Original subtitles

"VÄHEMMÄN HIRVITTÄVÄ ON YÖ MUSTAN MAAN SYLISSÄ -

KUIN ORJUUDEN PÄIVÄT KIRKKAAN AURINGON ALLA."

FRANCE PREŠEREN KRST PRI SAVICI 1836

PERUSTUU FRANCA SEVERJA FRANTEN TEOKSEEN PAST NA MENINI PLANINI

MENINAN TASANKO MAALISKUU 1945

11. maaliskuuta 1945.

Yli 400 partisaanin yksikkömme oli saanut käskyn -

perääntyä Steiermarkista Dolenjskaan Saksan joukkojen välttämiseksi.

Tulvivan Sava-joen vuoksi pysähdyimme Meninan tasangolle.

Olen 22-vuotias ja joukkojen komentajana vastaan heidän hengestään.

Voin luottaa heihin vaikeimpinakin aikoina.

Bera on väsymätön viestimiehemme. Valči koodimiehemme.

Jože on toinen viestimiehemme.

Rudolf on radiomies. Sonny on meistä kaikkein nuorin.

Tasangolla olemme turvassa saksalaisilta, ainakin toistaiseksi.

LJUBLJANA, SS-KENRAALI RÖSENER

Toverit. Valmistelemme suurta joukkojemme liikekannallepanoa.

400 000 sotilasta on valmiina -

perääntymään Balkanin alueelta takaisin Saksaan.

Olen saanut käskyn kenraali Löhriltä -

Steiermarkin partisaanien tuhoamiseksi.

Saamme sitä varten vahvistukseksi -

Galitsian SS-divisioonan Unkarista.

Siinä on 12 000 sotilasta.

TUHINJ-LAAKSO

Pois kyydistä.

Nopeasti! Kaksi miestä tuonne.

Menkää! Nopeasti!

Nopeammin, koirat! Sanoin nopeammin!

Liikettä! Sinä siellä!

Ottakaa säkit!

Mene! Nopeammin! Yksi säkki tuonne! Ja toinen tuonne!

Lisää! Nopeammin, nopeammin!

Asettukaa asemiinne!

Saitko sen? Odota. -Sain.

Emme onnistuneet, mutta käsky oli selkeä.

Tasangolta oli peräännyttävä välittömästi.

Oli vain ajan kysymys, kunnes saksalaiset löytäisivät meidät.

Yritämme laskeutua alas yön aikana, ettei meitä havaita.

Hyvät herrat...

500 partisaania on paennut Meninan tasangolle.

He piileksivät metsissä ja koloissa kuin pelkurit.

Divisioonamme on muodostettava ympyrä -

kylien, kaupunkien, peltojen ja metsien läpi.

Sen läpi ei saa päästä edes yksi kärpänen.

Onko ymmärretty? -Kyllä, herra!

Hyvä.

Yö on uskollinen liittolaisemme.

Vaikka pimeä estää vihollista näkemästä meitä,

se myös hankaloittaa omaa etenemistämme.

Mennään.

Olemme harhailleet tuntien ajan. Tuntuu kuin kulkisimme ympyrää.

Vaikka laskeudumme alas, se tuntuu siltä kuin nousisimme rinnettä ylös.

Maahan! -Varokaa, meidät on nähty!

Takaisin! Perääntykää!

Perääntykää! Rudi, juokse!

Takaisin! Perääntykää!

Lunta.

Lunta ja kylmyyttä.

Lunta on joka puolella.

Olemme jumissa 1 500 metrin korkeudessa.

Meillä ei ole ruokaa, ammukset ovat vähissä ja talvi on todella ankara.

Olen vastuussa heistä kaikista.

Heistä jokaisesta.

Lumi suojaa meitä. Se pitää meidät piilossa.

Siitä on meille etua, jos voimme piiloutua lumen avulla.

Me emme aio kuolla tänne. Emme tänne.

