Original subtitles

Kaikki hyvin. En halunnut herättää.

Halusin saapua ajoissa.

Vähän kuin aloittaisit koulun.

Ei nyt sentään.

Kaikki hyvin.

-Tästä tulee hyvä päivä. -Niin.

Tiedän sen.

Tänään teet asemasi selväksi.

Taivas on sininen ja linnut laulavat.

Ei täällä, mutta ehkä jossakin.

Ihan varmasti.

Ei se niin kamalaa voi olla.

Se voi olla järkyttävää.

Ehkä hän on oikein mukava. Olen tavannut

-normaaleja amerikkalaisia. -Ainakin me

tunnemme Jonathanin.

Osaan lukea häntä.

-Osaatko? -Osaan.

Ei se mitään Tolstoin veroista ole.

Ei.

Moi.

-Hei. -Hei.

-Tänäänkö on se päivä? -Kyllä vain.

Päivä muiden muassa vain.

Niin.

Jatkamme normaalisti. Hän voi tarkkailla, jos haluaa.

Se on hänestä kiinni.

-Niin. -Aivan niin.

-Julia, hei. -Jonathan.

Kun tulin tänään...

Rauhallisemmin, Julia.

En ymmärrä mitään.

Julia, oletko kunnossa?

Mitä on tapahtunut?

En ole, koska...

Koetin kertoa hänelle.

Hei, Jonathan.

On hienoa tavata.

-Niin jännittävää. -Niin, hienoa.

MANAGERITOIMISTO

-Uskomatonta. -Törkeää.

Aivan odotettavissa.

Onko tämä tällaista joka aamu?

-Mahdotonta. -Hei, kaikki.

Anteeksi, jouduitte odottamaan.

Istuutukaa vain.

Voi sentään, istuinko paikallesi, Jonathan?

-Ei se mitään. -Olen pahoillani.

Ei se mitään, minä vain...

Hyvä on. Selvä.

-Ei, ei, ei! -Mitä nyt?

Ei hän voi tuonne istua. Tämä on väärin.

Hitto.

-Voi ei. -Ei se mitään.

-Mitä tämä on? -Syntymäpäiväsi on sama

-kuin Tuppence Middletonilla. -Onko?

-On. Ja Robert Mugabella. -Aivan.

Rannekoru!

Niin, no.

Ollie, tämä on aivan... Siis, tarkoitan... Ahaa, Kate Winslet.

Otit tämän lahjakaapista.

Ajattelin, että jos hän ei halua sitä,

-niin onnea, Misha. -Tämä on kaunis. Kiitos.

Ymmärrän, että tämä voi tuntua oudolta.

Uudet kasvot pöydän ympärillä, uusi ääni,

mutta se ei ole tämän tarkoitus.

Minun tehtävänäni on auttaa ja tukea teitä

kaikin tavoin.

Minun on opeteltava miten.

Aivan niin.

Ehkä voisin kertoa meidän näkökulmastamme...

Toki. Halusimme jakaa kanssanne jotakin,

jolla voisimme mielestäni juhlistaa tätä uutta alkua.

-Selvä. -Ajattelimme, että ehkä...

-Phoebe Dynevor. -Phoebe Dynevor?

-Toki. -Siinäkö se?

Siinäkö kaikki?

Ehdottomasti.

Miten juhlisimme tätä paremmin

kuin värväämällä Bridgertonin tähden?

No, siinä on yksi ongelma,

nimittäin hänellä on jo tiiminsä.

Dean Street Management.

Aivan. Kevin, kerro sinä siitä.

Olemme käsittäneet,

-että... -Anteeksi.

-Olen pahoillani, mutta... -Aivan, anteeksi.

Tässä on Kevin.

-Hei. -Kevin on koko maailman

-paras assistentti. -Se tuskin on totta.

Jokainen tarvitsee oman Kevinin.

Olemme käsittäneet, että Phoebe ei ole tyytyväinen

Dean Streetiin.

Haluan vain varmistaa.

Phoebe etsii siis uutta agentuuria.

-Mahdollisesti. -Ehkäpä.

-Vai mitä? -Niin.

-Pointtini on, että... -Sillä ei ole merkitystä.

Ei ole mitään väliä, miltä hänestä tuntuu.

Me emme varasta asiakkaita.

-Ei tietenkään. -Emme tee sellaista.

Aivan. Mutta tavoitteemme on kasvattaa

tätä yhteistä yritystä, vai mitä?

