Original subtitles

Tervehdys, minulle tuntemattoman elämänmuodon edustajat.

Voisitteko ystävällisesti kertoa, missä galaksissa tämä planeetta on?

Ikävä kysyä tällaista, mutta millä tasolla sivilisaationne onkaan?

Oho.

Ahaa, nyt ymmärrän.

Tuk-tuk on syytä pitää minulla.

Hei, ettäs kehtaat! Mitä sinä puuhaat?

Kauemmaksi. Käpälät irti minusta.

Edustan evoluution kirkkainta huippua. Älkää koskeko minuun!

Jestas, mitä teinkään teille?

Muutuitte vain vähän. Hyvä. - Kädet ovat karvattomat.

Häntäni putosi. - Höyhenkin tippui.

Höyhenkö? Se on minun. Lahja minulta.

Pitäkää se muistona tapaamisestamme.

Tämähän oli pinkkipuhkuni tuotosta. Kiihdytin evoluutiotanne.

Loistava esimerkki kehityksestä. Ehkä löydämme nyt yhteisen sävelen.

Nappaa... - Lounas.

Lounas? - Mitä?

Nappaa lounas!

Mitä? Ei käy!

Tämäkö on kiitos? Tein teistä älykkäitä!

Menkää pois! Auttakaa!

TSILJOONA VUOTTA MYÖHEMMIN

Reitti selvä. - Reitti selvä.

Reitti selvä. - Reitti selvä!

Mumma! - Mamma!

Hei vain, uusi kotimme!

Missä Maracuda on?

Maracuda!

MARACUDA

Martta! Löysin hyviä marjoja.

Iskä on ylpeä. Ehkä hän jopa kehuu minua.

Typerä elukka. Katso nyt, mitä teit. Yritän auttaa heimoa.

Mitä muutakaan sanoisit?

Katso, Martta! Sinäkin näyt tässä.

Maracuda!

Tullaan.

Katso, kaikki ovat täällä.

Maracuda! Miksi aina viivyttelet?

Enhän minä. Löysin puskan...

Täynnä mehukkaita marjoja, joten pysähdyin poimimaan.

Kuka muu kuin päällikön poika hoitaisi ruokaa koko heimolle?

Ota siitä vain.

Tuo on laakerinäsiä. Sen marjat ovat myrkyllisiä.

Myrkyllisiä? - Tietenkin ovat. Tiesin sen kyllä.

Senhän takia ne poiminkin, ettei kukaan vain syö niitä.

En luota sinuun yhtään.

Kiitos typerästä veljestä, joka korostaa älyäni, -

mutta olisin pärjännyt hyvin ainoanakin lapsena.

Kampura! Heitä nuo marjat niin kauas kuin voit.

Kyllä, olemme löytäneet uuden kodin!

Olkaa varovaisia. Muurien toisella puolella voi olla ovelia vihollisia.

Viritetään ansoja leirin ympärille suojaksemme.

Isä on karski johtajamme, ja minä olen hänen ainoa poikansa.

Siksi hän haluaa, että minustakin tulee johtaja.

Bää itsellesi.

Siskoni Suvi on heimon paras soturi.

Minun omenani! - Maailma on epäreilu.

Kuten näkyy, tulemme toimeen tosi hyvin.

Tässä on mummani Volga. Hänelle maistuu piikikkäät.

Syötäviä kaktuksia! Kuoriaisia ja omenoita! Emme enää ikinä näe nälkää!

Aina on nälkä, mutta kivikaudella on säännöt, jotta ei joudu pulaan.

Sääntö numero yksi. Älä laita ihan kaikkea löytämääsi suuhun.

Sääntö numero kaksi.

Tee tiukkoja solmuja. Niitä tarvitaan aina.

Täydellistä. Ritsa-ansa on valmis.

Niinpä. - Sitä pitää kuitenkin kokeilla.

Olet aina oikeassa, suuri johtaja. - Tuo on Kampura.

Isä rakastaa häntä kuin omaa poikaansa.

Kampura on hyvin tärkeä heimomme jäsen.

Emme varmaan koskaan tule toimeen. Kampurasta tuntuu kai samalta.

Sitten vielä sääntö numero kolme.

Nuotion pitää palaa aina.

Ruoki tulta äläkä ikinä irrota katsetta siitä.

Tänään on minun vuoroni.

Hei. Kuka se täällä tallustelee?

Raitakuoriainen on kärjessä ja kasvattaa nopeasti etumatkaansa.

Hei, takaisin radalle!

Tämä vauhti saa korvani soimaan!

Maaliviiva lähestyy! Kuka tämän voittaa?

Minne te menette? Teidän pitää jäädä tänne!

Tulkaa heti takaisin! Pilaatte koko kisan!

Saan teidät kyllä kiinni.

Mikä vahinko.

Luulitte voivanne paeta. Ette voi pilata kisaa.

Ehei!

Maracudaa ei pääse pakoon.

Maracuda!

Mato minut nielköön!

Menetimme tulen!

Maracuda! - Mumma, mitä tapahtui?

Miten tämä tapahtui?

Se sammui vain vähän. Hoidan sen kuntoon.

Pitää vain puhaltaa vähän. Kas näin. Se palaa jo.

Mikä tuo kamala ääni on?

Tule ulos, hirviö! Saat meiltä selkääsi!

Kuka sinä olet? - Minäkö? Olen A-aa.

Onpa ruma nimi. - Mitä teet meidän luolassamme?

A-aa nukkuu aina luolassa halutessaan ajatella.

Se saa sinut ajattelemaan.

Aamulla A-aa näki nätin perhosen.

A-aa mietti: miksi perhoset lentävät, mutta ihmiset eivät?

Keksitkö vastauksen? - Perhonen on kevyt.

Ihminen on liian iso siihen. - Mikä älynväläys.

Ajattelut on nyt siis ajateltu. Eikä niitä jäänyt tänne.

Heippa sitten, karvapallo.

Ei, tämä on minun ajatusluolani. Heippa itsellesi.

Ei huolta, siskoseni. Minun on aika puuttua peliin.

Häivy, kun vielä suostun hoitamaan asian rauhallisesti.

Hei! Puhut nyt Maracudalle, johtajan pojalle.

A-aa on myös johtajan poika. - Olemme kyllä ihan eri kaliiperia.

