Original subtitles

THE SPY

Luulet varmaan, että sota ei koske sinua.

Samaa kuvitteli Bill.

Mutta sodan luonto ei ole sellainen.

Se pakottaa valitsemaan puolen.

OSLON KANSALLE!

Et varmaan ole kuullut Billistä ja siihen on luonnolliset syynsä, –

koska hänen tekemisensä määrättiin salassapidettäväksi.

Mutta saatat tuntea hänet Sonja Wigertinä. Etkö?

On osittain minun vikani, että hänen nimensä on unohdettu.

On korkea aika, että Billin tarina kerrotaan.

Muut saavat arvioida, onko se totta vai ei.

Tämä on joka tapauksessa minun versioni siitä.

Minkä arvoinen sekin sitten on...

Hyvät naiset ja herrat, Sonja Wigert!

Suuret kiitokset, kun tulitte. Tämä on suuri päivä.

Saatte haaveilla jostain muusta. Nauraa vähän ja nauttia elämästä.

Ansaitsette sen. Toivon, että nautitte esityksestä.

Miksi kollegoita on niin vähän? Teatteriltakaan ei ole ketään.

Minä olen täällä.

On ollut mukava, että olet ollut luonamme.

Tapaan puhua suoraan. Kippis ja kiitos toveruudesta.

Herra valtakunnankomissaari.

Eikö hän olekin hyvä? – On. Goebbels pitäisi hänestä.

En tiennyt, että hän on tuollainen näky. Blondi.

Ja oikeantapainen blondi. Loistava.

Todellinen löytö, Sinding.

Goebbels tulee viikonloppuna Skaugumiin syömään.

Hoida hänet paikalle. – Totta kai.

Voisit saada urani käyntiin. Ajattele, jos olisimme yhdessä.

Inspiroisimme toisiamme. – Yhdessä? Sinä ja minä?

Tämä oli suuri kunnia, herra valtakunnankomissaari.

Nopeutan prosessia niin paljon kuin voin. Kiitos.

Me kaikki rakastimme sinua. Koko Norja rakastaa sinua.

Haluan, että tapaat erään ihmisen illallisella.

Suuri unelmamme on toteutuvassa.

Olen saanut signaaleja siitä, että "Elsestä" tehdään elokuva.

Sinä olet pääroolissa. – Oletko tosissasi?

Skaugumissa on illallinen lauantaina.

Olen Tukholmassa perjantaina. – Tule yöjunalla esityksen jälkeen.

Entä viisumi? – Viisumi ja liput järjestyvät.

Älä vaivaa kaunista päätäsi... – Vipsen? Odota.

Aivan mahtavaa, Leif. Suuret kiitokset.

Miksi menet? Emmekö juhli tätä?

Katso. Haluatko, että he juhlivat sinua?

Se on vain yleisö. – Sonja.

Onko väärin haluta, että ihmiset pitävät hauskaa?

Ei, jää sinä vain. Minä menen kotiin.

Jos minut nähdään tässä seurassa, olen työtön huomenna.

Raportti norjalaisista lehdistä.

Miehitystä seuraavana päivänä Quislingistä tuli pääministeri.

Kahden viikon päästä Hitler korvasi hänet Josef Terbovenilla –

josta tuli Norjan valtakunnankomissaari.

Hän kielsi muut puolueet ja toi lehdistöön sensuurin.

Hän muutti Skaugumiin, kruununprinssiparin taloon.

Siihen, miten tämä vaikutti Ruotsin turvallisuuspolitiikkaan –

palaan uusissa raporteissa.

Heil Hitler.

Tarvitsemme tietolähteen Terbovenin lähipiiristä. Luutnantti Akrell.

TUKHOLMA

Huhuttiin myös, että Saksa hyökkää Ruotsiin.

Kirjoitin siitä erillisen raportin.

HIENOJA HAHMOJA NORJALAISESSA HUVINÄYTELMÄSSÄ

Tavarat on tuotu ja auto tuli jo. – Suuret kiitokset.

Lähetti toi teille tämän.

Saksalainen lähetti.

Merkittäviä uutisia? – Ei. Kiitos kaikesta.

Ilo oli meidän puolellamme, rouva Wigert.

Kiellandin "Else".

VALLATUN NORJAN VALTAKUNNANKOMISSARIAATTI

Tilastojen mukaan murtojen määrä on kaksinkertaistunut.

Siksi uusi kotivakuutuksemme kattaa myös ne.

Me olimme Toimisto C. Esitimme vakuutusyhtiötä, –

mutta oikeasti se oli vakoojaverkosto, jota minä johdin.

Vaikka Ruotsia ei oltu vallattu –

kaikkien sotaa käyvien maiden tiedostelupalvelut olivat paikalla.

Tukholma oli täynnä vakoojia, jotka vakoilivat meitä ja toisiaan.

Kukaan ei luottanut keneenkään.

Hei. Eikö sinun pitänyt mennä Tukholmaan?

Piti, mutta jäin kaipaamaan teitä eilen.

Etkö saanut viestiä, että emme osallistu saksalaisten tempauksiin?

Laitan sinulle ruokaa. – Ei tarvitse.

Olet laihtunut. Laitan jotain pientä.

Jaahah...

Sonja...

Tule.

On surkeaa, että aikamies joutuu polttamaan salaa.

Tämä on lääkettä, isä.

Näytä.

Sonja, elokuvantekijä Leif Sinding...

En halua, että nimeämme yhdistetään häneen.

Hän on yksi pirun petturi.

Miten voit työskennellä hänen kanssa? Et tajua tilanteen vakavuutta.

Pitäisikö minun laittaa koko elämä ja ura tauolle –

kaiken tämän takia?

Olet aina käskenyt tarttua tilaisuuteen.

Sitäkö luulet tekeväsi? – Minä olen pelkkä näyttelijä.

Et voi piileksiä.

