kyyti tv-studioon on tulossa.

Oliko muuten niin, että ohjelman jälkeen tapaan Mónican ja sitten päivä oli siinä?

Ei, sinulla on uusi potilas. - Et kysynyt.

Täytin vain vapaan ajan. Mitä olisi pitänyt kysyä?

Hyvä on.

Tunnet hänet varmasti. Martín Bouchard. - Bouchard? Kuulostaa tutulta.

Se kirjailija.

Aivan.

Annoin sinulle hänen kirjansa jouluna. - Niin.

Selvästi luit sen.

Luin minä, kahdestikin. Pidin siitä enemmän toisella kerralla.

Mitä aiot tehdä? Nukutko autossa? Menetkö hotelliin?

Ei. Asun kaverini luona, kunnes löydän jotain muuta.

Älä huoli. - Ilmoita, jos tarvitset jotain.

No niin. Nähdään.

Pidä huolta itsestäsi.

Onko laukku iso?

Anteeksi?

Kuulin, että vaimosi pakkasi tavarasi ja heitti sinut ulos.

Mahtuuko kaikki kamasi laukkuun, vai pakkasiko hän vain pari vaatetta?

En tiedä. Kälyni hakee ne.

Ota selvää. Jos laukku on pieni, hän haluaa sinut takaisin.

Hän on todella vihainen.

Todella vihaisena hän ei pakkaisi laukkua.

Hän olisi potkinut ulos kamat ja sinut tai heittänyt kamat kaatopaikalle.

Tämä on varoitus, ja uskon, että sovinto on mahdollinen.

Kannattaa kokeilla.

Tervetuloa takaisin Joka iltapäivä -ohjelman pariin.

Kuten yleensä, mukana on minun mielestäni maamme paras psykologi,

tohtori Ulises Verón. Miten voit, Ulises?

Hienosti, kiitos.

Hän vastaa kaikkiin kysymyksiinne somesta tai ruudulla näkyvästä numerosta.

Aloitetaanko? - Toki.

Ensimmäisenä Mari Villa Ballesterista kysyy:

"Mitä tehdä, kun ainoa sisko ei halua puhua?

Jos en ota yhteyttä, hän ei puhu minulle kuukausiin.

Se tuntuu kidutukselta." Näin sanoi Mari Villa Ballesterista.

Ensinnäkin sanoisin Marille Villa Ballesterista,

että kidutusta tuo ei kyllä ole.

Kidutus on kärsimyksen tahallista tuottamista jonkin päämäärän vuoksi.

Siitä tässä ei ole kyse.

Siskosi ei puhu sinulle, koska ei halua olla tekemisissä.

Valitettavasti hän ei ole kiinnostunut sinusta.

Älä puhu hänelle. Älä sano mitään.

TRI VERÓN VASTAA KYSYMYKSIINNE

Katsotaan, kumpi aloittaa keskustelun.

Hän ei kiertele.

Jatketaanpa sitten.

Seuraavana on Marcelo Monte Grandesta.

Hän kysyy, mitä tehdä, kun lapsi reagoi oudosti.

"Hän ei mene kouluun. Hän potkii lelujaan, kun häntä torutaan.

Hän huutaa paljon."

Hänellä taitaa olla ongelma. Mitä siis tehdä?

Voi olla, että Marcelo on välittänyt oman turhautumisensa lapselleen,

alkaen siitä, ettei hän tiedä, miten kasvattaa lastaan.

Marcelo, miksi istut perseelläsi klo 15,

lähettelet viestejä tv-ohjelmaan ja odotat jonkun muun ratkaisevan ongelmasi?

Ei se niin toimi. Täytyy liata kädet.

Toivottavasti et suutu. Anteeksi. Kiitos kysymyksestä. Halaus. Seuraava.

Bonsoir, mademoiselle. Olen Martín Bouchard.

Hei. Sisään.

Tunnen sinut.

Minulla on kaikki romaanisi.

Oletko lukenutkin ne?

Luin minä. Istu alas vain.

Anteeksi, mutta profiilisi muistuttaa minua -

Domenico Ghirlandaion maalaamasta Giovanna Tornabuonin muotokuvasta.

Kuulet tuota kai usein.

Enpä oikeastaan.

Hän vastaanottaa sinut pian.

Se tuli niin äkkiä, etten tiennyt, mitä tehdä.

Mainitsiko hän, miksi teki päätöksen?

Hän hoki, että hänen täytyy avata häkki.

"Täytyy avata häkki." "Mikä häkki, Eugenio?" "Häkki."

Kun hän lähti, minä murruin.

Olin aivan murskana. Itkin lakkaamatta.

Sinä iltana nukahdin ilman pillereitä. Ilman mitään. Olin rättiväsynyt.

Heräsin täysin virkistyneenä nukuttuani yhdeksän tuntia putkeen.

Kuin joku olisi seissyt päälläni ja nostanut sitten jalkansa rinnaltani.

Tunsin jonkin selittämättömän energian.

Sellaisen sähkövirran.

Halusin tehdä asioita.

Nousin autoon ja ajoin pelottomana läpi Libertador-kadun vihreän aallon.

Yksin ajatusteni kanssa ilman musiikkia. Painoin kaasua. 60, 70, 80, noin vain.

90!

Sitten tein ajovirheen,

väistin moottoripyörää ja kolautin jonkun sivupeiliä.

Idiootti huusi: "Helvetin läskiperse!"

Huusin: "Ei ole minun syyni, että sinulla on pienet kädet!"

Idiootti alkoi nauraa röhöttää.

Kun nousin autosta antaakseni hänelle vakuutuspaperini,

katsoin häntä tarkkaan ja idiootti sattui olemaan söpö.

Lyhyesti sanottuna…

Vein hänet kotiin.

Taidamme olla tapaamassa uuden Mónican.

Käytin häntä kuin orjaa. Se oli ihanaa.

KIRJOITTAJA JA KIRJALLISUUSKRIITIKKO

Martín? - Kyllä.

Hauska tavata.

Käy peremmälle.

Ikäsi?

Viisikymmentäseitsemän.

Selvä.

Siviilisääty?

Onnellisesti sinkku.

Onko lapsia? - Ei.

Ammatti?

Mikä hätänä?

Kaikista terapeuteista saan sen, joka ei tunne minua.

Haluaisitko kertoa, kuka olet? - Toki. Olen Martín Bouchard. Kirjailija.

Minulta on julkaistu useita ylistettyjä romaaneja.

Et taida olla lukumiehiä.

Kirjailija. Täydellistä.

Miksi olet täällä? - Suoraan asiaan.

Aivan. Kuule.

Tämäntyyppisessä terapiassa aika on mitä arvokkainta -

ja siitä on aina puutetta.

Ehdotankin siis, että käytämme rajallisen aikamme viisaasti.

