Original subtitles

.

.

.

Palvelussamme on ruuhkaa. Odotathan vielä hetken.

Palvelussamme on ruuh...

-No ni, nyt tää järjestelmä aukes.

Tälle viikolle ei oo vapaita aikoja. Pahoittelen.

-Miten niin ei oo aikoja? En mie tän kans voi odottaa ens viikkoon!

Mie maksan veroni, mie odotan sitä vastaan jotain palvelua.

Tai just nyt en maksa, ku en oo töissä. Mut jos olisin, ni maksaisin.

Tää on kuitenkin hyvinvointivaltio! Järjestyykö sitä aikaa vai ei?

-Mä tarkistan vielä. Juu, ei oo vapaita aikoja vieläkään.

-On se ny saatana!

Voi vittu!

Ääh. (Puhelin.)

JP.

Nyt lopeta se soittelu.

Sie et uhkaile mua, mie oon sanonu sulle jo miten tää menee.

Sie maksat mulle, tai muuten...

Ja koko summa kerralla.

Hyvä, millon?

(Laukaus.)

Tervetuloa New Yorkiin Madison Square Gardeniin, -

nyrkkeilymaailmaan ykköspyhättöön.

Kymmenes ja viimeinen erä, mestaruuserä, on valmiina alkamaan.

Meidän Maria, Maria Pudas.

Marialla lista: 19 ottelua, 19 voittoa, ei tappioita.

Vielä viimeiset ohjeet kulmauksessa.

-Mene ja lyö perkele pää siltä irti!

-Kaikki alkaa olla valmista.

Kristiina Winter, hän on saksalaisen koulukunnan pakettinyrkkeilijä.

Kahdeksan ottelua, kahdeksan voittoa.

Mutta kukaan ei uskonut, että hän kestäisi Maria Pudaksen käsittelyssä.

Ding ding, kongi kumahtaa, ja tästä lähtee viimeinen erä liikkeelle!

Winter vetää heti hurjan oikean!

Maria imuroi tuon, mutta ei ole moksiskaan.

Hän tekee omaa suoritetta.

Upeat U-väistöt, ja taas pommittaa tuonne vartaloon.

Herättäkää naapurit, kertokaa kavereille, meidän Maria, -

Suomen Maria Pudas hakee tyrmäystä viimeiseen erään!

Ei tunnu missään.

Aaaa...

Aika!

Aaah.

Mie löin Marian kanssa vetoa, että jaksan kaks minuuttia.

Leo, paljo meni? -32 sekkaa!

-Siehän tiiät, että hän on maailmanmestari? -Olin.

Mulle meni ihan täyestä.

-Samu on maksava asiakas. Mie en haluu, että hän joutuu sairaalaan.

-Vähän vaan taputeltiin. Stefan, mie en oo ensimmäistä kertaa kehässä.

Kyllä tulee hieno, vaikka ite sanonkin.

Ja naisethan tykkää arvista.

No niin... Hyvä, se on siinä.

Mariako tän teki? -Mie kaaduin.

-Niinhän ne kaikki sanoo. -Äiti, ihan oikeesti.

Menepä morjestaan isääs. Mie hoidan tän Pajalan pojan kuntoon.

-Auto ei tuota, jos se on puolet ajasta tallissa.

Jos palkkaan vielä uuven kuskin. Bisnesmiehenä sie tiiät nää jutut.

Yrittäjä ei voi viikkotolkulla lomailla. -Ei ees sydänleikkauksen jäläkeen?

Mitä se lääkäri tähän sano? -No, nyt se tuli Maria tänne.

-Äiti, Niko on puhelimessa. -Kato, velipoika! Koskas sie tuut?

Heti ku mie pääsen. On kiirettä. Mie oon vieläkin Pyrolla täällä.

-Onks se Niko? -No, nyt tuli äitiskin.

-Kuule nuori mies, sun piti olla täällä jo eilen.

-Hei äiti. Mie oon pahoillani, mutta mie en voi tälle mitään.

-Jaahas. Täällähän onkin tupa täynnä. -Ja nyt tuli Essikin.

