Original subtitles

ETSINTÄKUULUTUS PALKKIO: 5 KULTARAHAA ELÄVÄNÄ

- Miten menee? - Hei. Etkö ole se julisteen heppu?

Mitä? En. Se on serkkuni.

Sillä onnekkaalla pirulla on paremmat poskiluut.

Uskon sen olevan sinä. Nappaan sen palkkion!

Odota! Jos minut annetaan pois, minut tapetaan.

Haluatteko kuolemani omalletunnollenne kuuden surkean kultarahan takia?

- Mitä sillä voisi edes ostaa? - Maatilan!

Voisin hankkia uuden vaimon. Vihaan vanhaa!

Vaihdan omani. Haluan myös uuden vaimon.

Odottakaa! Pyydän! Eivät kuningas ja kuningatar kuitenkaan maksa!

Katsokaa, mitä he ovat tehneet tälle ylväälle kuningaskunnalle.

He ovat ryöstäneet ja tuhonneet sen ja pilanneet elämänne!

Minkä mukaan ne mäntit -

saavat asua linnassa ja mässäillä lampaalla -

meidän muiden velloessa mudassa ja nääntyen?

Missä niin lukee?

- Perustusasiakirjassa. - Unohda, mitä sanoin.

Ehdotan, että hyökkäämme linnaan ja otamme omamme takaisin.

Kuka seuraa minua?

Marssimme taistohon

Koska aate siihen oikea on

Vaikka kertoimet tästä selvitä

On meille olematon

Ylväinä käymme seisomaan

Kunnes meitä käydään lahtaamaan

Armoo kukin anelee Ja housut kastelee

Kun meistä jokainen kuolee

Osuu veitsi, tappara

Hakataan, ei kukaan armahda

Jotkut suolistetaan kauttaaltaan Jotkut tankoo perään saa

Ja yhä tunnetaan

Kun silmiämme kuohitaan

On huomenn' katumus suuri

Mutta tänään taistohon

Kentäll' rehottaa ruumiimme mädäten

Jää jäljelle vain läikkä hurmeinen

Sitten maailma todistaa

Historiaan kirjoittaa

Oli puolellamme totuus

Silti mentiin kuolemaan

Ja jos tuuri sattuukin

Tästä selviit jotenkin

Mieles' sirpaleina ja raajoi pois

Etkä huussiin pääse yksin

He seisovat laella pientareen

Pikkurahaa pyytäen

Toivotonta, kyllä maar

Tän saisi täysin unohtaa

On huomenn' katumus suuri

Mutta tänään taistohon

Että onkin katumus viel' suuri

Mutta tänään taistohon

Ettepä enää isottele! Tuhoamme linnan palasiksi!

Eikä vain, kaikki? Siis eikö vain, kaikki?

Miksi musikaalit saavat aina tunteeni valloilleen?

Se pysähtyi. Niin kävi aiemmallekin.

Kas niin. Potkitaan sitä hieman.

Se toimi aiemmin. Yksi, kaksi, kolme.

Potku.

- Hienoa. - Hyödytöntä.

Miten tilanne huononi näin äkkiä?

Ne tyhmät lepakot söivät ruokamme. Saimme kaikki flunssan.

- Pahinta... - Älä sano sitä enää.

Meidän piti syödä se hobittiperhe.

Ei olisi tarvinnut, jos olisimme saaneet syödä iguaanisi.

Tad Cooper on lohikäärme, emmekä syö lohikäärmettä.

Se on lisko. Oikein mehevä, lihaisa lisko.

Rikhard, olen pahoillani, että piti syödä hobitteja.

Olen pahoillani, että pian on syötävä iguaanisi... Lohikäärmeesi.

Mutta emme voi muuta. Näännymme.

Odotas hetki.

"Sir Arnold Galavantin aluetta."

- Onko hän sukua sinulle? - Ei.

Ehkä.

Hyvä on. Hän on isäni.

Tiesin hänen asuvan näillä main. En vain halua nähdä häntä.

- Sinä tiesit? Söimme hobitteja. - Unohda ne.

Haistan taustatarinan ja rakastan niitä.

En vain halua puhua siitä. Voimme jatkaa matkaa?

Löydämme varmasti pedin -

ja aterian mistä tahansa muusta suunnasta.

EI MITÄÄN 32 KILOMETRIIN

EI MITÄÄN 80 KILOMETRIIN

TÄÄLLÄ PÄIN VARMA KUOLEMA

Höttö vieköön.

Kuten tiedätte, tämä on ensimmäinen synttärijuhlani,

jonka olen järjestänyt Garethille kuninkaana.

Jos pilaatte yllätyksen, leikkaan kielenne tylsällä veitsellä.

Kiitos kovasta työstänne ja vaalin teitä jokaista.