Miltä kuulostaa?

Oikein hyvältä.

Oikein hyvältä.

Mitä sinä teet?

Sanoit hyvin mielenkiintoisen asian hyvin mielenkiintoisella tavalla.

Uskotko, että kaiken sanomani raapustaminen vihkoon -

on rajallisen aikamme viisasta käyttöä?

Hyvä on.

Pahoittelut.

Haluaisitko kertoa, miksi olet täällä? - Miksikö olen täällä?

Koska minulla on alkoholiongelma.

Olen aina juonut kirjoittaakseni, sillä Hemingway sanoi,

että on kirjoitettava puolitajuisessa humalatilassa -

ja editoitava selväpäisenä.

En juo sosiaalisesti. Juon ammattimaisesti.

Juon yksin ja ainoastaan kirjoittaakseni, ja urastani päätellen se on toiminut.

Koska se lakkasi toimimasta?

En tiedä, mutta en ole kuukausiin kirjoittanut puolikastakaan hyvää sivua.

Olen lisännyt juomista.

Kirjoitan ja kirjoitan, kunnes sammun.

Kun seuraavana päivänä luen kirjoittamani, inhoan sitä.

Se on noidankehä. Mitä enemmän juon, sitä huonommin kirjoitan.

Mikä siis on todellinen ongelmasi?

Onko se konfliktisi alkoholin kanssa vai konflikti työsi kanssa?

Et juo juodaksesi. Juot kirjoittaaksesi.

Se ei toimi.

Siispä…

Lakkaa kirjoittamasta.

Jos lakkaat kirjoittamasta, lakkaat juomasta.

En voi lakata kirjoittamasta.

Olen Martín Bouchard.

Minun odotetaan kirjoittavan, ja hyvin.

Maine on lupa, joka täytyy jatkuvasti uusia.

Minun piti julkaisusopimuksen mukaan palauttaa käsikirjoitus jo viime vuonna.

Olen saanut kaksi ennakkoa.

Ongelma täytyy ratkaista pian.

Ymmärrän täysin.

No, Martín…

Ei enempää kysyttävää.

Eiköhän lopetella tältä päivältä, ellei ole kysyttävää tai lisättävää.

Haluaisin sopia seuraavista tapaamisista.

Ei. Ei pidetä kiirettä.

Sihteerini Paula soittaa tällä viikolla ja kertoo, jatkammeko.

Voi hemmetti.

Olen jo käynyt muilla terapeuteilla ja kaikilla tuntuu olevan sama tyyli.

Heillä ei ole ratkaisuja.

Olen seuraillut sinua. Näin sinut telkkarissa.

Olin salissa, kun kieltäydyit siitä palkinnosta.

Puheesi oli järisyttävä.

Päätin, että haluan puheillesi.

"Hän on se oikea. Ulises Verón on terapeuttini."

Helpommin sanottu kuin tehty.

Kun tulee oikea ongelma, paljon porua, vähän villoja.

En tuomitse sinua. Älä huoli.

Olet luonut hahmon. Hyvää työtä.

Oma syyni, että odotin liikoja.

Kiitos ajastasi.

Haitko riisiä? - Luulisin niin.

Sitä täytyy olla. - Täytyykö?

Kun illalla ei halua kokata,

riisi juuston ja pekonin kanssa on täydellistä.

Ei tule tapahtumaan.

Tulet aina kotiin myöhään.

Kuvitteletko, että tulen väsyneenä kotiin ja alan väsätä risottoa?

Ei riisi ja juusto ole risotto. Sitä et tekisi uudelleensyntyneenäkään.

Kiitos, kun uskot minuun.

Et voi tilata ruokaa joka päivä. Jääkaapissa pitää olla tuoreita aineksia.

Koirakin syö sinua enemmän. - Älä minusta huoli.

Katso. - Mitä?

Martín Bouchard.

Otitko hänet potilaaksesi? - En. Hän on täysi tampio.

Eikö tampioilla ole ongelmia?

Heidän ongelmansa on tyhmyys, enkä tiedä, voinko auttaa.

Kuulinko oikein?

Herra Verón myönsi juuri, ettei pysty ratkomaan kaikkia ongelmia.

Historiallinen päivä.

Mutta…

EPÄTÄYDELLINEN - LISTAN VIIMEINEN VALHEEN ALKU - SATTUMAN SANKARIT

Ulises. - Niin?

Valitan. Ei ole hissiä.

Hyvä on.

Miten voit? - Hyvin.

Hyvä.

Entä itse? - Ihan hyvin.

Vielä yksi kerros.

Hyvä on.

Totta puhuakseni luulin, ettet ottaisi minua potilaaksesi.

Olit väärässä.

Tervetuloa. - Kiitos.

Peremmälle. - Aivan.

Syy on minun. Valitettavasti minä pelotan ihmisiä.

Olen suhteellisen kuuluisa. - Niin.

Naisasioissa ei ole valittamista. On mennyt hyvin.

Se luo varsinkin toisten miesten mielissä uhkaavan kuvan.

Voin vakuuttaa, että minun tapauksessani näin ei ole.

Parempi niin.

Hieno asunto.

Haluatko juotavaa? - Ei kiitos.

Ennen kuin jatkamme, haluaisin maksun.

Totta kai.

Sessio maksaa sata dollaria.

Vau!

Mutta näkemäni perusteella se ei liene sinulle ongelma.

Täältä on hienot näkymät.

Ei se ole ongelma, mutta aika tyyriiltä tuntuu.

Sehän riippuu.

Perushyvä terapeutti laskuttaa keskimäärin 50 dollaria kerralta,

ja heidän kanssaan saa usein jutustella viisi vuotta.

Minun ratkaisuprosenttini on paljon korkeampi.

Säästät rutkasti aikaa sekä rahaa.

Etkö usko?

Uskon minä. Anteeksi.

Minä vain en voi olla pitämättä tyylistäsi.

Siitä, mitä sanot ja miten sanot sen.

Sanoin niin viimeksikin. - Kyllä.

Suostun ehdottamaasi hintaan, joten jatketaan.

Hienoa. Ehdotin, että tapaamme täällä, sillä haluaisin tutustua työtapoihisi.

Tätä tietä.

Selvä.

Täällä niitä taikuuksia tehdään.

Taikuuksiako?

Aivan.

Kun kirjoitan, en vain pane sanoja toisen perään.

Kurkotan lukijan sieluun ja luon heissä muovaamiani tunnetiloja,

joten sitä voi kuvata vain taikuudeksi.

Mitenkäs sinä siis tarkkaan ottaen taiot?

Taikurina minä en kirjoita sanoja. Minä loihdin ne.

Sanat eivät koskaan täysin tottele minua.

Lauseet vastustelevat minua kuin säikky kissa.

