Original subtitles

Meeri sanoi puhelimessa, että Jussi ei käynyt katsomassa sitä vankilassa kuin

alkuaikoin.

Sitten se lopetti kokonaan.

Joo, se on vain katkera.

Vaikka Jussissa on jotain muutakin outoa.

Se väistellee niistä asioista puhumista.

Minä en saa siitä oikein mitään otettaa.

Susta on tullut vanha horisko.

Mikse tää vaan nauti eläkipäivistä?

Mitä jos meeri on syytön?

En minä saa rauhaa, jos en selvitä sitä.

Ihmeenahan just tuostakin.

Mä toon teille saaletta.

Roskaisia marjoja.

Olisit voinut perata ne ees.

If you go to the war, promise that you will make sure,

that they will let me come with you to the first frontier.

If you leave me at home, and take half of my

soul,

I love you too much.

To miss you alone.

Huomenta. Luin sun viesti. Nytkö sä luulet, että murhaaja on Seppo Ahola?

Tää on nyt kolmas epäilty parin päivän sisään. Miks sä nyt oot varma?

Sepolla on motiivi. No mikä?

Se menetti lapsensa, koska sen isä teki siitä lastensuojelun ilmoituksen.

Ja Seppo selkeästi valehteli meille. Se väitti, että se ilmoitus oli nimetön.

Eli Sepon motiivi olis kosto isällä. Mut miks sä ois tappanu sen saarnaaja

Mustapää?

Mustapää sanoo nähneensä, Seppo.

Musta paljon tulisi antaa meidän lausuntoon.

Mutta näkikö Sanna Seppo ennen katomista?

No en mä tiedä. Miten niin et tiedä?

En mä nyt voi tietää kaikkea, mitä se teki silloin illalla.

No ota selvää siitä.

Vittu pitikin lähteä sinne Helsinkiin.

No jos se yhtään sun tuskaa lohduttaa, niin ministeriö ja media on mun niskassa

24 -7.

Nyt on tulosten aika, Lauri. Joo.

Hai se Seppo Ahola sisään.

Jussi Ritulo tässä tehty.

On.

On. Ootsä nähnyt Ritalaa?

En oo.

Ihmiset osoitti mulle myötätuntoa.

Että on se hyvä, kun saatiin syyllinen kiinni.

Että on varmasti helpompi käsitellä surua.

Ensin mä ajattelin, että mä menen eteenpäin. Että mä selviän.

Sitten tuli ihan hirveä syyllisyys siitä, että mä olisin olemassa.

Tuntui, että...

Että iho alla on pelkkää mättää paskaa ja vaikka miten viilteli, niin mikään ei

auttanut.

Ja mitä pidempään sitä salas, niin sitä vaikeammalta se tuntui, että olisi

kertonut kellekään.

Ja se möykky vaan kasvoi sisällä.

Sitten alkoi se kaman käyttö ja muu sekkoilla.

Se oli ihan helvettiä.

Mä istuin vittu vankilasta.

Enkä ollut tehnyt mitään.

Mä olisin voinut estää sen.

Mä olin 15.

Ja ihan Ritolan vietävissä.

Mä yritin kyllä puhua sille, mutta Ritola oli vaan, että parempi näihin.

Että ei ole armittaa hättää.

Mutta mä olin tappanut mun omat vanhemmat.

Ne puhuu erostaan.

Ne riitäni susta.

Mä en halunnut, että nää käyt meitä ennää.

Mä en tajunnut, miten se on sattu se meidän suhe.

Mä luulin, ettei kukkaan tiivistä niitä.

Mulla on ikävä niitä.

Lähetätkö partio Seppo Ohlalle? Ritola ajaa kotoa.

Okei. Tämä auto on kyllä täällä pihassa.

Pitääkö siitäkin huolehtia?

Jos mä laitan kyselyä siitä.

Joo, laita.

Sitten kun sä vastaat, niin oot kylmä.

Ootsä tehny jotain?

Baarista pano.

Voi vittu.

Mitä sä aattelet?

Ai mitä mä aattelen?

Että selvitä se pikku paneskelus ihan omassa päässäs.

Meillä on nyt isommat jutut käsillä. Me ollaan isiä.

Siitä sä et huoraamalla eroon pääsee.

Ja käytetään ne väijöön.

Moi Suvi. Ole. Ihan uskomaton juttu. Kerro. Tänne tuli äsken Meeri Ritola ja

Aaro Leppihalme. Ne anto lausunnon, että Jussi Ritola lavasti vaimonsa Meerin

murhaajaksi vuonna 99.

Mitä?

