Original subtitles

(Laukaus.)

(Koputus.)

(Nainen:) Henrik? Olit se sie, Henrik? Joku ampu äsken.

Kuulet sie? Henrik? -Voiks joku tuoda sen tänne?

Kiitos.

Hyvää uutta vuotta!

Hyvää uutta vuotta.

Hyvää uutta vuotta.

Toivottavasti siitä tulee ees vähän parempi ku tää edellinen.

Mä en tiiä, mitä se tarkottaa.

En mäkään. Vielä.

Huomenta.

Henrik.

Hei. Mä tulin hakeen sua sairaalaan.

Isä joutu sinne suoraan töistä, ku sille tuli pieni vika sydämeen.

Me ei siinä tapauksessa mennä tänään kirjastoon? -Ei.

Me mennään sairaalaan.

Johtuiko se siitä yskästä? -Mä en tiedä.

Jos yskässä nostaa vaikka painavia esineitä, -

niin veri ei hapetu kunnolla ja se voi rasittaa sydäntä.

Mä en tiedä.

Mennään sairaalaan, ne osaa kertoa siellä sulle.

-Kari.

Kari.

-Oot sä valmis?

-Sun vuoro.

Tässä kaikki lääkkeet. -Aha.

Näytä mulle se syy, miksi koko Vare on pyydetty tänne.

Saanks mä ottaa sen ulos?

Sydänvaivoja? -Ei oikeestaan.

Henrikillä oli korkee verenpaine. Siihen ohennuslääkkeitä.

Selkärankareuma. Siihen kortisonia.

-Mikä toi on? -Taina ois tienny.

Eli? -Panoslompakko.

Mitä sillä tehään? -Siinä pidetään luoteja. En tunnistanu.

-Niitä ei yleensä pidetä suussa.

-Suurimmaks osaks vaikutti hyvin rutinoituneelta mieheltä.

Vaikka joskus järjesti näitä tempauksia. Niinku eilen.

-Eilen ampui ikkunasta fasaaneja pihalla.

Tänään oli myöhässä aamiaiselta, siks menin kysymään.

-Käviks Henrikillä vieraita? -Kolme poikaa. Antti, Harri ja Eerik.

Vuoroviikoin kävivät lauantaina tai sunnuntaina.

Hoitivat yhdessä isäänsä. -Antti kävi viime viikonloppuna.

-Kukaan sen jälkeen? -Asko toissapäivänä.

-Kuka on Asko? -Henrik pelasi metsästyskavereiden kanssa pokeria.

Askolla ei ollu varaa maksaa pelin jälkeen. Se toi rahat toissapäivänä.

-Ne pelas rahasta? -Joo, ihan pikkusummii. Paria kymppiä.

Mun puolesta Jenna voi ilmoittaa omaisille.

Me mennään Lenan kans käymään Askon ja metsästäjien luona.

Kun olin pieni, mä kävin vaarin kans mettällä. Se oli tällaista.

Asko Palanterä?

Olit sä yks jätkistä? -En.

Metsästys oli Henrikille tärkee harrastus.

Metsästysseuran kuvia ja muisto- esineitä oli senioritalon seinillä.

Henrik oli mukana perustamassa Ilvestä.

16-vuotiaana vuonna 1965.

Muita sieltä asti ei oo enää mukana.

Voi sanoo, että Henrik on koko homman isä.

-Pokeri. Mites tosissaan te pelasitte sitä?

Pokeri on harrastus.

Metsästys on elämäntapa.

Pokerin takia kukaan ei tehny Henrikille mitään.

Metsästyksen takia mie pelkään, -

et joku haluaa tehdä sille jotain, joka teki Henrikille jotain.

Teidän lahja Henrikille?

Siinä on metsästysseuran nimi.

Ei oo meiltä.

Kuulostaa, että sulla on ajatus, keneltä.

Siltä onnenonkijalta. -Kukas se on?

-Lotta Simberg. -Ja kuka se on?

-Sanoin Henrikille, et on varuillaan. Tyttö on sen rahojen perässä.