Puhun kirjoittamisen käytännöllisemmistä puolista.

Aivan. Anteeksi.

Käytän klassista metodia.

Tässä taikasauvani.

Täytän nämä vihkot -

ja sitten kirjoitan puhtaaksi tietokoneella.

Selvä.

No, se muuttuu nyt.

Tästä lähtien taikasauva on pannassa.

Haluan, että kirjoitat suoraan tietokoneelle.

Miksi?

Priorisoit alitajuisesti metodiasi työsi kustannuksella.

Mikään ei ole itse työtä ja sen tulosta tärkeämpää.

En ajatellutkaan asiaa noin.

Koska alat juoda?

Yleensä päivällisen jälkeen, jos nyt sellaisen syön.

Alan juoda ja tulen studioon työskentelemään.

Onko se ongelma?

Ei, se on hyvä. Pidetään se.

Ensin juot, sitten kirjoitat. Hienoa.

Haluaisin ensi kerralla tavata täällä siihen aikaan, kun yleensä kirjoitat.

Se olisi myöhään.

Kuten sanoin,

haluan olla lähelläsi koko luovan kirjoitusprosessisi aikana.

Kiintoisaa.

Luulin, että terapiassa puhutaan vanhemmista.

Ovatko vanhempasi täällä, kun kirjoitat? - Ei, he ovat kuolleet.

Sitten ei kiinnosta.

Mitä luottamus mielestäsi on? Kerro omin sanoin.

Sitä, kun tietää,

tai on jokseenkin varma,

ettei joku tekisi jotain, mitä ei halua tai mikä sattuisi.

Sopisiko se esimerkiksi minuun?

Sanoisin niin.

Oletko varma? - Olen.

Laita tämä päähäsi.

Minne olemme menossa?

Olemme melkein perillä. Rentoudu.

Tätä tietä.

Anna kätesi. Varo kiveystä. Noin.

Missä olemme?

Luota minuun.

Noin juuri.

Luota minuun. Rentoudu.

Florencia, mitä tämä on? - Äiti?

Mikä on? Miksi silmäsi on sidottu?

Rauhassa vain.

Huomenta, Norma-rouva. Olen Florencian terapeutti Ulises Verón.

Mitä ihmettä? Mistä lähtien käyt terapiassa?

Minä hoidan tämän. Voisimmeko tulla hetkeksi sisään?

Kiitos. - Ei kestä.

En ymmärrä. Miksi terapiaa? Mitä varten? Hän on aivan kunnossa.

Mistä nyt kiikastaa?

Norma, sanon nyt jotain, mikä saattaa tuntua kivuliaalta äitinä,

mutta Florencian suurin ongelma juuri nyt olet sinä.

Anteeksi kuinka? Mitä mies höpöttää?

Se on valitettavasti totta.

Florencia voisi puhua minulle vuosikausia, mutta hänen pitäisi puhua sinulle.

Siksi käytän tällaista siedätysterapiaa,

jotta hän voi ylittää irrationaalisen pelkonsa kertoa sinulle tiettyjä asioita.

Nyt pelottaa vielä enemmän. - Miksi? Kaikki on hienosti.

Meillä on rauhallinen keskustelu. Voit puhua vapaasti.

En voi.

Uskomatonta.

Eikö oma tyttäreni voi puhua minulle ilman aivopesua?

No…

Ajattelin, että näin voisi käydä,

joten otin vapauden kirjoittaa jotain luettavaksesi.

Se on eräänlainen tiivistelmä kaikesta, mitä olet terapiassa sanonut.

Älä katso minua noin. Rentoudu. Kaikki on hyvin.

Lue rauhassa.

"Rakas äiti,

olen pitänyt nämä sanat sisälläni liian kauan,

kuten sinä ne hienot kristallilasisi.

Odotat oikeaa hetkeä tuoda ne esiin,

vaikka tiedät, että ne voivat heti särkyä pirstaleiksi."

Tämä on typerää.

Norma, ole kiltti. On tärkeää, että annat hänen ilmaista itseään.

Jatka.

"Vitseiksi naamioidut mikroaggressiosi -

ovat kuin vaatteisiini piilotettuja neuloja.

Ne eivät näy, mutta sattuvat liikaa.

Opetit minut pelkäämään itseäsi niin kuin joku, joka pelkää merta.

Ei syvyytensä takia,

vaan koska olen varma, että aina tulee isompi,

voimakkaampi aalto, joka vetää minut mukanaan syvyyksiin."

Sanoinko näin terapiassa? - Sanoit.

Parantelin sitä runollisemmaksi, jotta sanoma olisi selkeä.

Mutta käytännössä kyllä.

"Hymyilet ylimielisesti mielihyvääsi, kun ennustat,

miten huonoja valintoja teen.

Olet onnellinen, kun saat olla oikeassa.

Sinulla on parempi vaihtoehto valmiina kaikelle, mitä teen.

Sellainen, johon en yletä, koska olet jo tehnyt sen.

Minun puolestani, ilman minua. Täytyn epävarmuudesta ja avuttomuudesta.

Florencia. Riittää jo. - Norma.

"Olet aleksityyminen." Mitä se on?

Hän ei tunne myötätuntoa. - Aivan. Se on totta.

"Olet aleksityyminen, tekopyhä, vähättelevä,

narsistinen, kateellinen ja kilpailullinen.

Emotionaalinen yhteytemme on heikko sekä vaarallinen,

mutta se päättyy tänään.

Jos haluat sanoa minulle jotain,

voit tehdä sen sisarusteni tai herra Verónin kautta.

Annan sinulle hänen yhteystietonsa.

Vilpittömästi, Florencia."

Ja sivumennen sanoen…

Sanon tämän, koska kukaan muu ei sano:

Minusta sinulla on paha halitoosiongelma.

Kävisit hammaslääkärillä tai jossain.

No niin, Norma.

Luulisin, että sinun täytyy pohdiskella kaikkea kuulemaasi, joten…

Kiitos kahvista, vaikka emme ehtineetkään siitä nauttia. Anteeksi.

Tätä tietä.

Heippa, äiti. Olet rakas.

Olen kapinallinen Maailma teki minusta sellaisen

Ei kukaan koskaan Kohdellut rakastaen

Ei kukaan koskaan Välittänyt kuunnellen

Olen kapinallinen Koska vaikka syytä tiedä en

Mitään pyytämääni saanut en

Pelkän ymmärtämättömyyden

Muistan pienen pojan sen Olisinpa sellainen

Kuin se mies

Iltaa. - Tervetuloa. Peremmälle.

Hain kiinalaista. - Mahtavaa.

Kelpaako? - Toki, kiitos paljon.

Ole niin kuin kotonasi. - Kiitos paljon.

