Original subtitles

1793 BÖÖMISSÄ

- Miten herra Casanova voi? - Hän ei puhu enää meille.

Hän sättii meitä.

Meneekö palvelijoiden kanssa yhä yhtä huonosti?

Hyvin huonosti.

He ovat hyvin röyhkeitä.

Kun setänne tarjosi minulle kirjastonhoitajan paikkaa-

-hän ei kertonut tästä varjopuolesta.

- Koska hän palaa? - Ei ennen kesää.

Se on pitkä aika kärsiä.

- Pystyttekö kuitenkin kirjoittamaan? - Jotenkuten.

Se on pelastukseni.

- Missä vaiheessa olette? - En tiedä enää...

Missä vaiheessa te olette?

Meidän piti keskustella Aristoteleen etiikasta.

- Aristoteles saa odottaa. - Setänne luottaa minuun.

Minäkin luotan siihen, että kuulen loput.

- Kaikki ne naiset... - Ihmiset liioittelevat.

Jokainen heistä oli minulle ensimmäinen ja viimeinen.

Olin ystävä heidän kaikkien kanssa.

- Kaikkien? - Kyllä.

Paitsi yhden.

Ehkä hän oli se, jota rakastitte oikeasti.

Niin, kuka tietää?

Kertokaa.

Viime kerralla karkasitte Piombin vankilasta Venetsiassa.

Ai niin, aivan. Hyvä on.

Nyt olen matkalla Lontooseen.

- Miksi? - Vastoin tahtoani.

- Puhutteko englantia? - En sanaakaan.

- Onko teillä siellä ystäviä? - Ei yhtään.

- Entä osoitteita? - Ei enää.

Kyllä, ehkä pari osoitetta, muttei kovin suositeltavia.

- Englanti on kummallinen maa. - Se on saari.

Jopa vihreä väri on erilainen. Kaikki vihreät ovat erilaisia.

Epäilemättä.

Senkö takia ihmiset kakkaavat puistoissa, koska se on saari?

En ole koskaan nähnyt mitään sellaista Palais-Royalissa.

- Niiden sikojen pitäisi kääntyä. - Ei suinkaan.

Näyttämällä takamuksensa he pakottavat toiset katsomaan muualle.

Totta.

Mutta kaltaiselleni ulkomaalaiselle se on vähän uutta.

Englantilaiset tykkäävät piiloutua. He rakastavat salaisuuksia.

- Siksi he siis kakkaavat puistoissa. - He ovat estottomia.

En ymmärrä. Piiloutuvatko he vai esittelevätkö he itseään?

Molempia. Se tuntuu ristiriitaiselta, mutta niin se vain on.

Kutsuisinko Annabellen tänne?

- Vai jonkun toisen? - Annabelle käy hyvin.

Pyytäkää ottamaan ystävätär mukaan.

- Herra Casanova? - Kyllä, hän on yläkerrassa.

Suokaa anteeksi, että tulin ilmoittamatta.

- Häiritsenkö? - Ette suinkaan. Olin lukemassa.

Kirjallisuus ei juurikaan kiinnosta minua.

- Puhutut sanat, kyllä. - Minä pidän molemmista.

Haluatteko juotavaa, portviiniä tai bordeaux'ta?

Lasillinen portviiniä maistuisi.

Unohditte tämän rasian luokseni. Se on varmasti teille tärkeä.

Suurkiitokset.

Se on tosiaan minulle hyvin tärkeä.

Hei, armon lordi. Kuinka voit, kultaseni?

Voinko koskea?

Voinko suudella sinua? Ole kiltti...

Haluatko rakkautta ja nautintoa?

Pidetään vähän hauskaa, kulta.

Rakkaani...

Aloin olla huolissani teistä.

Tulin kysymään kuulumisia, mutta taidatte voida hyvin.

En erityisemmin, Claremont.

Bulimia vaivaa taas. En voi lopettaa syömistä, kun olen yksin.

Mitä toi teidät tänne tänään?

Haluan kutsua teidät maalle Croydoniin. Sinne on tunnin matka.

Mielellään.

Englannin maaseutu on täynnä rosvoja.

Heitä varten kannattaa varata kukkaro.

Ja suosittelen tietenkin matkustamista aseistautuneena.

Kiitos neuvosta. Minulla on erinomaisia pistooleja.

