Original subtitles

Jonain päivänä he pyytävät sinua kertomaan, miten maailma pelastui.

He haluavat tietää, miten löysimme sankarimme ja taistelimme vastaan.

Sitä varten sinun pitää kertoa, minkälaista oli ennen.

Olet liian nuori muistamaan, kuinka vihreä maailma oli.

Kuinka valoisa ja täynnä toivoa se oli.

Ja kuinka sokaistuja olimme omasta onnestamme, -

ettemme nähneet pimeyttä omien jalkojemme alla.

Ja kun se vihdoin tuli, sillä oli vain yksi päämäärä:

Tuhota kaiken hyvän.

Ensin miehet taistelivat vastaan, koska niin miehet tekevät.

Taistelimme, vuodimme, hävisimme.

Joten äitimme, vaimomme, tyttäremme, siskomme tarttuivat aseisiin.

He pukeutuivat Kodiak-pukuun -

ja pitivät huolen, ettemme tulisi häviämään tätä sotaa.

Komentaja.

Päästä heidät. - Komentaja.

Komentaja.

Komentaja.

Komentaja. - Olemme tukenanne.

Kauan eläköön Kodiak.

Olen tukenanne, komentaja.

Tuemme teitä, komentaja.

Menkää asemiinne.

Tulta!

Tulta!

KATASTROFI LIIKKUU ETELÄÄN LÄHES 100 000 KUOLONUHRIA

ILMASTON LÄMPENEMINEN REPEÄMÄ

Tämä maailma on rikottu monta kertaa, -

ja syyt ovat aina eri.

Joskus ne tulevat avaruudesta, joskus maan alta.

Joskus se on ihmisten syytä. Joskus eläinten.

Joskus syyllä ei ollut muotoa.

Bakteeri. Sairaus. Energia.

Mutta ne aiheuttavat kuolemaa. Aina kuolemaa.

YLIKANSOITUS

Mutta kuolemaa seuraa aina uudelleensynty.

Tuhoaminen uudistamalla.

Kun ensimmäinen repeämä avautui 15 vuotta sitten, -

tämä ikivanha sykli alkoi uudestaan.

Repeämä oli aina ollut siinä.

Äiti Maa oli vain haudannut sen syvälle maahan suojellakseen meitä.

Suojellakseen hänen rakkaimmat luomuksensa.

Ja sitten... - Kaadoimme metsän. Sulatimme jään.

Avasimme repeämän ja murskaajat pääsivät ulos. Plaa, plaa, plaa.

Nuori neiti, kuka tässä nyt kertoo tarinaa?

Olet kertonut sen miljoona kertaa, isä.

Haluan kuulla Kodiak-tarinan.

Kuulit yhden aamulla, joten hys... Mihin jäinkään?

Taigametsien tuho... - Kodiak.

Tai voidaan tehdä matikkaa. - Kodiak.

Ehkä algebraa. Tai fysiikkaa. - Kodiak.

Hyvä on. Hiljaisuutta, hiljaisuutta.

Willa voittaa taas.

Tämä tarina kertoo siitä, -

kuinka Kodiak tappoi sata murskaajaa -

yhdellä mahtavalla kirveeniskulla.

Se oli vain vuosi sen jälkeen kun repeämä oli avautunut, -

ja joukkomme olivat Glasgow'ssa ensimmäistä hyökkäystään varten.

Yöt olivat pitkiä, kosteita ja tuulisia.

Vain nämä tarinat auttoivat heitä jaksamaan.

Isäni on synnynnäinen tarinankertoja.

...hampaat kuin tikarit.

Hän sanoo, että tarinamme ovat ovat yhtä tärkeitä kuin aseemme.

Erityisesti nyt.

Tarinat antavat meille selviytyjille toivoa.

Ne innoittavat sotureita, -

kuten äitiäni, jatkamaan taistelua.

Ulkona kosteassa pimeydessä.

Hän ei kerro niitä pelotellakseen minua, -

vaan muistuttaakseen minua, että jonain päivänä minä kerron ne.

Tarina siitä, miten pääsimme pois pimeydestä ja kuolemasta.

Ja löysimme valon.

He olivat valmiina taistoon.

Oliko saarella kukkia? - Totta kai.

Tuhansia punaisia, violetteja ja keltaisia kukkia.

Uskomattomia värejä.

Saari oli täynnä valoa.

Se oli kaunista.

Kuin Taivaassa. - Taivaassa?

Älä huoli. Se kuulostaa lähempänä kuin mitä se on.

Oliko saarella eläimiä? - Silloin? Todella paljon.

Ehkä siellä vielä on. - Kaneja?

Kaneja ja lintuja ja mäyriä.

No niin, syntymäpäiväsankari.

Menen paketoimaan lahjoja.

Äiti? - Niin, kulta?

Täytyykö sinun lähteä taas?

Huomio! Palatkaa soluihinne, ja odottakaa lisäohjeita.

Tämä ei ole harjoitus. Toistan: Tämä ei ole harjoitus.

Palatkaa soluihinne välittömästi.

Huomio!

Muista toivoa jotain.

Onneksi olkoon, kulta. - Kiitos.

Ole hyvä.

Se on kaunis, äiti. - Ja se on lämmin.

