Original subtitles

Toukokuu 1794

Orpokoti Egalite lähellä Pariisia

Kaikki ihmiset on luotu tasa-arvoisiksi -

ja ovat yhtäläisiä lain edessä.

Teidän majesteettinne.

Hän tulee! Nopeasti!

Mikä sinun nimesi on? -Nimeni on Louis Capet.

Kuka sinun isäsi oli? -Ranskan kuningas.

Ei! Sinun olisi pitänyt jo oppia tämä.

Kuka isäsi oli? -Vihollinen...

Ranskan vihollinen. -Ranskan vihollinen.

Tyranni, hirviö.

Tyranni, hirviö.

Ja kuka sinun äitisi oli? -Ulkomaalainen huora.

Aivan oikein, poika. Alat oppia.

Giljotiinille, giljotiinille. Lähetetään molemmat giljotiinille.

HEnsin kuningas, sitten kuningatar.

Lähetetään molemmat giljotiinille!

Ensin kuningas, sitten kuningatar. Lähetetään molemmat...

Nopeasti!

Olet tutkaillut työtä, Percy?

Olen, teidän korkeutenne. -Onko se riittävän näköinen?

Hän on onnistunut täysin, sir. -Onko?

Hänellä on mennyt siihen niin kauan, että saa ollakin.

Niin, niin. Olet antanut minulle kirotun jäykän niskan, Lawrence.

Te olette taiteen marttyyri. -Niin, sitä minä olen.

Kaksi tuntia, Percy! Kaksi tuntia ja vain yksi surkea tauko.

Lujatahtoisuutenne on ihailtavaa. -Niin on.

Jatkakaa nyt!

Hän saattaa olla heidän perijänsä, mutta hän oli hyvin itsepäinen lapsi.

Kuningatar hemmotteli hänet piloille.

Kauanko olitte hänen lääkärinsä, paroni Valdemar?

Vierailuni orpokotiin pysäytettiin aivan äskettäin.

Poikaparka.

Luuletteko hänen tietävän, että hänen vanhempansa ovat kuolleet?

Ken tietää? Pelkään hänen puolestaan. Orpokoti on hirvittävä paikka.

Ja nuori kuningas on hyvin herkkä. Kun minä palaan Ranskaan...

Miksi ihmeessä palata Ranskaan? Se on täynnä ranskalaisia.

Heitä on täällä jo aivan tarpeeksi.

Mikä nyt on vialla, Marguerite? -Kaikki.

Kaikki.

Hyvin pelattu!

Percy! -Palveluksessanne, madame.

Tuskin. -Tuskin? Sepä provosoiva vastaus.

Se on tarkoituskin. -Mikä nyt on hätänä, vaimo hyvä?

Sinä olet hätänä.

Huutaminen ei ole tarpeen, madame. Tämä ei ole ranskalainen maatila.

Miten olen suututtanut sinut noin? -Tiedät sen kyllä.

Sitten arvostaisin hieman suurempaa tahdikkuutta.

Emme näe toisiamme koskaan. Ja kun näyttäydyt -

vetoisassa museossa, jossa asumme, emme koskaan puhu.

Tiedän mikä pitää sinut poissa. -Asetat itsesi naurunalaiseksi.

Sinä teet niin aina. En lopettanut. -Minä lopetin.

Sir Blakeney, hovinarri! Tiedän mitä ajattelet näistä mielistelijöistä.

Vaikene, ranskalaisheitukka!

Hetken luulin että rakastat minua. Olin väärässä.

Suljet minut aina pois elämästäsi.

Minä jätän sinut, Percy.

Sinä voit teeskennellä mitä tahdot. Minä en voi teeskennellä enää.

Percy! -Miten vulgaari häiriö.

Teidän korkeutenne...

Kirottu ranskalainen tuulihattu. Akka on villinä, Blakeney.

Hän tarvitsee vähän kurinpitoa. Eikö niin, hyvät herrat?

Kansalainen, minulla on uutisia, joilla voi olla arvoa tasavallalle.

FRouva Blakeney, entinen näyttelijä> Marguerite Saint-Just, -

fon riidellyt avoimesti miehensä> kanssa ja palaa Ranskaan.

Kansalainen Saint-Just!

Minä kuljetan teidät Pariisiin.

Se ei ole tarpeen. -Pelkäänpä että on.

Turvallisuuskomitea lähetti minut hakemaan teitä.

Olenko uhka tasavallalle? Entä jos valitsen julkisen kuljetuksen?

Sitten minä pidätän sinut. Älä ole typerä, Marguerite.

Miten englantilaiset sanovat? Hienoa hevosta ei ole hampaisiin katsominen?

Lahjahevosta, kansalainen Chauvelin. -Englantisi on parempaa kuin minun.

Mutta sinä oletkin harjoitellut enemmän.

Miten ylitys sujui?

Myrskysi ja minä voin pahoin. -Se on karu vesialue.

Huomaan että sinulla on yhä vihkisormuksesi.

Pieni, mutta kenties tärkeä, yksityiskohta.

Millainen Pariisi on? -Hermostunut.

Sanson, pyöveli, haluaa lisää rahaa.

Hän sanoo olevansa ylityöllistetty. Ehkä hän onkin.

Miksi jätit Blakeneyn?