Sinun on valittava puoli. Jouduit sitten laittamaan tauolle mitä vain.

Sonja? Sigvald?

En halua näyttää natsien ystävältä.

Mutta "Else" on klassikko ja Leif on hyvä ystäväni.

Rauhoitu nyt.

Emme voi lopettaa taiteen tekemistä vain siksi, että on sota.

Otetaanko jälkiruokaa?

Sonja Wigert. Syntynyt 19.11.1913 Notoddenissa.

Vanhemmat Sigvald Hansen ja Carmen Kirsebom.

Opiskeli valtion taide– ja käsityökoulussa.

Mutta on ollut näyttelijä teatteri– debyytistään vuonna 1934 lähtien.

Suosittu Norjassa tehtyään paljon elokuvia ja teatteria.

Tuntee Norjan kulttuurieliitin. Norjalaiset ja saksalaiset.

Suunnitelmissa on elokuva, jossa hänellä olisi iso rooli.

Isällä ja veljellä on yhteyksiä vastarintaliikkeeseen.

Mutta Sonja ei vaikuta täysin vakuuttuneelta.

Mitä te Norjassa teitte? Nouskaa ylös.

He eivät ymmärrä saksaa. – Istukaa alas.

Istukaa välittömästi. Muuten heitän teidät ulos!

Porvarisakka!

Nouskaa ylös. Näyttäkää passinne ja laukkunne.

Nouskaa!

Naimisissa ruotsalaisdramaatikko Torsten Flodénin kanssa.

Mutta avioliitto tuntuu olevan hajoamispisteessä.

Laura Jonsson lähti tuohtuneena heidän kodistaan lounaan jälkeen.

Laura Jonsson? – Sonjan pukija teatterilla.

Se ei ole hyvä.

Sinulta jäi tämä!

Ei niin.

Minunko vikani tämä nyt on? Minäkö tässä olen roisto?

Voi Sonja–parkaa. Oletko hankkinut uusia rooleja naimalla?

Häivy!

Onko hän vaivan arvoinen? – Luulisin niin.

Hän puhuu saksaa ja englantia. Ranskalla hän tulee toimeen.

Asema, kontaktit ja lahjat tekevät hänestä uniikin.

Hallituksen pitää herätä. Katsokaa, miten Norjassa kävi.

Hyökkäys Ruotsiin on sekä todennäköinen että lähellä.

Ulkoministeri ja minä jaamme huolemme.

Mutta asia on poliittisesti arka. Vai haluatteko te sodan?

Katsokaa jumalauta ympärillenne. Me olemme jo sodassa.

Pituusasteet. Leveysasteet.

He kartoittavat saaristoamme.

Saaret, syvyydet, sillat, sotilastukikohdat...

Joku lähettää tiedot Ruotsista.

Tietolähteemme neiti C:n mukaan tämä on koodi.

Että Maria on vakooja, joka toimittaa tietoa Berliiniin.

Onko teorioita? – Joku, jolla on sympatioita.

Sukua Saksassa? Sotilastausta? Kauppamatkustaja tai toimittaja?

Odotetaan konkreettisia todisteita tietolähteeltänne.

Voi helvetti.

Se on maineikas Troijan hevonen

Modernisoituna viidennelle kolonnalle

Majuri Quisling on papukaija

Joka imitoi niin hyvin kuin älyää

Me vaikutamme Rauhanomaisilta pojilta

Mitä sontaa! Olet häpeä Ruotsille, Karl Gerhard!

Se Eurooppa Joka äänekkäästi julistaa

Että valta on oikein On saanut symbolinsa

Kuka te olette? – Rauhassa vain, rouva Wigert.

Olen Ruotsin asevoimista.

Haluan vain jutella. – Mitä asiaa teillä on?

Anteeksi, jos säikäytin. – Voi luoja... Ruotsin asevoimat?

Suuri suosionne avaa ovia monenlaisiin piireihin.

Se on alallani todella arvokasta. Käyn suoraan asiaan.

Haluaisin, että lähdette yöjunalla Osloon –

ja menette illalliselle.

Miten te siitä tiedätte?

En tiedä, miten haluatte käyttää suosiotanne, –

mutta toivotteko Ruotsille samaa kohtaloa kuin Norjalle?

Ettekö haluaisi, että Ruotsi pysyisi vapaana?

Saksa kartoittaa ruotsin rannikkoa voidakseen vallata meidätkin.

Vakoojat työskentelevät nytkin tämän parissa.

Koko operaatiota johtaa Josef Terboven.

Mitä?

Olitteko te junassa? Oletteko te vakoilleet minua?

Minä pyydän. Menkää illalliselle.

Pitäkää silmät ja korvat auki. – Se rikkoisi välit perheeseeni.

Kyse on kokonaisen valtion tulevaisuudesta.

Mitä tapahtuisi, jos he marssisivat tänne?

Miten teatterille kävisi?

Ettekö usko, että rakas kolleganne olisi suuressa vaarassa –

joutua muuria vasten teloitettavaksi?

Tarvitsen teidät illallisella. Ruotsi tarvitsee teitä.

Mutta minä en tarvitse teitä. – Matkustakaa Osloon.

Kiitos kukista.

Harmin paikka. Sekä teille että meille.

Mutta jos tulette toisiin ajatuksiin. Café Blom. Pyytäkää ikkunapöytää.

Olitte todella hyvä. Olette lahjakas olemaan joku muu kuin oma itsenne.

Tässä on elokuvaohjaaja, jonka mainitsin.

Haluaisin tavata näyttelijän. – Hän on pöytädaaminne.

Tässä Leif Sinding. Propagandaministeri.

Tämä on suuri kunnia. – Samoin.

Missä hän on? – Hän tulee kyllä. Ei ongelmaa.

Tulkaa.

Rouva Wigert. – Patrik!

Oletpa sinä kaunis. – Kiitos. Kunhan puin jotain.