Hetkonen. Sinäkö sammutit tulemme? Näytän sinulle, senkin karvakasa.

A-aa ei sammuta tuli, mutta A-aa voi tuoda teille tuli kotoa.

A-aan kylässä on paljon tulta. - Niinkö?

Oi, karvapallo. Mitä haluaisit vastineeksi tulesta?

Meillä on ahmantalja. Tai sitten strutsinmunia.

Ehkä haluaisit tämän kiven. Sille voi puhua.

A-aa haluaisi...

Vaimon.

Selvä, minä suostun. Tulen vaimoksesi. - Et sinä. Hän.

Oletko tosissasi?

Kultaseni, ilman tulta olemme mennyttä. - Mumma!

Älä luule naivasi pojantytärtäni! Olet vielä aivan märkäkorva!

Eikö korvat ole kuivat? - Aivan, karvapallo.

Mietipä sitä, mutta tee se toisessa luolassa.

Haluatko tämän kiven?

Kun kova valkoinen vesi tulee taivaalta, te hytisee ja hampaat...

Sitten te anelee, että A-aa palaa tulen kanssa.

Tule takaisin, liekki. Ilman tulta olemme mennyttä.

Niin, valta on raskas taakka.

En tiedä, miten hän sen teki. - Kuka?

Isoisoisäsi. Hän antoi meille tulen ennen kuin meni madoille.

Säikäytit minut, senkin karhu!

Iltaa kaikille. Tulinko ajoissa? - Aloitamme juuri.

Eivätkö perhekokoukset ole yleensä perheille?

Kampura on kuin yksi meistä. Hän saa loistavia ideoita.

Ihanko totta?

Maracuda, kiistät sammuttaneesi nuotiotulen. Ei kovin miehekästä.

En se ollut minä. - En jaksa enää valheitasi.

Tämä on vakava asia. Jänistit sen karvapallon edessä...

A-aa. - Halveksittavaa tulevalta päälliköltä.

En jänistänyt. - Mitä sitten teit?

Yritin neuvotella hänen kanssaan. - Mistä?

Raakalainen uhkasi siskoasi. Olisit kukistanut sen... karvapallon.

A-aa. Aivot pellolle häneltä!

Hänellä ei taida olla aivoja.

Sinun takiasi heimomme menetti tulen.

Isoisoisäsi olisi karkottanut sinut. - Se olisi oikein.

Jos se on oikein, lähden vapaaehtoisesti.

Niin varmaan. - Palaat 20 askelen jälkeen.

En palaa kotiin. Tein päätökseni.

Heippa sitten.

Suuri päällikkö, lupaan, että ennen talven tuloa löydän heimolle tulen.

Teen mitä vain sen vuoksi. - Anna, kun halaan.

Olet kuin poika, jota en koskaan saanut.

Kuljit jo kymmenen askelta.

Martta?

Vain sinä ymmärrät minua.

Lähtikö hän oikeasti?

Nukkukoon yön ulkona, niin hän juoksee aamulla kotiin. Näet sitten.

"Siskosi näyttää enemmän soturilta..." Entä sitten?

Tuli on tärkeä. Eikö poikasi sitten ole tärkeä?

Hätistävät pois kuin jonkin kärpäsen.

Tulta! Tulta?

Saan tulen heimolleni!

Isäkin on ylpeä pojasta, jonka hän miltei karkotti.

Mitkään esteet eivät minua lannista.

Hei, salama! Anna lisää tulta!

Siistiä. Kiitos!

Älä vain sammu, pikku liekki.

Voi ei, ansa.

Onpa lämmintä vettä.

Pikku pulahdus tuo hyvät yöunet.

Hei? Mitä nyt?

En saa kovin usein vieraita.

Kävi sitten niin, että saatoin ylireagoida hieman.

Haudataan ruumis, niin homma on siinä.

Kuka olisi arvannut tämän?

Kappas vain, hän onkin elossa!

Hautajaiset on peruttu, voitte poistua. Ei draamaa tänään.

Katsotaan nyt...

Pinkkipuhkuni ei näköjään muuttanut mitään. Outoa.

Ei ole häntää. - Hän ei kasvattanut siipiä.

Miksi kasvattaisin siivet? - Tiedäthän sinä...

Hän ei muuttunut ulkoa, vaan sisältä! Puhut eläinten kieltä!

On herätettävä kuningas Pau-Pau.

Mitä ihmettä täällä tapahtuu? Kuulen ääniä.

Pysy rauhallisena. Sinulle on aukeamassa aivan uusi maailma.

Sanoin, että isi raataa aina töissä. Enkö saa illalla vähän levätä...

Päivää. Tiedätkö, milloin lounasaika on?

Lopeta! Tule pois sieltä.

Ai, ihminen. Puhutko meidän kieltämme?

En ole koskaan nähnyt norsun kaivautuvan maahan kuin hiiri.

Olin ennen hiiri, mutta olen nyt norsu.

Hieno kärsäkin. - Pidän siitä tosi paljon.

Se on ylimääräinen käsi ja suihku. Sillä voi turauttaa tällä tavalla.

Miten sinusta tuli noin iso?

Oletko kade? Muutuin, kun Tink pöllytti pinkkipuhkuaan minua päin.

Kuka se Tink on? - Aivan, kuka Tink on? Minä olen Tink.

Voitko oikeasti muuttaa hiiren norsuksi?

Se on pinkkipuhkuni voima. Sillä muuttaa kenet tahansa.

Sinä opit ymmärtämään eläimiä. Eikö olekin hauskaa?

Ota tästä. On oikein mukava tutustua. Kippis!

Hei, ihminen! Mitä teet täällä? Tulitko nappaamaan Tinkin?

Hän on Mahtilintumme. - Oi Mahtilintumme!

Rauhoitutaan nyt. Ei ole mitään syytä huutaa.

Älkää satuttako ihmistä. Hän on minun vieraani.

Maracuda ei tullutkaan takaisin. Hän on liian nenäkäs.

Moderni kivikauden aikuinen ymmärtää, että minun täytyy olla ankara.

Olen hänen isänsä. Täytyy olla entistäkin ankarampi.

Pidän huolta heimosta, karjasta ja vanhoista naisista. Äiti!

Älä siinä äidittele. Katso tätä upeaa taidetta.