Oliko kysymys liian henkilökohtainen?

Englantilaisia sanomalehtiä.

Keskiviikon Observer? -Kiitos, ei.

Morning Post? Ei? Mikään niistä ei kohtele sinua turhan hyvin.

Se ei tosin yllätä, sillä sinussa ei ole mitään mistä lukijat pitäisivät.

Olet aateliton, republikaani ja näyttelijä. Ja vielä ranskalainen.

Rouva Blakeneyn osa ei tainnut ollakaan niin hyvä, vai oliko?

Marguerite...

Palais de Justice.

Percy, rakas ystäväni! Voisin itkeä jälleennäkemisen ilosta!

Mahtipontisuutesi on koskettavaa, Arturo.

Mutta muista latinalaisen ja anglosaksin ero.

Latinalaisen mielestä sivistystä on viini ja naiset.

Anglosaksi tietää, että sitä on saippua.

Onko rouva Blakeney saapunut? -Turvassa vihollisen sylissä.

Viimeinen pala on siis paikoillaan. -Ja kaunis pala onkin, herra.

Epäilyksesi olivat aiheellisia. Prinssi on viety orpokodista.

Hänen läheisensä on korvattu.

Me etsimme erästä Calumetia, joka voitaisiin lahjoa.

Jouvin, joka oli vastuussa nuoresta kuninkaasta, on kuollut.

Hänen vaimonsa on kadonnut. Miehen sanotaan kuolleen kapakkatappelussa.

Miten sopivaa. Meidän täytyy löytää hänen vaimonsa ja Calumet.

Olemme rajanneet etsinnän Montagnen alueelle.

Kruununprinssi voi olla kuollut, ja nyt he hiljentävät hänen läheisensä.

Miksi? -Hän on poliittisen tilanteen napa.

Robespierre on harkinnut hänen asettamistaan valtaistuimelle.

Oletetaan että prinssi elää... -Riittää. Aiomme pelastaa lapsen.

Hän on kadonnut, ja meidän on löydettävä hänet.

Saint-Justin nainen, kansalainen. -Hyvä, tuokaa hänet sisään.

Olette joko rohkea tai typerä, kun palaatte tänne, kansalainen.

Vai pitäisikö sanoa rouva Blakeney?

Suosin kansalaista, kansalainen Robespierre.

Ehkä suositte sitä. Mutta ansaitsetteko sen?

Tuoli rouva Blakeneylle, Chauvelin.

Voitte mennä.

Mitä te oikeastaan ansaitsette? Teidäthän tuomittiin kuolemaan -

ja te pakenitte matkalla teloitukseen.

Lain mukaan tuomio on yhä voimassa.

Kansalainen, minä palasin Ranskaan, koska kuulun tänne.

Lähdin koska toden sanoakseni menetin uskoni vallankumoukseen.

Kärsimystä ja julmuutta oli liikaa. -Reaktionne oli äärimmäinen.

Käänsitte selkänne Ranskalle ja naitte englantilaisen aristokraatin.

Minä rakastuin. En voinut sille mitään.

Hän oli hellä ja kiltti.

Aluksi olin onnellinen. Me riitelimme, sovimme ja...

Suokaa anteeksi, kansalainen. Eihän se ole teidän huolenne.

Olen rehellinen kanssanne.

Syy siihen, että olette täällä ettekä lukittuna La Forceen, on -

suoraan sanottuna se, että propaganda-arvonne on huomattava.

Tiedän sen. -Ja senkö varaan te laskitte?

Asetan taitoni tasavallan palvelukseen.

Aivan niin.

Ja kaipaatte tietenkin teatteria. -Kyllä.

Me tarvitsemme näytelmiä, jotka heijastavat vallankumouksen henkeä.

Radikaalimpaa lähestymistapaa.

Teatterilla on liian monia monarkistisia kannattajia.

Liian monia uusintaesityksiä. Ymmärrättekö mitä sanon?

Ymmärrän mitä ette sano.

Teidän pitäisi olla mukana politiikassa.

Tapaamme pian uudelleen, kansalainen. -Odotan sitä innolla.

Ja kiitän teitä, kansalainen Robespierre.

Se johtaa suoraan pidätykseen kuten laissa epäillyistä on kuvattu.

Mitä tulee parakeilta varastettuihin raketteihin, -

ei minulla valitettavasti ole uutta tietoa.

Ulos.

Miksi ette kertonut, että kruununprinssi on kateissa?

Toivoin selvittäväni tilanteen vaivaamatta teitä.

Milloin tämä saapui? -Tänä aamuna.

Odotan että minulle ilmoitetaan niin vakavasta asiasta.

Kaksi miljoonaa! Siinäpä kuninkaallinen lunnasraha.

Jos tämä tulee julki... -Ei tule. Vartijat on vaihdettu.

Jouvinin nainen on yhä kateissa, mutta minä löydän hänet.

He eivät ilmoita miten ottaa yhteyttä. Miten voimme maksaa?

Kidnappaus! Te vakuutitte, että orpokoti on turvallinen.

Häntä valvottiin jatkuvasti. -Hän oli teidän vastuullanne.

Odotinkin että muistuttaisitte siitä. -Etsikää kruununprinssi, kansalainen.

Muuten joudutte oikeuden eteen.