-Meillä on vierailuajatkin. -Älä ny viitti, oman väen kesken.

Sano Nikolle moi. -Onks Niko siellä? -On.

-Täällä ollaan. Moi, Essi. -Moi! -Pian nähään.

-Moi, kulta.

Mä voisin varastaa Marian hetkeks. -Ai, semmonen asia.

-Ei siun tarvitse meiän takia kainostella.

Mie näytän miten varastetaan. Tällä lailla varastetaan. -Lopeta.

Sie oot ihan mahoton. Teet sä noin kaikille hoitajille?

-En. Nätimmälle vaan. -Te ette varmaan tarvii mua tässä enempää.

Mul ois puhelinpaltsu oottamassa. -Oot sie tulossa vai et?

-Tulossa ollaan. Moikka! -Moi moi!

-Moikka!

Mä en halunnu, et muut kuulee tätä vielä, mut Esko ei oo kunnossa.

Ei ainakaan niin hyvässä kuin mitä se esittää.

Toimenpidehän meni hyvin. -Pallolaajennus ei oo ihmelääke.

Me ostettiin sille lisäaikaa, mut jos ei se muuta elintapoja, -

ni uus kohtaus on vaan ajan kysymys. -Eli?

Mun mielestä Esko ei voi ajaa enää taksia. -Hei!

Sie tiiät isän, sie ei ikinä suostu. -Siks mä kerronkin tästä.

Tähän tarvitaan nyt kaikkien tuki. (Puhelin.)

No, mun pitää nyt mennä. Puhutaan myöhemmin.

Haloo. -Monelta sä tuut? -Joo, mie tuun.

On kyllä kaunis päivä. -Niin on.

-Kyllä Suomi on kaunis maa. -Kyllä saa ylpee olla.

Hän ei ilmeisesti tykänny hammaslääkäreistä.

-Jukka-Pekka Lehto. Siltä löytyy muutama huumerikostuomio.

-On siellä yks rattijuopumuskin. -Niin, ja se.

Onko omaisille jo ilmotettu?

Eikö se oo vähän niinku teijän hommaa? -Niin.

Niinhän se taitaa olla.

Kuinkas hyvin sie tunsit veljes tuttavapiiriä?

Heidi, meitä auttas tosi paljon, jos sie pystyisit nimeämään kaikki, -

joitten tiiät olleen JP:n kans tekemisissä täällä Rovaniemellä.

Ei JP puhunu omista asioistaan. Nyt tietenkin tajuun, että miks.

Mites usein te olitte yhteyksissä? -Koko ajan.

JP kävi syömässä, oli lapsenvahtina aina jos tarvi.

Paitsi kolme päivää sitten. -Mitäs sillon tapahtu?

Se ei päässy, ku se sano, et se menee Jannen luo. -Kuka Janne?

Janne Tuovinen, se on JP:n vanha kaveri.

Asuu Sovankylässä. -Kolme päivää sitten?

Sen takia jonkun täytyy tarttua valtaan. Sen takia mie oon täällä.

Kristiina.

Onks ny jotain tärkeetä?

No, ihan vaan ihmishenki kyseessä. -Jaaha.

Jatketaan toisella kertaa.

Tuovinen on viimenen tiietty kontakti. -Mitä hän sano?

Ei oo jututettu vielä. -Tekijä lienee joku uhrin huumeympyröistä.

Mut ei tiietä vielä kaikkia kontakteja. -Siksi tarvittas uhrin teletiedot.

Teletiedot? -Teletiedot.

Katotaan kenen kanssa se oli yhteydessä eniten. -Höpö höpö.

Tolla perusteellahan siskokin olis yks pääepäilty. Ja muutenkin.

Viestintäsalaisuuden murtaminen on aika raju tutkintatoimi.

Pitää olla todella hyvät perusteet.

Jos näyttö ei riitä, niin ei se teidän niskaan kaadu, vaan minun.

Mie saan kuulla kunniani, vaikkei ollu ees oma idea.

Mulla on enää 14 vuotta eläkkeeseen. -Se on ainoa...

Sinäkö oot se päällikkö? -Niin?

-Tulin tekemään katoamisilmotusta Tokarevista, perkele.