Olet täällä. Kukaan ei kertonut minulle.

Venetsian karkotettua minut puhun vain ranskaa.

Olit taivaallinen.

Olet Lontoossa, enkä tiennyt mitään.

Tulin vasta muutama päivä sitten.

- Kuulin, että olit Pariisissa. - Pariisissa, Genevessä, Wienissä...

Kerron myöhemmin.

- Naisia? - Kyllä, naisia.

- Voittoja myös. - Et muutu koskaan.

- Olisit voinut käydä luonani. - Olen tässä.

Rakas ystävä... Esittelen sinulle herra de Castelbajacin.

Onko tämä ensimmäinen vierailunne Lontoossa?

- On. - Tervetuloa.

- Löysittekö mukavan majoituksen? - Oikein mukavan.

Tulkaa päivälliselle. Minulla on loistava kokki.

Mielellään.

Kutsu koskee myös naistanne.

- Ketä niistä? - Sitä, jonka haluatte.

- Asutteko te yksin? - Nyt, kyllä. Useimmiten muuallakin.

Matkustan paljon. Joskus haluaisin asettua aloilleni-

-mutta halu lähteä vie aina voiton.

- Olette epävakaa mies. - Niinkin voisi sanoa.

Seikkailuni harvoin kestävät yli neljä, viisi kuukautta.

Neljä, viisi kuukautta? Miten teette sen?

Olen ollut jopa sekaisin rakkaudesta, mutten pysty sen pidempään.

Neljä, viisi kuukautta ei ole paha.

Jotkut ovat koko elämänsä saman naisen kanssa, mutta minä...

- Tulin hyvästelemään, olen lähdössä. - Nyt jo?

- Ettekö voi jäädä? - Minun täytyy olla Lontoossa illalla.

- Kutsuin lady Harringtonin. - Vai niin. Näkemiin sitten.

- Älä unohda lupaustasi. - En. Missä asut?

Soho Squaren suurimmassa talossa. Lord Pembroke osaa sinne.

Näkemiin.

- Miten ihastuttava nainen. - Sitä Cornelys tosiaan on.

Mikä ääni...

Kadehditteko oikeasti miehiä, jotka ovat vain yhden naisen kanssa?

Toisinaan, mutta mieleni muuttuu.

Ensin olen hulluna parfyymiin, sitten se saa minut voimaan pahoin.

Minä olen pahempi. Kun olen maannut naisen kanssa-

-en voi enää nähdä häntä uudestaan.

Nähdään myöhemmin.

Asettakaa panoksenne.

Ässä voittaa.

Asettakaa panoksenne. Kymppi voittaa.

Asettakaa panoksenne.

Kunkku voittaa.

Asettakaa panoksenne.

Kymppi voittaa.

Asettakaa panoksenne.

- Hän tuo teille onnea. - Kuka?

Hän.

- Se oli oikein mukava ilta. - Hyvää matkaa, rakas ystävä.

Kaikki setelit olivat väärennettyjä.

Anteeksi, mutta hän naurattaa minua. Castelbajac on parantumaton.

Minäkin nauraisin, jos asia ei koskisi minua.

Menkää hänen luokseen. Löydätte hänet helposti.

- Lady Stavenson. - Lord Pembroke.

Haluaisin esitellä herra Casanovan.

- Liittyisittekö seuraani? - Meillä on liikeasioita.

- En halua ikävystyttää teitä. - Joskus toiste sitten.

Mielellään.

Lady Hortense Stavenson on viehättävä nainen.

Hänellä on kyltymätön ruokahalu.

Samppanjaa?

Haluaisitteko kyydin?

- Saanko tarjota teille kyydin? - Mielellään.

Meillä ei ole paljon aikaa tutustua toisiimme.

Älkäämme sitten viivytelkö.

- Onko herra de Castelbajac kotona? - Ei valitettavasti.

- Odotan sitten. - Hän ei sanonut, koska hän...

- En lähde tapaamatta häntä. - Hän ei ehkä tule tänään.

- Mitä on meneillään? - Herra tuli tapaamaan herraa.

Herra de Castelbajacille saa ottaa väärennetyt setelinsä takaisin.

- Eikö Walter kertonut tilannetta? - Kyllä, ettei hän tule tänään.

