Original subtitles

Tämän tekstityksen sinulle tarjoaa Anonymous.

Maailmankaikkeudessa on lakeja, joita emme vielä ymmärrä.

Näkymättömät voimat jotka hallitsevat olemassaoloamme

ja voivat järkyttää asioiden luonnollista järjestystä.

Olemme matkailijoita tuossa käsittämättömien salaisuuksien kosmoksessa.

Richard Burton Matheson (20. helmikuuta 1926 – 23. kesäkuuta 2013) oli yhdysvaltalainen kirjailija ja käsikirjoittaja, joka työskenteli pääasiassa fantasia-, kauhu- ja science fiction -genreissä.

Jo pelkkä taivaalle katsominen saa meidät tuntemaan olomme huimaavaksi,

uskomattoman pieneksi,

pisaraksi meressä

pieneksi kiven muruseksi...

Äärettömän pieneksi.

Sitähän me olemme.

Jotkut vain unohtavat sen.

Toiset taas yrittävät kovasti olla ajattelematta sitä.

Me kaikki vain laskemme katseemme ja jatkamme eteenpäin.

Pyrimme uskomaan, että meillä on jokin tarkoitus,

tavoite.

Kerromme itsellemme tarinoita

ja me kutsumme sitä...

elämäksi.

2. toukokuuta

Silti, mitä tahansa teemmekin,

elämämme ei koskaan muistuta niitä tarinoita, joita kerromme itsellemme.

Ne vastustavat,

ne vain pakenevat meiltä.

Meidän ei kuitenkaan pitäisi katua sitä.

Meillä, kun on niin vähän päätettävissä.

Syvällä sisimmässämme elämämme, kun voi tulla toimeen ilman meitä.

Huomenta!

- Hei Xavier. - Hei pomo.

Soittiko Thierry?

Mitä?

Soittiko Thierry sinulle jo?

Kyllä, puhumme lisää huomenna.

Xavier, kypäräsi!

Olen tässä viimeistelemässä.

Laita se joka tapauksessa päähäsi.

Meidän täytyy kiihdyttää vauhtia.

Tämä on suurin projektimme.

Ainoa projektimme.

Haluaisin heidän maksavankin meille.

Kyllä, mutta älä huoli.

Koska juuri nyt käteisestä

on todella tiukkaa.

Niinpä.

Joo.

Ja soita sille arkkitehdille.

Soitan kyllä.

Vaikka meillä olisi kaikki mitä tarvitsemme ollaksemme onnellisia,

Jotain puuttuu kuitenkin vielä.

Onnellisuus on kuin hajuvesi

joka kiehtoo meitä ennen kuin totumme siihen.

Mitenkäs sitten?

Jatkatko vain samaan malliin?

Uusi tavoiteko? Uusi tarinako?

- Hei, isä. - Hei, rakas.

Voiko se todellakin jatkua noin?

Emme maininneet...

ilmanvaihdosta.

Ei nyt, tee läksysi.

Se on jo valmis.

Onpa hullua, emme saa edes ikkunaa auki.

En sanonut sitä sillä.

Et ymmärrä.

Olen kiireinen. Tee nyt läksysi, kulta.

Olen jo tehnyt sen.

Etkä ole.

Olenpas.

Tiedän sen jo.

Paska!

Olen menossa...

Tuo samalla viiniä.

- Haluan nähdä Bubblen! - Tule takaisin.

Hei!

Mene vain.

Et sinä, Tofu.

Ei!

Isä, milloin saamme uusia kaloja?

Emme voi ottaa, rakas. Tofun kanssa on hankalaa.

Bubble on aivan yksin.

Hän tykkää siitä niin.

Mia, anna minulle nuo pihdit tuolta pöydältä.

Palaan kyllä, Bubble.

Kiitos.

Isä?

Mikä siellä on?

Hämähäkki...

Mikä hämähäkki?

Tapa se!

Ei, en aio tappaa sitä.

Tappaisit nyt...

Hämähäkit ovat hyödyllisiä, tiedäthän.

Ne syövät hyttysiä.

Tapa se joka tapauksessa.

Ei se syö sinua.

Se ei syö sinua...

koska minä teen sen ensin.

Ei hirviötä...

Minä syön sinut!

Lopeta!

Menehän nyt.

Mene takaisin ylös.

Hiiret ovat lähteneet.

- Iskä sanoi ei, Mia. - Kilpikonna sitten?

Kilpikonna on ihan ok.

Kissa ei söisi sitä.

Minä hoitaisin sen.

Olisit kiltti.

Lähdetäänkö siis perjantai-iltana?

Joo.

Emme voikkaan...

Mian tanssigaala on lauantaina.

En halua mennä.

- Miksi et? - En ole hyvä tanssija.

Mitä? Kuka niin on sanonut?