On isältä saatu ja Syväriltä tuotu, semmonen...

No, perkele ase, pistooli. -Eeva!

Otatko tän, ase hukassa. -No niin. -Okei.

-Okei, mie laitan hakemuksen vetämään.

Te voisitte jututtaa sitä viimestä tiiettyä kontaktia.

-Se asuu Sovankylässä. -Työpäivää on tuntitolkulla jäljellä.

Ihan hyvin ehitte. Katotte vaan, ettei mee ylitöiks.

Onko Janne Tuovisella entisyyttä? -Puhas ku pulmunen. -Jaa.

Miks sie kuulostat noin pettyneeltä?

Mie sanoin vaan "jaa". -Sen voi sanoo monella tavalla.

Jaa.

Janne Tuovinen? -Joo.

Voitasko vähän jutella? -Mistä?

Jukka-Pekka Lehto. Sie tapasit häntä kolme päivää sitten.

Ehkä parempi mennä sisään puhumaan.

Otatteko kahvii? -En oo vielä koskaan kieltäytyny.

-Mie melkein arvasin, et poliisi kyselee sen perään.

JP on nuoruuven tuttu, mut ei me olla kavereita enää vuosiin oltu.

Minkä takia? -Se alko liikkua vähän epämääräsissä porukoissa.

Huumeita. -Jaa.

-Ois pitäny lyödä luuri sen korvaan, mutta se on kuitenkin vanha kaveri.

Mitä se sinulta halus? -Pyysi rahaa niinku aina.

Olit sie hänelle velkaa? -En.

Hän kutsu sitä lainaks. Vaikkei se ikinä oo maksanu mitään takas.

Eikä ne isoja summia ollu. Viimeks mie annoin sille 100 euroo.

-Tapasitte täällä. Oliks se viimenen kerta, ku sie näit hänet? -Joo, kyllä.

Okei, hyvä.

Niin?

Mie tunnistin sinut heti.

Oli muuten hieno matsi.

Oltiin koko firman kanssa kattomassa. Vipissä.

Pirun kalliit liput, mutta oli kyllä sen väärtti. Millos on seuraava?

Ei kuule millonkaan. Matsit on nyt matsattu.

Kiitos kahvista.

Me tarvitaan ne teletiedot.

Oli hyvät tsumppendeerukset. Pirunmoinen nälkä.

Nyt mennään, Pajala, purilaiselle. -Aijaijai... Ja tuplajuustolla.

Moi!

Hei, et sä vois ees lämmittää noita?

-Mitä? -Etkö vois lämmittää noita?

Ja kännykät pois ruokapöydässä, niinku ollaan sovittu. Leo myös.

-Niin, sillon ku ei oo muita. -Nyt on muita. -Moi! -Moi! -Moi!

-Mitä mummin muruset? Ei kai haittaa, jos lainaan teijän jakaria?

-Hei, kengät eteiseen. -Ei, ku mie vaan nopeesti.

Voi voi, onks se jumissa taas? -Joo. Se menee ohi.

Hei, meidän pitäs puhua vähän siitä Eskon...

-Riisiä. Siis miks te ette syö perunoita niinku muutkin ihmiset?

Eihän riisillä nälkä lähe.

-Mä hoidan Eskoo lääkärinä, en sukulaisena. -Juu. Juu juu, juu.

Eihän tosta tuu mitään.

Sofia.

Sofia! -Niin?

-Otatko nuo kuulokkeet pois korvista, kun mie puhun siulle?

Kiitos! -Kiitos.

-Autapa äitiäs purkamaan kassit. Mie hoidan ton niskan kuntoon.

-Ei tarvii. -Kyllä tarvii. Hopi hopi! -Ei tarvii. -Hopi hopi!

-Hopi hopi. -Hopi hopi.

-Ei oikeesti tarvii. -No, höpö höpö, suu suppuun nyt.

Niin, mitä olit sanomassa?

-Esko on toipunu hyvin, mutta...

-Niko tulee teille yöks. Olihan siitä puhetta? -Ei.

-Mökkiin tulee japanilainen seurue, ja talosta vuokrattiin kaks huonetta.