Missä Flodén on? – Siitä lukee kohta juorulehdissä.

Heitin hänet ulos tällä kertaa. – Maailma on täynnä parempia miehiä.

Valehtelet. Kuolen yksin ja unohdettuna.

Minulla on negatiivit kuvauksista.

Sinähän halusit ne. – Aivan. Kiitos.

Lähde drinkille. – En voi.

Minun pitää valokuvata. – Tehdään vain näin.

Loistavaa. Tule nyt.

Kiitos. Te olette ihania.

Mutta nyt tämä laululintu tarvitsee juotavaa. Ehkä myöhemmin.

Kiitos.

Rouva Wigert! – Paroni von Gossler!

Kyllä vain.

Häikäisevää, kuten aina. Tässä on Albert Finke.

Matkailujohtajamme. Oletteko ehkä tavanneet?

Emme. Sonja Wigert. – Albert Finke. Tämä on kunnia.

Ihailen kovasti elokuvianne –

ja työtänne teatterilavalla.

Tiedätte minusta paljon. – Olenhan matkailujohtaja.

Tervehtikää myös Andor Gellertiä.

Hän on Unkarin suurlähetystön attasea.

Tanssitaanko?

Juna on varmaan myöhässä. Norjan liikenteelle pitää tehdä jotain.

Taidan vetäytyä yöpuulle. – Hyvää yötä.

Ota yhteyttä Fehlisiin. Hän on turvallisuuspoliisin päällikkö.

Heinrich. Asiani koskee pidätystä.

Sigvald Hansen? Pidättäkää tämä mies.

Voitteko kertoa, miksi?

Antakaa hänen olla! – Sigvald!

Tullaan!

Niin?

Sigvald Wigert? – Kyllä.

Kyllä.

Hei. – Saisinko minäkin tuollaisen?

Onko ikkunapöytää vapaana?

Voi luoja...

Rouva Wigert. – Isäni pidätettiin. Hän on Grinissä.

Oli piirun tyhmää olla menemättä illalliselle.

Istukaa. Olen aika varma, että he eivät halua isäänne.

He haluavat teidät. Tähdeksi propagandakoneistoon.

Isälläni on kipuja keuhkoissa. Voinko auttaa jotenkin?

Toivon ainakin niin.

Maria. Se on koodinimi.

Uskomme, että Maria on osa peliä Ruotsista, jota emme voi hävitä.

Haluan Marialle nimet ja kasvot. – Miten tämä liittyy isääni?

Isäsi voisi saada vapaaksi hän, joka voi johtaa meidät Marian luo, –

Josef Terboven.

Mutta aletaan alusta. Meidän on saatava uusi yhteys.

Keksiä selitys, miksi et ollut illallisella. – Miten?

Autetaan toisiamme.

Onko meillä sopimus?

Unkarin suurlähetystössä on tilaisuus.

Sinne tulevat kaikki Tukholman saksalaiset ja muut akselivaltiot.

Tänään siellä on myös eräs herra Hartmann.

Hän on Terbovenin vanha ystävä. He opiskelivat yhdessä.

Jos saat hänet keksimään hyvän selityksen Terbovenille...

Mistä tunnistan hänet?

Lyhyt sinisilmäinen mies, varmaankin aika suosittu.

Hanki hänen kauttaan yhteys Terboveniin.

Olen kauhuissani. Minut vietiin kellariin side silmillä.

Voinko auttaa? – Hyvää iltaa.

Ette taida tuntea minua. – Pitäisikö?

Meitä ei esitelty virallisesti, mutta olimme Bernsillä.

En tiennyt, että teidät kutsuttiin tänne. – Toki.

Tai ainakin olisi pitänyt kutsua. – Miksi?

Ettekö oikeasti ole kuullut Sonja Wigertistä?

Olette ehkä uusi täällä. Voisitte opetella perusasiat...

Olette aika julkea.

Pääsenkö sisään? – Juhlat ovat yksityiset.

Hyvää iltaa. – Voisinpa toivottaa samaa.

Rouva Wigert! – No mutta hei.

Pieni satakieleni. – Ritarini.

Herra Gellert. – Herra von Gossler.

Ette kai te lähde? – Tämä on väärinymmärrys.

Tämä mies on heittämässä minut ulos.

Eikö teidän pitänyt laulaa jotain myöhemmin?

Nimenomaan.

Olen laulamassa täällä. – Haluatteko pilata iltanne?

En tokikaan, herra Finke. – Mennäänkö?

Näkemiin. Nyt otetaan jotain juotavaa.

Minut kutsui vasta illalliselle varsin tunnettu saksalainen.

Suotteko anteeksi? – Totta kai, herra Hartmann.

En valitettavasti päässyt paikalle.

Enkä voinut ilmoittaa, etten pääse.

Se on harmittanut minua valtavasti. Mietin sitä koko ajan.

En tiedä, voitteko ymmärtää. – Totta kai. Tulkaa mukaan.

Kuka se tunnettu saksalainen oli?

Sanokaa vain.

Eräs herra Terboven.

Haluaisin löytää jonkun, joka voisi välittää pahoitteluni.

Minä voin ehkä tehdä sen. Tapaan Terbovenin huomenna.

Tunnetteko te hänet? Voisitteko tehdä sen?

Vai miten olisi nyt heti? – Nyt heti?

Olisiko se mahdollista? Saisin puhtaan omantunnon.

Tulkaa mukaan.

Anteeksi, että häiritsen. Kaunis nainen haluaa puhua kanssasi.

Kyllä. Hyvä.

Herra Terboven? Tässä Sonja Wigert.

Kutsunne oli ihastuttavan henkilökohtainen.

Halusin pahoitella henkilökohtaisesti, etten päässyt.

Minulla oli ongelmia kotona ja...

Halusin vain sanoa, että Elsen rooli...

Ymmärränhän minä, että vaihtoehtoja on, mutta...