- Hän tulee! - Kaikki paikoillenne!

Yllätys!

Gareth! Odota! Tämä on syntymäpäiväjuhlasi, höhlä!

Tule katsomaan lahjojasi. Uskon sinun pitävän niistä.

- Aika fiini. - Se on kristallikuppi munille.

- Niin. Se ei ikinä mahdu. - Ei, se on illallisille.

- Etkö pidä siitä? - Ei se sitä ole.

Mutta kaikki tämä kuninkaana koreilu...

Se ei ole minua.

Hyvä on. Mikä on sinua, Gareth?

Jos voisit saada syntymäpäiväksesi mitä vain, mitä se olisi?

Arpi.

Joka vuosi syntymäpäivänäni -

tapasimme mennä pubiin ja nujakoida kunnolla.

9-vuotiaana menin pubiin ja sain tämän.

Suurin lahja, mitä lapsi voi toivoa. Tämän sain 14-vuotiaana.

Jätin miehen vuotamaan verta sahanpuruun.

Hän halusi, että lopetan hänet, mutta turhaan.

Teemme niin.

Vien sinut Valencian saastaisimpaan tavernaan -

hankkimaan uuden synttäriarven.

Todellako?

Missä Wormwood on?

Suunnitelmani on lähes valmis, Barry.

- Hääsuunnitelmanneko? - Kyllä, sekä häijy suunnitelmani.

- Eikö se ollut juoni. - Jestas...

Totta puhuen en itsekään pysy perässä.

Hra Wormwood, meidän pitää puhua.

Arvon neiti, tähän on hyvä selitys.

Käytit sitä mieleni hallintaan -

ja valtakuntamme kaappaamiseen osana kavalaa juontasi.

Niin, siinähän se selitys on.

Onneksesi en määrää vartijoitani surmaamaan sinua siitä.

Prinsessa, olen myös pimeiden taikojen mestari.

Ja minut voi tappaa vain miekka,

jota kantaa todellinen, kaikki yhteen tuova kuningas.

Eikä kukaan tiedä, missä se on.

Hitto! Noin.

Voin silti käskeä kätesi katkaistavaksi.

Voitko? Voiko hän? En ajatellut sitä.

Lähde pois, Chester Wormwood.

Sinut karkotetaan Hortensiasta.

Hyvä on. Voitit toistaiseksi.

Mutta kuullos sanani, palaan ottamaan tämän valtakunnan voimalla,

ja sinä perheinesi olette koristava korkeinta torniani päillänne!

Mutta älä unohda, häät lähestyvät,

joten kirjaile sulhaspoikien nimikirjaimet näiden lahjoihin.

Se on tyylikäs ele.

Mutta tulet kuolemaan, sen vannon.

Äläkä unohda heittää tarjoilijoille tippiä.

He raatavat kovasti.

Mätäne hornassa, sika!

Barry.

Täällä ollaan. Ettekö varmasti kärsisi nälkäkuolemaa?

- Minä kärsisin. - En ymmärrä tätä.

Isäni kuoli ollessani poika. Tekisin mitä vain nähdäkseni hänet.

- Tosi nälkä. - Niin.

Sinun isäsi ei ollutkaan sarjaelostelija,

joka ei ollut läsnä ja jätti äitisi.

Tosi surullista.

Ei kuten kuollut isä. Minun juttuni on surullisempi.

Odottakaahan, kun hän kuulee, että tehtäväni on löytää rakkaani.

Hän irvailee sille.

Jos hän arvostelee sinua illallisella, niin sama minulle,

- varsinkin jos löytyy pihviä. - Samoin.

Hyvä on. Valmistautukaa tapaamaan kylmä, rakkaudeton hirviö.

Tervehdys, poika! Siitä on iäisyys! Tulehan.

Niin. Näyttää kauhealta.

Tehkää tietä, pojat. Tervetuloa.

Jopas jotakin.

En ikinä uskonut näkeväni esikoispoikaani noin tuuhean parran kera.

Ei se ole tuuhea. Se on ajanmukainen.

Ja sopii sinulle. Tulkaahan.

- Teillä on kaunis koti. - Kiitos.

Teillä on monta lasta. Vaimoanne varmaan pakottaa.

Eivät he ole minun.

Johdan miekkailukoulua riskinuorille.

Olen johtanut aina eläköidyttyäni sankarihommista.

Hei, pojat!

Rauhassa nyt! Yksi kerrallaan.

Älä jaksa.

Tapa hänet!

Kruunu!

Miten tämä baaritappeleminen toimii?

Yleensä otetaan pari tuopillista.

Sitten huomaan jonkun mulkoilevan, mollaan tämän äitiä ja siitä se lähtee.

Hyvä. Aloitetaan.

Sopisiko hän? Hän mulkaisi sinua hetkellisesti.