Nyt pitää takoa, ku rauta on kuuma. -Okei. Mut Eskon tilanne on se...

Aaah! Ai! -Anteeks, nyt en saanu ihan selvää. -Äää, aaa...

-Tais olla kipeä kohta.

No, entäs tässä?

Hei, tiikeri!

Älä. Hei, älä saatana, menee letti pilalle.

Tulit sie suoraan asemalta? -Mie kuulin, että sie oot täällä.

Ei helvetti, sie oot lihonu. -Haista paska.

Mul on treeni kesken. Puol tuntia, sitten lähetään. -Joo, ei mitään.

Lihonu, saatana. -Katos, katos.

No, mitäs tänne kuuluu?

Bisnekset taitaa mennä aika hyvin?

-No, en mie nyt tiiä. Kai tässä jotenkin toimeen tullaan.

Tää on täällä melkein joka päivä.

Ihan niinku se ei ois koskaan lopettanukaan.

Haluaisit sie tienata vähän lisää rahaa?

Kukaan ei halua Eskon saavan uutta kohtausta. -Ei tietenkään.

-Pitkittynyt stressi on yks keskeisiä riskitekijöitä sydäninfarktin kanssa.

-Essi, kaikella rakkauvella, mut mie aio kuulla, -

ku 20 vuotta nuorempi ex-hesalainen luennoi lääketieteestä.

-Wou! -Mie olin sairaanhoitaja sillon, ku tuo istu viel potalla.

-Potalla. -Hei.

Mä yritän sanoo, et jos... -Esko palaa töihin.

Se tulis kotona mökkihöperöks. Mitä se tekis, istuis keinutuolissa?

Ja mie tulisin hulluks sen kanssa. -Potalla potalla.

-Mie kävin sitä kattomassa. Minusta se näytti ihan pirteältä.

Ja mikä pahan tappas?

-Siinäs kuulit. -Selvä, puhutaan tästä myöhemmin. -Ei!

Älkää maalatko piruja seinille, varsinkaan isän kuullen.

Onks teistä joku sanonu Eskolle, että hänen pitäs jäähä eläkkeelle?

-En mie uskalla sanoo sille mitään. -Oot sie? -En tietenkään.

Halusin puhua ensin perheen kesken. -Hyvä.

Nyt me on puhuttu, ja mie en haluu enää puhuu tästä asiasta enempää.

-Kakalla potalla. -Nyt. -Ottakaas ruokaa lisää, se jäähtyy.

Etkö saa unta?

Olit sä taas kehässä? -En.

Mie vaan heräsin. Pitää lähtee jo kohta töihin.

Ei vielä vähään aikaan.

Mitä?

Mitä?

Sie kyselet vähän liikaa. -Kuuluu toimenkuvaan.

Sie et ookaan nyt töissä.

Sie myös murehdit vähän liikaa.

No, onko jotain, mitä mie en tee liikaa?

(Vessa vedetään.)

(Niko kuiskaa.) Huomenta. Mie en löytäny tulitikkuja.

Jos ootte menossa tuonne, ni kannattaa ehkä oottaa pieni hetki.

Mestari!

Ai saakeli!

-Huomenta. -Huomenta, huomenta.

Tässä on JP:n teletiedot.

Mie viivasin siskon ja Tuovisen numerot yli -

ja merkkasin kiinnostavimmat.

Onko näillä entisyyttä? -Melkein kaikilla. Mennäänkö?

-Mie tunsin JP:n salilta. Ei me kauheesti oltu yhteyvessä.

Sie lähetit hänelle viime viikolla toistakymmentä viestiä.

Ai?

Mie en ees muista. Varmaan jotain perushöpinöitä.

-Sulla on vanha tuomio doping-aineiden hallussapiosta.

-Mie voin näyttää ne viestit. Ei mulla oo mitään salattavaa.

Mites muuten teiän lisäravinnetilanne?

-Jukka-Pekka oli mun lankomiehen kavereita. Niin mukava ihminen.

-Te olitte säännöllisesti yhteyksissä? -Laitoin sille viestiä, jos oli hommia.