Joo. Ritola oli tunnustanut tekosan Meirille eilen. Nyt Ritola ei saa

Meiri sanoo, että Ritola on itse tuhonen. Ja ampuu itsetään.

Joo, että se ampuu itsensä.

Vittu, mikä sopii.

Pitäskö sen kotona käydä uudestaan?

Lähetään se partio Ahonalta. No turhaa siellä.

Se voi nimittää täällä.

Missä?

Yritin sitä itsellekin puhua, mutta isä ei tajunnut yhtään.

Että mitä nämä vanhoja?

Että kun se vaivas mua.

Se tulee vieläkin mun unniin.

Haluatko nää varmasti puhua Marjasta nyt?

Seppo puhuu nyt sitä tytöstä, jonka isosiska tappoi täällä Varjakassa

kaksi miestä. Joo.

Niemitalon Leena.

Mä olin silloin 16.

Kaverit tuli mukaan hakkea ajelulle.

Mä hyppään kyytiin.

Ihmet. Mä ajattelen, että... Mikä takia Maria on kylissä?

Sitten mä vilkaisen siitä taustapeilistä.

Nähdään se sitten.

Mä sanon, että... Mä haluan pois kylistä.

En halua olla mukana sinne.

Ne vaan nauraa.

Että, menikö pojalla pupupöksy?

Elä, elä, elä nyt.

Nyt minäkin pääsen pukille.

Sitten ne vartioi siinä ulkopuolella.

Etten perrän.

Tojistaa.

Niin kuin itselli.

Niin.

Mä kerroin itselleni.

Se nyt vaikuttaa.

Isä sanoo, että lopeta.

Se tyttöhän antoi anteeksi.

Mutta se ei helpottanut.

Maria ei kattonut ketään silmiin, kun...

Musta pääsee susina ees.

Ja sen vanahemmat oli selkassa.

Ja sitten kun me sieltä lähettiin, pojat nimitteli sitä huoraksi.

Enkä mä sanonut mitään.

Sitten kun se tappoi itsensä.

Mitä asiaa?

Kyllä mä tiedän, että nää sen teit.

Raho jäi enää missään ja nyt nää yrität jälkätä mut vankilaan.

Sun pitäis olla vähän tarkempi nuorten naistasjokkaiden kohdalla.

Miten nää sait ne valehtelemaan musta?

Uskomaiset ihmiset. Vittu mitä porukkaa.

Älä nyt hättää ne, Aaro.

Kyllä me saadaan sinun asiat järjestymään.

Ehkä ne saattaisi luopua syytteistä.

Sitten ei muuta sujuta.

Tarkoitatko näin, että nää saat sen tytön luopumaan syytteistä, jos mä

korvausvaatimuksesta?

Sinähän sä sanoit.

Miksi mä siitä luopusin?

Mun vanhemmat ei ois ikinä antanut sulle sitä patenttia.

Mä vääräisit niiden nimet ja kiristit meidät allekirjoituksen.

Ehkä niin.

Mutta mieti nyt kuitenkin.

Vai oliko sulla jotakin muita vaihtoehtoja?

Eikö niin?

Niitin nyt kuitenkin.

Nähänkä olit yksi niistä.

Raskasit, Marja.

Ei se ollut raskas.

Epäkotti. Mä olin lapsi itekin.

Sulla oli monta kertaa mahdollisuus puhua totta.

Kertoa, mitä Marjalle tehtiin. Mä yritin.

Sano yksikin syy, miksi mä en ammu sua. En ammu.

Saatana ruikuttaja.

Seppo Viljami Ahola.

Sua kuulostellaan nyt isäs murhasta.

Mitä nää puhut? En mä oo murhannut ketään. Sä olit isällesi niin vihainen,

ammuit se.

Sä valehtelit mulle, että se ilmoitus oli nimetön, mutta sehän oli sun isä.

Sun oma isä!

Seilinputus. Oli pelkkää valittu.

Mä en oo koskaan lyöny mun lapsilta. Miten sä sait tietää, että se oli isä?

Älä, älä, älä. Se kertoo mukaan siitä ohi mennä.

Sanoi, että ne meidän huoltajuuskiistat ois ikinä loppunut, jos ei se ois tullut

siihen väliin.

Isä oli tämmöten sinä vetistellyt. Itse hänhän halusi terota perheestäsi. Kanna

nyt vastuus, niinkö miehet? Sitten sä ammuit sen. En!

Mustapää, se tuki sun isä. En mä oo tappu.

Missä Tervo on?

Kuka?

Mistä Tervo on?

Tervo.

Sano se.

Mitä? Sano, että sä oot raiskaaja.

Miltä mä oon raiskaaja?

Mä oon raiskaaja.