Ruusukoriste, kansalainen? -Ei kiitos, kansalainen.

Mistä löydän Calumetin? -Tuon portin takaa.

Anteeksi, kansalainen.

Kansalainen Calumet? -Tuolla ylhäällä.

Percy!

Ota hänet alas, Andrew.

Onko se hän? -Kyllä.

Nyt häntä ei käy lahjominen.

Miksi hän tappaisi itsensä? -Miksi hän rikkoisi peilin ja tuolin?

Murhattu? -Hiljennetty.

Murhattu? -Hiljennetty.

Madame, mitä minä teen?

Nopeasti! Tänne alle.

Sisään.

Madame, teidän on paettava! -Omasta budoaaristani?

Älkää olko naurettava!

Figaro! -Taivaan vallat, se on kreivi!

Missä hän on? -Rakkaani!

Mikä intohimo, mikä mustasukkaisuus!

Olen niiden vallassa.

Uskomatonta! Senkin kömpelö pikkuidiootti!

Sääreni ovat lopullisesti pilalla. -Olen pahoillani, madame.

Pahoillasi? Sitä sinä tulet olemaan, jos teet noin toiste!

Koska silloin saat potkut. Onko ymmärretty?

Näyttelet Cherubinia kuin juoppo. Teeskentele edes että osaat näytellä.

Joku typerys yleisöstä saattaa uskoa sinua.

Poistukaa, kuka olettekin. Tämä on yksityinen pukuhuone.

Jos tuotte lahjoja, voitte jättä ne... sisäänkäynnin luo.

Teillä on varmasti monia ihailijoita, kansalainen.

Kansalainen Robespierre. -Muistanette Marguerite Saint-Justin?

Hän näytteli täällä aikaisemmin, suurella menestyksellä.

Nyt hän tekee paluun. -Minulla ei ole paikkaa hänelle.

Näytelmän roolit on jaettu. -Niin, mutta ei epilogin.

Siinä ei ole epilogia. -Nyt on.

Kuka kirjoitti tämän? -Se vaatii vielä työtä.

Viimeisen silauksen. Lisää tunnetta. Mutta se ei olekaan alaani.

Kirjoititteko te tämän? -Tarvitsemme lisää sotilaita.

Ja Marguerite Saint-Just saa siihen sopivaa sotilaallista intoa.

Olen varma siitä.

Hyvä. Suokaa anteeksi tämä tungettelu.

Tämä on kunnia, kansalainen Robespierre.

Ei, se on tungettelua.

Minä en halunnut tätä, madame. -Et tietenkään.

Olet varmaan syvästi loukattu. -Madame Touraine...

Me teemme kaikkemme, jotta tuntisit kuuluvasi joukkoon.

Eikö niin, Cecile?

Vain yksi varoituksen sana, Marguerite. Saanhan sanoa Marguerite?

Tietenkin. -Hyvä.

Ymmärrät varmasti. Se on hyvin yksinkertaista.

Tässä teatterissa minä olen Robespierre.

Marguerite!

Miten Chauvelin voi? -Epäilee, mutta minä rauhoitan hänet.

Sinä olet hyvä rauhoittamaan. -Miten pitkälle menen?

Vain makuuhuoneen ovelle. Nainen on selällään alakynnessä.

Niinhän miehet luulevat. -Hän etsii prinssiä. Ole varovainen.

Olen. Minä tunnen hänet. -Aivan liian hyvin.

Andrew on myöhässä. -Uskollinen Andrew.

On onni että on sellainen ystävä. -Niin, olen etuoikeutettu.

Tämä ei käy! Missä pirussa olet ollut?

Arturo on kuolemanväsynyt! -Ja lähes vararikossa.

Epäpätevyyden vuoksi. -Madame Jouvin on elossa.

Hän on töissä Rue St. Lazarella. -Ei kysymyksiä, tai menee koko yö.

Menisi, jos sinä olisit löytänyt hänet, Percy.

Chauvelin. -Sisään.

Olen laittanut Saint-Justin naisen asuntoon.

Luotatteko te häneen? -Toistaiseksi.

Te viilsitte minua. -Suokaa anteeksi, kansalainen.

Miksi? -Miksi mitä?

Miksi luotatte häneen kun tiedämme hänen olevan Punaisen neilikan vaimo?

Kateus sokaisee teitä yhä, Chauvelin.

Blakeney on Neilikka.

Niinhän te sanotte. Mutta enpä usko.

Älkää viiltäkö minua uudelleen, kansalainen.

En ole kuullut heistä enempää.

He piinaavat teitä. Teidänn on oltava kärsivällinen.

Luuletteko että tahdon konventin kuulevan kruununprinssin kadonneen?

Me etsimme madame Jouvinia.

Madame Jouvin? -Ei, antakaa minun olla!

Voisimmeko puhua teille? Haluan vain puhua teille. Tässä.

En halua rahojanne!

Neilikka?

Saatteko minut pois Pariisista? -Me tarvitsemme tietoja.

Onko kruununprinssi elossa? -En tiedä. Mutta toivon niin.

Missä olitte kun he veivät hänet? -Kuka vei hänet?

Hänellä oli punainen pyövelinnaamio. -Entä muuta?

Olin tainnoksissa. Hän löi minua tapettuaan Antoinen, mieheni.