Isot tytöt sanovat, että olemme surkeita.

Emme osaa tanssia,

ja kuiskaammekin liian kovaa.

Ei pitäisikään puhua tunnilla.

He ovat vain kateellisia, Mia.

Tiedätkö mitä?

Tanssi ihan miten haluat, sinähän tanssit todella hyvin.

Tule ja näytä minulle.

Musiikkia!

Hieno entrechat!

Näetkö? Voimme tanssia niin kuin haluamme!

5. toukokuuta

Näitkö puhelintani?

En.

Olen jo myöhässä.

Hyvää päivänjatkoa, rakas.

Se oli määrä maksaa 30 päivän kuluessa, herra Declève.

Siitä on nyt jo kaksi kuukautta.

Sama velvoite pätee meihinkin.

Siinä kaikki.

Luotan sinuun.

Kiitos.

Kuulemiin.

Oletko kanssamme, Paul?

Kyllä.

Olen lopettanut.

Haluatko jogurttia?

En.

Harjoittelitko runoasi?

Kyllä.

Pyjama, hampaat, kädet...

Eikä vetkutella.

Isä, voidaanko sen jälkeen ratkaista arvoitus?

Ei tänä iltana, kulta.

Huomenna.

Sanoit niin eilenkin.

Kyllä, mutta nyt on jo myöhäistä.

Voisit nähdä vaivaa.

Tarina.

Prinsessahan rakensi linnansa tähdenlennolle!

Sehän on mahdotonta.

- Mahdotonta. - Eikä ole!

On se, Mia, koska tähdenlento

on vain pölyhiukkasen kokoinen kivi.

No, tässä tarinassa se on ihan tarpeeksi iso kivi linnaksi.

Edes meidän prinsessamme ei pystyisi siihen. Ja hän on nyt hyvin väsynyt.

- Eihän ole. - Kylläpäs on.

Hän on niin uupunut.

Ei...

Nukkumaanmenoaika, kulta.

Hyvää yötä.

Isä!

Ei, Mia!

- Tule tänne! - Ei tänä iltana.

Minä pyydän!

Olet sellainen riesa.

Selkäänikin sattuu.

Hupskeikkaa!

Ja sänkyyn!

Kaikki hyvin? Hyvää yötä.

Hyvää yötä.

- Nyt nukkumaan. - Kyllä.

Jatkamme kuvittelemista, siitä mitä ei ole olemassa,

pahinta ja parasta.

Se on meidän vahvuutemme ja kirouksemme.

Haaveillen muunmuassa

kaiken muuttamisesta

ehkä aloittaa kaiken uudestaan, kunhan vain jotain tapahtuisi.

Ja ainahan sitä tapahtuu jotain.

Väistämättä asioita tapahtuu.

7. toukokuuta

En ymmärrä...

Jokin on nyt vialla. Katso.

Ehkä olet laihtunut.

Älä ole tyhmä, olen lyhyempi.

Puhu mulle nätisti, okei?

Katso, Elise.

Enpä tiedä, ehkä olet vähemmän lihaksikas.

Hengitä sisään.

Ja taas.

Ei hätää. Mitataanpa sinua.

Juurikin siinä.

1,76 metriä.

Vitsailetko?

Voit pukeutua.

Ei, sehän on mahdotonta, en ole koskaan ollut noin lyhyt.

Olen ollut 1,80 metriä pitkä 18-vuotiaasta asti.

Olen aina ollut niin pitkä.

Paljonko painat?

74 kiloa.

74 kiloa on ihan ok pituuteesi nähden.

Nukutko hyvin?

Kyllä.

- Syötkö hyvin? - Kyllä.

- Onko sinulla erektiohäiriöitä? - Ei.

Olet sitten ihan kunnossa.

Milloin viimeksi mittasit itsesi pituuden?

En tiedä, ehkä noin 15 vuotta sitten.

Me kaikki lyhennymme pituudestamme iän myötä, se on ihan normaalia.

Neljällä senttimetrilläkö?

Niin.

No, mitä hän sanoi?

Hän sanoi, että olen kunnossa.

Kuule, sanoinhan, ettei kannata huolehtia.

No niin, nukkumaanmenoaika on.

Ei, en ole väsynyt.

Nostanko sinut jaloistasi?

Mene nyt nukkumaan!

Siinä kaikki.

Hyvää yötä.

Pelästytit minut.

Mitä sinä teet? Kello on kolme aamuyöllä.

En saa unta.

- Tule nukkumaan. - Joo.

20. toukokuuta

Elise?

Aineenvaihdunnan osalta

emme havainneet mitään poikkeavaa.

Koetulokset ja luuröntgenkuvat ovat normaalit.

TT-kuvaus oli hyvä, aivojen magneettikuvaus myös.

Olet 1,65 metriä pitkä ja painat 63 kiloa.

