Original subtitles

Mitä sinä teet? -Herätys.

Olen hereillä. -Herää.

Sydänkäpyset!

Tietenkin välit lähentyvät yhteisen yön jälkeen.

Heidän siteensä on vahvistunut.

Eikö tämä olekin paras aamiainen?

On se. -Eikö vain?

Nukuitko hyvin?

Nukuin hyvin, kiitos.

Nukuimme yhdessä myös kolme vuotta sitten.

Mutta mieleeni jäi,

ettei hän pystynyt silloin nukkumaan rauhassa.

Se, että hän nukahti heti, ja minäkin nukahdin…

Se oli hyvin rohkaisevaa.

Välillämme on nyt luottamusta, ja suhteemme on entistä parempi.

Olimme kolme vuotta sitten kimpassa. Olin ääliö.

En halunnut vaalia häntä tai mitään.

Mutta nyt en ajattele niin.

Viime yö oli kaikkien eri tekijöiden huipentuma,

joten se tuntui erityisen hyvältä.

Jännityspiikin sijaan tunsin helpotusta.

Se tuntui erilaiselta kuin kolme vuotta sitten.

Olin onnellinen.

Halusin olla hänellekin jotain erityistä.

Onpa ihanaa!

Noin voi käydä.

Hienoa, että hän oli helpottunut.

Olen iloinen.

Mitä he mahtoivat tehdä? -Niinpä.

Oliko heillä parisänky? -Vau.

Ehkä he työnsivät kaksi sänkyä yhteen.

Varmaan oli kaksi sänkyä, mutta he nukkuivat samassa.

Oikeasti? -En tiedä. Se on vain arvaus.

Niin se varmasti meni.

He eivät takuulla nukkuneet erillään.

Oho! He palasivat.

Tulimme jo.

Tervetuloa takaisin.

Puhuimme teistä juuri.

Niinkö? -Mietimme, mitä teitte.

Totesimme, ettei teidän tarvitse vielä palata.

Mitä? -Olemme palanneet.

Missä kävitte?

Se paikka oli Nakashibetsu. -Missä se on?

Se on Hokkaidon itäpuolella.

Idässäkö? -Niin.

Onko se tämä? -Vau!

Onpa hieno.

Ihan erilaiset kasvot. Te loistatte.

Te hehkutte. -Niinkö?

Todella.

Te hehkutte. -Mitä tapahtui?

Haluan nähdä kuvat myöhemmin. -Sama.

Nyt kun kaikki ovat paikalla… -Ovatko kaikki?

Poistun tänään Green Roomista vähäksi aikaa.

Mitä? -Aloitusjuhlaanko?

Siinä on monta juttua. -Ymmärrän.

Sinua tulee ikävä. -Niin.

Milloin olemme taas yhdessä?

Hyvä kysymys. -Niin.

Kuka tietää? -Hyvää reissua.

Pärjäile. -Kiitos.

Ilman häntä on yksinäistä. -Tällaisena hetkenä.

Bomille tulee ikävä.

Oho? -Mitä?

Se on Hiroya.

Hän on palannut! -Mitä?

No vau!

Mikä ajoitus.

No niin.

Pestäänkö kupit myöhemmin? -Nämä on kohta pesty.

Ehkä se on jokin illuusio, joka pysyy näkökentässä.

Ehkä se on 3D-editoitu tai jotain.

Joku tuli tänne.

Häh? -Mitä!

Hiroyako? Hiroya on palannut!

Kuka? -Hiroya!

Mitä? -Olen palannut.

Tervetuloa takaisin.

Oli ikävä. -Minäkin haluan halauksen.

Teitä oli ikävä.

Tervetuloa. -Se kävi äkkiä.

Ihan hätkähdin.

Täällä on uusia ihmisiä.

Minä olen uusi.

Olenko nähnyt sinut jossain?

Kuka olet? -Hei.

Olen Taeheon.

Olet siis Taeheon.

En uskonut, että tapaisimme.

Viimein tavataan. -Totta.

Hauska tavata. -Kuin myös.

Hauska tavata, olen Tomoaki.

Ai, kiitoksia.

Hei, Tomoaki.

Olen Hiroya.

Hauska tutustua. -Samoin.

En malta odottaa, että saamme jutella. Jotain puuttuu.

Joku on poissa. -Huwei lähti tänään.

Tänäänkö? -Nyt tuli vaihdos.

Hän lähti aloitusjuhlaan. -Ai niinkö?

Harmi. Meitä on siis yhdeksän.

Mitähän Huwei on puuhaillut viikon aikana?

Huwei ja Bomi.

Voisin kysyä siitä Bomilta.

Haluaisin myös jutella Taeheonin kanssa.

Taeheon on todella komea, vai mitä?

Hän on ihan eri tasolla. Myös ulkonäön osalta.

Taeheonin ulkonäkö on minun tyyppiäni.

Siitä on aikaa. -Niin on.

Todellakin.

Pääsisinköhän minä kahvila-autoon? -Luulen niin.

Minulla on teille kysymys.

Ai onko? -Tai pikemminkin pyyntö.

Pyyntökö?

Nyt kun olen ollut täällä,

olen kertonut osalle teistä,

että olen pohtinut viimeistä viittätoista vuotta.