Siellä on kylmä. Sille tulee käyttöä.

"Siellä"?

Minne olemme lähdössä? - Okei, minun vuoroni.

No niin. Tiedän, ettet enää ole pieni Willa Gorillani...

Isä, olen 15 vuotta. - Mutta sinulla ei ole ollut oikeaa.

Joten ajattelin...

Olet niin söpö. Se on ihana.

Mikä se on? - Se on koira.

Helen Travis ysisolussa tekee niitä. Tuotot menevät veteraaneille.

Ehkä me jonain päivänä löydämme sinulle oikean.

Mikä sen nimi on? - Se on sinun. Sinä annat nimen.

On aika, rouva.

Viisi minuuttia. - Käskystä.

Willa. Pakkaa tuo. Vain tärkeimmät. Vaatteet, saappaat, termos. Okei?

Se myös.

Kuinka kauan olemme poissa? - Pakkaa nyt, Willa.

Mutta isä...

Vain tärkeimmät.

Vain tärkeimmät.

HIRVIÖT

Kulta. - Okei. Kaikki hyvin. Kaikki hyvin.

Rakas.

Suljit repeämän. En ymmärrä.

Kun yksi sulkeutuu, toinen avautuu.

Emme pysty enää puolustautumaan.

Menetimme 8. pataljoonan pari tuntia sitten Coventryn lähellä.

Luoja sentään.

Pelkästään tässä solussa on 15 veteraania.

Voimme vielä taistella.

Niin taistelitte. Te taistelitte. - Voin taistella taas.

Kuuntele. Jos saat pureman, tai edes pienen naarmun...

Paraskin puhuja. - Siitä on 72 tuntia. Kaikki hyvin.

Et ole täysin immuuni, olitpa sitten kuinka särmä tahansa.

Olenko mielestäsi särmä? - Olet.

Generaattori simahti. Se siitä.

Hei, hei. Kaikki hyvin.

Kyllä se tästä.

Kaikki hyvin.

Tätä tietä. Ripeästi!

Viimeiseen kuorma-autoon. Menkää, menkää.

Kuinka lähellä ne ovat? - 8 km pohjoiseen.

Onko siellä hybridejä? - Totta kai.

Ellet hyppää kyytiin nyt, sinustakin tulee yksi niistä.

Tämähän menee Mercy Bayhin? - Kyllä.

Nouse kyytiin. Menen edelle johtamaan saattuetta.

Nähdään perillä, okei? - Äiti...

Minne menemme? Isä, minne...? - Turvalliseen paikkaan. Tule.

Minulle on yhdentekevää, kuka vaimosi on.

Jos edes aivastat tai yskit...

Jos se tapahtuu minulle, vedän itse liipaisimesta.

Nopeasti.

Laita silmät kiinni.

Tiedätkö, miksi miehet saavat tartunnan mutta me emme?

Se johtuu DNA:sta, eikö? - Meillä ei ole aikaa sellaiseen.

Ette ole täysin immuuneja, vaikka olisitte kuinka särmiä.

Totta, emme olekaan. Kaikki voi saada tartunnan.

Miesaivot ovat yksinkertaiset. Synapsit suorissa riveissä.

Yksisuuntaisia katuja. Infektio kärventää ne nopeasti.

Meidän aivomme ovat kuin verkko, joka levittyy aivojemme yli.

Ja risteää itseään. - Olemme monimutkaisempia.

Juuri niin.

Ovatko aivoni monimutkaisemmat? - Olet teinityttö.

Olet lähes tuhoutumaton.

Valmiina taistoon.

Kuten Kodiak. - Entä Kodiak?

Hän ei ole nainen. Hän tappoi yli 100 murskaajaa.

Hän sai varmasti naarmuja. - Kodiak ei voi saada tartuntaa.

Kuulin, että hän on puoliksi murskaaja.

100 murskaajaa? Kuulin, että se oli 300.

Määrä on yhdentekevä. - Hänen lemmikkikarhu tappoi 50.

Lemmikkikarhu? Kodiak on karhu. Katso vaikka vaakunaa.

Hän sai nimensä karhusta. Hän löysi sen lapsena Anchorageista.

Isäni taisteli hänen rinnallaan.

Jos saisin lantin joka kerta kun mies väittää taistelleensa...

Kerro heille. - Sillä ei ole väliä.

Se oli skottilaisten salamasodassa. - Kukaan ei selvinnyt siitä.

Ei niin.

Onko Kodiakilla karhu? Et ole kertonut sitä.

Ei sillä ole väliä. Ne ovat vain tarinoita.

Hän taistelee kuin karhu. Niin meidänkin on taisteltava.

Kynsin ja hampain.

Kutsun häntä Otsoksi, koska hän taistelee Kodiakin rinnalla.

Tervetuloa perheeseen, Otso.

Olemme pian perillä, kulta. Yritä nukkua vähän.

Miksi pysähdyimme? - Murskaajia! Murskaajia!

Perääntykää! Perääntykää!

Pysykää kuorma-autossa.

Varokaa!

Juoskaa!

Tätä tietä. - Isä.

Tule. Alas. Alas.

Mene. Mene.

Ylös, ylös, ylös.

Alle. Mene.

Ei!

Äiti! - Mennään.

Tule. Minä autan.

