Original subtitles

Kukaan ei tiennyt lain, mistä Cornélius oli kotoisin.

Väki kertoi kotiseuduks' Tušetin.

Huhuttiin myös, että mies oli mylläri.

CORNÉLIUS, ULVOVA MYLLÄRI

Maata kiers' mies ahkera ristiin rastiin.

Hänen tuulimyllynsä jauhoja ylistettiin.

Hän aina jyvät akanoista erotti.

Lapsuudesta asti miestä koeteltiin -

kiertolaisen elämällä ja potkuilla persuuksiin.

Mutta tarinamme alkaa, ei sillä merkitystä oo enää.

Nyt voi sankarimme uuden elämän käynnistää.

MAAILMAN ÄÄRI TONTTI MYYTÄVÄNÄ

Arvoisat asukkaat, kylään on saapunut muukalainen.

Hän on taivaan lahja.

Olemme sinnitelleet jo vuosikymmeniä ilman jauhoja.

Tänään yhteisömme kärsivällisyys palkitaan.

Minulla on ilo ja kunnia esitellä uusi myllärinne...

- Mistä lie tullut? - Herra Cornichon Bloom.

Cornélius.

Toivottakaahan herra Cornélius Bloom tervetulleeksi.

Hän asettuu asumaan tuonne ylös. Maailman ääriin.

Tässä on omistuskirjanne.

Pätevän oloinen mies. - On puheen aika, Cornélius.

Rakennan myllyn, jossa valmistan jauhoja.

Pian teillä on leipää.

Oliko se siinä?

Eläköön mylläri!

Eläköön mylläri!

Eläköön mylläri!

Cornélius! Ei kai sattunut?

Päivää, rouva. - Päivää, herra.

On voimaa käsissä noissa. - Pian nukut somissa lakanoissa.

Nukut somissa lakanoissa.

Jos housusi meet tuhrimaan...

Jos housusi meet tuhrimaan...

MAAILMAN TUULET

Tuulia sieltä sun täältä.

Bise-tuuli.

Voimakas bise.

Merituuli.

Farou-tuuli.

Cornélius-herra?

Cornélius-herra!

Päivää.

Carmen Cardamome.

Teillä on oikein sievä maatilkku.

Onko?

Olen puutarhaneuvoja. Vastaan koko kylän kasvimaista.

Onko tuo myllynne? - Se on vielä vähän kesken.

Loistavaa. Katsokaa.

Tähän tulee kukkia. Tästä aina tuohon asti.

Kukkia kaikkialle. Mikä on lempivärinne?

Punainen. - Punaisia kukkia siis.

Tähän tulee kasviksia.

Tomaatteja ja sipuleja. Syöttekö sipuleja? - Syön, punaisia.

Näin hyvästä maaperästä saatte kasviksia koko perheelle.

Elän yksin. - Niinkö? Ei se mitään.

Voihan poikamieskin kasvattaa vihanneksia siinä missä muutkin.

Karskinkaan miehen ei tarvitse sitä hävetä.

En ehdi rakennuspuuhiltani. - Aikaa löytyy, jos vain on intoa.

Neiti hyvä. Tämä ei kiinnosta minua.

Pidättekö palmuista? - Pidän.

Olen aina halunnut istuttaa kylään palmun.

Valmistin palmuöljyä myllyssä meren lähellä.

Meren lähelläkö? Missä?

Vaikuttaa kaukaiselta.

En ole koskaan poistunut kylästä. Miksi poistuisin? Täällä on kaikkea.

Cornélius-herra, mitä viljaa tarvitsette?

Vehnää, ohraa ja tattaria.

Muttei liian kypsää, jottei jauho mene pilalle.

Aivan. Tehdään näin.

Perustatte komean kasvimaan ohjeideni mukaisesti.

Vastineeksi opastan kyläläisiä, jotta saatte heiltä täydellistä viljaa.

Mitä tuumaatte?

No, mitä tuumaatte?

Loistavaa. Kylväkää siemenet pian.

Autan teitä kyllä. Tulen mieluusti käymään.

Saatte sitten kunnon jyviä.

Kanssanne on mukava jutella.

Näkemiin.

Mikä tuo ääni on?

Mitä täällä tapahtuu?

Se on susi.

Se on yksinäinen susi.