Ja aina se tuli. Se oli pirun hyvä maalaamaan.

-Kohta joku kertoo kuinka se muutti veden viiniks ja käveli Ounasjoen yli.

Nyt on talvi, ei oo kummonenkaan temppu.

Terve. Onkos joku teistä Miska Salo?

Ei oo. -Oisko hän?

Ei näy. -Ei täälläkään.

Hänellä oli siis yks marisätkä taskussa? -Kyllä.

Siitähän saa kirjotettua hallussapidosta rapsut.

-Etittiin murhaajaa, mut se karkasi. -Tiesikö hän sen? -Ei ehitty sanoa.

-Niin. Ja tekikö se sen? -Sillä on alibi. -Kappas vaan.

Ja Pudas, aseenkäyttö. Voi sun nyt perse.

Mie yritin vaan pelotella. -Voisitko jatkossa yrittää vähän vähemmän?

Onko se idiootti vielä kuulusteluhuoneessa?

-Siellähän se. -No, mene sinne.

Ny mie haluan kahvia. Otat sie kahvia? -Ei kiitos.

Haetaan vaan kahvia. Kahvi on hyvä.

Kukaan JP:n kontakteista ei näytä olleen uhrin kanssa -

samassa paikassa murhan aikaan. Ja luoti oli 7.62.

Se on sentään jotain. Käykää siihen sopivat luvat läpi.

Mutta Lapissa kaikilla on joku ase. -Hei! Toi ei oo nyt hyvä asenne.

Voitasko suhtautua tähän vähän positiivisemmin?

Ihan työhyvinvoinnin kannalta.

-Jos yhtään piristää, ni vanhaisäntä Penttilä soitteli. -Kuka Penttilä?

-Isäntä Penttilä.

-Mie en vieläkään tiedä kuka Penttilä. -Se jolta oli ase hukassa.

-Ai, se Penttilä. -Ase löyty tänään siivotessa.

Ihan turhaa valitetaan, ettei poliisi tutki rikoksia.

Toikin selvis ennätysajassa. -Hyvä me.

Jos mie tunnustan auton luvattoman käyttöönoton, -

niin unohetaanko se huumeiden hallussapito?

-Joo...

Entäs tämmönen: sie kerrot nyt jotakin oikeasti kiinnostavaa, -

ja vastineeks mie paljastan sinulle Kemijoen parhaan lohiapajan.

-Ai, oikeesti?

JP myi kamaa -Niin. Mie tarvitsen nimiä.

-Mitä nimiä? Kaikki jotka osti jotain? -Uhkailiko joku sitä?

-Pikemminkin toisin päin.

Jos joku oli JP:lle velkaa, niin siitä oli leikki kaukana.

-Olitko sie sille velkaa? -Mie en ollu täällä, kun se pistettiin kylmäks.

-Olitko sie sille velkaa? -En.

-Siehän tiiät, et jos sie kaasutat autolla poliisia kohti, -

se voidaan tulkita tapon yrityksenä.

Vai miten sie haluat, että me se tulkitaan?

-No, mie tiiän yhen joka oli velkaa. 10 000 euroa.

-Nimi? -Höyry.

Tai sillä nimellä JP sitä kutsu. En mie tiiä käyttääkö se sitä nimee enää ite.

-Sukunimi, etunimi? -Te ette sitten kuullu tätä multa. -Nimi!

(Koputus.)

Arvaa mitä!

Mie jätin mainitsematta joitakin asioita. Mitä sitten?

Eikö kymppitonnin velka ollu mainitsemisen arvosta?

Sen se keksi omasta päästään.

Miks et sie vaan kertonu meille? Minkä takia sie puhuit satasesta?

Mie oon yrittäjä. Mul on perhe.

Mun viisvuotias tytär jumaloi mua: iskä juo kahvia, iskä ajaa kelkalla.

Kaikki mitä mie teen, se haluu tehä perässä.

Mulla on elämä. Hyvä sellanen.

Miks mun pitäis muistella kuinka paljon tyhmempi mie joskus olin?

-Höyry.

Käytätkö sie huumeita?