Kaikki on nyt hyvin.

Se oli viimeinen. Tule.

Mitä tapahtui? - Emme ehtineet reagoida.

Kolme. Viekää väki pois tieltä ja metsään! Siellä on turvallisempaa!

Kuulitte. Pois tieltä! - Metsään! Nopeasti!

Tule.

Kaikki pois tieltä!

Paljonko minulla on aikaa? Viisi, kymmenen minuuttia?

Jokainen on erilainen. Olen tässä kanssasi, kunnes se on ohi.

Olemme turvassa täällä. - Kasvosi.

Ei hätää. Se on ihmisestä, ei murskaajasta.

Se ei ole kaukana. Mercy Bay... - Länteen. 4 - 5 km.

Olemme perillä aamuun mennessä. - Pystytkö juoksemaan?

Juostaanko kilpaa?

Ota aseeni. - Se korkeintaan hidastaa niitä.

Kuuntele. Me selviämme kyllä, mutta sinä et saa pysähtyä.

Saat pelätä, mutta älä anna sen pysäyttää sinua.

Anna pelon viedä sinua eteenpäin. Ymmärrätkö?

Rakastan sinua, Willa. Minun täytyy jäädä tänne.

Äiti... ei. - Jään taistelemaan.

Sanoit, että lähdemme yhdessä. - He tarvitsevat minua.

Sanoit "me". Sanoit "me".

He tarvitsevat minua. - Minä tarvitsen sinua.

Tarvitsen sinua. Pyydän.

Hybridit. Ne ovat hybridejä. Ne tulevat.

Pidättelemme niitä. Menkää. - Tule.

Menkää. Menkää, kaikki! - Ei, äiti! Ei!

Tulkaa!

Ei sitä kautta. - Mitä?

Mutta isä, seuraamme heitä. - Ei. Tule!

Tee se.

Jatka. Olemme kohta perillä. - Onko vielä pitkä matka?

Muistatko tarinat ajoilta ennen syntymääsi?

Äitisi ja minun kalastusreissuilta? - Kun vielä oli kalaa?

Luulin, että keksit ne.

Avaa köysi.

Se on pieni, mutta merikelpoinen.

Ei se niin pieni ole. Voimme ottaa pari heistä mukaan.

Tämä on meidän polku, ei heidän. - Mutta voimme auttaa.

Willa, tämä on meidän polkumme. Emme voi miettiä muita nyt.

Tule.

Eikö maailma murru juuri noin?

Ole kiltti. Avaa köysi.

Hei.

Onko se sinun? - Ei. Etsimme vain ruokaa.

Se on veneesi.

Hyvä on, se on veneemme. - Ja te otatte minut mukaanne.

Ne tulevat. No niin. Laittakaa se veteen.

Emme pääse pitkälle ilman polttoainetta.

Luuletko, että olisin jättänyt sen täydellä tankilla varastettavaksi?

En. Moottori on rutikuiva.

Missä hitossa bensa sitten on?

Auton takakontissa tässä lähistöllä.

Okei. Tule. Tule.

Willa, pysy täällä. Pysy vain täällä.

Mennään. - Hyvä on.

Oletko yksin? - Nyt olen.

Oletko miettinyt, mitä se tarkoittaa? - Mikä?

Että se tarttuu vain meihin.

Ei siskoihimme, äiteihimme ja tyttäriimme.

Naisetkin ovat saanet tartunnan. Se on miesten biologia.

Se hyökkää Y-kromosomiin... - Olemme pahoja.

Maailma halusi kostaa, ja se tiesi, ketä syyttää.

Joistakin asioista ei vain pääse eroon.

Avaa se. Avaa se. - Otan vain avaimen esille.

Tule. Nyt mennään. - Entä se mies?

Hän lähti pakoon. Tule. Auta minua.

Merkistäni. Yksi, kaksi, kolme.

VUOSI MYÖHEMMIN

Mitä sanot, Otso? Syödäänkö vähän aamiaista?

Pidä kunnolla kiinni, Otso. Olemme kohta siellä.

Pahoittelut, rouva tiira. Otan vain kolme. Saat nähdä.

Yksi ei olekaan niin paha.

Olivatko ansat tyhjät?

Mitä?

Olet aina tyytyväinen, kun ansat ovat tyhjillään.

Enkä ole. - Meidän täytyy syödä, Willa.

Ei vain säilykepapuja ja jämiä puutarhasta.

Ja tarvitset proteiinia. - Niin sinäkin, ruipelo.

Katso.

Se on liian vaarallista. - Se on helppoa, isä.

Älä muutu ylimieliseksi. Jos jotain tapahtuu sinulle...

Hyvä on, vie ne sisälle. Syömme ne, kun olen valmis.

Laita puita takkaan. Kuivaa. Märkä puu savuaa.

Miksi minä en saa pilkkoa puita?

Osaan heiluttaa kirvestä kuin Kodiak, joka katkaisee murskaajan pään.

Toisin kuin sinä. - Niinkö luulet?

Etkö usko?

Hyvä on, näytä. - Okei.

No niin. Näytä minulle, miten heilutat miekkaa.

Jos voitat, saat pilkkoa loput.

Anna tulla.

Et ole vielä valmis, Willa. Sinun pitää harjoitella enemmän.

