Original subtitles

Olen seurannut työtäsi monet vuodet.

Konservatoriossa syvennyin teokseesi "Aestate Soli Eramus."

Isäsi auttoi minua sen kanssa. Auttoi...

Onko kaikki hyvin? - On.

Eikö se ollut 1996?

1996 Saksassa ja 95 hän oli myös Vuoden solisti.

Puhuimme juuri veljestäsi.

Milloin hän voittikaan Vuoden nuori säveltäjä -palkinnon?

Se oli vuonna 91.

Vuonna 91? - Selvä.

Isä ja minä olimme aina ylpeitä sinusta.

Osaanhan minä vähän soittaa.

Saako olla?

Ei kiitos. Tänään ei ole ruokahalua.

Olav ja minä olimme taas säännöllisesti yhteyksissä.

Ehkä et tiennytkään. - En tiennyt.

Ja vaikka avioliittomme meni niin kuin meni,

jaoimme kyllä arvokkaita hetkiä.

Tämä talo ja kaikki mitä täällä on luotu.

Mikä se sinun nimesi on?

Mikä sinun nimesi on?

Se on Geirr.

Miksi sen nimi on Geirr?

Flyygelin mukaan.

Onko flyygelinne nimi Geirr?

Se kuului kuulemma aikoinaan Geirr Tveittille.

Hän sävelsi "Sata kansanlaulua Hardangerista."

Oletko kuullut "Älä nuku pois kesäyön"?

Olen. Se on Herborgin ohjelmistoa. Herborg Kråkevikin.

Hän esitti sen viime vuonna -

Utsteinin luostarissa, ojentaessamme hänelle kunnan kulttuuripalkinnon.

Olin palkintokomiteassa silloinkin, kun isäsi sai sen.

Veljesikin saattaa sen saada.

Kannattaa pestä kädet, koska Geirrillä on maksatulehdus.

Saako olla lisää kahvia? - Kyllä kiitos.

Minä haen.

Haiset tupakalta.

En minä ole polttanut. - Olet sinä. Älä valehtele.

Johtuu siitä, että Arvid-setä polttaa.

Ajatelkaa, että Carl Olav sävelsi "Alla Madren" 10-vuotiaana.

Olin 11. - Hyvä on, yksitoista.

"Alla Madre" tarkoittaa "äidille".

Siksi minusta tuntuu, että se sävellettiin minulle.

Joten, Carl Olav...

Soittaisitko laulun, jonka sävelsit minulle?

No juu. Selvä pyy. Soitetaan pois.

Siitä on aikaa, kun olin 11. En tiedä muistanko, mutta yritetään.

No niin.

On aivan upeaa kuulla sinun soittavan tätä flyygeliä,

joka merkitsee minulle niin...

loputtoman paljon. - No niin, äiti.

Tämä flyygeli, josta niin kovasti pidän,

ja jonka Geirr Tveitt itse -

pelasti natsien kynsistä. - Sitä ei tiedetä varmasti.

Minulla ja Olavilla oli onni saada ostaa se.

Ennen kuin muutimme tähän taloon.

No, minähän siitä suurimman osan maksoin, mutta...

Turha siitä on puhua.

Selvästikään ei.

Kallis se oli, sen verran voin sanoa.

Me olimme Olavin kanssa paljon yhteyksissä viime vuosina.

Hän pahoitteli monet kerrat niitä silloin tapahtuneita.

Kun minun oli pakko jättää tämä perhe,

jota niin kovasti rakastin.

Ja... No. Oli varmaan paras,

että Olav jäi tähän taloon.

Naisillahan ei ollut niin paljon sananvaltaa siihen aikaan.

Hän halusi kovasti hyvittää kaiken.

Mutta... ikävä kyllä hän kuoli.

Voimme kaikki yhtyä siihen, että päivä on ollut melkoisen raskas.

Joten...

Niin...

Käväistäänkö raittiissa ilmassa?

Tarvitseeko joku lisää kahvia?

Vähän lisää kahvia? - Kyllä vain.

Mikä hotellisi osoite on? Tilaan sinulle taksin.

Hotellin?

Minä asun Gerd-tädin ja Arvid-sedän luona jonkin aikaa.

Miksi? - Te tarvitsette minua täällä, nyt.

Kyllä me pärjäämme, äiti.

Pysyn Gerdin luona, kunnes kaikki on järjestetty.

Talon ja perinnön suhteen.

Olen sinun äitisi.

Totta kai minä olen apunanne tämän vaikean ajan yli.

Ellenillä on kyllä tilanne hallussa.

Keksittekö Annan kanssa jotain ensi viikolle?

Toki.

Täällä on niin paljon tekemistä, että olen ihan kiinni.

Otatko hänet mukaasi nyt? - Niin ajattelin.

Mennään katsomaan "Nuija ja tosinuija". - Menettekö katsomaan sen?

Ajateltiin mennä. - Se on hyvä leffa.

Oletko nähnyt sen? - Totta kai olen. Monta kertaa.

On ollut ikävä sinua. - Niin minullakin.

Ei sinulla ole ollut.

Katselin sitä astiastoa siellä.

Astiastoa? - Niin. Ei sitä kukikasta,

vaan sitä toista.

Jos kukaan ei halua, voisit ottaa sen.

Joku voi vain kahmaista sen ensin, ja sitten...

En minä siitä päätä. - Mutta voisit katsoa sitä.

Tule mukaamme Cementeniin.

Ettekö jää siivoamaan? - Siivoamaan?