Sisältyykö tämä sataseen vai tuleeko siihen päälle?

Ruoka kuuluu hintaan. All-inclusive.

Juotko aina viiniä?

Aloitan viinillä rentouttaakseni kehoni, mutta sitten vaihdan tequilaan.

Tequilaan.

Missä vaiheessa?

Näihin aikoihin. Vaikka en söisi päivällistä.

Ensin muutama viinilasi ja sitten tequilaa.

Vaihdetaanko tequilaan? Mehän söimme jo päivällisen.

Vaihdetaan tequilaan. - Selvä.

Miksikäs tämä?

Haluan ajastaa kaiken.

Haluan tietää tarkalleen, kauanko luova prosessisi vie,

mutta älä minusta välitä.

Etkö siis halua tequilaa?

Haluan. Teemme tämän yhdessä.

Saan tequilasta pienen euforian pärskeen.

Juuri sopivasti aloittamisen innoksi.

Jos otan liikaa, minä tietysti sammun.

Mutta hyvän startin siitä saa.

Kippis.

Täällä on hiukan kuuma. Voisimme avata ikkunat.

Ei.

Minä pärjään.

Koska alat kirjoittaa?

Kuka sanoi, etten kirjoita? Se tapahtuu täällä.

Ei se tarkoita, että naputtelee menemään.

Oletko kirjoittanut mitään? - En, se oli vain ilmaus. Olen jumissa.

Taidat tarvita pientä tuuppaisua.

Ehkäpä.

Pienelle tuuppaisulle.

Toiset.

Tämä ei ole tuuppaus, vaan taklaus.

Kaikella hyvällä.

Toki, mutta ota rauhassa.

Anna kun halaan. Ei tässä mitään. - Ei mitään. Kaikki hyvin.

Ei mitään. Meidän täytyy työskennellä.

Mutta… - Niin.

On myöhä.

Olet oikeassa. - Eikös?

Ryhdytään töihin. - Kyllä.

Rauhassa. Hitaasti.

Hyvä.

Noin.

No niin. Katsotaanpa.

Hyvä. Aloitetaan.

En tiedä, mainitsinko… - Mitä?

Tämä, mitä teet… - Mikä?

Kiitos. - Ai. No niin. Anna mennä.

Martín.

Minä tässä.

Säikäytit minut.

Ei hätää. Älä pelkää.

Mitä kello on? - Paljon.

Noin.

Katsotaanpa.

LUKKOSEPPÄ

Tämäkö vain vai koko setti? - Koko setti.

Selvä.

Buongiorno. - Mitä kello on?

Tämä parantaa oloasi.

Kiitos.

Haluatko levätä vielä tovin? Tequila on petollista.

Ei kiitos. On paljon tekemistä.

VALHEEN ALKU

Isä. - Kultaseni.

Voinko pyytää tuntia ilman keskeytyksiä? Täytyy keskittyä.

Iturbide on ulkona. - Iturbidekö?

Hänellä on aika. Hän on odottanut kymmenen minuuttia.

Hän tulee aivan kohta. - Kiitos.

Paula, kuka hänen jälkeensä tulee?

Petersen.

Peru hänen käyntinsä ja ota loppupäivä vapaata.

Mitä? Meidänhän piti syödä päivällistä. - Juu, anteeksi, mutta tuli muuta.

Tulenko sisään?

Odota hetki, tuota…

Claudiohan se oli? - Kyllä.

Kuule, Claudio, olen kehittänyt systeemiä.

Jaan potilaani kahteen ryhmään: OR ja EHO.

Mitä OR tarkoittaa?

"Ongelma ratkaistavissa."

EHO tarkoittaa "ei havaittuja ongelmia".

Ja hieno juttu tässä on se,

että sinä kuulut EHO-ryhmään: ei havaittuja ongelmia.

Suosittelen siis, ettet käy minkäänlaista terapiaa.

Meillä oli vain yksi käynti. Et antanut minun selittää, mistä on kyse.

Mistä on kyse, Claudio? Siitäkö, mistä viime viikolla kerroit?

Haluat lopettaa työsi ja ryhtyä täysipäiväiseksi rumpaliksi,

koska "juna tulee vain kerran"?

Ei pidä paikkaansa. Se on vain klisee, jossa ei ole järkeä.

Mieti nyt.

Olisi aika surkea reitti, jos juna tulisi vain kerran.

Juna tulee joka päivä ja kaikkina aikoina.

Näet junan, muttet hyppää sen kyytiin. Tiedätkö miksi?

Koska olet fiksu mies ja tajusit, että on syynsä sille,

että olet viettänyt puoli elämää toimistossa, et rummuissa.

Vaikka se onkin turhauttavaa.

Turhautusta ei voi poistaa.

Siksi se onkin turhauttavaa.

Ei tarvitse maksaa tästä käynnistä. Eikä tulla takaisin ensi viikolla.

Kiitos. Kiitos paljon.

Upeaa loppuelämää. Voitit jo.

Hyvää työtä, Claudio.

Pysy vahvana. Älä luovuta.

Hei, isä.

En aikonut sanoa tätä, ja koska peruit päivällisen,

tuskin välität muutenkaan kuunnella.

Olen oppinut olemaan suuttumatta siitä, kuka olet.

Haluaisin, että tapaat erään ihmisen. Hänen nimensä on Thiago.

En halua määritellä häntä, mutta välitän hänestä niin paljon,

että lähetän tämän kiusallisen ääniviestin.

Siinäpä se. Haluan, että tapaat hänet.

Okei, moikka.

Hei, kulta. Miten voit?

Olen menossa nukkumaan uuvuttavan päivän jälkeen.

Kävelytin jo Amandan ja olen pedissä.

Tietysti suostun tapaamaan hänet.

Tiedät aikatauluni paremmin kuin minä.

Järjestetään jotain, syödään vaikka meillä illallista ja jutellaan.

Olet rakas. Lähetän suukon. Nuku hyvin.

LUKU I

Lyö minua.

Lyö kovaa. Ei satu. Olen valmis.

Lyö minua!

Kovempaa!

Ei satu!

Lyö niin kovaa kuin haluat! Ei satu!

Hyvä. Noin!

Se riitti. Tämä on vain puolustukseksi, ei koskaan…

Hyökkäykseksi. - Hienoa.

Hienoa. Hän pärjäsi mainiosti.

Kiitos. - Ensi kertaan.

Heippa. - Heippa, poju.

Martín. - Totta puhuakseni…

Olin yllättynyt.

Muistan olleeni jumissa, kuten yleensä.

Turhauduin, join liikaa enkä muista sen jälkeen paljoa.

Se oli tavallinen ilta, niin kuin näkemäsi.

Mutta kun seuraavana päivänä istuin lukemaan kirjoittamani,

olin järkyttynyt.

Tuliko hedelmää?