Ei muuta.

-Miksei tätä keissii voi antaa muille?

Koska mä tein uudenvuodenlupauksen.

Jos jonkun suussa on lompakko, mä tutkin sen. -Panoslompakko.

Varsinkin panoslompakko.

Tilastollisesti se on useimmiten joku perheestä.

Siirretään Henrikin poikien tapaamista -

ja mennään ensin tapaamaan Lotta Simbergiä.

Sä et näytä olevan järkyttyny uutisesta.

Täällä on näin influenssakaudella jatkuva henkilöstövaje.

Jos työ kerrotte, mitä varten työ ootte täällä, -

ni mie voin keskittyy töihin ja mennä sitten kotiin suremaan yksityisesti.

-Miten sä päädyit suhteeseen Henrik Lindforsin kanssa?

-Mie olin Henrikin hoitaja vuosi sitten.

Miulla oli sillon aika vaikeeta. Vaikee suhde.

Ainoo, joka puhu miulle kauniisti ja kunnioittavasti oli Henrik.

Mie ihastuin sen, sanotaanko suoruuteen ja älyyn.

Mie yritin estää miun tunteita, koska Henrik oli vanha ja asiakas.

Mut mie en pystyny estään.

-Joku sano, että sä oot onnenonkija.

-Voisin mie itekin sanoo niin, jos mie en tietäis totuutta.

Varmaan jotain feromoneja.

Henrikin ääni ja se, miltä sen lähellä tuntu.

Mie en oo kokenu mitään sellasta.

Että kyl mie oon surullinen, vaik se ei teille siltä näyttäis.

Missä sä olit viime yönä?

-Kotona. -Voiks joku todistaa sen? -Eerik voi.

Henrikin poika. Miulla on astma ja Eerik toi miulle lääkettä.

Se oli yötä miun luona.

Miten sä tunnet Eerikin? -Mie oon tuntenu Eerikin aina.

Myö oltiin samassa tarhassa, koulussa ja lukiossa.

Onks teiän veli usein myöhässä? -Antti sano tulevansa ihan kohta.

Hei.

-Päivää.

Pojat, menkääs huoneisiinne.

Anteeks, että oon myöhässä.

En uskaltanu pettää vaimolle annet- tua lupausta hakee poika kentältä.

Eemil, Roni. Menkää huoneisiinne.

Katsot sie, et saahaan olla rauhassa?

-Mie katon.

-Ootteks työ saaneet jotain, juotavaa, syötävää? -Mie löysin.

-Entäs muut?

-Ei.

Anteeks, et me tullaan tämmösenä päivänä.

Henrikin kuolema ei valitettavasti ollu meille mikään yllätys.

Työ tiiätte millanen paskiainen se oli.

Kaikki, jotka sen kans on joutuneet tekemisiin, -

on toivoneet sen kuolemaa. Vai mitä?

-Isä ei ollu helpoin mahollinen ihminen.

-Se eli vaan oman aikansa tavoin.

-Antti, sie näit hänet teistä viimeisenä, eiks niin? -Kyllä.

Kauheen kivasti te piditte huolta kuitenkin.

Kaikki kävitte siellä säännöllisesti vuorotellen.

Ei se siitä johtunu.

-Harri. -Antti keksi systeemin.

Eerikin mielestä ei kannattanu uskaltaa jättää isää tapaamatta.

Antti sano, että se tuska jaetaan kaikkien kesken tasan.

Jokainen meistä joutuu kärsimään yhtä paljon.

Miulla ei ollu isää kohtaan muuta ku vihaa.

-Anteeks, mitä Harri puhuu. Vähän karrikoitua, eikö?

Henrik oli... Jotkut puhu myrkyttävästä persoonasta.

-Sano vaan paska. Ja lopettakaa toi näytteleminen.

Jokainen meistä on toivonu, et se kuolee.

-Harri, elä aloita, jooko. -Onneks olkoon vaan meille.

Mitä te tiedätte naisesta nimeltä Lotta Simberg?

Isän entinen hoitaja. Erosi joku aika sitten tehtävästään.