Ei tämä itsestään järjesty. Kamala tiski.

Pari kaljaa. Emme ole puhuneet aikoihin.

Totta kai autamme siivoamaan. Huomenna.

Ei liian aikaisin, tosin. Vedämme lärvit.

Koko talo on täynnä ruuantähteitä!

Totta kai autamme, mutta...

Huomenna.

Tiedättekö mitä? Häipykää sinne Cementeniin.

Tule. Mennään Cementeniin. Älä hänestä välitä.

Tiedätkö salasanan? - En.

Kai hänellä oli testamentti?

Voin kysyä pankista.

Saan pääsyn kaikkiin tietoihin, kun allekirjoitat perinnönjakotodistuksen.

En kestä. Voitko sulkea sen?

Sulkisitko kannen?

Otettaisiinko yksi asia kerrallaan? - Haluan vain auttaa.

Voisit siivota huoneesi. - Saanko sitten viikkorahan?

Hän saa kyllä soittaa.

Se oli isän viimeinen sävellys.

"Meine lichtstrahlen auf der erde"

Sehän on natsikamaa. - Se on sitaatti Beethovenilta.

Osa Beethovenin sitaattia.

Kuuleman mukaan viimeinen sävellys.

"Ich schließe meine Augen in der gesegneten Gewissheit,

dass ich einen Lichtstrahl auf der Erde hinterlassen habe."

"Suljen silmäni", jotain, "tietäen"...

Niin. - Kuulemma -

Hitlerin viimeiset sanat ennen kuin ampui itsensä bunkkerissa.

"Suljen silmäni siinä siunatussa tiedossa,

että olen jättänyt maan päälle valonsäteen."

Hieman mahtipontista ehkä.

Entä tuo?

En tiedä tästä toisesta. En saa selvää.

Soita ne hemmetin nuotit.

Minäkin olisin pystynyt tuohon.

Häneltä jäi väliin...

Hei, etkö sanonut äidin jo lähteneen?

Unohdin sanoa. Hän asuu Gerd-tädin luona vähän aikaa.

Hän haluaa auttaa sinua järjestelyissä,

jotta talon saa myydyksi.

Auttaa minua?

Oletimme Amundin kanssa, että sinä hoidat käytännön asiat.

Oletitte noin vain?

Vai sillä tavalla.

Piiloon.

Menkää piiloon. - Siis piiloon?

Piiloon! - Minä olen piilossa.

Kellarin ovi!

Kunnolla piiloon, Amund!

Kunnolla. Näen jalkasi.

Hän on terassilla.

Haloo?

Ellen käski siivoamaan huoneeni.

Kuullaan myöhemmin. Moi.

Mikä tuo lemu on?

Mikä?

Hyi helvetti.

Eivät ne lemua.

Heitä ne pois!

Mistä tämä yhtäkkinen kiire?

Pitää myydä talo ennen kuin äiti sotkee sukulaiset ja lakimiehet mukaan.

Hän kokee, ettei saanut avioerossa tarpeeksi.

Erosta on 30 vuotta. Ei hän voi mitään vaatia.

Niin, mutta tunnet äidin.

Hän hautoo tädin kanssa jotain.

He puhuivat muistotilaisuudessa, että flyygeli pitäisi arvioittaa.

Naisparka haluaa vain auttaa.

Voitko hankkia asuntovälittäjän?

Voin. - Ja sinä tilaat kontin.

Nytkö? - Niin.

Meidän täytyy hoitaa tämä alta pois.

Voitko lähettää Hegen ja lapset Kristiansandiin?

Minun puolestani kyllä. - Minulla on tapaaminen.

Kapellimestari Berliinissä, ylihuomenna.

Menet sinne, tulet takaisin -

ja sitten jatketaan, kunnes talo on myyntikunnossa.

Meinaatko tosiaan, että muutamme tänne?

Kaikki kolme?

Joo.

Takaisin kotiin.

Voidaanko saada uusi tilalle, kun haet tämän huomenna?

Se käy.

Eikö yksi riitä?

Niitä menee ainakin viisi. - Viisi?

Se pitää...

Ensin näin, ja sitten...

Taitellaan nämä.

Taitellaan näin.

Et sinä osaa. - Osaanpa.

Odottakaa.

Se menee väärin.

Haluan oppia Amundilta.

Tuossa on jotain vikaa.

Näetkö, siinä on A, B, C?

A niin kuin Amund. C niin kuin Carl Olav. Työnnetään läpi.

Lopuksi taitellaan nämä ja valmista tuli.

Ajattelin, että aloitetaan padoista ja raskaista tavaroista.

Ei liian painavia, jotta laatikko kestää.

Ja hyllyjen lasitavara pitää pakata paperiin.

Voi myös käyttää vanhoja liinoja.

Vaatteet säkkeihin. Hyväkuntoiset voi laittaa Pelastusarmeijaan.

Täällä on paljon tavaraa.

Vielä vaikka kuinka tuolla.

Kasoittain nuotteja. Kaikki hänen työnsä.

Kaikenlaista muutakin. Kaiken tämän voi heittää.

Taikalamppu. Ettekö muista taikalamppua?

Mitä taikaa siinä on?

Sen avulla voi matkustaa. Ajassa ja avaruudessa.

Ja sinun pitää kuunnella nauhat.

Minäkö kuuntelen kaikki nauhat?

Tuolla on niitä vielä lisää.

Talon ikää ei voi peitellä.

Hurmaavaa.

Kyllä se kaupaksi menee.