Susiko? - Luulen niin.

Se on kai loukannut itsensä. - Eläin on silloin vaarallinen.

Se kuulostaa kärsivältä.

Nuo ovat susia.

Ehkä se muukalainen houkuttelee ne paikalle.

Älä höpsi, Gazagnol. - Sudet pitää ampua.

Ennen kuin ne lisääntyvät.

Mistä on kyse? - Susista. Ei hätää.

Menkää jo. - Matkoihinne siitä.

Olkaa huoleti. Tilanne on hallinnassa.

Huomenta, kultaseni. - Huomenta, kultaseni.

Niin, Gazagnolista vain...

Äitisi haluaisi lyödä lukkoon hääpäivän.

Voi sentään. Nyt on huono hetki.

Kuulitko? Nyt on huono hetki.

Et kai mene ulos? Kuulit varmaan öisen ulvonnan.

En pelkää sutta.

Kaunis pyykkäri mä oon.

Puhdas pyykki on aihe iloon.

Mä saippuoin ottein varmoin.

Sun vuokses mä näin urakoin.

Auttakaa! Minä putoan.

Odottakaa!

Cornélius! Tulkaa äkkiä.

Ei kai sattunut?

Mikäs tämä on?

Tahra. - Tämä pitää pestä.

Kaikki pois!

Olette hyvissä käsissä. - Hei, Carmen.

Muistakaa silti kylvää siemeneni.

Carmen!

"...keilan kanssa."

Huomenta, Cornélius.

Huomenta, rouva. - Huomenta, herra.

Yksi oikein, yksi nurin.

Yksi oikein, yksi nurin...

Siinä paha susi, missä mainitaan.

Huomenta kaikille. Tässä ostoslistani.

Olen ollut huolissani. Kuulitte varmasti ulvonnan.

Sudet kiertelevät nurkillanne. Toivottavasti ne eivät valvota teitä.

Mitä tuolla tapahtuu? - Väki ilmoittautuu.

En kiinnittänyt tuohon mitään. - He toimittavat minulle jyviä.

Varokaa, ettette leipäänny työhönne.

Paljonko otatte myyntipalkkiota? - 30 prosenttia. Ja edellytän laatua.

Muualla otetaan 10 prosenttia. - Totutelkaa täkäläisiin tapoihin.

Tervetuloa.

Rakkaat ystävät.

Cornéliuksen lupaus on käynyt tänään toteen.

Avaamme riemumielin Maailman äären myllyn.

Tässä, Cornélius.

Jauhotilauksenne. Siinä riittää jauhettavaa.

Eikä siinä vielä kaikki. Meillä on teille myös pieni lahja.

Kiitos myllystä ja pitkää ikää myllärille!

Kiitos myllystä ja pitkää ikää myllärille!

Kiitos myllystä ja pitkää ikää myllärille!

Älkää koskeko mihinkään.

Liian kiivaasti pyörivät myllynkivet voivat kipinöidä.

Jyvien huurut syttyvät herkästi tuleen.

Koko laitos voi räjähtää!

Carmen.

Kiitos, Gazagnol.

Maistuisiko lammas?

Oletteko mielissänne? - Olen.

On cabriolen ja farandolen aika! - Tulkaa.

Cornélius. - Tulkaa tanssimaan.

Ei kiitos. - Sääli.

Hän on tyttäreni. - Tiedän sen.

Jatkuuko tämä vielä pitkään? - Koko yön.

Täällä tykätään huvitella.

Eihän se käy päinsä.

Hienot juhlat, vai mitä? - Kyllä.

Lopettakaa.

Anna hänen olla.

Menkää kotiin!

Mitä te täällä teette?

Cornélius, pormestarina minun on varoitettava sinua.

Aikamiehen ei sovi ulvoa kuin susi. - Ainakaan täällä moinen ei vetele.

Kaltaisiasi varten on lakeja, ja teemme ne sinulle selväksi.

Mitä tämä tarkoittaa? - Sakotamme ulvomisesta.

Ja sitten panemme vankilaan. - Älä uhkaile!

Riittää jo. Tiehenne siitä.

Viesti meni perille.

Antakaa minun hoitaa työni!

Sekoamme pian. Mitä aiot tehdä? - Mitä muka voin tehdä?