-Emme halua joutua supistamaan... -Supistamaan?

Tämä voisi olla hauska tehtävä jollekin teistä.

-Aivan. -Olemme nyt matkalla

ja jollakin tapaa

pääsemme vielä lähtöviivalle.

Lähtöviivalle?

Aivan niin.

Olemme niin innoissamme.

Niin olemme.

Loistavaa, muru. Kiitos, Cece.

Marcus, tässä on Zoe Spencer.

Zoe, hauska nähdä sinua.

Niin.

Voinko sanoa yhden asian?

Clara on aivan uskomaton hahmo.

-Eikö olekin? -Rakastan häntä.

Niin minäkin.

Hahmo perustuu itse asiassa isoisoäitiini.

Herranjestas, todellako?

-Oliko hän sodassa? -Oli.

Tutkanhallinnassa.

Nyt rakastan häntä vielä enemmän.

-Hahmoa siis. -Niin.

Rakastaisin varmasti isoisoäitiäsikin.

-Onko hän yhä elossa? -Valitettavasti ei.

Ei tietenkään. Anteeksi.

No, mitä jos aloitettaisiin?

Sopiiko?

Ehdottomasti.

Selvä, hienoa.

Esitän Davidia.

Jos haluat puhua suoraan minulle, se olisi hienoa.

Näytä oma versiosi.

-Aivan. Kiitos. -Hienoa.

Anteeksi.

Haluan tehdä tämän.

Minun on pakko. Tiedät sen, jos rakastat minua. Katso minuun.

David, älä käänny pois. Katso minuun.

Tämä on tietenkin uhkaus.

Tämä on testi.

Kuka tuo minulle Phoeben?

Tai muuten joku ammutaan.

Tämä on naurettavaa.

Kunpa hän lakkaisi hymyilemästä.

-Niin. -Se on kammottavaa.

Ketään ei eroteta. Luottakaa minuun.

Valitettavasti totuus on,

ettet voi luvata yhtään mitään.

Sehän nähdään, vai mitä?

Niin nähdään.

Keskustellaan siitä, miten vastaamme.

Ei ole mitään keskusteltavaa.

Meidän on pidettävä yhtä, muuten voimme saman tien luovuttaa.

No, siinä tapauksessa...

-Hei. -Moi.

Onko teillä riisimaitoa?

-Riisimaitoa? -Niin, Kirstenille.

En löytänyt sitä aiemmin.

Riisimaitoa?

-Ei. -Ei tietenkään.

-Anteeksi. -Selvä, hienoa.

Kiitos, kaverit.

Riisimaitoa?

Ihan selvyyden vuoksi,

kukaan ei lähesty Phoebea.

-Aivan. -Aivan.

Sinä kerrot hänelle.

Tietenkin. Niin.

Hyvä.

Anteeksi. Mitä on tekeillä?

Minun täytyy nähdä Kirsten.

-Se on tärkeää. -Tämä on minun pöytäni.

-Ehkä voisit... -Ei!

Jessus!

Tuo on Davidin koti.

-Selvä. -Hän asuu siinä.

Älä koske siihen.

Älä tee sitä.

Selvä.

-Oikea puoli alemmas. -Vielä?

Liikaa, takaisin, niin, vähän takaisinpäin.

-Tässä? -Siinä. Hienoa.

Miltä huoneen vaihtaminen tuntuu?

-Hyvältä. -Tämä sopii sinulle paremmin.

Unohdin jotain, palaan pian.

Selvä.

-Moi. -Niin?

Halusin vain kysyä Jonathanilta jotakin.

Jonathan on kiireinen.

Tuossahan hän on.

-Hei. -Hei vain.

Onko sinulla hetki aikaa?

Olen aika kiireinen.

Tiedän sen.

-Tuota... Minulla on käsikirjoitus. -Käsikirjoitus?

En ole kirjoittanut sitä. Voisitko lukea sen?

Se on todella hyvä.

Haluaisin kuulla mielipiteesi,

-sillä itse asiassa... -Ei juuri nyt.

Selvä.

Anteeksi. Ehkä jonakin toisena päivänä. Ei juuri tänään.

-Niin. Aivan. -Selvä... Oliko muuta?

Ei, ei muuta.

Selvä, hyvä.

-Hän on hyvin kiireinen. -Niin.

-Unohdin tämän, anteeksi. -Mitä?

Tämän.

Aivan, hienoa.

Ehkä jonakin päivänä sytytät sen.

Niin, niin.