Taidettako? He eivät osanneet edes piirtää kanaa.

Älä nyt. Perheemme naiset ovat aina olleet valppaina.

Muistan, kun mato söi isoisäsi. - Muistan sen tarinan.

Kun mato söi hänet, äitini istui pitkiä aikoja nuotion luona.

Vuotta myöhemmin hän sanoi: "Ihan kuin joku puuttuisi."

Kaikki nauroivat. Nokkeluus auttaa jatkamaan vaikeina aikoina.

Mitä sinä murjotat? Sinulla on nyt oma luola.

En ole silti iloinen.

Jos Maracuda olisi täällä, en päästäisi häntä huoneeseeni.

Nyt emme tiedä, missä hän on.

Ehkä hän kohtasi toisen madon ja piti yllä suvun perinteitä.

Äiti? Minun pitäisi varmaan mennä etsimään poikaani.

Tuo on miehekäs päätös!

Teet aivan oikein, Murikka. Toimit loistavan päällikön tavoin.

Mitä minä siis teen? - Lähdet etsimään kadonnutta poikaasi.

Kuin oikea sankari. - Minäkö?

Enhän minä päällikkönä ja isänä ole tehnyt lopullista päätöstä.

Rohkeudestasi tulee tarunomaista. Sinusta tehdään lauluja.

Mitä pikemmin sinä kuolet... Tai siis teet sankariteon, sitä parempi.

Okei, asia selvä.

Lähden nyt.

Tiedän, että voin luottaa sinuun, Kampura.

Sinusta tulee varapäällikkö.

Hyviä uutisia, heimolaiset! Minä olen nyt mahtava varapäällikkö!

Mikä nuorisoa vaivaa? He haluavat leikkiä ötököillä ja pikkukivillä.

Hänen iässään kaadoin mammutin pelkällä keihäällä ihan yksin.

Eikä poikani tiedä mitään ampumisesta.

Mahtilintumme olet lintu kaukaisen maan

synnyit maailmaamme sua me kumarramme

taikasauvallasi ihmeitä meille teet

Mahtilintumme olet

Riittää jo, ystävät. Olen hyvin otettu ja niin edelleen.

Miksi sinua sanotaan kaukaisen maan Mahtilinnuksi? Missä kotisi on?

Et ole täältä kotoisin. - Onko se niin selvää, vai?

Totta se on. Kotini on tuolla. Katsos...

Kaukana avaruudessa on ihana planeetta nimeltä Krakesh.

Se oli kylmä ja tyhjä ennen kuin lempisukulaiseni asuttivat sen.

Pärjäämme ilman ruokaa ja ilmaa jopa kuukausia.

Mikä tärkeintä, voimme muuttaa planeettoja.

Hei, katsokaa! Pikku-Tink haluaa osallistua.

Oi Mahtilintumme! - Joo.

Eräänä päivänä asteroidiparvi osui Krakeshiin.

Perheeni teki parhaansa suojellakseen planeettaa.

Ajelehdin iäisyyden kosmoksessa, mikä jäädytti minut läpikotaisin.

Tämä kohta on lempparini!

Ellen olisi vahingossa pudonnut ihanalle planeetallenne, -

ajelehtisin edelleen jäävuoren lailla ulkoavaruuden tyhjyydessä.

Oi Mahtilintumme!

Lintu kaukaisen maan... - Kiitos vain, lopettakaa jo.

Voisinpa tutkia ensimmäisenä ihmisenä kosmosta.

Ehkä sitten isäkin arvostaisi minua.

Turha toivo. Ihmisillä menee siihen vielä pari tuhatta vuotta.

Hei, ihminen. Herää. Älä sano mitään.

Auta minua. Mangustit pitävät minua täällä vankina. Ole hiljaa, ihminen.

Hys! Kun muutin hiiren norsuksi, mangustit sekosivat.

Kun sanoin tulevani kaukaa tähdistä, he riemastuivat ja alkoivat laulaa.

Tämä on niin uuvuttavaa. - Niin...

Minun pitää muuttaa maailmaa, ja he saavat kaiken vallan.

Tajuatko, miten kauheaa se olisi? - En.

Auta minut pakoon. Toteutan minkä tahansa toiveesi.

Voitko muuttaa sukulaiseni pinkkipuhkulla?

Helppo homma. Mitä haluat minun tekevän?

Siskoni Suvi luulee tietävänsä kaiken. Hänen pitää totella minua.

Tee isästä kiltimpi, ja hänenkin pitää totella minua.

Ole hiljaa. Anna, kun arvaan. Haluat kaikkien tottelevan sinua.

Olet niin ennalta-arvattava. Hyvä on, asia selvä.

Jihuu! Onko meillä siis sopimus?

Totta kai on. Vannon planeettasi kautta.

Miten pääsemme täältä pois? Kaikkialla on vuoria.

Niin, ne ovat ylipääsemättömiä. Voimme kuitenkin hypätä niiden yli.

Hypätä niiden yli? - Minulla on ajatus.

Tarvitsen apuasi. Näetkö tuon lohkareen?

Tuonne! Tuo!

Ja tuo.

No niin.

Sääntö kaksi: tee tiukkoja solmuja. - Toki, Lentää-pois-mies!

Hyvää työtä. - Hyvä, ettet kuluttanut vieraanvaraisuuttamme loppuun.

Oli ilo tavata teidät kaikki, mutta olen kiireinen mies.

Olen Lentää-pois-mies, nyt sanon heippa. Heippa, Tink.

Nähdään pian, ihminen, jonka kanssa en tehnyt salaista sopimusta.

Näkemiin sitten. - Onnea matkaan.

Älä sitten lavertele tästä paikasta. - Maracudan kunniasanalla.

Kunhan vain pidät suusi supussa.

Okei, lasken kolmeen. Yksi...

Kaksi...

Kaksi ja puoli ja vielä vähän...

Nyt!

Vetäkää!

Pystytte siihen.

Se ei toimi jostain syystä. Voisiko joku auttaa?

Ihmiset ovat niin avuttomia.

Mahtilisko... Mahtilintu ojentaa auttavan kätensä, hyödytön ihminen.

Oi Mahtilintumme!

Pidä juomaani. Minä näytän, miten se tehdään, ihminen.

Huono päällikkö! Päästit Mahtilinnun karkuun.

Rakkaat ystävät.

