Original subtitles

Me ihmiset luulemme hallitsevamme tilanteen.

Totuus on, että tarvitaan vain lumimyrsky, huono wifi ja yksi lasi viiniä liikaa,

ja kulissit kaatuvat.

Kun todellinen minämme paljastuu, peli on pelattu.

MYRSKY

OSA 1. TYYNTÄ MYRSKYN EDELLÄ

Kuinka voimakas lähestyvä myrsky on?

En halua puhua tuomiopäivästä,

mutta olen kuullut uskottavampienkin toimittajien sanovan niin.

On puhuttu "hirmumyrskystä", "tuomiopäivästä" ja "ulosmenokiellosta",

mutta kuinka pahaksi se voi yltyä?

Mitä väliä? Jos käsketään pysyä sisällä, pysyn sisällä.

Aivan. - Niin minä teen.

Sitten on Müller-konsernin toimitusjohtaja Henrik Müller.

Hän on luvannut investoida tänne,

joten haluamme tehdä häneen vaikutuksen tänään.

Hei, Siri. Tiedätkö Müller-konsernin?

Müller-konserni omistaa hotelli- ja ravintolaketjuja…

Anteeksi. - …Norjassa, Suomessa ja Ruotsissa.

Nyt tiedän. - Hyvä.

Mutta kaikki tämä on epäolennaista.

He tulevat, koska ovat Filipin vanhoja ystäviä kauppiksesta.

Ja juhlivat hänen synttäreitään.

Kutsun tätä sisäisesti "pehmeäksi avaukseksi".

Mutta toki juhlimme hänen syntymäpäiväänsäkin.

Tarjolla on kakkua ja puheita, laulua ja tanssia ja…

Tunnelma on rento, mutta kaikki on tarkkaan suunniteltu.

Tiedätkö mitä?

Ole kiltti ja pidä Henrikiä silmällä. Emme halua hänen peruvan sijoitustaan.

Henrik, tilanne on kestämätön.

Kaikki roolit arvioidaan uudelleen. Hallitus kokoontuu tänä iltana.

Tänä iltanako? - Niin.

Mitä helvettiä? - No…

Minua he eivät voi erottaa. - En tiedä yhtään, mitä he suunnittelevat.

Pidä puhelin lähellä. Pidän sinut ajan tasalla. Heippa.

Hei, papi.

Hei.

Sanoitko hänelle, että lähdemme kymmenen minuutin päästä?

Sanoin. - Selvä.

Sitten voi vain ihmetellä, minne hän meni.

Dogge, lopeta leikkiminen. Lapsenvahti tulee pian.

Onko hänellä kuumetta? - Vai kuumetta?

Ei. Ei ole.

Yhdeksän minuuttia aikaa.

Laitatko nuo?

Ajattelin laittaa.

Okei. - Mitä?

Sitä vain, että ulkona on pian lumimyrsky.

Niin, mutta emme syö ulkona. Vai mitä? - Emme niin.

Dogge, pakkasitko jo? - Eikö äiti tehnyt sitä?

Voi luoja… - Minä teen sen.

Eikö kukaan auta? - Rauhoitu.

Kahdeksan minuuttia aikaa.

Taksit on tilattu kello kahdeksi yöllä viemään meidät kotiin.

Douglas? - Mitä?

Vauhtia! Nyt on kiire! Seitsemän minuuttia aikaa.

Emmekö voi lähteä, kun haluamme?

Kulta, kun kerta olemme täällä,

voisimmeko yrittää ottaa tästä kaiken irti?

He odottavat innolla tapaamistasi.

Jaahas. Nattis lähetti sinulle selfien.

Ja tuo pirun koira…

Lähdemmekö juhliin? Niin me teemme, kultaseni.

Kukkuu!

Jacob, mitä kasvoillesi on tapahtunut? Näytät viisivuotiaalta.

Otan tuon kohteliaisuutena.

Hei, kulta. - Nattis!

Kaunis kuten aina.

Hei.

Olisiko pitänyt pukeutua paremmin? - Tarkoitatko minua?

Sinä olet pukeutunut viimeisen päälle. Sen huomaa kyllä.

Tässä ovat Oscar ja Kina.

Kiva tavata. - Nicholas von Rosenstjärna.

Päivää.

Hei. Miksi olet piilotellut tätä komeaa miestä?

Ei häntä tarvitse hävetä.

En kestä! Ihanaa!

Vau, Ninni! - Näytänkö ihanalta?

Voi hyvänen aika. Mikä tämä on?

Älä koske. Fendi, maksaa yli 300. - Voi hemmetti.

Rakastan sitä kuin lapsiani.

Rakastat todellakin lapsiasi. - Todellakin.

Sinä käytät Guccia, eikö?

Niin. Tai siis… Ne ovat niin mukavat.

Niin. - Mennään.

Terve. Müller.

Onpa kamala sää lähteä ulos.

Haluamme istua edessä, niin saamme olla muista vähän erillään.

Toivottavasti ei ole kiire.

Ei tarvitse ajaa etanavauhtia, vaikka sataakin lunta.

Voi luoja! Oletko kunnossa? - Olen.

Olisit laittanut toiset kengät. - Ei tämä johdu niistä, vaan liukkaudesta.

Älä mene, isä! - Mitä nyt?

Rakastan sinua, isä!

Isä rakastaa teitä. - Niin.

Olemme tehneet jotain oikein.

Mikä wifi täällä on, isä?

Ainakin jotkut meistä.

Oletteko innoissanne näkemään, minkä takia he jättivät kaupungin?

En ole koskaan ollut näin innoissani. - Niistä tulee hitonmoiset juhlat!

Tarjoamme alkupalat kello 18.15. - Aivan.

Mitä alkupaloiksi on? - Se on yllätys.

Ei mitään yllätyksiä. Meillä on kiinteä menu.

Tiedän, mutta…

Mistä tähän aikaan vuodesta saa kampasimpukoita?

Jääkaapista.

En katsonut sieltä. Ei se mitään. Hoidan asian.

Et siis katsonut sieltä? - Homma on hanskassa.

Mikä tuo on? - Tässä on taikasieniäni.

Mitä helvettiä, Petter? Oletko menettänyt järkesi? Taikasieniäkö?

Tämä ei ole mikään Punk Royale. Ryhdistäydy!

Ne ovat shimeji-sieniä, japanilaisia ruokasieniä. Relaa vähän.

Okei. Luojan kiitos. - Minä sinä oikein pidät minua?

Psykedeeliset sieneni ovat täällä.

Hei, Siri. Etkö voi hyvin?

Voin hyvin. Kiitos kysymästä.

Olen ollut töissä puoli kahdesta saakka.

Kello on nyt 17.37, joten vuoroasi on jäljellä vielä muutama tunti.

Tämä on yksi pahuksen päiväkoti! - Rauhoitu.

Älä hermostu, kulta. Se ei ole hyväksi sinulle.

Entä jos hän vetäytyy? - Ei hän vetäydy.

Olemme kusessa, jos hän ei sijoita. - Henrik on sanansa mittainen mies.

Emme ole jättäneet mitään sattuman varaan. Kaikki menee hyvin.

Ota rauha haltuun.

Otan rauhan haltuun.

Hitto! Et saa polttaa…

OSA 2. KOHTALAISTA TUULTA

Sisään vain siitä keltaisesta ovesta.

Hei! - Hei! Tulkaa nyt sisään.

Upeaa.

Filip, ei olisi uskonut, että päädyt kauppakorkeasta tänne.

Kutsumme tätä tilaa cocktailhuoneeksi.

Tuntuu kuin olisin Narniassa, Fille.

Ottakaa samppanjaa. - Ihanaa.

Siitä vain. - Kiitos.

Siis tämä huone, Carro. Aivan uskomaton. - Olemme säilyttäneet paljon…

Eikö? - Odotan hiukan.

…alkuperäisiä yksityiskohtia.

Törmäsin pikkuveljeesi ulkona. Kuulin, että hän kokkaa tänään.

Tänään piti tehdä niin.

Mutta seuraavan sijoituskierroksen jälkeen -

saamme ehkä houkuteltua kokin Frantzén-ravintolasta.

Petter on hyvin kokeellinen.

Sanoisin jopa rajaton. - Niin…

Hän on todella lahjakas.

Hänet valittiin juuri vuoden nuoreksi kokiksi White Guidessa.

Vai niin.

Mutta nuori ei tarkoita hyvää. - Anteeksi.

En halua olla se, joka… - Älä sitten ole, kulta.

Tuuli ei vaikuta tyyntyvän.

Ei, se yltyy. - Se yltyy.

Kyllä se laantuu. Se laantuu aina. Tuuli laantuu.

Haluan pysyä selvin päin. - Yksi kulaus rauhoittaa.

Kas noin. - Kiitos, kulta.

Pitäisikö kysyä taksikuskilta, voiko… - Ai voiko hän odottaa? Fiksua.

Joskus niinkin. Ota tämä.

Ottakaa lasinne mukaan ja seuratkaa minua. Näytän teille ruokasalin.

Jännittävää! - Haen vain takkini.

Kulta, tule.

Ihanaa. - Talokierros.

Voitko jäädä hetkeksi odottamaan? - Tässä säässä on varmaan pakko.

Jätä mittari päälle, niin ansaitset sievoisen summan.

En minä niin voi tehdä. - Totta kai. Jätä mittari päälle.

Tule juomaan kahvisi sisälle. Palellut muuten kuoliaaksi.

Voin järjestää sinulle huoneen. - Selvä.