Olen varannut siihen aikaa siellä täällä.

Mutta koska viihdyn teidän kaikkien kanssa,

minulla ei ole ollut aikaa miettiä sitä itsekseni.

Tänään haluan astua ulos Green Roomista ja ottaa aikaa miettiä sitä yksin.

Siksi pyydän teitä muita -

hoitamaan kahvila-auton minun puolestani. Sopiiko se?

Hyvä idea. -Se on tärkeä juttu.

Niin.

Kiitos. -On tärkeää ottaa se aika.

Pidä hauskaa. -Lähden nyt. Kiitos.

Pärjäile. -Hei sitten.

Hän ottaa sen tosissaan.

Haluaisin tietää, mitä kaikkea hän miettii.

Nyt minulla on vuorostani kerrottavaa.

Ei se ole iso juttu. -Säikäytit minut.

En pääse kahvila-autoon työasioiden takia,

joten kannustan teitä sivusta.

Onnea töihin.

Onnea.

Pidän teille peukkuja.

Nähdään taas.

Hyvin se menee. -Onnea töihin.

Nyt on pieni porukka.

"Tämän päivän työvuorot.

Tänään on vuorossa Ryuki."

Ryuki.

"Valitse yksi henkilö avuksesi."

Jobu.

Oikeastiko? -Voi.

Tehdään se. -Mennään.

Nauttikaa. -Tästä tulee hauskaa.

Mennäänkö? -Mennään.

LEVÄHDYSALUE

Ovatko nämä samanväriset? Tuskinpa. Muuten samanlaiset.

Niin ovat.

Ottaisitteko kahvia?

Tai suklaamaitoa? -On myös makeita juomia.

Ai onko? -Kyllä.

Oletko Osakasta?

Olemme molemmat Osakasta. -Kyllä.

Oletpa komea.

Hieno juttu. Olen kateellinen.

Olet hyvännäköinen. -Te molemmat.

Onpa ystävällistä.

Hyvännäköiset miehet tuovat hymyn huulille.

Mukava kuulla. Kiitos.

Tässä on kaakaonne. -Kiitos.

Onnea matkaan. -Kiitos paljon.

Se meni hienosti.

Luojan kiitos. Nyt päästään kotiin. Myyntiä tuli 3 950 jeniä.

"Sinä päivänä, kun tapasimme. Päätimme tavata hänen kotinsa luona,

joten päädyin käymään hänen kotonaan.

Kun astuin sisään, siellä oli iso musta labradorinnoutaja -

nimeltään Jazz.

Jazz oli hyvin ystävällinen ja fiksu.

Olen itse koiraihminen,

joten tuntui hyvältä nähdä, että hän oli kasvattanut niin hienon koiran."

Oli hänen syntymäpäivänsä.

Kuulin siitä myöhemmin.

Kun kysyin, milloin se on, hän sanoi: "Vähän aikaa sitten."

Siksi muistan päivämäärän.

Hän taisi tarvita tätä.

Kerran puhuimme katsomastamme elokuvasta. Hän sanoi minulle,

että olin itkenyt niin paljon, että häntä nauratti eikä hän voinut itkeä.

Sanoin hänelle, etten voi sille mitään. Nauroimme ja juttelimme.

Se tuli mieleeni, kun Jobu sanoi katsoneensa leffaa poikaystävänsä kanssa.

Mietin, että minäkin olin tehnyt niin.

Hän muisteli niitä hetkiä. -Hän näki itsensä siinä.

Aina kun kävin yksin ostoksilla,

mietin aina, söisikö poikaystäväni jotain tiettyä ruokaa.

Hän söi jogurttia, jota en yleensä syönyt. Ostin sitä aina alennuksesta.

Aina kun haemme Green Roomiin ruokaa, ostamme paljon jogurttia.

En syö juurikaan jogurttia.

Mutta muistin, että ostin sitä poikaystävälleni.

Vaikka olisin ollut yksin, mietin, että se on alessa, joten ostan sitä.

Pidin sitä kaikkea itsestäänselvyytenä.

Kun katson taaksepäin, se oli aika onnellista aikaa.

Ymmärrän sen nyt.

Hän näkee ex-poikaystävänsä kaikessa. -Mikä tahansa voi muistuttaa siitä.

Kukin heistä käyttää tämän ajan omalla tavallaan. Se on heistä kiinni.

Hän ei tykkää jogurtista.

Mutta poikaystävä tykkää, joten hän ostaa sitä alennuksesta.

Ihan kuin Yuji Sakamoton draama, eikö?

Todellakin.

ME, MATKA JA KAHVI

Emme ole koskaan jutelleet ihan kahdestaan.

Halusin jutella, joten valitsin sinut.

Aivan. Kysyit, miltä tuntuu tulla kaapista ulos.

Niin kysyin.

Pystytkö siihen? -En tiedä.

Pelottaa. Pelkään sitä tosi paljon.

Miksi haluat tulla kaapista?

Haluan tulla hyväksytyksi.

Ymmärrän.

Äitini kuoli, kun olin päiväkodissa.

Ai niinkö?

Isäni kasvatti minut yksin.

Aivan.