Nyt riittää! - Ei kai muukalainen laadi sääntöjä!

Vankilaan mokoma.

Ette vieläkään ole kylvänyt kasvimaata, vaikka lupasitte.

Minulla on paljon hommaa.

Ja minä kun pidin huolta, että saitte pehmoista viljaa.

Hyvä. Näyttäkää.

Nämä ovat murheenkukan siemeniä.

Ovatpa ne pieniä. - Tätä kasvaa täällä jo liikaakin.

Keksin jotain parempaa.

Tämä on hyvä. Katsokaa.

Mitä siinä on? - Kärsivällisyyden kukan siemeniä.

Kelpaako? Oletteko varma?

Istutuspuikko.

Kas näin.

Sillä lailla.

Tällä tavalla.

Tehän olette kuin vanha tekijä.

En kai sentään.

Voinko sanoa jotain?

Siitä vain.

Ettehän suutu?

Minua surettaa, kun ulvotte yksinänne.

Tässä.

Minun täytyy jatkaa kierrostani.

Sisään vain.

Tohtori de Chomo.

Iltaa, tohtori.

Pormestari Cardamome kertoi, että tarvitsette kiireellistä hoitoa.

Alkaa janottaa.

Keitänkö kahvia?

Kylällä kohistaan teistä.

Mikä mylläriämme vaivaa?

Minua pidetään kahelina.

Oletteko te se, joka ulvoo öisin? - Olen.

Ette te kyllä aivan täyspäiseltä vaikuta.

Mikä saa teidät vaikeroimaan sillä tavalla?

En tiedä. En mahda sille mitään.

Ensin tekee mieli huutaa koko kehoni voimin.

Päätä pakottaa, ja huuto pyrkii väkisin ulos.

Pari ulvaisua riittää helpottamaan oloani.

Seuraavaan päivään asti.

Tiivistäen siis:

kun mielenne tekee ulvoa, te ulvotte.

Juuri niin. Se auttaa. - Eihän sellainen käy päinsä.

Miettikää nyt, -

jos huutaisin aina, kun minua surettaisi -

tai itkisin aina, kun itkettäisi.

Silloin en muuta tekisikään.

Potilaani suuttuisivat ja karjuisivat puolestaan minulle.

Siitä ei tulisi loppua.

Niinpä.

Mielialan tasaaja. Sellaista te tarvitsette.

Minä turvaudun tähän.

Yleensä määrään rauhoittavia, mutta te tarvitsette jotain tujumpaa.

Tämä on sota-ajalta. Tätä ei enää saa valmistaa.

Vain silloin, kun olette vähällä ulvoa.

Eikä koskaan enempää kuin yksi pilleri kerralla.

Noudattakaa hoito-ohjeita ja lakatkaa ulvomasta kuin susi.

Tiedättekö, mitä villipedoille täällä tehdään?

Niitä jahdataan ja ne tapetaan.

Kerran tapoin karhun. Valtavan kokoisen!

Koirani olivat suurenmoisia.

Haistettuaan karhunkolon ne hyökkäsivät sinne heti!

Lumi pöllysi, kun koirat syöksyivät sisään.

Se kirottu karhu poistui pesästään.

Koirat kävivät heti kiinni sen takalistoon.

Karhu huitoi niitä tassuillaan. Koirat lensivät ja hyökkäsivät taas.

Tohtori, onko kaikki hyvin?

Nyt tarkkana.

Tilanne on hallinnassa.

Diagnoosini on selvä.

Selittäkää heille. - Tämä on viimeinen varoitus.

Seuraavalla kerralla joudut telkien taakse.

Eli vankilaan.

Cornélius?

Älkää antako minun häiritä.

En kai herätä teitä?

Yhtäkkiä te saavutte.

Riisutte minut huutaen. Ja heitätte minut puroon.

Hiukseni kelluvat vedessä.

Kukkaseppeleeni katoaa virran pyörteisiin.

Olen kananlihalla.

Virta vie minut mukanaan.

Onpa kummallinen uni.

Oletteko sitä mieltä?

Mitä te täällä teette? - Arvelin, että olisitte kotonanne.

Sitä vain, että... siemenenne eivät idä.

Haluaisin tietää, olenko tehnyt kaiken oikein.