Paljon onnea vaan Paljon onnea vaan

Paljon onnea, Filip Paljon onnea vaan

Eläköön, eläköön, eläköön! - Kiitos, kaikki. Olette ihania.

No niin…

Rakkaat ystävät, tervetuloa. - No kiitos tosi paljon.

Kuulinko jonkun sanovan "kippis"?

Kulta, hän pitää puhetta. - Minua vain janottaa vähän.

Saanko jatkaa, Ossi? Vai haluatko sinä…

En. - Jatkan sitten.

Ole hyvä. - Kiitos.

Anteeksi.

Jatka vain. - Hyvä on. Here we go.

Aina siitä lähtien, kun opiskelimme kauppakorkeassa,

olemme puhuneet paljon unelmiemme toteuttamisesta.

Joillain meistä on ollut matkassa vähän mutkia -

ja joillekin se on ollut helpompaa.

Henrik, Henrik, Henrik! - Ossi!

Olemme kokeneet paljon yhdessä,

ja siksi on hienoa, että olette kaikki täällä.

On upeaa, että olette kaikki mukana tällä matkalla,

kun unelmamme vihdoin toteutuu.

Ruokasali.

Tästä huoneesta tulee jossain vaiheessa ruokasali.

Ruokasaliko? - Niin.

Nyt korvat hörölle, sillä kerron vanha tarinan.

Oho! - Okei.

1600-luvun lopulla -

joukko hulluja ystäviä, aivan kuten mekin,

juhlivat talon valmistumista tässä samassa huoneessa.

Oliko sää yhtä huono? - Oli.

No niin, aloitetaan kaviaarilla. Lusikat ovat pöydällä.

Onpa iso purkki! - Kiitos, Petter.

Filip, jatkaisitko? - Toki.

Nyt taisi ajatus katketa. - Se tarina.

Ihmiset 1800-luvulla. - 1600-luvulla.

Rauhoitu, täti Vihreä. Ihan sama, se oli kauan sitten.

Filip, kerroit meille kaveriporukasta ja lumimyrskystä…

Niin, satoi lunta. - Miksi he olivat hulluja?

Eivät he olleet hulluja. Heistä tuli hulluja, koska happi loppui.

Ei, ei… - Ai tässä huoneessa?

Happi siis loppui? - Ethän sinä siksi kerro tätä tarinaa.

Voi ei. Voi, voi…

En minä… - Miksi happi loppui?

Lunta satoi niin paljon, että se tukki ikkunat.

Ja kaikki kuolivat. - Niin.

Mitä?

Ei, ei. Hän vain vitsailee.

Unohtakaa, mitä sanoin. Kippis ja tervetuloa.

Kippis. - Kippis.

Kulta…

Kulta, sinä myös? - Kyllä, kippis.

Kippis. Hyvä, Filip.

Se kuulosti paremmalta päässäni.

Haluatko hänen ajattelevan, ettei meillä ole hyvää ilmanvaihtojärjestelmää?

Kerroin sen vain väärin. - Niin, kiitos.

Tiedät, kuinka hemmetin paljon on pelissä.

Minun olisi pitänyt… - Kulta, kaikki on hyvin.

Paitsi että kaikki haluavat lähteä. - Eikä.

Kyllä.

Miksi he haluaisivat lähteä? Vastahan he tulivat.

Kaikkien mielestä kaikki on hyvin.

Älä stressaa.

Se ei tee hyvää sinulle. - Älä koskettele mahaani koko ajan!

No niin… Kaadetaanpa sinulle vähän lisää.

Ei, ei, ei. - Älä viitsi, Jacob. Osaat soinnut.

Soitat vain taustalla. Minä olen pääosassa.

Onko kaikilla kaviaaria kämmenselällä?

No niin. Jep. - Ja juotavaa?

Sitten aloitetaan. - Niin tehdään.

Toimari, toimari Minusta tulee toimari

Koko päivän johdan Isoja firmoja ohjaan

Bonuksia voittajille Veroja syntisille

Vauhtia, vauhtia Toimarijuna ei pysähdy

Ha ha haa Meillä menee hyvin

Barnevik, Wallenberg, Müller ja minä

Ja Müller tietenkin!

Onpa hyvää. - Olisiko pitänyt tuoda ylioppilaslakit?

Kippis, kulta! - Joo, mukana ollaan.

Onpa hyvää. En rakasta mitään niin paljon kuin venäläistä kaviaaria.

Eikö se häiritse nykytilanteessa?

Tämähän on vain… Tämä on erityistilanne. Sitä ei tule ruokalistalle.

Ymmärrän. Mutta tuntuu silti oudolta…

Syö vain ja ajattele jotain toista maata.

Minä ajattelen Italiaa. - Niinkö?

Tinto, la luna… - Hyvä, Ossi!

Signora… - O signore!

Täti Vihreä kysyy, saammeko myöhemmin oikeaa ruokaa.

Totta kai.

Petter…

Helvetti.

NÄYTTÄÄ TOSI PAHALTA!

MITÄ SIELLÄ TAPAHTUU?

Henrik?

Onko kaikki hyvin? - Mitä tarkoitat?

Kysyinpähän vain, onko kaikki hyvin.

Kun minut ryöstettiin ja hakattiin kolmannen kerran,

sanoin, että nyt saa riittää.

Minulla ei ollut enää varaa PTSD-terapiaan.

Siispä muutin kaupungista tänne, enkä ole katunut sitä hetkeäkään.

Täällä on rauhallista, ihmiset ovat mukavia, ei stressiä…

Tässä.

Siis…

Ei voi olla totta!

Onko tämä minulle?

Vau.

Ei voi olla totta. Katsopas vain.

En ole koskaan nähnyt mitään näin hienoa.

Kelpaisi kuninkaallekin. Mahtavaa.

Pyyhkeet on asetettu esille, on nenäliinoja…

Ja kylpyhuone.

Ja siellä on amme. Ihan luksusta.

Minulla ei ole kylpyammetta kotona, joten tämä on…

Varo vähän. - Mitä?

Ai!

Hitto!

Hei, kulta. Soita, kun saat tämän. Haluan vain kuulla, miten menee.

Ajattelen sinua paljon. Ja isä ajattelee sinua myös.

En kuulostanut tuolta.

Mitä olisin voinut tehdä, kun hän sanoi:

"Tässä ovat korkkarit. Laita glitterstringit jalkaan -

ja ota tanko numero viisi. Se on vapaa."

Ja sinä otit sen.

Osoitin vain kunnioitusta. "Alas vain, syvälle kyykkyyn!"

Yäk. - Hei, sinä tuhma poika…

Muutama vuosi sitten olisit hinkannut sitä tankoa kiihkeästi -

kuin joku pikku pervo.

Tuleeko muistoja mieleen, Jacob? - Älä viitsi…

Jos Kina olisi nähnyt minut tangolla, häitä ei olisi tullut.

Ei niin. Se on totta.

Mitä? Jos minä olisin nähnyt sinut, olisin pyytänyt sylitanssia.

Sairas siippasi teki juuri niin.

Ei kai? - Kyllä!

Kyllä vain. - Teit juuri niin, Henke.

Säälin vain häntä. - Teitkö sen siis säälistä?

Työnsitkö muka säälistä seteleitä glitterstringeihini? Muistatko sen?

Olisinpa nähnyt sen. - Mitä tarkoitat? Sinähän olit siellä.

En ollut. - Olitpas!

Olit siellä. - En taatusti ollut.

Totta kai hän oli. - Niin oli.

Muistan sen. Jaoimme huoneen.

En koskaan unohda, kun hän ryömi ympäriinsä alasti -

ja etsi smurffeja.

Jacob, ne olivat niitä hyviä aikoja, ennen kuin lopetit juomisen.

Kun olit villi ja vapaa. Oho, menivätkö jutut liian villeiksi? Tarvitsetko tauon?

Kenen idea oli lähteä…

Kulta, älä murjota. - En minä murjota.

Kulta, pudotin huulipunani lattialle. Voitko etsiä sen?

Mitä teen, jos Mochia pissattaa? - Vie se ulos.

Aivan. - Mieluiten ulos.

Nattis, minä voin viedä Mochin ulos.

Oletko varma? - Jep, minä menen. Tule, Mochi.

Mennään pisulle.

En näe mitään.

Petter…

Kas niin, kulta. - Tule.

Eikö se ollut Henrikin idea? Henrik, ehdotitko sinä Bulgariaa?

Ai Bulgariaa?

Aivopuoliskot tavallaan yhdistyvät…

Aivan. - …yhdeksi puoliskoksi.

Ymmärrätkö? - Jotenkuten.

Ne laajentavat tietoisuuttasi.

Sitä ajattelee, tuntee ja näkee 360 vitun astetta, jäbä.

Se on ihan eri tasolla.

En halua laajentaa mitään. Haluan vain bileet käyntiin.

Minä käytän sitä puhtaasti itsehoitona.

Aloitan mikroannoksella, tunnustelen oloani -

ja laskeudun. Sitten se on menoa. "Jutellaan myöhemmin. Hyvää iltaa."

"Hyvää iltaa". Pitäisikö kokeilla nyt?

Joo, tehdään niin… - Oho, tämä ei ole mikään mikroannos.

Sinähän halusit juhlia, vai mitä? - Joo.

Ossi? Ossi?

Tässä.

Kulta. - Hei.

Carmen soitti. Douglasilla on kuumetta, joten lähden kotiin.

Douglas pärjää kyllä, kulta.

Tulisitko mukaani?