Nitoja. Upeaa.

Hän ei tekisi niin.

Hän hymyilee liikaa.

Ei silti.

Hän vain merkitsee reviiriään.

Jos hän aikoisi erottaa jonkun...

-Dan! -Tiedän,

mutta jos niin kävisi, se ei olisi Jonathan eikä Stella.

-Ei niin. -Eli...

se olisi toinen meistä.

Niin.

Eli varmaan sinä.

Aivan. Tai sinä.

Päivää, Stella Hart täällä.

Haluaisin varata ajan tohtori Winterslow'lle, kiitos.

Kyllä se onnistuu.

Pääsisinkö aikaisemmin? Ei asialla mikään kiire ole.

Luulisin ainakin, ettei ole.

Haluaisin vain hänen mielipiteensä, en muuta.

Kiitos.

Kiitos.

Niin, saavuin juuri.

Hei, täällä Phoebe Dynevor.

Valokuvausta varten.

Yläkerran vastaanottohuone.

Vastaanottohuone. Kiitos.

Nähdään sitten.

Ei.

Hulvatonta. Ei niin.

Onko tämä uusi?

Aikatauluun on tullut muutoksia.

-Siirsin muutamaa asiaa. -Selvä.

Paljon ihmisiä...

Tänä iltana otat yhteyttä LA:n toimistoon kuudelta.

Sen jälkeen puhut Universalin kanssa,

joka kestää korkeintaan puoli tuntia.

Sitten pidät teetauon,

ja sen jälkeen puhut Shonda Rhimesin kanssa.

En tarvitse puolta tuntia teehen.

Voin sopia siihen jotakin.

Niin voit.

-Jonathan. -Hei.

Ehtisimmekö vähän jutella?

-Ehdottomasti. -Ehkä kahdestaan?

Toki.

Aivan.

Minun pitäisi varmaan sanoa asiani suoraan.

Totta kai.

Olemme keskustelleet asiasta emmekä aio

tavoitella Phoebe Dynevoria asiakkaaksi.

Aikaisemmin mainitsemistamme syistä.

Tiedät varmasti, mitä olet tekemässä.

Niin tiedän.

Olisi hienoa, jos pohditte vielä asiaa.

-Olemme jo pohtineet sitä. -Aivan.

Teimme sen jo.

Hyvä on.

Jännittävää.

Laitan merkinnän

kaikkien kalenteriin perjantaille kokousta varten.

Kokousta? Mitä? Hetkinen? Miten helvetissä?

Ette olleet jakaneet kalentereitanne verkossa.

Jakaneet kalentereita?

-Korjasimme sen. -Kalenterini on minun.

Minun. Minua varten.

Nyt kaikki muutkin näkevät sen.

Se toinen asia, josta puhuimme?

Toinen asia?

On UWT:n käytäntö, että emme

pidä listoilla turhia asiakkaita.

Joten voisitte käydä listanne läpi ja...

Hetkinen nyt.

Kiitos vain. Kaikella kunnioituksella,

olemme tehneet työtämme jo pitkään ja päätämme itse,

keitä asiakkaamme ovat.

Siitä ei päätä kukaan muu.

-Selvä. -Totta kai. Voi sentään,

rakastan sitä, miten ajattelet.

Todellakin. Ihan täysillä.

Palauta se.

Selvä...

Jutellaan pian.

Selvä, heippa.

-Hei! -Moi!

Hugo, vai mitä?

-Anteeksi. Oli pakko käydä kylppärissä. -Aivan, joten...

Ihanaa tavata.

Samoin.

Näyttää jännittävältä.

No, asia on niin...

Katselin jo näitä.

Pidän niistä paljon.

Ne ovat hienoja.

Kerrotko, mitä ajattelet?

Toki. Tuota...

No, tämä on punainen pusero.

Pidän siitä... koska se on punainen.

Verrattuna muihin puseroihin, tämän sitä jopa voisi

ottaa mukaansa. Se on Valentinon.

-Phoebe. -Niin?

Olen pahoillani.

Liikenne on aivan kaaoksessa.

-Tuota... -Hugo.

Stylisti. Anteeksi, että jouduit odottamaan.

Ahaa.

Oletko sinä stylisti?

Olen.

Kuka minä sitten olen?

Mietin ihan samaa.

-Niin. -Niin.

-Hei. -Moi.

Onko nyt hyvä hetki?

-Onko kyse... -On.

Sulje ovi!

Hitto vieköön.