-Miksi?

-Henrikillä ja Lotalla oli suhde. -Mikä suhde?

-Suhde.

-Pitääks paikkansa?

Ei jumalauta.

Saatte selvittää tän sotkun saatana ihan keskenänne.

Mie oon pahoillani, mut mie jätän tän sotkun veljilleni.

Miut tavottaa kotonta jos tarvii.

-Sen kannattaa antaa vaan mennä.

Jänis, meetkö perään.

Pysähdy! Mie en voi päästää siuta rattiin! -Mie en oo juonu mitään!

-Tule pois sieltä!

-Haista vittu. -Mie voin tilata siulle taksin tai siun veljes voi heittää.

-Haluut sie saatana kuolla?

Saatana.

Eerik, missä sä olit viime yönä? -Mie vein lääkkeet Lotalle.

-Lotalle? -Joo, sillä on sellasii hengitystieoireita.

Mie vein lääkkeitä ja jäin seuraan tilannetta.

-Lähti kävellen.

-Antti, missä sä olit viime yönä?

-Perhe tuli aamulla Tallinnasta.

Sellanen ostosreissu.

Sirpa voi kertoo enemmän.

Yks äkkipikainen ja temperamenttinen, -

yks rationaalinen ja pidättyvä -

ja yks tunnollinen ja tunteikas.

Nähään asemalla.

-Me ollaan tavattu viisi, ja kuka tahansa niistä vois olla tekijä.

Kavennetaan listaa.

Mut sehän oli paskiainen. -Eemil.

-Sie et voi sanoa sitä. -Niin työkin sanotte.

Ukki on kuollu.

Se on iso uutinen.

Ihminen, joka oli miun elämässä kauan, on nyt poissa.

Ei puhuta ukista pahaa, jooko?

-Mut ku se oli paskiainen.

-Sie et saa sanoa sitä.

Janina! -Mmm?

Miks nuori nainen rakastuu itseään paljon vanhempaan mieheen?

Rakastuuko?

Sä luet noita mielen saloja.

No...

Todennäköisesti sen isä on jotenkin traumatisoinu sen lapsena.

Se on saattanu jättää sen tai alistaa sitä.

Aikuisena se ettii tavallaan uutta isää itelleen.

Eli takana on aina joku kipu?

Ollaanks me tunneasioissa tyhmii?

Maista. -Ei kiitos.

Tää on tosi hyvää. -En mä.

Tää on tosi hyvää. Me ei olla pitkään aikaan syöty yhessä.

Mä oon syöny jo.

Ihan vähän. -Ens kerralla.

Ens kerralla.

Kiitos avusta.

Saanks mä kysyy, miks sä tykkäät musta?

-Mie luulen, et tajuut sen itekin, jos katot peiliin.

-Siis ulkonäön takia?

-Ei, en...

En mie sitä.

Siis...

No, sie vaikutat fiksulta, mukavalta.

-Mut ulkonäölle sä sanoit ei.

-En mie...! Kiusaat sie?

-Miks jonkun pitäis tykätä susta?

No, ei kai kenenkään pidä.

-Kai sä haluut?

(Puhelin.)

Oota, oota, älä...

Jarkko ei pääse just nyt puhelimeen. -Hei.

-Voinks mä kysyy yhen kysymyksen?

-Janina... -Onks Jarkossa mitään, miks siitä pitäis tykätä? -Anna.

Anna nyt tänne se. -Eiks kiltteys oo sama ku tylsyys? -Anna se nyt tänne.

-Onks sen menneisyydessä mitään, mistä pitäis olla huolissaan? -Nyt...

Anna se tänne! Ihan oikeesti.

-Tai mitään menneitä suhteita? -Nyt tänne se vit...!

-Anteeks.

-Sattuks jotain? -Ei. -Ei.

-Onks kaikki hyvin?

-Kaikki hyvin. -Janina?

-Kaikki on hyvin.

-En halua koskaan kuulla, että joku on sanonu tai tehny Janinalle jotain.

-Joo, ei tässä oo mitään sellaista.