Nyt heti.

Miten voit sanoa noin? Et tiedä, miten hän voi.

En tarkoittanut sitä niin, kulta.

Tarkoitin, että hän on hotellissa lapsenvahdin kanssa muutaman tunnin.

Hän pärjää kyllä. - Niin…

Eikö aikuistenkin tulisi saada pitää hauskaa?

Kultaseni, en pyydä sinua tulemaan mukaani.

Ilmoitin vain, että menen kotiin.

Nyt tuntuu siltä, että suutut, ellen… - En minä suutu sinulle.

Molempien ei tarvitse olla siellä. Jää ja pidä hauskaa. Okei?

Oletko varma? - Olen.

Ota rauhallisesti. - Niinhän minä aina teen.

Vie koira ulos. - Jep.

Mennäänkö pisulle, Mochi?

Onko sinulla hätä? Huomaan sen. Haluat kovasti ulos.

Mennään pissalle. Luoja, mikä kamala keli.

Käydään ihan nopeasti pissalla.

Ihan vain pikapisut tähän. Kas noin.

Mene vähän kauemmas.

Ei!

Mochi?

Voi vittu!

Haloo?

Haloo?

Mitä hemmettiä?

Tämä ei ole sitä, miltä se näyttää. - Näyttää siltä, että kylvet.

Niin, totta. Minulla ei ole ammetta, joten ajattelin, että se olisi kivaa.

Okei, mutta tiedätkö mitä? Olen valmis lähtemään kotiin.

Ota sitten taksi. - Mutta…

Sinä olet taksi. Sinun piti olla lähtövalmiina.

En voi ajaa tällaisessa tuulessa. Se on liian riskialtista kaikille.

Hei, kulta. Mitä kuuluu? - Täällä ei ole wifiä.

Voi sinua. - Minulla on tosi kurja olo.

Se on teille turvallisinta.

Milloin tulet kotiin? - Nyt.

Hei, odota!

Kuulkaas, rouva.

Rouva!

Hei, rouva!

Kuule, et voi…

Siinähän sinä olet.

Mitä nyt? - Lähdetään.

Tule.

Voi luoja.

No niin.

Kiva päästä kotiin Douglasin luo.

Käynnistä auto. - Ei onnistu. Mikä on vialla?

Siinä on alkolukko. Sinun pitää puhaltaa, että se käynnistyy.

Pitääkö minun puhaltaa tähän? - Puhalla.

"Puhalla pidempään. Uusi testi." - Puhalla sitten pidempään.

Huulet valmiiksi. Kaksi…

Nyt!

Puhalla, puhalla, puhalla… Noin.

Okei.

Vauhtia nyt.

Vauhtia, auto. - Kylläpä se kestää.

Voitko ohittaa sen? - Älä koske siihen. Se lataa.

Se on jumissa. - Ei, se pyörii kuin hullu.

Etkö näe? Se pyörii. - Näen kyllä.

Nyt!

0,33.

Oletko sinä juonut? - "Oletko sinä…" Et voi olla tosissasi.

Sinä pakotit minut juomaan. - Enkä pakottanut.

Älä pelleile. Sanoin, että haluan pysyä selvin päin.

Sanoin, että olet hauskempi, kun juot. - Et koskaan kuuntele minua.

Olet paremmalla tuulella. - Mikset koskaan kuuntele minua?

OSA 3. NAVAKKAA TUULTA

Tule jo. - Hitto vie!

Saakeli soikoon!

Voi helvetti.

Auts! - Nuo hemmetin kengät!

Hitto!

Politiikka ei ole oikein minun juttuni.

Kyse ei ole politiikasta, vaan ihmisoikeuksista.

En käytä Instagramia sellaiseen. Tiedät sen.

Niin, käytät sitä tykkäyksiin ja huomioon. - Tällaisina iltoina sitä toivoo juovansa.

Ehkä kannattaisi aloittaa. Sinusta voi kuoriutua mukavampi ihminen.

Voisitko sinä ajaa minut kotiin?

Minulla ei ole ajokorttia, kulta. - Miksei?

En tiedä teistä muista, mutta minulla alkaa olla nälkä.

Ruoka on tulossa. Sen voi haistaa.

Mihin Mochi meni? - Käyn katsomassa, miten keittiössä menee.

Mochi. Missä Mochi on? - Mitä?

Missä Mochi on? - Mochi?

Mochi?

En ole koskaan nähnyt mitään näin kaunista.

Nyt opetan sinulle kaiken, mitä osaan. Suolaa!

Suolaa, anna suolaa. Suolaa! No niin.

Lisätään sitä näin. Ei se ole niin tarkkaa.

Tärkeintä on, että siinä on makua. Ymmärrätkö?

Kas noin, hyvä. Jotain tuollaista.

Sieniä. Voi luoja… - Kumpia…

Vauhtia! Sieniä, kultaseni.

Kas niin.

Lisätään sienet ja annetaan sen muhia vähän aikaa.

Se muhii, ainekset tutustuvat toisiinsa -

ja sitten se tanssii tähän kauniiseen kulhoon.

Kulhoon…

Nyt nämä pienet ihanuudet tulevat ulos. Kullanmurut tulevat ulos!

Ai!

Ai!

Ai, se sattui! Se oli kuuma.

Se oli todella kuuma. Ai, se sattuu! Sattuu kovasti.

Hitto, että sattuu!

Voi luoja…

Petter!

Mitä tapahtui? Pääruoka olisi pitänyt tarjoilla jo 20 minuuttia sitten.

Petter poltti itsensä. - Tässähän lukee niin: pääruoka 19.30.

Miksei se ole valmis? - Miksi minulta kysyt?

Koska olet töissä täällä. Olet täällä auttamassa minua.

"Voinko auttaa, Caroline?"

Sitten vastaan: "Kyllä voit. Toisitko pääruoan pöytään?"

Mutten tiedä, onko se valmis. En ole kokki.

Et niin.

Mutta koska kokki poltti itsensä, meidän on hoidettava homma yhdessä.

Auta nyt vähän. - Missä?

Missä tahansa!

Voi luoja. Helvetin idiootti.

Hänen pitäisi olla täällä, vaikka… - Vaikka onkin pilvessä.

Pilvessäkö?

Outoa. Nyt se näyttää, että Mochi on tavoittamattomissa.

Hei kaikki, kuulitteko jo,

että Nattis on asentanut paikantimen Mochin pieneen strassipantaan.

Onko Mochin pannassa GPS-paikannin? - Koirankävelyttäjäni reagoi samoin.

Sanoin hänelle: "Outoa, että pitkällä kävelyllä GPS on ravintolassa."

Mitä sanotte, pannaanko bileet käyntiin? - Joo.

Laitetaan musa kovemmalle, niin meno piristyy.

No nyt! Katsokaa.

Nattis, tule tänne.

Kukaan ei kulje tästä, tästä Sanomatta rakkaansa nimeä

Mikä hänen nimensä on?

No niin, tanssittaja. Nyt riittää.

Henrik, Henrik on hänen nimensä

Ettekö kuule? - Kuulen kyllä.

Mitä juot? - Viinaa.

Kaada minullekin.

Oletko kunnossa? - Olen.

Vau, Nattis! - Oletko varma?

Joo, pidän mooveistasi.

Haluan kotiin Douglasin luo, ja saatoin lukita taksikuskin huoneeseensa.

Mitä sinä teit? - Lukitsin taksikuskin huoneeseensa.

Tuolla alhaalla, kepin avulla… - Siis huone numero neljä? Hoidan asian.

Nyt saamme ruokaa. - Niin.

Mihin sinä menet? - En minnekään.

Mutta…

No niin, katsotaanpa.

Oho, anteeksi.

Kas tässä. Ole hyvä. - Kiitos.

Japanilaisia shimeji-sieniä.

No nyt! - Hiukan ruokaa…

Se liikkuu! - Ole hyvä.

Voisit kävellä täällä ja nuuskia paikkoja.

Ja täällä haisee… - Hei, voisiko joku avata oven?

Olen lukkojen takana.

Haloo?

Apua! - Haloo?

Auttakaa. - Haloo?

Haloo? - Haloo?

Haloo?

Oletko sinä…? - Olen.

Minä se olen.

Kiitos. Minulla on ahtaan paikan kammo. - Haloo?

Ossi? - Mitä?

Mitä on tekeillä? - Voi luoja…

Minä…

Mochi.

Mitä?

Mochi.

Ai se koira? - Niin, se lensi pois.

Kuin lapanen tuulessa. Tosi veltto lapanen.

Olin viemässä sitä pahuksen piskiä ulos, ja sitten…

Olimme tässä. Kaikki oli hyvin. Olin viemässä sitä ulos…

Oscar! Vedä syvään henkeä.

Okei? - Okei.

Kerro, mitä tapahtui.

Minun piti viedä Mochi ulos.

Kaikki oli hyvin. Se oli iloinen.

Kun tulimme tähän, avasin oven ja sitten…

Pyysin sitä astumaan ulos, jotta se voisi pissata.

Sitten tuli tuulenpuuska, ja…

Viuh vain, ja se lensi pois. Se pieni paskiainen ei paina mitään.

Nyt en tiedä, missä se on. - Selvä.

Ei ainakaan täällä. - Selvä.

Meidän pitää kertoa Nattisille. - Ei, ei.

Hän tappaa minut. - Filip!

Kina tappaa minut. Siellä on muitakin, jotka haluavat sitä.

Kukaan ei halua sitä. - Miksi ihmiset hankkivat koiria?