Ei tänään, ei huomenna, eikä ylihuomenna.

- Kytät kävivät visiitillä. - En ymmärrä.

Hänet pidätettiin. Voitte toki maksaa hänen takuunsa.

Haluatteko, että maksan hänen takuunsa näillä?

- Walter. - Kyllä, rouva.

Tarjoan teille portviiniä. Puhutaan rauhassa.

- Walter! - Kyllä.

- Koska tulitte Lontooseen? - Muutama päivä sitten.

Siksi emme siis ehtineet tavata ennen sitä...

-...kaunista päivää maaseudulla. - Epäilemättä.

Näin, kun puhuitte kaikkien kanssa.

Olitte hyvin läheisiä Claremontin ja lord Pembroken kanssa.

- Tunnen Claremontin. - Hän on hyvin avulias mies.

Istukaa viereeni. Olette niin jäykkänä siinä tuolissa.

Walter voi tulla koska tahansa.

Olisi parempi, jos kutsuisitte minut lounaalle huomenna.

Oikein mielellään... mutta huominen ei käy.

- Minulla on jo vieras. - Kuka?

En halua sanoa.

Hyvä on...

- Lord Pembroke. - Täydellistä.

Huomiseen.

- Ettekö odotakaan sitä henkilöä? - Odotin tarpeeksi.

Saitteko setelinne takaisin?

En, ja se tulee olemaan vaikeaa, koska Castelbajac on vankilassa.

Keneltä kuulitte sen?

Henkilöltä, jonka piti tulla syömään kanssamme.

Näitte hänet Claremontin luona. Hän oli Castelbajacin kanssa.

- Tarkoitatteko La Charpillonia? - Luultavasti, en kuullut nimeä.

Neiti Marianne de Charpillon.

- Tunnetteko hänet? - Totta kai, hän on hyvin tunnettu.

Olen itse tavannut hänet vain kerran.

- Olisiko kaksi kertaa teille liikaa? - Yksi kerta riitti hänen kanssaan.

Hän häipyi rahojeni kanssa, ennen kuin välillämme tapahtui mitään.

Ettekö saanut häntä kiinni?

Hyvät ystävät, minun täytyy lähteä. Minulla on tapaaminen.

- En kai pelästyttänyt teitä? - Ette suinkaan.

Nähdään pian. Kiitos paljon lounaasta.

Älkää unohtako, jälkeenpäin. Maksakaa jälkeenpäin.

- Haluatteko syödä jotain? - Minulla ei ole enää nälkä.

- Söittekö jo? - En, mutta minulla ei ole nyt nälkä.

Olkaa hyvä.

Haluan puhua asiasta, joka saattaa kiinnostaa teitä.

Alkemia ei kuulemma ole teille vierasta.

On se oikeastaan, mutta olen löytänyt joitain vastauksia...

-...ja osannut hyödyntää niitä. - Aivan.

Asia koskee eliksiiriä...

Elämän eliksiiriä, jota Anna-tätini on alkanut valmistaa.

Se on hyvin voimakas eliksiiri.

Paljon parempi kuin nuoruuden vesi ja jopa ikuisuuden eliksiiri.

Hän valmistaa sitä kotona laboratorioksi muutetussa huoneessa.

- Mutta hän on ahtaalla. - Ahtaalla?

Hän tarvitsee 600 guineaa.

Se ei ole hirveän paljon.

Hän voi sillä summalla toteuttaa projektinsa.

Saisitte tietenkin osuuden voitoista.

Hän maksaa teille viipymättä takaisin.

Lupaan miettiä asiaa.

- Koska saan vastauksenne? - Kun saan sen itse.

Antaisitteko minulle osoitteen?

Sitten voitte käydä Annan laboratoriossa.

Denmark Street.

Kirkon Saint Giles-in-the-Fields lähellä.

Hautausmaa on tunnettu. Se on helppo löytää.

Jarba!

Kiitos, Jarba.

Mikä tuo teidät kotiini?

- En puhu englantia. - Voin puhua ranskaa.

- Mikä tuo teidät tänne? - Tulin tapaamaan La Charpillonia.

- Hän ei ole täällä. - Koska hän tulee?

Hyvin pian.

- Koskeeko tapaaminen eliksiiriä? - Se on tapaaminen.