Hän ei varmaan osannut alussa tehdä kotitöitä tai sellaisia juttuja,

mutta hän ahkeroi kovasti minun takiani.

Mutta on vaikea…

Tai siis… Nyt itkettää.

Jos minulla olisi molemmat vanhemmat,

ja vaikka isäni ei hyväksyisi minua…

Niin voi käydä. -Ehkä äiti hyväksyisi.

Minulla olisi yhä perhe.

Nyt minulla on vain yksi vanhempi.

Jos isä hylkää minut, minulla ei ole muuta perhettä.

Ymmärrän.

Se on vaikeaa.

En halua ajatella sitä rehellisesti sanottuna.

Mutta vanhempi ei ole ystävä.

En voi sivuuttaa riskiä,

että isäni ei hyväksy minua, jos kerron hänelle.

Siksi en edes halua miettiä sitä.

Mutta olen aina miettinyt, että törmäisin tähän seinään -

siitä lähtien kun tajusin sen.

Et ole puhunut siitä kovin paljoa. Kaikkien kanssa.

Se alkoi tuntua turhalta. -Niinkö?

Viime kädessä sinun on tehtävä päätös.

Mutta toisten näkökulma voi muuttaa suhtautumistasi.

Se voi auttaa sinua päättämään.

Talossa on monta muuta, jotka ovat samanlaisessa tilanteessa.

Se on totta. Voisin kysyä heiltä.

Olen taistellut sen kanssa yksin, mutta en ole yrittänyt kysyä neuvoa.

Se on varmasti todella iso este kaikille.

Homomiehenä isälle kertominen -

on paljon suurempi este kuin äidille kertominen.

Se on todella vaikeaa.

Olosuhteista huolimatta Ryuki haluaa yhä kertoa isälleen.

Kun miettii sitä,

neuvot ja erilaiset kokemukset eivät koskaan mene hukkaan.

Kun Jobu kysyi, miksi Ryuki halusi kertoa, tajusin, ettei sitä olekaan pakko tehdä.

Sanon aina, ettei kaapista tuleminen sovi kaikille.

Jos ei halua tehdä sitä, mutta tuntuu, että on pakko,

silloin voi helpottaa tieto siitä, ettei sitä tarvitse tehdä.

Totta.

Ja… -Hiroya tuli takaisin.

Juuri niin.

Hänen piti olla poissa kaksi viikkoa, mutta hän palasi kymmenen päivän jälkeen.

Siksi hän ei kertonut tarkkaan vaan sanoi olevansa vähän aikaa poissa.

Pitää paikkansa.

Mutta tässä on aikaraja.

Viikko saattaa tuntua meistä lyhyeltä, mutta heille se on arvokasta aikaa.

Hiroya on varmaan aika hermona.

Hän miettii, mitä tänä aikana tapahtui.

Hän ei tiedä, että Huwei ja Bomi ovat lähentyneet hitaasti mutta varmasti.

Ei tiedäkään.

Hän sanoi voivansa kysyä Bomilta, mutta hän voi saada siipeensä.

Izaya sanoi, ettei William nukkunut viimeksi, mutta nyt he nukkuivat.

Niinpä. -Oletteko…?

Oletteko viettäneet yhteistä aamua jonkun eksän kanssa?

Sinä olet varmasti viettänyt.

No… Itse asiassa en ole.

Etkö ole ottanut uusiksi? -Tai siis…

Olen kokenut samanlaisen aamun -

kolme vuotta aiemman tapauksen jälkeen.

Kiitos sinulle. Koska kerroit totuuden itsestäsi.

Tämä on totuus minusta.

Aivan.

Menit siis kahvila-autoon, ja Kazuyuki lähti.

Hän lähti.

Miksei hän voi yöpyä Green Roomissa? -Hän halusi olla yksin.

Hänelle on epätavallista mennä huoneeseen yksin, kun kaikki ovat täällä.

Hän sanoi niin.

Se on hänelle vaikeaa, joten hän pakottaa itsensä olemaan yksin.

Viisitoista vuotta.

Se on tuntematon maailma.

Melkein yhtä pitkä kuin Ryukin koko elämä.

Niin. He alkoivat tapailla, kun Ryuki oli viisivuotias.

Tuntuu uskomattomalta.

Hankala juttu. Haluaisin puhua hänen kanssaan, mutta se on aika…

Niin. -Tiedättehän?

Totta. Kun toimii toisin…

Ajattelin kysyä, mutta sitten tuntui, etten pysty samaistumaan.

Minulla ei ole paljoa rakkauskokemusta. En ole seurustellut viittätoista vuotta.

Kysyin häneltä samaa, mutta hän sanoi:

"Kun juttelee kaikkien kanssa, kuulee monia eri näkökulmia."

Seurustelun pituudella ei ole merkitystä.

Se on juuri niin.

Se nostaa hänen tunteensa pintaan, joten sitä hän kaipaa.

Hän haluaa puhua lisää.

Silti on aika vaikea puhua sellaisesta kaikkien kuullen.

Se on totta. -Niin on.

Pitäisi olla enintään kolme. -Olet oikeassa.

Kun me kaikki olemme koolla, käydään useita keskusteluja.

Sinä hermostut ja huudat: "Hei, kerro se kaikille!"