Ymmärrän. Totta kai herra valtakunnankomissaari.

Kuulemiin.

Aivan näin. Hyvä.

Tulkaa tänne! –Ei!

Sanoin ei! – Rouva Wigert.

Voisitteko tulla laulamaan?

Kaikki odottavat teitä ja ihastuttavia lahjojanne.

Rouva Wigert? Se mies ei kuulu Unkarin delegaatioon.

Lähetimme hänet hotellille. Voitte jäädä, jos haluatte.

Kiitos, mutta kello on paljon. Minun on mentävä kotiin.

Lauloitte upeasti. – Kiitos.

Voinko näyttää jotain? – Mitä?

Se on yllätys. Ette varmasti pety.

Olen kiitollinen siitä, mitä teitte tuolla.

Mutta olen todella väsynyt ja te olette illan isäntä.

Selvä. Ehkä joku toinen kerta. Hyvää yötä.

Millainen yllätys?

Yllätä minut.

Täällä on vain olutta. – Yllätysolut sopii.

Hei. – Hei, Andor.

Hei. Sonja.

Selvä. Kun minä ja rouva olemme saaneet oluet.

Oletko kuullut Blue Notesta? Se on jazzklubi New Yorkissa.

Se on olohuoneen kokoinen, mutta täynnä.

Täynnä jazzin rakastajia. – Kuulostaa mahtavalta.

Käyn siellä, kunhan tämä pirun sota loppuu.

Hän odotti lähikuvien ottamista. Kuvaamme vesiputouksen edessä.

Sinding? – Ei nyt.

Käännyin kuvaajaa päin ja... – Puhelu.

Hän hyppäsi vesiputoukseen, mutta kamera ei edes käynyt.

Valtakunnankomissaari soittaa. – Mitä sanoit?

Valtakunnankomissaari soittaa.

Niin, herra valtakunnankomissaari.

Koekuvaukset?

Kyllä se onnistuu. Ei ongelmaa.

Suuret kiitokset.

Kyllä!

Minun on mentävä Norjaan.

Äitini ja isäni luo. Perheasioita.

Ei. – Andor, minun on pakko mennä.

Ole kiinnostunut. Kuuntele.

Muista kaikki ja tee muistiinpanoja, joista raportoit.

Kirjoittaa raportteja ja lukea tämä? Minulla on koe–esiintyminen...

Isälläsihän on keuhko–ongelmia, eikö vain?

Tästedes teemme niin kuin minä sanon. Tai sitten annetaan olla.

Mitä minun pitää tehdä?

Haluan jotain konkreettista tästä Mariasta.

Mitä minun tarkkaan ottaen pitää tehdä?

Luulen, että tiedät sen paremmin kuin minä.

Kuka Bill on?

Sinä.

Älä aliarvioi häntä. Terboven on lukenut ja älykäs.

Hän voi tuntua hurmaavalta ja jopa inhimilliseltä.

Mutta älä unohda, että häntä ajaa natsiaate.

Kiitos. – Ja sitten tästä.

Kamera on vastanäyttelijäsi. Kamera on vanginvartija.

Hiljaisuus! Ääni! Kamera!

Ole hyvä.

Mitä minä täällä teen? Näin lohduttomassa paikassa.

Olen varmaan tehnyt virheitä, mutta vankilaan joutuminen...

Leif, voimmeko me... – Jatkakaa kuvaamista.

Tämä tuntuu huonolta. – Ole hyvä.

Mitä minä täällä teen? Näin lohduttomassa paikassa.

Olen varmaan tehnyt virheitä, mutta vankilaan joutuminen...

Kun ihmiset näkevät minut, he näkevät kuoren.

Köyhän kirpun. En aina ollut tällainen.

Perheeni on rikas.

Isälläni on valtaa.

En jää tänne pitkäksi aikaa.

Olen täällä, koska minut pakotettiin siihen.

Kuten aina kirpun elämässä, minut pakotettiin.

Ette voi lähteä nyt. En salli sitä.

Jos te toivotte oikeudenmukaisuutta ja parempaa maailmaa –

teidän on kohdeltava minua sen mukaisesti.

En ole niin rähjäinen kuin miltä näytän.

Ettekä te ole niin surkea, että vain jättäisitte minut tänne.

Senkin hirviö.

Oikeudenmukaisuutta ei ole, pikku kirppu.

Ei ole helppoa vastausta sille, mikä on oikein ja mikä väärin.

Bravo! Kielland olisi ollut erittäin tyytyväinen tuohon.

Josef Terboven. – Sonja Wigert.

Hauska tavata. Tunnetteko hänen muita teoksiaan?

"Gift" on suosikkikirjani. – "Gift"?

Aivan, "Myrkky". Luen sitä juuri.

Voisimme ehkä puhua siitä illallisella.

Voinko lähettää auton illalla? – Kyllä.

Näkemiin, herra valtakunnankomissaari.

Hei, Sigrid. – Täällä taas?

Herra Gleditsch. – Oletko sinä täällä taas?

Etkä sanonut mitään. Tuletko meidän pöytäämme.

Niin...

Herra Gleditsch. Teette upeaa työtä Trøndelag Teaterilla.

Olen kuullut siitä paljon hyvää. Miten pohjoisessa menee?

Meneehän se. Sen sijaan kuulin, –

että veitte Vipsenin natsijuhliin tässä vastikään.

Ettekä näytä edes häpeävän sitä.

Liikutte tuon pirun Sindingin kanssa.

Tulitko hänen kanssaan? – Hän mielistelee natseja.

Se tahraa nimenne, kun tuulet kääntyvät.

Jos teillä edes on nimeä, kun niin käy.

Hauska nähdä taas, Henry. – Mitä sinä teet?

Tässä Müller–Scheld. Saksan kulttuuriattasea Norjassa.

Tästä tulee suuri produktio.

Norjan historian suurin. – Mutta Rouva Wigert...