Siihen on montakin syytä. - Älytöntä!

Kuuntele. - Niin.

Me ratkaisemme tämän. - Filip!

Miten? - Tuotko parmesaanin?

Pysy rauhallisena. Mene ylös. Minä hoidan tämän.

Onko selvä? - On.

Hyvä on. Luoja, mikä helpotus.

Voisiko joku päästää minut ulos? - Filip!

Minä…

Vihdoinkin!

Vau, jollakulla on kiire.

Kulta…

Sienimuhennos on syöty. Hyvä.

Voin mennä katsomaan, onko sitä lisää. - Ei ole.

Sitä ei ole enää. - Eikö?

Tiede ei ole koskaan todistanut, etteivät avaruusoliot ole käyneet Maassa.

Onpa mureaa lihaa.

Menikö taksikuskin kanssa hyvin? - Meni.

Eikö olekin? Luomuliha on aina mureaa.

Armeija ja vallanpitäjät eivät pidä tiedon julkistamista hyödyllisenä.

Okkulttinen hierarkia, joka hallitsee kaikkea, mitä tiedämme,

on, uskokaa tai älkää, aika fiksu.

En kuullut alkua, joten en oikein pysy kärryillä.

En minäkään.

Puhummeko me nyt illuminaateista? - Sinä puhut.

Joka viimeksi nauraa, se parhaiten nauraa. - Kukaan ei naura, kulta.

Ajattelemisen aihetta… Miksi luulette, että olemme täällä?

Kuulinko juuri "kippis"? - Kyllä, kippis!

Kippis kaikille. Tämä on kivaa.

Ei, ei, ei…

He tekevät meistä maanpettureita, jotka toteuttavat heidän ohjelmaansa -

vastineeksi vaurastumisesta.

Vai niin.

Varo vähän, Henrik. - Lopeta.

Onpa sinulla outo poski.

Onko? - Se roikkuu.

Maistuiko hyvä ruoka?

Nuori mies, mitä mieltä olet… Mitä ajattelet illuminaateista?

Hei, jätkä. Hei, jätkä…

No niin, kiitos.

Kiitos esityksestä. - Eipä kestä.

Anteeksi.

Voisitko mennä alas?

Joo. Nappaan vain tuolin.

Tuletko tähän väliin? - Ei, ei.

Pitäisikö minun…? Tämä on outoa.

Kuulkaa… - Missä olimmekaan?

Carro, tämä on uskomaton paikka.

Kiitos. Odottakaa, kun näette spa-osaston. Siellä voi todella rentoutua.

Aikooko hän istua tässä?

Miksi pyysit sinne lääkärin? Onko hän niin kipeä?

Ei näytä hyvältä.

Voitko pitää FaceTimen päällä, jotta hän näkee, että olen täällä?

Oletko täällä?

Ei, en ole siellä, vaan täällä puhelimessa.

Stureplanillako? - Niin, Stureplanilla.

Voi luoja! - Aivan absurdia.

Pidä linja auki.

Hän luulee, että Svampen on hänen laitumensa.

Antaa hänen luulla niin. - Se on ihan hullua.

Voi…

Miten meni?

Nicholas, oletko juonut, vai voitko ajaa minut kotiin?

Miltä aivohalvaus tuntuu?

Hänellä ei ole aivohalvausta, mutta hän ei saisi ajaa.

Jumala on halkaissut minut kahtia. - Nicholas, juo vähän vettä.

Anteeksi. - Ei se mitään.

Sinut vapautetaan Müller-konsernin toimitusjohtajan tehtävistä välittömästi.

En aio erota. Minä olen Müller. - Sinun on pakko.

Se on minun yritykseni ja minun… - Mikä?

Minun konsernini.

Onhan se aika hauskaa. - Rakas?

Hän haluaa, että häntä sanotaan hevoseksi. Se on "hänen juttunsa".

Uutinen julkaistaan heti. Olen todella pahoillani.

Hän voi jäädä maatilalle. Meillä on paljon laitumia.

Tietenkin se on hänen päätöksensä, mutta onhan se aika hassua.

Sanot, että jokainen voi olla mitä haluaa,

mutta ei ole sama asia sanoa jotain ja todella tarkoittaa sitä.

Voit sanoa jotain, mutta…

Hyvä luoja! Alkaako täältä loppua happi?

Mitä? - Ei.

Vihdoin heräsit, Henrik. Tervetuloa juhliin.

En ole varma, mitä ajat takaa, Nattis.

Totta kai jokainen saa olla sellainen kuin haluaa.

Tietyin poikkeuksin… - Aivan, tietyin poikkeuksin.

Kaikki on nykyään niin sekavaa. Kukaan ei tiedä, mikä on mitäkin.

Se on yksinkertaista. On biologinen sukupuoli -

ja sisäiset tai ulkoiset sukuelimet.

Sitten on sukupuoli-identiteetti, joka on se, miksi itsensä kokee.

Sukuelimet…

Sitten on sukupuolen ilmaisu…

Filip. - Rauhoitu. Petter, lopeta.

Sitten on syntymässä määritelty sukupuoli. - Okei.

Lisäksi on juridinen sukupuoli, joka lukee passissa.

Sitten on kielellinen sukupuoli, joka on henkilön valitsema pronomini.

Eikö nimi ole sitä varten? - Niinpä.

Eikö? Siitä tietää, kuka on kuka. - Hiljaa nyt.

Kuka on… - Maistuiko ruoka?

Kaikki ovat tyytyväisiä. - Se oli herkullista.

Odota. Luovutatko sinä nyt? Oletko valmis?

Heität pari juttua ja… - Olet tosiaan sotajalalla, Nattis.

Hän sanoi vain, että Stureplanilla hyppii nainen,

jolla on suitset ja silmälaput ja joka identifioituu hevoseksi,

mikä on vähän outoa.

Enkä ole mikään asiantuntija,

mitä tulee turreihin tai sukupuoliristiriitoihin,

mutta ehkä siksi pidän sitä naurettavana.

Kuka tietää? Jos hänestä tuntuu, että hänen olisi pitänyt syntyä hevoseksi,

niin olkoon niin.

Mutta onko maailmanloppu, jos passissa ei lue "hevonen"?

Mutta jos hän… - Hän ei ole hevonen.

Mutta Henke, jos hän tuntee olevansa hevonen, eikö hän voi olla sitä?

Mitä väliä sillä on?

Jos hän haluaa elää hevosena… - Niin?

Niin siitä vain!

On varmaan hauskaa laukata ja laiduntaa, mutta hän ei voi odottaa,

että kaikki taputtavat hänen harjaansa tai antavat omenan, kun näkevät hänet.

Jacob, olet kovin hiljainen. Eikö sinulla ole mielipidettä?

Älä sotke Jacobia tähän.

Asia on niin, että ihminen saa toki tuntea vahvasti -

syntyneensä väärään sukupuoleen tai että olo omassa kehossa on epämukava.

Mutta ehkä pitäisi myös olla kiitollinen siitä, mitä on saanut.

Jonain päivänä se voi olla poissa.

Oho. - Samppanjaa?

Kypsytetty maakellarissa, vuosikertaa 1963. Siis todellinen…

Vanhaa kamaa. - …aarre.

Kuulinko "kippis"? - Kas noin!

Outoa käytöstä. - Kippis?

Miten menee? - Aivan upeasti.

Olimme juuri Turks- ja Caicossaarilla. Oletko käynyt siellä?

Vesi on kristallinkirkasta.

Kun makaa katamaraanilla lukemassa Gabriel García Márquezia,

ja miehistö tarjoilee jääkylmää limonadia, ei voi valittaa.

Paitsi sodasta, nälänhädästä ja ilmastokriisistä muualla maailmassa.

Niin, kamalaa. On vaikea pysyä positiivisena.

Mutta saarilla se on helppoa. - Siellä ei voi valittaa.

Pelotat minua, Jacob.

Missä on se nokkela idiootti, jolla on vastaus kaikkeen?

Hän, joka pitää hovia, puhuu ennen kuin ajattelee ja soittaa kaikkia soittimia.

En soita enää.

Vai niin.

Kuuletko, mistä nämä idiootit puhuvat? Olemmeko samalla illallisella? Haloo?

Missä oikea Jacob on?

Päästä hänet ulos. Kuka tämä on?

Olen oma itseni. - Etkä ole, Jacob.

Olimme parhaita ystäviä. Etkö muista?

Nyt olet jumissa tuon kanssa. - Lopeta.

Kävelet ympäriinsä kamelinkarvatakissa… - Loro Piana.

…ja hiusrajasi laskeutuu alemmas sen sijaan että nousisi.

Mistä on kyse? - Syön vitamiineja.

Mitä helvettiä? Syötkö vitamiineja?

Ovatko nuo pimeässä hohtavat hammaslaminaatit muka aidot hampaasi?

Lopeta jo.

Lopeta tekotaiteellisten latinoromaanien lukeminen -

ja vadelmalimun juominen pillillä.

Lopeta se. Älä esitä jotain muuta kuin olet.

Voi ei.

Sadan vuoden yksinäisyys on mestariteos.

Laita Strokesia soimaan. Ensimmäinen albumi.

Mitä sanoit? Ai varaa pöytä?

Siellä tarjoillaan väliruokia.

Mutta tiedätkö mitä? Olen niin kyllästynyt väliruokiin.

Sitä haluaa viettää mukavaa iltaa, ja eteen tuodaan joku pahuksen burrata.

TOIMITUSJOHTAJA PAKOTETTIIN EROAMAAN

Mitä?

