Original subtitles

Alussa oli suo, kuokka -

ja Jussi.

Suo oli autio, puuton neva, -

jonka veden vaivaamasta kamarasta nousi joku kitukasvuinen mänty, -

vahvakaarnainen ja tasalatvainen pieni vanhus.

Jussi kulki suolla tarkkaillen, katsellen ja arvioiden.

Mitä sinä sillä suolla teet? -Ottasin ylös.

-Mitä varten? -Ajattelin, että torpan...

-Raakaan suohon torpan?

Mikä sinun tässä on ollessa? -Kun on perheellinen...

Torpassa sais kokoon enemmän.

-Sinä olet yrittänyt pienestä pojasta saakka.

Mitä sinulla nyt onkaan minun hallussani?

No, ei tuhatta markkaa.

Ei suo elätä vuosiin.

-Jos Alma sais käydä työssä, ja mä tekisin siellä.

Paitsi taksvärkkipäivät. -No mene, hyvä poika. Tee tahtosi jälkeen.

-Mutta kuinkas sitten sen vuokrasopimuksen laita on?

-Myöhemmin, myöhemmin.

Mutta muista, ettei sinun työsi merkitse mitään, -

ellei sillä ole siunausta.

Jussi ei ollut pappi, eipä edes lukkarikaan.

Hän oli huutolaispoikana tullut pappilaan, -

ja vartuttuaan saanut vuosimiehen aseman.

Kauan oli Jussilla ollut salainen unelma. Se toteutuisi nyt.

Mutta sopimus sen kanssa kyllä on tehtävä.

Ja tosta se alkaa!

Mihinkäs näin pitkiä hirsiä tarvitaan? -Seinään tietysti!

-Eikös vähempikin ois riittäny...?

Koko kylän keskus oli kartano.

Siihen kuului kymmeniä torppia ja sen omisti oikea paroni, -

melkein niinkuin Jumalasta seuraava.

Mä oon kuullu, että Vakkerin pirtti hävitetään. Mä ostasin ne tiilet.

-Sinä hajottaa Vakkerin pirtti?

-Ei, kun ne tiilet mä... -Sinä hajottaa Vakkerin tiilet?

-Ei, kun mä ostasin ne tiilet.

-No, sinä saat tiilet, jos neljä päivää ruis poikki!

Pentinkulmalla oli lisäksi muutamia keskikokoisia taloja: -

Kylä-Pentti, Mäki-Pentti ja Töyry, Joilla kaikilla oli torppia.

Kivivuori oli kartanon suurimpia torppia.

-Joko sinä pian sen hovis valmiiks saat?

Puhuvat, että pirttiinkin saa parihevosilla sissään ajjaa.

-Kuhan tässä ny sais ensin yhdenkin hevosen.

-Ostamallahan niitä saat! -Millä minä hevosia ostan?

-Käy kätkölläs!

-Mulla ois sellasta asiaa, että mä tarvittisin apua.

Tarttis muurata ja aattelin kysyä, että kerkeäisikköhän sä.

-Jaa, miksen minä tässä ehdikin.

-Mitäs sä palkkanas pidät? -No, kerkiihän sen sopia sitten.

-Ei, ku sano ny vaan palkkas. -Jaa...

No, olisko markka mielestäs päivältä liikaa?

-EI. Kyllähän mä ny sen maksan, kun et sitten muuta pyydä.

Sinullapas se on vikuri hevonen. -Joo. Se on Janne-poika se!

Sano sedälle, että humma pelkele! -Humma pelkele!

-On toikin kaunista. Opettaa laps kiroomaan, ja nauraa vielä päälle.

Oliskos tuo Jussi päivän liaassa, jos sille antais markan?

Humma pelkele!

Katon saat halvalla, ku laitat talkoot. Panet sanan kiertään vaan.

Keitä tynnöri sahtia. -Tuleekohan väkeä? -Jos on sahtia, on juojiaki!

Preeti, pidäs kiirettä! Anttoo on vireessä! -Kun mul olis oma vasara!

Tää talon vasara on samanlainen mulkku kuin se äijä ittekin!

-Kraatari, tee köyteen pärenippuja! Olet tottunu solmuja tekeen!

Eiks pidetä taukoo välillä?

-Ei talkoissa pidetä! Viimeseen veripisaraan saakka vaan!

-Perkele, ei se musta kiinni oo! -Ruodetta! -Tommosia saatanoita!

-Miksi sinä, Anttoo, niitä pudottelet?

-Saata ylös vaan, perkele... Tommosia tikkuja!

Jaa, varsin erinomaista.

-Ottakaa ny, siinä on kananmuniakin. Syökää pois vaan.

-Sattui kerran Matin muija vanhuuttansa kuolemaan...

-Naisvapaus tarkoittaa niiden lukuisten etuluulojen murtamista, -

jotka naista nykyisessä yhteis- kunnassa kahlitsevat. -Perkele!

Suurempi orja kai se torppari on ku mikään nainen!

-Puhuin naisista yleensä. -Puhu mieluummin yleisistä naisista!

-Sääksmäellä oli aave. Jos pyllisti perseensä muurin nurkkaan, -

niin se veti oitis halolla, että pläjähti! -Kaameeta!

-Muutokset lähestyvät. Kansallisen nousun hyökylaineet lyövät rikki -

ruotsinkielisten kartanonherrojen ja virkamiesten mädäntyneen vallan.

-Luuleksä saatana, ettei se suomen- kielinen herra ja isäntä kiristää osaa?

-Se on semmosta meittin tämmösten miesten, sinun niinku minunki.

-Naiskysymys tarkastelee naista yhteiskunnallisena olentona.

-Sinä näyt pitävän tuota Emmaa vaan naisasian vuoksi, -

kun ei se oo vielä mukuloitakaan saanu.

Me ollaan Anttoon kanssa pantu naisaslamme kuntoon!

-Mitä sä sillä meinaat? -Täh?

-Jos se on viallinen, ei sun tartte siitä vaivaa nähdä.

-Omia tekojashan se on! Mitäs vaivaa siitä mulle on?

-Sä oot velmunnu kylällä, että siihen on lorahtanu kusta sekaan!

-Kai sen verran katoit tehdessäs... -Perkele! -Älä jumalauta!

-Saman kylän pojat! -Puhukaa te niille järkee!

-Arvatakseni sanoilla ei tässä tilanteessa olisi riittävää tehoa.

-Eiks kukaan pystyis neuvoon mulle ihmistä?

Mä tarttisin ihmisen ny. -Mennään kattoon Aliinaa vaan.

Nyt sitä maataan sitten ensimmäistä yötä uudessa kodossa.

-Mutta nimmee sillä ei vielä 00. -On maar.

-Mikä sitten? -Koskela.

Kuinka vanha sinä olet, Johannes? -Kolmekymmentähän mä täytin.

-Val niin.

Sinä olit toisella kymmenellä, kun tulit, silloin köyhinä vuosina.

Muistatko sinä? -Kyllä mä muistan sen naisen ja sen kuolleen lapsen.

-Niin, niin. Ne vuodet menevät...

Al! Ai! -Onks rovasti kipee? -Ei, en suinkaan. -Minä auttasin.

Vaikka Jussi pelästyi, ei rovasti kuollut vielä pitkään aikaan.

Seuraavina vuosina raivattiin lisää peltoa, tehtiin ulkorakennus -

ja siihen hankittiin ensimmäiset eläimet.

-Jos tulsitten pian, kun kovenee vaan. -Kylläpä olet täällä myllänny!

En oo käynykään ku ensimmäisenä suvena. -On koventunu yhtä mittaa...

-Ja ton suonkin olet tommoseksi raiskannu.

Sä ny erinomanen mäyrä olet. -Mennään ny vaan jo.

Oho! Onpas sitä pirttiäkin!

Val niin. Jokos säkin sitten sait tarpees?

On toi mörkö näemmä jotakin aikaan saanu!

Mukuloitakin kykenee tekeen. En olis uskonu. Missäs sakset on?

-Eihän meitillä oo saksia. Kerihtimillä on leikelty, mitä on tarvinnu.

-Mmm, tuo ees ne.

Jaaha. Ja sää meet ulos ja pysyt sielä.

Mutta huutomatkan päässä, jos mää satun apua tarvitteen.

Ja sää meet sänkyys.

No, tuu sissään sieltä!

No, kumpis se on? -Poika.

-Onkos se ny siten terve? -On niin, ja aika möllikkä.

Kädetkin ku mettämiehellä. Ja munatkin, että vois riiuulle lähtee.

-Ku ei sattunu ny oleen kahveeta. -Kyllä sä helevetin kitupiikki -

saisit joskus tolle likkaraukalle kahveenaulan ostaa!

-Mitäs se Akseli?

-Jokos sillä nimikin on? -Se on ollu jo kauan: Akseli Johannes.

Se on ny sitten elämä kuitti.

-Ei se ny koko elämää vieny oo.

Eikä meitin parane kiukutella Jumalan sallimaa vastaan.

-Eikö Jumalalla muuta sallimaa ole ku viedä ainoo vilja, -

ku toinen on ittensä tässä jo puolikuoliaaks raatannu!

Tai toi suo sen tekee. Toi perkeleen suo!

Mut jos se luulee, että mä periksi annan, ni se tyssää!

Niin kului heidän elämänsä.

Taksvärkkityö oli melkein heidän ainoa yhteytensä ulkomaailmaan.

Tähän asti sai 7-vuotias Akseli tulla sää vastaan.

Se lähti ny sitten.

-Kuinka se kuoli?

-Se oli ehtoopäivällä pyytäny Istuun ja ne oli sen nostaneet, -

mutta siitä se oli retkahtanu niitten käsiin ja kuollu.

-Kyllä se niin hyvä ihminen oli, meittiäkin kohtaan.

Rauhaa vaan hänelle. -Nii...

Kuinka tässä vaan sitten mahtaa meitin käydä?

Ne laitto noita vaatteita mukaan,-

kun se Carl-herra pyysi ajamaan ruumisvaunua.

(Kirkonkellot soivat.)

Mikä erinomanen ny o, -

ku on niin paljon hienoi kenkiiki, et vallan... -Hautajaiset.

Menkääs pois herrasväen tieltä. -Ristus, onks tuo herrasväkkee?

Jumal siunakkoon! Kuka on kuollu? -Menkääs nyt.

Herra tuomari, minä vaan siitä torpan kontrahdista olisin...

-Oliko se isäni hallinta-aikaa koskeva? -Oli kyllä.

-Miksette pyytänyt pimmäksi aikaa? -Rovasti oli vähän haluton ja sairas.

En mä kehdannu enää häiritä. -Isäni seuraaja varmaan vahvistaa sen.

Virkatalon tarkastajat voivat määrätä häädön vain, -

jos torppa hoidetaan huonosti.

-Tuleeks se uusi rovasti tänne assuun? -Kuinka niin?

-Isä pelkää, että me joudutaan pois. -Eihän se tänne tuu.

Eikä me mihkään täältä jouduta. Jumala antaa meitin tän pittää.

Kirkkoherran virkaan nimitettiin Lauri Salpakari Helsingistä.

Virkataloa tarkastettaessa tarkastettiin myös pappilan torppa.

Teitin pittää tehä uus sopimus, jos kirkkoherra aikoo torpan säilyttää.

-Te siis perustitte tämän torpan?

-13 vuotta sitten pistin ensimmäisen lapionpiston.

-13 vuotta ja näin suuret viljelykset!

-Ei se ny kyllä mitään niin hyvää maata...

Mutta jos kirkkoherra jatkais... -Sovimme siitä myöhemmin.

Siihen saakka olkoon kaikki ennallaan.

-Täähän on parempi kuin moni talo! -Joo.

-Vai niin, vai Akseli ja Aleksi.

Entäs tämä pikkuinen täällä kätkyessä? -Akusti.

-Tota... herra kirkkoherra, se sopimus. Koskas niinku sopis?

-No, minä ilmoitan sitten. Tässä on niin paljon kaikenlaista.

...tuolta ja tuolta.

Onkos rouva maatalosta, vai?

-Hänen isänsä oli tuomari Sointu- vuori, tunnettu suomalaisuusmies.

Heillä oli maatila Helsingin lähistöllä.

-Kyllä Koskela kunnollinen mies on. Mutta kirkkoherrahan se itte määrää.

-Noin.

Tämä on vain väliaikainen sopimus. Lopullisen laadimme myöhemmin.

-Asuminen on niin huonoa, kun ei tiedä, kuinka kauan saa olla.

-Tietenkin te saatte pitää torpan minun hallinta-aikanani, -

mutta seuraajaani en halua sitoa. Vuokran me pidämme ennallaan, -

mutta sitä voidaan muuttaa kahden vuoden kuluttua, -

molemminpuolisella sopimuksella. -Niin, kyllähän mä...

Mutta kun mä sen raa'asta korvesta tein.

-Koko sopimushan on pelkkä muodollisuus. Me laitamme näin: -

"Edellyttäen, ettei virkatalon etu toisin vaadi.”

Jussin piti tehdä kolme veropäivää vilkossa: -

kaksi hevosen kanssa ja yhden jalan.

Hänen tuli viljellä maansa hyvin, ei saanut vahingoittaa metsää, -

ei saanut pitää ketään luonaan asumassa ilman lupaa, -

piti käyttäytyä hyvin ja suorittaa vuokraehdot täsmällisesti.

Lyhyesti sanoen: Jussi oli torppari.

Kirkkoherran rouva varmaan? Päivää. -Te olette pappilasta? -Kyllä olen.

Kattokaa, harsokin silmillä.

Vartoo, saatana! Ku päästään Uotilan suoralle, -

mä lasken niin, että on paskanen vana taivaalla!

-Onko pitäjässä kansakoulua? -Kyllähän kirkonkylällä on, -

ja Pentinkulmalle pitäs rakentaa. -Onko kansa isänmaallista?

-En osaa sanoa... -Vihaavatko he ryssiä?

-EI niitä täällä ole ku joku laukkuryssä ja kuohari joskus.

Ptryy! -Isä! -Ilmari! Tervetuloa!

Kultaseni!

Vihdoinkin! Vihdoinkin!

Kiitoksia, Koskela! -Koskelako teidän nimenne oli?

-Liikanimi. Se on Antinpoika vaan kirjoissa.

-Lauri, sinun pitää merkitä Koskela miehen sukunimeksi. -Kyllä. Tule.

Pidä perkele yhtä huoli, että lehmä saa, kun katsot sinun oma puoli.

-En oo astuttanu itteeni kartanon sonnilla! -Mene valttarin tykö.

Saat palkan, kunnes sopimusaika on täysi. Lähdet täältä pois.

Olet antanut paras lehmä mennä yli ajan monta kertaa. Mene pois!

Päivää, paroni. Menemme katsomaan, miten kansakoulun rakennus edistyy.

-Hyvää päivää. Hyvin se edistyy. Se on minun hirret ja maa.