Elsen roolin mukana tulee suuri vastuu.

Emme palkkaa pelkkää näyttelijää.

Roolin näyttelijä myös edustaa meitä –

ja edistää Norjan kansan ja Kolmannen valtakunnan yhteistyötä.

Hän on kansallissosialistisen aatteen ruumiillistuma.

Oletteko yhtä innoissanne kuin me? – Totta kai on.

Jaatte ideologiamme ja näkemyksemme tulevaisuudesta?

Luonnollisesti.

Haluaisin kuulla sen Rouva Wigertiltä itseltään.

Kertokaa, herra Müller–Scheld.

Oletteko te kristitty? – Kristitty? Kyllä.

Uskotteko te Jumalaan? – Miten se liittyy asiaan?

Todistakaa, että uskotte Jumalaan.

En voi. – Aivan.

Samalla tavalla minä en voi todistaa, mihin uskon.

Olen teidän puolellanne. Joudutte uskomaan sanaani.

Malja sille.

Heil Hitler. – Heil Hitler!

"Liittoutuneet valittavat rannikosta."

"He valittavat kaikesta."

"Saksan valloittama rannikko. Ranska, Espanja..."

"Liittoutuneet vain valittavat."

Rouva Wigert! – Valtakunnankomissaari Terboven.

Oletteko käynyt täällä? – En.

Tässä oli tiettyä eleganssia.

Nyt asunto hienostunut, eikö vain? – Kyllä.

Hyvää iltaa. – Hyvää iltaa.

Istutaan pöytään, Rouva Wigert. – Sanokaa Sonja, jos saan pyytää.

Saatte, Sonja. – Josef.

Olkaa hyvä. – Kiitos.

Malja Kiellandille. – Kiellandille.

Luuletteko, että me kaksi voisimme tulla toimeen?

Ehkäpä.

Ehkä emme.

Onko teillä nälkä? Tulkaa.

Tuntemani liittoutuneet valittavat koko ajan.

Mitä tehdä Ranskalle? Entä Espanjalle?

Voinko pyytää palvelusta?

En haluaisi puhua politiikkaa. Teen sitä työkseni.

Olen vapaalla nyt.

No mistä tässä illassa pitäisi olla kyse?

Olen aina rehellinen. Haluan, että puhumme suoraan.

Minulla ei ole mitään rehellisyyttä vastaan.

Miksi olette täällä?

Olen täällä, koska en päässyt tapaamaan teitä viimeksi.

Lisäksi haluan, ett Elsestä tulee jotain.

Haluaisin esittää... – Aloitetaan alusta.

Miksi oikeasti olette täällä?

Toivon, että voisitte saada isäni vapautettua.

Hän on sairas. En tiedä, miten kauan hän selviäisi vankilassa.

Hän on vanha mies.

Kello on paljon. – Aivan.

Teille on laitettu huone.

Olkaa kuin kotonanne. – Kiitos.

Tämä on todella kaunis.

Niin, se... Jos haluatte.

Saan hänet luottamaan itseeni.

Terboven tietää, että Ruotsissa on paljon saksanmielisiä.

Mutta hän ei maininnut yksityiskohtia.

Hän luuli kai, että Ruotsi puolustaisi Norjaa. Miksi ette?

Älä minulta kysy.

En ole kuullut mitään Ruotsin miehityksestä, –

mutta he eivät siedä loputtomasti Saksan vastaista propagandaa.

Terboven on tuohtunut siitä, missä valossa saksalaiset näytetään.

Hyvä. Meidän pitää antaa hänelle jotain.

Sano, että Ruotsi pannaan liikekannalle.

Onko se totta? – Kehittelen jotain.

Väärää tietoa? Eikö se vaaranna minua?

Saako se isäni vankilasta? – Se on käsky, Rouva Wigert.

Näkemiin.

Mitä aiot tehdä sodan jälkeen?

Palata kotiin? – En tiedä.

Olet diplomaatti. Matkusteletko sitten paljon?

Entä sinä? – Kysyin ensin.

Voisimme ehkä matkustaa yhdessä.

Varmaan. – Olen tosissani.

Minne? – New Yorkiin.

New Yorkiin? – Maailman paras kaupunki.

Kaupunki, joka ei koskaan nuku.

Central Park, kadut ja jazzklubit. Ihastuisit siihen.

Voisit tehdä elokuvia sielläkin –

ja olla tähti Broadwayllä.

Perhana! Ei!

Upea laukaus.

Tässähän ne ovatkin.

Kas, omena.

Mitä Berliini tietää tilanteestamme?

Vaikutamme pelkureilta, jos vain odotamme Ruotsin liikekannallepanoa.

Ei sitä tule. Ne ovat vain huhuja.

Tiedän Ruotsin tilanteen varsin hyvin.

Ruotsi ei tee mitään. – Saatatte olla oikeassa.

Kultaseni, mitä sinä siitä tiedät?

Sukulaiseni Värmlannissa sai kutsun palvelukseen.

Mitä minä sanoin? Liikekannallepano.

Kyllä, mutta he kutsuvat sitä järjestäytymiseksi.

Mutta hän sai sekä kypärän että aseen.

Niinkö? – Kyllä.

Eli ne eivät olleet vain huhuja.

Sanoiko hän niin henkilökohtaisesti? Milloin hän sai kiväärin?

Voin vain kertoa, mitä hän minulle sanoi.

En halunnut aloittaa riitaa. – Aloitit jo.

Kenestä me puhumme?

Kysymys kuuluu, miten kauan voimme sallia sen, –

nyt kun tiedämme, että se tapahtuu neniemme edessä?

Mitä näyttelijä sodasta tietää?

Kukaan ei epäile teitä. – Hyvät herrat. On aika mennä.

Sonja... Autosi odottaa ulkona.

Minä olen... – Sonja, en tarkoittanut niin.

Totta kai sinulla saa olla omat mielipiteet.