Päinvastoin. En tunnistanut itseäni.

Tiedätkö, mitä kirjoitin?

Miehestä, joka jättää kaiken taakseen -

ja muuttaa keskelle viidakkoa olemaan yksin ajatuksineen.

Hyvin älyllistä, hyvin diskursiivista.

Ei lainkaan rytmiä. Hidasta, tylsää, vanhanaikaista, kamalaa.

Kuka sellaista lukisi? - Minä lukisin.

Kertomasi perusteella se kuulostaa minusta kiintoisalta.

Et ole lukumiehiä. Se on selvä.

Miksi tuhoaisit idean, jonka sait luonnollisesti?

Sehän voi vaikka olla jonkin hyvän alku.

Helvettiäkö minä jostakin viidakossa asuvasta äijästä?

Täytyy kirjoittaa asioista, jotka tuntee.

Tiedän olevani itseni pahin kriitikko. Siksi olen tällainen.

Täytyy silti keskittyä siihen, minkä tiedän.

Eikö niin? Niin ne hyvät ideat tulevat.

"Tiedän olevani itse pahin kriitikkoni."

Kuka luulet olevasi, Bouchard?

Voinko puhua rehellisesti?

Siitä on todella kauan,

kun olen viimeksi löytänyt jotain todella arvokasta.

Se on tietysti vasta luonnos.

Se kaipaa hiomista, mutta se on hyvällä pohjalla.

Aitoa Bouchardia.

Tiedätkö, mistä se kertoo? - En. Mistä?

Se on tarina terapeutista, muttei mistä tahansa terapeutista.

Mies päättää ratkaista potilaidensa ongelmia salassa.

Eräs naispotilas esimerkiksi ei uskalla jättää aviomiestään,

joten terapeutti alkaa seurata aviomiestä -

ja pakottaa tämän kiristämällä jättämään naisen,

koska se on muka parhaaksi.

Kiintoisaa.

Oppikirjapsykopaatti.

En käyttäisi tuota termiä varomatta. Psykopatia on hyvin monimutkainen häiriö.

Ei sitä voi noin vain diagnosoida.

Tajuat, mitä tarkoitan.

Mies panee kaikki voimansa työhönsä.

Hänellä ei ole ystäviä, ei kumppania, ei harrastuksia.

Sekopää, jolla on pakkomielle ongelmanratkaisuun!

Jokin tämäntyyppisessä terapiassa selvästi inspiroi minua.

Sepä mukavaa.

Jos haluat kuulla mielipiteeni, voin lukea joitain sivuja tekstiäsi.

Siitä voisi olla hyötyä.

Varsinkin mitä tulee ammatilliseen todentuntuisuuteen.

En tietenkään odota, että osaisit kirjoittaa fiktiota.

En tietenkään.

Eiköhän lopetella.

Aikaa on vielä 20 minuuttia.

Sanoit kaiken, mitä halusit sanoa.

Olet edistynyt hienosti. Ota välillä iisisti.

Ensi kertaan.

Juu. Ensi kertaan.

No niin.

En aio pysähtyä

Ei ole epäilyksiä

En aio luovuttaa

Käydäänkö kävelyllä? Mennään.

Antaa kaiken palaa

Siksi en halua luovuttaa

En epäile enää

En aio pysähtyä

Sen täytyy sattua. Noin!

Antaa kaiken palaa

Nauttia

Se rakkautta muistuttaa

"Uupuneena ja kädet yhä veren peitossa hän vajosi divaanille, jolla moni -

oli paljastanut intiimiytensä sirpaleet, jotka kutistuivat silmissä.

Terävä kipu lävisti hänen rintansa ja hän rukoili.

Liikkumatta hän odotti,

että aurinko paistaisi säleiden välistä ja muistuttaisi uuden päivän alkaneen.

Tekemistä oli vielä paljon.

Uusi suunta, uusi mahdollisuus Täytyy päätös tehdä

LOPPU

Riittää jo

Isä!

En kuullut sinua. - Poltatko tupakkaa?

Aina joskus. Pikkujuttu.

Unohditko?

Muistutin sinua tänä aamuna. Thiago on täällä.

Aivan.

Haluatko siirtää sitä taas myöhemmäksi?

Ei, kulta. Odotin teitä.

Ajattelin vain, että voisimme syödä ulkona.

Hyvä on. - Maestro. Miten voit?

Thiago.

Oletteko tunteneet kauan?

Puoli vuotta vain. - Sehän on pitkään.

Niin.

Mitä teet elääksesi?

Pääsemme pian sisään. - Aivan.

Mistä puhuitte? - Hänen töistään.

Hän on opiskelija.

Mitäs opiskelet? - Psykologiaa.

Katsos vain.

Paula, pöytä kolmelle.

Mennäänkö? - Mennään.

Olet siis tuleva psykologi. Hyvä, meitä ei olekaan kovin monta.

Tiedän, että ajattelet Buenos Airesissa olevan liikaa psykologeja.

Näin videon Baumann-säätiöltä.

Kieltäydyit palkinnosta ja sanoit niin.

Mitäs sinä siitä ajattelet? - Isä, tämä ei ole testi.

Ei olekaan. Ei lainkaan. Kerro vain. Ei se mitään.

Onhan psykologeja paljon. Siitä olemme samaa mieltä.

En vain voi kuvitella maailmaa, jossa psykologi ottaa potilaan elämässä ohjat.

Ihmiset ovat jo valmiiksi tarpeeksi hauraita.

Mielestäni jokaisella päätöksellä,

jonka potilaan puolesta teemme, tai johon rohkaisemme potilasta,

voi olla odottamattomia seurauksia.

Ai "me teemme"? Et taida olla vielä ihan sillä tasolla.

Vaihdetaan puheenaihetta.

Mitä? Mikä on vialla?

Kuule.

Myös avosydänleikkauksella voi olla odottamattomia seurauksia,

mutta silti niitä tehdään.

No juu. En tiedä, minä vain…

Kaipa joka terapeutti jossain vaiheessa uraansa,

varsinkin sinun iässäsi, ja iällä tarkoitan kokemusta,

alkaa epäillä, voiko terapia korjata ihmisten elämiä.

Eikä se mitään.

Ehkäpä.

Minun mielestäni täytyy toimia ja ylittää nämä epäilykset.

Siis miten?

Täytyy liata kädet.

Anna minun hoitaa se leikkaus.

Thiago ja minä olemme puhuneet sinusta paljon.

Niinkös?

Ajattelet, että sinulla on elämäntehtävä.

Ajattelet olevasi meidän muiden yläpuolella.

Miksikä sinä sitä sanoit…? Messias-kompleksiksi.

En sanonut sitä niin. - Sanoit.

En puhunut hänestä. Autoin löytämään termin.