Miksei voida pitää sitä?

Juuri nyt ei voida.

Miksei? Voin pitää siitä huolta.

Ei ole paikkaa eikä aikaa.

Minulla on paikka.

Se on kovin vanha. Eikö olekin?

En halua menettää sekä sitä että vaaria.

Kuka on kiltti poika?

Kuka on kiltti poika?

Mitä me kanssasi tehdään, Geirr?

Trilli on helpompi, jos "huijaat" peukaloa.

Tee niin kuin näytin.

Minähän teen. - Mikset harjoittele?

On noloa... - Ei ole aikaa.

On noloa mennä pianotunnille harjoittelematta.

Kynnetkin pitää leikata. Ja soita se ainakin kymmenen kertaa.

Kuunnellaanpa vielä.

Haluatko tämän? - En minä halua mitään.

Sitten heitetään se pois.

Ehkä Carlo voisi haluta. - Ei.

Entä Amund? Se on kiva.

Tai joku lapsista... - Kukaan ei halua näitä, äiti.

Ei sitten.

Okei...

Etkö tykkää siitä? - Siinä on liikaa nuotteja.

Mutta...

Miten olisi jokin muu?

Kuten? - Eri kappale.

Hyvä on.

Soita tämä sävel.

Siinä kaikki? - Kokeile.

Jestas. Kaikki on entisillä paikoillaan.

Kaikki tämä on tavallaan minun.

Opit sen saman tien.

Okei. Kokeillaanko yhdessä?

Minusta muistotilaisuus olisi voinut olla neutraalilla maaperällä.

Hautajaisissa ei ollut kyse sinusta.

Ellen.

Tiedät, mitä tarkoitan.

Eivätkä ne varsinaiset hautajaiset olleet.

Minä en halua tulla tuhkatuksi, ihan vain tiedoksi.

Sulkisit sen oven.

Haluatko joitain näistä?

Ehkä tämän.

Mahtavaa.

Mitä se toi mieleesi?

Vaarin.

Anna? Sinun pitää mennä, ettet myöhästy musiikkikoulusta.

Jospa mummi heittää?

Olin kyllä ajatellut jäädä vähäksi aikaa, ja...

Meillä on valtavasti tekemistä.

Tarvitsemme oikeasti työskentelyrauhaa.

Totta kai minä heitän sinut, Anna.

Mummi aina valmiina!

Me riitelimme tästä lakanasetistä.

Niinkö?

No, minä otan sen.

Ei, minä haluan sen. - Ei...

Minä haluan sen. - Et arvosta sitä.

Kyllä arvostan. - Minä haluan sen.

Sinä määräät tahdin. - Sitä pitää kääntää.

Vai että oikein kääntää? Hyvä, että sanoit.

Tule, tule, tule!

Mitä järkeä tässä on?

Siis tuossa?

Hän virittää pianon ja antaa hinta-arvion.

Molemmat pitää tehdä.

Mutta miksi antaa äidin ja Gerdin sekaantua arvioon?

Eivät he sekaannu, he maksavat sen.

He haluavat vain auttaa.

MOTORPSYCHO UTSTEININ LUOSTARISSA

Carlo!

Kassakaappi?

Viedään se autotalliin.

Ei se aukene. - Kassakaapin ei pidäkään.

Onko meillä papatteja? Räjäytetään se auki.

Räjähdyksen paine on niin kova, että se lentää auki.

Kuulostaa erikoiselta.

Valmiina? - Joo.

Juostaan!

Siinäkö se?

Mitä te puuhaatte?

Yritetään avata tämä. Siellä on aarre.

No mutta avatkaa se.

Lukko ei toimi.

Pora tai kulmahiomakone ei auta.

Mutta siinähän on lukko.

Se ei aukene.

Ei auta. Kokeilimme jo.

Eikä...

Tiedätkö, mitä siellä on? - Ei aavistusta.

Hallintatodistus.

Katsokaa.

Venetsia, 14. maaliskuuta 1991.

Kun olimme lomalla Italiassa.

Kävimmekö Italiassa lomalla?

Etkö muista? - En.

No, ei se ollutkaan kummoinen loma. - Oli se.

Eikö tuo ole flyygelimme?

Näytä.

Onhan se.

Kuka tuo on?

Ingebjørg.

Ingebjørg, kuka se on?

Hän.

Oikein nätti tämä Ingebjørg.

Gerd-täti tuli.

Selvä. Minä häivyn.

Setäsi ja minä olemme olleet hiljaa,

kun te olette porskuttaneet eteenpäin.

Porskuttaneet?

Elisabeth -

on uhrannut niin paljon.

Mitä hän on uhrannut?

Elisabeth on aivan lohduton.

Hänestä tuntuu, ettei häntä kuunnella. Kukaan ei piittaa, mitä hän haluaa.

Koska tämä ei mitenkään kuulu hänelle.

Eikä saatana sentään kuulu teillekään.

Nyt käyttäydyt ikävästi, Ellen.

Ei tarvitse puhua minulle noin rumasti.

Haluan vain Arvidin siskon parasta. Eikö totta, Arvid?

Äitinne on kovin alamaissa. - Mitä meidän pitäisi tehdä sille?

Te voisitte esimerkiksi antaa hänelle tämän flyygelin.

Se on oikeasti hänen. - Siitäkö tässä on kyse, rahasta?

Ei todellakaan.

Elisabeth uhrasi kaiken. Hän ei ottanut tästä kodista mukaansa mitään.

Kierrät vain kehää.