Anteeksi, että puhun niin huonosti suomea. Saanko käyttää ruotsia?

-Olkaa hyvä vain. Minä vain ajattelin, että paroni taitaa suomea, -

kun asuu näin supisuomalaisessa ympäristössä. -Min bästä fru.

Skulle jag tala min omgivnings spräk, kunde vi tvä inte samtala.

-Jokainen uusi kansakoulu lisää suomalaisen sivistyksen pohjaa.

Täältä nousee suomalaisuus, kunnes se on vallannut myös huipun!

Meidän on nähtävä isänmaamme -

nimenomaan suomalaisena isänmaana!

-Arvon mekin ansaitsemme Suomen maassa suuressa

Vaikk' ei riennä riemuksemme leipä miesten maatessa

Laiho kasvaa kyntäjälle, arvo työnsä täyttäjälle

Lal-la-la-la-la-lal-lal-lal...

-Ottakaamme huomioon myös palokunnan käytännöllinen hyöty.

Ajatelkaa vaikka pärekattojamme. -Hyvä.

Halme, kun olette mukana, katson, että kartanon miehet tulee mukaan.

-Teillä on vaikutusvaltaa kansan joukossa. -Kiitän luottamuksesta.

Olen kyllä koettanut levittää ajan aatteellista henkeä.

Vain hengen kautta voimme käydä yhteiskuntamme peruskorjauksiin.

-Näen silmissäni, miten nostamme uuden Hellaan tänne Pohjolaan!

-Olemme kiitollisuudenvelassa myös herra Hellbergille.

Olette johtanut uuden kansakoulun rakentamista. -Kuka Hellberg on?

-Itekseen opiskellu rakennusmestari ja kuulemma sosialisti.

Mut ei se oikea rakennusmestari ole.

-Saatana, ois semmoset kiittelyt saanu jäädä kiittelemättä!

Ei köyhälle ole palokunnasta mitään iloa! Mikä köyhältä palaa!

-Palokunnan kuten koulunkin tarkoitus on palvella koko kansaa.

-Kun parooni ja kirkkoherra panee pystyyn kansakoulun, -

ni tiiät kai, mitä siitä tulee. -Pappilan väki pyrkii kohottamaan-

kansan sivistystasoa. -Vedetään köyhää kansaa herrojen rekeen!

Orjuus poistuu vasta, kun kahleet katkastaan! -Valistus katkoo ne!

-Näkee, ettet paljon tunne sosialismia.

-Todellakin vaan pintapuolisesti, mutta tutustuisin mielelläni.

-Täytyy tuoda sulle lukemista.

-Pitäs joku temokratia tulla, muuten ei kurjuus lopu.

-Tavara sijaansa ylemmä, siitä aletaan.

Meidän pitäisi hankkia Koskelalle maanviljelysseuran raivaajamitali.

-Sinäpä sen sanoit. Tällä tavalla Suomen erämaat on raivattu.

Onko teillä ollut halloja?

-No, ei isommin. Sillon alkuun oli, kun tuo suo oli perkaamatta.

Pohjavedet piti kylmänä.

-Se on uudisasukkaan vaara. "Saari- järven Paavo" kuvaa sitä niin hyvin.

-Niin. Kyllähän se niin on, että ei sen kans juur naurata.

-No, te pienet tulevat raivaajat, -

on hauska ajatella teitä Isänne työn jatkajina.

Isänmaa odottaa, että vuorostanne annatte sille kaikkenne.

-Kiittäkää pojat. -Kiitos. -Kiitos. -Noin, setä antaa...

Hyvästi, hyvästi. -Hyvästi.

-Oikeastaan heillä on asiat paremmin kuin meillä.

Montako veropäivää Koskela tekeekään?

-Kaksi hevosen kanssa, yhden jalan. -Niin vähän! Voisimme lisätä niitä.

-Se ei tunnu sopivalta. -Miksei? -Käki!

Kuusi kertaa! -Meidän täytyy puhua heille. Kyllä he ymmärtävät.

-Montako päivää sinä ajattelit? -Sanokaamme kuusi.

Tuota...

Minä olen tässä vähän ajatellut, että jos Koskela auttaisi minua.

-Minkäslaista apua sitä niinku...? -Jos vähän lisättäisiin veropäiviä.

Ei paljon. Sanokaamme esimerkiksi kuusi naistenpäivää.

Jos kerran kirkkoherra määrää, niin pakkohan se on.

-Eihän tämä ole käsky. Tämä on pyyntö.

Sitä paitsi minä en tee sitä ollenkaan mielelläni.

Mutta asianlaita on niin, että pappila nielee jatkuvasti rahaa.

Kuusi päivää el ollut sinänsä mahdoton asia, -

mutta se oli osoitus elämänpohjan epävarmuudesta.

Sitten tuli talvi 1899 ja helmikuun manifesti.

-Ehkä keisari nyt itsekin tajuaa, ettei Venäjä tästä mitään hyödy.

-Oikeus tapahtuu aina lopulta.

Ei Jumala salli vääryyden Jäävän pysyväiseksi.

-Isänmaaparka, mihin sinä joudut? Aiotaanko meistä tehdä ryssiä?

-Et kai ole kadottanut luottamustasi Jumalaan?

-Minä olen kadottanut luottamukseni keisariin.

Mutta tätä kansaa he eivät tuhoa, eivät ikinä!

Kansa on nostettava kapinaan, on hankittava aseita ulkomailta!

-Vastassamme on suuren keisari- kunnan armeija. Odotetaan nyt.

-Sanon uskollisuudenvalani irti!

Tästä lähtien Suomella ei ole hallitsijaa!

Tämä on itsenäinen tasavalta!

-Kultaseni, etköhän sinä ratkaissut asiaa hieman liian mutkattomasti.

(Laulaa venäjäksi.)

Sä oot helevetin mukava ryssä, sulta käy toi laulukin!

Tartteks ihmisen? Minä hoidan sulle.

-Nje fliduski! Verkaryssä Timofei, ei muuta.

-Kuksima plituski, vinski kuksima plituski!

-Laukkuryssä Timofel tuli kylään kuten usein ennenkin.

Ja hänellä oli uutisia.

Olen lukenut, että keisari aikoo kumota Suomen perustuslait.

-Sitä minä en tiedä. Miten yksi pieni Timofei...?

Toinen asia on Venäjän laki, ei perustuslaki vaan maalaki.

Suomen ruhtinaat ei tahdo maalakia. Tsaari sen antanut, -

vaan Suomen paronit eivät tahdo, että maamies saa hänen maa.

-Minä en usko, että on syytä odottaa sitä tekoa siltä taholta.

Timofei jätti kylään huhun: tulee Venäjän laki ja kaikki maat jaetaan.

Helmikuun manifestin johdosta oli kansalaiskokous pappilassa.

Halmetta ei kutsuttu.

-Herroja ei kiinnosta, miten köyhälistö suhtautuu isänmaahan.

-Levitetään huhua yleisestä maanjaosta.

-Se on Bobrikovin temppu!

Hän aikoo sekottaa kansan ajatukset. Mutta epäonnistuu.

-Jumalauta, herrat on juovuksissa, kun noin mönkiivät.

Hyvät naapurit! On päätetty esittää kansan mielipide keisarille -

kansalaisadressin muodossa.

Pyytäisin teidän nimiänne näihin papereihin. -Jaa, no...

EI kai siinä sitten vaan suurempia kulunkeja...? -Se ei maksa mitään.

Nyt on kyse jostain muusta kuin rahasta. -No, kyllähän sitä sitten...

-Ei oo tullu opeteltua sitä taitoo. -Mutta osaahan Laurila kirjoittaa!

-Millon osaa, millon ei!

Minä en tiiä, mitä semmoset perustuslait meikäläiselle tekee!

Meikäläisen perustuslaki on Töyryn äijän sana: "Painukaa maantielle!"

-Nyt on kysymys isänmaasta!

Mutta isänmaa ei kerjää saataviaan, se vaatii ne!

Tämä tyttö pitää panna kouluun.

-Ei näillä kivenkauloilla mukuloita kouluteta. -Älkää sanoko noin.

Ajatelkaapa Lönnrotia.

Pussi selässä kansan sivistyneistö on ennenkin opintielle lähtenyt.

Lujaa uskoa vain.

-Periaatteessa olen myötämielinen tälle adressipuuhalle.

Mutta siinä on tehty eräs virhe: -

työväestö on kokonaan unohdettu tästä asiasta. -Miten niin?

-Työväestön johtoa ei ole pyydetty mukaan, -

niin kuin kirjailija Kurikka tässä Työmies-lehdessä kirjoittaa.

Niin, yksityishenkilönä minä tietysti kirjoitan nimeni.

... määrätönnä keinu, kaunis yöhyt tää

Torvi heitä työs, kaiku tyynny myös

Nyt Erik kannelta soittaa

Tämä on työn ritarimerkki. Jussi kuuluu sen korkeaan aatelistoon.

Tämän merkin kautta Suomen kansa tekee kunniaa raivaajille.

Hei! Uusi vuosisata! Koko maailma paukkuu!

-Hei! Pentinkulman likat! Täällä hyvät vehkeet rokulissa!

Ku juostaan kylällä jo tossa iässä.

-Onko teitin selkä kippee?

-Millä se ny tällä välillä parantunu olis? Mitä te siellä teitte?

-Vedettiin väkikapulaa ja tehtiin paukku.

Otto-setä teki putken ja sytytti.

-Niin ne muutamat menee elämän läpi vain paukuttelemalla!

-Ny on jo uus vuosisata. -Annas olla kromehtimatta sen lihakupin!

Kyllä sitä tälläkin vuosisadalla vielä syödään mun tietääkseni.

-Mutta on sopimus. -Siinä on ehto: ellei virkatalon etu toisin vaadi.

Kontrahtia ei pureta, osa vain palautetaan pappilan viljelyksiin.

Koskela ymmärtää kyllä. -Epäilen! Hän ahnehtii maata!

-Ei kai hän luule, että hänellä on omistusoikeus torpan maihin?

-Raivaajan oikeus! -Raivasitko sinä pappilan maat? -Viisastelua!

-Isonjaon jälkeen ei ole enää valtausoikeuksia!

-Meidän ei ole pakko viettää näin suureellista elämää.

Esimerkiksi valjakko on aivan turha. -Ota huomioon, -

että ne on hankittu varoilla, jotka minä sain vanhemmiltani!

Ellen, nyt tämä alkaa käydä naurettavaksi.

-Minulta alkavat kyyneleet loppua. Minä olen yksin lasteni kanssa!

-Ellen, olemmehan me sentään mies ja vaimo.

Ellen...

Ellen-kulta, mikset sinä voi ymmärtää minua?

-Minä odotan mieheltäni tukea, kun on kysymys lasteni tulevaisuudesta.

Jumala, anna minulle lujuutta.

(Ellen laulaa:) Se laskee virran hopeaan -

ja soutaa laulellen

Se lauloi: auvo taivainen -

on armas Suomenmaa

Sen päivä mennä levolleen, -

yökaudet unhoittaa

-Ellen...

-Mitä sinä haluat?

-Ellen, olen ajatellut asiaa.

Ehkä pääsemme yksimielisyyteen.

Sinä pidät minua sydämettömänä.

-Kulta, kuinka minä voisin moittia sinua...

Sinähän olet osa minusta.

Suuria uutisia!

Bobrikov on ammuttu! Eugen Schauman-niminen nuorukainen...

-Vaikka murha on aina murha, niin kyllä tämä tapaus on erilainen.

Schauman itse oli kuollut heti, Bobrikov oli elänyt jonkin aikaa.

-Nii-I, oli ny hyvä, ettei kituu tarvinnu. -Niin.

Jaa-a...

Nyt, tuota, kirkkoneuvostossa on esiintynyt sellaisia mielipiteitä...

...että pappilan pitäisi saada Koskelasta hieman lisää maata.

-Jaa.

-Kysymyksessä ei ole paljon. Vain osa suosta, siitä laskuojasta alkaen.

On tultu siihen tulokseen, että virka- talo ei seiso näin omilla jaloillaan.

-Se on rohkee kolmannes torpan maista. -Jäähän teille yllin kyllin.

Ja ehkä se on vain hyväksi, kun Koskelan terveyskin on niin huono.

-Niin... Jos kerran viedään, niin annettavahan se on.

Aattelin vaan sillon, kun mä sen korpeen tein...

-Niin... Koskela tietää varsin hyvin, -

että minä itsekin olen vain, niin sanoakseni, seurakunnan torppari.

-Miksikäs sitä poraatte? Ei se siitä parane! Kun on viety, ni on viety!

-Olisit itte ne raivannu niinku Isä, ni et semmosia puhus.

Vaikka pitäs oppia tyytyyn siihen, minkä Jumala hyväks näkkee.

-Ei Jumala tarvitte meidän suota! Tuo papin saatana ne vie! -Älä kiroo!

Kyllä sunkin elämässäs vielä etteen tullee, että uskot Jumalan tahtoon.

-Sen mä sanon, että tätä työtä ei paineta villasella!

Tän pojan niska ei taivu maanryöstäjien edessä!

Perhanan hyvä, että kävin jo rippikoulun, -

ettei mun tarvitte enää kuunnella sen helvetin lampaan määkimistä!

-Hyvää huomenta! Salmmepa taas kauniin päivän.

Miksi Akseli ei vastaa?

-Ei suinkaan huomenen sanominen taksvärkkiin kuulu? -Ei.

Mutta hyviin tapoihin se kuuluu.

-Saatanan pappi. Nai niin hienon muijan, -

ettei kykene elättään toisia syömätä! -Äläs muuta sa.

-Antasin nää teitille. Otto-setä makso tänään siitä monttu-urakasta.

-Mitäs niitä ny... Kyllä mulla tähän huusholliin on...

-Nää onkin teitille ittellenne, että saatte tekin kerran jotain.

Pukukankaan vaikka.

-Voi sua poikaparkaa...

Täytyy ottaa suutaa. On toi maha taas semmonen.

-Eivät ole sinua pettäneet. Villa on hyvää, -

mutta sosialismista sinulla on hyvin nurinkurinen käsitys.

-Millaista se sitten on? -Ei ole tarkoitus polttaa ja hävittää, -

vaan luoda ja säilyttää.

Sen pääkysymyksiä on kyllä juuri maanvuokrakysymyksen ratkaisu.

-Muu ei tätä lopeta ku kertakaikkinen vapauttaminen!

Meitinkin piti hävittää kolme Lehmää, ja pappi vaan lisää omaa karjaansa.

-Sinun kaltaisiisi nuorukaisiin minä panen toivoni.

Olen mestarin asialla.

Mestari kutsuttaa koolle kansalais- kokouksen. On kyseessä isot asiat.

-Mikäs erinomanen se sellanen on? -Suurlakko. Koko maa on lakossa.

Vaaditaan uutta eduskuntaa, maat Jaetaan ja torpparit vapautetaan.

Muistakaa tulla! Mestari käski!