Selvä.

En sanonut: "Isälläsi on Messias-kompleksi."

Älä nyt. En minä…

En sanonut.

Kuten Lacan sanoo: "Tiedät, mitä sanoit, muttet tiedä, mitä toinen kuuli."

Lacan oli onnekas. Häntä sentään kuunneltiin.

Täytetty fugazzeta.

Kiitos.

LUKU XXVII

Hus.

Anna minun nukkua.

Anna minun nukkua.

Älä nyt murjota.

Martín, tiedät tämän jo,

mutta on suuri kunnia kuulla ajatuksiasi Pragmaatikon kirjoitusprosessista.

Miten tämä romaani syntyi?

En osaa vastata tuohon kysymykseen tarkasti.

Kirjoittajat kantavat sisällään monenlaisia tarinoita -

ja taiteellinen prosessi -

vain tuo ne valoon.

Kuten Michelangelo sanoi,

kuvanveistäjän työ oli seistä marmorimöhkäleen edessä -

ja kaivertaa pois se, mikä ei kuulu veistokseen.

En vertaa itseäni Michelangeloon, mutta analogia on osuva.

Kaunis metafora.

Nyt kysymyksiä yleisöstä,

sillä upea Martín Bouchard on tänään seurassamme.

Maestro.

Kiva, että pääsit.

Mehän teimme paljon töitä.

Haluatko nimikirjoituksen? - Toki.

Siinä on.

Selvä. Kiitos paljon.

Nähdään sitten tiistaina. - Minkä takia?

Mitä tarkoitat? - Tämä oli tässä. Työ on tehty.

Sinulla oli tietty ongelma. Hoidimme sen.

Miksi jatkaisit terapiaa?

Voit käyttää ajan hyödyllisemmin, vaikkapa kirjoittamiseen, jossa olet hyvä.

Hyvä on.

Täytyy tunnustaa, että hoidon lopetus tulee yllätyksenä,

mutta jos olet sitä mieltä…

Olen minä. - Martín!

Mene puhumaan kansalle. Älä minusta huoli.

Saisiko olla kanapee? - Ei kiitos.

Kiitos nimikirjoituksesta.

HRA ULISES VERÓNILLE. KIITOS!

KIRJA ON HYVIN VARJELTUJEN SALAISUUKSIEN TULOSTA.

Anteeksi, herra Verón? - Niin?

Hienoa tavata teidät.

Katson ohjelman aina. Pidän tyylistänne.

Lähettämiäni viestejä ei koskaan lueta.

Haluaisin puhua kanssanne. - Aivan.

Hetkisen vain. - Toki.

Rauhassa vain. Melkein perillä.

Rauhassa nyt. Hyvä.

KOLMAS PAINOS

Odota. Mennään.

En ymmärrä, mitä tarkoitat, kun sanot, että he hylkäsivät sinut.

He eivät puhu minulle. He eivät ole puhuneet minulle kuukausiin.

Meillä on perheen ryhmäkeskustelu,

jossa jaamme joka päivä meemejä, ja nyt se hiljeni.

Luultavasti he tekivät toisen, sillä en näe enää meemejä, giffejä -

enkä kiiltäviä "siunausta"-kukkatarroja.

Äiti tykkää niistä.

Aluksi hän oli ainoa,

mutta ilmeisesti hän kertoi tapahtuneesta koko perheelle,

koska nyt äitini, isäni, sisarukseni ja tätini eivät puhu minulle.

Olen perheetön.

Eikö olosi ole vapautunut?

Ei, vaan yksinäinen. - Aivan.

Tilanteesi huomioon ottaen et ehkä näe, mikä on itsellesi juuri nyt parasta,

vaikka se onkin ilmiselvää.

Tehdäänkö näin?

Ensi kerralla yritämme yhdessä -

lähestyä tätä tunnistamaasi asiaa.

Miltä kuulostaa?

Ei.

Olen miettinyt asiaa paljon,

ja luulen, että meidän pitäisi lopetella.

Odota hetki. Palaan ihan kohta. - Hyvä on.

Täytyy soittaa etukäteen. - Martín.

Äijä! - Mitä sinä teet?

Oletko kunnossa?

Olen. Mistä minä tiedän?

Olen.

Miksi tulit? Tapahtuiko jotain?

Ei. Tulin… tapaamaan sinua.

Mutta mitä…? Onko liian myöhä? - En minä kellonaikaa…

Minä lähden. - Pieni hetki.

Ei hätää, sanoin jo sanottavani. Kiitos.

Anteeksi. Kielsin häntä pölähtämästä paikalle.

Enkö niin? Enkö käskenyt soittaa?

Älä nyt ole ilkeä.

Pyydän vain pientä hetkeä.

Haluan kertoa isällesi, että kirja on jymymenestys.

Aivan.

En pysy edes laskuissa loppuun myydyistä painoksista.

Se on jättimenestys. Onnittelut.

Kenelle, minulleko? - Niin.

Sinulle!

Ja arvostelut… Vau, sitä rakastetaan!

"Martín Bouchardin uran hienoin kirja."

Paskiainen.

Aina on joku idiootti, joka ei tykkää.

Tällä kertaa kaikki olivat yhtä mieltä.

Tapasin juuri kustantajan.

He kertoivat, että kirja kuohutti aika lailla kollegoidesi joukossa.

Olet tainnut juoda. - Lasillisen vain juhlistaakseni.

Lasinko vain? - Niin.

Etkö sanonut, että joit vain kirjoittaaksesi?

En tiedä…

Ehkä join vähän liikaa.

Tulin kiittämään sinua.

Kun viimeksi näimme,

minua harmitti.

Haluatko istua alas? Voit kertoa, mitä on meneillään.

Mitä järkeä?

Etkö sanonut, ettet halunnut hukata vuosikausia puhumiseen?

Sanoin, mutta tämä on eri juttu.

Eikä ole. Ei tässä ole mitään järkeä.

Mitä ikinä voitkaan puolestani tehdä…

Teit jo.

Minun on nyt tehtävä loput.

Tehdä se, mikä tosimiehen on tehtävä.

Kertoisin siitä,

muttet ole enää terapeuttini.

Etkä haluaisi, että kerron.

Martín.

Kiitos.

Bonsoir.

Mitä tapahtui?

En tiedä.

Martín? - Ulises.

Martín, miten voit?

Loppuni tuli.

Tapahtuiko jotain? - Se on ohi.

Oletko kunnossa?

Martín, ole kiltti ja vastaa.

Martín?

Ei… - Sepä kävi äkkiä.

No, minä… Soitit minulle ja puhelu katkesi.

En tiennyt, mistä oli kyse. Huolestuin. - Niinkö? Miten pääsit sisään?

Anna avain minulle.

En ymmärrä.

Ymmärrät sinä.