Tomoaki näyttää sopeutuvan. -Kiva.

Siltä se näyttää. -Niin.

Mitä? -Omotesando?

Onko Huwei täällä?

Ilmoittautuminen.

Onneksi olkoon. -Kiitos.

Hän on ystäviensä kanssa.

Onnea matkaan, tohtori.

En tiedä muusta, mutta osaan motivoida ihmisiä.

Se johtuu draivista. -Niinkö?

Draivistako? -Päästä tohtoriksi.

Miten menee, Puyang?

No…

Tapasin yhden kiinnostavan.

Oi! -Mitä?

Näytä meille.

Haluan nähdä.

Vihreäpaitainen on Ryuki. Punapaitainen on Bomi.

Siis jompikumpi heistä. -Niin.

Vihreäpaitainen.

Punapaitainen.

Ai niinkö? Mutta toinen heistä on… -Bomi.

Miksi hän? Mistä tykkäät hänessä?

Ennen kuin tapasimme täällä…

Tunsitko hänet?

Kävimme syömässä kerran viime vuonna.

Oho! -Sinäkö lähestyit häntä?

Hän lähestyi minua.

Koska olet oikea saalis.

En ole. -Sehän on mahtavaa.

Hän on varmaan suosittu.

Ja sitten vuotta myöhemmin tapasimme taas Green Roomissa.

Eikö kumpikaan tiennyt?

Saimme tietää siellä. -Ihmettelitte varmasti: "Mitä?"

"Mitä sinä täällä teet?" -"Tämän täytyy olla kohtalo."

Eikö vain? Se tulisi mieleen. -Kyllä.

Tiedättehän niistä treffijutuista? -Aioinkin kysyä.

Kävimme kahdesti treffeillä. -Kahdestiko? Vau.

Hän viihtyy. -Kivoja.

Naiset innostuvat. Aivan mahtavaa. -Hänellä on hauskoja ystäviä.

Sanoin hänelle, että olin aiemmin kiinnostunut,

mutta nyt voin sanoa tykkääväni hänestä.

Jos olisin Bomi, olisin onnellinen.

Olisitko? -Joo.

Sairaan innoissani.

Mitä olet suunnitellut seuraavaksi?

Annan mukin ja…

Kun tykkää toisesta, mitä sen jälkeen tehdään?

Kun tykkään jostakusta, haluan vain olla hänen kanssaan.

Aivan. -Se on ainoa vaihtoehto.

Onko se? Onpa yllättävää. -Mitä? Eikö ole niin?

Eikö se ole yksinkertaista? Epäröitkö yhdessä olemista?

Minusta se tuntuu sitoumukselta meille molemmille.

Mietin vain sitä, missä määrin voimme oikeasti keskittyä toisiimme.

Sehän selviää vasta sitten kun viettää aikaa yhdessä.

Ehdottomasti. -Se on totta.

Eikö teidän pitäisi nähdä, jotta näette, pystyttekö oikeasti puhumaan asioista?

Kyllä pitäisi.

Nyt kun olemme erossa, mietin häntä enemmän, koska en näe häntä.

Sain muistutuksen siitä, miten paljon tykkään hänestä.

Kuten sanoit, vaihtoehtona on myös palata alkuun -

ja yrittää päästä yhteen.

Se on vaihtoehto. -Niin.

Ymmärrän, mutta haluan myös nähdä, missä määrin voimme puhua asioista.

Millaisia näkemyksiä Bomilla on ihmissuhteista?

Tämä olisi ilmeisesti ensimmäinen kerta.

Onko? -Mitä?

Ymmärrän, että ristiriitoja voi tulla,

mutta koska kokemus puuttuu, rakennamme tyhjästä.

Mahtavaa. -Hyvä juttu.

Siksi voit näyttää hänelle kaikenlaista. Hän voi aloittaa innolla, mutta…

Siksi määritit hänelle tietyn tason. -Niin.

Ymmärrän. -Aivan.

Voihan! -Hyvin sanottu.

"Määritit tietyn tason."

Hänen kanssaan voi siis keskustella. -Minusta kyllä.

Se on hyvä.

Jos voitte puhua asioista sitten kun tulee ongelmia.

Hänen kaikki ensimmäisensä…

Ne ovat sinun.

"Ne ovat sinun!" Nyt on aika. -Kiitos!

Mieti sitä judoheittona. -Heittonako?

Jos epäröit, toinen heittää sinut.

Hän on oikeassa!

Jos antaa mennä eikä epäröi, se vie parhaaseen lopputulokseen.

Sinun pitää rohkaistua.

Anna vain mennä.

Annankin. -Saat varmasti onnellisen lopun.

He puhuvat judotermeillä. -Vau.

Rakkauden judoheitto!

Tuo on…

Lopeta.

Se on jopa valaistu. -Tiedän.

Kuka tämän teki?

Olisi yksinäistä ilman häntä. -Se voi odottaa häntä.

Tietääkö kukaan Ryukista? -Hänellä on tänään koulua.

Kouluako? Vai niin. -Aivan.

Voi ei. -Taidan lukea sen.

"Tämän päivän vuorossa -

on Izaya."

Selvä.