Suuret tapahtumat ovat temmanneet mukaansa meidänkin kansamme!

Verinen sortovalta, joka Pietarissa vastasi kansalle kivääritulella, -

on viimein nostanut maljan yli reunojensa Venäjällä.

Myös Suomen kansa on päättänyt palauttaa sille kuuluvat oikeutensa.

-Lakko on kansallinen.

Siihen ovat yhtyneet kaikki kansalaispiirit, myös virkamiehet.

Kuitenkin meidän täällä on parasta odottaa asioiden kehitystä.

-Tota noin... Saiskos kysyä yhtä asiaa?

Kun herratkin on ny ruvennu lakkoon, mistä ne oikein lakkaavat?

Ei semmonen voi töistä lakata, joka ei oo niitä koskaan tehnykään!

-Juuri he panevat alttiiksi eniten!

Virkansa, tulevaisuutensa, jopa vapautensakin!

(Koputtaa.)

Ihmeekseni olen havainnut, että on syntynyt erimielisyyttä.

Näin ollen minun on pakko katsoa, ettei lakkopäätöstä saada alkaan.

-Yrjö Mäkelin vaatii Tampereella uutta hallitusta.

-Helillä on lakon päämäärät selvillä. -Eihän hallitusta voi perustaa torilla.

-Voidaan, koska lakon luonne on vallankumouksellinen!

-Mutta laillista tietä! -Mitä takuita rouva voi antaa siitä, -

että esimerkiksi vaaliuudistus tapahtuu laillista tietä?

-Minä ja herra Halme teemme uuden lakon, ellei uudistusta tule.

-Lakkoillaanko nyt keisaria vai tehtaan herroja vastaan?

-Herrat keisaria, työläiset herroja vastaan! Sattui vaan samaan aikaan.

-Lakon päämäärä on kansallinen, se suuntautuu sortovaltaa vastaan.

-On vaan sitä sortajaa niin monenlaista.

-Jos lakkoillaan torpparien asian puolesta, ei papin paikka ole siellä.

-Kohta ollaan jänön selässä. Mitä enemmän maanjaosta puhutaan, -

sitä useempi isäntä hävittää torppia. -Ei kai niin voi tehdä.

Mihin kaikki joutuisivat? Jotain täytyy tehdä. Pitää itte lukee sanomalehtiä.

-Menet kauniisti taksvärkkiin vaan.

-Huomenna tapaan toveri Hellbergin.

Pitää ottaa yhteyksiä määrääviin tahoihin.

No niin, pojat! Lakko on sitten loppu. Herrat perivät selvän voiton.

Ylioppilaskaarti uhkasi ampua puna- kaartia, kun se sulki Liikkeitä.

Ei edes verta kaihdeta! -Yleinen äänioikeus mahdollistaa uudistukset.

-Pitää ahdistaa porvarla, että ääni- oikeus tulee! -On pantava tuuleen!

-Väkivalta on sentään vieras keino työväestölle.

-Kaikki on luvallista, jos saavutetaan valta. Mitä tekee Pentinkulman väki?

-On epätietoista. Vanha pelko vaikuttaa.

-Perusta sinne työväenyhdistys! -Sen aion kyllä perustaa.

Näkemiin.

Mikähän työväenyhdistys siitäkin tulee, -

kun toi helvetin kirkkoväärti sen perustaa?

Työväenyhdistys perustettiin, ja sen johtokunta sai heti tehtävän.

Töyry oli sanonut Laurilan irti torpastaan.

Yhdistyksen johtokunta päätti yrittää sovinnon välitystä.

-Tuota, käydäkseni härkää sarvista...

Työväenyhdistyksemme pyrkii toimimaan työriitojen sovittelijana, -

varsinkin jäsentensä kohdalla. -Niin.

-Ja koska teillä on erimielisyyttä Laurilan kanssa, -

ajattelimme keskustella asiasta. -Ei ole mittään erimielisyyksiä.

Mä oon häädön antanu, johonka mulla on oikeus.

Enkä mä tee mitään päähänpistosta. -Onko se teille välttämätöntä?

-Jos oltas ihmisiks, mutta mä en kuuntele haistattelua torppariltani.

-Saatana! Niin kauan haistattelen, kun mun kanssani sillai pelataan!

-Onko ny millään enää mitään väliä, kun tullaan toisten kotio raivoomaan!

-Kun oon häädön antanu, asia loppu tähän! Mua ei vieraat komenna!

-Eihän tänne tänne nyt äkseeraamaan tultu, -

mutta kyllä kai Laurilallakin on torppaan oikeuksia.

-Koskas Kivivuori on ruvennu lauta- mieheks? -Valvomme köyhien etua.

-Mä en siihen yhdistykseen kuulu! -Pannaan sitten selväks, perkele!

Tässä on se kymppi, jonka mä oon sulle velkaa siitä ohransiemenestä!

Ettet sitäkään helvetin portilla vaille jää! Ja häätöö en ota vastaan!

Töihin en tu! Rupeen lakkoon! -Häätö tullee sillon ennen määräaikaa!

Tos on tän talon ulko-ovi! Siitä soppii mennä!

-Työväenyhdistys ei jätä asiaa tähän!

-Onko jo poliisi haettava, kun tullaan räyhäämään suurella sakilla!

-Älkää hättäilkö, emäntä-kulta. Kuvernööriltä saa tilata kasakoita -

Jumalan, isänmaan ja lain turvaamikseks!

Anttoo ryhtyi lakkoon ja sai häädön, mutta kieltäytyi lähtemästä.

-Perkeleen vitjamuna, tän vielä edestäs löydät!

Maantielle et saa mua ku raatona!

-Yhdistys hankki Anttoolle asian- ajajan oikeudenkäyntiä varten.

-Anttoo häviää sen jutun. -Mitä se laki sitten hyödyttää?

-Näytetään oikein selvästi, mikä torpparin asema on.

-Annon minäkin rahhaa, vaikkei se meitin niin...

Mutta niinku aatetta, semmosta ulkomaalaista. En muista sitä sanaa.

-Anttoo hävisi oikeudenkäynnin.

Häätöpäiväksi yhdistys päätti Järjestää mielenosoituksen.

-Teen tässä aatteelle vartta. Pian painetaan päin sortajaa -

Halmeen Emman punasen alushammeen perässä.

-Lähde kelkkaan. Mennään piikalaan. -Mitäs mä siellä teen?

-Ei ny mitään niin ihmeellistä...

-Akseli taitaa varroa tosta meidän plikasta.

On jo ruvennu vähän nostaan puseroo. -Hyi! Se on sit kamala!

-Otto! -Kattokaa ny, ku plikka punotti niin perkeleesti. -Osku!

-Mitä se äiti...

Akseli Koskela, annan sinun käteesi tämän yhdistyksemme kauniin lipun.

Kanna sitä tänään korkealla meidän ensimmäisen taistelumme kunniaksi.

Työn orjat sorron yöstä nouskaa

Maan ääriin kuuluu kutsumus

Nyt ryskyin murtuu pakkovalta, tää on viime ponnistus

Pohja vanhan järjestyksen horjuu, orjajoukko taistohon!

Alas lyökää koko vanha maailma ja valta meidän...

-Mikä tarkoitus tällä joukolla on ja kenen luvalla se on kokoontunut?

-Herra nimismies, seuraamme erään toverimme kodin hävittämistä -

sillä oikeudella, minkä Suomen laki jokaiselle kansalaiselle myöntää.

-Laki määrää myös tekemään ilmoituksen kokoontumisesta.

-Tämä ei ole virallinen tilaisuus. -Tämä on selvä mielenosoitus!

Varoitan ankarasti häiritsemästä viranomaisten toimintaa, -

ja kiellän teitä tulemasta lähemmäksi tätä häätöpaikkaa!

Muussa tapauksessa saatte vastata seurauksista.

Mitä te täällä teette? -Olen Kansan Lehdestä. Tässä on korttini.

Tämähän on julkinen häätötilaisuus. -Pysytte sitten syrjässä tapahtumista

No, sissään siitä.

Vaatliko isäntä päätöksen noudattamista? -Mä pysyn sanassani!

Antton Kustaa Laurila, kehoitan teitä perheinenne muuttamaan pois -

samoin kuin viemään kaiken teille kuuluvan karjan sekä irtaimiston.

Olkeuden antamaan päätökseen viitaten ilmoitan, -

että ellei tämä tapahdu vapaaehtoisesti, poliisi suorittaa sen.

-Tappakaa tähän koko sakki, mukulat ja kaikki, -

mutta kotooni mä en lähde! Tää on mun viimenen sanani!

-Jos sä luppaat kolmessa päivässä viedä tavaras pois, ni mää vartoon.

Sä löydät kyllä asunnon täältä, kun vaan haet.

-Tiät, helvetin rosvo, että mä en lähde kotooni muuta kun palasina!

Irrottakaa ovet ja ikkunat, hävittäkää uuni, viekää tavarat ulos.

Emäntä, pankaa lapsille vaatteet päälle. -Paleltukoot!

Mitä ne tässä maailmassa tekeevät? Mennään kaikki yhteen helvettiin!

«. lippumme liehuu siellä, maamme kunnia turvattu on

Maamme kunnia turvattu on...

Nouskaa tuolilta, se viedään ulos. -Se pysyy mun perseeni alla.

-Viimeisen kerran: nouskaa ylös! -Tapa, saatana! -Konstaapelit!

Pukekaa mies ja viekää hänet ulos! -Jumalauta Jeesus saatana!

Nyt ei oo vankilan kynnys korkee, nyt mennään helvettiin ja sakilla!

(Lapsi itkee.)

Sitokaa hänet!

-Jumal'auta!

-Jumalauta, tota mä en kyllä kattele! -Pysykää rauhallisina, toverit!

-Heittäkää mukulatkin mäelle, tappakaa kaikki yhteen läjään!

Tappakaa kaikki yhteen läjään!

Ikkunat.

...ja joukko köyhälistön työn raskaan raatajat...

-Kattele ny sinäkin, saatana, kun mukulat ajetaan pihalle!

-Äiti! -Onneton kenopää, persekin on kun kaks suurta rievää!

Minäpä näytän sulle omani, ni näät! Siinä on! -Ruma, ruma, ruma!

-Saatanan sapelirosvo!

Eikö oo muuta tekemistä ku ajaa lapsia hankeen! -Siivotkaa suunne!

-Äiti!

-Luutnantti, hajoittakaa tuo kirkuva joukko!

«.pois orjamieli jättäkää

Niin voittaa köyhälistö, työn raskaan raatajat

Kasakat tulee, voi perkele!

-Hajotkaa! Jos ei tottele, niin ratsut joukkoon.

-Herra upseeri, joukko on rauhallinen ja noudattaa järjestystä.

-Eteenpäin, miehet! Te tiedätte kyllä!

Maamme-laulu, pojat. Lauletaan ryssän rengeille.

Täss' auroin, miekoin, miettehin isämme sotivat...

-Toverit, menkää tielle!

Akseli, vie lippu tielle! Meitä ruoskitaan!

-Eihän tää hyödytä, joukkohan hajoo! -Älä perkele päälle tuu, saatana!

-Menkää takaisin palokunnan talolle!

Meidän on saatava tämä onneton perhe turvaan lumihangesta!

Työn orjat sorron yöstä nouskaa, -

maan ääriin kuuluu kutsumus

Nyt ryskyin murtuu pakkovalta, tää on viime ponnistus

Pohja vanhan järjestyksen horjuu, orjajoukko taistohon

Alas lyökää koko vanha maailma ja valta teidän silloin on...

Hyvää päivää. -Päivää, päivää.

Siellä on tuoli. -Jaa, kiitoksia.

-No, te viette ihmiset rettelöön poliisin kanssa.

-Herra paroni, rettelön aiheutti poliisi, eivät mielenosoittajat.

-Minun asia on se, että minun miehet oli luvatta pois työstä.

Ja te myös käyttä palokunnan talo niin kuin sosialistinen talo!

Se on tehty tulipalon takia, ei sosialismin takia. -Magnus...

-Vänta.

Minä ei enää teidän kanssa palokunta-asiat. Te pois!

Jos minun miehet vielä kerran on poissa työstä -

ja juoksevat pitkin tietä laulujen ja lippujen kanssa, -

silloin ne miehet pois torpat ja mökit!

Ymmärrättekö? Te olette päällikkö.

-Herra vapaaherra, minä luovun palokunnan kannatusyhdistyksestä.

Pyydän anteeksi, etten voi muuten- kaan yhtyä vapaaherran käsityksiin.

Hyvästi.

Muutamat mielenosoittajat saivat sakot poliisin vastustamisesta.

Mutta Anttoo sai puoli vuotta vankeutta.

Sait saman verran kun Aliina.

Mitä sä tykkäät, Aliina, kolmekymppiä koko komeudesta?

-Kai herrat taksat tietää, ne on niin monta huoraa hinnotellu.

-Kakskymppiähän siitä vaan mennee. -Saat sen viitosen omiis.

-En mä sitä nyt tarvinnu olis.

-Kyllähän mä tän sulle jo jättäsin. En minä jaksa.

-Tuleehan nää työt tehtyä, vaikka se teitinkin nimissä on.

Mä lähden ny hakeen sitä.

Annas ku isäs nostaa!

Oisin mäkin sen saannu. -Olis tainnu jäädä saamati.

-Onks se Salin niin iso herra, ettei tavallisessa reessä voi matkustaa?

-Eihän se mikään herra 00, sehän on suutari.

Kenenkäs poikia sinä olet? -Koskelan.

-Vai Koskelan. Renki vai torppari? -Torpan poikahan mä olen.

-Tämän pitäjän pappilan torppari. -Vai oikein papin torppari?

Ne ne vasta piruja ovat.

Poika, sanos, mitä sinä tiedät siitä torppariaslasta. Mitä mieltä olet?

-Eikös torpparit pitäis vapauttaa?

-Ja kun saisit torpan omaksesi, vieläkö äänestäisit sosialisteja?

-Tietysti. Muutenhan ne ottasivat torpan takasin. -Siinäs sen kuulit.

Toimimme sosialismia vastaan ajamalla heidän vapauttamistaan.

Toverit!

Saanen esitellä kuulun vieraamme, yksi työväenliikkeen perustajista, -

maineikas puhuja ja kansan- herättäjä toveri Edvard Salin!

-Iltaa, iltaa!

-Mitä se sano? -Ehtoota se sano. Älkää ny huutako! Taputtakaa!

Tässä on nuori lakimiehemme, johtokunnan jäsenen poika, -

Janne Kivivuori.

-Opiskeletko sinä lakia? -EI, vähän kirjaa lueskelen...

-Vai oikein kirjanoppinut, kun ei vaan olis fariseus.

-Se lukee lakia vaan siksi, että tietäis, miten sen kiertäminen kävis.

-Ja nyt puhuu suuri Salin! Ai, anteeksi...

Ensin lausuu Valentin Leppänen, sihteerimme, kirjoittamansa runon.