Anna avain, jolla pääsit tänne kirjoittamaan romaanini.

Luulitko sinä kusipää todella, etten huomaisi?

Avain tänne!

Voin selittää. - Mitä selitettävää on?

Tämä voi vaikuttaa hiukan invasiiviselta, mutta se oli terapeuttinen päätös.

Terapeuttinen? Uskallatkin sanoa noin.

Lääkäri ei kysy, saako pelastaa hengen.

Hän vain tekee sen. Niin minä toimin.

Olet täysin hullu.

Poistin painon harteiltasi, Martín.

Kirja piti kirjoittaa loppuun, ja teit sen.

Olet yhä kirjailija.

Käytit minua helvetin metodiisi, kuten muitakin.

Rauhoitu. Istu alas, niin voimme… - Älä koske minuun, paskiainen!

Tapan sinut. Kirjoitit parhaan romaanini!

Tiedätkö, mitä minulle merkitsee se, että sinä kirjoitit parhaan romaanini?

Pilasit koko elämäni, senkin paskapää!

Emme voi puhua, jos olet tällainen. - Emmekö? Millainen olen?

Päästä irti! - Tule tänne. Pilasit elämäni.

Pilaan sinun elämäsi! Kaikki näkevät, kuka olet!

Päästä irti!

Martín?

Älä nyt.

Martín?

Hei!

Ulos! Tule nyt.

RUOKALÄHETTI

Paska.

MARTIN BOUCHARD UUTISET

KENEN KÄSIIN USKOT MIELENTERVEYTESI? MARTIN BOUCHARD KUVAILEE…

Isä! Moi. - Miten menee?

Ihan hyvin. Mikä on? - Ei mikään. Miten niin?

Näytät kamalalta. Olitko yöllä ulkona? - Ehei. En.

En vain nukkunut hyvin. Vatsa temppuilee.

Perunko päivän käynnit? - Ei, pysytään aikataulussa.

Hyvä on. Keitän teetä. - Kiitos.

Olin aluksi innoissani,

mutta lopulta ihmettelen, miksi olen hänenlaisensa kanssa.

Jos en olisi kolhaissut peiliä, emme olisi ikinä puhuneet.

Kuunteletko sinä?

Kuulitko? - Kyllä.

Puhut poikaystävästäsi. - Mistä poikaystävästä?

Ei hän sitä ole. Tuskin tunnen miestä. Meillä ei ole mitään yhteistä.

Hän on kiinnostunut ainoastaan seksistä.

Seksiä, seksiä, seksiä.

En tiedä, haluanko seksiä koko ajan, joka päivä tai joka viikkokaan.

Hän on jatkuvasti luonani enkä saa häntä lähtemään.

Tylsistytänkö sinua? - Et. Minä kuuntelen. Jatka.

Ikävöin Eugeniota.

Hänhän on mulkku.

Ajattelin sitä, mitä sanoit. Olit oikeassa.

Perutaan loput potilaat.

Miksi? Onko huono olo? - Ei, ihan hyvä.

Nukuin huonosti ja olen väsynyt. En pysty keskittymään.

Kyytisi odottaa alhaalla. On tv-päivä.

Tänäänkö? - Niin.

Kiva nähdä. En ole toviin vienyt sinua minnekään.

Meneekö vaimon kanssa paremmin?

Ei.

Hän teki valituksen häirinnästä ja hankki lähestymiskiellon.

Ei tainnut haluta sovintoa, toisin kuin sanoit.

Kiitos, kun katsotte taas.

Mennään vain. On lähes valmista. - Toki.

Meillä on vieraana herra Ulises Verón.

Hän vastaa kaikkiin kysymyksiinne.

Aloitetaanko?

Ole hyvä. - Hienoa.

Lorena Parque Patriciosista: "On kuin olisin oma pahin viholliseni.

On negatiivisia ajatuksia ja tunnen tekeväni kaiken väärin.

En osaa olla onnellinen. Onko tähän jokin nopea hoito?

En kestä enää."

Onko hänelle vinkkejä?

Luenko uudestaan? - Ei. Anteeksi.

Anteeksi, minä vain…

Hetki vain. - Tietysti. Ei hätää.

No niin.

No, Patricio, mitä voin…?

Lorena. Asuu Parque Patriciosissa.

Anteeksi, Lorena. - Niin. Ei hätää.

Tilanne on niin mutkikas,

että se vain…

Vastaamiseen tarvittaisiin todella…

Tietysti.

…syvällinen ymmärrys mahdollisista syistä…

Tietysti niin.

Mutta Lorena, joka katsoo ohjelmaa,

tarvitsee vain jonkin nopean vinkin.

Sellaisen, joita annat uniikista perspektiivistäsi.

Voi ei! - Anteeksi.

Älä siitä huoli. - Anteeksi.

Suorassa lähetyksessä näitä sattuu.

Tällä välin jos etsit kelloja tai koruja maailmanmarkkinoiden hinnoilla,

Rinoldi-korut tarjoavat parhaan diilin alta aikayksikön.

Liike on Recoletassa.

Rinoldi-korut, ainoa koruliike, joka kunnioittaa muistojesi arvoa.

Valmiina ollaan.

Jatketaan.

Ei. Täytyykin pitää tauko.

Tuoreita uutisia.

Kiireisiä uutisia. Onko asia varmistettu?

No…

UUTISIA

Lähteidemme mukaan -

kirjailija Martín Bouchardilla oli aamulla onnettomuus.

Hänen taloudenhoitajansa löysi hänet keskipäivällä ja soitti hätäpuhelun.

Hän kuvaili hyvin kammottavaa näkyä.

Asunto oli sekasorrossa, täynnä verta ja merkkejä juomisesta.

Bouchard oli ilmeisesti yksin kotona -

onnettomuuden tapahtumishetkellä.

Tohtori, olet varmasti huolissasi. Tiedän, että hän oli potilaasi.

Niin oli. Olen enemmän kuin huolissani.

Olen sokissa. Uskomatonta. - Tämä on järkyttävää. Hän on todella…

Todella tärkeä kirjailija ja nerokas henkilö, eikö vain?

Toivotaan, että hän toipuu.

Hän on kuulemma hyvin epävakaassa tilassa.

Hänet vietiin sairaalaan ja häntä yritetään pelastaa.

Toivottavasti hän selviää.

Toivotaan niin. Totta kai.

Kerromme lisää heti, kun tiedämme. Mitä on tekeillä?

Haluan puhua sille mulkulle!

Olen tuon huijarin entinen potilas!

Haluan anteeksipyynnön. Hän tuntee minut. - Anteeksi. Suora lähetys.

Pyydä anteeksi! Hylkäsit minut! Et välittänyt ongelmistani paskaakaan!

Syön masennuslääkkeitä!