Otatte kai oluen? Jane, yksi olut.

Haluaisitte odottaessanne pelata herrojen kanssa?

Kiitos, muttei kiinnosta. Minun täytyy mennä.

- Hän tulee pian takaisin. - Sanokaa, että kävin.

Siinäkö kaikki?

Hän sanoi, että olette kenties kiinnostunut rahoittamaan...

Puhun siitä hänen kanssaan.

Harmi, ettei hän ole täällä. Hän on yleensä täsmällinen.

Rouva.

- Mitä nyt? Oletteko lähdössä? - Olin lähdössä.

- Tapasitte äitini. - Onko hän äitinne? En tiennyt.

- Annoitteko hänelle 600 guineaa? - En.

- Mitä sitten haluatte? - Olla kanssanne kahden.

Hyvä on, esittelen teille Annan.

- Miksi? - Hän voi kertoa siitä eliksiiristä.

- Eikö se ole loogista? - Onhan se.

Mitä te teette?

- Pyydettiin odottamaan täällä. - Se oli oikein.

Saanko tarjota juotavaa?

Otan itse lasillisen sherryä. Mitä te haluaisitte?

Sherry sopii hyvin.

Minä olen Anna.

Rakas Anna, mitä tuo teidät tänne? Eliksiirikö?

- Marianne on surullinen. - Vai että surullinen...

Siskontyttöni, La Charpillon.

Hän ei ymmärrä, miksi ette halua enää nähdä häntä.

Olen iloinen seurastanne-

- mutta miksei hän tullut sanomaan sitä itse?

- Hän ei uskalla. - Hän ei uskalla!

Se on oikein. Hän käyttäytyi aivan mahdottomasti.

Ette tunne häntä.

Hän on leikkisä, hajamielinen, kaikkea mahdollista.

Epäluuloinenkin, mutta hän haluaa tietää kenen kanssa on tekemisissä.

Onko näin?

Kyllä. Hän ei avaudu ennen kuin on varma, että häntä rakastetaan.

Yrittäkää ymmärtää. Hän ei halua, että häntä pidetään kevytmielisenä.

Myönnätte varmasti, että hän olisi voinut kertoa sen itse.

Ei hän voi, mutta tulkaa huomenna yhdeksältä.

Hän ilahtuu. Koputtakaa vain kerran.

Tulkaa myöhemmin, hän on vielä kylvyssä.

- Kello on 10. Pilkkaatte minua. - Menkää katsomaan itse.

Anna, antaisitko minulle saippuan?

- Menkää pois! - Olkaa hiljaa.

Antakaa te sitten saippua minulle.

Näittekö hänet?

Giacomo, tule. Tee on valmista.

Tule, tule.

Kerrohan sitten.

Voitko kuvitella, että aloitin liiketoiminnan?

- Siinä vasta harppaus Vivaldista. - Niin.

"Olemassaolon variaatioita", kuten sinulla on tapana sanoa.

Järjestän maksullisia tanssiaisia ja illallisia-

-200-300 henkilölle.

- Tilaa täällä ainakin riittää. - Niin.

Kuinka monta palvelijaa sinulla on?

Minulla 33 kotiapulaista, kaksi sihteeriä...

-...kuusi ratsumiestä. - Bravo.

- Bravo... Älä sano vielä mitään. - Miksi?

Olen korviani myöten veloissa. Minulla ei ole enää mitään.

- Tiedätkö, miten aiot kadota? - Suurin piirtein.

- Aiotko viipyä Lontoossa kauan? - En tiedä, se riippuu.

Aivan, et voi vieläkään sietää kysymyksiä.

Sinä voit kysyä, mitä haluat.

Oletko täällä perjantaina?

Pidän viimeiset tanssiaiset ennen kesää. Sen jälkeen... en tiedä.

- Ei sitä tiedä. - Koskaan ei voi tietää.

- Tuletko? - Tulen.

- Tulen. - Kiitos.

- Missä La Cornelys on? - Tanssimme juuri yhdessä.

Näin hänen juuri katoavan tuosta ovesta.

Vaimoni ei viihdy Englannissa. Hän palasi Touraineen vanhempiensa luo.

- Ettekö kaipaa häntä? - Toki.

Mutta sellaista suurlähettilään elämä on.

Tulkaa. La Cornelys etsii teitä.