Hän mursi niskat paljain käsin. -Se siitä kapakkatappelusta.

Sitten hän tappoi vartijat.

Me autamme teidät täältä, madame. -Minulla ei ole rahaa tai papereita.

Tiedän heidän jahtaavan minua! -Saatte kaiken tarvitsemanne.

Tavataan täällä töittenne jälkeen. Onko selvä?

Rouvat... -Hyvät rouvat...

Voimmeko siirtyä eteenpäin?

Kuningasperheen omaisuuden tuleva huutokauppa.

Ranska on vararikossa, joten Euroopan aatelisto maksakoon oman sotansa.

Annetaan kruununprinssi Itävallalle, niin pääsemme sopimukseen.

Saanko ensinnäkin muistuttaa, ettei tasavallassa ole kruununprinssiä.

Ja toisekseen Louis Capet pysyy siellä missä on.

Hän maksaa kansalle kalliisti.

Saisimme asettaa pikkuroiston oikeuden eteen!

10-vuotiaan pojan oikeudenkäynti näyttäisi absurdilta.

Ja hänen teloituksensa tekisi hänestä marttyyrin.

Mitä tässä on? -Luultavasti kissaa.

Madame Jouvin?

Niska on murrettu. Ihan niin kuin miehen.

Kertoikohan hän totuuden? -Pelko oli ainakin aitoa.

Ei paljon mistä aloittaa. Punainen naamio, hyvä miekkamies.

Vain rojalisti veisi kruununprinssin.

Rojalisti kertoisi siitä kaikille.

Täällä oli vain pesijöitä. -Miten se siis tehtiin?

Tietäkää että minä olen Vapaus, eikä minua voida kieltää.

Ei kuulu.

Tietäkää että minä olen Vapaus, eikä minua voida kieltää.

Minä olen symboli tämän kansakunnan ylpeydelle.

Kun olen kentillä lyötynä, -

Itävallan vallan alla taipuuko gallialainen urheus?

Lausu "gallialainen" painottaen.

Ilmaisu, Marguerite, ilmaisu! Huulet, hampaat ja kieli.

Ja enemmän tukea.

Voisin ehkä harjoitella yksin. -Ei.

Se vain vahvistaisi huonoja tapojasi.

Olet ollut lavalta pois liian kauan.

Ja valitettavasti se näkyy.

Aloita puhe alusta.

Mistä mahdollisesta syystä voitte kieltää vierailun?

Kyse on kansakunnan turvallisuudesta. -Syyni vierailuun ei ole poliittinen.

Se on humanitaarinen. -Paroni Valdemar...

Ette ole enää pojan lääkäri. Hän on valtion vanki -

ja komitean ja minun vastuullani.

Mutta hän on kuulemma sairas. Ja hänen henkinen tilansa...

Vakuutan teille, ettei hänen henkisessä tilassaan ole vikaa.

Neuvoisin teitä palaamaan Ruotsiin.

Onko tuo uhkaus? -Sanoinhan neuvovani.

Tasavaltaa vastaan on monia rojalistisia juonia -

ja luonnollisesti pojalla on tärkeä rooli niistä useimmissa.

Kaikki, jotka liittyvät häneen, ovat epäiltyjä.

Ja te liitytte häneen läheisesti. -Tämä on sietämätöntä!

Ohjatkaa paroni Valdemar porteille.

Ettekö te kunnioita asemaani? -Teidän asemaanne?

Teidän asemanne on epävarma.

Tietäkää että minä olen Vapaus, eikä minua voida kieltää.

Minä olen symboli...

Minä olen symboli... Hyvä luoja!

Seinestä löytyi kaksi ruumista. Ehkä orpokodin vartijoita.

Chauvelin on hiljentänyt kaikki. -Ei se ollut Chauvelin.

Se oli hän, joka vei kruununprinssin. Hän ehkä tappoi madame Jouvininkin.

Hän näki kaappauksen. -Mutta miehellä oli naamio.

Hän ei kertonut mitään hyödyllistä. -Ehkä kertoikin.

Hän on taitava miekkamies ja voi murtaa niskan hetkessä.

Hiljainen. Uskalias. Tappava. Palkkamurhaaja.

Sitten kruununprinssi voi olla vaarassa.

Jos hän huomaa meidän lähestyvän, hän tappaa prinssin ja katoaa.

Te näytelmämme nähneet ootte, vain te sen arvon sanoa voitte.

Tosi on se elämälle, hälylle, kohulle, kamppailulle.

Lopulta, käy kuiskutus, me oomme päivän hullutus.

Tietäkää että minä olen Vapaus, eikä minua voida kieltää!

Minä olen symboli tämän kansakunnan ylpeydelle!

Painu Englantiin siitä, petturi! Tuo on Marguerite Saint-Just!

Hän on naimisissa englantilaismiehen kanssa. Petturi!

Kansalaiset...

Vapaus ei ole kreikkalainen jumalatar -

valkoisessa kaavussa ja punaisessa hatussa!

Vapauden pitäisi olla synnyinoikeutemme.

Mutta se ei ole. Juuri nyt Ranska on vaarassa.

Jos se vallataan, vapautemme kuolee.

Siksi kutsun teitä nyt, en Vapautena, en näyttelijänä, -

vaan tavallisena tasavallan naisena, Ranskan tyttärenä.