Kehumisesta pitävät kaikki. Se on ihmiskunnan polttoainetta.

Kaikki rakastavat sitä. - Sinä ainakin, Ninni.

Kukaan ei saa, Carro…

Kukaan ei saa meitä tuntemaan itseämme yhtä vahvaksi kuin kätilö.

Niin. Hyvin se menee.

Tämä vauva kyllä pärjää. Hyvin se menee.

"Hyvin se menee"? Totta kai se menee hyvin.

Se on upein asia, jonka olet koskaan kokenut.

Ette taida ymmärtää.

Voinko polttaa vähän? - Toki.

Kyllä se sopii.

Filip, istu alas. - Okei.

Tuntuu oudolta… - Mitä jos palaisit paikallesi?

Ette taida ymmärtää sitä tunnetta,

kun pää työntyy ulos vaginasta.

Missä Henrik on? - Se yhteys…

Mikään ei voita sitä läheisyyden tunnetta. Ei todellakaan.

Minusta on surullista… - Hyvä on, aloitan ilman häntä.

…sanoa, että läheisyys lapseen riippuu siitä, oletko kantanut häntä kohdussasi.

Lasia kilistetään. - Hän voi odottaa hetken.

En sanonut niin.

Sanoit, että se on ainoaa todellista läheisyyttä.

Nattis… - Muita tapoja ei ole.

Nattis, älä nyt… - Anteeksi, Ninni, mutta pakko kysyä tätä.

Miksi teit lapsia, vaikket koskaan ole heidän kanssaan?

Kaipaatko hyväksyntää? Kaipaatko tulla nähdyksi?

Nattis… - Miksi teit niin?

Toivon kovasti, että olisit saanut kokea oikeaa rakkautta, Nattis.

Katsotaanpa… - Aivan, Ninni.

Ehkä meidän pitäisi auttaa lapsia, joita voi auttaa,

sen sijaan, että synnytämme lisää lapsia tähän inhottavaan, synkkään maailmaan.

Tiedäthän, ettei adoptio ole helppoa.

Sitä en tiennyt. Kerro toki, oletko yrittänyt monta kertaa.

Kiva, että ajattelit kodittomia koiria ennen kuin hankit Mochin.

Rauhoittukaa!

Hitto, Nattis! - Kaikki hyvin. Ei käynyt kuinkaan.

Tämä on Fendi! - Kaikki hyvin.

Pahus, tämä on Fendi! - Rauhoitu. Se oli vain keskustelua.

Rauhoitutaan nyt. Ei tässä käynyt kuinkaan.

Olenko mielestäsi hassu, pikkumies? - Kaikki on hassua.

Kiitos vain! - Ninni, laitetaan siihen suolaa.

Suolaako? - Suola imee viinin.

Voitteko istua, jotta hän voi puhua?

Kaikki järjestyy. - Hoida sinä se.

Hei kaikki, voimmeko… Istukaa alas.

No niin. - Ding, ding…

Vau, mikä ilta.

Vau!

Tämä ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan.

Ei todellakaan.

Meillä on silti paljon ilonaiheita.

Henrik ei ole täällä nyt… - Niin.

…mutta ajattelen tietenkin tätä taloa.

Se on meille hyvin erityinen paikka.

Toivomme, että siitä tulee taianomainen paikka monille.

Ja sen takia, rakas…

Rakas aviomieheni, elämänkumppanini ja paras ystäväni.

Olen niin -

pahuksen onnellinen ja kiitollinen,

että uskalsimme ottaa tämän askeleen.

En olisi koskaan tehnyt sitä ilman sinua.

Koska sinä olet…

Sinä olet kallioni.

Olet todellakin -

se vakaa kumppani, jonka kanssa haluaa kulkea myrskyssä.

Ja niin kauan kuin kaikki…

Niin kauan kuin saamme olla yhdessä,

asiat voivat mennä niin kuin ne menevät.

Kiitos, kulta. Olet ihana.

Kippis! - Kippis!

Kippis elämäntyöllemme!

Hitto vie! - Mikä se oli?

Mochi! - Mitä nyt?

OSA 4. KOVAA TUULTA

Pysykää rauhallisina ja istukaa alas. Menen käynnistämään…

Et käynnistä mitään. Jäät tänne ja minä hoidan tämän.

He ovat sinun ystäviäsi, ja tarvitsemme heidän rahansa.

Etsi Henrik ja varmista, että kaikilla on hauskaa.

Missä hitossa se koira on? - Se pelästyi.

Hei vaan!

Mene keittiöön ja ala valmistaa jälkiruokaa.

Selvä. - Ole varovainen…

Mochi? Mochi?

Täällä ei näe mitään.

Sieni… - Mochi?

Mochi-kulta? Mochi? - Carmen, kuuletko minua?

TAIKASIENI

Sieni.

Missä sinä olet? - Missä keittiö on?

Papi, missä olet?

Mochi? - Alakerrassa.

Äiti täällä! - Aivan. Kiitos.

Ihmiset alkavat sanoa asioita, joita tulevat katumaan. Mennään kotiin.

Ei ihan vielä. - Kyllä.

Ei. - Kyllä vain.

Carmen! Kuuletko? - Ei, hei…

Mitä nettiyhteydelle tapahtui? - Sinä pikku…

Onpa pieni keittiön ovi.

Hei! Mikä sieni se oli?

Tosi hankala sisäänkäynti. - Hei!

Onko täällä ketään ajokortillista… - Kylläpä keinuttaa.

…joka on selvä ja voi ajaa minut kotiin? - Kulta, rauhoitutaanpa nyt.

Ai rauhoitutaan? - Niin.

Haluan kotiin sairaan poikamme luo. - Hänellä on kuumetta.

Lapset selviävät kuumeesta.

Lapset selviävät sodistakin. - Eivät selviä!

Minun on päästävä pois täältä! - Rakas, se oli minulta tyhmästi sanottu.

"Kaikilla on hauskaa." No nyt kaikilla on hauskaa.

Kulta? - Hyvä on.

Minäkö muka kaipaan hyväksyntää?

Mikä vitsi. Tyhmintä, mitä olen koskaan kuullut.

Pysähdy!

Huumasitko sinä minut? - Huumasin, mutten tahallani.

Huumasit minut, senkin pikku paskiainen! Hei!

Jacob, odota. Se on giniä.

Tätähän te kaikki haluatte. - Mitä?

Että annan vanhan itseni tulla esiin.

Annetaan yleisölle, mitä se haluaa.

Tarvittiin sähkökatko tuon kipinän syttymiseen…

Showtime!

Ossi… - Mochi, missä olet?

Pidä juhlat käynnissä. Minun pitää… - Totta kai.

No niin, jatketaan juhlia.

Kultaseni?

Mochi?

Mochi? Mochi…

Mitä ihmettä?

Minä tässä, kulta.

Mitä sanoit? Kulta?

Hitto, miten tämä voi olla niin vaikeaa?

Kas noin. Henrik?

Siinähän sinä olet. - Sammuta se.

Mikä hätänä? - Olen aivan lopussa.

Mitä tarkoitat? - Olen niin helvetin lopussa.

Okei.

Mutta mitä se siis tarkoittaa, tai…

Kuinka lopussa?

Aivan helvetin lopussa. - Selvä.

Niin, minä…

Tämä voi olla huono hetki kysyä,

mutta mitä sijoituks…

Okei, okei.

Kas noin.

Tiedätkö mitä? Jutellaan siitä joskus toiste.

Typerä talo!

Ei, anteeksi. Otan sen takaisin.

Hyviä viboja. Hyviä viboja.

No niin.

Yritetään taas.

Luuletko voittavasi minut?

Se ei onnistu. Usko pois.

Nyt saat nähdä. Tästä lähtee.

Älä käynnistä sitä. - Mitä?

Unohda se. Mennään nukkumaan.

Vai nukkumaan? - Niin.

En tilannut sitruunakakkuja 700 euron edestä -

jättääkseni ne tarjoilematta. Oletko järjiltäsi?

Kulta…

Kultaseni, katso minua.

Rauhoitu. - Okei.

Okei?

Miksi olet noin kiihdyksissä? - Ai miksi?

Niin, miksi olet noin… - Tiedät kyllä miksi!

Olemme sijoittaneet kaiken tähän kirottuun taloon.

Aivan kaiken.

Nyt varmistamme, että tärkeät ystäväsi -

pitävät tätä loistavana paikkana,

jotta saamme viimeisen sijoituksen ja liiketoiminta voi alkaa!

Tämän piti olla kivaa. - Sitähän tämä on!

No niin.

Sinä menet nyt takaisin ylös -

ja pidät ystäväsi hyväntuulisina, koska tarvitsemme heitä.

Me emme tarvitse heitä. - Tarvitsemmepa.

He eivät merkitse minulle mitään. He voivat painua helvettiin!

En välitä talostakaan. Polta koko paska, ihan sama.

Välitän sinusta, rakas. Meistä.

Kulta, sinun on kuunneltava minua.

Henrik ei pysty… - Ole hiljaa!

Auta minua tämän kanssa. Noin.

Jes!

Hei.

Voinko auttaa jotenkin, Caroline? - Kyllä voit.

Painu helvettiin, Siri.

Tuo ei ollut kovin kilttiä.

Turpa kiinni, saatanan robotti!

Tarvitsen apua kerman vispaamisessa. - Selvä.

Hitto vie…

No niin.

Mitä helvettiä…

Okei.

Tässä.

Hei.

Hei.

Minne matka?