Hyvä. Sytykettä.

Näitkö, mitä tapahtui kun lähestyit minua?

Harhautin, menit ohi, ja tulin takaa etulyöntiasemasta.

Älä huoli. Veistän sinulle uuden.

Kanna puita sisälle, okei?

Päivän erikoinen: Tiiramunakas...

...vihreillä pavuilla.

Tule syömään.

Mitä sinä puuhaat?

Pidän tavasta, jolla hän laittoi sen.

Voitko auttaa minua?

Hyvä on, tullaan.

Opettiko hän sinulle? - Ei, näin hänen tekevän sen.

Kuten sinä opit minulta metsästämään, juoksemaan, kiipeämään, taistelemaan.

Ja selviämään.

Kun sota on ohi, saat oppia loput.

Mitä se on? - Elämään.

Miten hän tunnistaa minut? - Siitä on vasta vuosi.

Vain? Hän ei tunnistaisi minua kadulla.

Nyt kyllä yliarvioit tilanteen.

Luuletko, että hän on tavannut Kodiakin?

Totta kai. Miksi ei?

Jos hän on Kodiakin kanssa, hän on turvassa.

No niin.

Mitä sanot?

Näyttää juuri siltä, miten hän teki sen.

Kiitos.

Syödäänkö nyt?

Hyvä on, vain yksi, ja sitten syöt, okei?

Yksi tarina, ja sitten syödään.

Tämä tarina kertoo siitä, -

kun Kodiak oli kaukana pohjoisessa.

Hän keräsi puuta pitkää, kylmää talvea varten.

Kun Kodiak kerää polttopuuta, -

se ei ole kuten me keräämme tikkuja ja ajopuuta. Ei, ei.

Hän pystyi kaatamaan kokonaisen puun kirvellään.

Kokonaisen metsän.

Jokaisella kirveen iskulla -

ukkonen jyrisi taivaalla.

Hän teki itse kirveensä -

vanhasta metsätammesta, johon salama oli iskenyt.

Hän takoi terän teräksestä vanhasta walesilaisesta kaivoksesta.

Timantinkova. Tuhoutumaton.

Sinä päivänä, hän oli palaamassa leirillensä, -

kun hän kuuli jotain, kukaan ei ollut kuullut ennen.

Hän näki sen ensimmäisenä. Repeämän.

Ja sieltä ryömi... - Murskaajia.

Mutta häntä ei pelottanut? - Ei tietenkään.

Hän oli valmiina taisteluun. - Niin. Ja hän taisteli.

Ja hän tappoi sata murskaajaa yhdellä kirveen iskulla.

Itse asiassa yhden murskaajan.

Mutta se oli ensimmäinen. Niitähän tuli lisää.

Mutta se oli ensimmäinen, ja tästä opimme, että tappaakseen yhden...

...niiltä pitää leikata pää poikki.

Mestaus. Mikään muu ei auta. - On muitakin tapoja.

Luodit toimivat, mutta eivät yhtä hyvin.

Ne hidastavat, mutta eivät tapa niitä. Loppu. Nyt syödään.

Nämä tarinat... - Niin?

Kodiakista...

Osaat ne niin hyvin. - Kaikki vanhemmat osaavat.

Oletko varma...? - Mitä?

ettet sinä ole hän?

Willa. - Se kuulostaa sinulta.

Vahva. Mahtava.

Taitava kirveellä. - Jatka toki.

Kun taistelimme tiesimme, että jossain oli jättiläinen -

salamasta tehdyllä kirveellä, joka leikkasi murskaajat kuin voita.

Kodiak antaa meille toivoa. Jos hän pelastaa maailman tuholta...

Ehkä sinäkin voit.

Koska hän on sinä.

Willa, nämä tarinat ovat tärkeitä.

Meidän täytyy kertoa, kuinka repeämä avautui.

Murskaajista, ja sitten hybrideistä. Miten emme antaneet periksi, -

taistelimme heitä vastaan ja löysimme sankarimme.

Ja jonain päivänä, kun maailma on...

...valoisa, vihreä ja elossa taas, -

silloin menemme takaisin.

Uskotko siihen? - Kyllä.

Miksi?

Koska kun katson sinua, se muistuttaa minua.

Mistä?

Toivosta.

Niin. Syö nyt.

Sanoit, että täällä oli kaneja. Onko se totta?

Kyllä. Sadoittain.

Täällä on niin kylmä.

Pysyykö hän lämpimänä, Otso? Ei, hänellä ei ole turkkia.

Tiedän, että hän taistelee, -

mutta oli hän missä tahansa...

...toivon, että hänellä on lämmin.

Eiväthän ne näe meitä? - Eivät. He eivät näe kuten me.

En usko, että niillä on silmät. Niillä on muita aisteja kuin meillä.

Ja hybridit, niitä murskaajat käyttävät silminään ja korvinaan.

Ne ovat yhdistetty jotenkin. Aivot aivoihin.

Mutta eivät tiedä olinpaikkaamme? Tällä saarella?

Jos he tietäisivät, kulta, emme olisi täällä enää.

Entä maamiinat? - Ne ovat vain varotoimi.

Murskaajien pysäyttämiseksi? - Kenen tahansa pysäyttämiseksi.