-On opetellu poika tota runontekkoo...

-Oi vapaus, sä liekki ylhä! Kun mielet sytytät, soi sävel jylhä!

Se kertoo heräyksestä kansanvallan, se katkoo kahleet...

-Oos ny siinä, kun veljeni lausuu runoa.

-Oi vapaus, sä aamun aurinko, yö katoaa ja pimeys poistuu jo.

-Ja keskellänne on täällä mies, -

joka raskaasti raataen on raivannut torpan korpeen.

Kun hän oli saanut sen valmiiksi, paras osa otettiin siitä pois!

Täällä on toinen mies, joka ei tahtonut lähteä kodistaan.

Mutta Suomen hallituksen ratsumiehet tulivat -

ja heittivät hänet ja hänen perheensä lumihankeen!

Nyt tämä mies istuu vankilassa.

Kansansivistys on korkealla, jokainen osaa lukea ja kirjoittaa.

Mutta te joudutte kirjoittamaan torpan kontrahteja, -

jotka sitovat teidät maaorjuuteen!

Oi, te esiäidit, te suomen kielen luojat!

Rikkaan kielen te loitte, mutta silti sanat eivät riitä joka paikkaan.7

Tule nyt avuksi, sinä esi-isien vapahtaja, sinä perkeleen perkele!

-Jumalauta, kyllä minä nautin tosta sosialismista!

Meillä on toinenkin käyttö- kelpoinen sana: punainen viiva!

Älkää jättäkö sitä käyttämättä!

Muistakaa: yksikään ääni ei saa mennä hukkaan!

Nouse punalippu näiden harmaiden töllien ylle, -

joista ennen kuului vain vaimea vaikerrus -

kohti tylyä Jumalaa, jonka täytyy olla porvari, sokea tai kuuro!

-Ken aamuvarhaisesta yömyöhään raataa saa

Mies on 20-vuotias.

Hänellä on vähänkäytetty puku ja uudet saappaat.

On oma nimikkohevonenkin ja kirkkokärryi.

Vaalit oli pidetty maaliskuussa. Eduskunnassa on 80 sosialistia.

On kesäinen sunnuntai, ja Aleksi pääsee ripille.

Jätä riimu vähän pitemmälle, ni pääsee viereisen heiniin varkaisiin.

-Taitaa olla rippilahja. Onks se vallan kultaa?

-Vitjat on, kello on hoppeeta. -Aleksi, meinaatkos piloille?

Meidän plikka on kohta valmis sielun ja ruumiin puolesta.

-Oskari, mitä sä teet? -Opetan likkaa persettänsä pelkäämään.

-Ollaan ku maailman hampuusit!

Sydän syrjällään saa ihmisten ilmoilla olla.

-Rakkaat nuoret.

Elämän vaarat ja riemut odottavat teitä.

Mutta jos te otatte oppaaksenne tämän pyhän hetken tunnelman, -

tulee se elämä olemaan teille siunattu.

Rinnan te polvistutte nyt vastaanottamaan -

ihmisen suurimman armon, yhteyden Kristuksen uhriin.

Oi, Herra, henkes valo suo

Minuhun puhdas sydän luo

Mua totuudessas vahvista

Seuraavana talvena alettiin rakentaa talkoilla työväentaloa.

Joukolla käytiin tukkimetsässä.

Tuu sissään sieltä. Ei nää täältä vielä ehdi.

-Oi ihana kuu, joka valaiset illan suun

Sinullen, sinullen lauluni laulan, virteni viritän

Sinä lupasit olla ystävä mulle

Lupasit olla ystävä mulle

Mutta petturi sinä olit, ja petturin leima lepää sinun kasvoillas

Terve sulle Akseli, Istu perseelles...

-Opettele sinäkin plikan kanssa. -Työväentalohan tässä piti rakentaa.

Tanssataan sitten, kun sali on valmis. -Tol on miehen puhetta.

Noi vaan tommosta... -Pidähän muori suukku kiinni. -Osku, älä nyt...

No, menkää nyt jo.

Saattaisin sun kotiokin, mutten taida uskaltaa, jos Osku saa tietää.

-Kyllä sullon sitten noita leukoja. Mä en tykkää Oskarista.

Mä tykkään toisenlaisista, jokka on vähän vakavampia.

Osku on hulivili. -Jollet kerro Oskulle, ni mä saatan sut.

On kirveskin kaiken varalta. -Mihin siinä ny kirvestä tarvittais?

Mun tarttee mennä ny. -Älä ny vielä, onhan tässä ehtoota.

-On vähän kylymä... -Mennään tonne saunaan lämmittelemään.

-Eihän se lämmin oo. -Tuu ny. -Kyl sää sit oot...

Sää oot sit kamala... -Mikäs mä nyt oon, ihan tämmönen tavallinen vaan.

-Älä puhu, kyllä sut kaikki tuntee.

Äläs mee sinne, mä kutian niin kauheesti.

Soittaan sun olis pitäny ruveta tommosilla sormilla.

-Pannaan isäs housut alle tosta.

(Nauraa.) Älä...

Hei.

-Hei,

-Kuka olis uskonu, että meistäkin tulee pari.

Sä oot ihan kamala. En mä oo koskaan tällai tottunu...

-Oo siinä ny vaan.

-Jassoo, ja täällä yks makaa vaan! Mies ja hevonen yhtä laiska!

-Joo. Eikö tunnukin siltä, niinku sekin olis lukenu Kansan Lehtee?

-Tämä asia ei ole loppu! Se tulee vielä ette!

Päivää. -Päivää. -Päivää. -Päivää.

Istuun. -Istuu sinä.

Sinä puhut kartano vastaan ja teet huonot päivätyöt.

Jos ei muutu, niin yksi vuosi tämän jälkeen tulee toinen mies.

-Herra parooni, nää päivätyöt on urakoita. Riittää, kun ne tekee.

Ja mitä niihin puheisiin tulee... Haes, poika se kirjas.

Eikös kaikilla kansalaisilla olekin lausumisen vapaus? -En tahdo kirja,-

tahdon sinun päivätyöt! Sinun ruis vielä vihreä, kartanon jo tuleentunut.

-Jumalakin tietää, missä sitä ensin tarvitaan. -Minun edessä ylös!

Ylös! Ja lakki pois päästä!

Sulla ei ole ihmistapoja. Sinun tavat on niin kun huligaanin tavat!

Ja te vaan irvistelette. Te pois!

Pane ylös tämä päivä. Tämä päivä ensi vuonna lähdet täältä pois!

-Herra parooni, meillä huligaaneiksi sanotaan niitä, -

jotka tunkeutuvat Ihmisten asuntoihin räyhäämään.

-Kynnyksen yli ei astuta ilman lupaa tommosen metelin kanssa.

-Hyvät naiset, pyydän anteeksi minun kiihtymys. Unohdin paikka.

Sinä, joka olet isäntä, olet sanottu ylös!

Saatana, olis ollu vähän nuorempi mies!

-Porvarit on kamalii, ne ajaa ihmiset pois kotoonsa.

-Älä muuta saatanoista sa. Vihreetä ruista...

Hei! -Hei.

-Mitäs tiät? -Mitäs mä.

-Mihinkäs sä noin niinku meet? -En mä mee minnekään.

Musta on vaan hauska kävellä.

Mitä toi isä tuijottaa? -Totta mä jossakin silmiäni pidän.

-Toi Elina olis lähetettävä kansanopistoon. -Mitä varten?

-Täytys aatella vähän parempaa elämää varten.

-Ei sitä taloon naida kumminkaan, vaikka olis kuinka hieno.

Viekää te se reki, ku kerran toittekin! Me lähetään kylille.

-Tää on painava. -No, mees rekeen. -Et sä jaksa.

-Mitä? Tommosen varpusen mä työnnän vaikka...

Sulla on sitten pirun nätit nää tallukat. -Älä ny.

Kuinkas pieni jalka sulla oikein on, ku se tämmösiinkin sopii?

Vaikka pienihän sä oot kyllä itteki. -Enpäs...

Tulekkos huomenna seittemältä vaikka Töyryn tienhaaraan?

-Tuun mä.

Ny mun pitää lähtee.

Hyvää yötä.

Olis vähän asiaa. -Jaaha. No, asiat pittää puhua.

-Niin, sitä mun ja Elinan asiaa. -Jaa. Mitäs asioita teitillä on?

-Kyllä kai te sen tiedätte. -Mistäs mä teitin asianne tiedän?

-On ajateltu vähän... että mä nain Elinan.

-Vai ni, että naimalla oikein poika meinaa?

Kyllä niitä nyt joka poika naimassa on, -

ku ensin joku tekkee, ruokkii ja vaatettaa.

Vaikka, miksen mä ny sitä annaki. Paljonko sä maksat siitä?

-Paljoks te haluatte? -No...

Olisko viinapullo mielestäs liikaa? -Kyllähän mää ny sen maksan!

Poika ostelee meiltä tytärtä. Minä viinapullolla lupasin.

Mitäs mieltä äite on?

Vuoden päästä se meidänkin plikka kulkee persläpi käsivarrella.

Ai jumalauta, tyttö Löi!

Ei, ei, älä...

En mä haluu... -Mitä varten?

-Mä pelkään. -Älä ny.

Sulla on ny jotain?

-Sano, oot sä ollu Aunen sulhanen? -Kukas semmosia puhuu?

-Aune on itte sanonu. Sano, onko se totta?

Missä sä oot ollu sen kanssa?

-Leppäsen saunassa parastansa...

-Mitä sä siellä teit? Kerro nyt ihan kaikki!

Nain mä sitä, ei se siitä parane! -Vuoroon Oskarin kanssa.

Senkin siat, senkin eläimet, elukat!

Vie sen votkon sormeen, vie sen lohnakkeen!

-Älä lähe minnekään! Mä tapan Itteni, jos meet! -Etkä tapa!

-Tapan saatana, varmasti!

Sormus men

Elina ja Akseli. Työväentalo on oikea paikka teidän häillenne.

Sosialismi on eräänä todistajana teidän häissänne.

Talo on vihitty käyttöönsä tällä ensimmäsellä toimituksella, -

ja on mukava ajatella, että se toimitus oli vihkiminen, -

sillä vihkiminen on yhdistämistä, ikuisesti ja eroittamattomasti.

Se sopii hyvin tähän taloon, joka on meidän yhdistymisemme symboli.

Ota Koskela, perkele! Oot meinaan kyllä läpitte reilu mies!

Morjens! Terveisiä Atlannin valtamerestä, eiks nii.

Kaadan tonkin perkeleen päähäni. -Lähdes meneen!

Lisää miehiä! Tullaan Ranskan rajalle, onks passit kunnossa?

Oon ajatellu, että siirretään hella pakariin ja tehdään siitä keittiö.

Pirtti jäis silloin pyhähuoneeks. -Tehdään vaan.

Pannaan sitten pirttiin paneli... -Joo, mut vaan puol seinää.

Yläpuolelle tulis ihan oikee seinäpaperi.

Huomasitkos, kun kirkkoherran rouva visersi, kun se onnitteli?

-Niin, ei ne herrat naamallansa mittään näytä.

-Mitä sä tykkäsit Sannin puvusta? -En mä sitä nyt niin kattonu.

Mutta sä olit kyllä niin mukavan näkönen, että oikein häijyä teki.

Ny se kuoli se sika, se joka oli sairaana vähän aikaa.

-Milläs pirulla te siitäkin jo hengen saitte? -Minkäs mä sille voin!

-Rautanaulanhan se on saanu!

Kun ei kotona tarvitte mitään tehdä, ei mitään osatakaan!

-Oisit nainu sen Leppäsen lotkon! Ols tullu siatki hoidettua paremmin!

-Ei ois tarvinnu ainakaan avuttomien kanssa tapella!

Mun paikkoihin sulla ei oo asiaa!

Kyllähän se mun syyni oli.

Mutta ku kaikki painaa päälle, velat ja...

Kun ei tiedä mittään tän torpankaan kanssa.

Ne kirjottelee, että lakia ei jatkettais.

-Mahtaiskohan ne kehdata häätää, vaikka laki olis mikä?

-Ne puhuu omista asioistaan niinku ne ois koko Suomen asioita: -

maanviljelyksemme ei kestä sitä, -

Suomen talous ei ole niin vankalla pohjalla.

No, niitten Suomi tää onkin.

Akseli kiinnostui taas työväenyhdistyksen toiminnasta.

Hänet valittiin johtokuntaankin.

Torppa siirtyi Akselin nimiin ja vanhuksille tehtiin rakennus, -

jonne myös Aleksi ja Akusti muuttivat.

Syttyi maailmansota. Jussi pelkäsi, että sota veisi hänen rahansa.

Hän lähti pappilaan ostamaan hautapaikkaa Almalle ja itselleen.

-Kun ovat tämän maailman tämmöseks panneet.

Onhan sitten hauta varattuna kumminkin.

-Koskela ajaa vielä minutkin kirkko- maahan, niin kuin edeltäjänikin.

-Kyllä se mun jää ajamatta, rupeen oleen jo niin huono.

-Miksi pitää ihmisen syntyä näin pieniin oloihin?

Muualla minunkaltaiseni elävät nyt suurta aikaa!

(Polskutusta.)

Hyvää iltaa! Aino uimassa?

-Maisteri menee pois, että minä pääsen ylös!

-Jos käännyn selin enkä katso? Ja mitä sitten, jos vähän katselenkin?

-Ei semmosta saa tehä. Menkää ny, että pääsen ylös!

Aino on pyykillä?

-Eihän mun nimeni Aino 00.

-No, mikä se sitten on? -Kyllä maisteri sen tietää.

-Niin tiedänkin, sehän on Aino. -Eipäs vaan ollukaan.

-Istukaa, Aino.

Mikäs Ainon sormeen on sattunut? -Sirpillä leikkasin.

-Antakaapas, kun minä vähän puhallan. -Ai, ei saa...

-Eiks kipeisiin paikkoihin ole aina tapana puhaltaa?

-Maisteri on sitten kauhee, eihän maisteri musta kumminkaan tykkää.

-Kyllä maisteri tykkää, jos Aino on kiltti...

-Eihän mun nimi Aino oo...

Osku, äläs mee! -Kyllä kai sä tiedät, miten mun asiani on?

-Koko kylähän sen tietää. Mitä sitte? -Kai tiedät kanssa, kenen se on!

-Milläs helevetillä mä sen arvaisin? -Äläs rupee viekasteleen.

-Älä pistä sitä asiaa minun päälle! -Mutta ku sä olit sillon kumminki...

-Niin olin niin. Mutta niin oli monta muutakin poikaa.

Mä en korjaa niin epävarmoja jälkiä.

Ehtoota. -Ehtoota. -Istuu ny. -Kiitos.

-Ei ole emännälle kahveeta. -Kiitos vaan, en mä...

Mä tulin vaan ottaan selvää...

Pyydän, että Aune sanois kaikki rehellisesti.