Jos saksalaiset eivät tapa meitä, kylmä ja nälkä kyllä tappavat.

Pataljoonan ja prikaatin komentajien on tavattava kiireellisesti.

Tarvitsemme toveruutta. Meidän on taisteltava yhdessä.

Toverit, emme pysty rikkomaan Meninan piiritystä.

Jos haluamme selvitä, meidän on muutettava taktiikkaa.

Miehet ovat lopen uupuneita ja nälkäisiä.

Tuloksettomat yritykset voivat olla kohtalokkaita.

Sen sijaan, että yritämme päästä läpi, me peräännymme.

Siirrymme Vipotnikiin ja Medvedjakiin,

leiriydymme ja asetumme puolustusasemiin.

Ylempänä olemme vahvemmilla.

Tähän asti, he ovat jahdanneet meitä. Nyt on aikaa vaihtaa rooleja.

Olemme liian heikkoja ja vähälukuisia niin vaaralliseen matkaan.

Ehdotan, että hajaannumme ja yritämme onneamme.

Se on toiminut aikaisemmin, mutta nyt tilanne on erilainen.

Meidän on pysyttävä yhdessä juuri siksi, koska olemme heikkoja.

Tasankoalue on suuri. Vihollisen on löydettävä meidät ensin.

En usko, että hyökkäys tapahtuu ennen huomista.

Meidän on selvitettävä, mitä saksalaiset tekevät.

Kun he löytävät meidät, meidän on kestettävä iltaan saakka.

Yöllä hyökkäämme ja raivaamme tien laaksoon.

Saksalaiset ovat väsyneitä ja hämillään. Se on ainut vaihtoehtomme.

Entä laakson juoksuhaudoissa olevat joukot?

Heidän on käytettävä kaikki voimansa meidän tuhoamiseen.

Se tarkoittaa, että laakso on tyhjä. -Toivotaan niin.

Kaikkein tärkeintä on hankkia ruokaa.

Vain ruuan avulla saamme vahvistettua miehiä ja heidän taistelutahtoaan.

Mielestäni suunnitelma on todella vaarallinen.

Franta on oikeassa. Yhdessä pysyminen on paras mahdollisuutemme päästä läpi.

Toverit, menkää miestenne luo ja puhukaa heidän kanssaan.

Kertokaa suunnitelmamme. Kertokaa heille, että he saavat ruokaa ja lepoa.

On erittäin tärkeää, että saamme heidän taistelutahtoaan nostettua.

Että voimme vahvistaa heidän luottamustaan.

Luottamusta siihen, että voimme voittaa.

Kuolema fasismille. -Vapaus kansalle.

Toveri komentaja, pataljoonani on menossa Moravškoon.

Ehdotan, että menemme läpi yksin.

Ei käy. Jos haluamme selvitä, meidän on taisteltava yhdessä.

Minulla on käskyni.

Toveri komentaja, tilanne vaatii, että toimimme yhdessä.

Tarvitsemme sinua.

Kyllä, toveri.

Saimme yllättäen vahvistusta, kun turvallisuuspataljoona -

sattui kulkemaan lähistöllä.

He ovat kokeneita taistelijoita ja ovat loistava lisä kahteen prikaatiimme.

Heidän avullaan onnistumme varmasti.

Aikaa ei ollut hukattavaksi. Hyökkäys voisi alkaa koska vain.

Lähetin tiedustelijoita ottamaan selville heidän asemansa.

Ei vaikuta siltä, että he olisivat lähdössä.

Hyökkäävätkö he Tuhinjista? -He työntävät meitä piiritystä kohti.

Hiton sakemannit.

Saksalaiset lähestyvät,

mutta onni on kääntymässä lopultakin puolellemme.

Saimme lähistön maatilalta lehmän, joka ruokkii ainakin muutaman meistä.

Vanha emäntä antoi meille viimeisen lehmänsä.

Nyt syödään.

Todellinen toveruus ja yhteisöllisyys on komentajia ja yksiköitä suurempaa.