Syö tätä. Tarvitset energiaa.

Miksi ne haluavat satuttaa meitä, jos emme ole tehneet niille mitään?

Muistatko oppimasi hyönteisistä, muurahaisista?

Ne yrittävät tappaa ampiaiset, jotka yrittävät päästä kekoon?

Ehkä se on niin. Niille olemme kuin ampiainen, joka tunkeutuu kotiin.

Niin ne eliminoivat uhan. Meidät.

On se meidänkin kotimme.

Niinhän se on. Niinhän se on.

Joten parasta olla valmiina taistelemaan sen puolesta.

Oletko valmis taisteluun, alokas?

33 sekuntia.

Etkö kuule niitä? Murskaajat tulevat.

Mitä teet kun torvi soi? - Juoksen mökille.

48 sekuntia. Mökki on mihin suuntaan kalliolta?

Pohjoiseen! - Kuinka kaukana?

650 metriä!

Ripeämmin, alokas. Vauhtia! Väistä murskaajia!

Hybridit tulevat! Ne ottavat koirasi.

Pelasta minut, Willa!"

59. Mihin suuntaan venepoukamalle? - Itään... ei, etelään!

Ne ovat kannoillasi. Vauhtia, alokas.

Murskaajat tulevat. Vauhtia. Melkein perillä.

Minuutti ja 10 sekuntia. Miten murskaaja tapetaan?

Miten murskaaja tapetaan? - Mestauksella.

Ja hybridi? - Mestaus.

Se ei riitä. - Aivot.

Aivot pitää murskata!

Minuutti ja 22 sekuntia.

Ei paha.

Pystyt parempaan. Tunnetko tuon, alokas?

Soturikivut.

Entä sitten? - Paikoillanne.

Valmiit.

Antaa mennä, alokas!

Tiedän, Otso. Hän on hirviö.

Palkintosi.

Siitä etten kuollut? - Ettet antanut periksi.

Eihän se ole hyönteinen? - Olisikin. Enemmän proteiinia.

Mitä ne ovat? - Mansikoita. Maista niitä.

Niitä on aina kasvanut täällä. Luulin, että ne hävisivät, -

mutta tämä saari on erikoinen.

Jotenkin ne ovat selvinneet.

Jaetaanko? - Ei. Saat ne kaikki.

Olen syönyt niitä aiemmin. - Hyvä on.

Vain punainen osa.

Noin.

Elämän pienet ilot.

Niitä oli enemmän ennen vanhaan. - Mansikoita?

Iloja.

Äitisi...

Kun menimme naimisiin, ennen kuin synnyit, ennen repeämää, -

hänen ainoa toiveensa häitä varten oli mansikkakakku.

Mikä on mansikkakakku? - Kakku kermavaahdolla.

Ja kasoittain noita. - Kasoittain?

Pitikö hän niistä? - Pitikö? Hän söi koko kakun.

Muille ei jäänyt muruakaan.

Hän oli...

Hän oli juhlien keskipiste.

On aina ollut. Ja hän rakastaa mansikoita.

Kuten sinä, nähtävästi.

Kuolkaa, murskaajat, kuolkaa!

Miten murskaaja tapetaan, Otso? Ai jaa, just.

Minähän sanoin, että pää poikki. Olemme kohta perillä.

Lopeta tuo valitus, Otso, sateesta ja kylmyydestä.

Uskomatonta, etten olisi muka vielä valmis.

"Et ole kylliksi vahva, Willa. Taistelemaan."

Taistelemaan kuten äiti.

Ei. Hän luulee, etten pystyisi tekemään, mitä hän teki miehelle.

Mutta voin kyllä taistella, jos olisi pakko...

Hei!

Ei, ei, ei. Pysähdy! Pysähdy!

Älä liiku! Seis! Pysy paikallasi!

Seis! Seis! Seis!

Seis!

Okei. Kaikki hyvin. Astu vain...

Kaikki hyvin.

Älä liiku. Ota askel taakse.

Katso vain jalkojani. Ota askel.

Hyvä. Ja sitten toinen.

Noin. Älä liiku.

Mennään kauemmas. Noin.

Okei. Kaikki hyvin.

Kaikki hyvin.

Haluatko kertoa, mitä tapahtui?

Oletko yksin?

Onko joku tuolla?

Kaikki.

He ovat kaikki tuolla. - Ei, kaikki hyvin.

Ei, ei. Kaikki hyvin. Kaikki on hyvin.

Tiedätkö mitä? Minä...

Vien sinut lämpimään. Mennään lämmittelemään.

Noin. Kaikki hyvin.

Kaikki hyvin. Pidä kädestäni, ja mennään sisälle.

Noin. Vähän peremmälle.

Odota tässä.

Teen vain tulen, jooko?

Lämmitellään sinut.

Ole hyvä.

Juo vähän. Sinulla on varmaan jano.

Vuodat verta.

Löin varmaan pääni veneeseen.

Mihin veneeseen?

Olimme menossa mummolleni ylös rannikkoa.

Siellä piti olla turvallisempaa.

Jokin tuli altapäin.

Kaatoi veneen.

Isäni. Veljeni. Putosimme kaikki veteen.

Emme tienneet, että ne osaavat uida, ja se oli iso.

Olet turvassa nyt.