Vaati varmasti paljo tahdonvoimaa vetää ittensä irti niistä kuvioista.

No, ei se helppoakaan ollu.

Mut sie onnistuit siinä. Sie jätit sen kaiken.

Ja silti kaikkien vuosien jälkeen yks ihminen tulee aina perässä.

Muistuttaa sua vanhasta, vaatii sulta rahaa. Se uhkaili sua, eikö niin?

Se uhkas sua ja sinun perhettä? -Mitä väliä sillä enää on?

Miks ette kysy sen kavereilta, joille se myi kamaa? Sieltä se tekijä löytyy.

Me yritetään vaan ymmärtää, minkä takia sie valehtelit meille.

Koska mua hävetti se, millanen mie oon joskus ollu.

(Kuulee yleisömeren pauhun.)

Mie muutan nyt naapuriin. Siellä on sit huone vapaana.

Hirvee vaiva yhen yön takia. -Mie saatan jäädä pidemmäksi aikaa.

Ai jaa. No, sehän on kiva. Mites sun työt?

Työt ja työt. Miten itelläs, hä? Joka päivä salilla, niinkö?

Pakko, ettei perse levii.

Maria, sie oot nyrkkeilijä, sie et pääse koskaan siitä eroon.

On siitä muutkin eroon päässy. Päivä kerrallaan. -Sie oot vasta 35.

Sie voisit vielä palata. -Heh heh. -No, mikä siinä ois niin kamalaa?

Niko, jos et sattunu huomaamaan, niin mulla on nykyään perhe.

Mulla on työ. -Mussun mussun.

20 ottelua. Sie oot voittamaton. Tästä ei oo ku kaks vuotta aikaa.

Ja sun ei tarvii alottaa pohjilta, kaikki muistaa sut.

Minkä takia me ees käyvään tätä keskustelua? Hyvää yötä.

Mie juttelin Kristiina Winterin managerin kans.

Etkä. -Maailmanlistan viies. Sie tyrmäsit sen.

Joo, olin paikalla. Kyllä minä Kristiinan tiiän.

Ne oli tosi kiinnostuneita. -Mistä? -Uusintaottelusta.

Niko, ei. -Mieti millanen spektaakkeli siitä vois tulla.

Kaks entistä maailmanmestaria. -Ei! -Voitais saaha jäähalli täyteen.

Tehtäs ihan saatananmoinen tili. Voittamaton Maria Pudas!

Nyt lopeta. Se on ohi.

Hemmetti.

Haluutko kuulla vitsin, minkä mie kuulin eilen baarissa?

Jos se oli Tuovinen, niin se ajo 130 kilometriä tappaakseen jonkun.

Huomenta sullekin. -Sitä matkaa ei tehä hetken mielijohteesta.

Se on suunnitellu tätä pitkään. -Tai sit se puhu totta ja on syytön.

Se oli murhailtana Sodankylässä. -Tai siis sen puhelin oli.

Soitettiinko sillä? Lähetettiinkö viestejä? -Ei, mutta ei se tarkota...

Jos nyt vaan katottas ne pidemmän välin puhelutiedot.

No joo. Mutta mie tarvitsen kyllä ensiks kahvia.

Onko kohmelo? -Juu.

Viikko sitten JP:n kanssa puhelu kesti melkein 40 minuuttii.

Pojilla tais olla enemmänkin juteltavaa. -Sen jälkeen mitään?

Missä muualla Tuovinen liikkui ennen murhapäivää?

JP:n kotona se ei ainakaan käyny.

Täällä on vaan tätä samaa: koti, työ, kauppa.

Hetkinen, kävihän se Rovaniemellä.

Millon? -Siitä pitkästä puhelusta kaks päivää. Viipy tunnin.

(Joulumusiikki soi.)

On se kiva, että on joulu läpi vuojen.

Me ollaan keskustassa. Se saattaa olla ihan millä tahansa asialla.

Muistatko tätä kaveria viime tiistailta? -Mihin aikaan?

Siinä kahen ja kolmen välillä. Tuovinen Janne.

Sillä on aseenkantolupa, se kuuluu metsästysseuraan niinku kaikki äijät.