Olen pahoillani.

Suo anteeksi.

Voitko jäädä?

Hyvä!

Seis. Tule pois.

Katso tätä.

Ei! Vuodat verta. Kutsunko lääkärin?

Ei mitään lääkäriä. Se on pelkkä naarmu.

Voi ei...

Tuo oli tyhmää. – Kyllä.

T haluaa tavata useammin. Hän saa viisumin ja haluaa nähdä –

heti kuvauspäivän jälkeen.

Kuvaukset etenevät hitaasti.

En pidä muutoksista, joihin saksalaiset pakottavat Sindingin.

Mutten halua pahentaa hänen tilannettaan.

T käy studiolla silloin tällöin.

Emme voi muuttaa Elsen kohtaloa.

24. heinäkuuta.

T on huolissaan siitä, ettei Ruotsi puolustaudu Englantia vastaan.

Hän sanoo, että siitä puhutaan Berliinin kanssa.

Kahdeksan saksalaisupseeria tuli käymään.

He leveilivät valloituksilla ja ylivertaisuudellaan.

T on varma siitä, että sota on ohi kahdeksan kuukauden sisällä.

T on raivoissaan Trondhjemin sabotaasista.

Hän pelkää vastarinnan kasvua ja on tuplannut poliisien määrän.

Joku varasti muka aterimia. Hän lähetti emännän rintamalle.

Sellaista hän tekee ollessaan raivoissaan.

31. heinäkuuta. Voin varmaankin pitää yllä suhdettani T: hen.

Yritän ottaa puheeksi myös isän tilanteen.

Se on riskaabelia, mutten voi odottaa enää –

isäni terveydentilan tai myöskään itseni vuoksi.

Olen muuttunut eri ihmiseksi.

Haluan vain olla oma itseni, kun tämä on ohi.

Mariasta ei uutta tietoa. Bill.

Anteeksi, Josef. Onko sinulla hetki aikaa? – Toki.

Haluaisin puhua kanssasi. – Istu alas.

Puhuin Fehlisin ja turvallisuuspoliisin kanssa.

He ovat samaa mieltä kanssani, mutta haluaisin näkemyksesi.

Ne pirun sabotoijat Trøndelagissa.

En halua tehdä heistä sankareita rankaisemalla heitä.

Ymmärrän ongelmasi.

Huomenna Norjan kansa kuulee vaadittavista toimista.

Mistä toimista? – Teloituksista.

Kun he sylkevät ojennettuun käteemme, –

emme voi muuta kuin pakottaa heidät polvilleen.

Mutta eikö siinä ole vaarana, että lopputulos on päinvastainen?

Että vastarinta vain vahvistuu? – Kyllä.

Sitä nimenomaan tarkoitan. Heistä tulisi vastarinnan sankareita.

Se ei käy päinsä. Minun pitää puuttua ongelman ytimeen.

Hengenluojiin. Intellektuelleihin. Toimittajiin.

Kommunistiset agitaattorit vain lietsovat ihmisiä.

Meidän on tehtävä johtajista esimerkkejä.

Haluan tehdä seuraavaa.

Poistan pelistä muutamia johtohahmoja.

Mutta kaikkien on tiedettävä oikea syy. Sabotaasi.

Et saisi sitä ikinä anteeksi. – Tiedän.

On oltava joku muu keino.

Saan päänsärkyä tästä kaikesta.

Anteeksi. Mitä sinulla oli sydämen päällä?

Ei mitään.

Ei mitään.

Sonja?

Mitä nyt? – Näin vain unta.

Kaikki hyvin.

Me...

Me vapautamme isäsi.

Voitko tehdä pienen palveluksen?

Totta kai.

Voitko vakoilla Ruotsissa minun laskuuni?

Pikku vakoojani.

Vipsen?

He veivät Gleditschin. Hän on kuollut.

Mitä oikein sanot?

Hänet ja yhdeksän muuta teloitettiin Trondhjemissä.

Viattomia ihmisiä. Tuosta vain.

Heinrich Fehlis. Norjan turvallisuuspoliisin päällikkö.

Missä Josef on? – Hänellä on sota sodittavana.

Pukekaa ja tulkaa mukaani.

On suuri ilo tehdä töitä kanssanne.

Auto odottaa. Viisi minuuttia.

Teillä on paljon vaikutusvaltaa valtakunnankomissaariin.

Ettekö mene tervehtimään häntä?

Jos kiirehditte, ehditte ennen junan lähtöä.

Menkää nyt. Haluan nähdä tämän.

Rakastan onnellisia loppuja.

Palatkaa Tukholmaan. Kontaktimme ottaa yhteyttä.

Hän kysyy, lähdettekö koiranne kanssa kävelylle. – Koirani?

Hän antaa lisää tietoja tehtävästä.

Muuta teidän ei tarvitse tietää.

Rakas äiti. Toivon, että isä voi paremmin –

ja että keuhkot ovat toipumassa.

Kaipaan teitä kovasti.

Voisinpa selittää enemmän kuin voin, –

mutta usko vain, että kaikelle on selitys.

Kiellä isää osallistumasta vastarintatoimintaan.

Tiedän, miten hän reagoi, mutta tilanne on tulenarka.

En haluaisi kuulostaa arvoitukselliselta.

Mutta on tapahtunut jotain, joka vaikuttaa turvallisuuteenne.

Sota on nyt uudessa vaiheessa.

Valtakunnankomissaari Josef Terbovenin julma johto –

näytti oikeat kasvonsa kaksi kuukautta sitten.

Hän sääti sotalait ja päätti joukkoteloituksesta, –

jossa 72 miestä tapettiin.

Juutalaisten vaino on nyt avoimempaa.

Norjan poliisi pakotettiin pidättämään kaikki juutalaiset...

Haloo? – Rouva Wigert?

Kuinka pikku koirasi voi? Kaipaakohan se kävelylenkkiä?