Mahtilintu meni kotiplaneetalleen, jotta voi palata taas luoksemme.

Toivotetaan hyvää matkaa. Hän on nyt Mahtilintu matkalla kotiin.

Mahtilintu matkaa kotiin! Me odotamme sinua!

Mitä seuraavaksi? Unohtaako hän, miten metsästetään?

Maracuda, mikset voi olla kuten minä?

Mihin sinä oikein menit?

Maracuda! - Isä?

Suvi, odota minua. Onpa painava kori. Autan sinua.

Eikö sinulla ole kiire johtaa heimoa, varapäällikkö?

Kokonainen päivä kului, ja näyttää siltä, että isäsi jäi madonsyömäksi.

Hän ei palaa, joten heimo tarvitsee uuden johtajan. Minut.

Hyvä johtaja tarvitsee hyvän vaimon. Tässä on hyvä kukka.

Olen samaa mieltä.

Siitä, että kului vasta yksi päivä. Isä ja Maracuda palaavat pian.

Älä siis yritä.

Me onnistuimme!

Siitä saitte, senkin tyhmät mangustit!

Se oli aikamoinen pako, mutta minä lähden nyt.

Uusi maailma odottaa. Heippa! - Minne sinä menet?

Lupasit toteuttaa toiveeni. - En oikeastaan osaa...

Huijasit siis minua. - Mitä? Minäkö huijasin?

Niin huijasin. - Isäni on siellä.

Lupasit, että hän tottelee. - En hallitse pinkkipuhkua planeetallasi.

Oma planeettani on kaukana avaruudessa. Kadotin myös tuk-tukin.

He huomasivat meidät! - Maracuda!

Isä? - Voi ei, tein sen taas!

Missä isäni on? - Minähän sanoin.

Isä? - En halunnut tätä. Tämä oli sinun ideasi.

Hei, Maracuda!

Sinäkö siellä, isä?

Oletpa sinä kasvanut kahdessa päivässä.

Löysin sinut, ja palaamme kylään yhdessä. Jo riittää hölmöily.

Oletko varma, että haluat palata kylään tuon näköisenä?

Sinähän muutuit valtavaksi toukaksi. - Mitä? Älä puhu pötyä.

Ketä sinä sanot toukaksi?

Ovatko nämä minun käteni?

Missä jalkani ovat? Kävelenkö käsilläni?

Miksi kaikki on niin suurta?

Se tarkoittanee, ettet kasvanutkaan, vaan minä kutistuin.

Pahkuran puhiseva puhveli!

Tink? - Ei ole ennen tullut valituksia.

Et vain näe tilanteen hyviä puolia. - Mitä tuo kana höpisee?

Hänkö teki tämän minulle?

Voihan käsi ja jalka! Tämä kana näyttää tutulta. Metsästinkö sinua?

Tämä ei ole enää hauskaa. Muuta hänet takaisin.

Voin hallita pinkkipuhkua vain omalla planeetallani.

Teidän planeetallanne saatan pahentaa tilannetta. Katso tätä.

Näetkö nyt?

En tajunnut tuota temppua kukalla ja luulla.

Mitä kana yrittää sanoa? - Sinun täytyy elää tuollaisena.

Mieti, mieti, mieti.

Tämä on todella siistiä.

Eikö ole parempaa tekemistä? Hae minulle omena.

Toki. Hetki vain, isä.

Se siinä. Sen viereinen.

Oikealla. Yritä nyt, on nälkä. Etkö muka ylety siihen?

Ei se ole niin korkealla. Voihan käsi ja jalka!

Et pysty poimimaan omenaa puusta. En voi uskoa, että olet poikani.

Montako kertaa olen sanonut, että sinun on harjoiteltava?

Vain sillä tavalla tulee vahvaksi soturiksi ja suojelee...

Isä?

Missä olet?

Kuoliko hän? - Mikä sietämätön sotku.

Toivottavasti tuo kana muuttaa minut ihmiseksi. En nauti toukkana olosta.

Näillä jaloilla tosin on hyvä rapsutella.

Nyt keksin! Sain idean.

Okei, nyt keksin. Nouse ylös siitä.

Hölskyttelin aivojani näin ja keksin, -

että jos menemme planeetalleni, sukuni voi auttaa. Mitä sanotte?

Minne meidän siis pitäisi mennä? - Niin, ja miten?

Joo. Enpä miettinyt loppuun asti.

Entä jos siellä...

Unohdin sen sanan. Se alkaa "ko..."

Kookos? Kobra? - Krokotiili? Koralli? Kauanko tämä peli jatkuu?

Nyt muistin! Kosmos!

Vuorenhuipulla kosmos on lähempänä. Saisitko hallittua pinkkipuhkuasi?

Tuonne... vuorelleko?

Enpä tiedä. En usko, että se toimii.

Ei epäilystäkään. Maracuda, jaaritteluun ei ole aikaa.

Nappaa kana. Sidotaan se puuhun ja puristetaan puhkuposkia, -

kunnes taikapöly tulee ulos.

Maracuda, miten loistava ajatus. Tietysti! Vuori, kosmos, pinkkipuhku!

Olet nero. Lähdetään heti. Ei ole aikaa hukattavaksi.

Ota isäsi ja omena, ja seuratkaa. Toistakaa perässäni...

Minun ideani oli kyllä parempi.

Lopeta naputtelu. Se alkaa käydä hermoille.

Etsin heidät.

Palaamme iltaan mennessä, mumma.

Hyvä, että menet etsimään heitä. Minuakin huolestuttaa.

Miehistä on hyötyä perheessä.

Parasta mennä syömään kaktusta.

Maracuda!

Mitä?

Sinäkö taas? - A-aa tuli pyytämään anteeksi.

A-aasta alku meni pieleen. Olisi pitänyt sanoa: "Päivää. Kuinka voit?"

Sanoit sen. Mene nyt kotiin.

A-aa on avulias. A-aa tulee mukaan. - Pärjään yksin.

Sitten A-aa kantaa Suvia. - Päästä minut!

A-aa tuntee metsän kuin omat takkunsa...

Se on "taskunsa". Etkä taidakaan tuntea metsää niin hyvin.

Vauhti on päällä, ja pian isä on täällä.

Tässähän minä nytkin olen, senkin tyhmyrit.