Kenet hän valitsee? -Saa nähdä.

Mennään töihin.

Onko se William? Mene nyt. Vauhtia.

Pitäkää hauskaa.

Haluan ottaa kuvia. -Millaisia?

Nämä puolikkaat. Kun ne yhdistää…

Mahtuuko yhteen kuvaan? Hyvä. -Joo.

Sano: "Muikku!"

Onpa ahdas.

Kolme, kaksi,

yksi.

Päivää.

Pieni latte ja… -Yksi pieni. Aivan.

Kaksi pientä suklaamaitoa. -Kaksi.

Viedäänkö nämä yhdessä? -Sopii.

Selvä.

Anteeksi. Kiitos. -Ei hätää. Kiitos.

Hyvää jatkoa.

Kiitos teille.

Onpa kylmä. -Niin on.

Täällä ei ole ketään. -Katso.

Söpö. Otan kuvan.

Eikö näytäkin hyvältä? Katso. -Näyttää.

MYYNTI: 4 000 JENIÄ

He piirsivät sydämen.

He ovat hyvällä tuulella.

Kiva, että kolme alkuperäistä on paikalla. -Siitä on aikaa.

Nostalgista. Miten teillä on mennyt?

Hyvin. -Siitä on aikaa.

Meillä on varmasti paljon puhuttavaa.

Onko? Puhutaan sitten. -Puhutaan avoimesti.

Jutellaan.

Mistä jutellaan ensin?

Taeheon.

Hän oli suosikkimme. -Niin oli.

Voiko idolista syntyä aito rakkaus?

Aivan. Aloitetaan siitä. -Se sopii.

Mutta ennen kuin pääsemme siihen, minulla oli oma vuoristorataromanssi.

Alussa etsin romanssia.

Sen jälkeen halusin vain kannustaa kaikkia täällä olevia.

Mutta juuri kun ajattelin, että…

Kaksi miestä tuli. Sanoin sen ensimmäisenä päivänä.

Niin sanoit. -Totta.

Hän on tyyppiäni. -Aivan.

Hän vain ilmestyi. -"Vau!"

Hän teki noin. -Ilosta.

Häntä jännitti. -Niin jännitti. "Mitä teen?"

Olisinpa nähnyt sen. -Niin.

Autossa tunnelma oli tosi synkkä.

Kaikki innostus oli nollassa.

Mietin, mitä tekisin. Istuin tuolla.

Niin istuit. -Aivan.

Hän istui taakseni.

Hän lienee lentokoneessa. -Puoliltapäivinkö?

Luulin, että Kazuyuki tulisi puolenpäivän aikaan.

Saatko hänet kiinni? -En tiedä. Yritän lähettää viestin.

Kun hän teki sen… -Hän on tosi ovela.

Olin tietenkin ihan "häh?"

Sitä joutuisi toistelemaan. -Loputtomiin saakka.

Häkellyttävää.

Lopeta se. Lopeta!

Niinpä.

Haluan uuden autoreissun. -Totta.

Näytä enemmän, millainen olet.

Ja sinun pitäisi valita Taeheon.

Sitten sanot: "Näen sinut." -Sanonko, että keskityn häneen?

Tee se. -Niinpä.

Se ei ole vielä käynyt selväksi.

Se on vähän hankalaa, että Taeheon valitsi omalla vuorollaan Huwein.

Niin.

Mietin, että ehkä hän hakee sellaista. Enkä ole hänen tyyppiään.

Hän oli tapaillut lyhyttä miestä. -Hän sanoi aiemmin niin.

Olen seurustellut eripituisten ihmisten kanssa. Jopa 162-senttisen.

Et siis ole nirso pituudesta.

Tykkään sellaisista, joilla on selkeät piirteet.

Mietin silloin… -Sama.

"Sinulla on mahdollisuus!" -Aivan.

Pitää olla selkeät piirteet. Se olen minä. -Se olet sinä.

Mietin, että vastaan sitä. -Niin.

Kuten sanoit, ensimmäinen tavoite on sanoa: "Näen sinut."

Tarvitset sellaisen hetken. -Enkö vain?

Niin. Sinä seuraavaksi.

Aion kertoa kaiken. Sopiiko se?

Totta kai.

Olen täysin rehellinen.

Juttelit Huwein kanssa silloin Nisekossa.

Illalla. -Niin.

Minullakin oli tunteita Huweia kohtaan.

Aivan. -Kuten…

En tiedä. Tarkoitan, että sinäkin olet hyvännäköinen.

Elämässä ei tiedä.

Kuulitko, että sinäkin olet hyvännäköinen? Hän on tietysti.

Ei. -"Et sinäkään hassumpi ole."

Sinäkin olet hyvännäköinen. Elämässä ei tiedä.

Koskaan ei tiedä, miltä ihmisistä tuntuu.

Kun tulimme takaisin, kerroin hänelle.

Niinkö? -Pyysin hänet paikalle.

Mutta hän sanoi vain olevansa tyytyväinen.

Niin.

Sitten sinä lähdit.

Sen jälkeen menimme treffeille.

Nyt hän sanoi, että hän saattaa tykätä minusta.

Vai niin. -Hän sanoi ehkä tykkäävänsä minusta.