En kertonut koko totuutta.

Tämä on katastrofi. Minut pidätetään.

- Tarvitsetko paljonkin rahaa? - Et arvaakaan.

- Tuletteko? - Mitä se maksaa?

Sata guineaa.

Takaa.

- Sitä en tee. - Ettekö edes 200 guineasta?

Miksi jäitte?

Miksi jäitte sinne? Ei olisi tarvinnut.

Te olette hauska.

- Mitä hauskaa sanoin? - Ette mitään. Jatkakaa, olkaa kiltti.

Loistavaa kirjontaa.

Huomaan kaiken.

Ettekö te huomaa mitään?

- Olen jo nähnyt kaiken. - Katsokaa tarkemmin.

Minä katson.

Mutta olen jo nähnyt kaiken.

Tarkoitatteko tanssiaisia? Tiesin, että katsoitte.

Tein sen teidän vuoksenne. Katselette mielellään.

Mitä pitäisi nähdä nyt?

- Nyt se on myöhäistä. - Kertokaa.

- Eikö tämä solki sano mitään? - Ei yhtään mitään.

Eräs liike Pariisissa, Palais-Royalin lähellä...

En ymmärrä.

Te annoitte tämän soljen minulle.

Olin 11-vuotias. Olin se pikkutyttö.

Te olette se pikkutyttö...

- Tiesitte sen alusta asti. - Siitä asti, kun näin teidät.

- Miksette sanonut mitään? - Minä odotin.

- En olisi ikinä tunnistanut teitä. - Olinkin 11-vuotias.

- Tulin kiittämään teitä. - Mistä?

Ette tiedä, miten tärkeä se ele oli minulle, miten paljon siitä oli apua.

Aloin uskoa, että kaikki on mahdollista.

Minun pitäisi kiittää teitä.

Toitte minulle onnea.

- Minulla ei ollut silloin mitään. - Annoitte minulle, mitä teillä oli.

- Oletteko te lähdössä? - Kyllä.

Olen tyytyväinen. Sanoin, mitä halusin sanoa.

- Enkö näe teitä enää? - Ette.

Ellei samankaltainen tilaisuus toistu.

Mutta se on mahdotonta. Tunnemme toisemme nyt.

Tunnemmeko me toisemme?

En ole sopivaa seuraa. Miksi teeskentelette, että olen?

Minäkään en ole sopivaa seuraa.

Kenties, mutta eri tavalla kuin minä.

Mitä sopimatonta teissä on?

Tiedätte kyllä. Minua ei kosiskella.

Sallitteko minun kosiskella teitä?

- Voisitteko käyttäytyä kuin sulhanen? - Ettekö usko, että voisin?

- Teidän pitäisi käydä joka päivä. - Tulen joka päivä.

Kuinka pitkä kihlausaika meillä on?

Kaksi viikkoa, jos olette viisas.

- Saanko pusun? - Älkää heti poiketko ehdoista.

Istutaan tähän.

Kuulkaa...

Lopettakaa.

Syödään mieluummin.

Ei.

Vähän enemmän oikealle... Vähän enemmän vasemmalle...

Olette ihan mahdoton.

Kas tässä.

Maistakaa tätä ja sanokaa, mitä pidätte.

Kaakao on taidetta. Teen sen itse, Jarba ei osaa.

Se on hyvin lämmintä.

- Maidon tulee olla kiehuvaa. - Niin, mutta se polttaa.

- Mutta olette kaikista paras. - Marianne.

Hän on oikeassa. Uskon, että olen paras.

- Mutta ehkä se on huono asia. - Että on paras?

- Sanoa se. - Uskotteko oikeasti niin?

Älkää olko noin vaatimaton.

Uskon minä vähän.

Entä se eliksiiri?

Olitteko koskaan aiemmin ollut sillä tavalla tekemisissä naisen kanssa?

En.

Olisitteko käyttäytynyt samalla tavalla 20 vuotta nuorempana?

En tietenkään.

Olette synkkä, ystäväni. Saitteko tarpeeksenne?

- Mistä? - Kihlauksesta.

En suinkaan. Meillä on ihanaa yhdessä, eikö totta?

Kyllä, ihanaa. Mutta te ikävystytte.

Kertokaa valloituksistanne. He tekivät teistä kuuluisan.