Se voisi sopia hyvin. – Erinomaista.

Voisimme nähdä Hagaparkenissa.

Hyvä. Näemme siellä.

Varo!

Rouva Wigert? – Paroni von Gossler?

Hauska nähdä. – Missä pikku koiranne on?

Odotan suurella innolla yhteistä yhteistyötämme.

On suuri kunnia pelata tätä peliä kaikista parhaan kanssa.

Mihin tarvitsette minua? – Katsokaa kokonaiskuvaa pikkuasioissa.

Käytte paikoissa, jotka ovat täynnä pieniä melkein näkymättömiä asioita –

jotka eivät olekaan niin pieniä, kun asiaa ajattelee.

Mutta eikö minun pitäisi tietää, mitä näkymättömiä asioita tarkkailen?

Mitä ajattelette liittoutuneiden miehityksestä? Täällä Ruotsissa.

Liittoutuneiden miehitys? Se vasta olisi näky.

Mitä itse sanotte? Vakoojan pitäisi tietää tällaiset. Oletteko vakooja?

Oli hauska tavata, paroni von Gossler.

Törmäämme varmaan taas, mutta nyt minulla on muuta tekemistä.

Meillä on syytä epäillä, että joku omistamme ei ole täysin lojaali.

Hän vuotaa liittoutuneille tietoja, jotka haluamme pitää salassa.

Soluttaudu joukkoihimme ja etsi vuotaja.

Teen parhaani. Tarkkailen ja käytän kontaktejani.

Mutta niitä ei ole kovin paljon.

Miksi ette käyttäisi unkarilaista rakastajaanne?

Älkää pelätkö. En kerro hänestä valtakunnankomissaarille.

Terbovenillakaan ei ole puhtaat jauhot pussissa.

Mutta ei olisi hyvä, jos hän tietäisi.

Pidämme unkarilaisen salassa. Näkemiin, Rouva Wigert.

Tule, Eva.

Tarvitsen kunnon tietolähteen. En pelkkää juoruilua.

Te varmaan kuuntelette ja vakoilette minua.

Lopettakaa se heti. Jos he alkavat epäillä, –

että teen kanssanne yhteistyötä, he tappavat perheeni.

Tämän voin lukea sanomalehdestä. Tarvitse nimiä.

Haluatko, että ilmiannan sinut?

Katsotaan, mitä voin tehdä. Voimme ehkä uhrata jonkun.

Yhteys von Gossleriin voi johtaa meidät Marian luo.

Perheeni pitää saada Ruotsiin. – Ei nyt. Pitää olla varovainen.

Se voisi herättää epäilyksiä. – Oveni ulkopuolella on miehiä.

Jos autat meitä löytämään Marian, hoidan perheesi turvaan. Lupaan sen.

Hyvä. – Andor Gellert.

Millainen hänen suhteensa saksalaisiin on?

Hän poistuu Tukholmasta säännöllisesti. Minne?

Matkustaako hän? Minne? – Sen me haluamme tietää.

Ei! Minä tunnen hänet.

Niinkö? Miten hyvin?

Jos hän salaa matkansa, hän voi salata muutakin.

Ota selvää lisää hänestä. – Akrell.

Löysimme yhden tietolähteistämme sillan alta hukkuneena.

Oma veli ilmiantoi hänet. Läheiset suhteet eivät takaa mitään.

Miten joka säässä pärjäävä norjalainen näyttelijä pärjää?

Tunnetko hänet? – En. Saaren asukkaita vain.

Hänelläkin on vuokramökki täällä.

Mitä nyt? Onko suhteemme salaisuus?

Ei.

Mitä sinä täällä teet? – Tämä on parantolani.

Pysyn järjissäni tämän ansiosta.

Haluan näyttää sinulle jotain.

Älä kerro tästä kellekään.

Sinä ja tämä.

Voisin elää näin ikuisesti.

Sonja?

Menetkö kanssani naimisiin?

Anteeksi. En tarkoittanut sitä. Sinun ei tarvitse vastata.

Minun on mentävä.

Patrik? Patrik?

Voimmeko me jutella? – Nyt ei käy.

Minulla on kysymys. – Ei nyt.

Tämä. Mitä tämä on?

Voi luoja. Tämä...

Mitä tämä on? – Töitä vain. Luontokuvia.

Kenelle? Saksalaisille?

Hulluko sinä olet? Saksalaisille? Älä viitsi.

Jumalauta!

Ne ovat vain kuvia.

Kuka sinulle maksaa?

En tiedä.

En ole tavannut ketään.

Se oli pari päivää Bernsin jälkeen.

Ensimmäinen kirje tuli.

Saisin toisen mokoman, kun olin toimittanut kuvat.

Kuvasin vain rannikkoa, saaristoa ja satamia.

Rauhassa vain. Kenelle toimitit kuvat?

Roskikseen Hagaparkenissa. – Oletko nähnyt jonkun?

En. En tiedä, ketä he ovat.

Kerran näin ehkä jonkun, mutta se olisi voinut olla kuka tahansa.

Oletko toimittamassa nuo?

Milloin? – Tänä iltapäivänä. Kolmelta.

Mitä sinä näillä?

Tämä on pirun huono idea.

Mitä helvettiä? Sonja! – Luota minuun.

Milloin näytös alkaa? – Olet myöhässä.

Maria hakee tämän neljältä Hagaparkenista.

Vaihdossa perheeseeni. No hauskaa sotaa sitten.

Me puhuimme tästä jo. Hankin perheesi tänne. Anna nuo.

Identiteetti ei ole tässä, mutta jos tämä johtaa Marian luo...

Silloin tehtäväsi on suoritettu ja hoidan perheesi tänne pian.

Mitä haluat minun sanovan? Että lupaan ja vannon?

Mistä sait kuvat? – Eräältä ystävältäni.

Ne pitää laittaa roskikseen Kustaa III:n paviljongin luona.