-Oikeesti, kaikki on hyvin.

-Kuulin jotain ääniä.

Anteeks oikeesti.

Ethän sä suuttunu?

-En, en suuttunu.

Alla on sun ja isän nimet.

-Okei, luen.

-Mutta lakimiehet ei löydä mitään tuohon hankkeeseen liittyvää.

160 miljoonaa markkaa. Mitä se tekee euroissa?

-Oota hetki.

Tuon piti olla uusi kemiantehdas.

Tulla sinne puutehtaan alueelle jotain uusiutuvaa energiaa.

-Siitä löytyy vain tää sopimus kaupungin ja konsernin välillä -

vuoden 2001 kirjanpidossa.

EU:lta on saatu rahaa, mut ei mitään raporttia sen käytöstä.

Tota kemiantehdasta ei ole olemassa.

En, en tiedä tästä.

En muista kuulleeni mitään koko hankkeesta -

ton sopimuksen teon jälkeen.

-Mitä sanot jos päätän, -

että teen pesäeron Degerman- konsernin ja kaupungin välille?

Ettei olla missään liiketaloudellisissa tekemisissä keskenämme?

-Eli teet meille saman kuin teit Mikkikselle. -Joo. Mitä sanot?

-Varmaan on tullu se aika.

(Ovikello.)

Mitä helvettiä sie hakkaat täällä! -Päästät sie miut sisään? -Miks?

-Täällä on helvetin kylmä.

Sie tiiät, mitä tänään tapahtu. Helvetti, päästä miut sisään.

Oot sie juonu? -En.

No, vähän.

-Sie tiiät, että sie et voi tulla tänne. Varsinkaan, jos sie oot juonu.

Ei mitään, Harri tuli vaan käymään. Sen isä kuoli eilen. -Joo.

Tää siun ystävä ei kertonu miulle mitään.

Se ei sanonu, että sillä on ollu suhde miun isän kanssa.

-Tää ei kuulu Venlalle, vai mitä?

-Miun pitää puhuu siun kanssas. Ihan kahestaan.

-Käskenks mä pois? Mä voin auttaa sitä lähteen. -Mitä sie puutut tähän?

-Jutellaan.

Mie pärjään kyllä.

-No, mä jätän teidät sit vähäks aikaa.

-Ei siun oo pakko lähtee. -Ei, olkaa vaan ihan rauhassa.

Mä lähden ihan mielelläni.

Haloo.

Haloja.

Ei ketään?

Pojat, menkääs huoneisiinne.

-Antti, missä sä olit viime yönä? -Perhe tuli aamulla Tallinnasta.

Sellanen ostosreissu.

No niin, aloitetaan vaan.

Hyvää ennen huonoja uutisia? -Pikemminkin päinvastoin.

Mitä hyviä uutisia?

Varen jatkohakemus lähti eteenpäin.

Halusin kiittää kaikkia tuesta ja avusta.

Nyt ollaan tehty kaikki, mitä voidaan.

Kari, hei.

Mun mielestä me osataan syödä ja tehdä töitä samaan aikaan.

Mitä me tiedetään uhrista? -Menestynyt yrittäjä.

Teki omaisuuden rakennusfirma Lifotekin avulla.

Kuului kaupungin keskeisiin vaikuttajiin.

Muutama harmiton tauti. Miks se oli seniorikodissa?

Miten se sinne päätyi? Ottakaa selvää.

Mites tutkintalinja? -Omaiset. -Naisystävä, metsästyskaveri.

Tutkitaanks me kaikkia? -Valitaan epäilty ja aletaan syyttää sitä.

Katotaan miten se reagoi. Mä otan Antin. -Eli Antti on epäilty?

Mä valitsen sen. Valitkaa jokainen oma.

Eli kaikki on syyllisiä? -Kunnes toisin todistetaan.

Mun vaarilla oli vanhempi, mut aika lailla samanlainen.

Ruskee Karhu oli parempi.

-Jaskan Brown Bear. Tykkää isommasta riistasta.

-No, pääsenks mä liittymään teiän seuraan?