Olette vietellyt prinsessoja.

Ettekö halua puhua siitä?

- Mistä haluatte puhua? - En mistään.

Mennään sitten takaisin ja puretaan kihlaus.

Ette tekisi sitä. Ette voisi.

- Miksen? - Meillä on sopimus.

Mikä sopimus?

Nauratatte minua. Loukkaannutte kaikesta.

Älkää olko noin kärsimätön. Alan olla hyvin kiintynyt teihin.

Pysähdytään hetkeksi.

Tämä on taivaallista.

Haluan teidät.

Teillähän seisoo...

Puhuvatko englantilaiset morsiamet noin?

Emme voi... Meillä on sopimus.

On paras, ettemme tapaa viikkoon.

Kiusaus on liian suuri.

Taivumme lopulta, mikä olisi harmi.

Olitteko täällä? Toivottavasti ette odottanut pitkään.

- Olette hyvin tyylikäs. - Kiitos.

- Onko teillä yllätys minulle? - On.

Onko se piilossa?

Kylmää.

Lämpenee.

Ei, nyt kylmenee.

Lämmintä.

Polttaa.

Tulikuumaa.

Ne ovat upeat.

Ne ovat kauniit. Kiitos.

Olette ollut ihana sulhanen. Älkää pilatko sitä nyt.

Miten kauniita ruusuja.

Katso, mitä sain herra Casanovalta.

Se on liikaa. Hemmottelette hänet pilalle. Hänestä tulee sietämätön.

Menen laittamaan mekon päälle.

- Onko se tänä iltana? - On.

- Mikä on tänä iltana? - Emmekö mene oopperaan?

Kyllä.

Mitä olette tehnyt hänelle? En ole koskaan nähnyt häntä näin iloisena.

Menkää sitten, kyyhkyläiset. Pitäkää hauskaa.

Tämä oli aivan loistava ilta.

Oletteko unohtanut?

Se on tänä iltana.

Tulkaa.

- Oliko ooppera hyvä? - Loistava.

Jäätte ilmeisesti yöksi.

Onko hän jo maksanut?

Hyvää yötä, hyvät naiset.

Sanoin Jarballe, ettei ketään saa päästää sisään.

Miksi peitätte kasvonne?

Kätkeäkseni iskujen jäljet.

Äitini rankaisi minua.

Tekevätkö jäljet vartalostani vastenmielisen?

Annan teille rahaa vaivoistanne.

En ole mitään silmissänne.

- Haluatteko, että lähden? - Haluan.

- Ettekö rakasta minua? - Ei, en rakasta teitä.

En ole koskaan ollut näin surullinen.

Älkää sanoko, että olette tuossa tilassa sen tytön takia.

Kannattaa palata Ranskaan. Englanti ei ole teitä varten.

Tehkää kuten ystävämme La Cornelys. Hän lähti aikoja sitten.

Lähtikö hän?

- Minne? - Luoja tietää.

Onneksi emme tiedä. Hänet olisi pidätetty.

Minä menen viikoksi Skotlantiin. Tulkaa mukaani.

Päättäkää myöhemmin.

- Ei, kiitos. - Mitä hävittävää teillä on?

Mennään metsästämään.

Siellä on mahtava kettujahti ja loistavaa riistaa.

Mitä iloa siitä olisi?

Älkää sitten metsästäkö.

Tiedätte hyvin, ettei ole mitään pahempaa kuin kiintyä vain yhteen.

Hän vie maun kaikista muista.

Olin unohtanut sen.

Ette kai aio hirttäytyä?

Teitä käy sääliksi. Tämä musertaa teidät.

Niin.

Se on tietenkin vastustamatonta.

Jotkut naiset ovat syntyneet sitä varten.

He syöksevät meidät perikatoon.

Pimeyden enkeleitä...

Suokaa anteeksi. Olen myöhässä, minun täytyy mennä.

Miettikää Skotlantia.

Lähden sunnuntaina. Tulkaa mukaan. Viikon päästä olette unohtanut hänet.

Saatatte jopa nauraa koko jutulle.

Tiedätte paljon, rakas ystävä.

Mutta ette tiedä mitään siitä, mikä minulla nyt on.

Rouva...

- Voimmeko puhua? - Ettekö näe, että ompelen?