Puolustakaa maatamme vapauden vihollisia vastaan.

Aseisiin, kansalaiset! Älkää tuhlatko enempää aikaa.

Aseisiin!

Paroni Valdemarista on pidätyslupa.

Tiedän sen Palais de Justicen Felix Cambonin kautta.

Hänellä on yhdeksän lasta ja hän pelaa backgammonia.

Joten hän on aina veloissa? -Aina.

Milloin pidätys on? -Iltapäivällä.

Sitten meillä on vielä aikaa. Siinä on homma sinulle, Andrew.

Hame on erinomaisen runsas. -Kiitos, sir Percy. Montako taskua?

Englantilaismiehen takki on täynnä taskuja. Mahdollisimman monta.

Muistan poloisen lordi Smallpiecen. Hän putosi Thamesiin takissaan.

Taskut olivat täynnä ja hän upposi kuin kivi.

Onko viisasta mennä huutokauppaan? Chauvelin tietää että olet Neilikka.

Juuri siksi minä menenkin. Euroopan kerma on siellä.

Aristokraatit Ranskan vihollismaista tulevat tarjoamaan tavaroista, -

jotka kuuluivat huutokauppaajien murhaamalle kuningasparille.

Mielenkiintoista, eikö?

Numero 63, hyvät herrat. Louis XV:n mukainen ranskalaiskello.

Emalinen kellotaulu, jossa on roomalaiset numerot sinistä emalia.

Kuori on viilutettu ja koristeltu kiemuroin.

Aloitan huutokaupan 400 livrestä. Kuka tarjoaa 400 livreä?

Ja 500, ja 600, ja 700...

Kansalainen Robespierre, eikö totta? Sir Percival Blakeney.

Tiedän hyvin kuka te olette. -Tasavalta myy siis huonekaluja -

maksaakseen kanuunankuulista? Sota on kallista puuhaa.

Kenellä on varaa siihen nykyään? -Selvitäkseen Ranskalla on oltava.

Suokaa anteeksi.

Tuhatyhdeksänsataa.

Kaksituhatta. Kaksituhattasata.

Jäämmekö kahteen tuhanteen ja sataan?

Tapaamme taas, sir Percy. -Niin teemme.

Ette ole kadottanut kykyänne ilmaista ilmiselvää.

Mitä te aiotte huutaa tänään, sir Percy?

Kenties vaimoanne? Hän on taas Pariisin puheenaihe.

Niin olen kuullut.

"Hänen majesteetilleen kuningattarelle Chevalier D'Orlylta."

Kuka piru hän oli? Ettekö ole kuullut hänestä?

Hän oli kuningattaren suosikkeja. Kuninkaan vakooja ja palkkamurhaaja.

Hän kuoli kuppaan Turkissa. -Opetus meille kaikille.

En usko että tulitte huutokauppaan. -Uskokaa mitä haluatte.

Mutta koska siitä näyttää tulevan hyvin pitkittynyt tilaisuus, -

vuodenkin kestävä, suosittelen että tukahdutatte pidättämishalunne -

kunnes viimeinen lusikka, lampetti tai nuuskarasia on myyty.

Paroni Valdemar!

Millä oikeudella te... Päästäkää irti!

Tätä tietä, paroni.

Hyvä paroni, Neilikka lähettää terveisiä.

FFTuhannet anteeksipyynnöt, jouduimme lähtemään ilman teitä.

Tuhatkuusisataa livreä.

Nimenne? -Percival Blakeney. Englannista.

Hyvää päivää, rouva Blakeney. -Sir Percy.

Tunnetteko te minut, madame? -Tunnen, sir. Harmikseni.

Siirrymme seuraavaan kohteeseen.

Harmi on minun mikäli pankkiiriani on uskominen. Kuten usein aviossa.

Avioliitosta te tiedätte hyvin vähän ja ymmärrätte vielä vähemmän.

Ymmärtääkseni te olette vaimoni.

Kiitos, olinkin jo unohtanut sen ikävän seikan.

Milloin aiotte palata Englantiin? -Minä en aio palata.

Sanon että palaatte! -Päästäkää minut irti.

Näettekö tämän jalon englantilaisen lordin?

Hän luulee että tämä sitoo minut häneen.

Etsikää vaimoksenne joku hevosmainen vanhapiika!

Minä olen saanut teistä tarpeekseni.

Se siitä luulostanne että Blakeneyn typerys on Neilikka.

Se oli Felix Cambon. Olen tarkkaillut häntä jonkin aikaa.

Vankilavirkailija. Hän kuolee iltapäivällä.

Valdemar ei ole tärkeä. Neilikka voi pitää hänet.

Mutta missä kruununprinssi on?

Rauhoittukaa. On tärkeää edetä varovasti.

Jos he epäilevät että olen jäljillä, he tappavat minut.

Lähetetään molemmat giljotiinille...

En uskonut että tulisit. -Etkö? Miksi?

En vain uskonut niin.

Nauttiiko Marguerite Saint-Just voitokkaasta paluustaan?

Ai, se näyttelijä. Tunnetko hänet?

Kerran tunsin hänet oikein hyvin. Nyt tahdon uudistaa ystävyytemme.

Paitsi että emme koskaan olleet ystäviä.