-Mennäänks myö sisälle? Saat kysyy mitä haluut.

Mie miettisin veljiä. -Entäs Asko? -Asko ja Henrik oli läheisiä.

Niiden väliin ei päässy kukaan. Ei ees Henrikin pojat.

-Käviks pojat täällä? -Nuorina ne pyöri mukana.

Se vaati pojiltaan paljon, mut opetti ne hyvin.

-Entäs nyt? -Ei oo näkyny.

Tai Antti.

-Antti? -Se ei käy metällä, mut vuokraa välillä majaa.

-Mitä varten? -Mie en osaa sanoo.

Mut mökin kalenterissa saattaa lukee jotain.

Tää on Antin?

Kyllä.

Onks tää musta?

Tumma.

Teillä on täällä... hallittu väripaletti.

Yhen mun työkaverin mukaan siulla on eksentrinen tapa tehä työtä.

Sen mies on teillä hommissa, Rekola.

Ei värejä. Ei sinistä, punaista, keltaista.

Meillä oli joskus Kandinskyn teos makkarissa, mut ei sopinu meille.

Mua kiinnostaa, -

et kenellä teistä oli Tallinnan- matkalla keltainen matkalaukku.

Eli kuka otti perhevalokuvia matkalla?

Mulla oli tänne tullessa semmonen hatara aavistus vaan, -

mut sun reaktio kertoo, et Antti ei ollu matkalla mukana. Vai mitä?

Miun veli Erkki. Antin piti jäädä töihin, Erkki tuli mukaan.

Mihin töihin?

En tiedä. Liittyi sen yritykseen.

(Puhelin.) Myö aateltiin, että lippua ei kannata jättää käyttämättä.

Erkissä on sen verran Antin näköä, että Tallinnaan uskaltaa mennä.

Onks se hankalaa, et mä oon eksentrinen?

Mä en oo koskaan kysyny keltään.

No, jos sie saat sillä asioita selville.

Hyvä, ettei työskentelytapa haittaa, -

koska se poisti just sun miehes alibin.

Mä vien tän tonne, mistä mä otin sen. Samaan paikkaan.

Mä lähen ettiin sitä alibia.

Sä varmaan soitat Antille ja kerrot, että asia paljastui. -Luulen niin.

Hyvä.

Tää on aito sivu. -Akku loppu, niin mä lainasin.

Tuona päivänä Antti ois voinu ottaa panoslompakon metsästysseuralta.

-Isä.

Mun piti lainata autoo. -Niin. -Mä en varmaan pysty nyt lainaan.

Me tarvitaan sitä duunissa Lenan kanssa.

Mennään mun autolla.

Siinä ei oo lämmitintä. -Sä lupasit.

Lainaa mun autoo. -Saanks mä? -Tuo illalla takas.

-Kiitos.

Moi.

Haluut sä mut pois täältä?

Meillä on töitä ja sulla on auto.

Moi. -Moikka.

-Kyttäyskeikkaako meinasit?

Mmm.

(70-luvun rokki soi.)

Tätä ei oo putsattu tietokoneella. Täs kuuluu sormenjäljet.

Mä sanon aina niin, vaikka se ei oo se syy, miks mä kuuntelen tätä.

Mä kuuntelin tätä kotona pienenä.

Isä tuli työmaalta ja heitti vinyylin lautaselle.

Pisti neulan raidalle ja meni jääkaapille.

Haki mulle ananas-Palman ja itelleen oluen.

Sit me kuunneltiin tätä.

(Sulkee radion.)

Mä pidän hiljaisuudesta.

Päinvastaisesta syystä.

Sun isä ei tuonu hiljaisuutta kotiin.

Pengoit sä mun taustoja? -Täh?

Ei mun tartte, sopii kuvaan. Mä päättelin.

Mie tiesin Henrikin omaisuudesta, mut ei se vaikuttanu mihinkään.

-Miks sie et hakenu niitä astmalääkkeitä ite?

-Eerik oli luvannu käyttää Lulua, miun koiraa, ulkona.