Onko Oskari ollu suhteessa?

-Suhteissa on ollu.

-Jos on, niin Jumalan edessä mä kysyn: onko Oskari yksin?

En mä loukkaa. Mutta täytyy saada totuus.

-On kyllä. En mä muitten kans sillai...

Oskari oli mun sulhaseni. -Mutta muita oli kumminkin?

-No, jos joskus vähän, mutta en mä ny sentäs ihan kaikkien kanssa.

-Mun tietääkseni Oskari ollu on, mutten sano, ettei muitakin...

Lasten kanssa on semmosta... Mutta yhtenä kumminki.

-Mutta jos muitakin on, niin kuinkas sä Oskaria syytät?

En mä poikaani puolusta. Mutta kauheeta se ois ottaa vieras lapsi.

-Mä en oo yksin syyllinen...

Kaik on hyvää sillon, mut kaik kieltää vaan.

-Lapsparka. Mä koitan auttaa, vaikka ei Oskaria syylliseksi voi sannookaan.

-Kyllä se Osku on. -Mutta sanoit, että muitakin on.

-Vaikka vaan. Mutta Osku oli kaiken enimmän.

Mut en mä semmosesta miehestä välitä, joka panee äitensä asialle.

Kyllä mulla sulhasia on. Tää kylä menis selällensä, ku mä sanosin.

Ja on ollu sellasiaki, jotka mä oon jättäny toisille.

Hienot rouvat pitää vanhojani! -Älä ny likka olematonta jaanaa.

Emäntä ei huoli ny... -Koska poikani voi olla osallisena, niin mä autan.

Vaikka ei häntä Korkeimman edessä syyllisenä voi pittääkään.

Ehtoota ny vaan. -Ehtoota vaan. -Ehtoota vaan.

Ei emännällä valonneuvoo...? Vähän pimmeetä siellä.

-Pitää tässä nähdä. Sotarintamallakin ne satteessa ja pimmeessä...

-Nii, kyllä se semmosta on.

Mitä siitä tähtäämisestäkin tämmösessä pimmeydessä tullee?

Ja jos mukuloita tullee, ni on noita pernoja sitten kumminki. -Nii aina.

Sinä salaat meiltä jotakin.

Lähden Saksaan neljän viikon upseerikursseille.

Ja mitä vähemmän kysytte, sen parempi.

-Entä sitten neljän viikon kuluttua? -Lopullinen päämäärä on kapina.

Ne pirut on ajettava helvettinsä viimeiseen nurkkaan.

Tässä on vähän rahaa. Enempää minulla ei ole antaa.

Ja tässä on Uusi testamentti.

Ei se paljon paina, se on kevyt.

-Kiitos. Ja samoin kaikesta muustakin.

-Meidän täytyy olla reippaita, äidin tähden. Häneen koskee kovin.

Ei mitään syytä suruun, ei mitään syytä. Näkemiin.

Mitäs Halme ny meille tulee?

Päivää. Sinä puuhailet vaan yhtä kauniina kuin ennenkin.

Tule heti työväentalolle. Nikolai II ei enää ole enää Venäjän keisari, -

vielä vähemmän Suomen suuriruhtinas.

Vallankumouksen ratsut ravaavat pitkin Pietarin katuja!

-Ei helvetissä! -En minä täällä juoksentele leikkiä puhumassa.

-Sitten vaan! Ei muuta valtiaa, ei luojaa kun kansa kaikkivaltias!

-Pois tieltä, Koskela tullee. -Koskela, tules!

-Mee etupenkkiin miehes viereen.

Toverit, keisari on kukistunut!

Verisestä ahjosta on noussut kaunis kukka, -

vapaus Suomen köyhälistölle!

Mutta yli tykkien ja miekkojen vallan nousee hengen valta, -

jota raadollisuuteen sidottu henkemme on jo kauan ikävöinyt!

Minä vaan sitä, että meitin tarttis mestarille jonkunlaista suosioo...

Meinaan, että on meitin tähtemme menny ja tullu, ja vankilat istunu...

Niin, että jotakin suosioo. -Kannatetaan!

-Olkaa hiljaa ny, meidän Preetiä kannatetaan!

-Minä kiitän, näen että uskonne aslaamme on palannut.

Apostoli Pietarikin oli suuri vasta sen jälkeen, -

kun hänen korvissaan soi muuan kukonlaulu.

-Kuinkas sen keisarin maanvuokrauslain kanssa käy?

-Niin! Onko siitä saatu selvyyttä? -Tarkalleen en osaa sitä sanoa.

Mutta luulen, että pian tulee päivä, -

jolloin herrojen on annettava kaikki, mitä annettavissa on!

-Työn orjat, sorron yöstä nouskaa, maan ääriin kuuluu kutsumus!

Nyt ryskyin murtuu pakkovalta!

Tää on viime ponnistus...

-Jumalauta, pojat ilmottaa Manullekin tuulen kääntymisestä, -

että hän tietää, että viirikukko on pikkusen kiepsahtanu.

-Luuli kai, että se oli ruostunu paikallensa.

Lakkoliike levisi kautta maan.

Pentinkulmallakin vaadittiin 8 tunnin työpäivää.

Isännät eivät siihen suostuneet ja niin ryhdyttiin lakkoon, -

koska isännät hankkivat pelloille rikkurityövoimaa.

Työväenyhdistys järjesti mielen- osoituksen rikkureita vastaan.

-Muistakaa, että järjestäytynyt työväki ei ryhdy väkivaltaisuuksiin!

-Mutta rikkurit pois pellolta vaikka väkisin!

-Niin voittaa köyhälistö, työn raskaan raatajat!

Niin voittaa köyhälistö, työn raskaan raatajat!

-Eikö herrasväki ole kuullut, että viljelysmailla pitäisi ny olla lakko?

-Koskelan pojat, hävetkää. -Ei niiden mitään hävetä tarvitse.

Ei ne keltään ole maita ryöstäny! -Mee herran ehtoolliselle!

-Herra paronin suostuminen olisi lopettanut lakon.

-Kuinka hoidetaan kiireelliset työt? Maamies ei tarvitse lyhyttä päivää.

-Hei, Töyryn äijä! Koska sä mittaat meille ne uudet torpan maat?

-Lähetitkö jo sanan kasakoille? -Missäs pälväläiset on?

-Ei mun tartte sulle miehistäni tiliä tehdä! -Onko totta ja!

-Kuka heitti kiven?

(Laukauksia.)

Jumalauta, meitä ammutaan! -Hajaantukaa!

Akseli, tee jotakin!

Toverit, rauhoittukaa! Muistakaa työläiskunnianne!

Muistakaa, että olette sosiaalidemokraatteja!

Haluan sanoa rähisijöille, että räyhääminen on heti lopetettava!

-Pitäiskö meitin olla kauniisti, kun ammutaan ja kivitetään?

-Ei jumalauta! -Ei perkele!

Alas lyökää koko vanha maailma, valta teidän silloin on!

Senaatti lähetti kaksi kansan- edustajaa sovittelemaan lakkoja.

Toinen heistä oli Hellberg. Kunnallistalolla neuvoteltiin.

-Nouskaa itte neljältä navettaan, -

ja lentäkää päivä työstä toiseen aamu- ja ehtooaskareitten välillä.

Eihän ihmisiä voida elukoitten asemassa länkaiken pitää.

-Ei täällä Kivivuoren asiantuntemusta epäillä - mitä piikoihin tulee.

Mutta mitä lehmät sanoo, jos niitä hoidetaan vaan 8 tuntia päivässä?

-En tiedä, mutta minä olenkin täällä piikojen valtuuttamana, -

en lehmien, niin kuin isäntä.

-Me voisimme ehkä ajatella Hellbergin välitysehdotusta.

-Meidän on kysyttävä lakkolaisilta. -Eikös teillä asia ole sovittuna?

Mitä tämmöinen välitys merkittee? -En mä voi omin päin komennella.

Voihan sitä kysyä, niinku Kivivuori sano.

-Oletko sääkin meitin myyny? Meinaatko senaattoriks, -

kun oot isäntien puolta! -Mitään ei peruta! -Ei!

-Toivotonta yrittääkään tätä läpi. -Yhdistyksessä se olis menny läpi.

-Siinä on, mee itte yrittään! -Ei kannata ruveta tappeleen.

-Hyvät herrat.

On pakko käsittää, ettei työväestön oikeuksia voida enää polkea.

On kyse vain siitä, annetaanko ne sille, vai ottaako se ne väkisin.

Hyvät herrat, -

menneisyytemme aaveet ympäröivät meitä ja vaativat oikeuksiaan.

Antakaamme se heille, sillä ei aaveita voi ampua.

-Ei täällä ole ammuskeltu aaveita eikä eläviä.

Mutta kivi- ja seivässateessa on oltu pari viikkoo!

Ei tästä tule mitään. Jos meitin puoli tulis valtuustohuoneeseen.

(Ulkona lauletaan.)

Jos sieltä jotain tulee, niin kyllä se on tuon ryysyläisjoukon ansiota.

Tekis joskus mieli sanoo: Herra, anna meitille Barabbas!

...Joukko köyhälistön, työn raskaan...

-Olemme päättäneet hyväksyä vaatimukset.

Teimme päätöksen työrauhan takia, koska työväen johtajat -

eivät näytä voivan pittää joukkojaan järjestyksessä.

Ruvetaan kirjottaan sopimustekstiä.

-Mulla on täällä valmiiks kirjotettuna. Nimiä alle vaan.

-Kivivuori on ollu varma asiastansa. -Olen aina uskonu oikeuden voittoon

Hei! Hei! -Hei!

Kun sakki lähtee, niin sillon ei parane mikään!

Lapset armaan synnyinmaan, on kunniamme päivä koittanut!

Maahan lyökäämme sortovalta!

Mitä sä semmosella töminällä tuut? -Sukkasillaniko mun pitäis hiipiä!

-Mitä sä vihottelet? -En mitään! Mee nukkuun siitä!

Mikä ny oikein on?

-Pian ne saa ulvoa sitä lauluansa, mitä ne kokouksissaan mylvii: -

"Syttynyt on sota julma"! -Mitä ne taas on tehny?

-Kerenski määräsi porvarillisen senaatin. Eduskunta on hajotettu.

Kun pääsis kerran sellasten kanssa oikein silmästä silmään...

-Eikö sitten tuu uudet vaalit? -Tulee, mutta enemmistö voidaan menettää.

Jos se papin saatana sanoo mulle yhdenkin poikkipuolisen sanan, -

pamautan sitä keskelle alventtia!

-En minä ole hajoittanut mitään eduskuntaa!

Ja poikani lähetin Saksaan Isänmaan tähden!

-Sitä rumempaa on pelata ryssien kanssa! Herrat on ny sillä tiellä, -

että naisväki tarvii plan paljon mustia hameita!

-Ken ei alistu kansan vapaissa vaaleissa tekemään päätökseen,-

hän voi tietenkin tehdä kapinan.

Miksi se niin kumman näkönen oli?

-Porvarit voitti vaalit, ja sitä korpee.

-Ei sunkaan se vaan mitään ittellensä...? -No, ei sunkaan.

Mut meitil muille tulee kovat ajat vähäksi aikaa.

-Itsenäisyysjulistus ei merkitse mittään, -

ellei sen takana 00 konkreettisia keinoja.

Venäläinen sotaväki on täydellisen anarkian vallassa.

Anarkia on tarttunut kansan huonoimpaan osaan, -

jolle sama sotaväki jakaa aseita. On perustettava suojeluskunta!

-Koko kesä tehtiin töitä kivi- ja selvässateessa. Nyt uhataan aseilla!

Siihen voidaan vastata vain samalla tavalla!

-Jo lakkojen aikaan sanoin, että tulee aika, kun laki on voimassa.

Ja jollei sana ei auta, puhutaan kättä pidemmällä. -Kannatetaan!

-Niin, ei kai tässä sitten muu auta.

-Me vaadimme -ohjelma ajetaan läpi yleislakolla, -

jollei porvaristo ymmärrä kellon viisarien asentoo.

Mellakat ovat sillon mahdollisia.

Sen vuoksi katson, että on perustettava järjestyskaarti, -

joka turvaa järjestyksen lakon aikana porvariston väkivallalta.

-Kannatetaan! -Puheenvuoro. En suosittelisi kaartin perustamista.

Sen tien päässä on sota. Se on nähty maailman sivu.

Järjestys lakon aikana voidaan säilyttää toisinkin.

Perustetaan Järjestysmiehistö, mutta ilman terä- ja tuliaseita. -Hyvä!

-Kaarti on vapaaehtoinen, kyllä Kivivuori voi jäädä pois!

-Niin kuin jääkin, kun ei ole sotakiihkoilija.

-Olenko mä sotakiihkoilija? -Tuntuu siltä aika lailla.

-Halmeella on puheenvuoro. -Yhdyn toveri Kivivuoren kantaan.

Vain hengen teot ovat luovia tekoja.

Hyvät toverit, olen uskonut, että työmies poistaa aseet maailmasta!

En voi suositella niitä hänen käteensä.

-Hyvä runo, muttei auta työväkeä! -Koskela.

-Kannatan Hellbergiä. Työmies ei saa mitään ilman voimaa.

Kun Venäjällä on työväen valta, kyllä mekin sellanen saadaan.

Torpparit tarvitsee kaartin Itsenäistymistä varten, -

kun ei se itsenäisyys Ilman näytä tulevan.

Semmosta mieltä mä oon. -Hyvä!

Sen tiedätte, että semmoseen tappokaartiin ette rupee!

Johan nyt on ihmiset vallan susiksi tulleet!

Tappavat toisia kotiinsa! -Mä en ainakaan oo ollu koko Mommilassa!

-Teillä on vielä entisetkin tuomionne on kärsimättä!

-Pieni lapsi tämmöseen maailmaan. -Ny lasten kannattaakin tullakin!

Saas nähdä, joko se synty talonpojaks.

Ptruu ny!

Onks isä sisällä? -On. Saitko? -Joo, mutta vaan kolme. -Näytäs.

-Pannaas pojat piiloon. -Kattotaan ny vähän.

Onko kuteja kanssa? -45, että saa vähän harjotella.

-Töyryn pojilla on vaan haulikot.

-Näillä on enemmistö makasiinissa haulikkoon verrattuna.

Pannaas ne pahnojen alle. Mee ottaan vastaan.

Kukas siel on? -Santeri. -Tuu sissään sieltä.

-En mä voi tulla pidemmälle, mulla on jääkenkä Jalas. Tulee jälkiä.

Käsky esikunnasta. Se alkaa ny! -Mitäs kirkonkylässä on?

-Vasta kokoonnutaan. Ei uskallettu soittaa, ne voi kuunnella.

-Liikkuuko lahtarit? -Niitä oli eilisen aikana hävinny. -Mee varovasti.

Sano, että mä soitan heti, jos jotain kummallista sattuu.