Suurimpia taisteluita ei käydä kiväärein ja luodein -

vaan suurella ja anteliaalla sydämellä.

Toveri Franta. -Toveri komentaja.

Pataljoonallamme on jonkin verran säilykkeitä.

Annamme osuutemme aterialle.

Valči, sinulla on enemmän lihaa.

Oletko kateellinen? Haluatko?

Ole hyvä.

Oletko kateellinen? -Maailma on epäreilu.

Tämä on teille kahdelle.

Tohtori Lazo. -Toveri komentaja.

Miltä tilanne näyttää? -Kokosimme kaikki lääkkeet, mutta...

Säästele morfiinia. Käytä sitä vain pahimmissa tapauksissa.

Emme tiedä, mitä on tulossa.

Selvä, toveri komentaja.

Toverit.

Kiitos.

Olemme saaneet uuttaa voimaa.

Muutaman lyhyen hetken ajan tuntui siltä, kuin vihollista ei olisikaan.

Perhana, sinä senkin!

Tule tänne! Tule tänne!

Odota! Tule tänne! Näytän sinulle!

Tule, niin saat lumipesun!

On mukava nähdä miten sotilaat unohtavat sodan hetkeksi.

Tule tänne! -Mutta minä en voi unohtaa.

Mietin koko ajan sitä, miten saan heidät elossa kotiin.

Sonny, miten sinä päädyit partisaaniksi?

Vanhempani eivät antaneet lupaa, joten karkasin.

Setäni kertoi minulle usein, että hän tiesi, missä partisaanit ovat.

Menin tapaamaan häntä Kamnikiin, mutta Gestapo nappasi minut.

Valehtelin olevani lomalla. He sanoivat,

että maksaisivat minulle 50 markkaa, jos menen Svetega Primožaan -

ja kerron, jos siellä on partisaaneja.

Otin rahat ja liityin partisaaneihin.

Hienoa.

Vaikka partisaanit sanoivat, että olen liian nuori, en suostunut lähtemään.

Ulos autosta, nopeasti! Nopeammin! Menkää!

Nopeasti! Lisää säkkejä.

Nopeasti! Mene äkkiä!

Menkää asemiin. Nopeasti!

Ole hyvä. Siitä pitäisi riittää pari kulausta.

Tunnen tasangon todella hyvin, mutta silti olen huolissani.

Kharkov, tämä on paras vaihtoehto. Emme pääse piiloon.

Saksalaisia on liikaa. Olemme liian väsyneitä.

Meidän on houkuteltava heidät tänne ja käännettävä peli toisinpäin.

Näet vielä. Huomenna me voitamme.

Voin tuskin odottaa, että tämä kurja sota loppuu.

Jotta voit palata pitämään lehmiä.

Leirissämme on 50 lumipoteroa,

jotka ovat lähellä toisiaan 900 metrin alueella.

Olemme linnoittuneet hyvin saksalaisten hyökkäystä vastaan.

Puolustuksemme on kunnossa. Olemme valmiit.

Tämä on vaimoni. -Hän on kaunis.

Kyllä. Tässä ovat lapseni.

Miten vanhoja he ovat? -Yksi ja viisi.

Ikävöitkö heitä? -Kyllä.

Kuolema fasismille. -Vapaus kansalle.

Mennään.

Katso, Kharkov... Haluan antaa sinulle tämän.

Se pelasti elämäni Kozjanskossa. Luoti osui suoraan siihen.

Niinkö? -Ole hyvä.

Toivottavasti se suojelee sinua yhtä lailla.

Tämä on ensimmäiseltä saksalaiseltani.

Oletko varma?

Meillä molemmilla on nyt mukava muisto Meninasta.

Kharkov...

Kiitos.

Kaikki menee vielä hyvin.

Kun mietin huomista, kuulen konekiväärejä ja aseita.

Jos epäonnistumme, en anna sitä koskaan anteeksi itselleni.