Essitalopraamia, fluoksetiinia.

Tiedän tapauksen. Pahoittelen. - EHO, ja vitut!

Pyydä anteeksi, kun sanoit terveeksi. - Anteeksi.

Pyydä anteeksi, rikollinen! - Ketä haukut rikolliseksi, paskiainen?

Oikea rikollinen on lääkkeet määrännyt.

Tyhmyyteen ei nimittäin ole lääkettä, ja sinä olet järisyttävän tyhmä.

Siinä kaikki!

Pää kiinni. - Rikollinen!

Ei näin! Ei näin, hemmetti!

Onko lapsellasi täitä? Meillä on ratkaisu.

Hetki vain, kultaseni.

Hei. - Hei.

Tapahtuiko jotain?

Kyllä. Anteeksi, etten soittanut.

Ei se mitään.

Voimmeko puhua hetken? - Tietysti.

Onko kaikki hyvin? - En ole varma.

Tappelit kuulemma potilaan kanssa tv:ssä.

En potilaan kanssa. Ei hän ole potilaani.

Olin juuri kuullut Bouchardista.

Reagoin parhaani mukaan. - Selvä.

Siksi tulin. Haluan ymmärtää. - Ymmärtää mitä?

Mitä siitä? - Sinä kirjoitit sen.

Älä viitsi.

Älä itse viitsi, isä. Kuulen äänesi, kun luen sitä.

Ei. - Se on aivan sinua.

Päähenkilö on tarkka kopio sinusta.

Tai illuusiosta, joka sinulla itsestäsi on.

En oikein ymmärrä, mitä tarkoitat.

Luen tästä vähän. - Ei tarvitse.

Nopeasti vain. Kuuntele.

"Vastoinkäymisten pökerryttämänä…"

"…potilaiden puolesta on odottamattomia seurauksia,

mutta niin on avosydänleikkauksillakin, ja silti niitä tehdään."

Sanoit minulle juuri noin sanasta sanaan sinä päivänä, kun tapasit Thiagon.

Entä sitten?

Ehkä keskustelin asioista Martínin kanssa ja hän muisti ne.

Mikä ongelma tässä on?

Ongelma olet sinä, isä. Älä esitä tyhmää.

Tiedän, että haluat "liata kätesi".

Tämä ei ole sitä. Olemme kaulaamme myöten paskassa.

Kaikista tässä toimistossa käyneistä sinä tarvitset eniten apua.

Et ole tajunnut sitä.

Jäät yksin.

Niin kuin jäätynyt ystäväsi.

Kerro totuus.

Kerro, mitä on tekeillä. Puhutaan ja selvitetään se yhdessä.

Mitä Bouchardille kävi?

Ei aavistustakaan.

Kerro yksi asia.

Olisiko hän sairaalassa, jos ei olisi ollut potilaasi?

Mitä tapahtuu, kun hän virkoaa ja kertoo tarinansa?

Et saa enää työskennellä.

24H-APTEEKKI

Iltaa.

Tarvitsen tätä.

PÄIVYSTYS

Älä yritä puhua. Kuuntele vain minua.

Annoin stimulanttia, joka herätti sinut.

Sinun täytyy kuunnella minua tarkkaan.

Jos kuulet, liikuta etusormeasi.

Ei. Etkö tiedä sormien nimiä?

Niitä on kymmenen.

Räpytä silmiäsi kahdesti, jos kuulet minua. Näin.

Hyvä.

Muistatko, mitä sanoit minulle viime kerralla?

Että aioit paljastaa minut ja muuta sellaista.

Muistatko vai et? Räpytä, jos muistat.

Muistat siis.

Sinuna harkitsisin uudelleen.

Jos kerrot kellekään, mitä tapahtui, saatan menettää…

Voin joutua vankilaan ja menettää toimintalupani.

Sinäkin kuitenkin häviäisit.

"Maine -

on lupa, joka täytyy jatkuvasti uusia."

Muistatko, kun sanoit niin?

Tietysti muistat.

Kaikki romaanilla keräämäsi maine -

katoaa tyystin.

Noin vain.

No?

Uusitko lupasi?

Vai etkö?

Mitä valitset?

Mitä tämä on?

Hei, Emilio. Miten voit?

Nimeni on Bruno Alarcón. Olen Érican psykologi.

Selvä. Miten voit?

Ihan hyvin.

Menen asiaan ennen kuin rakastajattaresi palaa.

Ei hän ole rakastajattareni. - On hän. Mutta en tuomitse sinua.

Pyydän palvelusta ja pahoittelen suoraa puhettani.

Muuta pois kotoasi huomenna aamulla.

Anteeksi kuinka?

Kerrot Éricalle haluavasi avioeron.

Hän haluaa sitä, muttei pysty siihen,

vaikka tietääkin, että olet yksi helvetin narsisti.

Kuka luulet olevasi?

"Sanoin jo, että olen Érican terapeutti."

Mitä?

"Érican terapeutti."

Anteeksi.

Anteeksi, jäädyin.

Minä jäädyin. Voidaanko leikata? - Poikki.

Pidetään lounastauko.

Anteeksi, kaikki. Pahoittelut. En tiedä, mikä minuun meni. Anteeksi.

Ei hätää. Lepää hetki ennen kuin jatkamme.

Anteeksi.

Olen jumissa. En tiedä, mikä tuli.

Tiedät, että olen lukenut romaanisi kahdesti.

Olen kertonut, että minulla on rankkaa.

Tiedän.

Ei tarvitse pyytää anteeksi.

Minäkin olen ollut jumissa. Tiedän, miltä se tuntuu.

Ota rauhassa. Pidä tauko. Palaat vahvempana.

Älä huoli. - Haen kahvia.

Olen saatanan typerys.

Tämä äijä paskoo elokuvamme.

Paskaa kahvia.

Onko tämä tarpeen?

Anna hänen auttaa sinua. En olisi tässä tänään ilman häntä.

Ongelmasi on yksinkertainen.

Olet urasi huipulla ja itsetuntosi pohjalla.

Ei se aivan niin ole.

On se. Siksi et pysty suoriutumaan.

Ehdotan radikaalia harjoitusta,

jotta voit astua pois edessäsi ammottavan kuilun reunalta.

Minkä kuilun? En ole minkään kuilun reunalla.

Enpä olisi niin varma.

Hetkinen. Olen lukenut tästä.

Ei saa kurkistella.

Mitä aiotte? Joudunko puhumaan äidilleni?

Onko äitisi paikalla, kun näyttelet?

Hän on kuollut. - Sitten ei kiinnosta.

Tämä vaikuttaa riskaabelilta.

Kuinka niin?

Oletko rauhallinen vai etkö?

Puhutaan siitä myöhemmin.

Tekstitys: Otto Nuoranne