Hei, se oli minun pähkinäni. - Tämäkö? Toki.

Ota se. - Senkin kiusankappaleet.

Hei! Missä käytöstavat? Miten teidät on kasvatettu?

Sinut laittaisin hommiin niin äkkiä, että...

Hei, Maracuda. Keksin, miten voit vihdoin olla hyödyksi.

Kun nyt ymmärrät eläimiä, houkuttele niitä ansaan leirimme lähellä.

Eikä heimomme näe enää koskaan nälkää.

En voi satuttaa ketään, jolle puhun.

Miksi et? - En halua napata ketään.

Vastustatko päällikön käskyä? Ja isäsikin? Nyt olet pulassa.

Kadut vielä sitä, että puhuit minulle noin. Tunneliko? Mikä onni.

En halua nähdä naamaasi.

On tässä jotain hyvääkin, isä. - Mitä muka?

Olemme tänään puhuneet enemmän kuin koko viime vuonna.

En puhu sinulle enää. Eikä kannata koputtaa. En tule ulos.

Tink, odota minua.

Ja kutsuu itseään pojakseni. Ei häpyä eikä tietoisuutta.

Päivää. - Kuka sinä olet?

Olen asunut täällä yksin jo kauan, eikä kukaan tullut. Nyt sinä tulit.

Olen Pinkki. - Odota. Seis!

Meillä ei ole mitään yhteistä. En ole toukka.

Kävelet ja puhut kuin toukka. Pidän sinusta ja vitseistäsi.

Minä en vitsaile. En ole mikään huumoriveikko. Etsi toinen omena.

Olet ihana. Vahvaluonteiset toukat viehättävät minua.

Jos asumme yhdessä, haluan maalata seinät. En pidä tästä sävystä.

Etkö voi olla vaiti edes hetken?

Lopeta!

En ole edes kovin puhelias. Voin olla hiljaa enkä pukahda sanaakaan.

Kultaseni, sano jotain seinien väristä. Käykö vihreä?

Ehkä ei pitäisikään muuttaa mitään. Aika kuluu niin nopeasti.

Heimoni!

Heimoni! Taistelu oli erittäin hurja.

Siellä oli viisi ryhmää pelkästään vasemmalla, mutta voitin kuitenkin.

Toin teille... kuumia hiiliä.

Pikku planeettanne onkin melko tappava paikka.

Pelkästään luita joka paikassa.

Omassani on vain kukkia. - Mikset sitten palannut sinne?

Kaltaiseni linnut matkustavat tuk-tukin avulla.

Kadotin sen, kun saavuin planeetallenne.

On minulla toki toinenkin vaihtoehto.

Odotan, että asteroidi lähestyy. Hyppään ja pidän kiinni siitä.

Mumma kertoi niistä. Sellainen asteroidi tuhosi dinosaurukset.

Todellakin. Sanoisin, että se oli hyvä juttu.

Luista päätellen ne eivät näytä mukavalta seuralta.

Varsinkaan tämä. Toivottavasti nuokin katosivat...

Onneksi se ei herännyt henkiin. Ties millainen siitä olisi tullut.

Se taisi kuitenkin herätä henkiin.

Ainakin joiltain osin. Isoilta osin.

Menisin jopa niin pitkälle, että sanoisin ihan kokonaan.

Pakoon!

Joku taitaa jahdata meitä. Pelastatko minut? - En missään nimessä.

Olet niin hassu.

Olen jumissa! Auta minut irti!

Muuta se joksikin!

Olet tosi hyvä pienentämään asioita.

Kun päästään vuorelle, teet isästäni toivottavasti suuremman.

Ei, älä minua katso. En ole syötävä. - Pikkukaverilla on nälkä.

Haluatko banaanin? Se on namia.

Tässä. - Luulen sen olevan lihansyöjä.

Onpa nälkäinen pentu.

Se ei ole pentu, vaan hirviö. Se on kaikkiruokainen ja syö meidät!

Seis siihen paikkaan. Tässä on banaani. Ei, se onkin lihapala.

Haluatko banaaninlihaa? Nouda!

Katso, kamala hirviö juoksee pois. Meidänkin pitäisi lähteä. Tule!

Toivottavasti emme näe sitä enää. Tai sen äitiä ja isää. Mitä?

Ei! Minun isäni!

Päivää. - Muutuit taas, isä!

Älä ole typerä. Auta minut ulos.

Et kertonutkaan ihmisystävistäsi, kultaseni.

Isäsi on näköjään nopea käänteissään.

Kyllä! Hyvä banaani. Haluaisin jatkaa matkaa siinä.

Entä minä? - Niin.

Mitä vihjailet? Pane hänet omenaan. Hän on syönyt tänne kunnon onkalon.

Kuten sanot. Sinä olet päällikkö. - Tarvitsetko omaa tilaa?

Sitoutuminen suhteeseen voi olla pelottavaa.

Me emme ole suhteessa.

Viidakko on suuri. Löydät varmasti jonkun toisen, joka sitoutuu.

Et kertonut nimeäsi, söpöläinen. - Heippa sitten vain!

Lienee turvallisempaa pysyä banonyyminä.

Tuo on se vuori. Pidetään kiirettä.

Auttakaa! Kauhea hirviö jahtaa meitä! - Kyllä vain.

Minä pelastan teidät, petoraukat.

Näpit irti! - Anteeksi. Olet laiha kuin tikku, joten luulin...

Ketä kutsut tikuksi? Laita minut heti alas.

Anteeksi. - Jo on otsaa.

Voi taivas. Älä nyt kesyynny. En ole valmis pitämään lemmikkiä.

Tämä on teidän kauhea hirviönne. - Kyllä vain.

Onpa söpö pikkukaveri. - Sinuna en luottaisi siihen hirviöön.

Kannatan. On hölmöä luottaa ensimmäiseen tapaamaansa eläimeen.

Minä olen erilainen. Olen pieni enkä yhtään pelottava.

Pelkään kaikkia, eikä kukaan pelkää minua.

Ollaan kavereita ja hengaillaan.

Toki. Ollaan kavereita. Unohdetaan hengailu.

Istu. Tassu. Kiltti poika.

Anna toinen tassu.

Tämä pikkukaveri on uskomattoman fiksu. - Kyllä vain.

Se ei näytä kovin fiksulta.