Niinkö?

Hei! Mikä sinua vaivaa?

Ei mikään, teidän korkeutenne.

Pitäisi. Kuningas Gareth kutsui äitiäsi halvaksi hutsuksi.

Totta, kuninkaani! Äitini on hutsu.

Oikeastaan hän on koko maan suurin hutsu.

Todella olen, teidän armonne!

Minun äitini myy itseään, majesteetti.

Samoin. Likaisin nainen punaisten kynttelien alueella.

Minun isäni on hutsu!

Luoja paratkoon, Barry. Yritä pysyä perässä.

Onko teillä hajuakaan, missä olemme?

Barry, oletko täysin lukutaidoton?

Katso, olemme Sattumien metsässä.

Luoja, olisipa meillä kärry.

Ilmainen kärry! Eikä.

Viimein onnenpotku.

Hei, pikku kaveri. Mistä tulet?

Valenciasta. Olen pakomatkalla ja täysin eksynyt.

Onpa outoa. Me pakenemme Hortensiasta.

- Voinemme auttaa toisiamme. - Se olisi mahtavaa.

Yritän saada etäisyyttä -

minun ja hullun kuningasparin välille.

Sen kyllä ymmärrämme.

Prinsessa Isabella hääti meidät juuri.

- Prinsessa Isabellako? - Hän juuri etsin.

Niinkö? Sepä uskomatonta.

Etsin häntä ja hänen tosirakkauttaan Galavantia.

Mitä puhut? Galavant sanoi tytölle toivovansa tämän kuolemaa.

Pierussa, jos muistan oikein.

Galavant ei kerro pieruvitsejä. Sen täytyi olla väärinkäsitys.

Hänet pitää löytää heti, mutta miten?

Hetki. Sanoitko Galavant?

Hän kuulemma on isänsä luona viiden päivän kävelymatkan päässä.

Löysin hänen miekkansa. Haluatko sen?

Totta hitossa.

Vau. Tämä on mahtavaa.

Olisipa minulla hevonen, niin ehtisin iltaan mennessä.

Hevonen myytävänä!

Tällä hoituu viiden päivän kävely iltapäivässä.

Voi luoja. Täydellistä. Mutta minulla ei ole rahaa.

En tarvitse rahaa, vaan seiskakoon kengät.

Minä olen seiskakokoa. Ja minulla on lisäpari.

Kuinkas sattuikaan. Vaihdetaan.

Jippii!

Onnea teille, ystävät. Olkaa varovaisia Valenciassa.

Kuningas ja kuningatar ovat hulluja, sotaisia hirviöitä.

Hulluja, sotaisia hirviöitä.

Siinäpä ihana sattuma.

No niin, pojat. Kuka opettaa minua?

Varo naamaa! Mikä sinua vaivaa? Varjele.

Aikanaan olisin maksanut tämän näkemisestä hyvin.

Kiva, että on pärjää lasten kanssa.

Senkin pikku...

Tule tänne!

Au!

Galavant, alan huolestua,

ettei Rikhard ole valmis taisteluun mennessä.

Varovasti, Roberta. Kuulostat pikkuhiljaa välittäväsi hänestä.

Rakastavani? Minäkö? Mitä?

En ole rakastunut häneen.

Mikä teitä riivaa?

Ollenkaan.

Sir Galavant, kerro miltä tuntui kasvaa mahtavan isäsi rinnalla.

- Niin, kerro! - No, lapsukaiset...

Tämän yhden kerran... Muistan sen kuin eilispäivän.

Kerääntykää tänne.

Hän kertoi edessäni äidilleni, ettei rakastanut tätä.

Sitten hän sammui koiran päälle. Oli joulu ja koira kuoli.

Se mies välittää vain itsestään.

Tuo ei ole totta.

Vaivaistalossa näin mä nälkää Ruokaa kaks' kertaa vuodess' sain

Päiväll' kadull' lojuin Ja lisää anelin

Isäs' toi mut taloonne Antoi leipää ja olutkolpakon

Sekä kaiken minkä jätit Piironkiisi lojumaan

Siis mitä?

Oli tuki, oli turva

Kalsaris' sain lahjana

Hoivaten apuna, hän oli turva

Ette ole tosissanne.

Orjaksi mua myytiin Kun porukat potkas' tyhjää

Musta oltiin jauhamassa pikaliimaa

Yäk!

Isäs' mua kahdesti avusti

Ensiks' piiskureitain mottasi

Sitten antoi kaiken kaman Minkä sait

Tuo on lempihattuni!

Oli tuki, oli turva

Vähän väliin volttia

- Jee! - Lisääkin

- Voi rakastaa - Kultainen

- Täysin... - Seis!

Lähes heitteille mä jäin Oli hän itsekeskeinen

Kuin ei työni Koskaan ikinä ois häävi

Sääli.