Ei huolta. En ole kertonut kenellekään.

Mitä kuulit?

Kyselin vähän.

En sanonut, kuka olin.

Ilmeisesti Phoebe on hyvin onneton Dean Sreetillä.

Hän ei pidä heidän projekteistaan.

-Uskomatonta. -Häntä käytetään hyväksi.

Mitä pellejä.

Aivan.

-Mitä muuta? -Niin.

Ilmeisesti hän käy joka aamu juoksemassa

-Hampstead Heathissa. -Hienoa.

-Niin. -Hittolainen.

-Miksi... -Luojan tähden,

miksi heidän pitää aina juosta?

-Hei! -Niin, hei.

Hitto! Miten koe-esiintyminen meni?

-Mielestäni hyvin. -Tietenkin meni. On kyse sinusta.

Marcus on loistava.

Hän on mukava.

-Hienoa. -Hän vei minut lounaalle

ja juttelimme osasta.

-Hän vei sinut lounaalle? -Niin.

Kahdestaan vai...

Me kaksi vain.

Heillä on vielä muitakin,

mutta hän oli tosissaan.

Hän soittaa sinulle huomenna.

Hienoa.

Soittaako hän? Vai sanovatko ohjaajat vain niin?

-Kyllä hän soittaa. -Hän vei minut lounaalle.

-Aivan, kerroit jo. -Tiedän.

Anteeksi. Olen aina tällainen.

-Enkö sanonutkin, että pärjäisit? -Niin sanoit. Totta.

Kiitos, Dan.

Kiitos. Kiitos.

Anteeksi, milloin tämä saapui?

En ole varma. Vaihdoin lehdet, kun tulin koe-esiintymisestäni.

Selvä.

Se meni muuten hienosti.

Vittu!

Kaikella kunnioituksella,

saippuaoopperasi ei ole mitään ilman Jordan O'Connoria.

Ei vaikuta hyvältä.

He tappavat Ryan Swanin.

Äitini suosikin.

Hänen sydämensä murtuu.

Ryan oli mukana alusta asti.

Hänellä on pakkomielle Greenfield Roadiin.

Hän ei tarvitse tätä. Hän on herkässä tilassa.

Hän lähtee.

Ei. Jonathan.

Aivan. Mitä ajattelinkaan?

-Tämä on niin tyypillistä. -Jonathanilta?

-Ei, Jordanilta. -Jordanilta, niin.

On kyse aina hänestä.

Jordan O'Connorilla on ongelmia.

Hän heitti joskus kahvia juoksijan päälle.

-Hitto. -Se oli kylmää.

Aivan.

Siksi hän heittikin sen.

-Niin. -Sen jälkeen

hän heitti kerran kuumaa kahvia toisen juoksijan päälle.

Ahaa.

-En tiedä, miksi. -Niin.

Jatka unelmointiasi! Hyvästi!

Jonathan parka.

Niin.

Niinpä.

Ymmärrän. Aivan, mutta Ryan,

juuri sillä hetkellä hän ei...

Olen aivan samaa mieltä.

Tehdään sitten niin. Soitan Ryanille,

juttelen hänen kanssaan...

-Niin? -Tämä on naurettavaa.

Tiedän sen.

Kello on lähes yhdeksän.

Saat kyllä lähteä.

Ja sitten merkitään muistiin, että lähdin ensimmäisenä?

Anteeksi, toinen puhelu.

Ei, Jonathan...

Dan, hei.

-Saammeko me koskaan lähteä? -Luojan tähden!

Jos minulla olisi vielä yksi päivä aikaa, voisimme puhua...

-Hei vain. -Hyvää yötä, Dan.

Aivan, hyvää yötä. Oletko lähdössä?

Ajattelin mennä kotiin.

-Aivan. Niin. -Tule, Mathias. Nähdään huomenna, Dan.

Niin. Nähdään.

Niin.

Niin. Huomenna. Olemme täällä varmaan vielä

toiset kolme tuntia.

Selvä, Misha Virani, tänään on sinun päiväsi,

joten saat päättää, minne menemme.

-Enpä tiedä. -Mennään karaokeen!

Karaokeen?

Eikö Skotlannissa ole karaokea?

-Minä sovin sen. -Selvä. Hyvä!

-Misha. -Hei.

Moi. Miten voit?

Hyvin. Kiitos. Olen vähän hiprakassa.

Selvä. Hyvää syntymäpäivää.

-Kiitos. -Ovatko nämä juhlat?