Ymmärrän hätänne, mutta... - Carmen, onko kaikki hyvin?

Menkää piiloon.

Kasvitieteellinen hätätilanne. Bloom haluaa kylvää siemenensä.

Viiraako teillä päästä?

Kuinka kehtaatte tuppautua vanhempieni kotiin keskellä yötä?

Näin teidät ilkosillanne, ja heittäydytte heti tuttavalliseksi.

Luuletteko, että uneksin teistä yöt läpeensä -

ja odotan teidän vierailevan yöllä, kun jauhosäkkien keskeltä ehditte?

Tulin vain, koska neiti sanoi minulle, -

että voisin aina tulla kysymään apua.

Siemenet eivät ole itäneet lainkaan.

Anteeksi, että häiritsin.

Siemenet vaativat aikaa.

Ne eivät idä tuosta vain.

Siihen menee aikaa.

Päivästä toiseen niitä pitää kastella tunnollisesti.

Sitten ne alkavat itää ja kehittyä.

Pikkuhiljaa.

Tarvitaan kärsivällisyyttä.

Hyvä on.

Kaunis pyykkäri mä oon...

Huomenta.

Huomenta. - Siinähän on ulvova myllärimme.

Cornélius ulisee näin.

Siinä jauhot. Rahat tänne.

Tästä puuttuu puolet.

Ulvontasi valvottaa koko kylää.

Apulaiseni työtahti on tuplasti hitaampi.

Se on sinun syytäsi, joten maksan vain puolet.

Ei käy.

Kiitos.

Hommaamme uuden myllärin!

Carmen! Pillerit tepsivät ulvontaan!

Carmen! - Mitä haluat Carmenista?

Missä Carmen on?

Carmen!

Cornélius!

Tämä näky täytyy ikuistaa.

Kaksi, kolme.

Tohtori, voiko huutamisesta parantua?

Noin lujatekoiselle kaikki on mahdollista.

Tämä mies voisi elää satavuotiaaksi, jos vain malttaisi ulvoa kohtuudella.

Carmen. Sydän pamppailee, kun näen sinut.

Viedään hänet vankilaan. - Ei! Mies kuuluu hullujenhuoneelle.

Carmen?

En saanut vielä jauhojani. - Kuka nyt huolehtii jyvistäni?

Yksi oikein, yksi nurin.

Yksi oikein, yksi nurin.

Kukkuu. - Gazagnol.

Mitä sinä täällä teet? - Entä sinä? Etsin sinua kaikkialta.

Miksi hoidat sen hullun kasvimaata? - Muuten se jäisi heitteille.

Carmen. Cornélius on poissa.

Minä sen sijaan olen tässä sinun kanssasi.

Oli vihannes mikä vaan, rikkaruohot mä pois raivaan.

Kasvimaa on valtakuntani. Puutarhaneuvojat vannovat valan.

Vala velvoittaa meitä hoitamaan kärsiviä kasvimaita.

Minä... Tämä on sinulle.

Nähdään kylässä.

1,2,3,4,5,6,7,8...

Sydän!

Hiljaisuus! Sammuttakaa tulet.

Erinomaista, herra Bloom!

Hyvä, herra Bloom. Ulvokaa samaan malliin.

Katsokaa tarkkaan. Tämä on mielenkiintoinen yksilö.

Ulvaisut syntyvät sydämessä.

Ne laskeutuvat suoraan sukuelimiin asti.

Sitten ne nousevat paksusuoleen ja suolistoon.

Siellä ne kiertävät kehää kunnes nousevat rintakehään -

ja juuttuvat kurkunpäähän.

Kun paine kurkunpäässä kasvaa, -

ilma poistuu suun kautta ja saa äänihuulet värähtelemään -

alkutaajuudella, joka on suunnilleen... 80 hertsiä.

Onko kysyttävää?

Päästäkää minut pois.

Mylläri, sä nukut.

Myllysi pyörii liian nopeasti.

Mylläri, sä nukut.

Myllysi pyörii liian kovaa.

Myllysi pyörii liian nopeasti.

Myllysi pyörii liian kovaa...

Näytä.

Mitä te täällä teette?

Carmen.

Tervetuloa Gazagnolin myllylle. Tervetuloa meidän myllyllemme.

Irti minusta.