Ja jos kirkolla mennee myttyyn, ilmottakaa heti meille.

Muuten meitin käy täällä hullusti. -Joo.

"Toisen plutoonan päällikölle A. Koskelalle.”

"Plutoona liikekannalle heti."

"Yleisesikunta määrännyt kaartit liikekannalle. ”

"Vallankumous on alkanut."

"Toisen plutoonan suoritettava tehtävänsä ohjeiden mukaan."

"Vastarinta murskattava nopeasti ja säälimättä.”

"Suomen Työväenluokan nimessä: Eteenpäin toverit! K.A. Ylöstalo.”

"Luettuasi polta käsky."

Mikä se oli? -Se oli vaan lähetti.

Meitin on käsketty kokoontua työväentalolle kaiken varalta.

Mee sä nukkuun vaan. -Mee nukkuun...

Viikkoon mä en oo enää nukkunu.

-Ei tässä mitään syytä poraamiseen o0o. Ei täällä mitään tapahdu.

Onks teitillä säkit mukana? -Mitkä saakelin säkit?

-Ne säkit, mihin tavarat pannaan.

Eiks tähän aikaan yleensä lähetä varkaisiin?

Olen saanu esikunnasta tiedon, että vallankumous on alkanut.

Pitkät puheet on ny sitten turhia.

Lähden takavarikoimaan aseita, Oskarin osasto jää tänne vartioon.

Muistakaa sitten, että ihmisten kanssa pitää olla kunnolla, -

mutta asiassa jämpti!

Missäs pojat on? -En tiedä. Lähteneet ovat.

-Veivätkö ne aseet mukanansa? -Veivät niin.

Sen verran, mitä meitillä on. Meillä ei 00 pyssyjen kanssa hosuttu.

-Kai te ymmärrätte, mistä ny on kysymys?

Työväki on ottanu tänään vallan. -Onkos Koskelakin ihmisjahdissa?

-En mää olis uskonu sua tämmösillä retkillä näkeväni. -En määkään.

-Ja mitä poikiin tullee, niin...

...tässä on kirje.

"Punakaartilaisille. ”

"Me vakuutamme, ettemme ole kertoneet mitään isälle ja äidille, -

ettei heiltä kiristettäisi tietoja. Me vannomme tän todeksi, -

ettei syyttömille vanhemmille tehdä mitään. Arvo, Ensio ja Aaro Töyry".

-Menkööt. Ei nää asiat kolmesta miehestä kiinni oo!

Pyydän kysyä: millä oikeudella Koskela näitä määräyksiä antaa?

-Samalla oikeudella, millä te tähän saakka olette antanu määräyksiänne.

-Patruunoista minä en tiedä. Ne on kaikki poikani jäljiltä.

Minä kun en ole elämässäni ampunut laukaustakaan, -

en siis tunne näitä vallan välikappaleita tarkemmin.

-Noudatamme laillisen hallituksen käskyjä.

Tulee aika, jolloin Koskelakin niitä noudattaa. -Jos sellanen aika tulee, -

niin sillä hallituksella on mulle yks ainoo määräys.

Mutta te myöhästyitte! Teitin piti tappaa työväki yhtäkkiä.

Lahtarikaartinne ei ole kunnossa. -Uskooko Koskelakin noita valheita?

Teidän kelvottomat johtajanne ovat pettäneet teitä!

-Koko teitin elämänne on ollu yhtä pettämistä!

Sananne ei oo pitäny koskaan, ei edes paperiin kirjottamanne nimi!

Häpeisitte saatana, jos vielä hävetä osaatte!

-Jos Koskela luulee, että minä pelkään räyhäämistä, hän erehtyy.

Mitä sanot? En ymmärtä. -Mihin ne aseet on viety?

-Minä en tiedä, toiset miehet on vieny ne.

-Mun pitää tarkastaa huoneet. Se on paronin oma syy. -Teet kuten tahdot.

Minulla ei ole mikään keino estää se.

-Pojat, tarkastetaan huoneet!

Miksi te tulette tänne? Jättäkää vanhat ihmiset rauhaan.

-Haemme kartanon aseita. Meitin on pakko tarkastaa huoneet.

-Hei pojat, kattokaa partaäijää tuolla seinällä.

On kultaset raamit.

Mööpeleissäkin on kultaa.

Haistakaa, pojat, oikee herrasväen haju.

Se lyö kuulemma yhdellä käpälällä miehen kuoliaaksi.

-Toi olis selvä yhdellä laakilla! -Annetaas sen olla. Mentiin.

-Kaikki pantiin paikoilleen. Ollaan meinaan jonkin verran herrasmiehiä.

-Ei löydy? -Ei tällä kertaa.

Neuvon paronia ottamaan huomioon ne määräykset, joita työväki antaa.

Niitä ei anneta leikin päiten!

Saataiskos me siirtää teitin puhelin toistaiseks työväentalolle?

-Ole hyvä vaan. Mitäpäs minä sillä tekisinkään.

-Tulisitte ny vaan tekin mukaan. Pitäis esikuntakin perustaa, -

ja pystyisittekin paremmin, jos tulee uusia lakeja ja semmosia.

-Kiitoksia paljon, mutta minä tyydyn tähän vähäpätöiseen loukkoon.

-Tulisitte ny vaan. Eihän tässä oo tarvinnu tippaakaan verta, -

niin ettei pitäs olla omantunnonsyitäkään. -Niin...

Ehkä minun ajatukseni saattaa tuntua sinusta väärältä.

Mutta minä uskon, että porvaristomme ei olisi -

ajan mittaan pystynyt potkimaan työväestön nousevaa valtaa vastaan.

Uskon sinun vilpittömyyteesi ja toivon menestystä työllesi, -

mutta minun on mahdotonta ottaa siihen osaa.

-Olisko meitin pitäny varrota niin kauan, että ne olis vallan ottanu!

-"Niin ikään ovat naisen rinnat -

saman keskustan kanssa fyysillisessä yhteydessä".

"Sen takia niillä onkin suuri merkitys rakkauselämässä."

-Kuka semmosta kirjottaa? -Tämä näin tämä... N.R. af Ursin.

-Pojat, siinä on valoo kansalle!

-Olkaa hiljaa nyt.

"Kuten huulet, on nenäkin suorassa yhteydessä sukupuolielimien kanssa"

"Väitetään, että herkät miehet voisivat naisen tuoksusta sanoa, -

onko hän eroottinen luonne, vieläpä onko hän impi".

-Tota mä en usko! Ei semmosta nenää kellään ole! Ei saatana ole!

-Kyl on kamalia kirjotuksia! -Hss!

-Poika, lähe saattaan Elmaa. Ei se sua turhan takia syötä.

-Anna pistooli. Mä lähden henki- vartijaks, en mä muuten uskalla.

Osku, sanoiksä jotain?

-Juu. Hyvää yötä vaan.

Mihinkäs herra menee? -Laurilaan. -Onkos Anttoolle asiaa? -Ei.

Mutta siellä on kivan näkönen tytär. -Pysy siellä vaan!

Istutaan tohon! -Istu sää, jos olet väsyny!

-Älä helvetti hakkaa! Se tekee kipeetä. -Saa tehdäkin!

-Mikä sua oikein vaivaa? -Mua ei tartte kouria.

Enkä mä tommosesta mettäkulmalaisesta välitäkään!

-En mä väkisin kenenkään hameenhelmoissa juokse.

Sanotaan morjes ja ollaan sujut.

-Mene vaan! Et sä mikään mieskän ole!

Mee äirelles kanteleen!

Tunnussana! Jollette heti tuu tielle kädet ylhäällä, niin mä ammun!

Anteeksi...

Viekö tämä tie Vammalaan?

-Ei tää tie mihinkään Vammalaan vie.

-Sitten meitä on neuvottu väärin.

-Kääntykää tohon suuntaan ja kävelkää kädet ylhäällä!

Saatte selittää asianne kirkonkylän esikunnassa.

Aku ja Elias, otatte hevosen ja lähdette kyytiin.

-Lahtareita ne on! Olis pantu läpiä täyteen!

-Ketään ei ammuta tutkimatta!

Suuria uutisia: -

koko Pohjanmaa, Savo ja Karjala ovat valkoisten käsissä.

Venäläiset on riisuttu aseista.

Ruotsista on tullut joukkoja rajan yli valkoisten avuksi.

Valkoiset lähenevät nopeasti Tamperetta. -Kuinka saatoin epäillä!

Pohjalaiset, Ilkan jälkeläiset! Ja jääkärithän ovat jo Suomessa!

Päivää, Akseli. -Päivää!

-Ajattelin, että voisin auttaa siviililuontoisissa asioissa.

-Sehän on hyvä! -Tämä ei merkitse, että minun kantani olisi muuttunut.

Huomautan, että talo on työväen- yhdistyksen, ei punakaartin.

Toivoisin vuokralaisen pitävän lattiat paremmassa kunnossa.

-Kesä kuivaa minkä kasteleekin.

-Täällä laastaan maata porvareista, eikä laattioita!

-Joka ei pysty huolehtimaan edes omista jaloistaan, -

on nähdäkseni kykenemätön siivoamaan mitään muutakaan.

Kukas se oli, joka täällä sillai sano? -Elias.

-Otas luuta kätees ja lakase toi lattia!

Jos joku sille vielä suutaan soittaa, se saa minusta kaverin!

-Teehän puhdasta jälkee!

Akseli, toveri plutoonan päällikkö, Halmeella on tärkeää asiaa.

Minulla olisi Akselille kahdenkeskistä puhuttavaa.

Kun lähetit ne kaksi vankia kirkon- kylään, mitä kirjoitit siihen paperiin,-

jonka panit heidän mukaansa? -Sen kuinka ne oli vangittu ja mistä.

Mitäs siitä? -Heidät on nyt surmattu.

-Älköön vaan ruvetko sitä mun nimiini puhuun.

Se paperi on esikunnassa. Mun tuntoni on puhdas.

Sitä paitsi Lylyssä on tapettu työväenyhdistyksen puheenjohtaja,-

Jäsenkortti lyötynä naulalla rintaan. -Nämä surmatut miehetkö sen teki?

-EI tietysti. -Entä jos tuleekin tappio?

Olisiko oikein, jos sinua rangaistaisiin tästä?

-Sillon mua rangaistaisiin monesta muustakin asiasta syyttä. (Puhelin.)

Toisen plutoonan esikunta, Koskela on puhelimessa.

Niin? Ja kolmelta huomenna asemalla?

Valenti! Tuus kirjottaan ylös, täältä tulee sanoma!

-Niin? -Tais tulla rintamalle lähtö.

Sää tulisit sillai vaan, mut et oikein sillai...

-Mut jos tällai...

Älä lähde rintamalle! Karkaa! Lähdetään yhdessä pois!

-En mä voi jäädä pois.

-Tuletko sä sitten takasin mun tyköni, vaikka mitä tulis?

-Tuun tietysti.

Saat tehdä mulle mitäs vaan tahdot.

Ei sunkaan kukaan vaan menny ohi?

-Ollaankos me ny sulhanen ja morsian? -Ei vielä.

Sitten, kun sota on loppu.

Isä sano, että me saadaan maata Töyrystä.

Äite sano, että mä saan vaatetta, ku työväen valta tulee ja köyhätkin saa.

Et sää musta välitä. Sä puhut kaikki niin väsyneellä äänelläki.

-Kuinka virkeellä äänellä se täytys sanoo? -Vanno se.

Laitetaan kädet yhteen tällai, niinku hevoskauppiaat.

Sitä valaa ei voi rikkoo.

Ny sano: "Mä tykkään susta".

"Kun mä tulen rintamalta takasin, mä meen sun kanssas naimisiin."

-Mä tykkään susta.

Kun mä tuun rintamalta takasin, mä meen sun kanssas naimisiin.

-Ollaan oikein rakkaat toisillemme.

-Pannaanko kravatit, ku Tampereelle mennään!

-Älkää riemuitko, sinne tuppaatte kuoleman suuhun.

-Tää onkin vilmenen taisto! Voiton Jälkeen kaikki aseet hävitetään!

-Sitä ei tiedä kenen viimenen taisto se on.

-Älä ny sitten turhaan huolehdi.

-Pojat, tulkaa sanomaan hyvästi isälle.

No, olkaas kilttiä poikia sitten. -Joo.

Perkele, olis ny pyssyt, ni sais ampua kunnialaukauksia!

-Aseet saatte teknilliseltä opistolta!

-Minä pikkusen luulen, että Late tulee ryntäämään rajusti!

-Saatana, ei lähde muualta yhtä komeeta joukkoa kuolemankentälle!

Jos joku vastustaa, ni sanokaa, että minä olen Pentinkulmalta, perkele!

-Teidän pahojen tekojenne tähden saa vielä viattomatkin kärsiä.

-Älkää ny muori surko, kyllä tämä tästä. -No, pidä ittes miehenä.

Punakaartilaistoverit, torpparit ja maatyöläiset, -

liitytte tehdastyöläistoverienne rinnalla yhteiseen taisteluun -

sortajia ja orjuuttajien lahtarilaumaa vastaan!

Kun uljaat punakaartilaiset marssivat, niin köyhälistö iloitsee -

ja lahtarin sydän vapisee!

(”Kansainvälinen".)

Vaunuihin! -Vaunuihin!

(Juna viheltää.)

Ei tuu konnari kyseleen lippuja, pojat.

-Ensi kerran mennään omalla junalla.

-Uskokaa pois, ei meittiä viedä Tamperetta kauemmas.

Kansan Lehdessä luki, että Mannerheim on lähteny jonnekin -

kokoon uutta armeijaa, kun vanha on karannu.

-Köyhä Suomen kansa katkoo kahleitansa, -

kärsimysten malja jo kukkuroillaan on

Raakaa sortovaltaa vastaan nostaa maasta armeijastaan...

"Hyvä ystävä. Koko lopun yötä vuotivat kyyneleeni, kun aattelin, -

että kohtalo meitin erottaa. Älä mene eturintamaan vaan ole takana"

"Aattele vaan, että saamme pienen palan maata ja pienen mökin."

"Sitten saat pitää omaas kauan ja tehdä sille taas mitäs vaan tahdot."

"Piirsi rakkaudella oma ystäväsi."

Onko käyny pahasti?

-Miks tommottii kysyt? Eks nää, et on knupist läpi!

Ensin vallataan toi kylä tossa noin.

Sitten toi kylä tossa noin ja sitten toi tossa.

Siitä jatketaan suoraan Vaasaan saakka.

Sivustaan teille asetetaan varmistusvartiot.

Vastarinta nujerretaan, mikäli sitä nyt yleensä ilmaantuu.

-Tulepas tänne, Ylöstalo. Tosta noin minä panen sen menneen.

Jätät yhden plutoonan reserviin, -

muulla komppaniallas kierrät talvitietä.

Sitä ei ole kartassa, -

mutta vakoojat on ottanu selville, että se on ja se mennee kylään.