Nimeni on Willa.

Mikä sinun nimesi on?

Rose.

Mutta kaikki kutsuvat Rosieksi.

Milloin söit viimeksi, Rosie?

Okei.

Minulla on tämä jäljellä.

Tuon sinulle oikeaa ruokaa. - Ei.

Sinun täytyy syödä. Tarvitset proteiinia.

Pidät vain tulta yllä. - En osaa.

Osaatpas. Lisäät vain klapin, ettei tuli hiivu.

Älä lähde.

Hyvä on.

Jään vielä vähäksi aikaa.

Willa!

Willa!

Willa!

Willa! Willa Gorilla!

Äiti.

Sinä tulit. Sinä tulit.

Täytyy kiiruhtaa. Tule. Ne odottavat veneellä.

Mutta äiti... - Meidän pitää lähteä.

Emme voi vain jättää isää.

Meidän täytyy hakea hänet. - Tarvitsemme sotureita.

Sotureita kuten sinä. Hän ei pysty enää taistelemaan.

Sinä pystyt. - Minä? Mutta äiti...

Mitä nyt? Etkö ole valmis? - Minä...

Etkö ole valmistautunut?

Olen... pahoillani.

Emme ole täysin immuuneja.

Vaikka olisimme kuinka särmiä tahansa.

650 metriä itään.

Isä!

Luoja sentään. Willa.

Oletko kunnossa? - Kaikki hyvin.

Olit poissa koko päivän. Kolusin koko saaren. Puhalsin torvea.

Nukahdin mäntylehtoon kaikesta treenistä. Anteeksi.

Istu alas. Teen sinulle ruokaa.

Olet varmaan huomannut, ettei selviytyminen täällä ole helppoa.

Säilykkeet ovat loppu. Puutarha on tyhjä.

Syömme viimeisiä muruja, Willa.

Meidän pitää olla varovaisia. Meidän pitää olla fiksuja.

Tuo ase. Se oli sen miehen, eikö vain?

Jätimme kaikki taaksemme kun tulimme tänne.

Sinä yönä ei ollut vaihtoehtoja.

Äidillä oli. - Mitä?

Hänellä oli vaihtoehtoja. Mutta hän valitsi jättää meidät.

Äidin oli pakko jättää meidät -

pelastaakseen maailman, ja minä pelastin sinut.

Oletteko kaikki pahoja? - Mitä?

Miehet. Oletteko kaikki...

...pahoja, koska saatte tartunnan, mutta me emme?

Ei, Willa.

Emme tietenkään.

Kaikki miehet eivät ole pahoja.

Tytötkin voivat saada tartunnan. Todennäköisyys on vain pienempi.

Oletko tappanut murskaajia? - Kyllä. Olenhan kertonut sinulle.

Jos ja kun on pakko, sinäkin teet sen.

Hybridejä? - Kyllä.

Se ei ole niin helppoa. Ne olivat kerran meikäläisiä.

Pystyisitkö tappamaan ihmisen?

Jos ne uhkaisivat sinua tai äitiäsi millään tavalla?

Kyllä.

No niin.

Syö vähän keittoa.

650 metriä suoraan etelään.

Noin. Syö hitaasti. Minulla ei ole montaa. Nauti siitä.

Asutko sinä täällä? - En. Minä...

Tulen tänne päästäkseni pois. Se on eräänlainen mimmiluola.

Oletko yksin kuten minä?

Olen.

Missä asut oikeasti?

Haluatko nähdä jotain? - Joo.

Tältä maailma näytti, ennen kuin repeämä aukesi.

Kaikki näyttivät niin iloisilta. - Totta.

Isäni sanoo, että nämä ovat kaloja. - Kaloja?

Mitä nämä ovat? - En tiedä.

Ne näyttävät murskaajilta.

Äitini sanoi, että siihen aikaan oli kukkia.

Tuhansittain. Värejä, joita et ole nähnytkään.

Kaikki oli elossa.

Maailma oli valoisa ja kaunis.

Minulla on ikävä isääni ja veljeäni.

Ei hätää. Niillä on varmasti kaikki hyvin.

He etsivät sinua varmaan.

Mikä hänen nimensä on? - Otso.

Otso? Eikö se oli koira?

Joo, mutta kutsun sitä Otsoksi, koska se taistelee Kodiakin rinnalla.

Kodiak on kuollut.

Mitä?

Jos hän olisi elossa, ja hän pystyy kaikkeen, mitä kerrotaan, -

olisimme jo voittaneet.

Hän ei pysty siihen yksin.

Hän tarvitsee meidän apuamme.

Pidätkö tarinoista?

Tämä tarina kertoo Kodiakin ekasta taistelusta murskaajia vastaan.

Se tapahtui ensimmäisen repeämän avattua, -

ja Kodiak oli jo suuri johtaja.

Kodiak ja hänen miehensä tappoivat jokaisen näkemänsä murskaajan.

Luulimme voittaneemme taistelun.

Silloin he huomasivat, etteivät murskaajat olleet ainoat viholliset.

Taistelimme myös itseämme vastaan.

Kodiak siis tappoi ekan hybridin? - Ja hän näytti, miten se tehdään.

Aivot pitää murskata. - Mikään muu ei pysäytä niitä.