Ehkä emme. Mutta olimme rakastavaisia.

Minulla on muistot todisteena. -Niin minullakin.

Keskustelu muuttuu tunteelliseksi. Mistä puhuisimme?

Menestyksestäsi? Blakeneyn ja sinun erostasi?

Miksi emme puhuisi sinusta? -Se on tylsää.

Useimpien miesten lempiaihe on he itse.

Ei minun.

Malja kauhulle. -Montakohan on kuollut tänään?

Luoja, mikä kysymys!

Pariisissa yli sata, jos kone toimii hyvin.

Muualla Ranskassa ehkä 500. -Entä sotakentillä?

Jumala tietää. Minulla ei ole harhoja. Tartuin tilaisuuteen.

Ja nyt Robespierre tarvitsee minua. Todella tarvitsee.

Olet tehnyt itsesi korvaamattomaksi? -Jossain määrin.

Hänellä on häpeällinen ongelma, joka minun pitäisi ratkaista.

Ja pystytkö?

Mitä lähempänä on Robespierreä, sitä lähempänä on giljotiinia.

Näkemiin, rouvat. -Hyvää yötä.

Hyvää yötä!

Cecile. Minä tarvitsen sinua.

Tulossa, madame.

Kauniita kukkia. Minulleko? -Kyllä. Ei... La Tourainelle.

Voisitteko viedä ne hänelle? -On myöhä.

Se merkitsisi minulle niin paljon.

Öitä. Nähdään huomenna.

Cecilel

Järjestitkö minulle kyydin? -Kyllä, madame.

Rakas Cecile.

Hyvää iltaa, kansalainen. Näytät järkyttyneeltä.

Rue St. Andre des Arts.

Rue St. Andre des Arts.

Pysäyttäkää.

Odottakaa minua.

Tämä on yksityinen kerho, kansalainen.

Minä olen baronetti, ja vieras inhottavassa tasavallassanne.

Vaadin saada tietää tämän laitoksen nimen. Ei tarvitse heilutella sitä.

Minulla on suositus kreivi de Lamethilta. Onko hän läsnä?

Hän joutui giljotiinille, sir. -Joutuiko? Miten ikävää.

Hieno mies vedonlyöjäksi, se kreivi.

Pelaamaanko tulitte, monsieur? -Mitä muutakaan täällä tekisin?

Kirottua! Olinpa kömpelö. -Sallikaa minun.

Kerron huolellisuudestanne jaloille jäsenille. Pitäkää ne.

Monsieur.

Kaikki kellot ovat pysähtyneet. -Se on kerhon perinne.

Ne osoittavat milloin hänen majesteettinsa kuningas Louis -

kohtasi kuolemansa murhaajiensa käsissä.

Traaginen tapaus. Suhtaudumme siihen karsaasti Englannissa.

Vielä yksi asia, herra. Tällä kerholla kaikki ovat "monsieur".

Ymmärrän. Viisas toimenpide.

Nauttikaa illastanne, monsieur. -Aivan varmasti.

Hyvää iltaa, herrat! Mikä on pelinne?

Hazard, monsieur. Tahdotteko osallistua?

Hazard, vai? Se on aina kiinnostanut minua.

Kunhan panokset eivät ole liian korkeita.

Teillä on pirullinen tuuri, monsieur. -Onko? Tunnetteko te hänet?

Oletteko te mielestänne hauska? -Olen voittaja, se on hauskaa.

Ja mikä te olette mielestänne? Vai oletteko mikään?

Minä pelaan kahdeksaa. -Viisi.

Sitten otan riskin.

Yksitoista. Heittäjä voittaa taas. -Malja tälle upealle laitokselle.

Täällä voi nauttia hyvästä seurasta ja olla oma itsensä.

Seitsemän. -Kaksikymmentä vastaan tässä.

Ja tässä. -Seitsemän.

Ja uudestaan!

Parasta antaa mennä, kun tuuri jatkuu.

Kuusi. Teitä vastaan, monsieur?

Minä tuplaan. -Samoin minä.

Minä tuplaan uudestaan. -Sanotaanko sata?

Olen mukana. -Ketään muita?

Kaksitoista voittaa. Kuusi häviää.

Viisi. -Tulkaa, pikkuiseni.

Antakaa kaksi kuutosta.

Onni suosii usein hölmöjä. -Totta, mutta onni voittaa älyn.

Englantilaisilla on sitten onnea. -Onnekseen he ovat englantilaisia.

Ranskalaisten epäonni on olla ranskalaisia.

Tuskin ymmärrätte. Kuin antaisi helmiä sioille.

Tekohelmiä. -Kyllä, mutta oikeita sikoja.

Samppanjaa!

Hän päihitti sinut, Chevalier. -Idiootti, ei nimiä.

Minä unohdin. D'Orlyhan on kuollut?

Kaikki ne vuodet miehenä. Miksi? -Maailma on miesten.

Mutta miksi sitten palata naiseksi?

Chevalier oli rojalisti. Hän tarvitsi valepukua.

Ja nyt hänellä on kruununprinssi.

Percy, meidän on selvitettävä missä poika on... Percy?

Meidän on löydettävä poika ennen Chawvelinia.

Se on helppoa. Madame Touraine kertoo sen.

Mitä? -Chauvelin voi olla vaaraksi sinulle.