Painun vain helvettiin. - Vai niin. Kiva.

Pahuksen boomerit.

Tule mukaan, Jacke!

Mitä? Etkö aio tanssia?

Katsopas tätä.

Nyt!

Ja takaisin ylös. Jacke!

Hei!

Nyt vedän saaliin ylös!

Vielä kerran!

Jes! Voilà!

Jes!

Hyvä, Ninni! Ninni on vauhdissa!

On aika laittaa tämä päähän.

Tule jo, Jacke!

Mitä?

En ymmärrä, miten se tapahtui, tai…

…kuka kokkasi… - En halua kuulla enempää.

Filip, pyörryn kohta. - Pakkasin jäännökset.

Mitä minä niillä teen? - On aika kertoa Nattisille.

Hyvä on. Mitä minun pitäisi sanoa hänelle?

"Nattis, söimme vahingossa koirasi"? - Sano, mitä haluat.

Silmissä sumenee. - Ossi, ota tämä.

Ota se nyt!

Mitä? - Ota se.

Noin. Hyvin se menee. - Mitä?

Kaikki menee hyvin.

Okei? - Luoja tietää.

Voi, Mochi…

Ei.

Mitä helvettiä minä teen?

Mitä helvettiä…

Ossi! Ossi, Ossi.

Tule, tule. - Minä…

Hyvä on.

Hyvä on.

Hoidetaan homma.

Nattis, olen tosi pahoillani.

En kestä tätä enää. - Haloo?

Apua!

Voitko auttaa? - Hemmetti, Kina…

Mitä oikein tapahtui? - Avaisitko sen?

Odota hetki.

Se on jäätynyt kiinni. - Niinpä tietenkin.

Olen aivan jäässä. - Uskon sen.

Mitä ihmettä olet tehnyt?

Kaivoin vain vähän. - Selvä.

En halua, että happi loppuu.

Haluan kotiin poikani luo, eikä minulla ole nettiä.

En halua kuolla.

Et sinä kuole.

Kukaan ei kuole, okei?

Yksi, kaksi, kolme, neljä Stayin' alive, stayin' alive

Puhalla! - Joo, odota.

Puhalla häneen elämää! - Niin teen.

No niin.

Katsopas vain!

Hei, kaveri! - Hei…

Hei, ystäväiseni. - Niin.

Hitto, mikä helpotus!

Oletko elossa? - Olen.

Taisit vain ottaa pienet torkut.

Niinkö? - Niin, mutta nyt olet kunnossa.

Mitä hittoa?

Haen jotain, millä voimme pyyhkiä kasvosi. - Kiitos.

Missä koirani on? - Odota.

Mitä?

Senkin saastainen paskiainen… - Eikö anneta hänen herätä ensin?

Missä koirani on? - Mitä rotua se on?

Voi helvetti! Sanoin juuri, että…

Päästä irti. Otan sinut kiinni. - En taatusti päästä!

Miten aiot päästä alas?

En tarvitse apuasi, pilviveikko! Pärjään kyllä itse.

Selvä. Menen tekemään jälkiruokaa.

Ei, älä mene!

Ei…

Päästän irti!

Voihan paska! Hei, kaveri!

Miten meni?

Hei! Anna vastalääkettä!

Mitä ihmeen vastalääkettä? Mitä?

Älä taistele sitä vastaan.

Liity seuraani. - Selvä.

Feel the flow. - Flow…

Join me, brother. - Brother…

Hei…

Siinä on vastalääkkeesi.

Hei! Tapan sinut!

Olen kyllästynyt siihen, että kaikki arvostelevat minua.

Olet tuijottanut minua siitä asti, kun tulin tänne.

Tee sitten jotain.

Luuletko olevasi iso ja vahva?

Mutta minä olen Henrik Müller!

Iskosta se kalloosi!

Voin tappaa sinut paljain käsin!

Miten teillä menee, Carro? - Voin ostaa Kolmårdenin…

Hyvin. - …ja sulkea sen!

Meillä menee oikein hyvin. - En usko sinua.

En usko sinua.

Onhan se kiva olla omavarainen.

Äiti Maa voi hyvin ja niin edelleen.

Mutta totta puhuen, Caroline, mitä väliä sillä on,

kun maailma on joka tapauksessa menossa päin helvettiä?

Me kaikki hukumme pian suureen tulvaan.

Tai paistumme elävältä auringossa -

kuin vastagrillatut Kentucky Fried Chickenit.

Luulit voivasi piiloutua tämän hienon kartanon taakse.

Mutta et voi. Tiedätkö mitä?

Kukkuu! Näemme sinut yhä.

Näemme suoraan siihen pohjattomaan -

mustaan aukkoon, joka on rinnassasi -

ja jota mikään ei voi koskaan täyttää.

Tiedän, mitä ajattelet.

Ajattelet, että kun saatte tämän röttelön rahoitettua,

ihmiset tungeksivat tänne maailman joka kolkasta -

ja teistä tulee taloudellisesti riippumattomia.

Voit maata katossängyssäsi haarat levällään -

ja tehdä lapsia, esittää pyhimystä ja pomottaa henkilökuntaa.

Mutta niin ei tule käymään. Tiedätkö, mitä tapahtuu?

Teistä tulee helvetin yksinäisiä -

ja velkaisia -

ja köyhiä ja katkeria ja ilkeitä toisillenne.

Ette voi viettää aikaa vuorilla -

saamatta paniikkikohtauksia tai psykosomaattista psoriasista.

Et tiedä meistä mitään.

Enkö? - Et.

Tiedän, että olet yhtä epävarma ja peloissasi -

kuin pieni lapsi orpokodissa.

Teiltä on mennyt tutti tähän syrjäseudulla sijaitsevaan taloon,

jonka luulet muuttuvan joksikin Grand Hotel on Iceksi.

Mutta ollaanpa rehellisiä.

Jos ette saa tätä vetoista vanhaa paikkaa menestymään parissa vuodessa,

mikä ei tule tapahtumaan, olette vain yksi asia. Yksi ainoa asia.

Olette kusessa.

Onko teillä kuoharia tai jotain, joka piristäisi tunnelmaa…

Toivottavasti maistuu.

Näen sinut, Jacob.

Pidän todellisesta sinusta.

Olen vain taksikuski.

Onko tämä todella tarpeen?

Pitäisikö meidän kysyä yläkerrasta, onko joku nähnyt Mochia tai ottanut sen?

Juu, kysykää heiltä.

En voi koskea koiriin. Olen allerginen eläinten hilseelle.

Niin… Okei.

Kysyn vielä kerran. Missä koirani on?

Aika vaikea vastata suu teipattuna… - Ole sinä hiljaa!

Leikimmekö kuurupiiloa?

Täältä tullaan.

Missä olet, pikkuinen?

Tiedän, että olet täällä.

Tiedän, että…

Nyt tiedän, missä…

Ei, ei siellä…

Hei!

Nyt tiedän, missä piileskelet!

Et olisi surkeampaa piilopaikkaa voinut löytää.

Mitä? Anna, kun tulen katsomaan.

Tuo on kauneinta, mitä olen nähnyt.

Haluan ryömiä hänen metallisen ihonsa alle.

Voi luoja…

Näen sinut, Jacob.

Näetkö sinä minut? - En.

Sano, että olen ihana. - En.

Mitä helvettiä! Lopeta jo, herran tähden!

Mikä pahuksen tarve sinulla on hakea hyväksyntää?

Jessus!

Yritä raitistua, hyvä ihminen.

Ja syö jotain. Sinua on huolestuttava katsoa.

Kiitos!

Ja hanki uusi stylisti. Et ole mikään Kim Kardashian.

Näytät pikemminkin kimaltelevalta piippurassilta, kultaseni.

Tiedän, että Carmen on koulutettu sairaanhoitaja,

joka on hoitanut lapsia koko ikänsä. Olen tehnyt taustatarkistuksen.

Ja tiedän, että myrskyn nopeus on 25 metriä sekunnissa,

koska puhelimessani on kahdeksan säähälytystä,

jotka pommittavat minua niin, että sekoan pian.

Tiedän, etten voi kaivaa viiden kilometrin lumitunnelia -

ilman vaatteita ja GPS:ää, koska silloin kuolen.

En ole tyhmä. Mutta -

se tunne, kun vain istuu ja katsoo,

kun kaikki menee päin helvettiä, ei myöskään ole vaihtoehto.

Onko kaikki hyvin?

Caroline vaikuttaa voivan hyvin.

En ole koskaan nähnyt niin kaunista raskaana olevaa naista.

Hän suorastaan hehkuu.

Niin…

Kyllä hän pärjää.

Tämä tila on unelmamme, mutta…

SINÄ JA MINÄ MAAILMAA VASTAAN

Tarkoitan, että -

rakastan häntä, mutta…

Se ei ole… - Helppoa?

Ei. - Ei.

Ei.

Onko suhde koskaan helppo? - Aluksi se oli sitä.

Kaikki suhteet ovat aluksi helppoja, kun on vastarakastunut ja sokea.

Sitten alkaa nähdä.

Silloin pitää valita eroaako vai sietääkö sitä.

Vau. Uskomattoman romanttista. - On se. Ihan totta.

Ajattele vaikka Ossia. Tunnet hänet.

Varsinainen maanvaiva. Tosi ärsyttävä tyyppi.

Mutta samalla hän on se,

jota vihaan vähiten.

Siedämme toisiamme.

Päivästä toiseen, vuodesta toiseen, katastrofista toiseen -

valitsemme toisemme yhä uudelleen.