Ainut asia, joka vaientaa laukausten äänet mielessäni,

on ajatus vapaasta Meninan tasangosta.

Jonain päivänä lähitulevaisuudessa.

Se päivä voi olla jopa huomenna.

15. maaliskuuta. Taistelupäivä.

Saksa aikoo epäilemättä hyökätä.

Meidän on selvitettävä hyökkäyksen suunta ja voima.

Vain silloin, voimme toimia ajoissa.

Siitä tulee vaikeaa.

Toivo onnistumisesta on vahvempi kuin huolemme -

ja tarve päästä pakoon on vahvempi kuin epävarmuutemme.

Taipumaton tahto ja keskinäinen luottamus ovat puolellamme.

Varo.

Käsikranaatit!

Käsikranaatit valmiiksi!

Näetkö hänet? -En tiedä.

He piileksivät lumessa, kuin rotat!

Mennään.

Usva, joka auttoi meitä pysymään piilossa, on hälvennyt.

Hyökkäys yltyi ja vihollinen ampui myös tykeillä.

Käsikranaatteja lensi ilmassa ja räjähdykset värittivät taivasta.

Me säästelimme ammuksiamme.

Kaikki on hyvin. Nojaa siihen. Pitäkää hänet hereillä.

Älä nukahda.

Vähän vielä. Kaikki on hyvin.

Onko sinulla kipuja?

Tunnetko mitään? -En.

Vähän vielä.

Kohta sattuu. Kestä vielä.

Vähän vielä. Kestä vähän aikaa vielä.

Vähän vielä.

Kaikki on hyvin.

Saksalaisia on selvästikin enemmän.

Minulla on reservissä viisi taistelijaa -

ja ympärillämme on 12 000 vihollista.

He eivät aio näyttää kaikkia korttejaan kerralla.

He saavat meidät hämillemme ja varuillemme.

Yhtenä hetkenä on rauhallista ja seuraavana silmitöntä tulitusta.

Toveri Franta... -Häivy!

Hei, prikaatilaiset, kiirehtikää

Hajaantukaa ja voittakaa Slovenian kotien tuhopolttajat

Konekivääri, laula lauluasi Anna sen kaikua kaikkialle

Vapaista metsistä kuuluu tervehdyksemme

Konekivääri, laula lauluasi Anna sen kaikua kaikkialle

Vapaista metsistä kuuluu tervehdyksemme

Missä ovat rajat Slovenian prikaateille

Ei, me emme tunne mitään rajoja

Yli pilvisten harjanteiden Ja läpi sumuisten rotkojen

Voitosta voittoon kuljemme

Yli pilvisten harjanteiden Ja läpi sumuisten rotkojen

Voitosta voittoon kuljemme

Yli poltettujen tasankojen Aina kauniiseen Ljubljanaan asti

Armeijamme puskee myrskyn lailla

Kunhan prikaatit ovat täällä Kukaan ei voi varastaa maatamme

Olemme Slovenian herroja

Kunhan prikaatit ovat täällä Kukaan ei voi varastaa maatamme

Olemme Slovenian herroja

Kun kaikki on melkein menetetty, laulu palauttaa voimaa heikkeneviin sieluihimme.

Kuin tuntematon voima, joka ympäröi meidät ja auttaa jaksamaan.

Seuraavaan taisteluun.

Taisteluja on siellä täällä, mikä lisää kaaosta ja sekaannusta.

On erittäin vaikeaa saada viestiä läpi ja ohjata tilannetta.

Viestimiesten lisäksi minun on itse toimitettava käskyjä.

Mikään laulu ei voi auttaa meitä tällaista ylivoimaa vastaan.

Mikään rohkeus ei voi valmistaa meitä kuolemaa varten.

Menetämme yhä enemmän miehiä.

Lääkintämiehemme tekevät jälleen töitä suurella antaumuksella.

He tekevät kaikkensa auttaakseen näitä miehiä ja lievittääkseen heidän tuskaansa.