En kierrä. Elisabeth on uhrannut kaiken.

Mistä tiedät flyygelillä olevan arvoa?

No hyvänen aika.

Tämä Steinwayn flyygeli -

on kuulunut Geirr Tveittille. Se on aina tiedetty tässä perheessä.

Tässä perheessä? Anteeksi nyt vain.

Minkä perheen asioihin sinä sekaannut?

Hänen vai omasi? Tämä on minun perheeni!

Kuuntele. Me olemme perhettäsi. Olemme äitisi tukena.

Häntä ei kuunnella, emmekä me aio sietää sitä.

Häntä ei kuunnella syystä.

Tämä ei kuulu hänelle, koska hän ei ole perillinen.

Ja pyh!

Kuinka tytär voikin olla noin sydämetön?

Arvid!

Ja sinä! Lähetät vaimosi ajamaan siskosi asiaa.

Osaatko edes puhua?

Voitko sammuttaa sen imurin? - Minä yritän.

Voitko lopettaa sen metelin? - Joo!

Mikä helvetti teitä vaivaa? Sinä pakenet ja sinä vain istut siinä.

Olette ihan kuin Arvid.

Toivatko he joulukakkua?

Kunhan kysyin.

Leikataanko?

Tule, tulepa nyt. Ihmisen paras ystävä.

Ja kun paras ystävä tulee aterialle...

Tietenkin parasta. Lagårdsveienin Pet Chow auttaa ruokalistan laadinnassa.

Tule, istu.

Pienten ja suurten paras ystävä

Parasta mitä asiakas voi saada: Pet Chow

Osaatko sen sanat?

Tätä mainosta soitettiin radiossa koko ajan.

Soita vielä.

...tietenkin. Lagårdsveienin Pet Chow auttaa ruokalistan laadinnassa.

Tule, istu.

Suurten ja pienten paras ystävä

Ansaitsee vain parasta: Pet Chow

Tekikö isä tuon? - Ilmeisesti.

Miksei hän koskaan maininnut?

Turhamaisuuttaan kai.

Parempaa tuo oli kuin se mahtipontinen sonta, mitä hän teki.

Soita vielä.

Suurten ja pienten paras ystävä Ansaitsee vain parasta...

Laitoin yläkerrassa pizzaa.

Paksu pohja?

Älä piittaa heistä.

He ovat vanhoja. Kuolevat pian.

Paksu pohja.

Hän sai aikoinaan imartelevia arvosteluja.

"Jos nopassa olisi kutosta korkeampi luku,

valitsisin oitis sen.

Niin erinomainen tämä CD on."

Oletko kuunnellut CD:tä viime aikoina?

En. En vähään aikaan.

Sanotaanko, että se oli aikansa tuote.

Kaiken ei tarvitse olla ajatonta.

Teetkö sinä vain ajattomia klassikkoja?

En ole säveltänyt pitkään aikaan.

Kuinka pitkään?

Vuosiin.

Mikset? - En saa aikaan -

mitään merkityksellistä.

Mitä se tarkoittaa?

Että se herättää jotain -

tärkeää kuuntelijassa.

Jotain... kuolematonta.

Siksikö isän työ on mielestäsi merkityksetöntä?

Ei. En vain ymmärrä, mitä hän oikein ajoi takaa.

Ajoi takaa? Hän elätti perhettänsä.

Ja toi iloa monille.

Ilahdutti se minuakin. Tuo mainosrallatus...

Sillä on tietty arvonsa. - Niin, mutta sinä kysyit minusta.

Enkä minä pysty tekemään mitään arvokasta.

Olisiko täällä jotain, minkä voisit löytää uudelleen.

Inspiroitua siitä ja... Jalostaa sitä.

Tai parannella.

Arvatkaa, mitä löysin.

Tämä on Carlon tekemä.

Veistossa. - Ei, älä.

Älä näytä sitä.

Muistan, kun toit sen kotiin.

Sehän on niin... - Täysin...

...paska.

Eikö sillä ollut nimi? - Oli.

Kuivis.

Kuivis!

Ei ollut tarkoitus loukata tunteitasi. Siitä on sentään jo kauan.

Tässä.

Tätä varten Kuivis on.

Muistan vain, kuinka helpottunut sinä iltana olin.

Että oli jotain...

Tämä kuulostaa omahyväiseltä, mutta jotain, mitä en osannut hallita.

Että en ollut...

Hyvä kaikessa.

No niin. Nyt tiedä, miltä minusta tuntui.

Tiedän, että se kuulostaa tyhmältä.

Ja minä kuulostan katkeralta.

Koska minusta ei tullut... keskinkertaista pianistia.

Löysin nämä.

Pitäisikö nämä heittää konttiin, vai haluatko pitää ne?

Tämä on lautasliinakokoelmani.

Tiedän sen.

En minä näitä heitä pois. Anna saa ne.

Keräilin näitä voidakseni antaa ne Annalle.

Milloin aloit keräillä?

Olin 8 tai 9.

Aloit siis 8-vuotiaana -

keräillä lautasliinoja voidaksesi antaa ne Annalle ollessasi 45?

En juuri Annalle, mutta aioin antaa ne lapsilleni.

Niin me tehtiin, vaihdeltiin niitä. Joitakin sain äidiltä myös.

Hän sanoi: "Ota sinä nämä ja anna lapsillesi, kun he ovat isompia."

Ettekö te ajatelleet niin?

Ei.

Kalaravintola "Fiskekroa" Egersundissa.