Tosta noin sen pitäis mennä. Annat sieltä sivustatukea.

Suksilähetti pitää yhteyttä minnuun ja opas ohjaa mettätielle.

-Akseli, tuu sääkin kattoon.

Joo, kyllä siinä näkyy olevan.

-Ei parane hävitä. -Hyvähän se on, että on vaan yks kulkusuunta.

Taapäin ei parane ottaa askeltakaan. Siellä on hauta.

(Konekivääri, räjähdyksiä.)

Älkää juosko saatanat! -Älkää perkele!

-Takaisin, mutta järjestyksessä!

Elias, puhalla merkki!

Nyt lähetään!

Takasin! Takasin! Pian linjaan pitkin tienviertä!

Ne ryntää sivustaan!

Rauhallisesti, poijaat!

Rauhallisesti! Pitkin tien viertä!

Anna merkki!

Rauhallisesti, poijaat!

Mitäs ne nyt tehdään? -En mä tiedä.

Kai Ylöstalo pani lähetin kysyyn ohjeita.

-Täällä meille tulee pirunmoinen yö. Vaatteet on märjät, pakkanen yltyy.

Menisit edes kattoon, onko se mitään tehny. -Mä meen.

Myttyyn on menny kautta linjan.

Meitin on käsketty pittää nää asemat toistaiseks.

Mää en vaan tiedä, kuinka kauan.

-Jos joudutaan koko yö oleen tässä, lämmintä ruokaa täytys saada.

-Niin kai. Jos sää menisit hankkiin.

-Taidettiin pojat lähtee saamaan selkäämme.

-Vilppulassa on kovat taistelut. -Jos ne enää sielläkään taistelee.

-Jää se menemättä Vilppulassakin, jos luotetaan, että muualla mennään

-Etpäs ittekään päässy!

-Kyllä niitä paikkoja on, kun vaan menemisen halua riittää!

-En tiedä, mutta kyllä torvi soi kumminkin! Ei soitossa vikaa ollu.

-Kartanon äijälle on tehtävä jotain. Sehän tekee mitä tahtoo!

-Kylässämme on täysi järjestys. Se säilyy, mikäli minusta riippuu.

-Saitko sinä sen sopimuksen? -Hän ei suostunut allekirjoittamaan.

-Semmoiset ihmiset uskoo vaan, Jos niille lyö nyrkin pöytään!

Panen sinne miehet, jotka selvittää asian! -Ovatko he tehtävän tasalla?

En halua kiristystoimenpiteitä. -Kyllä ne miehet tehtävänsä osaa!

Kuka siellä? -Tilattoman väestön alakomitea! Lain nimessä, aukaskaa!

Herra nousee ylös.

Kun ystävänne santarmit kuulus- telivat minua, minun piti seisoa.

Sanokaas nyt, missä ne kartanon aseet on.

-Ne annettu pois. Olen sanonut.

-Kysyin, missä on kartanon aseet. -Olen antanut pois.

-Siis aseistanut vastavallan- kumouksellisia! Paha, paha rikos!

Vastaisen varalle kirjoitatte sitoumuksen, pyydätte anteeksi -

ja lupaatte uskollisuutta kansanvaltuuskunnalle!

-En voi antaa lupaus noudattaa lait, jotka ei ole lakia. -Kirjottakaa!

-Minä en voi.

-Kirjota! Saatanan verenimijä! -Minä en voi!

-Hän ei tee mitään pahaa!

Hyvät miehet, antakaa vanhat ihmiset olla.

Minä pyydän teitä. Minä rukoilen teitä.

Minä tiedän, että aseet on viety pois. -Rouva poistuu nyt.

-Armahtakaa vanhat ihmiset. Teillä myös isä ja äiti.

Ettekö usko Jumalaan? -Paroni on vangittava, -

koska hän ei allekirjoita eikä lupaa olla vastustamatta työväkeä.

-Magnus, skriv under, jag ber dig. För min skull.

-Jag kan inte.

-Julistan herran vangituksi. Te lähdette nyt mukaamme.

-Jättäkää hänet kotiin.

Hän on vanha. Te teette hänelle pahaa.

-Ei hänelle mitään pahaa tapahdu. Rouva voi olla huoleti.

Heittäkää ruumis ojaan!

Älä saatana istu mun jalkani päälle! Sitä rupee pisteleen!

Jumalauta, meitä ammutaan

Veljet, siskot, tulkaa auttamaan

Veljet, meitä uhkaa vaino taas...

Kuka tämän on tehnyt?

-Ny olis kaiken paras, että hankittas tänne poliisikoira.

-Preeti, sinä saat mennä kertomaan valttarille.

Hän vieköön sanan rouvalle, kun on tutumpi. Minä lähden kirkonkylään.

-Sulla on suurempi huoli porvareista ku vallankumouksesta!

-Vanhuksen murhaaminen ei ole mitään vallankumousta!

-En ole eläissäni ketään tappanu, enkä tapattanu!

-Syylliset on saatava vastuuseen. -Keräämme uuden komppanian!

Hyökkäykset on menny myttyyn kaikilla rintamilla!

Vaikka rankaisisit noita murhaajia, ei sua tappion tullen säästetä!

Ammuttavat on jo nimetty! Ja säkin kuulut niihin!

-Älkää peljätkö, sillä saatanankin ajalle Jumala on pannut määrän.

Älkää peljätkö, -

sillä hän voi saada vain ruumiimme, mutta ei henkeämme.

Tämän vainajan osoittama rohkeus olkoon meille esimerkkinä siitä, -

mitä oikeus ja totuus saattaa meiltä vaatia.

Sääli sellaisia olentoja kohtaan, -

joiden ainoa keino on raakuus ja väkivalta.

Antakoon Jumala heille anteeksi, jos voi.

-Sun haltuus, rakas Isäni

Mä aina annan itseni...

Kuka te olette? -Etkö sinä tunne?

Minä oon Emma. -Hyvä on.

Menkää sanomaan esikuntaan, että lappu on tallella.

Tuntoni on puhdas. -Nuku nyt vain, Aatu.

Olenko minä jotenkin sairas? -Olet, mutta sinä paranet pian.

Halme parani hitaasti, mutta kylän tapahtumiin hän ei ehtinyt puuttua.

Laurilan Uuno oli päässyt linnasta ja kävi kotona matkalla rintamalle.

-Olisin pannu ne laulaan kultapillua latinan kielellä, -

mutta toi yks saatanan kraatari on hääränny koko ajan välissä!

Mene seisoon kuorman päälle ja huuda: "Eläköön vallankumous!"

-Ei sunkaan tässä ny ennää leikkiin tarvitte ruveta? -Luikki!

Huuda "Eläköön vallankumous!" -Armahtakaa Jumalan tähden!

-Eläköön vallankumous.

-Oikein riemurinnoin! -Eläköön vallankummous!

-Eikö oikeutta enää maailmassa ole! -Älä sä saatanan kenopää siinä inise!

Miksen mä laske kuulaa läpitte tommottista saatanoista!

-Nyt sä ämmä haukut oravaa! Tuus tänne!

-Mitä? Jessus siunakkoon! -Tehkää mulle minkä teette, -

mutta sen verran pitäs olla miestä, ettei naisihmiseen kosketa.

-No, ei kosketa!

Mutta hauku oravaa tai äijä putoo kuorman päältä niin kuin teeri!

-Hau, hau, hau, hau, hau, hau!

-Ampukaa sitten, mutta...

-Lopeta perkele, ei sua oravatkaan pelkää!

-Mene sissään, äiti.

Jokos se ny sitten alko?

Älkää sinne jääkö! Eteenpäin! Puhalla torvees!

Osku pyysi apua! Lahtarit on ihan silmillä! Jäädään kierrokseen!

Mikäs sun on? -Jalkaan sattu! Älkää jättäkö mua! Ne tappaa!

-Lähde sä auttaan Akua!

Pois perkele! Ollaan kahden! Nääkin loppu jo!

Pysähtykää! Takaisin ketjuun!

Ei tässä hättää 0o, meitillä on aikaa vielä!

-Päälliköt uhraa meidät, että ne kerkiää itte alta pois!

Me joudutaan saarroksiin! -Eikä jouduta! Älä provoseeraa!

-Jalon kansan parhaat voimat lähtee ny!

Tappele, jos tahdot! Late kävelee! -Menkää, saatana! Juoskaa kotio!

Lahtari panee narun kaulaan! -Älä huuda! Ei jäädä tapettavaksi!

-Mä lähden kotio ny! Jatkakoon tappelua ne, jotka on sen alottanu!

Esikunta haistakoon pitkän vitun! -Vallankumoussoturi ei jätä veljeä!

Toverit, älkää jättäkö haavottuneita veljiänne! Toverit!

Veljet! Älkää menkö!

Veljet, älkää menkö!

-Terveet miehet pois reestä!

Hakekaa haavottuneet Punasesta Rististä! -Hellitä äijä! -Pois reestä!

-Menkää saatanat! Juoskaa niin perkeleesti vaan!

-Koita kestää vielä vähän matkaa!

Lahtari kiertää! Lahtari kiertää!

Rintama on puhki!

Mannerheim on noussu ilmalaivasta 6 000 miehen kanssa Ikaalisissa!

Vol perkele!

Ei siellä ole enää meikäläisiä, me ollaan viimeset.

Kuolleita ja haavottuneita jäi kyllä paljon.

-Missäs teitin päällikkönne on? -Komppanian päällikkö kaatu eilen -

ja plutoonan päällikkö ampus ittensä, ku haavottu.

Kevään kuluessa murtuivat punaisten kaikki rintamat.

Vallankumouksen sielu rusahteli särkyessään.

Perääntymismatkalla johti Akseli komppaniansa kotikylän kautta.

(Ampumista.)

Se purkautuu vilmeistään huomenna. Meitin on päästävä alta pois.

-Mutta jos pojat sittenkin lähtis? -On viisainta, että ne jää.

Pojille ei voi tulla mittään raskasta, mutta mun on toista.

-Jos mä kuitenkin puhusin kirkkoherran kanssa.

-Sen eessä ei mun puolestani rukoilla!

Poikien puolesta voitte puhua. -Älä, poika! Nyt on turha ylpeillä!

Aku, sua kysytään siellä.

Se Laurilan plikka kiertää nurkkia. Sellasen sakin olis parasta lähtee!

Semmosen pelin siellä Töyrylläkin pitäneet.

Lähdekkö sä? -EI siitä mitään tule.

-Otettas jostakin hevonen, mää ajan. -Venäjälle on vaikee päästä.

Miks sä lähdet? Eihän ne naisille mitään tee! -Äiti pakottaa.

Ei ne isän kanssa itte minnekään lähde, -

mutta meitin täytyy Uunon kanssa mennä, kun meitit tapetaan kaikki.

Töyryn karjakko on sanonu niin.

-Kyllä tää jollain lailla selviää. Tuuthan takasin kotia sitten?

Tulethan?

Älä sitten aattele meittiä. On ittelläs helpompaa.

Meitillä on täällä kyllä varjelija.

-Se musta pahinta on aatella, että te täällä surette mua.

Yksin mä selviäisin, mutta Hellperi jättää mulle pakolaisetkin.

On koitettava läpitte Venäjälle.

Mutta mä tulen takasin, sitten kun siihen on mahdollisuus.

Herätänkö mä pojat? -Ei, älä herätä.

Kaikesta huolimatta, pankaa sen nimeks Voitto.

Hyvästi. Äläkä suotta poraa. Täytyy kestää.

Elma! Jos Elma meinaa lähtee, ni rupee oleen ne ajat.

Terve sitten. Auttakaa poikia ja Elinaa. Mä korvaan, jos tulen takasi.

(Oveen koputetaan.)

Lähdettäs vähän esikuntaan!

-Mitä asiaa sinne keskellä yötä on? -Se on esikunnan määräys.

-Mitä hän on tehnyt? -Turpa kiinni, kenopää! No, ryysyä niskaan!

Ja jollet sä lähde, kuolet siihen paikkaan!

-Isä, isä, isä...

Pysähdy! Tuleekos mielees menneet? Ny on niiden aika!

Sä olet varronnu tätä päivää, -

mutta sä et tätä lahtarien riemujuhlaa kattele!

-Isä meidän...

Jessus... tulkaa pian!

Isä, isä! Isä!

Ptryy, ptryy!

Ootteks te vahdissa? -Vähän katton perään. -Heittäkää se kivääri veteen.

-Hä? -Sanokaa, että teitit on pakolla otettu kaartiin.

Jos sinä sittenkin jäisit lasten kanssa. Ei ne teille mittään tee.

-Eikä. Me tullaan mukkaan. Ei me sinua yksin jätetä.

Piileskelystä on tuskin mitään hyötyä.

Enkä minä ole tehnyt mitään, minkä vuoksi minun pitäisi piileskellä.

Mikäs äijä sinä olet?

-Minä oon semmone Kivivuori vaan. -Onko punasia näkyny?

-Ne lähti jo eilen. -Jos valehtelet, se on kuolemaks.

-No, käy itte kattomas, jos et puhetta usko.

Ilmari! -Ilmari! Ilmari!

-Onko kaikki hyvin? -On, Jumalan kiitos. -Jääthän sinä edes viikoksi?

-Olen vain iltaan asti komentajan luvalla. -Tulit kuin johdatuksesta!

-Pyysin päästä mukaan näihin joukkoihin.

-Minkä arvoinen sinä olet? Kapteeni, majuri? -Luutnantti. -Luutnantti...

Missä Uuno on? -Kai sä tiedät, että se on lähteny jo.

-Samantekevää. Niin kauas se ei pääse, ettei löydy.

Sää menet ny läpitte kapeasta portista! Alas kävellä, sonni!

Miksi näin paljon miehiä ja kivääreitä?

Jo periaatteeni kieltää minua tappelemasta. -Vai niin.

Lähdetääs nyt kumminki.

Tässä on Suomen sotilaalle. Oletteko te haavoittunut?

-Pienen kramaleen veti.

-Mennään jonoon takasin, ei toi akka huomaa.

-Kyllä se perkeles näkee, ku sen silmätkin on noin muljollaan.

-Voi, voi! Se olisi meistä kovin hauskaa! Mitä?

Hauskaa olisi. Hetkinen, Ilmari on tuolla. Minä kysyn heti häneltä.

Yllön isäntä onnitteli ja ehdotti sinua pitäjän komendantiksi.

-Minähän olen armeijan palveluksessa.

Joku Isäntä ei voi määrää minua minkäänlaiseksi komendantiksi.

-Suojeluskunnan esikunta järjestää asian muodollisesti. -En halua.

Menettäisin tilaisuuteni. -Sota on lopussa! Mitä voit enää saavuttaa?

Kolme vuotta olen odottanut, ja nyt sinä lähtisit.

Siitä saat, Vilho.

Vaivaistalosta tehtiin vankileiri. Kunnallistalolla istui kenttäoikeus.

-Kartanoon tuli kolme miestä, jotka veivät paronin ja murhasivat hänet.