Eerik on ennenkin hakenu miulle lääkkeitä, ku mie oon ollu kipee.

-Kari.

Seurataanks me?

Mua ainakin kiinnostaa tietää, kenet Antti aikoo tavata.

Se on perunu tapaamisen.

Ei vielä.

Harri sano, että kaikki toivo Henrikin kuolemaa.

Mitäs tää tarkotti sun kohdalla? -Sitä pitää kysyä Harrilta.

Isä oli sellanen.

Tiiät sä niitä ihmisii, joiden lähellä tuntuu, et kaikki happi häviää?

-Ja sä et nyt tarkoita Lotan astmaa? -Ei, en mie tarkottant sitä.

(Riitelevät.)

Auto on Kalle Tiusasen omistuksessa.

Me nähtiin se eilen metsästysmajalla pojan kanssa.

Mennäänks jututtaan? -Ei vielä.

Kerätään ensin materiaalia, että miks Antti valehteli olleensa perhelomalla.

Osoite olis Tapiontie 4.

Lena Jaakkola, Kari Sorjonen.

-Pyytäisin sisälle, mutta miun pitää saada nää suojaan ensin.

Tulitteks työ Henrikin takia tänne?

Lähinnä me ollaan kiinnostuneita Henrikin pojista.

Niillä ei tainnu olla kovin lämpimät välit Henrikin kanssa?

-Oliks se kysymys?

Yks pojista kiinnostaa meitä enemmän ku muut. Antti.

Sulla ei oo tainnu olla kovin lämpimät välit Antin kanssa?

Se oli aikoinaan Antin idea. -Mikä? -Betonirakentaminen.

Meiän tehdas toimitti betonit Antin hankkeeseen.

Mistä se velkaantuminen alko? -Henrikistä.

Metsästysporukassa pietään toisten puolta.

Ja Henrik oli... Sille ei kukaan uskaltanu sanoo vastaan.

Ei ees sillon, ku se pikavippiä vastaan -

vaati itelleen pojaltaan ison osan osakkeita.

Myi itte samat osakkeet isolla rahalla virolaisille.

Vedätti poikaansa törkeesti.

Ja betonilla ei enää rakenneta samalla tavalla.

Antti pyysi lainaa, et sais firman piettyy toiminnassa. Päätin auttaa.

Ihan oman firman vuoksi.

Ku se kysy uudestaan apua, olis ollu tyhmää pistää poikki.

Mut kolmas kerta, 150 000!

Vittu, se on liikaa! Jossain menee raja!

Sillä on vittu se talo ja auto ja vaatteet ja matkat!

Siitäks te riitelitte Antin kanssa?

Seurasitteks työ?

Ja nyt sun ja Antin ois syytä löytää nopeesti rahaa jostain?

Sillä ei oo mitään tekemistä Henrikin kuoleman kaa!

(Uikuttaa.)

Sattuuks sua?

Oot sä jääny auton alle?

Oota hetki.

(Uikuttaa.)

Anteeks!

Mitä sä teet?

Haluun palauttaa tän paremmassa kunnossa ku missä tää oli.

Jos se kulkee työntämättä, niin sä oot tehny sen.

Haloo.

Kukkuu.

Miten tää toimii?

Tää tapaus menee mun ihon alle.

Mä tarviin jonkun, jonka kanssa puhua.

Mä en koskaan oikein osannu... Mä olin aika huono kertomaan...

Ymmärrät sä?

En. Nuo ei tainnu olla kokonaisia virkkeitä.

Ei, ei ne tainnu olla.

Ollaanks me sun mielestä kaukaisia?

Sä oot mun isä.

Muistat sä sen matematiikantehtävän?

Se on vaikee, mut ei mahoton.

Se kiusaa sua, eiks niin?

Mun ei ikinä ollu tarkoitus aiheuttaa mitään ikävää.

Mut joskus on vaan niin helvetin vaikeeta olla isä.

Sä kiroilit. -Niin mä kiroilin.

Mä kiroilin, koska mulla on semmonen tunne, -

että mä en oo tehny tarpeeks.