Se on nyt hänestä kiinni.

Se on totta. -Olen valmis.

Häntä on vaikea lukea. -Olen valmis milloin vain.

Tiedän, että se on hullua.

Mutta Huwei näkyi unessani viime yönä.

Olimme yhdessä lomalla ja nauroimme.

Olin onnellinen.

Hän ilmestyi unessa.

Aika kylmä päivä. -Ulkona oli kylmä.

Tämä on mukavaa. -Niin on. Tämä oli hyvä idea.

Todella hyvä. Kuin onnenkoru.

Tätä hän tarkoitti.

Pidän kuvan sinusta, ja sinä pidät minun kuvani.

Se näyttää hyvältä.

Miten liikuttavaa.

Juttelimme siitä jo reissussa, mutta mitä ajattelet tulevaisuudesta?

Oletko enemmän ahdistunut vai innostunut?

Innostunut, mutta…

Vanhempani -

ovat tiukkoja.

He eivät osanneet edes kuvitella, että heidän poikansa -

olisi tällainen.

Siksi se ei ole helppoa.

Mutta sinun kanssasi voin ehkä selvitä siitä.

Et ole nainen, jota vanhempani odottivat.

Mutta haluan kertoa heille, että olen onnellinen -

ja että he voivat olla rauhassa tulevaisuuteni suhteen.

Haluan kertoa heille, miten paljon välitän sinusta.

Haluan kertoa, miten paljon rakastan sinua, jotta he saavat rauhan.

Se ei ehkä ole helppoa.

Olet oikeassa.

Mutta se -

ei haittaa.

Vaikka se haittaisi, on rauhoittavaa tietää, etten ole yksin.

Niin.

Tiedän, että toinen on tukenani.

Jos he heittävät minut ulos, minä vain…

Voit jatkaa yrittämistä. -Totta.

Pääsemme tästä yli.

Minäkin uskon siihen.

Olisi kiva, jos joku sanoisi noin. -Todella.

Kiitos.

Tämä on tuntunut pitkältä ajalta. Se herätti paljon tunteita.

Tämä oli täysin uusi kokemus minulle.

Keskityin itseeni ja tärkeään ihmiseen ihan koko ajan.

Vaikka se tuntuu ajassa mitattuna lyhyeltä,

jokainen päivä oli täynnä kaikkea.

Siksi tämä aika tuntui hyvällä tavalla pitkältä.

Ymmärrän.

Monessakaan deittailuohjelmassa ei aleta miettiä tulevaisuutta -

tapaamisen jälkeen.

Yhteen päätyminen on maaliviiva.

Niin. Haluaisin nähdä, miten he hoitavat suhdettaan.

William oli huolissaan siitä, mitä hänen vanhempansa ajattelevat mieskumppanista.

Kaikilla on sama ongelma.

Siitä huolimatta William ja Izaya sanoivat selviävänsä siitä yhdessä.

Minusta se on aivan suurenmoista.

Sen kuuleminen ilahduttaa. -Todellakin.

Näiden huolien takia hän varmaan kaipasi varmistusta,

jotta hän kokisi varmuutta.

Sillä välin Bomi, Jobu ja Hiroya vaihtoivat kuulumisia. Mitä Taeheon teki?

Hän pelleili Jobun kanssa. -Mitä hän meinaa?

Jobu perääntyi jo kerran. Hän sanoi, ettei hän jaksa enää.

Ehkä Taeheon tunsi jääneensä yksin. "Hän lähestyi minua, mutta ei enää, ja se on…"

Prinsessaveto. -Hän on superprinsessa.

Se oli superprinsessaveto.

Se sai Jobun sydämen lepattamaan. -Kenen tahansa.

Joby haluaisi pyytää Taehonin jälleen autoon,

joten toivon, että Taeheon…

Ehkä hän tekee sen? -…alkaa muuttua pikkuhiljaa.

Sitten ne Huwein ihanat ystävät. -He olivat mahtavia.

Tykkäsin heistä, vaikka näimme vain vähän.

He käskivät Huweia tekemään sen heiton epäröimättä.

Hänen ystävänsä olivat mahtavia. -Loistava neuvo.

Huweilla oli huolia. -Niin oli.

Tämä on Bomin ensimmäinen kerta, joten Huwei ei tiennyt, miten kaikki etenisi.

Saimme tietää Huweista jotain syvällistä.

Hän selvästi luottaa Risakoon.

Se kävi selväksi. Molempiin. -Eikö vain?

Ne kaksi olivat mahtavia.

Haluaisin mennä heidän kanssaan baariin.

Mahtaako hän tulla tänään? -Niin.

Toivottavasti. -Siitä on jo kaksi yötä.

Ihan oikeasti.

En uskonut, että hän viipyisi näin kauan. Luulin, että pari tuntia.

Mitä? -Tervetuloa takaisin!

Tulin taas.

Onko hän tuon kuvan tyyppi?

Tervetuloa. -Entäs tuo?

Se on hän! -Kaikilla oli ikävä sinua.

Meillä oli ikävä.

Se oli mukana ruokailussa. Tervetuloa.

Tervetuloa. Kerro siitä.

Minä palasin.

Tervetuloa. -Tervetuloa takaisin.