Siinä on jotain kaunista.

Kysymys kuuluu, valitseeko hän minut yhä uudelleen,

kun molemmat jalkani amputoidaan.

Aika näyttää.

Ehkä meidän pitäisi hieroa noita pikku raukkoja.

Jaksaisitko? - Toki.

Voi luoja… - No niin.

Filip?

Senkin saatanan sika.

OSA 5. MYRSKY

Senkin saatanan sika!

"Polta koko paska, ihan sama."

Se kiiltää.

Mitä helvettiä sinä minusta haluat?

Lakkaa arvostelemasta minua. Kuulitko?

Senkin pikku lumikkopoika.

Pidätkö minua nörttinä?

Outona örkkinä?

Kuuntele tätä spoken wordia.

Samalla voit hörppiä -

suoraan tölkistä.

Miltä näytän?

Upealta!

Tiedän, että olet syytön.

En anna sinulle tapahtua mitään.

Olen kantanut vastuuni.

Olen hoitanut perintöni.

Ostan turkiskauluksia.

Yksi, kaksi…

Taloja, hevosia.

Ostan lomia saarille, joilla kukaan ei ole käynyt.

Mutta nyt se on ohi.

"On niin ihanaa, kun pää työntyy ulos vaginasta."

Mitä hittoa… Nattis? - Voi helvetti!

En tiedä… En tiedä mitään! - Hän ei tiedä mitään.

En… - Nattis, ei. Mieti ennen kuin toimit.

Lasken kolmeen. Jos et kerro, missä koirani on, menetät sormen.

Miten helvetissä voin tietää, kuka olen, kun päässäni vain pauhaa?

En kuule ketään, koska täällä raivoaa hurrikaani!

Imet sieluni pois. Helvetin talo-maatila-demonipaska!

Kuka minä olen?

Miksi tämä on päälläni? - Aioit tappaa minut.

Niin aioinkin!

Yksi… - Nattis, herran tähden.

Armoa. - Kaksi…

Säästä minut.

Haista paska, senkin paskiainen. Kolme…

Koira on täällä. Tässä se on.

Voi helvetti!

Voi helvetti! Voi helvetti!

Luoja, leikkasin hänen sormensa! - Miksi leikkasit sen?

Miksi teit sen? Hitto vie!

Kiinnitän sen takaisin. - Se on minun sormeni!

Se ei tartu! Mitä teen?

Laita se takaisin! - Yritän!

Etkö tajua? Se ei onnistu!

Minulta puuttuu sormi! Mitä helvettiä!

Se ei pysy siinä! - Kyllä se pysyy!

Se oli minun sormeni!

Hitto vie, mikä kuhmu.

Tarvitsemme jäätä. - En pysty kävelemään.

Hoidan sen! - Entä jos kuolen?

Se olisi aivan liian aikaista.

Voin selitt… - Hys!

Tämä näyttää… - Hiljaa!

Anna minun ajatella.

Teemme näin.

Te kaksi, ulos täältä.

Anteeksi…

Otan vain Mochin.

En häiritse enää.

Olen pahoillani. Olin tulossa aiemmin, mutta tuli esteitä.

Ei se mitään. Tiedän, millaista se on.

Mutta kuule… - Niin?

Hoidamme tämän.

Se järjestyy kyllä.

Ei mitään kiirettä.

En ole menossa minnekään.

Tällaisessa säässä en kuitenkaan saisi yhtään kyytiä.

Hätäkeskus. - Hei.

Liiku nyt! - Olen yksisarvinen. Hello.

Hypin sateenkaarten yli. - Kyllä tämä tästä.

Minä kuolen!

Ei, ei. Oletko elossa? - Olet herttainen.

Tarvitsen jäätä. - Ai jäätä? Minä haen.

Ai niin.

Jälkiruoka. Voi paska.

Kas näin…

Minä…

Noin.

Siitä tuli aika kiva.

Ehdottomasti.

Mini?

Aivan! Joo…

Olen tulossa!

Tulen! - Mini!

Odota!

Mitä tapahtuu? Auts, kramppaa!

Läheltä piti.

Läheltä piti, Mini.

Ai, jalkani.

Kantapää on jumissa.

Voi jalkaani…

Ai!

Mini! - Ei, ei, ei…

Ei, ei, kaveri!

Käyn hakemassa ensiapupakkauksen. - Hyvä.

Koska ambulanssi tulee? - 20 minuutissa.

Voi helvetti!

Olen niin hyödytön. - Haloo?

Minua ei tarvita enää. - Haloo?

Kukaan ei tarvitse minua! - Haloo? Mitä siellä tapahtuu?

Vaimosi saattaa tarvita sinua hiukan. Ehkä lapsetkin.

Eikö niin? - Olet oikeassa.

Kaikki järjestyy. Toista perässäni. - Kaikki järjestyy.

Kaikki järjestyy.

Kaikki järjestyy, mutta siihen menee 20 minuuttia.

Papi, missä sinä olet?

Hei.

No mutta…

Voi luoja!

Hyvä luoja! Mitä…

Mitä…

Mitä tapahtui? - No…

En ole oikein varma. Mistä aloittaisin?

Alusta.

Sain tämän huoneen, koska minun haluttiin odottavan.

Tulin sisään ja sanoin: "Ei voi olla totta! Kelpaisi kuninkaallekin."

Täällä oli kylpyamme, joten kylvin, koska minulla ei ole kotona ammetta.

Ja sitten… Liukastuin ja nyrjäytin kai nilkkani.

Mutta en ole varma. Se voi olla vain…

Sitten joku nainen otti autoni avaimet,

minut lukittiin tänne ja sain hihnasta silmääni.

Kuka teki tämän sinulle? - Se oli joku mies. Miten kuvailisin häntä…

Hän muistutti vähän sitä näyttelijää… Mikä hänen nimensä onkaan? Deadpoolissa.

Ryan Reynolds. Mies muistutti häntä, ja mukana oli lyhyt nainen.

No, ei ehkä kovin lyhyt, noin 160 senttiä. Ei se ole kovin lyhyt.

Hän näytti ystävälliseltä, muttei ollut sitä.

Tai ehkä hänellä oli huono päivä.

Joskus ihmiset ovat huonolla tuulella, ja sitten se purkautuu…

Tämä pitää poistaa. Sinun pitää mennä sairaalaan.

Se on vaarallista. Voit saada verenmyrkytyksen.

Kiitos. Oletpa sinä ihana.

Sanoitko, että olen ihana?

Onko sillä hyvä siinä? - Luulen niin. Kas noin.

Ei tarvitse olla niin kovakourainen. - En olekaan.

Nyt se on tyytyväinen.

No niin.

Hei hei, pikku Mochi.

Ossi, tule…

Huhuu!

Menin oikeasti liian pitkälle. - Missä juhlat ovat?

Menin liian pitkälle. Sekosin.

Olen kunnossa.

Joku muukin on tainnut seota.

Olen nyt keittiössä. - Hyvä.

On tärkeää jäähdyttää sitä jäällä.

Pakastimessa voi olla jäitä. Löydätkö sen?

Haloo? - Kuka pistää tänne tyhjiä jääpalamuotteja?

Haloo? Mitä tapahtuu? - Okei.

Joku oli laittanut…

On tärkeää, että kokoat itsesi, otat rauhallisesti ja hengität.

Selvä. - Löysitkö jäätä?

Se on hyvin tärkeää.

Kas noin.

Nyt minulla on jäätä. - Hyvä.

Oletteko tulossa? - Kyllä, tulossa ollaan.

En ole ehtinyt hiekoittaa tietä talolle, joten teidän pitää…

Haloo?

Oletko vielä siellä?

Haloo?

Onko tämä todella…? - Kehu minua!

Tämä ei tunnu oikealta… - Turpa kiinni ja sano, että olen kaunis!

Pitääkö minun olla hiljaa vai kehua sinua? - Sano, että tarvitset minua!

Hei…

Koko itsetuntosi oli kiinni tittelistäsi.

Nyt sinulla ei ole edes sitä. Nyt olet vain -

karhu.

Missä se spa-osasto on?

Toista perässäni: "Tarvitsen sinua!" - Tarvitsen ilmaa.

Kovempaa! Sano, että tarvitset minua! - Tarvitsen ilmaa.

Kovempaa! - Tarvitsen ilmaa!

Se on niin pirun…

Olen tässä, kultaseni.

Olen tässä.

Arvaa mitä, Ossi. En ole koskaan pitänyt koirista.

Mutta kun tajusin, etten saa lapsia, otin koiran, jotta minulla olisi jotain.

Ei saatana! Guccini! - Kulta! Olet elossa!

Nämä ovat helvetin kalliit kengät. - Hei, kulta!

Pahuksen…

Ossi, se on elossa! - Niin.

Mitä tekisin ilman sinua? - Hei.

Voi, pikkuiseni. - Onpa outoa.

Kullanmuruni!

Siinähän sinä olet!

Luulimme, että olit takassa.

Tätä pitää juhlia, kulta. - Voi helvetti!

Helvetin helvetin helvetti!

Ei, ei, ei…

Ei!

Herran tähden! - Ei!

Helvetti soikoon!

Oho.

Okei… - Menen nyt takaisin hänen luokseen.

Saatko henkilöön kontaktia?

Mitä hittoa… - Onko hän tajuissaan?

Hän on alasti. - Tuntuuko pulssi?

Haloo? - Tuntuuko pulssi?

Tunnen pulssin, mutta… - Hyvä.