"Kinsarvik Cafe."

Katso. Tarvitsetko rakkautta?

Kaipaat sitä elämääsi.

Onko auto siinä?

Mene pois, Geirr.

Laitoit sen väärin päin. - Se kääntyi matkalla.

Äiti?

Niin? - Katso tuota valoläikkää katossa.

Voisikohan se olla vaari?

Voisihan se.

Minusta on.

Tavallaan hyvä, koska siten tiedän, että hän on aina täällä.

Suu auki. Avaa nyt.

Ei, laita pois.

Vanhako olet tässä? - Laita pois!

Olet tosi hyvä. - Eikö?

Hyvä, Carlo. Ota alusta.

Ei se mitään. Aina voi kompastua.

Kyllä se siitä. Virheitä saa tehdä. Tämä on harjoitus.

Hyvin menee, Carlo. Ota alusta vain.

Hyvin menee. Alusta.

Hyvin menee, Carlo. Alusta.

Ei sitä saa heittää pois.

Nämä täytyy siis käydä läpi?

Tästä varmaan saisi jotain.

Mikä sen nimi oli?

Super... supersoppa.

Super... - Se äidin tekemä?

Supersoppaa. - Ihan kamalaa.

Ja se jälkiruoka.

Muistatko sen? - Joo.

Se ruskea, jossa oli jotain maitotuotetta.

Mikä sen nimi oli?

Rahka.

Rahka. Se oli ällöttävää.

Äidistä voi sanoa paljon hyvää... - No eikä voi.

Mutta kokata hän ei osannut.

Alas, alas. Ja sitten hyppäät.

Yksi, kaksi... hyppää!

Hyvä!

Mitä sanot, että tehdään sen kanssa?

Se ei välttämättä elä enää kauan.

En mieluiten veisi sitä piikille.

Se tekisi hyvää Annalle.

Oliko tämä jouluna? - Oli.

Teillä oli iso joulukuusi.

Keitä nämä ovat?

Kaukaisia serkkuja vissiin.

Oliko tuo paras kaverisi?

Eikö sinun pitänyt olla isän luona tämä viikko?

Haluan olla täällä nyt.

Eikö sinulla ole läksyjä tai jotain muuta tekemistä?

Anna, pliis.

Olen... - Laitat vain takaisin.

Mutta tästä syntyy kaaos. Minulla on tässä systeemi.

Mitä säilyttää ja mitä heittää.

Mitä pidät?

Aika siistiä.

Mutta...

Mutta tylsää, kun se vain toistuu ja toistuu.

Mitä se kaipaa? - Voimaa.

Aivan, voimaa.

Kuinka siihen saa lisää voimaa?

Vaikka särkyvän lasin äänillä. Tai kaatuvan tuolin.

Ahaa, ajattelet ääniä.

Selvä.

Onko vielä jotain, mitä se kaipaa?

Pianon taustalle.

Sen voi järjestää.

Nyt paina välilyöntiä.

Siitä lähtee.

Siinä se on.

Tuossa tuli se.

Onko hyvä?

Pitää lisätä autonavaimet.

Ja sitten tuo.

Aivan, aivan.

Tarvitaan kunnon jysäys.

Iso ääni? - Niin.

Ellen?

Löysin jotain.

Eikö tämä ole sinun käsialaasi?

Ei. - On se käsialaasi.

En usko.

Et usko? Etkö tunnista omaa käsialaasi?

Sävelsittekö isän kanssa?

Hänen näkönsä huononi loppua kohden.

Niin. Mutta autoitko sinä häntä kirjoittamaan -

tai sovititko hänen puolestaan?

Se on isän musiikkia.

Isän musiikkia. Selvä.

Onko sinulla ketään mielessä, Carl Olav?

Olisi niin kiva saada lapsenlapsia.

Sinulla on jo niitä. - Olisivat niin söpöjä.

Neljä kappaletta. - Kihara tukka, niin fiksuja.

Ei ole sellaisia suunnitelmia lähitulevaisuudessa.

Eivätkö minun lapseni ole yhtä fiksuja ja viehättäviä -

kuin Carlon lapset olisivat?

Se oli vain viaton kysymys Carl Olaville.

Josko hän on löytänyt jonkun elämäänsä.

Yhtäkkiä jäätkin yksin,

eikä kukaan huolehdi sinusta. - Hänellä on kokemusta.

Mistä sinä puhut?

Siitä, kuinka sinä jätit omat lapsesi.

Etkö ajatellut tulevia lapsenlapsiasi, kun lähdit etsimään itseäsi?

Tuo ei ole totta, ja tiedätte sen.

Se oli paljon monimutkaisempi juttu.

Joo, vähän monimutkaisempaa. - Niin, se on totta.

Ei hän itseään lähtenyt etsimään.

Hän lähti, koska pelehti Alfredon kanssa ollessamme lomalla.

Koska hänen mukaansa Alfredo Garcia oli paljon isää parempi taiteilija.

Isäkö noin sanoi?

Isä ei puhunut sinusta koskaan.

Olin 15. Luuletko, etten tajunnut mitä tapahtui?

Carl Olavin mukaan ansaitsen saada flyygelini takaisin.

Sehän on ihan mahtavaa.

Päätit sitten antaa sen hänelle? - En ole päättänyt mitään.

Ei sitä kukaan edes halua. - Pointti ei olekaan siinä.

Moi!

En löydä uimapukua.

Sitten pitää etsiä. Katsoitko isän luota?

Joo. Tiedän, että se on sinun luona.