Se on perhonen. Kai olet sellaisen nähnyt?

Se osaa puhua! - Sehän sanoi vain "plaa, plaa". Ei se ole puhetta.

Opetetaan sille tapoja. Ehkä voimme hengailla hirviöystävän kanssa.

Odota, ystäväiseni. Kun tapaa metsässä jonkun, sanotaan "päivää".

Ei "plaa, plaa". Päivää. - Päivää.

Sylje se pois. Se on ällöttävä.

Minne menet? Älä syö ruohoa, se on likaista. Älä juokse, voit kompastua.

Älä astu lätäkköön!

Hienoa työtä. Ennen kuin hirviö syö jonkun, se sanoo "päivää".

Hän osaa laittaa söpön "söpöläiseen". - Tai dinon dinosaurukseen.

Mitä me odotamme? Vuori on tuolla.

Jätä isäni rauhaan!

Älä pelkää, Maracuda, Murikan poika. Tämä on vain unta.

Oikeassa maailmassa makaat maassa, ja sininen kana läpsii kasvojasi.

Se on todella omituinen näky.

Isoisoisä, oletko se sinä? Luulin, että mato söi sinut.

Minun pitää herätä. Yritä nyt.

Oli valtava lintu...

Isä kuoli minun takiani! - Tuo on liioittelua.

Jos isäsi olisi kuollut, hän istuisi täällä nuotiolla -

mahtavien esi-isiensä sielujen seurassa.

Miten minä sitten päädyin tänne?

Sinä höpsö kolkkasit itsesi banaanilla, jonka heitit ilmaan.

Vaikka hukkasitkin tulen, jonka annoin heimollesi.

En epäile lainkaan, ettetkö vielä palvele heimoasi kunniakkaasti.

Jos et tee niin, ennustukseni on väärä.

Voit mennä nyt, Maracuda.

Olisiko mitään neuvoja? Olisi kiva, jos tälle kaikelle olisi jokin syy.

Kyllä. Rakkaalla Volga-mummallasi on iso tamburiini.

Mitä siitä? - Heitä se nuotioon.

Onko se niin vaarallinen?

Ei ole. Inhoan vain sitä kapistusta. - Selvä. Okei.

Hei!

Maracuda! Oletko kunnossa? - Missä isäni on?

Isäsi... lensi pois. - Minne?

Tuonne. Murikka-isäsi meni tuolle murikalle. - Irti! En ole lounas.

Olen mahtava päällikkö! Et aavistakaan, mitä voin tehdä sinulle.

Katso minua silmiin. Puhutaan kuin mies linnulle.

Päästä minut heti paikalla!

Käskin päästää minut! Voi ei, älä päästäkään!

Päälliköitä ei niin vain syrjäytetä.

Murikkaa ei purematta niellä, senkin kanalja.

No niin, yllättikö tämä?

Minä en jänistä. Hei sitten, rumat ankanpoikaset.

Mitä tämä valkoinen on? Miksi se on niin tahmeaa?

Mitä haluat? Kuka oikein olet?

Seis, senkin pelkuri. Tänne vain, niin tapellaan. Reilu peli.

Miksi juoksentelet ympäriinsä? Tule takaisin.

Luuletko, että tämä on niin tukala paikka, että saat minusta illallisen?

Tule vain. Katsotaan, kumpi on vahvempi.

Päästä minut, niin näytän... Minne sinä menet?

Mitä tämä on? - Kultaseni!

Päätit palata pelastamaan minut. - Ei kai taas?

Ei ollut tarkoitus. Tämä on vain sattumaa.

Katsotaanpas...

Voisimme tehdä jotain yhdessä. Anna tassut tänne. Voimme aloittaa...

Perheeni! - Mitä sinä höpiset?

Voimme yhdistää painomme. Yritetään nyt.

Olet niin romanttinen kaveri. Saat ihan pääni pyörälle.

Vähemmän puhetta, enemmän pyörimistä.

Poikamieselämäsi on hiuskarvan varassa. Se tarkoittaa...

Meidän on aika panna ranttaliksi.

Usko pois. Lupaan, että pidät siitä. Anna mennä!

Pidän tästä. - Anna mennä!

Viimeinkin saan ottaa rennosti. - Hyvä homma. Älä lopeta, jatka vain.

Heippa, luuseri. Päällikkö Murikka ei jää nalkkiin!

Tuuli nappasi meidät. Me lennämme! - Juuri niin. Se oli suunnitelmani.

Minne me laskeudumme? - Sitä en suunnitellutkaan.

Isä? Minne sinä menet? - Tavataan pohjalla!

Tule.

Isä, minä tulen! Isäni on tuolla.

Kultaseni, selvisimme yhdessä. - Niin selvisimme.

Pojallani tosin ei ole kiire hakea minua.

Miksi sinua saa aina odottaa?

Haluaisin kertoa tärkeän uutisen, eikä se ole hassua kuten yleensä.

Tämä saattaa olla järkytys, -

mutta olen kai aikeissa kokea sen, minkä jokainen toukka käy läpi.

En ymmärrä, mistä puhut. En ole toukka.

Unohdin, ettet myönnä tosiasioita.

Toivottavasti vielä jonain päivänä opit hyväksymään itsesi.

Hyväksymään kenenä? Hämmentävää. Mitä minun pitäisi tehdä?

Harmi, ettemme käy tätä yhdessä läpi. Pidit minusta hyvää huolta.

Vaalin tätä muistoa iäti. No niin. Minusta on tulossa...

Perhonen!

Sinustako?

Perhoset menevät näin tai näin. Sinä menet näin.

Etkö tiedä? - Mitä?

Joka toukka, joka ei tule syödyksi, muuttuu koteloksi ja perhoseksi.

Oletko tosissasi?

En ole kaikkein huomiokykyisin, mutta että tuo jäisi huomiotta...

Kai minä nyt huomaisin... Oletko ihan tosissasi?

Asiat muuttuvat. Sellaista elämä on.

Tuo ihminen, jota kutsut pojaksesi ja jolle huudat, hänkin muuttuu.

Niinkö? - Aivan liian pian.

Sinun täytyy rakastaa häntä tuollaisena.

Minun täytyy kertoa sinulle jotain.

Halusin sanoa, että kiitos sinun, minäkin olen muuttumassa.

Hän oli tosissaan.