Kodiak ei ole kuollut.

Hän taistelee puolestamme ja rinnallamme.

Yhdessä suljemme repeämän, eikä maailma ole enää rikki.

Näet sitten. No niin. Minun pitää nyt mennä.

Tuon lisää ruokaa. Selviätkö?

Tämä on sinulle, jotta pysyt lämpimänä.

Milloin minä voin lähteä?

Pian.

Vauhtia! 33 sekuntia!

Nopeammin! Paras aika tähän asti!

Vauhtia, alokas!

Pysy tukilla. Keskity. Jatka.

Anna mennä! Niin sitä pitää!

Pystyt siihen. Anna mennä, Willa.

Alle minuutin. Paras tuloksesi, Willa! Jatka!

Paras aikasi tähän asti.

Mitä mietit? - Murskaajia vai hybridejä?

Tapa ne vain!

Hyvä.

Mestasit juuri neljä murskaajaa.

Mutta nyt... nyt...

Nyt tulee hybridi.

Merkitsen sinut. Ne merkitsevät sinut. Eikä se ole mutaa.

Anna tulla, isä. - Anna palaa. Anna palaa.

Oletko kunnossa, isä? - En ole isäsi!

Antaudutko, hybridi? - Hybridit eivät ikinä antaudu.

Piilottelu ei auta, pikku possu.

Tule esille...

Isä?

Isä? Isä?

Okei, okei.

Oletko kunnossa?

No niin. No niin. Yritä nousta.

Olen kyllä kunnossa.

Anna keppini. - Hyvä on.

Lisään puita tuleen.

Lämmitän sinulle keittoa. - Ei.

Isä... - Olen kunnossa.

Sinä et syö mitään. - Syönpäs.

Et ole syönyt, jotta minulle jäisi ruokaa.

Willa, meidän täytyy säännöstellä kunnes hän tulee.

Entä jos hän ei tule?

Älä sano noin. - Entä jos he häviävät sodan?

Olisit suojellut minua turhaan. - En turhaan.

Jäänkö tänne kantamaan kiviä? Heiluttamaan puumiekkaa?

Harjoittelemaan sotaa varten, jossa et anna minun taistella?

En kouluta sinua vain taistelemaan. Koulutan sinua elämään.

Miten tämä on elämää? Tämä on kuin vankila.

Emme tee mitään, kun taas äiti tekee kaiken tuolla...

Viisi vuotta.

Taistelin viisi vuotta. Ja äitisi taistelee vieläkin!

Menetimme kaiken, Willa.

Kaiken!

Älä ikinä sano, ettemme tehneet mitään.

Anteeksi.

Hän rakastaa sinua niin paljon.

Miksi hän ei ole täällä?

Lupasin äidillesi, että annan tämän vasta sitten kun olet valmis.

Tänään todistit sen.

Tämä oli minun miekkani, -

ja nyt se on sinun.

Huomenna opetan sinua taistelemaan kuin hän.

Käyn tarkistamassa jänispyydykset. - Hyvä, jänispataa lounaaksi.

Tulin takaisin.

Toivottavasti pidät sardiineista.

Miksi hän...?

Ei.

Voi, Otso.

Rosie?

Rosie, miksi teit Otsolle noin?

Rosie?

Onko kaikki hyvin?

Hei!

Tule.

Mennään. Mennään. Tule.

Jäädään tähän yöksi. Anna kun katson.

Oletko haavoittunut? Saitko naarmun tai haavan?

Mitä menin tekemään?

Willa. - Hän oli tyttö. En uskonut...

Kuuntele. Kuuntele minua! Sillä ei ole enää väliä.

Se kutsui niitä. Se lähetti signaalin.

Murskaajat ja hybridit ovat yhteydessä toisiinsa.

Ne tietävät, että olemme täällä, joten lähdemme.

Minne me menemme? - Venepoukamaan.

Tätä varten olet harjoitellut, Willa.

Murskaajat tulevat, ja he haluavat tuhota kaiken, aivan kuten tuolla.

Palaammeko? Menemmekö... kotiin?

Ei. Lähdemme jonnekin. Jonnekin muualle.

Isä, minua pelottaa.

Anna pelon viedä sinua eteenpäin. Muistatko?

Tule. Olemme väärällä puolella. saarta. Meillä on pitkä matka edessä.

Et kertonut, että ne osaavat uida. - Ne ovat petoeläimiä.

Mikään ei pysäytä saalistusta.

Niiden on helpompi nousta maihin rannalla. Miinat hidastavat niitä.

Siten ehdimme poukamaan. Jos emme ole siellä kun miinat räjähtävät, -

meille tulee kiire. Korkeintaan 10 - 15 minuuttia.

Minne menemme sitten? - Etelään.

Pidämme mantereen vasemmalla ja jatkamme. Etelä on paras veto.

No niin.

Jalkani. Levätään tässä hetki.

Kaikki hyvin. Metsän jälkeen olemme viisi minuuttia poukamasta.

Missä piposi on?

Annoin sen hänelle.

Yritin vain auttaa.

Tämä on kaikki minun syytäni.

Ei. Tämä maailma, ja kaikki tapahtunut. Mikään ei ole syytäsi.

Ja se, mitä sille tytölle tapahtui, ei ole hänenkään syytä.