Miten sait kuvat käsiisi? – Nappaa hänet nyt vain.

Kello viisi Café Blomissa.

Eikö ketään tullut? – Muuten en olisi tuonut näitä.

Joku varmaan näki minut.

Patrik! – Sonja? Odota!

Sonja...

Patrik?

Patrik?

Voi luoja!

Patrik? Patrik?

Patrik?

Patrik!

Sonja. Emme voi jäädä tänne. Minun on soitettava puhelu.

Olemme varmoja. Andor Gellert, unkarilainen diplomaatti.

Hän löysi kuvia hänen kotoaan. – Missä kuvat ovat?

Nämä ovat kuolleelta valokuvaajalta. – Miehellä oli samat kuvat.

Tämä ei riitä. – Majuri Petersén, kaikella kunnioituksella...

Pärjään ilman kunnioitustanne.

Tehkää työ, josta teille maksetaan, ja napatkaa hänet elävänä.

Onpa mukava nähdä. Luulin pilanneeni kaiken.

En vain osannut odottaa tuota ja häkellyin täysin.

En ole vielä edes eronnut. – Tiedän sen.

Ei kai meillä ole kiire? – Voin odottaa.

Kunhan tiedän, että sinä ja me...

Voin odottaa sitä ikuisesti.

Haluan näyttää sinulle jotain.

Löysin ne Patrikin asunnosta.

Niistä voisi olla hyötyä meille. – Sinulla ei pitäisi olla näitä.

Ne ovat arvokkaita saksalaisille.

Tiedätkö, mitä nuo kuvat ovat? – Tiedän.

Kenen leivissä olet? Kuka olet?

Tiedän, että sinä olet Maria. Se ei haittaa.

Hän pääsi karkuun, mutta nappaamme hänet kyllä.

Nyt saksalaiset tietävät yhteistyöstämme.

Rauhoitu vain. – Helppo sinun on sanoa.

Mitä minä teen? Perheeni on nyt käytännössä kuollut.

Minähän sanoin, että me nappaamme hänet.

Saisinko Akrellille.

Puhuin von Gosslerin kanssa. Sanoin tietäväni, kuka vuotaja on.

En tiedä, mutta sanoin niin silti.

Sanoin, että kerron nimen vain Marialle.

Kasvokkain huomenna Bellmansrossa kello 12.

Lähetä sinne vaikka kaikki kaupungin poliisit.

Onko teillä jotain meille. – Ei tässä ja nyt.

Mitä huomenna voi sanoa, mitä tänään ei voi?

Paikka on erinomainen. Meitä tuskin kuunnellaan.

Koska ette kai ole ollut yhteydessä Ruotsin turvallisuuspalvelun kanssa?

Totta kai he ovat ottaneet minuun yhteyttä.

He kysyivät kaikesta ja kaikista. He eivät ole idiootteja.

Hyvää yötä.

Tämä ei ihan vielä tässä, Rouva Wigert.

Minne nuori unkarilainen rakastajanne oikein katosi?

En tiedä.

Ampukaa vain, niin vien tietoni hautaan.

Ja te voitte selittää tämän kaiken valtakunnankomissaari Terbovenille.

Tidholm, auto!

Rouva Wigert!

Maria.

Herra Finke? – Rouva Wigert!

Tulkaa.

Tämä on suuri ilo, kuten aina.

Käyn suoraan asiaan. Olemme jo jonkin aikaa epäilleet, –

että nuori ja komea unkarilainen on tietojen vuotaja.

Hänellä on ollut liki rajaton pääsy suurlähetystöömme.

Ja nyt hän piileksii pienessä lemmenpesässänne.

Suosittelen, että näytätte, missä se on.

Rouva Wigert? En näe venettä.

Täällä ei ole ketään.

Herra Finke! Katsokaa.

Nämä ovat meidän kuviamme.

Hän on kopioinut ne kaikki. – Perhanan petturi!

Eikä!

Ehkä hän piilotti veneen. – Minne?

Tuonne.

Odottakaa.

Agentti Bill tunnisti Marian Albert Finkeksi.

Saksalaiseksi matkailujohtajaksi.

Hän ja paroni von Gossler olivat suorittaneet merkittävää vakoilua.

Heidät pidätettiin, kun he yrittivät tuhota todisteita.

Pidin lupaukseni ja sain salakuljetettua heidät rajan yli –

heidän kesähuvilalleen Falkenbergiin.

Olivatko Billin toimet ratkaisevia sodan lopputulokselle?

Ehkä eivät.

Välit saksalaisiin haittasivat hänen uraansa.

Ei ole helppoa päästä irti epäilyistä.

Ei ainakaan, jos toimii kaksoisagenttina.

PALAUTETAAN LÄHETTÄJÄLLE

Hän vaikuttaa painuneen maan alle.

Ei osoitteita tai jälkiä sukulaisista. Ei mitään.

Jos hän oli amerikkalaisten leivissä, hän ehkä on Englannissa tai USA:ssa.

Olen pahoillani.

"Palveluksista kuninkaalle ja isänmaalle."

Toimitte sankarillisesti maamme ja vapautemme vuoksi.

Valitettavasti kukaan ei saa kuulla siitä ihan pian.

Älkää odottako aplodeja. Niitä ei meidän alallamme kuulla.

Akrell?

Jos saat selville, missä hän on, voitko antaa hänelle tämän?

Sonja...

Pidä se.

Teen voitavani selvittääkseni, missä hän on.

Kiitos.

Sonja Wigert tapasi Andor Gellertin vielä kerran New Yorkissa 1961.

Mies torjui hänet. Ruotsalaiset yrittivät puhdistaa Sonjan nimen –

kuten myös amerikkalaiset, mutta se onnistui vain osittain.

Hän kuoli 1980 ja tiedot hänen toiminnastaan kaksoisagenttina –

tulivat julkisiksi vasta 2000–luvulla.