Haluatko maistaa jauhojani? - En.

Herra Bloom, minulla on teille loistavia uutisia.

Tiedän, miten ulvonta saadaan loppumaan.

Voimme puuttua joko syyhyn tai oireisiin.

Huudot lähtevät sydämestä, joten ensisijainen ratkaisu olisi...

Vaihtaa pumppunne.

Teillä kävi tuuri.

Tässä on uusi sydämenne. Eräs leikkaus meni vähän pieleen.

Tätä pitää vain höylätä aortan kohdalta.

Entä se toinen ratkaisu?

Äänihuulenne. Napsaistaan ne vain poikki.

Huomenna voimistelutuokion jälkeen.

1,2,3,4,5,6,7,8.

Palatkaa riviin. Takaisin paikoillenne!

Tänne päin. Takaisin riviin!

Kiitos! - Vartijat!

Herra Bloom, tulkaa takaisin!

Häipykää siitä! Painukaa tiehenne!

Carmen!

Mies on palannut. - Kohta vaiennamme hänet!

Hoidetaan tämä huomenna.

Carmen?

Carmen!

Carmen on kadonnut.

Pikku tyttöni.

Se roisto Cornélius vei hänet.

Savustamme ukon esiin.

Te siellä. Menkää myllylle.

Me kierrämme vuoren.

Menoksi.

Apua!

Missä? - Tuolla.

Auttakaa! Apua!

Cornélius. - Carmen!

Carmen!

Mies teurastaa hänet!

Saan taatusti lapsen. Olet niin iso ja riuska.

Vauvasta tulee iso, ja hänellä on paksu tukka ja leveä kaula.

Ulvooko hänkin heti synnyttyään?

Kaikki terveet vauvat ulvovat heti synnyttyään.

Hän ei mahdu vauvanvaatteisiin. Joudun ompelemaan heti jättihousut.

Viisivuotiaana hänelle kasvaa parta...

Kymmenen vauvaako? - Niin, se on pyöreä luku.

Hortense, Capucine, Rose, Violette, Marguerite tyttöjen nimiksi.

Jasmin, Mimosa, Ambroise, Olivier, Narcisse poikien nimiksi.

Rakennan heille mökkejä myllyn viereen.

Lumiseen aikaan laskemme kylään kelkalla.

He oppivat soittamaan ja katselemaan tähtiä.

Heistä tulee suloisia palleroita, joilla on eloisat silmät kuten sinulla.

Uintiretken jälkeen palaamme myllylle.

Nukumme takkatulen lämmössä.

Siitä tulee mukavaa. - Järjestämme isoja kyläjuhlia.

Kaikki riemuitsevat, ja tanssimme läpi yön.

Irti tyttärestäni!

Carmen. - Älkää!

Mitä olet tehnyt tytölle? - Lähdin itse hänen peräänsä.

Carmen! - Syöksyitkö suden suuhun?

Te niitä laumaeläimiä olette. Isä, ulvotko sinäkin susien mukana?

Katsokaa.

Näettekö tämän jäkälän?

Se saa alkunsa levän ja sienen symbioosista.

Levä ruokkii sientä, ja sieni pitää levän kosteana.

Ne eivät pärjää ilman toisiaan.

Yhdessä ne sen sijaan kukoistavat.

Cornélius tarvitsee meitä myllynsä asiakkaiksi ja ystävikseen.

Ettekö muka ikävöi hänen jauhojaan?

Kylään tarvitaan elämää, yllätyksiä ja tuoretta verta.

Entä ulvonta? - Totumme siihen.

Päästäkää Cornélius vapaaksi, ja palataan kylään. Yhdessä.

Puhut päättömiä. Muukalainen on aivopessyt sinut.

Isä.

Cardamome. Nyt ei voi enää jahkailla.

Cornélius.

Jos lupaat pysyä poissa kylästä, olet vapaa.

Sitten lähden hänen mukaansa.

Mitä? - Entä meidän häämme?

Jos Cornélius lähtee, menen mukaan.

Entä me?

Rakastan Cornéliusta.

Haluatko sinä samaa, Cornélius?

Haluatko, että tyttäreni lähtee mukaasi?

Hän jättäisi työnsä, ystävänsä ja perheensä.

Mitä arvelet tapahtuvan?