Hei vain, Pinkki.

Sinua tulee ikävä.

Hei, isä. - Poikani!

Sinäkö taas?

Sitten mennään.

Vau, miten paljon tulta.

En voi käsittää tätä. Kertoisit nyt äidille, pikku kullannuppuni.

Tyttö on kaunis kuin nauris. Miksi toit hänet tänne? Koko kylä nauraa.

Ei Suvi ole nauris. - Älä väitä vastaan äidillesi.

Muistutan, että kullannupullani on jo täydellinen morsian.

Pikku-Makki on lempeä nuori nainen vahvarakenteisesta perheestä.

Päällikön poikana kullannuppuni pitää tehdä oikea päätös.

Ei ole tarvetta päätökselle. En tarvitse sinun kullannuppuasi.

Näetkös nyt? Sait tytöltä pakit. Väitit häntä vielä fiksuksikin.

Äiti... - Ja oikein silmäniloksi.

Äiti! - Maailman parhaaksi tytöksi.

Äiti! - Älä siinä äidittele.

Niin ujo lapsonen. Tulee vielä äitiinsä.

Anteeksi. Voisinko saada vähän tulta heimolleni?

Harmi juttu. En voi auttaa, pikku nauris. Ei meilläkään ole tarpeeksi.

Sitä ei ole yhtään ylimääräistä. Näetkö nyt?

Voisinko jutella heimonne johtajalle? - Kenelle luulet puhuvasi?

Mamma on johtaja. Minä olen Largos-heimon johtaja.

Vain takapajuisilla heimoilla on pelkkiä miesjohtajia.

Ihan miten vain. Palaan nyt takapajulaan.

Hyvä ajatus. Vipinää kinttuun. Hyvää matkaa, pikku nauris.

Suvi...

Tämä on sinulle. Lahja heimollesi.

A-aa antaa tuolle rääpäleelle meidän tulemme.

Missä hänen turkkinsa on? Kuin oksa, joka on tiputtanut lehtensä.

Oletko sinä kipeä?

Kyllä olen.

A-aa voi elää ilman turkkia, -

mutta ilman Suvia hän ei voi.

A-aan piti naida Pikku-Makki. Minua itkettää.

A-aa ei koskaan sano kyllä.

Tiedätkö, mikä minua lämmittää? Muutoksen tuulet kasvoillani.

Oma koti, täältä tullaan. - Niinpä.

Mitä sanot, Tink? Tunnetko voiman kasvavan? Toimiiko se kosmos?

Se toimii tosi hyvin. Voimapiikki on aivan ylimaallinen.

Tunnen sen! - Sitten pinkkipuhku.

Ehkä pitää etsiä korkeampi paikka, jotta homma ei mene pieleen.

Enpä tiedä, taivas on rajana. Tee nyt se pinkkipuhku.

Toki, miten vain. Tehdään se tässä. Täytyy vielä odottaa pimeän tuloa.

Aivan, kunnes näemme tähdet. - Kärsivällisyyteni loppuu.

Ymmärrän. Nyt minun täytyy keskittyä. Älkää häiritkö.

Keskityn. Zoomaa sisään. Ulos. - Älä tunaroi tällä kertaa.

Olen valmis muutokseen. Takaisin ihmiseksi.

Oletko varma? - Todellakin.

Maracuda, sano heippa isällesi ja siirry pois tieltä.

Tarkoitan, että sano toukkaisällesi heippa.

No niin. Puhalla. - Tämä on paha homma.

Mitä nyt tapahtuu? Se on minun pilveni!

Tink? Oletko siellä?

Mitä oikein tapahtui ylimaalliselle virtapiikille?

Ymmärränkö nyt oikein? Jäänkö tällaiseksi loppuelämäkseni?

Et! - Tämä on loppu.

Ei. Tink, et voi tehdä meille näin.

Sinä lupasit. Huijasit minua taas!

Puhu minulle.

Mitä sinä teet?

Maracuda, älä kadota munaa.

Älä myöskään isääsi! - Ei! Isä!

Tink!

Mikä on Suvin lempikukka? - Kaktus.

A-aan on voikukka. Voi puhaltaa ja aivastaa.

Mikä on Suvin lempiväri? - Punainen. Kuin tuli.

A-aan on sininen. Kuin taivas.

Täällä ollaan.

On aika sanoa hyvästit.

Miksi hyvästit? A-aa on täällä.

Tuli on täällä. - Miten sanoisin tämän?

Meidän välillämme ei ole tarpeeksi tulta.

A-aa ymmärtää. Ei tarpeeksi tulta Suville.

Hyvästi, A-aa Largos-heimosta.

Hyvästi, Suviseni.

Ei tarpeeksi tulta.

Mikä minua vaivaa?

Olenko tosiaan pahoillani?

Keskity nyt. - Odota! Seis!

Maracuda?

Sinä palasit, pikkuveli! - Hei, sisko.

Missä isä on?

Tämä on noloa. Olisit sanonut, että mato söi minut.

Mitä hän sanoo? - Hänestä on mukava nähdä tyttärensä.

Kukaan ei saa nähdä isää tuon näköisenä.

Ei edes mumma. - Ei varsinkaan mumma.

Huono homma!

Olipa järkytys. - Aioitteko salata tämän minulta?

Madonsyömäksi joutuminen olisi ollut armollisempaa.

Mumma! - Hän olisi kuollut sankarina.

Mitä me nyt teemme? Menetämme kaikki etumme.

Oman luolan, parhaat lihapalat. Siitä Kampurasta tulee uusi päällikkö.

Miksi hän olisi päällikkö? Ei se hänelle kuulu.

En voi luottaa keneenkään. Maracuda, kutsu heimo koolle.

Lopeta naputtelu. Minä hoidan puhumisen. Toistat vain, mitä sanon.

En voi uskoa, että menetimme Murikkamme.

Tuntuu kuin hän olisi täällä kanssamme juuri nyt. - Hieno esitys.

Madot ovat aiheuttaneet murhetta. Ne vievät meistä parhaimmat.

Maracuda! Putosin pois sieltä.

Kuka haluaa hänen onkivapansa? Saatte ne hyvään hintaan.

Nehän ovat minun! Mitä hän luulee tekevänsä?

Käske hänen pitää näpit irti onkivavoistani!