Kiitos, että annoitte minulle niin paljon aikaa.

Missä kävit? -Mitä?

Sain tilaisuuden miettiä asioita.

Ehditkö käsitellä niitä?

Jossain määrin. -Se on hyvä.

Aion puristaa loput ajatukset kasaan tässä loppuaikana.

Sehän hienoa. -Kiva.

Se on hyvä.

Mitä?

Se on Huwei! -Huwei palasi!

Tervetuloa takaisin. -Olen palannut.

Kaikki ovat täällä!

Hiroya on palannut. -Hiroya palasi.

Olen palannut. Tervetuloa.

Samoin. Tervetuloa. -Tervetuloa.

Tervetuloa. Miten meni?

Oliko hauskaa? -Se oli hauskaa.

Ei sillä, että menit huviksesi.

Millaista se oli?

Kuin olisin palannut todelliseen maailmaan.

Tuntuu varmaan oudolta palata sinne tämän kaiken keskellä.

Milloin menit sinne?

Kolme päivää sitten. -Huwein lähtöpäivänä.

Ilmeisesti emme nähneet toisiamme. -Niinkö?

Niin. Sinun pitäisi petrata ajoitustasi.

Voitaisiin juhlia kaikki yhdessä.

Vaikka tänään. -Kaikki kymmenen.

Viimeinkin.

Juhlitaan. -Joo.

Kuulkaahan.

Mitä nyt?

No…

Minulla on tärkeää asiaa eräälle henkilölle,

joten sopiiko, jos poistun vähäksi aikaa?

Tietenkin.

Kiitos.

Mennään.

Nytkö? -Niin.

Tuletteko illalla? -Siis syömään.

Pitäkää hauskaa. -Nähdään.

Nähdään. -Hei sitten.

Taas lähtee porukkaa. -Ei voi mitään.

Saimme viimein kaikki kasaan, ja nyt te lähdette.

Niin käy, kun on kymmenen ihmistä. -Will näytti yllättyneeltä.

Hän ei luultavasti tiennyt. -Hänkään ei tuntunut tietävän.

Hei. -Mitä?

Ovatko reitesi kasvaneet?

Eivät ole.

Taisin vain kuvitella.

Oliko sinulla hauskaa? -Oli.

Tapasitko äitisi? -Tapasin.

Kauanko viivyit?

Pari päivää. Miksi kysyt?

Se vain tuntui lyhyeltä.

Tein sitä lyhyen. -Palasitko minun takiani?

Tulitko minun takiani?

Tulin. -Niinkö?

Eikä! -Hetkinen nyt!

Tämä on sanallista läheisyyttä, eikö? -Niin on.

Tänään on aurinkoista. -Aurinko paistaa.

Mahtavaa. Uskomatonta, että olemme taas Mashujärvellä.

Yllätys.

Viimeksi oli huono sää.

Tosi kaunis paikka. -Eikö olekin?

Järvi ei ole jäässä. -Ihan erilaista.

Hullua. -Täysin erilaista kuin viimeksi.

Emme nähneet mitään. -Yritin kovasti nähdä.

Katso tuonne. -Onpa upea.

Järvi on todella sininen. -Tosi kirkas.

Niin on.

Tänään… -Viimein pääsimme.

Halusin jakaa tämän näkymän sinun kanssasi.

Se tuli yllätyksenä.

Yllätinkö sinut? -Joo. Mutta hyvä, että teit sen.

Tämä on suoraan alkuteksteistä, eikö vain?

Niin onkin! -Olet oikeassa.

Hyvä havainto.

Ne kaksi! -Etsivä!

Se "da-da, da-da" -kohta.

Nyt on mennyt puolitoista kuukautta -

siitä, kun muutimme Green Roomiin.

Vielä nytkin muistan ensimmäisen päivän hyvin elävästi.

Kukapa olisi uskonut?

Niin.

En uskonut, että tänne tulisi se ihminen, josta välitin kolme vuotta sitten.

Ensin kaduin päätöstäni tulla tänne.

Mutta toisaalta -

mitä enemmän opin näkemään sen puolen, jota en nähnyt kolme vuotta sitten,

sitä enemmän vedit minua puoleesi,

ja tunteeni sinua kohtaan vahvistuivat vähitellen.

Mitä voimakkaammin tunnen toista kohtaan,

sitä enemmän jätän huomioimatta ympärilläni olevia asioita.

Olen pahoillani siitä.

Mutta päätin, että vaikka tästä ei tulisi mitään,

antaisin kaikkeni, jotta en katuisi -

ja hyväksyisin lopputuloksen, mitä ikinä tapahtuisikaan.

Sen jälkeen pystyin keskittymään sinuun koko sydämestäni -

ja kertomaan tunteistani.

Sillä välin tapahtui monenlaisia asioita.

Mutta kun kerroin, miltä minusta tuntui,

me juttelimme ja käsittelimme ne saman tien.

Mietin, että siitä muodostui tällainen side välillemme.

Ja kun näin sinun itkevän,

tiesin heti sanomattakin, että sinulla oli ollut tuskallisia kokemuksia -

ja että sinua oli satutettu aiemmin.

Siitä hetkestä lähtien -

halusin pysyä rinnallasi -

ja olla tukenasi.