Tunnet merkin, lähde teatterista silloin. Andrew odottaa sinua.

Ole varovainen, Margot.

Huolesi on hyvin koskettava.

Percy! -Mitä? Mitä minä sanoin?

Miten huolissasi minusta olet.

Paluumme yhteen on kieltämättä vienyt voimani.

Mikään ei voi estä minua vaipumasta...

Uskallapas vain! Percy!

Hän ei syö. Olen yrittänyt kaikkea.

Hän söi kaksi päivää sitten. Tein hänelle herkullisen munakkaan.

Hän syö kun on nälkäinen. -Ei syö. Nälkä on jo ohi.

Hän ei edes huomaa minua.

Paitsi joskus kun leikin tällä.

Katso.

Louis? Louis!

Hei, minä olen Bon Bon, pikkuinen ystäväsi.

Hän on syötävä. Pakota hänet. -Aiemmin hän piti siitä.

Luojan tähden, Fumier! Pidä hänet hengissä vielä viikko.

Sitten Robespierre on siellä missä haluan.

Louis? Louis!

Missä opit miekkailemaan, Planchet? -La Boissiren koulussa.

Hän on Euroopan paras. Hän valitsee oppilaansa. Minä olin onnekas.

Ja vaatimaton. -Hän opetti Chevalier D'Orlya.

Niinkö? -Onko prinssi varmasti hänellä?

Varma ei voi koskaan olla. Mutta prinssin kaappauksessa -

ja madame Jouvinin ja Calumetin murhissa oli hänen merkkinsä.

Näitkö häntä kaksintaistelussa? -Kahdesti. Hän oli loistava.

Kylmä kuin jää. Ei näyttänyt voitonmerkkejä tappaessaan.

Ja hän tappoi aina. -Tuo vasta antaa varmuutta.

Varmuus tulee harjoituksesta. Tule.

Vauhdilla.

Hullua.

Kuulin heistä uudelleen. Se on pöydällä.

He antoivat minulle viikon. Jos kieltäydyn, he tappavat hänet.

Uskon sen. -2 miljoonaa. Ettekö löydä häntä?

Pyydätte minulta liikaa.

Olen palvellut teitä hyvin, mutta en ole taikuri.

Siitä huolimatta, minulla on suunnitelma.

Mutta minä tarvitsen rahat. -Se on mahdotonta.

Syötiksi. -Mitä tarkoitatte?

Ansa tarvitsee syötin, kansalainen. Poliitikkona ymmärtänette sen.

Jatkakaa. -Oletetaan että suunnitelma toimii.

Me saamme kruununprinssin, he saavat lunnasrahat.

Mutta sitten he joutuvat ansaani ja me saamme rahat takaisin.

Kuulostaa yksinkertaiselta. -Mutta se on monimutkaista.

Heidän suunnitelmassaan on kuitenkin vikoja, jotka hyödyttävät minua.

Jos saan syötin.

Muita vaihtoehtoja ei taida olla. -Muita vaihtoehtoja ei ole.

Hyvä on, järjestän asian.

Entä jos epäonnistutte?

Me molemmat varmasti tiedämme mitä silloin tapahtuu, kansalainen.

Kyllä, niin tiedämme.

Kuka puolustaa seuraavaksi tasavaltaamme?

Aseisiin!

Ranskan ja vapauden tähden!

Sain Robespierren luovuttamaan lunnaat.

Ensi viikolla jätämme Ranskan kahden miljoonan livren kanssa.

Olet varmasti tyytyväinen itseesi. -Niin voisi sanoa.

Tyytyväisyytesi on ennenaikaista.

Saint-Just tutki pukuhuonettani eilisiltana.

Oletko varma? -Kyllä. Hän löysi naamion.

Hän lienee Robespierren vakooja. -Ei...

Hän tekee töitä miehensä kanssa. Ero oli hämäystä.

Lähde Strasbourgiin tänä iltana.

Minä hoidan vaihdon ja seuraan lunnassumman kanssa.

Pidätkö minua hölmönä? -Pidätkö sinä minua valehtelijana?

Chevalier, jos Blakeney tietä sinusta, vaarantaa se kaiken.

Minun on siis luotettava sinuun? -Meidän on luotettava toisiimme.

Sanoin että jaamme lunnaat ja sen me myös teemme.

Chauvelin, kunnes saan miljoonani, -

on elämäsi minun käsissäni.

Sinun täytyy matkustaa tänä iltana. -Olkoon niin.

Mutta anna minun hoitaa Saint-Just. -Ei. Hän on minun.

Hyvää työtä, Marguerite.

Paljon enemmän inspiroivaa kuin todellisuus.

Vapaus lienee jatkuva inspiraationlähde sinulle.

Minulle, tietenkin.

Muille kansalaisille giljotiinilla on enemmän vaikutusvaltaa.

Luulin että sen aika on ohi. -Yleisö on pienentynyt.

Julkinen henkilö tosin vetää väkeä. Esimerkiksi kaunis nainen.

En tiedä miksi, tiedätkö sinä?

Mutta kuninkaan ja kuningattaren jälkeen kaikki ovat aika laimeita.

Jopa Robespierre?

Tuskin sentään. Valitettavasti en pääse näkemään sitä.