Heillä ei ole muuta kuin vähän jodia ja repeytyneitä sidetarpeita.

Tällaisissa olosuhteissa lääkintämies voi vain toimittaa synninpäästäjän virkaa.

Kuin he yrittäisivät kaivaa tovereitaan kuopasta,

jonka vihollinen on jo kauan sitten peittänyt.

Komentaja ei voi enää toimia sydämensä ja tunteidensa varassa.

Hänen on pysyttävä rauhallisena, tehtävä suunnitelmia ja toimittava.

On tehtävä suuria uhrauksia, jotta voi pelastaa pelastettavissa olevat.

Huolimatta siitä, miten vaikeaa se on.

Kaikki meistä eivät tule pääsemään kotiin.

Hoitaja, pidä hänen jalkaansa.

Hiton sakemannit. Hän on menettänyt paljon verta.

Anna hänelle lisää. Hänen vointinsa heikkenee. Nopeasti!

Lazo, onko morfiinia yhtään jäljellä?

Vähän.

Anna sitä kaikille toivottomille tapauksille, jotta he nukahtavat.

Toveri komentaja, en voi tehdä sitä. Olen lääkäri.

Voimme vähintäänkin lopettaa heidän kärsimyksensä.

Peitä heidät oksilla, jotta sakemannit eivät löydä heitä.

Kyllä, toveri komentaja. -Haemme heidät myöhemmin.

Olinko liian kylmäsydäminen?

Tappoiko tämä helvetillinen taistelu sydämeni ja tunteeni lopullisesti?

Tappoiko se ihmisen sisälläni? Ilman ensimmäistäkään osumaa.

Bera, Jože, sakemannit tulevat päälle liian kovaa.

Annan käskyn perääntyä Ježicaan.

11. prikaati pitää linjaa. Onko selvä? Mene.

Selvisimme, mutta meidän oli pakko perääntyä.

Kaatuneiden määrä oli meille vakava isku.

Pahinta oli se, että joukkojemme nuorin, Sonny, oli kadonnut.

Emme tienneet, missä hän oli.

Päästä minut! Päästä minut!

Äiti! Äiti! Äiti!

Äiti! Auta! Päästä minut!

Kerran vielä. Äiti!

Äiti!

Älä! Ei!

Toverit!

Mikä tuo on?

Mikä se on? Onko se mitali? Toverilla on mitali.

Mitali.

Saitko sen sotilaidemme tappamisesta? -Päästä minut! Äiti!

Älä. Äiti. Päästä minut.

Saitko sen sotilaidemme tappamisesta?

Äiti. Äiti.

Äiti.

Onko sinun kylmä? Onko sinun kylmä?

Hitto!

Heitä hänet liekkeihin! Heitä hänet liekkeihin!

Ei! Äiti! Älä! -Heitä hänet liekkeihin!

Pimeys laskeutui yllemme taas, mutta vihollinen ei nuku.

He ampuvat valoraketteja ja yrittävät löytää piilopaikkamme.

Olemme lopen uupuneita.

Ja epätoivoisia.

Kirkonkellojen ääni kantautuu tuulen mukana rinnettä ylös -

ja muistuttaa meitä siitä, miten lähellä pelastus on.

Se muistuttaa meitä siitä, että jos olemme elossa, emme saa luovuttaa.

Jos olemme elossa, meillä voi olla ja täytyy olla toivoa.

Toverit, on aika puskea saksalaisten asemien läpi.

Ryhmät hyökkäävät käsikranaatein, minkä pitäisi saada aikaan paniikkia.

Tällä kertaa me pääsemme yllättämään heidät.

Haavoittuneet ja pieni ryhmä miehiä menevät toiseen suuntaan kohti sairaalaa.

Jakakaa kaikki ammukset ja kertokaa miehille suunnitelma. Onko selvä?

Toveri komentaja, pyysit meitä tulemaan. -Kharkov sanoo, että olette paikallisia.