Sä oot vapaa.

Anteeksi.

Ritalan.

Kiitos.

Ota tämä käsi sinne kanssa pois.

Anna anteeksi.

Mitä? Olen pilannut kaiken.

Mitä sä selität? Ota nyt tämä käsi sinne pois.

Etpä ois mennyt sinne nuotiolle.

Mitä helvettiä?

Mä olin pakko.

Mä olin ihan varma, että nää on mun jäljellä.

Mitään ei voinut enää peruuttaa.

Mutta... Mitä helvettiä sä oot? Mä en ole tehnyt mitään!

Jos Kaarlo ei olisi alkanut tonkimaan vanahoja asioita, niin mitään ei ole

tapahtunut!

Sä oot tappanut Kaarlo Ahola.

Meeri on syytä.

Aaro tappui vanhempansa.

Vahingossa.

Mä avastin Meerin.

Karlta Jussain.

Hän ois vaan antanut olla.

Poliisihan pitää käyttää omaa harkintaa.

Niin hänen itekin. Aina sanoo.

Mitä väliä sen on, että 15 -vuotias on vahingossa myrkyttänyt omat vanhempansa.

Mitä se olisi siitä saanut?

Eikä sitä vankilla olisi laitettu.

Mutta maine olisi mennyt.

Ja elämä pelolla.

Oltiin siinä nuotiolla.

Mä sanoin Kaarolle, että anna olla.

Että mä oon hoitanut tän niin kuin parhaaksi kattoin.

Eikä me ei mikään vihata oo.

Tietän mä itekin, mitä se on mulle tehnyt.

Kaarlo oli, että Kaaroon muka suojelit.

Ei tiedä, mitä mulla ajattelit.

Etkä mennyt häpiään.

Aisan kannattaja.

Sitten mulla napsahti.

Otin halon ja... ...kalloutin sitä päähän.

Se ei ala...

Säti siinä ja tuubelti siihen.

Vaan sehän virkus ja lähti juoksemaan karkkuun.

Mä otin pyssyjä.

Sen jälkeen musta tuntui, että...

Ittää ei voinu ennää peruuttaa.

En mä voinu tähän muutakaan.

Se ois kertonut kaikki.

Sitten mä nostin sen takakonttiin ja kusksin kauemmas.

Hain teidän kuvan siihen päälle, kun ajattelijat ja KRP ja... Alkaa kuitenkin

tutkimaan tätä.

Yritin hämätä.

Hän aloittikin tutkimaan.

Ja kopiket hommaa.

Entä Mustapää?

Hän ei tai.

Te sanoitte, että Mustapää tulee antamaan lausuntoa asemalle.

Ja että Karlo oli kertonut.

Mustapäälle tutkimuksesta.

Tuolle sitten päässy mun jäljille.

Mä aukuttelin Mustapään mettään yöllä.

Se Marjan poimija.

Se vaan yhtäkkiä tuksahti siihen jostain.

Näki kaiken.

Tappanut mua.

Koska mä oon nainen.

Sanna, pysy siellä!

Ritola.

Ritola.

Tää on nyt tässä.

Tää on ohi.

Päästä Sanna.

Ja tuu itekin ulos.

Ritola.

Sanna? Joo?

Pysy siellä!

Mä oon kunnossa.

Ootko teillä?

Oon.

Mutta tuon nää jo aikasemmin.

Tuleeko nämä varjakaan kuolemaan?

En mä niin rohkea ole.

Ehkä mä vaan lykkäsin ongelmaa, kun en kertonut ajatella niitä.

Mitä?

Kuolema.

Elikä kyllä.

Mä oon aina yrittänyt ratkoa asiat.

Mutta tälle ei voi mitään.

Ihan riätämätöntä.

Mutta tosiasia on se, että mä oon kohta multa.

Äiti sanoo aina, että mikään ei oo pakko.

Vaihti verot ja kuolema.

Mä haluan olla silmiä ja sinin kanssa.

Mä haluan mennä sinin kanssa bingoon.

Mä haluan vielä saada rakkautta.

Mä haluan vielä jäädä tuudella.

Mä haluan elää.

Ritola.

Ritola.

Vatiryhmä tuli.

Sä tiedät miten tää menee.

Mulla ei oo vittaa.

Voi saatana teitä miehiä.

Nääkö tässä saatana hurjot?

Kato peili.

Sä oot terve. Sä oot hyvä, kuntoinen viisikymmenen mies.

Sä et tiedä kärsimyksestä yhtään mitään.

Kato mua!

Se antautuu.

Se antautui.

Kädet ylös! Täällä poliisi!

Aika kyllä mua. Joo.