Mut eihän ne kaliiberit täsmänny. -Ai, tää kaveri? Osti patruunoita.

-Kivääri vai kakskakkonen? -Ei, kun seiskakuuskakkonen.

Sehän täsmää.

Mut siehän tarkistat aina aseluvan? -Joo, sillä oli pistoolilupa. -Eli?

-Sillä voi ostaa minkä tahansa pistoolin patruunoita.

-Se ei käyttäny omaa asetta. -Fiksu kaveri.

Meidän pitäis löytää enää se ase. -No, sehän oli sillä mukana.

Se näkkyypi tästä. Mie muistan, ku se oli vähän harvinaisempi vehe.

Kyseli, kun ei tienny, että mikä siihen soppii.

Sotamuisto niinku nämä kaikki. Tähtipistooli Tokarev TT-33.

Tokarev.

Janne Tuovinen? Totta kai mie tunnen.

Se on veljen tyttärenpoika.

-Käykös se Janne täällä usein?

-En mie oo välil nähny vuosiin, mutta ihan hiljattain pariinkin otteeseen.

Te ilmotitte aseen kadonneeks kolme päivää sitten?

Joo, mie katoin väärästä paikasta. Sehän löyty sitten.

Mut enkö mie tehny ilmotusta?

Saatiin kyllä ilmotus, se oli eilen. -Aha.

-Millonkas Janne kävi sen toisen kerran?

Voi hiton Janne.

Tuovinen varasti aseen, osti patruu- nat ja sopi tapaamisen JP:n kanssa.

Palautti aseen tietämättä Penttilän ilmottaneen sen katoamisesta.

On motiivi, murha-ase ja liikkeet täsmää. -Haetaan pois.

Sillä perusteella mitä te sitä Tuovista tunnette, -

niin pitäskö sinne lähtee isommalla sakilla?

-Oisko sellasta tarjolla? -Ei.

Eiköhän ihan normaali- miehitys riitä. -Hyvä.

Juurikin näin.

Joo.

Joo joo, ilman muuta.

Hei, ootatko ihan sekunnin. Pieni hetki vielä jos sopii.

Otatteko kahvia? -Kiitos, nyt ei... -Pekka!

Kaadas kahvit. Ja oliko sitä pullapitkoo vielä?

Haloo. Joo joo, on se se GT.

Mie käyn tarkistamassa, että onko se se malli mitä sie tarkotit.

Maitoa? Sokeria?

Ei jumalauta.

Onks tuo vähän niinku Norjan suuntaan? -Joo, 150 kilsaa.

Sillä oli puhelin mukana. -Meinasitko suostutella takasin?

Saahaan sijainti. Korjataan kaveri talteen ennen ku se paleltuu.

Mites sen sijainnin kanssa? Joko numero löyty?

-Koneliike Tuovinen Sodankylä oli vartti sitten. -Ei oo enää.

-Seuraava näyttäs olevan sitten Kittiläntie.

-Eli se jatkaa länteen?

-Siis onko tää kelkalla liikkeellä? -No, ei ku purjeveneellä.

Saatana.

Ei se oo karkaamassa.

Kelkalla vaan pääsee suorinta reittiä. Se on ennen meitä siellä. -Missä?

(Kristiina:) Voitko toistaa?

-Siellä on aseita, ja se tietää, et me ollaan tulossa hakemaan sitä.

-Mie en halua panttivankitilannetta!

-Kai sie tajuat, että se on näistä kahesta ehkä parempi vaihtoehto?

-Voi helevetin perse!

Haloo. -Miten sie nyt jo tulit kottiin? -Vähän asioita.

-Isi!

Iskä, luetaan kirjaa. -Mennään lukee kirjaa, totta kai.

Isille tuli vähän kylmä tossa matkalla.

No, päivää.

-Päivää päivää. -Päivää.

Anteeks, mie vien tämän vaan poies, tulen sit.

Varmaan kahvit otatte? Janne on siellä sisällä.

Siehän oot jo iso tyttö, eikö niin?

Mie halusin sanoa tän sulle kahen kesken. Äiti ei ees tiiä vielä.