Tunnette tasangon hyvin. -Kyllä.

Menette edeltä. Selvittäkää saksalaisten sijainti.

Etsikää, mihin voisimme iskeä, jotta pääsemme alas.

Saatte puoli tuntia aikaa.

Kuolema fasismille. -Vapaus kansalle.

Kharkov, toivottavasti he eivät karanneet.

Ei ole mahdollista. Tunnen heidät.

Toveri komentaja.

Löysimme aukon saksalaisten piirityslinjassa.

Ja tukkikourun, jota ei vahdita.

Darko ja Bell jäivät kauemmas. -Hyvä. Oikein hyvä.

Olet oppaamme. Bera, anna käsky. Mennään.

Hiljaa. Hiljaa.

Auta häntä. Hitaasti.

Tule.

Mennään.

Onni oli puolellamme ja pääsimme laaksoon.

Minne jatkaisimme tästä?

Saksalaisia on kaikkialla.

Majatalon tyttö kertoi, että laakso on miehitetty.

Joudummeko uuteen taisteluun?

Ammukset eivät riitä.

Olimme niin uupuneita, että emme pystyisi taistella vastaan.

Arvioin väärin.

Se oli turhaa. Suunnitelmani epäonnistui.

Onko saksalaisia todellakin kaikkialla?

Mahdotonta. Entä juoksuhaudat? Onko heitä sielläkin?

Toveri! Toveri komentaja. -Ole hiljaa.

Juoksuhaudat ovat tyhjiä. Kaikki saksalaiset ovat tuolla ylhäällä.

Mennään. Mennään!

Eteen päin.

Emme sittenkään epäonnistuneet.

Huojentuneina hymyilimme pitkästä aikaa,

kun katselimme Meninan alueelle jääneitä saksalaisia.

Valči, katso.

Toveri, pitäisikö minun mennä kertomaan, että he ampuvat kohti tyhjyyttä?

Haloo.

Kirotut rosvot.

Partisaanit.

Saastaiset, likaiset koirat. Mikä fiasko!

Miten upseerimme voivat olla niin tunareita,

että he eivät onnistu tuhoamaan pientä partisaaniryhmää!

Perkele!

Hiton sakemannit.

Me onnistuimme. Saavutimme mahdottoman.

Se oli uskomaton läpimurto.

Hän todellakin pelasti henkemme.

Uskomatonta, alle 22-vuotias poika.

Nykyään, sen ikäiset ovat lapsia, mutta hän otti vastuulleen -

lähes 500 ihmisen hengen auttaessaan heidät turvaan.

Myös kaikki haavoittuneet selvisivät.

Luotimme häneen. Vaikka hän oli nuori, hän oli dynaaminen henkilö.

Ja päättäväinen. Luottamuksesta ei ollut pulaa.

Hän piti joukkojen taistelutahdon korkealla.

Hän oli taistellut partisaanien joukoissa jo lähes neljän vuoden ajan.

He olivat kokeneet paljon.

Silloin hän pelasti meidät kaikki.

En tiedä, mitä olisi tapahtunut ilman häntä.

Kaikki miehet tiesivät sen,

että emme olisi selvinneet ilman häntä.

Kaikki komentajat eivät olisi toimineet samoin. Tunsin useita.

Hän ei kokeillut epätoivoisia suunnitelmia.

Hän päätti, että perääntyminen oli paras taktiikka.

Kaikki heistä, viimeiseen mieheen...

Kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta, se oli mottomme -

sekä todellisuutemme Meninassa.

Kuin olisimme hengittäneet samoilla keuhkoilla.

Kaikki taistelivat rinnakkain.

Se oli aina totta, että ilman toveruutta ei selviäisi.

Siksi, minun mielestäni,

vastarintamme oli niin vahvasti, tunteellisesti ja tosiasiallisesti

sidottu toveruuteen, todelliseen toveruuteen.

Sellaista toveruutta ja keskinäistä luottamusta -

ei rauhan tultua enää ollut.