On todella ikävää, -

että isäni joutui valitettavasti madon väärään päähän.

Murikka oli... - Niin. Murikka oli -

tosi hyvä mato. Ei, vaan lämmin ja hieno mies.

Hän oli hyvä ja ankara johtaja. Elämä jatkuu silti.

Siinäkö kaikki, mitä sanot minusta? Selvä.

Kulmat yhteen. Yksi jalka eteen. Ääni vakaana toistat, mitä sanon.

Se tarkoittaa, että minä... - Se tarkoittaa, että minä, -

Maracuda, olen teidän päällikkönne hänen sijastaan.

Eikä. - Enpä usko.

Käske heidän olla hiljaa. - Olkaa hiljaa.

Sinun täytyy sanoa se paljon kovempaa.

Kovempaa!

Niin sitä pitää.

Kaverit, seikkailujeni aikana olen oppinut jotain tärkeää.

Käytämme aikaa puolustautumiseen, vaikka metsä on täynnä ystäviä.

Mitä tuo oli? En sanonut mitään tuollaista.

Tunnen sydämessäni, että isä olisi samaa mieltä.

Liikuttava puhe, mutta miksi sinusta pitäisi tulla päällikkö?

Oli Maracudan syytä, että menetimme tulen.

Toin tulen.

Toit tulen, mutta liian myöhään.

Kun te hortoilitte hukkaamassa aikaa, -

panin henkeni alttiiksi tuodakseni tulen.

Pelastin heimon, joten päällikön kivi kuuluu minulle.

Tuo luola kuuluu minulle. Nämä onkivavat kuuluvat minulle.

Ja sinä, Suvi, kuulut minulle. - Niinkö?

Se on elämän laki. Eikö niin, pelastettu heimoni?

Kampura puhuu järkeä. - Eihän.

Miksi A-aa yrittää herättää tulivuoren?

A-aan sydän pakahtuu rakkaudesta.

Suvi sanoo, ettei ole tarpeeksi tulta välillä.

A-aa pakottaa vuoren antamaan tulta.

Suviseni! Kaikki tämä tuli on sinulle!

Nyt koko heimo jää liekkeihin. Myös Suvi.

Rakkaus sokaisee A-aan.

Suvi!

Hän puhuu järkeä. - Eihän.

Hän on oikeassa. - Eikä ole.

Maracuda voi olla uusi päällikkö.

Olemme suututtaneet esi-isät.

Seuraamme sitten dinosaurusten tietä. - Älä huoli. Olen tässä.

Onko suunnitelmaa? - Ei nyt ihan suunnitelmaa.

Minulla on kuitenkin idea.

Kuunnelkaa. Tehkää kuten sanon. Sääntö kaksi: tiukkoja solmuja!

Solmikaa solmuja!

Entä nyt, päällikkö? - Tikku.

Tarvitsen pitkän tikun heti! - Hän tarjoutui siihen.

Ihmiskunnan kohtalo on pelissä, joten kestän kyllä.

Kukaan ei pysty tähän sinua paremmin. - Olet oikeassa.

Miksi tarjouduin tähän?

Suvi! - Sinä taas.

Pelko pois! Sitten mennään!

Nähdään toisella puolella, pikkuveli!

Sain sinut! - Kuka on seuraava?

En tiedä, luotanko sinuun näin paljon. - Sinun täytyy, isä.

Maracuda! - Poikani!

Tule takaisin! - Saan kohta sydärin! Minne hän menee?

Tink, meidän pitää lähteä!

Äkkiä nyt! - Kaverini pitää saada turvaan.

Selitä myöhemmin. - Vauhtia, Maracuda!

Voihan käsi ja jalka! Jätä se typerä lintu! Pelasta itsesi!

Aika loppuu!

Ei! Pikkuveli!

En kestä katsella.

Tink! Tarvitsen sinua.

Isoisoisä?

Miten niin isoisoisä? Näytänkö niin vanhalta?

Minä tässä, Tink.

Tässä ollaan. Tadaa! - Missä minä olen?

Olet tulisessa laavassa, jonka lämpötila on...

Hetkinen vain.

Lämpötila on 1 200 astetta! Miksi tuo huolestunut ilme?

Esivanhempani muuttivat planeettoja. Luuletko, että magmasta on vastusta?

Löysit tuk-tukini!

Tämän ansiosta hallitsen taas pinkkipuhkuani.

Tadaa!

Hän on elossa!

Tässä on.

Haluatko omenan takaisin?

Joskus voi olla vaikea tulla ulos omenasta.

Yllätys! Oliko ikävä päällikköänne? Oliko?

Varokaa vain. Hetkeksi kun poistuu, annetaan pois onkivapoja -

ja saadaan aikaan luonnonkatastrofeja.

Odotusten vastaisesti Maracuda pelasti meidät.

Osoitit suurta rohkeutta, omistautuneisuutta ja nokkeluutta -

kuten minäkin nuoruudessani.

Olen todella ylpeä sinusta.

Pidin vain paikkaa lämpimänä, suuri päällikkö.

Tiesin kyllä, että palaat.

Homma saattoi mennä vähän liian pitkälle... - Lähde nyt.

Siis pois, vai? Vai kuten "lähde ja palaa kotiin"?

Älä palaa kotiin.

Selvä on sitten. Minä lähden.

Hyvä!

Hei, katsokaa.

Aika siistiä, eikö vain?

Kiitos, että tulit avuksemme. - A-aa halusi vain tuoda tarpeeksi tulta.

Niin. En ole koskaan nähnyt niin paljon tulta.

Anna anteeksi, Suvi. A-aa herätti tulivuoren.

Herätitkö vuoren? Olet hassu, karvapallo.

Isä... - Minun poikani.

Hei! Taidankin tuntea sinut.

Katsokaa. Koskettava jälleennäkeminen.

Vanha tuttavamme tarvitsee ihka uuden muodon.

Ei. Kiitos, mutta ei kiitos.

Jätetään asiat ennalleen. Eikä leikitä luonnon kanssa.

Hän palaa kyllä.

Aivan.

Hän palasi! Mahtilintu, joka palasi.

Mahtilintu, joka palasi!

Mahtilintumme olet...

taikuruudellasi ihmeitä meille teet

mahtilintumme olet

mahtilintumme olet

Suomennos: Ilse Rönnberg Scandinavian Text Service