Olet lyhentynyt 15 senttimetriä.

ja laihtunut 10 kiloa muutamassa viikossa.

Noin 17 % kehosi kokonaismassasta.

Oletko altistunut myrkyllisille kemikaaleille?

En.

Lannoitteille?

En.

Liuottimille?

En...

Työpajassasihan käytetään liuottimia.

Totta, mutta en minä ole niihin altistunut.

Onko sinulle tapahtunut jotain epätavallista?

Traumaattinen tapahtuma? Henkinen shokki?

Ei.

Onko sinulla ollut tällaisia ​​tapauksia aiemmin?

Ei.

Mitä tämä sitten on?

Tässä vaiheessa minulla ei ole selitystä.

Paitsi tämä vakio suhteellinen involuutio.

Mikä tarkoittaa että..?

Se on kuin...

olisit parhaillaan...

kutistumassa.

Anatomiasi ja fysiologiasi näyttävät pysyvän ennallaan.

Mittasuhteesikin ovat samat.

Ai ok.

Emme ole havainneet geneettisen koodisi muutosta tai sen toimintahäiriötä,

emmekä mitään muutosta DNA:ssasi.

Suoritamme lisätestejä.

Emme kiirehdi nyt mitään.

Katsotaan, miten tämä kehittyy.

Kun asioita alkaa tapahtua,

on elämä valinnut heidät.

Sokeasti, raa'asti.

Sitten kadumme menneisyyttä, aikaa, jolloin halusimmekin muuttua.

Katsomme poispäin, pakenemme,

käyttäydymme ikään kuin mitään ei olisikaan tapahtunut,

vaikka tiedämmekin sen, että

mikään ei ole enää niin kuin oli ennen.

Etkö halua tanssia?

Milloin saat tulokset?

En oikein muista. Kahdesti nyt, luulen.

Isä, me olemme kotona.

Mia, kata pöytä, ole hyvä.

Miltä sinusta tuntuu?

En tiedä.

Sairaalasta soitettiin uudestaan.

Mitä minä heille sanon?

Et mitään.

Syödään.

Katso tätä, Tofu.

Ainoa ratkaisumme on myydä talo.

Vanhempani voivat hoitaa Miaa, kunnes asiat ovat kunnossa.

Uusi paikka voisi tehdä sinulle hyvää.

Eihän sitä koskaan tiedä.

Tai menemme muualle. Minne haluat mennä?

Mihin?

Minne haluat mennä?

Sirkukseen!

Mene sinä ulos.

30. kesäkuuta

Tässä tämä talo on.

Aivan veden äärellä!

Näytän sinulle paikkoja.

Sinun jälkeesi.

Tämä on olohuone,

merinäköalalla varustetulla patiollaan.

Ihana asunto.

- Avokeittiö. - Kaunis kivipinta.

- Toimiiko savupiippu? - Kyllä, se toimii.

Jäävätkö kodinkoneet?

Okei, hienoa.

Seuraavaksi makuuhuone,

ja sen kylpyhuone.

Hieno ja iso.

Jos saan kysyä, niin miksi he myyvät?

Mies lähti pois.

Hänen vaimonsa ei halua pitää tätä. Liikaa muistoja.

Toinen makuuhuone?

Seuratkaa minua.

Kuvittele jos he olisivat nähneet minut!

Mitä sinä teet?

Enkö minua enää ole olemassa?

Olisimme voineet keskustella talon myynnistä.

- Teimmekin. - Emmekä tehneet!

Et antanut minulle vaihtoehtoa, olit jo päättänyt.

Se on minunkin taloni.

Minun taloni.

Minä rakensin tämän talon.

Emme pysty maksamaan sitä nyt.

Ymmärrätkö?

Mitä teen? Sinä hylkäät kaiken.

Kieltäydyt hakemasta hoitoa.

Elise, sinähän hoidat sairaita.

Minä en ole sairas.

Lopeta, Paul.

Katso minua.

Katso, Elise.

Olen vielä elossa!

Elossa!

Olen elossa.

En halua päätyä laboratoriorotaksi.

- En ole sairas. - Lopeta, Paul.

- Seis. - Odota hetki...

Ehkä en olekaan ainoa tällainen. Kuka tietää?

Lopeta!

Olen pahoillani, anna anteeksi.

En ole sairas!

En ole sairas.

5. HEINÄKUUTA

Pidän tästä paikasta.

Erittäin mukava talo.

Hyvin sisustettu.

Hieno näköala myös.

Mukava sijainti.

Onko se sinun?

Onko se sinun?

Sinulla on makua.

Varusteltu keittiö...

Makuuhuone?

Joku nukkuu.

Minun nukkeni.

Herätetäänkö hänet?

Jos haluat.

Mia,

laita musiikki soimaan.

Mikä hätänä, Mia?