Jos siellä, niin pyykkituvassa. - Etkö voi tulla mukaan? Pliis?

En voi tulla kotiin etsimään uimapukuasi.

Vihaan sinua.

Anna, et sinä tarkoita tuota.

Hän on aina niin äreä.

Yritän vain opettaa sinua huolehtimaan paremmin tavaroistasi.

Jospa lähdet Carlon ja minun kanssa? Minä autan sinua etsimään.

Joo.

Voin perua sen matkan Berliiniin.

Ei sinun tarvitse. Mene sinä Berliiniin vain.

Onko Annalla kaikki hyvin?

On. Hän on tulossa murrosikään.

Hormonit.

Minusta hän etsii paikkaansa tämän kaiken keskellä.

Kyllä se tästä. Jätä kasvatus minulle,

ja hoida omat hommasi.

Hyvää matkaa. - Kiitos.

Mitä sinä täällä teet?

Me rakensimme tuon majan.

Siskon kanssa. - Ei, se on minun äitini rakentama.

Kuka sinun äitisi on? - Bente.

Bente?

Onko Bente äitisi?

Älä ole noin karmiva.

Et ole saanut täällä paljon aikaiseksi.

Olitte söpö pari.

Hän on muuttanut kotiin, tiesithän? - Bentekö?

Samaan taloon?

Niin.

Jotenkin näin. - Joo, kyllä.

Katsopas.

Hyvältä näyttää.

Mikä järjestely teillä on Annan suhteen?

Joka toinen viikko? - Olen huolissani Carlosta.

Mutta eikö hänellä mene hyvin?

Hän sanoi, ettei ole säveltänyt mitään vuosiin.

Mitä sinä hänen säveltämisistään välität?

Hän on taiteilija. Hän ei voi hyvin, ellei voi luoda.

Entä minä? Mikset kysy, kuinka minä voin?

Kuinka sinä voit, Amund? - En tiedä, rakastanko enää vaimoani.

Kun olemme olleet täällä -

nämä viime viikot, olen ajatellut, että elämäni olisi voinut mennä...

Toisin.

Kaikesta on tullut... rutiinia.

Mutta sinulla on kolme pientä lasta.

Kaikki pitää suunnitella. Se on silkkaa logistiikkaa.

Puhun Bentestä.

Bentestä?

Olen ajatellut häntä paljon.

Mutta Bente on naimisissa. Ja niin sinäkin.

Mutta entä jos hän elää puolinaista elämää?

Ja minä elän puolinaista elämää.

Kumpikin omillaan, kun voisimme elää täyttä elämää yhdessä.

Uskotko tosiaan niin? - Uskon.

Kyllä.

Okei. Se, joka ei uskalla...

Mitä sinä nyt aiot?

Menen soittamaan ovikelloa. - Älä ole hullu.

Kyllä minä aion olla hullu. Juuri sitä aion olla.

Hänen miehensä tuli avaamaan.

Benten mies. Hän oli vihainen.

Hyvin vihainen. - Tapasitko Benten?

Joo. Bente on tullut vanhaksi.

Sinä olet tullut vanhaksi.

Me olemme tulleet vanhaksi.

Oletko surullinen?

Minä istuskelin tässä katsomassa taloamme.

Ja sinä olit Benten luona.

Ihan niin kuin ennen vanhaan, paitsi ettei mikään ole ennallaan.

Eikä isää enää ole.

Ostin tämän.

Annalle.

Hän hukkasin omansa. - Ei hukannut, laittoi vain jonnekin.

Hän on hyvin haavoittuvassa iässä.

Puhuimme sinusta Carl Olavin kanssa aamulla matkalla lentokentältä.

Oi, tuon minä ostin sinulle.

Tämänkö?

Nyt se menee roskiin. - Ehkä Anna haluaisi sen.

Anna on liian vanha hellimään sitä.

Ei kukaan ole liian vanha hellimään.

Se menee roskiin.

Missä pöytä on? - Mikä pöytä?

Se pikkupöytä seinustalla.

Näin Carlon kantavan yhden ulos, mutta...

Carlo! Missä se pikkupöytä on?

Mikä pöytä? - Se, joka oli seinustalla.

Seinustalla?

Hajotitko pikkupöydän? - Sanoit, että kaikki lähtee.

Sanoin, että haluan sen pöydän.

Hei. - Hei.

Ajattelin...

Voidaanko jutella?

Olin pitkään todella -

mustasukkainen sinusta.

Niinkö?

Poltatko? - Joskus juhlissa.

Jaa sellaista polttelua. - Joo, takavarikoin tyttäreltämme Vildeltä.

Ajattelin, että olisi sääli heittää pois.

Olisiko tulta? - Itse asiassa taitaa olla.

Siinä.

Olet tehnyt minusta paremman ihmisen.

Sinä asetit eräänlaisen -

standardin, jonka mukaan minun pitää elää, jos haluan pitää Benten.

Bente sanoi aina: "Amund sai minut nauramaan."

"Amundin kanssa pystyi puhumaan asioista."

Juu, ja se on lopulta tehnyt minusta -

paremman version itsestäni.

Bente on kaikkeni.

Hän on elämäni rakkaus.

Ymmärrätkö? - Joo.

Jos yrität viedä Bente minulta, minä tapan sinut.

Sovittu? - Selvä.

Katso! - Mitä nyt?

Tämä on minun ja mummin vanha lautasliinakokoelma.

Sinä saat sen. Katso, jos on jotain kivoja.

Joo, kiitti.