Mitäs sanotte tähän? -Kysymys on tarkoitukseton.

-Myönnättekö soittaneenne esikuntaan -

ja pyytäneenne miehiä kiristämään sopimuksen paronilta?

-Myönnän soittaneeni, mutta kiristyksestä en ole puhunut mitään.

-Myönnättekö osallisuutenne murhaan?

-Herrat tietävät, että syytös kohdaltani on järjetön.

-Vartiomiehet! Viekää hänet eteiseen!

Tuomio oli pian valmis.

Viiden minuutin kuluttua kutsuttiin Halme takaisin.

Kapinasta laillista hallitusta vastaan, osallisuudesta murhaan -

ja laittomaan vapauden riistoon -

tuomitaan ammuttavaksi kenttäoikeuden päätöksellä.

-Hyvät herrat, miksi te ette anna minun kuolla aatteeni vuoksi?

Miksi te häpäisette minua murhaajan nimellä?

-Elkös niitä puheita jo oo tullu pidettyä?

-Hyvät herrat. Te olette todellisia syypäitä tähän kapinaan.

Antakaa siis armo itsellenne lievillä tuomioilla.

-Viekää hänet ulos!

Per aspera ad astra.

Kuules Artturi, mää siitä Jokisen asiasta.

Sen sais mun puolesta ampua, mutta meillä ei muut osaa hoitaa konetta.

Mulla on talven tukit sahaamatta. -No, jääköön sitten, jos niin on.

Määrään hänet pakkotyöhön sun takuus alla.

-Joo. Ja ampuu hänet sit, jos mä toisen saan.

No, jokos toi nyt västäräkki on?

Katoskin. -Ei se västäräkki oo, keikkuu muuton.

Mitäs asiaa Kivivuorella on?

-Tulin puhuun appeni puolesta, ja koko tästä oikeudesta.

-Mitäs puhumista niissä on?

-Tuomioistuimen jäseninä on suorastaan asianomistajia.

-Onko maassa lainkuuliaista Ihmistä, joka ei olis asianomistaja?

-Sitten pitäis jättää tuomitseminen, kunnes tunteet on jäähtyneet.

Ja appeeni eivät sovi kuolemanrangaistuspykälät.

Ei hän ole murhannut eikä osallistunut murhiin!

-Kivivuori saa jättää lain vääntelemisensä ja lähtee ulos!

-Pankaa vaan laidasta laitaan!

Ruumiita tulee ja hautoja syntyy, mutta sosialismi jää tappamatta!

Ymmärrän hyvin nämä poikkeukselliset olosuhteet.

Olen tuntenut nuorimmat Koskelan veljekset jo pienestä pitäen.

Minun käsitykseni on, -

että he ovat olleet aivan vanhimman veljensä johdettavissa.

Tuskin he olisivat omin päin ryhtyneet koko kapinaan.

-Mutta he ovat ase kädessä...

Voi olla hyvä luonne rauhassa, mutta sodassa koko saatana!

He kaartilaiset, kapinalliset!

-Vähän niitten isän takia... Se on kovasti kunnollinen mies.

-Olen täysin samaa mieltä Isännän kanssa.

Vanha Koskela on tehnyt parhaansa tehdäkseen pojista kunnollisia.

-Emme tuomitse isää poikain teoista! Oliko kirkkoherralla jotain lisättävää?

Ellei ole, kiitoksia teille.

On niin paljon eriäviä mieli- piteitä, että on syytä äänestää.

3 - 2, kuolemantuomio.

Mitä? -Puhutaan sitten.

Olettekos te Koskelan emäntä? -Kyllä. -Mulla on huonoja uutisia.

Isänne on vangittu, mutta hänellä ei ole hätää.

Teidän pojat on saaneet kuolemantuomion.

Pitäis tehdä jotain, että saatas ne pelastetuks.

Mä vaan meitin poikien takia...

Kyllähän kirkkoherrakin tietää, ettei meidän pojat mitään pahantekijöitä...

-Hyvä Koskela, minä olen yrittänyt parhaani.

Mutta yksikin purettu tuomio tekee muutkin tuomiot merkityksettömiksi.

Viha on niin ankaraa. Ne murhat. -Mutta ei meidän pojat ole...

-Jos minä yritän vielä puhua.

Mutta jos te menisitte itse, kuuntelevat isää paremmin.

Tuomiot pannaan täytäntöön. Tehtäväni on niiden valvonta.

Kaikki mielenosoitukset ovat turhia.

Silander, Kalle August. -Minä olen.

-Jokainen vastaa sanomalla: paikalla.

Halme, Aadolf Aleksander.

-Paikalla. -Laurila, Anton Kustaa. -Hmmm!

-Ylöstalo, Kalle Armas. -Paikalla.

-Koskela, August Johannes. -Paikalla.

-Koskela, Aleksis Johannes. -Paikalla.

-Liikkeelle!

Mä autan. -EI, kyl mä itteki.

(Halme laulaa:) Minä vaivainen oon mato, matkamies maan...

-Hiljaa! Ei saa laulaa!

-Emme ole enää teidän käskyvallassanne.

-Joko pani sosialistinkin veisaamaan? -Hiljaa siellä!

-Kuka lie kodin, kaupungin löytänytkään...

Seis!

Jalalle vie!

Silander ja Halme, menkää seisomaan tuonne!

Saa kääntyä selin, jos haluaa. Silander, menkää paikallenne!

Ei, ei, ei, ei...

Hyvästi, toverit. Jumalan armoon turvaten minä kuolen, -

mutta viattomana Ihmisten edessä.

-Huomio!

Tulta!

Ylöstalo ja Laurila.

-Tähän parlin on mullakin asiaa!

-Laske läpitte, perkele! Hautaa pystyyn, että menee vähempi maata!

-Huomio!

Tulta!

Koskelat.

Kummin päin ollaan? -Eteenpäin.

Hyvästi. Älä pelkää.

-Huomio!

Tulta!

Ompelija on tullut vanhaksi. Ei tee niin hyviä pukuja kuin ennen.

-Vartalossasikin on tapahtunut muutoksia, mammakulta.

-Älä sano minua mammakullaksi.

"Mamma" on ruotsalaisperäinen sana ja minulle vastenmielinen.

-Koskelan vanha emäntä kysyy kirkkoherraa.

Tulin puhuun niistä pojista. -Niin, otan osaa.

Olkaa hyvä.

-Mä aattelin, että siunattuun maahan...

Ja sentään siunata...

-Niin, en voi vielä luvata. Ikävä kyllä.

Ehkä sitten, kun tämä viha tästä tasaantuu, ehkä sitten. -Niin.

Kun ne pojat ei oo tehny kellekään mittään.

-Niin.

Tuota... Sitten minulla on yksi hyvin ikävä asia.

Kun Akseli on Llyönyt laimin vuokranmaksun torpasta -

ja ilmoittanut julkisesti, ettei hän aio sitä enää suorittaa, -

seurakunnan hallinto katsoo hänen sanoneen sopimuksen irti.

-Jaa. -Sanokaa nyt sitten Elinalle tämä.

Sanomattakin lienee selvä, ettei meillä ole mitään osuutta siihen.

En minä mahda mitään Akselin herättämää katkeruutta vastaan.

-Nii...

Ootteko nähny pikkupoikaa, jolla on harmaa villapaita? -En oo nähny.

(Tulitusta.)

Tunnet sä, mitä noi on? -Yhtä hyvin kuulin ku säkin.

Lapset, menkää äitenne luo!

Tie poikki! Saksalaiset edessä! -Miehiä eteen!

-Sakemanni edessä! Miehet ketjuun! -Miehet marssivalmiiks!

Täällä on pyssyjä! -Lisää miehiä eteen!

Plikkaa ei halla pane! Paa kivääri pois!

-Suus kii! Meen sinne, minne säkin!

Jos ette semmosia raukkoja olis, ni ei tässä nyt oltas! -Tule pois!

Jos hengissä selvitään, saat pusun! Kohti Pietaria! Antaa mennä!

Ristus saatana! -Osku alas!

Osku! Osku! -Tänne, miehet! Mitä te pelkäätte?

Jos löytyy vielä aseita, se on nappi- kuolema ilman muuta. -Kuula, kuula.

-Ne on makasiinissa kaikki, mitä niitä jäljellä on.

Lahteen, Fellmannin kentälle koottiin antautuneita.

10 000 ihmisen murhenäytelmä hyrisi vaimeana itkuna ja puheena.

Ja siellä, kärrynpyörään nojaten, -

nukkui myös punapäällikkö Akseli Koskela.

(Ampumista.)

Missäs ammutaan?

-Oo hiljaa. Täältä viedään ihmisiä.

-Mihinkä? -Tuonne mäkeen. Sieltä se kuuluu.

Älä lähde sinne. Ne kyselee johtajia, ja joku voi möläyttää.

-Vieköön sitten.

Hei, apteekkari, opettaja ja Töyryn pojat! Nyt piiloon! Akseli!

-Jaaha, täällä sitä nyt sitten ollaan.

Tämän miehen me haluamme ensimmäisenä.

-Onko hän tunnettu? -Oikein hyvin.

Koskela, siellä kotona on monia, jotka kaipaavat teitä.

-Häntä el anneta. Komppanian- päällikkö on arvokas kuulusteltava.

-Laurila ainakin lähtee. -Meitillä on vähän asioita keskenämme.

-Olisitte kyllä kuulunu Halmeen ja veljienne viereen! -Missäs ne on?

-Maan alla! ja siellä ootte kohta tekin!

Mentiin.

Älä muistele pahalla.

(Ovien kolinaa.)

Koskela, Akseli Johannes!

Hei, kaveri on heränny.

-Vähän vettä... -Ei ne perkeleet anna sitä.

-Missä me ollaan?

-Pelkääks kuulla? -En. -Tää on kuolemanselli.

Täältä mennään suoraan suohon.

Hei, anna se karvalakki kaverin pään alle.

-Enhän minä ittestäni, mutta kun mulla on kahdeksan lasta.

-Älä poraa, plikka, äläkä rukoile!

Saatana, ei tuolla ylhäällä mitään taivasta oo!

Sen on herrat keksiny, että köyhä kansa olis nöyrää!

Kun suohon mötkähdetään, ni se on slut, perkele! -Vettä...

-Vettä, saatanan takkutukat!

Älkää saatana janoon tappako! Ampumisesta herrat puhu!

Mutta siitä mun mieleni on hyvä, ja sanon sen vaikka montun syrjällä,-

että mä sen saatanan ampusin!

Mä kysyin, että annatkos työtä.

Pani äijän pois töistä, kun kuulu yhdistykseen.

Ja siskon kanssa.

Läpitte mää laskisi!

Mä olin kloppina kuorossa. Mulla oli sonoori ääni.

Laps Suomen ällös vaihda pois -

sä maatas ihanaa

SILU leipä vieraan karvast' ois -

ja sana karkeaa

Hakkarainen, Kalle Kustaa. Miinalainen, Pirkko Elisabet.

Kulmala, Aliina Loviisa. Heino, Aadolf.

-Morjens, kaverit!

Älä itke, äitini...

Saatanan takkutukka, älä töni!

-Jokos tää kelpaa? -Kyl se hyvä on.

Jos vielä ton sängynpeitonkin.

Vääpeli on sitten kamala!

Mä oon niin kamalan kippeeki, ku on niin vähän ruokaa.

-Tosta vähä... -Mä oon niin kamala kutiaanki.

Ai, ai, al...

Älä kiusaa sitä liikaa. Pyydä joskus vaan.

-Toiset menee leivän takia, en mää sillai...

Aune, ota nää. Ja hyvästi.

Mihinkä niitä viedään? -Saksaan saippuatehtaalle!

(Itkua.)

Seis!

Tästä poikki. Saa kääntyä selin.

Jeesus, ota lapset huostaas. Jeesus ota lapset huostaas!

Älkää!

(Elina:)"Isä ja /anne on päässy kotio."

Janne lupas koittaa sun asiassas, mutta sille ei annettu papereita."

"Me voimme kaikki hyvin. Pojat auttaa minua.”"

"Voitto on kasvanu ja tulee sinun näköseksi. Vartoomme sinua kotio.”

"Vaikka meniski vuosia, kun vaan tulet.”

"Rukoilemme yhdessä sun puolestas.”

-Murhista ja ryöstöistä sekä valtion- ja maanpetoksesta -

tuomitaan kuolemaan ja menettämään kansalaisluottamuksensa ainiaaksi.

(Akseli:) "Koska päätös syntyi äänestyksen jälkeen, -

tuomio lähetetään valtiorikosylioikeuteen”.

"Lisäksi teillä on oikeus anoa armoa.”

"Kun kirjotatte, -

pitää laittaa kuolemaan- tuomittu Akseli Koskela".

Ne tappaa sen...

Ne tappaa sen!

Ne tappaa!

Mä en jaksa! Mä lähden! -Älä Jumalan tähden!

Aattele lapsia!

Ota äitee kädestä. Ota äitee kädestä...

Ajattele, Jumala auttaa! Jumala auttaa.

Akselin armonanomus hylättiin, -

mutta kuolemantuomioita ei pantu enää täytäntöön, -

vaan ne muutettiin elinkautisiksi vankeustuomioiksi.

Kuulin kylällä, että olis pientä toivoa tuomioiden muuttumisesta.

Mitäs sanosit, jos se muuttuskin elinkautiseks?

-En mä jaksa aatella.

-Oon kuullu huhua aikasemminkin, mutta en oo viittiny mittään puhua.

Mutta ny voin sen sannoo, että se pitää paikkansa.

Älä nyt vaan ruppee parkuun, mutta se on pelastettu.

Tässä on kirje.

12 vuotta, onhan se pitkä aika, -

mutta varmasti se tullee vielä siitä aleneen.

-Mitä mä vuosista, mutta kun se saa elää.

Kirkkoherra kävi Kivivuoressa ja Ilmoitti, että häätö oli peruutettu.

Elina saisi muuttaa takaisin Koskelaan.

Velkkös plikan tavaroita?

-Joo. -Jokos sää kuulit, mitä meidän poika sano Haukkalalle, -

ku se esitteli uutta ojakonettansa? -En.

-Laten kanssa ei rehvastella, kun on konneista kysymys.

Se sano, että pakkohan sun oli uus ostaa, kun vanhas ammutit!

Nääs sen Rauhalan Artturin, joka oli ojuri niin viimestä päälle!

Poika tulee isäänsä, mitä suuhun tulee, perkele!

Mä nautin siitä!

No joo, mennääs taas! Hei!

Mies tulee kaukaa ja pimeästä.

Hän on päässyt vankeudesta ehdonalaiseen vapauteen.

Askeleissa on outojen matkojen paino, -

mutta käsi löytää tutuimman kädensijan.

Kuis sää osasit näin pimmeessä tullakaan?

-On sentään tie jääny mieleen.

Tekstit: Maire Peltola ja Kari Vetri Yle