Kerro nyt.

Selitä hänelle!

Olet kovin vaitonainen.

Kerronko miksi? Koska tiedät, mitä on luvassa.

Rinnallasi säässä kuin säässä. Carmen kulkisi kylästä toiseen.

Hän piileksisi tällaisissa paikoissa kanssasi.

Nukkuisi kuin villieläin kosteassa ja kylmässä.

Eikö koko elämäsi ole ollut sellaista?

Vai tiedätkö kylän, joka on tätä sydämellisempi -

ja joka suhtautuu suopeasti ulvomiseesi?

Jos rakastat Carmenia, et toivo hänelle sellaista elämää.

Älä kuuntele häntä.

Isäsi on oikeassa.

Toisaalla tämä toistuu taas. Aina uudelleen ja uudelleen.

Toivon sinulle onnellista elämää.

Ei, ei.

Tule nyt.

Carmen, älä viitsi.

Cornélius!

Cornélius!

Rakasti.

Rakastaa.

Haluan nostaa maljan tyttärelleni Carmenille ja vävylleni Gazagnolille.

Pitkää ikää hääparille.

Toivon, että liittomme tuo kylään valoa.

Leipää.

Onko teillä jauhoja?

Onpa kaunis puku.

Cornélius, missä oikein olet ollut?

Torpido, älä anna hänen pilata juhlia.

Pidätä hänet.

Siitä vain.

Olette vieneet minulta kaiken!

Mitä nyt? Aiotko vähän ulvoa?

Mikä etten. Minä ulvon.

Minä ulvon öisin.

Katso itseäsi! Et ole yhtään jyvällä.

Puhutko jyvistä? Mitä sinä niistä tiedät?

Et yhtään mitään!

Cornélius.

Minulla on aina ollut... Se seurailee minua.

Se ei jätä minua ikinä rauhaan.

Olen vaeltanut kauas karistaakseni sen kannoiltani.

Mutta se kulkee aina mukana.

Kuin pallo jalassa.

Välillä aherrettuani myllyssä ja jauhettuani kunnon jyviä -

en tunne sitä enää.

Yön tullen se palaa.

Se tarrautuu minuun, joten ulvon.

Ajan sen tiehensä.

Sitten saan nukuttua.

Mutta aamulla herätessäni -

se on taas palannut.

Omapa on ongelmasi. Sinä ulvot.

Vain sinä.

Entä sinä, Gazagnol?

Eikö sinun koskaan tee mieli ulvoa?

Entä te?

Olet hullu, Cornélius.

Jätä meidät rauhaan.

Eikö rouva ulvo murheitaan?

Nielette ne möhömahaanne.

Portimo, pidätä hänet.

Murhe, jonka vuoksi ulvon...

Se on teille kaikille tuttu.

Se yhdistää meitä.

Ehkä siksi pelkäätte minua.

Voitte vangita minut tai ajaa maailman toiseen ääreen.

Mutta tuskaanne te ette voi karkottaa.

Päinvastoin, se kasvaa vain. Lopulta se levittäytyy kaikkialle.

Cornélius on oikeassa. Tiedätte sen.

Asetumme asumaan myllylle.

Hoidan jatkossakin kasvimaitanne.

Jauhan teille hyvää jauhoa.

Voimme olla onnellisia yhdessä.

Se on vain meistä kiinni. Eikö kuulostakin mukavalta?

Eikö?

Mitä te touhuatte?

Carmen!

Tule takaisin!

Carmen, tule takaisin!

Cornélius...

Pian meillä on kymmenen vauvaa. Jauhoja. Kukkia kaikkialla.

Carmen...

Nyt saatiin kuulla kyläläisten ulvontaa.

Vailla myllyä, jauhoja ja kasvimaata hurmaavaa.

Ei enää muukalaista, vain pettymystä monenlaista.

Cornéliuksen siemenet vihdoin lähti itämään.

Carmen sai todistaa soman vauvan syntymää.

Kaksikko käsi kädessä kohtalostaan päättää yhdessä.

Jos yöllä alkaa surettaa, voit ulvoa sinäkin -

tukka tuulessa hulmuten laulua myllärin.

Jos yöllä alkaa surettaa, voit ulvoa sinäkin -

tukka tuulessa hulmuten laulua myllärin.