Onks se on? Nosta kädet ylös!

Kädet ylös!

Mä jätän.

Nosta ne kädet ylös!

Ritova. Älä testitä.

Ei kiinni!

Mä tein virhe.

Anna, anteeksi.

Mä saatoin sut vaaraan.

Miksi nää niin teit?

Mä olin ainoa ihminen, jolle Henri oli kertonut, mitä sille tehtiin lapsena.

Mä halusin kertoa sille, että se jossain varautuu, kun poliisi tulee kysellä.

Sä tykkään pelastaa sen.

Niin kuin Marjan.

Ehkä.

Äiti.

Et nää oo paha ihminen.

Mä kuuntelin viime kesänä suvi seuraajan etistä.

Niistä laulista tuli lämmin olo.

Niinku lapsena.

Kun istu sun sylissä ja kuunteli niitä.

Nyt sit kun ne puhujat alko puhuu.

Niin mulle tuli paha olo.

Mua ahistaa ne puheet.

Mä en tajua sitä, kun ne sanoo, että se, joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan

niin kuin lapsi, ei pääse taivaaseen.

Että niin kuin ainoa oikea usko on lapsen usko.

Sellainen, joka ei kysy älästä mitään.

Eikö lapset just kysellä?

Mähänkin kerran kysyit seuroissa, että miksi Jumala ei pelastanut Jeesusta, kun

se kuoli.

Kysyinkö?

Puhujaveljellä meni jauhat suuhun.

Mä en muista yhtään.

Mä olin niin ylpeä.

Tänä sunnuntaina haluan muistuttaa teitä kaikkia.

Jeesuksen Kristuksen meidän Herramme opettuu.

Te kaikki varmasti tunnette mut.

Mä en oo käynyt täällä sen jälkeen, kun äiti pietettiin täällä.

Mä aattelin, etten tuu tänne enää.

Että ei mun tarvi.

Mä oon murhaajan lapsi.

Mutta myös mulla on oikeus mennä eteenpäin.

Mun sijaitäiti Aino sanoi, että mun pitäisi kertoa teille, miten mä oon

selvinnyt.

Ja mähän oon selvinnyt.

Me kaikki lapset ollaan.

Eihän mä vielä tänäkään päivänä ymmärrä, että miksi mun äiti meni niin pitkälle.

Että survas ne miehet.

Et tää voi käsittää.

Viha selittää paljon.

Epäoikeudenmukaisuuden kokemus synnyttää vihaa.

Mutta se, mitä äiti teki, oli väärin.

Se oli pohjimmiltaan äiti omaa turua, kun sen sitkua oli satutettu.

Maria oli sille niin rakas.

Mua pelotti ihan hirviästi tulla tänne.

Että mitä te ajattelette musta?

Että... Iida.

Ova.

Me ollaan kaikki, miehet ja naiset, yhtä ja samaa.

Me ollaan ihmisiä, jotka kaipaa rakkautta ja hyväksyntää.

Eikö me voitais kaikki vaan aloittaa alusta, puhtaalta pöydältä, ettei

toisimme vihollisina.

Tästä talosta on aina luettu raamattua.

Siinä kirjassa sanotaan vaikka ja mitä hirveyksiä.

Jos mies tekee aviorikoksen toisen miehen vaimon kanssa, pitää sekä nainen

mies tappaa.

Jos mies makkaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa,

hänet pitää surmata.

Nainen vai jotkut on seurakunnassa?

Äitikin luki meille joskus raamattua.

Äitin lukemana se oli kuin ihan toinen kirja.

Jumalan eessä.

Minä olen samanlainen kuin sinä.

Hyppytellinen savia.

Vietään huolta toisissamme ja kannustetaan toisia rakkauteen.

Ja hyviin tekkoihin.

Mä haluaisin lukia teille vielä yhden kohan raamatusta, joka on mulle kaikista

tärkein.

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei

rakkautta.

Olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.

Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja.

Ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon.

Ja vaikka minulla olisi kaikki usko.

Niin, että voisin vuoria siirtää.

Mutta minulla ei olisi rakkautta.

En minä mitään olisi.

Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhän ravinnoksi.

Ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi.

Mutta minulla ei olisi rakkautta.

Ei se minua mitään hyödyttäisi.

Rakkaus ei koskaan häviä.

Mutta profetoiminen, se katoaa.

Ja kielillä puhuminen lakkaa. Ja tieto katoaa.

Sillä tietomme on vajavaista. Ja profetoimisemme on vajavaista.

Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.

Niin pysyvät nyt usko, toivo ja rakkaus. Nämä kolme.

Mutta suurin niistä on rakkaus.

Saat anteeksi.