Tulin kysymään, jos voisin nukkua... siis olla täällä.

Ei nyt. Sinun pitäisi olla isällä.

Olen ollut isällä 500 vuotta.

Joo, mutta nyt on vielä kaksi päivää siivousta, sitten se on ohi.

Sitten kaikki on ennallaan.

Enkö voi jäädä auttamaan? - Et.

Miksen? - Ei sinulla ole täällä mitään tekemistä.

Pliis! Minun piti olla luonasi...

Saat tottua myös kielteisiin vastauksiin. Ole kiltti, edes kerran.

Etkö voi vain kuunnella?

Miksei hän voisi olla täällä? Ei hän ole tiellä.

Hän menee isänsä luo. Hän on hyvä isä.

Kyllä tämä tästä.

Haluatko pitää tämän? - Heitä pois.

Joko kellari on valmis? - Ei.

Mitä sinä soitat? - Työjuttuja vain.

Kahvia, kiitos.

"Alla Madre", mikä se on?

Se on yksi Carlon juttu.

Tarkoittaa "Äidille".

Miksei se sitten ole nimi?

Niin, totta kai tuokin.

Voinko kokeilla?

Totta kai.

Entä jos soitan tässä vähän pehmeämmin?

Okei...

Mitä ajattelit?

Tai jos soitan enemmän näin.

Tuo on kiintoisaa.

Tai...

Ohhoh.

Tuo on hyvin kaunista.

Mitä muuta oli mielessäsi, Ellen?

Jos hän muuttaa tätä bassosäveltä.

Kyllä.

Kyllä, se on kiinnostavaa.

Oi, hyvin kaunista.

Carlo halua viedä tämän "Vuoden nuori säveltäjä" -kilpailuun.

Ei.

En minä siihen kilpailuun halunnut osallistua!

Entä jos lisätään jotain atonaalista?

Okei.

Te vain muuttelette sitä.

Juu, tuo on hyvin kaunis.

Selvä, selvä.

Tai enemmän näin?

Sävelmä on hyvin kaunis.

Niin, mutta tämä on toisella tasolla.

Tämä on kaunista.

Sinulla on lahjoja tähän, Ellen.

Se on silti Carlon sävelmä.

Sinä sävelsit sen puolestani.

Minkä? - "Alla Madren."

Sinun ja isän olisi pitänyt olla "Vuoden nuori säveltäjä" 1991.

Mitä sinä puhut? - Sinä lisäsit... Kuulin nauhalta.

Sinä ja isä sävelsitte "Alla Madren" yhdessä.

Ihanko totta?

Sinä ja isä sävelsitte "Alla Madren"?

Ei se nyt niin mennyt. - Kuinka sitten?

Me vain siistimme sitä vähän.

Autoimme kirjaamaan sen alas.

Autoin minä sinua siinä historiaprojektissakin.

Ihan sama juttu.

Ei se nyt ihan sama ole. - Ei se ole sama.

Minusta ei tullut "Vuoden nuorta historioitsijaa".

Halusimme vain auttaa.

Ja sinä olit selvä lahjakkuus.

Lahjat eivät selvästikään riittäneet. - Älä viitsi valittaa.

En valita. En vain tajua, miksi he tekivät niin.

Mitä väliä, jos isä ja Ellen auttoivat sen vitun laulun kanssa?

Ainakin isä huomasi sinut.

Mitä tuo muka tarkoittaa?

Hän käytti kaiken aikansa sinuun. Minä olin näkymätön lapsi.

Jaa, jaa. Niinpä.

Sinua käy sääliksi.

Sinua käy sääliksi, koska sinun -

oli pakko mennä ulos leikkimään.

Kun minä harjoittelin. Haluatko harjoitella?

En minä... - Opetan sinua soittamaan pianoa.

Tule. Olen aika hyvä opettaja.

Siitä olen saanut elannon viime vuodet.

Aloitetaan jollain helpolla: Jaakko-kulta.

Sinulta ryövättiin lapsuus, koska kaikki uhrattiin puolestani.

Lapsuus tuhottu Lapsuus tuhottu

Voitko lopettaa?

Miksi laitoit sen minun nimissäni, jos halusit säveltäjäksi itse?

En minä halunnut säveltäjäksi.

Me vain autoimme sinua. Me siistimme...

"Siistimme." Jos vielä kerran sanot "siistimme", minä sekoan.

Nyt voit tehdä mitä haluat, Ellen. Isä ei ole enää täällä.

Sinun ei tarvitse siivoilla kenenkään jälkiä.

Ei kenenkään.

Kukaan ei ole tielläsi. Voit tehdä mitä ikinä haluat.

En ole sanonut kenenkään olevan tielläni. - Mutta niin se oli.

Sinä siivosit meidän kaikkien jälkiä.

Minä olin pikku pianisti, joka antoi konsertteja ja sai aplodeja.

Tulin takaisin, isä laahusti perässä.

Amund ravasi naapurissa koputtelemassa Benten oveen.

Tai pelasi futista ja tuli kotiin likaisissa sukissa.

Ja sinä pesit.

Vaatteet olivat siististi viikattuna vaatekaapissa,

värin ja kankaan laadun mukaan lajiteltuna.

Se aika on ohi. Enää ei tarvitse siivoilla kenenkään jälkiä.

Katso.

Tämä laatikko. Minun sotkuni. Ei tarvitse siivota.

Tätäkö sinä haluat? Kaivella asioita?

Sinun täytyy selvittää isäsuhteesi. Siitäkö tässä on kyse?