Mut en mäkään oo tehny sulle mitään. -Et.

Sanoinks mä jotain huonosti?

Et sanonu. Et sanonu mitään huonosti.

Rec.

Seuraaks joku ton peilin takaa?

Lena voi kattoo.

Ja sitten ne poliisit, jotka saatto sut tänne.

Ja mun pomo Niko Uusitalo.

Se johtuu siitä, että susta on tullu meiän pääepäilty.

Miusta?

Okei.

Joten ennen ku alotetaan, ni yks vinkki koko mun uralta: -

kerro kaikki, se kannattaa loppujen lopuks.

Miten paha sun taloudellinen tilanne on?

Kannattaa kertoo.

Sä oot lainannu rahaa Kalle Tiusaselta kolmesti tänä vuonna.

Viimeisin suoritus 150 000 euroa.

Tilanne on paha. -Ja sä syytät siitä isääs?

Koska se on sen syy.

Lopulta se on oma vika.

Isään ei pidä luottaa, vai mitä?

Missä sä olit surmayönä?

Mie kerroin kotona Sirpalle, että oli tulossa iso keikka.

Se oli siitä iloinen.

Mie valehtelin.

Perhe oli Tallinnan-lomalla -

ja sä olit tapaamisessa metsästysmajalla.

Tapasin virolaisia.

Niitä, joille isä myi miun firman. Ylimääräinen yhtiökokous.

Isä oli huijannu niitäkin.

Myö päätettiin jättää konkurssihakemus.

Ja toi on sun alibi yölle?

Ei, ei... Se kesti vaan puol tuntia.

Mie menin kotiin.

Ja join.

Join niin kauan, että en enää muista.

Sit Sirpa herätti.

Keittiön lattialta.

Ravisteli hereille.

Ojensi mehuu.

Ja kertoi, että poliisi oli soittanu.

Että isä on kuollu.

Uskot sie sitä?

Vaikka kulissit kaatuu, on aika valita uus epäilty.

Kuka?

-Kauan sie oot valehellu? -Sillä ei oo välii. -Ei oo väliä!

Myö saahaan kolmas lapsi!

Miten mie voin olla varma, ettet sie oo syyllinen isäs kuolemaan?

-Sie tunnet miut. -En tunne. En näköjään.

-Oota, jutellaan. -Se oli siun idea, että Erkki lähti matkalle.

Sie suunnittelit kaiken.

-Oota. -Mie en voi luottaa enää mihinkään! -Oota nyt vähän!

-Mie meen eteen. -Pojat autoon! -Eiku mie meen eteen.

-Sie olit viimeks edessä. Sie meet taakse ja sillä hyvä.

-Mie oisin halunnu eteen. -Sie olit jo viimeks. -Eemil menee eteen! -Okei.

Mie tartten apuu.

Mä tein testejä. Panoslompakon työntäminen suuhun -

ja sen avulla tukahduttaminen ei oo kovin helppoa.

-Hampaat? -Niin. Tekijän pitää tunkea kätensä melko syvälle, -

jotta lompakko tukkii henkitorven.

Leuka puristuu kiinni, joten leukaa täytyy repii auki samaan aikaan.

-Se teko vaatii voimaa. -Kyllä.

-Mie oon tuntenu Eerikin aina.

Me oltiin samassa tarhassa, koulussa ja lukiossa.

Eli hampaista jäis helposti jokin jälki tekijän käteen, vai mitä?

Ihmisen purentavoima on noin 120 kiloa.

Vaikka meillä on hennommat luut ku apinoilla, -

niin puruvoimassa me ei hävitä niille.

Stressi voi aiheuttaa joillekin astmakohtauksia.

Lotta on voinu sairastua, -

mut kohtauksen aiheuttaja voi olla murha.

Sillä oli hanskat duunissa ja kuulusteluhuoneessa.

Ne pelkästään riittää, että meillä on seuraava pääkohde.

Laitetaan Lotta Simberg hakuun. -Jep.

(Koira haukkuu.)

(Laukaus.)

Tekstit: Kari Vetri