Onhan ego valtaisa Ja vain työ kiinnostaa

Enkä uskoo voi Että saitte tavarain

- Mitä? Ei! - Oli tuki

- Ei turvakaan - Oli...

Ei tuki, turvakaan

- Hellä, kultainen - Ei laisinkaan

- Pyhä mies - Vain unelmaa

Ilkeä ja kova sydän

Täysi sika, kerron tämän

Törppö sekä mäntti Pahin tietämistäni

Mun isäpappa, kurja koira

Eikö hän olekin takanani?

Äiti! Isä.

- Näytätte kauheilta. - Koska heitit meidät tyrmään.

Tiedän. Ja olen pahoillani. Se en ollut minä, vaan loitsu.

Nukuimme lätäkössä. Minulla on hometta persvaossani.

Todd, riittää. Isabella, olemme velkaa anteeksipyynnön.

Yritimme pakottaa sinua johonkin, mitä et ollut.

- Ja olemme pahoillamme. - Anteeksi.

- Kiitos. - Kultaseni.

Nyt se on viimein ohi, koska en anna enää -

särkyneen sydämeni ja prinssi Harryn hallita minua.

Olen valmis tulemaan omaksi itsekseni. Tehdään tämä.

Aloitetaan.

Tavanomaisesti ja valtakunnan perustuskirjan mukaisesti,

kun prinsessa purkaa kihlauksen prinssiin,

- vaaditaan yksi ele. - Hienoa.

Hän vaatii rintaliivejäsi.

Rintaliivejänikö?

Näyttääkseni kavereilleni.

Ehdottomasti ei! Olen vapautunut nainen.

Olen soturiprinsessa, enkä anna rintaliivejäni 11-vuotiaalla.

Kuolema sitten.

Hyvä on. Uskomatonta.

- Mutta ajan tämän lain muuttamista. - Jes!

- Tämä olen minä. - Niin.

Ompelin sen. Se on koko elämäsi. Tuossa on syntymäsi.

Tuossa sovitat ensimmäistä rengashaarniskaasi.

Muistan sen. Seppä tykkäsi kopeloida.

Niin, sen näkee tuossa.

Ja tuossa haluat leikkiä "kaalinheittoa",

kun unohdin saapua paikalle.

Ei ole totta.

Tuossa sain MVK-palkinnon Julianin päivän verilöylyssä.

Kentän arvokkain ritari.

Teurastit ne maaorjat.

Et tiennytkään, miten ylpeä olin silloin.

Koska en kertonut sinulle.

Olet seurannut seikkailujani koko elämäni ajan.

- Mikset sanonut mitään? - Tiedät meidät vanhan koulukunnan ritarit.

Osaamme ilmaista tunteitamme vain seinävaatteiden kautta.

Rämmin maat sekä mannut Seikkaillen ja sotien

Ja kulkien Läpi sadan sataman

Silti multa väliin jäi Reissu ainutkertainen

Sun ja mun

Se suurin kaikist' Olis' ollutkin

Mutta sinun tulisi tietää jotain.

Olin tuki, olin turva

Rukouksessain oli suoja

En sitä lausunut

Mutta ylpeeks' teit mut

Jos voit anteeks' antaa

Oon turva

Mene pelastamaan prinsessasi, Galavant. Nai hänet.

Ja ole minua parempi isä sekä aviomies.

Isä?

- Haluatko pelata kaalinheittoa? - Nappaa kerä.

Anteeksi, että synttärisi meni pieleen.

Yritin tosissani saada jonkun lyömään sinua.

Ei se mitään. Kiva, että välität.

Mutta viimeinen synttäriyllätykseni saapui yhtäkkiä.

Tästä tykkäät.

Mitä tykkäisit provosoimattomasta sodasta Hortensian valtakunnan kanssa?

Paras synttärilahja ikinä.

Dingdong.

- Hyvä heitto, poika. - Kiitos, isä.

Tämä kaali on entinen. Haen uuden.

- Lopeta! - Tee hänestä loppu!

- Kuningas kiinni! - Huijarit!

- Au! - Galavant!

Sid! Pääsit pakoon!

Kas noin. Turhan lähellä. Selvä.

Hyvä nähdä sinua. Minulla on uutisia.

Prinsessa Isabella pakotetaan naimaan serkkunsa Hortensiassa.

Tiedän. En anna sen tapahtua. Kokoan armeijan pelastamaan hänet.

Sitten minulla on jotain, mitä haluat.

Varokaa! Villiapinoita!

Miekkasi!

Rikhard, he ovat lapsia!

Galavant, varo!

Ei!

Mitä olen tehnyt?

Olen kokenut pahempaa.

Tai sitten en.

- Gabby, ei! - Gabby, ei!