Koska hän uskoi lahjoihisi?

Sinulla oli lahjakkuutta. Ihan selkeää.

Jos et pysty niitä lahjoja hyödyntämään,

ei ole isän vika.

Vaan itsesi ja puuttuvan itsekurisi vika.

Äläkä tule valittamaan, että pesin kalsareitanne äidin lähdettyä.

Sinä puhut isästä...

...keskinkertaisuutena.

Koska hän ei ollut silmissäsi tarpeeksi suuri taiteilija.

Koska hän ei tehnyt mitään kestävää.

Mutta hän teki paljon hyvää.

Ja oli hyvä mies.

Hän näki muutkin kuin itsensä.

Hän välitti sinusta ja minusta.

Hän välitti jopa sinusta.

Hän auttoi sinuakin, Amund, kun sinulla oli vaikeaa.

Mitä oikein tarkoitat?

Olen nähnyt tiliotteet. Hän auttoi, kun olit menossa konkkaan.

Se oli laina. Ei mikään...

Enkä minä koskaan -

unelmoinut pianistin tai säveltäjän urasta tai mistään muusta luovasta.

Minulla on asiat hyvin.

Ei tarvitse vetää minua mukaan keski-iän kriiseihisi.

Mennäänkö piiloon vai avataanko?

Minä en avaa.

Toin yllätyksen.

Näen sen. Se on...

Anna teki rahkaa.

Äiti ja Anna tekivät... rahkaa.

Löytäisitkö jälkiruokakulhoja, Amund?

Ne on jo pakattu.

Älä!

Juu, tiedän, missä ne ovat.

Onko Anna täällä? - On.

Hän vei Geirrin kävelylle metsään.

Miksi raahasit hänet tänne?

Anna soitti minulle.

Ja niinpä vain hait hänet Jørgenin luota?

Hän sanoi kaipaavansa äitiä.

Ei ole sinun asiasi hakea häntä tänne. Häntä ei kaivata täällä.

Minusta sinun ei pitäisi jättää häntä niin yksin.

Hän on isänsä luona.

Hän tarvitsee äitiään, Ellen.

Annalla on asiat hyvin.

Kuulin puhelimessa tuskaista itkua.

Että kaikista ihmisistä -

juuri sinä tulet opettamaan minulle äidin taitoja on kyllä ironista.

Se mitä tein sinulle oli anteeksiantamatonta, Ellen.

Kaikille teille.

Oikeutin sen sanomalla seuraavani sydämeni ääntä.

Olin syvästi rakastunut Alfredoon.

En tajunnut, mitä olin tehnyt ennen kuin...

Alfredo sairastui ja kuoli.

Ja sitten -

olinkin aivan yksin.

Nytkin olen yksin.

Ymmärrän, ettet voi antaa minulle anteeksi, Ellen.

Anteeksi.

Mistä?

Että olen ollut huono äiti.

Mutta sinä menetit isäsi.

Tämä on Annan laittamaa rahkaa.

Näyttää hyvältä.

Ajatella, että teit sen ihan itse.

Mummi auttoi.

Se on herkullista, äiti.

Kiitos.

Haluatko laulaa virren?

Miksipä ei?

Eikö virret ole vähän tylsiä?

Koira ei ollut kristitty.

Suurten ja pienten paras ystävä

Ansaitsee vain parasta

Pet Chow

Suurten ja pienten paras ystävä

Ansaitsee vain parasta Pet Chow

Suurten ja pienten paras ystävä Ansaitsee vain parasta

Pet Chow

Pet Chow

Pet Chow

Suurten ja pienten paras ystävä

Ansaitsee vain parasta Pet Chow

Hei. - Niin?

Saimme arvion flyygelistä. - Niinkö?

Ei paskan arvoinen. - Ingebjørg Gressvik?

Ei ihan kuka tahansa. - Ei ole, ei. Hän on...

Hän on pianisti. Muistatko sen kuvan?

Jaa...

Se ei sitten ollut Geirr Tveittin.

Ei

Ei.

Ehkä ei kerrota sitä äidille.

Hän on niin iloinen periessään sen.

Minä pysyn hiljaa.

Millainen isä oli loppua kohden?

Oliko hän tolkuissaan?

Kävin sunnuntaisin, ja hän näytti mitä oli tehnyt viikolla.

Jakoi sen kanssani ja halusi, että minä...

Siistit sen? - Olen tosi hyvä siistimään.

Ei siis ollut mitään -

teosta, joka paloi hänen sisällään, mutta ei päässyt paperille asti?

Ei ollut.

Ei mitään sellaista.

Sävellyksemme olivat ihan vain meidän juttujamme.

Tämä oli isän viimeinen sävellys.

Se oli flyygelillä.

Laitoimme grillin tulelle.

E, A, C.

E, A, C.

Ellen.

Amund.

Carl Olav.

Se olette te.

E, A, C.

"Meine Lichtstrahlen auf der Erde."

Mitä se tarkoittaa?

"Valonsäteeni maan pinnalla."

Koeta soittaa ne yksi kerrallaan niin että ne ovat yhdessä.

Vähän hitaammin. Ja käytä pedaalia.

Tätäkö?

Kokeillaan jotain.

Sillä lailla.

Vielä hitaammin ja jatkumona.

Noin.

Jatka vain.

Eikö ole siisti?

Vähän pehmeämmin.

"Isälle" sov: Ellen E. Svendsen Dahl

Tekstitys: Sami Siitojoki