Se vain tapahtui.

Tässä. Syö tätä, niin pysyt lämpimänä.

Viisi minuuttia, sitten jatkamme.

Haluatko kuulla tarinan? - En.

Et? Kuka sinä olet? Mitä olet tehnyt tyttärelleni?

Ei niitä tavallisia. Ei Kodiak-tarinaa.

Haluan kuulla entisistä ajoista.

Entisistä ajoista?

Tarina hänestä.

Se sattuu. - Siksi sinun pitää kertoa ne.

Huhut kiersivät jo kauheuksista, joita tapahtui pohjoisessa.

Kokonaisia kaupunkeja tuhottu.

Ihmiset teurasti vihollinen, jota emme vielä ymmärtäneet.

Mutta emme välittäneet.

Olimme onnellisia.

En ollut koskaan tavannut niin valoisaa ihmistä.

Jolla oli niin paljon rakkautta.

Tiesimme, että tuli mitä tuli, -

meillä oli toisemme.

Ja odotimme innolla tuoda sinut tänne maailmaan.

Ja kun vihdoinkin tulit, -

sinä pieni lammas täynnä luottamusta ja ihmettä, -

et itkenyt. Et huutanut.

Et pelännyt ollenkaan.

Ja siinä lyhyessä hetkessä maailma oli...

Se oli särkymätön.

Särkymätön.

Sanoit, että siitä tulisi vaikeaa.

Kunpa olisit kertonut, kuinka vaikeaa.

Tiedän, että olet siellä jossain, ja tiedän, että tulet takaisin.

Tulethan pian?

Ei minun takiani. Vaan hänen.

Auta minua pelastamaan hänet.

Ne ovat täällä. Meidän pitää mennä.

Nopeammin. - Kuinka kaukana se on?

Ei kaukana. Jatka tähän suuntaan. Olemme kohta perillä.

Tule. Tuota kautta.

Oletko tehnyt tämän?

Kodiak ei ole ainoa, joka voi kaataa puun yhdellä iskulla.

Murskaajat eivät pääse yli, joten niiden pitää kiertää.

Paitsi jos emme pääse yli. Anna mennä, alokas.

Sinä ensin. Lankkua pitkin.

Olet tehnyt tämän miljoona kertaa. Siitä vain. Katse puuhun.

Rauhassa. Katse eteenpäin.

Keskity. Hyvä.

Hyvä. Helppo nakki.

Ei, isä!

Ei! Pysy siellä!

Aivot pitää murskata!

Se oli hänen veljensä.

Puremia? Haavoja? Verta?

Hyvä. Mene.

Pääsetkö? Pääsetkö yli?

Hei, kuka koulutti kenet?

Jatka. Vähän vielä. Metsän läpi.

Oletko kunnossa? Tule. Nouse. - En pääse.

Yritä. - Pieni hetki vain.

Heidän isänsä. Sinun täytyy nousta.

Willa. En pysty.

En pysty. Sinä pystyt siihen.

Sinä pystyt siihen. Tätä varten olet harjoitellut.

Pystyt siihen!

No niin.

Voin auttaa sinua.

Tule.

Me teimme sen.

Vene on vielä tuolla.

Okei. Autan sinut alas.

Muistatko, miten moottori käynnistetään?

Kyllä kai. - Muistatko vai etkö?

Kyllä minä muistan.

Katkaise kiinnitysköysi, ja vene liukuu veteen itsestään.

Mutta isä, sinä...

Ei. Ei.

Kuuntele. - Ei.

Annan sinulle tarpeeksi aikaa, jotta pääset pois. Hidastan niitä.

Ei, taistelen sinun vierelläsi. - Tiedän, että osaat taistella.

Olet todistanut sen. Ei tänään. Ei nyt.

Anna minun jäädä.

Anna minun tehdä tämä puolestasi.

Olet soturi, Willa.

Taistele, mutta muista rakastaa.

Rakasta sitä kaikkea, myös pimeää.

Maailma on niin rikki, isä. En pysty siihen.

Maailma ei ole rikki, Willa.

Koska sinä olet täällä.

Niin.

Mene. Ole kiltti, Willa.

Willa, mene! - Hyvä on.

Yksi miekanisku!

Okei.

No niin, Otso. Me hoidamme tämän.

Ei.

Ei. Ei!

Ei! Ei!

Ei!

Anteeksi, Otso. Minä yritin.

Jonain päivänä he pyytävät sinua kertomaan, miten maailma pelastui.

Ja sinä kerrot, että se oli tyttö nimeltä Willa, -

joka oli vahva ja täynnä toivoa ja pelkoa.

Willa pelkäsi tulevaa, mutta hän oli valmis.

Koska kuten kaikissa hyvissä tarinoissa...

...Willalla oli sankari.

Ja kun he haluavat tietää, onko Kodiak vain hyvä tarina, -

sinä kerrot heille, -

että Kodiak on todellinen.

Sankari, joka antoi Willalle toivoa.

Sankari, joka valaa meihin kaikkiin toivoa.

Vauhtia!

Antaa tulla!

Antaa tulla.

Tulkaa sitten.

Tästä tulee tarina siitä, miten maailma ei särkynyt.

Tekstitys: Charlotte Elo Scandinavian Text Service