Haluatko leikkiä jotain muuta?

Hirviö!

Hirviö!

Ei, Mia, ei hirviötä.

Seis, Mia!

Se on okei.

Kaikki on hyvin, kulta.

Anteeksi, isä.

10. heinäkuuta

Ota kengät pois, Mia.

Paul, me olemme kotona.

Missä olet?

Äiti, missä isä on?

Isä?

Paul!

Elise!

Paul?

Kyllä! Elise!

Olen täällä!

Paul?

Tässä, Elise!

Olen täällä alhaalla!

Elise, minä olen täällä!

Elise! Olen täällä!

Olen täällä, Elise!

Tule tänne.

Tule jo!

Tule jo!

Tule jo, paskiainen!

Elise! Olen täällä alhaalla!

Teitkö tämän?

En voi usko sitä!

Miksi teit sen?

Elise!

- Mikä hätänä, äiti? - Ei mitään.

Olen täällä!

Olen täällä!

Olen täällä!

Olen täällä!

Olen täällä!

Meidän on opittava elämään uudelleen.

Kaikki ympärillämme muuttaa näkökulmaansa ja katsoo meitä säälien.

Tutut asiat, onnelliset muistot

tulevat tuskalliseksi.

Tunnemme itsemme yksinäisemmiksi kuin koskaan.

Isä!

Missä olet?

Isä!

- Tule, Mia. - Haluan jäädä.

Minä löydän isän.

Elise!

Auttakaa!

Emme voi noin vain lähteä.

Meidän täytyy löytää isä.

Rauhoitu.

Rauhoitu, kulta.

Ei, jätä minut rauhaan.

Minäkin olen huolissani.

Jätä minut.

Tule nyt.

Se ei lopu tähän.

Haluamme uskoa,

ja ainoa vaihtoehto alistumiselle on toiminta.

15. HEINÄKUUTA

Entä lelut?

Ota vain nuket.

Ja Mian tavarat vaatekaapista, kiitos.

Elise!

- Entä Paulin tavarat? - En tiedä.

Näemme myöhemmin.

Elise!

Hunajani!

Olen täällä!

Täällä!

Elise!

Kellari voi odottaa.

Kyllä, täällä! Täällä alhaalla!

Okei, mennään.

En kestä jäämistä enää pidemmäksi aikaa.

Kysymme itseltämme: "Onko tämä minun elämäni nyt?"

Etukäteen hävitty taistelu?

Loppu, joka ei koskaan tule?

Halusimme elää, mutta nyt selviämme hengissä.

Emme enää toimi, vaan reagoimme,

kuten eläimet,

janoon, nälkään,

vaaraan.

Joten jos olemme eläimiä, voimme yhtä hyvin lopettaa ajattelemisen.

Mutta lohdutuksen tarve on edelleen olemassa.

Minä olen se, jonka se haluaa.

Älä katso sitä.

Minä hoidan sen.

Tule nyt.

Selvä!

Tule jo!

Kyllä.

Kyllä, minä ikävöin häntä.

Kaipaatko sinäkin Miaa?

Ehkä näet hänet vielä.

Kerro hänelle, että rakastan häntä.

Että olen elossa.

Kerrotko hänelle?

Olen elossa, olen kunnossa.

Olen elossa.

Olenko elossa?

20. heinäkuuta

Kyllä, vihreä ovi.

Missä nyt?

Näen sen.

Kyllä, se on vielä täällä.

Kyllä, se on elossa.

Pitäisikö minun ottaa se?

2. elokuuta

Vain loppu jäljellä, loppu lähestyy.

Voimme tehdä siitä kauniin.

Viimeisen kerran voimme nostaa päämme.

Nyt mennään!

Kuoleman silmiin katsominen on mahdollisuus.

Se palauttaa maailman alkuperäisen kauneuden,

jota emme enää nähneet.

Sanotaan, että eläminen tarkoittaa kuoleman oppimista.

Ehkä meidän täytyy kuolla oppiaksemme elämään.

7. elokuuta

Minun piti kulkea tämä matka löytääkseni itseni.

Poistuakseni häkistäni.

Vapauttaakseni itseni pelosta.

En pelkää enää.

Olen sovinnossa.

Elämämme on lyhyt,

pisarana meressä, pienenä hiekanmurusena...

Äärettömän pienenä,

silti upeana.

Siinäpä se, Mia.

Olisin niin halunnut kertoa sinulle kaiken tuon,

säästääkseni sinulle menettämäni ajan.

Yhä kaikuvassa naurussamme,

ihmetyksen hetkinämme

tässä taivaassa, jota niin usein yhdessä katselimme.

En tiedä missä olen, Mia...

Mutta täällä minä olen.

KUTISTUVA MIES

Tämänkin tekstityksen sinulle tarjosi Anonymous.