Luuletko että niin käy? -Sitä ei voi välttää.

Vallankumous on tuhonnut kaikki sen luojat. Se on hallitsematon.

Missä sinä tulet olemaan? -Ken tietää?

Syö kanssani illallista tänään, niin kerron.

Luottamuksesi on kunnia.

Ei ollenkaan.

Kun olet valmis, odota minua sisäänkäynnin luona.

Tiedäthän sinä miten paljon nautin seurastasi.

Kyllä, Paul, minä tiedän.

Odottaako kyyti, Cecile? -Pitäisi odottaa, madame.

Sisään.

HChawvelin voi olla vaaraksi sinulle. Tunnet merkin.

Lähde teatterista silloin. Andrew odottaa sinua.

St. Cloud. Chateau Garonne.

Ei tarvitse kiiruhtaa. Tilasin kylmän illallisen.

Olen pahoillani, Paul. En voi hyvin.

Ethän tuota minulle pettymystä? Odotin niin tätä iltaa.

Olisin huonoa seuraa sinulle.

Ei sinun tarvitse säihkyä, läsnäolosi riittää.

Mehän olemme vanhoja ystäviä.

Ja lupaus on lupaus.

Odottakaa täällä.

Sinun täytyy juoda. Se on tärkeää.

Juo nyt, Louis! Minun vuokseni.

Tulin hakemaan poikaa. -Missä Chauvelin on?

Suunnitelma on muuttunut. -Hän ei ole kertonut siitä.

Minä kerron nyt, Fumier. Sinä jäät tänne ja minä otan pojan.

Ei! Ei!

Raketit. Hienoja leluja, mutta eivät miehelle sopivia aseita.

Kuka te olette? -"He etsivät täältä, -"

"he etsivät tuolta." Olette varmasti kuullut loput.

Blakeney. Oletteko yksin? -Aioitteko esittää haasteen?

Aion tappaa teidät. -Sitä en olekaan ennen kokenut.

Kerta se on ensimmäinenkin. -Ei mitään liian hienoa, Chevalier.

Olen vähän ruosteessa.

Kirottua, sir... madame. Pidin tästä paidasta.

Harmi ettei teillä ole yleisöä. -Te olette yleisöni.

Täällä, Chevalier!

Koko elämänne on ollut esitystä, eikö olekin?

Ette ole koskaan tiennyt kuka tai mikä olette.

Jouduitte luomaan itsenne.

Tulkaa taistelemaan! -Teitä ei edes ole.

Piru teidät periköön!

Loppu.

Teidän majesteettinne.

Louis Capet. Louis Capet...

En satuta sinua.

Verta!

Epäilinkin aina että teillä on palkkamurhaajan luonne.

Laskekaa poika alas. -Rikoskumppaninne on kuollut.

Kiitos, en luottanutkaan häneen. Laskekaa poika alas.

Voisitte ampua harhaan ja osua poikaan.

Totta.

Osunko harhaan nyt? -Melodramaattista ja tehotonta.

Pankaa poika maahan.

Ei. Percy!

Tehkää se, jos aiotte! Ainahan voin hankkia uuden vaimon.

Te menetätte hänet, lapsen ja sitten henkenne.

Ampukaa, ystäväni. Ampukaa.

Louis!

Älä vain seiso siinä, Marguerite!

Panit henkeni alttiiksi. -Tunnen hänet. Samoin sinä.

Ja pilasit mekkoni.

Chauvelin! Chauvelin!

Tapoitko sinä hänet? -Blakeney teki sen. Ja otti pojan.

Mitä helvettiä me nyt teemme? -Hän voi pelastaa meidät.

Mitä tämä on? -Ettekö tunne häntä?

La Touraine! -Alias Chevalier D'Orly.

Kruununprinssin vieneen joukon johtaja. Minä seurasin häntä -

ja tapoin hänet. Saatte yksityiskohtaisen raportin.

Chevalier D'Orly? Eikö hän ollut mies?

Ei. Häntä luultiin mieheksi. Siten hän saattoi kadota.

Miten eriskummallista. Suorastaan ainutlaatuista.

Aliarvioin teidät aina, Chauvelin. Pyydän anteeksi.

Missä kruununprinssi siis on? -Minä löysin hänet kuolleena.

Hautasin hänet linnan puutarhaan.

Kuolleena?

Mitä minä nyt teen? -Siitä on huolehdittu.

Tässä minä olen, pikkuystäväsi Bon Bon.

Mistä löysitte hänet? -Teatterista.

Yhdennäköisyys on ihmeellinen.

Hänen pitäisi onnistua roolissa hyvin.

Meidän pieni salaisuutemme. Vai mitä, kansalainen?

Bravo!

Hyvä nähdä hänen hymyilevän taas. -Mutta kuningasta hänestä ei tule.

Kuka haluaisikaan kuninkaaksi? -Noin puhuu kunnon republikaani.

Tulee päivä, jolloin kuninkaita ei ole, Percy.

Rakas Vapaus, onko teillä ennustamisen lahja?

Minulla on lahja sinulle. Jotain minkä heitit kerran pois.

Tervetuloa kotiin, rouva Blakeney.

Suomennos: Jenni Närväinen PrimeText International AB, 2007

Textadmin: www.primetext.tv, 2007 PrimeText International AB