Mie joudun lähtee. Työmatkalle.

Mie oon aika pitkään poissa.

Mutta isi ei katoa mihinkään. Isi ei unohda sua.

Mie ajattelen sua joka päivä. -Millon sie tuut takas?

-Mie en tiiä. Sen näkee sitten.

Sie pärjäät kyllä. Sie oot iso tyttö.

Ja äiti on täällä, ja ukki ja mummi. Kyllä te pärjäätte.

-Lue nyt vaan. -Kuule, mie en tiiä ehinkö mie enää.

No, Hannu ja Kerttu.

"Suuren metsän laidassa asui köyhä puunhakkaaja -

vaimonsa ja kahden lapsen kanssa".

"Pojan nimi oli Hannu ja tytön Kerttu".

Anteeks ylimääränen vaiva.

Mie aattelin, ettei oltais ehkä tätä kautta tultu ihan vaan pyytämällä.

Se uhkas mun perhettä. Mitä ite oisit tehny?

Toinen ei usko puhetta, ei jätä sua rauhaan. Ikinä.

Mie tein sen minkä mie pystyin.

No ni, ne on tulossa! -Hyvä.

-Panenko mie kakun pöytään? -Eihän me kakulla aloteta.

-Entäs äiti, millon se tulee? -Se tulee, ku se kerkiää.

-Sofia! Tuutko sie jatkaa Leon kanssa tätä?

Niko, tuutko vähän tonne päin?

-Laitanks mä tän tähän? -Eka toi.

-Mikä nyt on? -Eihän pilata isän juhlapäivää?

-Miks mie sen pilaisin? -No, sie tai Maria tai Essi.

Ei mitään eläkejuttuja, jooko?

-Sehän oli jo sovittu juttu. -Joo joo, mie halusin vaan tarkistaa.

-Äiti. -Niin? -Mistä on oikein kysymys? -Miten niin?

-Millon meillä on muka kielletty puhumasta jostakin?

Eihän isä mikään erityisherkkä ihminen oo.

-Ei, mutta liian kiltti se on.

Mie en oo halunnu puhua Marialle, kun se ottaa kaiken niin tunteella.

Isä on aina halunnu, että teillä ois kaikki hyvin.

Ja me ollaan autettu teitä aina, ku te ootte tarvinnu. Rahallisesti myös.

-Mie maksan kaiken takasin. -Joo joo joo, mie tiedän.

Mutta isä on ottanu aika paljon velkaa. -Okei. Kuinka paljon?

-500 000. -Mitä! Puoli miljoonaa! -Hys! Hiljaa nyt!

-Mihin helevettiin te ootte niin paljon saanu...?

-No, taloon, autoon, piharemonttiin, siskoos, sinuun varsinkin.

-Mie maksan kaiken takas. -Joo joo, mie tiiän.

Mutta isä ei voi lopettaa nyt työn tekemistä.

Tai muuten menetetään talot ja kaikki.

-Nyt ne tulee! -Joo, menkää vaan! Me tullaan ihan kohta!

Mene sie. -Puoli miljoonaa. -Joo, joo, joo.

Hei! -Eläköön! -Oho, oho.

Hei, oot sä kunnossa?

Joo. Meni vaan vähän ylitöiks.

Okei. Tuu mennään, kaikki on jo siellä.

Hei, Maria!

Kaikki oli ennen paljon yksinkertasempaa.

Siinä on mie ja se vastustaja. Ei mitään muuta.

Mie tarkkailen miten se liikkuu. Teen omat siirtoni.

Oon tarkempi ku se.

Ja sitten, ku se ottelu on ohi, mie oon voittanu.

Mie olin hyvä siinä. -Tiedän. Ja sä oot hyvä poliisi.

Minkä takia se ei sitten tunnu siltä?

Vaikka mie teen kaiken niin hyvin kuin mie osaan, -

ni kukaan ei koskaan voita.

Eikö tän työn pitäs jo antaa mulle se, minkä se antaa?

Mie en haluu tehä tätä lopun ikääni.

Mitä sä sit haluut tehä?

(Yleisömeri kohisee.)

Tekstit: Kari Vetri Yle