- Minulla on asiaa. - Puhukaa, mutten vastaa.

Saatte 1200 guineaa, jos saan nähdä tyttärenne.

Emme halua rahojanne. Menkää pois.

- Rahanne kuvottavat meitä. - Minä menen.

Kun saitte mitä halusitte, heititte hänet menemään kuin vanhan rievun.

Älkää tulko takaisin!

Se on ihana. Se korostaa väriänne.

Anteeksi.

Lady Stavenson, mikä ilo. Mikä tuo teidät tänne?

- Haluan hatun. - Näytän uusimmat luomuksemme.

- Ehkä olitte varattu. - Ei toki. Olemme palveluksessanne.

Alice, Mary.

Istukaa, olkaa hyvä. Alice, rouvan hattu.

Voisimme aloittaa tästä hatusta.

Sulat ovat nyt muodissa. Se on kesähattu.

Se on ihastuttava. Peili on tässä.

- Mitä sanotte? Minusta se on ihana. - Kyllä.

Ja kenties... Istukaa vaan.

Uskon, että tämä harmaa hattu korostaa silmiänne ja ihoanne.

Ihastuttava. Täydellinen. Teidän täytyy ottaa tämä.

- Mitä sanotte? - Näytätte siinä hurmaavalta.

Ehkä tämä sopii paremmin sesonkiin.

Ehkä.

Kokeillaan.

Herra Casanova.

Toivoin, etten näkisi teitä enää.

Olen valitettavasti vielä täällä.

Kuinka kauan viime tapaamisestamme onkaan?

Kolme kuukautta, neljä päivää. 96 päivää...

Olette laskenut tarkkaan.

Hyvin tarkkaan.

Haluaisin nähdä teidät.

Mielellään.

- Onko teillä kiire? - Ei ollenkaan.

Haluaisin, että meillä on riittävästi aikaa puhua.

Heti, kun lähden liikkeestä, jos haluatte.

Huomenna olisi ehkä parempi.

- Huomenna sitten. - Huomenna.

Neljältä Green Parkin rotundassa?

Tulen sinne.

Täällä on kaunista.

Veikö kissa kielenne?

Olette löytänyt uuden prinsessan.

Olen ajatellut teitä hyvin paljon.

- Miten ystävällistä. - Ei, se on totuus.

Minulle se kuuluu menneisyyteen.

Minulle ei.

Minulla on jano.

Ette ole menettänyt dramatiikan tajuanne.

Ihmiset tapaavat, tuntevat vetoa toisiinsa ja...

- Lopettakaa nuo naurettavuudet. - Minulla on yhä jano.

Sitruunamehua, kiitos.

Viivyttekö vielä pitkään Lontoossa?

En tiedä. Niin kauan kuin on tarpeen.

Entä prinsessanne?

- Hän on hyvin kaunis. - Hyvin.

Minunkin elämäni on muuttunut.

Asun Chelseassa.

Ranskan suurlähettiläs järjesti minulle pienen talon.

- Ettekö asu enää äitinne kanssa? - Toisinaan.

Anna ei voi hyvin, hän tarvitsee apua.

- Onko hän sairas? - On.

Kävisittekö katsomassa häntä?

- Jos haluatte. - Koska?

- Pian. - Tulkaa huomenna.

En voi huomenna.

Lupasin käydä katsomassa ystäviäni Heverin linnassa.

Heverin linnassa? Olen aina halunnut käydä siellä.

- Vien teidät sinne. - Miksei huomenna?

Koska meillä on vain yksi vaunu.

Teen itsestäni pienen.

Palaatko mielelläsi Ranskaan, sisko?

Olen. Antoine haluaa nähdä taas serkkunsa.

Vai mitä, Antoine? Hän nukahti.

Mitä te olette tehnyt Englannissa, neiti?

- Olen kiinnostunut laista. - Miten kiinnostavaa.

- Mistä laista? - Kaikista.

Varsinkin Montesquieun "Henkien laista".

Kiinnostavatko ne sinuakin?

Seisomme nyt pitkässä galleriassamme-

- kauneimman ja arvokkaimman maalauksemme edessä.

Se esittää sir Charles Diamondia.

Hän oli hyvä ja ankara mies. Näette, että hän oli puritaani.