Toverit säilyivät, mutta toveruus heikkeni.

Mielestäni Menina -

on elävä ja juhlallinen kunnianosoitus -

Slovenian vapautusrintamalle.

Siihen sisältyi kaikki ne arvot,

jotka meillä partisaaneilla oli konfliktin aikana.

Mielestäni sen ei saa antaa kadota.

Sitä ei saa unohtaa, koska kaikki sukupolvet voivat ottaa siitä oppia,

mikäli ongelmia ilmenee.

Kaikki sukupolvet voivat oppia siitä,

miten saavuttaa sellaista, jota muut yrittävät estää.

FRANC SEVER - FRANTA LIITTYI PARTISAANEIHIN 1941 -

JA OSALLISTUI MONIIN TAISTELUIHIN RIVIMIEHENÄ JA PRIKAATIN KOMENTAJANA.

SODAN JÄLKEEN HÄN TOIMI ARMEIJAN LENTÄJÄNÄ JA KOMENTAJANA.

HÄN OPISKELI TALOUSTUTKINNON JA TOIMI BRNIKIN LENTOASEMAN JOHTAJANA.

VALERIA SKRINJAR - VALČI RYHTYI PARTISAANIOPETTAJAKSI -

16-VUOTIAANA JA VUOTTA MYÖHEMMIN HÄNESTÄ TULI PARTISAANI.

HÄN TOIMI KOODINMURTAJANA KOMENTAJA FRANTAN KAHDESSA PRIKAATISSA.

SODAN JÄLKEEN HÄNESTÄ TULI TOIMITTAJA JA KIRJAILIJA.

HÄN PÄÄTYI SARAJEVOON, JOSSA HÄN KOKI TOISEN SODAN.

JOŽE STRNIŠA JOUTUI SAKSAN ARMEIJAAN 16-VUOTIAANA.

PITKÄN KUULUSTELUN JÄLKEEN HÄN LIITTYI PARTISAANEIHIN VUONNA 1944 -

JA TOIMI VIESTIMIEHENÄ JA KONEKIVÄÄRIAMPUJANA.

SODAN JÄLKEEN HÄN TOIMI LUKKOSEPPÄNÄ JA MYÖHEMMIN AMMATTISUKELTAJANA.

FRANCI BERA JOUTUI SAKSAN ARMEIJAAN 17-VUOTIAANA.

ENNEN LÄHETYSTÄ ITÄRINTAMALLE -

HÄN KARKASI JA LIITTYI PARTISAANEIHIN JA TOIMI VIESTIMIEHENÄ JA TAISTELIJANA.

SODAN JÄLKEEN HÄN OLI KAHDESTI SLOVENSKA BISTRICAN PORMESTARI.

RUDOLPH PFEIFFER LIITTYI PARTISAANEIHIN 18-VUOTIAANA.

HÄN KÄVI RADIOKURSSIN JA PALVELI USEISSA ERI YKSIKÖISSÄ.

SODAN JÄLKEEN HÄN OLI KYMMENEN VUOTTA ARMEIJAN PALVELUKSESSA,

TYÖSKENTELI TEKNIKKONA RADIOSSA JA TELEVISIOSSA -

JA TOIMI MYÖHEMMIN TELEVISIOTUOTTAJANA.

SS-KENRAALI ERWIN RÖSENER JOHTI PARTISAANIN VASTAISIA JOUKKOJA.

SODAN JÄLKEEN HÄNET TUOMITTIIN KUOLEMAAN LJUBLJANASSA -

JA SAI KUOLEMANSA JÄLKEEN TUOMION NÜRNBERGISSÄ.

HYVÄSTINÄ JA KIITOKSENA VAPAUSTAISTELIJOILLE -

JA OPETUKSENA NYKYISILLE JA TULEVILLE SUKUPOLVILLE. FRANC SEVER - FRANTA.

Tekstitys: Elina Korpela www.junefirst.tv