Kiitos.

Uskon, että se oli kohtalo,

että tapasin sinut täällä.

Kiitos, että kohtasimme uudelleen.

Kiitos sinulle.

Se oli kohtalo, että tapasimme.

Nyt haluan lähteä täältä -

ja viedä tarinaamme eteenpäin.

Sen takia juuri tänään -

haluan lähteä kanssasi Green Roomista.

Lähdemme tänään.

Aivan. -Vau.

Oletko valmis?

Olen. -Niinkö?

Olen innoissani siitä, mitä tästä seuraa. -Totta.

En ole huolissani. -Kiva, että tunnet noin.

Kiitos. -Ei, minun pitäisi kiittää sinua.

Onneksi tapasimme taas.

Totta. -Se on kohtalo.

Niin onkin.

Viimein sain sanoa sen.

Etsin elämältäni -

ihmistä, jota rakastaa.

Tilanteesta riippumatta olet aina rehellinen minulle.

Ja kun tunnen sen, tiedän, että minua rakastetaan.

Kun lähdemme täältä,

toivon, että voimme ilmaista sen toisillemme sanoin.

Totta.

Vaalitaan tätä sidettä yhdessä.

Tervetuloa takaisin. -Olemme palanneet.

Tervetuloa. Sepäs kävi äkkiä. -Eikö vain?

Halusimme nähdä yhden paikan.

Kävimme vain ulkona.

Oliko kylmä? -Tosi lämmin.

Ei ollut yhtään kylmä. Vaihdamme nyt vaatteet.

Mennään nyt. -Nähdään.

Mikä siinä kestää? -Liian pitkään.

Hehän menivät vaihtamaan vaatteet.

He ovat aina myöhässä.

Will-Iza.

Will-Iza on myöhässä.

Häh? -Mitä?

Mitäs nyt?

Tänään me kaksi -

lähdemme Green Roomista.

Me lähdemme.

Tänään -

kerroin taas tunteistani Williamille.

Ja nyt haluamme viedä tarinaamme eteenpäin.

Siksi päätimme lähteä Green Roomista.

Harmittaa jättää teidät kaikki.

Se on surullista.

Kaikki ne illat, jotka vietimme yhdessä,

ovat minulle arvokas muisto.

Haluan siis kaikkien vaalivan -

jäljellä olevaa aikaa.

Teitä tulee ikävä.

Niin teitäkin.

Kiitos, Hiroya.

Kiitos.

Tulipa tämä yllättäen.

Paljon on tapahtunut.

Kiva, että tavattiin. -Niin minustakin.

Kiitos, Huwei.

Pärjäile. -Joo.

Toivon sinulle kaikkea hyvää.

Kiitos.

Kazuyuki! -Olet lähdössä.

Kiitos. -Ole onnellinen hänen kanssaan.

Tulee ikävä.

Pärjäile.

Älä itke. -Anteeksi.

Erotaan hymyillen. -Selvä.

Ei itketä. Saatetaan heidät hymyillen.

Itkettää, kun katson sinua.

En mahda sille mitään.

No, nähdään taas.

Nähdään. -Nähdään.

Onnea matkaan.

Kaikkea hyvää.

Voi ei.

Heippa! -Heippa!

Näkemiin!

Pärjäilkää! -Heippa!

Rakastan teitä!

Varmasti tulee vastaan hankalia ja tuskallisia asioita,

mutta uskon, että selviän niistä Williamin kanssa.

Haluan aina olla hänen rinnallaan hänen elämänkumppaninaan.

Haluan vaalia aitoja tunteita, joita me molemmat tunsimme täällä.

Haluan muistaa ne, vaikka tulisi ongelmia, ja päästä niistä yli.

Se on tavoitteeni.

21. MAALISKUUTA (MERKKIPÄIVÄ) KYMMENES KAHVILAVUORO

Vau! -Vau.

Olipa se liikuttavaa.

Onnittelut. -Upea päätös.

Jäähyväiset tulivat yllättäen. -Niinpä.

William ja Izaya päätyivät yhteen.

On siis olemassa rakkautta, joka rakentuu toistelemalla samoja sanoja -

jopa äärirajoille saakka.

Mietin ihan samaa.

Aikuisena ei enää jaksa sellaista.

On töitä ja muita juttuja.

Mutta koska he kävivät tämän prosessin läpi,

he voivat poistaa asioita yksi kerrallaan -

ja kohdata toisensa omana itsenään.

Miten hienoa, että tämä sarja mahdollisti sen.

Totta. -Niin on.

Se kohtaus Jobun kanssa kolahti. -Katkeransuloista.

Hän oli masentunut.

Hän oli urhea, kunnes he lähtivät, mutta sitten hän ei enää kestänyt.

Hän ei vihannut Williamia.

Hän oli syvästi rakastunut, joten tietenkin oli ristiriitaisia tunteita.

Se on totta.

He näyttivät saaneen tästä ystäviä loppuelämäksi.

Tuntuu kuin ensimmäinen luku olisi juuri päättynyt.

Heitä muistutettiin siitä, että loppu lähestyy.

Jääkää hyvästit.

Se kävi yllättäen.

Tekstitys: Minna Eronen