Hän oli kuitenkin kiltti, kohteli hyvin palvelijoitaan-

- ja perhettään ja oli tunnettu rehellisyydestään.

Hänen mielipiteensä ja uskontonsa olivat kuitenkin liian äärimmäisiä-

- ja hänet karkotettiin Englannista. Tuleeko hän takaisin? Emme tiedä.

- Täällä on hyvin kaunista. - Niin on.

- Oletteko nähnyt sen? - Minkä?

- Labyrintin. - Minkä?

- Labyrintin, se on tuolla. - Aivan.

Haluaisitteko nähdä sen läheltä?

- Toki, miksei? - Hienoa.

- Ystävänne haluaa käydä labyrintissä. - Hienoa.

- Tuletko mukaan? - En, jään Antoinen luo.

Hänen pitäisi olla jo hereillä.

Mennäänkö?

- Tiedättekö, missä olemme? - En.

On paras palata samaa tietä takaisin.

Jos emme löydä uloskäyntiä, voimme poistua sisäänkäynnistä.

Osaatteko palata takaisin?

Koska meitä on kolme, olisi helpointa lähteä eri suuntiin.

Nähdään tässä kymmenen minuutin päästä. Älkää eksykö.

- Minä menen tänne. - Minä menen täältä.

- Tulitte samalle käytävälle. - Kyllä, halusin olla kanssanne.

- Entä Hortense? - Annetaan hänen olla.

- Emme aloita taas. - Aloitimmeko koskaan?

Sitä suuremmalla syyllä.

Haluatteko tehdä sen täällä? Hyvä on.

Siinähän te olette. Koirat löysivät teidät.

- Satutin jalkani. - Taidamme olla eksyksissä.

- Eivätkö koirat löydä tietä? - Ne seuraavat minua.

- Tämä labyrintti ei ollut hyvä idea. - Idea oli teidän.

Nyt kun olemme tuhlanneet aikaa etsimiseen... Seuratkaa minua.

Pakotie löytyy aina.

- Aloin huolestua. Eksyittekö te? - Kyllä.

Tulen illallisen jälkeen katsomaan Annaa.

- Ei, ei illallisen jälkeen. - Koska sitten?

- Älkää tulko. - Sanoitte, että se on kiireellistä.

Valehtelin.

- Eikö Anna ole sairas? - Lakatkaa jo kyselemästä.

Minä koputin ja huusin. Ei vastausta.

Siellä ei ole enää ketään. Talo on suljettu.

He eivät ole sopivaa seuraa, herra.

Millä tavalla he ovat sopimattomia?

Odotan vaikka koko yön, jos täytyy. Koko yön.

Herra?

Sitruunamehua, kiitos.

Iltaa.

Eikö ole vähän kylmä mennä uimaan?

Onko teillä päivällissuunnitelmia?

- En ole sopinut mitään. - En minäkään.

Olen hyvin allapäin enkä halua syödä yksin.

Pelastitte minut.

Se on lähellä, sillan toisella puolella.

Täällä on hyvin innostava sokeiden orkesteri.

- Mikset ota vaatteita pois? - Hän pyytää meitä riisuutumaan.

- Ei tule kuuloonkaan. - Totta, pysytään kunnollisina.

Tule mukaan!

Mitä te teitte sillalla?

- Seurasitteko te minua? - Olin menossa syömään Cannoniin.

Uskomatonta.

Ilman teitä olisin ehkä Thamesin pohjassa.

Niin, kalojen kanssa.

Tiedättekö te, missä me olemme?

En edes tiedä, mihin olemme matkalla.

Katsokaa, nyt on jo aamu.

Ettekö nähnyt häntä enää koskaan?

En koskaan...

Hän varmasti rakasti teitä, koska antoi teidän kärsiä.

Minä rakastin häntä.

Ettekö usko minua?

Eivätkö naiset ja miehet voi olla ystäviä?

Luulin niin...

...kunnes tapasin hänet.

Pitääkö mielestänne kärsiä tietääkseen, että rakastaa?

Ei ehkä tietääkseen, että rakastaa-

- mutta tietääkseen, että on rakastanut, ehdottomasti.

Olen eri mieltä.

Toivon sitä teille.

.:: TWA - Your Source Of Quality! ::. www.shareuniversity.org

Suomennos: Sanna Autere www.sdimedia.com