Hänellä on joku remmi kaulassa! - Hän on kunnossa.

Se ei ole hyvä. - Oletko ok?

Kaikki hyvin!

Ei hätää, autan sinua. Kaikki järjestyy.

Mitä oikein tapahtuu?

Lapset pelleilevät.

Johan helpotti. - Mitä sanoit?

Päästin ehkä pienen pierun.

Pois kaikki pahat henget.

Heippa, pikku taloseni.

Se on tulossa. - Kuka?

Ambulanssi. Se on tulossa. - Sepä kiva.

Mitä ihmettä? Hän on tulessa.

Fille! Vaimosi on tulessa.

Carro!

Haloo? Oletko kunnossa?

Taitaa olla flunssa tulossa.

Okei, nyt viedään bileet uusiin sfääreihin.

Mukana DJ Os! - Os, we love you!

Omistan seuraavan biisin tälle kaverille,

ihan parhaalle paskiaiselle, joka oli kuolla tänään.

Se elää! - Laulu, joka menee näin…

Who let the dogs out?

Who let the dogs out?

Vuh! Vuh! Vuh!

Dogs out, dogs out!

Mochi! Mochi!

Juuri noin.

Voi helvetti!

Olen täällä! Varo!

Ei, ei!

Hyppää veteen!

Hei!

Veteen! Hyppää veteen!

Tule ylös jo! - Carro!

Hei, mitä siellä tapahtuu?

Tarttukaa häneen!

Avatkaa ovi!

Carro! Kultaseni!

Hän nousee pintaan!

Olen tässä, Carro! Rauhoitu. - Pidän sinusta kiinni!

En pysty kävelemään. Ossi!

Ei paniikkia!

Ja vatsa!

Voi kulta!

Hyvä luoja, mitä tapahtui?

Valitsetko minut yhä uudelleen, vaikken enää kävelisi?

Totta kai, kulta!

Ei, odota! Odota vähän!

Mutta pystythän sinä siihen, eikö niin?

Rauhoitu!

Olet niin vahva vedessä. - Saatko hänet ylös?

Saan sinut ylös!

Olen valmis lähtemään.

Pitäisikö jälkiruoka tarjoilla… - Kylkiasentoon!

He ovat täydellisiä sekopäitä.

Käy siihen makaamaan.

Carro, tarjoillaanko jälkiruoka täällä?

Olen mies!

Soittakaa ambulanssi!

Soittakaa ambulanssi! - Mikä teitä kaikkia vaivaa?

Laitan tämän tähän, niin voitte miettiä asiaa.

Miten hän voi nyt?

Ota kylkiasento ja pysy rauhallisena!

Hän on kunnossa, Fille! - Vauva! Mitä vauvalle tapahtui?

Voi herran tähden, vatsassa ei ole lasta!

Se on tekovatsa, hyvänen aika!

Ihan sairasta.

Vuoden paras pila.

Voi paska. - Niin.

Saamme lapsen sijaissynnytyksen kautta.

Nattis, sinä et varmaan pidä sitä poliittisesti korrektina?

Toisten mielestä se on sairasta. - Luoja…

Toiset saattaisivat ymmärtää, jos kertoisimme keskenmenoista,

epäonnistuneista koeputkihedelmöityksistä ja adoptiovaikeuksista.

Ja uskokaa pois, olisin kertonut asiasta mielelläni,

jos joku olisi kerrankin kysynyt, miten voin.

Miten sinä voit, Filip? - Turpa kiinni, Nattis!

Olen kyllästynyt sinuun. Imet energiaa riitelystä.

Luulet, että olet vahvojen mielipiteittesi ansiosta moraalisesti ylempiarvoinen.

Mutta mitä teet asioille? Käytät jotain pahuksen pinssiä?

Postaat särkyneitä sydämiä Instaan? Pelkkää puhetta.

Peukutat, muttet tee mitään. - Et mitään.

Totta. - Juuri niin.

Tavallaan. - Niin se vähän on.

Älkää siinä nyökytelkö ja myötäilkö. Olette kaikki samanlaisia!

Teillä kaikilla on pää niin syvällä perseessä, että…

Fille! Müller tässä.

Henrik Müller.

Olet ollut niin kiireinen esittäessäsi tosi miestä,

ettet huomannut, että vaimostasi on tullut nappeja vetävä alkkis,

joka nai kaikkea, mikä liikkuu.

Ei millään pahalla, Ninni. Ymmärrän, että haluat tulla nähdyksi.

Jos emme synny narsisteiksi, meidät ohjelmoidaan sellaisiksi.

Totta. - Vaimosi kaipaa huomiota.

Etkö tajua sitä? - Tajuan.

Hänelle on ihan sama, oletko toimari, talousjohtaja -

vai luolamies. Hänelle on tärkeää teidän yhteytenne. Siitä tässä on kyse.

Toistenne huomioimisesta ja läsnäolosta. - Olen samaa mieltä, Filip.

Etkä ole! Seisot päälläsi ja teet "helikopteria" -

sillä aikaa kun minä hieron vaimosi paleltuneita jalkoja.

Mitä?

Milloin riisut pellepukusi, Ossi?

Häh? Palaisit jo maanpinnalle.

Sinua tarvitaan. Ja Kina tarvitsee sinua ehkä eniten.

Mutta tarvitsetko sinä häntä? Kinasta avioliitto on toisen sietämistä.

Jos rakkaus on sellaista, en halua sitä. - Filip…

En ole vielä lopettanut! - Etkö?

Nämä ovat minun synttärijuhlani! - Onneksi olkoon.

Te kaksi…

Nyt on meidän vuoromme. - Meidän…

Ei… Ei, minä…

Ei.

En löydä sanoja.

Ei!

Haluatteko lisätä jotain?

Jacob? Onko jotain, mitä et ole vielä sanonut tänä iltana?

Olen ollut kasvojenkohotuksessa. - Ihanko totta?

En tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa, eikä sinun naamasikaan tiedä sitä.

Et ole sanonut minusta mitään.

En, koska olet tervejärkisin ihminen täällä.

Se kertoo jo paljon. - Jess!

Filip, nyt riittää. - Juuri niin, kultaseni.

Nyt riittää!

Rauhoitu.

Rakastan sinua niin, että se sattuu.

Mutta kun lapsemme saapuu, kitka suhteessamme ei vähene.

Panikoit, koska et ole siinä asemassa, missä haluaisit nelikymppisenä olla.

Olen tehnyt kaikkeni tukeakseni sinua. Olen pitänyt homman kasassa.

Olen yrittänyt olla vahva, vakaa ja luotettava,

mutta nyt olen lopussa.

Minussa ei ole mitään jäljellä.

Joten kyllä,

olet oikeassa.

Nyt riittää.

Voi helvetti!

Mitä tapahtui? - Poliisit tulivat! Bileet ovat ohi!

Mikä hitto tuo on? - Auto.

Olen kunnossa, kulta. - Niin minäkin.

Se on ambulanssi.

Luulin, että kuolemme. - Tule.

Tule tänne, kulta.

Kiitos juhlista. - Eipä kestä. Ei se ollut mitään.

Filip…

Filip…

Lähdetkö sinä? - Filip…

Kulta, on aivan tyyntä. Myrsky on ohi.

Filip…

Anteeksi…

Kuulinko ambulanssin?

Onko hän kuollut? Onko joku kuollut?

Okei, Ossi!

Vastaa!

Ei, kukaan ei kuollut.

Ei tällä kertaa.

Mutta menetimme silti jotain.

Illuusion siitä, että hallitsemme elämää.

Että olemme järkeviä ja sivistyneitä.

Että tiedämme, keitä olemme ja mitä teemme.

Mikä on tärkeää.

Oikeasti.

Mitä siis opimme?

Emme mitään.

Mutta jäimme henkiin.

Ja ilmeisesti, hyvät ystäväni,

muuta ei tarvita.

Koska -

myrskyn jälkeen paistaa aurinko.

Kiva koira. - Kiitos.

Mitä rotua?

Kun lämpötila nousee…

Wifi toimii taas ja kuume laski.

…mitä teemme?

Kiva kuulla, kulta.

No…

Carro.

Silloin alkaa itsepetos.

Mikä tunnelma! - Niin…

Torjumme tunteet.

Mikä nimesi muuten on?

Nicholas. Tai Nico. Tai Coco läheisille.

Kuljemme samoja vanhoja latuja.

Kaikki hyvin. Se johtuu…

Se johtuu kengänpohjista. Ne eivät pidä liukkaalla.

Uskottelemme oppineemme jotain.

Kiitos. - Kiitos.

Tunnemme lämmön ja ajattelemme: "Asiat muuttuvat."

Haistan tulevan investoinnin. Ciao.

Tule, kulta.

Näemme toivon pilkahduksen -

valoisammasta tulevaisuudesta.

3 400 euroa… Kuka maksaa nämä bileet?

Teeskentelemme, ettei mitään pahaa tapahtunut.

Minä hoidan sen.

Emme edes mieti, miten selvisimme.

Täällä alkaa talviloma ensi viikolla.

Silloin on kova kiire.

Kun seisomme siinä auringonpaisteessa hymy huulillamme,

kaikki pyyhkäistään pois.

Nähdään pääsiäisenä! - Totta kai!

Sitä voi kutsua itsesuojeluvaistoksi,

selviytymisvietiksi -

tai tyhmyydeksi. Mistä minä tiedän.

Mutta siitä voimme olla varmoja,

että uusi myrsky nousee aina.

Tekstitys: Mervi Haavisto