En oikein tiedä, ovatko.

Ymmärrän kyllä, älä huoli.

Onko se partaveikko täällä?

-Kuka? -Poikaystäväsi.

Onko hän yksi heistä?

Mikä poikaystävä?

-Selvä. -Ei sellaista ole.

En ymmärrä.

Mitä jos soitan sinulle,

ja voimme jutella...

Sopii. Soita minulle.

Mukavaa syntymäpäiväjuhlaa.

Hyvää syntymäpäivää, Misha.

-Luke. -Moi, Luke.

Mikä on paras karaokebiisi?

Olemmeko yhä menossa?

Varasin meille kopin Vocal Chordista.

Ehkä "I Want To Dance With Somebody"?

Lauletaan se duettona, jooko? Tule, mennään!

Tällä menolla nukun iltapäivään.

Aivan.

Milloin hän edes syö?

Ehkä hän kotona sammuttaa moottorinsa.

Puhutaanko jostakin muusta?

Selvä. Puhutaan.

-Mitä sinulle on tapahtunut? -Mitä?

Yleensä haen tässä vaiheessa takkini.

Ei minulle ole mitään tapahtunut.

-Miten niin? -Voi helkutti.

-Mitä? -Margaux Martorana.

-Mitä hänestä? -Ei mitään, hienoa.

Olen iloinen puolestasi.

No, kiitos vain.

Hän on nyt Pariisissa.

Hän on poissa, joten...

Ihmissuhteet ovat kompromisseja.

Et saa enää jännittää, mistä heräät aamuisin,

mutta saatkin jäädä kotiin katsomaan Bake Offia,

ja päättää yhdessä ketä vihaatte.

-Jessus. -Niin.

Mitä teit viime lauantaina?

Margaux teki pinaattipiirakkaa ja minä katselin.

No niin.

Millaista se oli?

-Mahtavaa. -Mitä minä sanoin?

Eli jännitystä tai piirakkaa?

Juuri niin.

Tarvitsen lisää.

Samanlaisen?

Tietenkin.

Äiti, en voi. Mitä minä voisin tehdä?

En tiedä.

Olen vain assistentti.

Keksit kyllä keinon. Olet nerokas.

Ohjelma ei ole sama ilman häntä.

Äiti, menen nukkumaan. Ei ole enää syntymäpäiväni.

Muista juoda tai sinulla on aamulla päänsärky.

Kyllä, äiti.

-Rakastan sinua. -Samoin sinua.

-Heippa. -Heippa.

PELASTAKAA RYAN SWAN!

-Hei. -Huomenta. Moi. Tuota...

Varo!

Olen niin pahoillani tästä.

Ei huolta.

Ei tämä mitään.

Kiitos, että soitit ambulanssin.

Jos olet kunnossa, minä voin varmaan...

Halusin vain sanoa...

Tämä on niin outo sattuma.

Uskotko kohtaloon?

En oikeastaan.

Tämän täytyy olla merkki.

Juoksit kylläkin juuri päin puuta.

Tarkoitan, en tiedä miten sanoisin tämän,

-mutta olen agentti. -Agentti?

-Niin. -Ai salainen agenttiko?

Ei, näyttelijöiden agentti.

Hetkinen, anteeksi.

Seurasitko minua?

-En suinkaan. Olin vain puun takana. -Mitä?

Pyydän vain 30 sekuntia.

Olet uskomaton lahjakkuus. Sinun kuuluu olla onnellinen.

Sinun pitää saada tehdä, mitä haluat.

Olet Phoebe Dynevor.

Tiedän sen.

Minä on pakko sanoa...

Anteeksi, tämä on vähän outoa.

-Niin on. -Jessus.

Ei, ei, ei.

-Oletko kunnossa? -Mitä sinä täällä teet?

Olen hätäyhteyshenkilösi.

Ei se haittaa.

En tiennyt, että...

Minä itse asiassa soitin.

Aivan.

-Anteeksi, mitä vittua? -Hei.

Tunnetteko te toisenne?

Tunnetteko te?

Te tunnette?

Tämä on vain sattumaa.

Nyt on paljon sattumia meneillään.

Oletteko samasta agentuurista?

-Hassua, vai mitä? -Uskomatonta.

Tiedän.

-Mikä agentuuri? -Ai mikä?

Haluan varmistaa, etten koskaan mene sinne.

Meidän ei varmaan kannata...

Nightingale Hart.

Selvä. Hyvä. Hienoa.

-Nightingale Hart? -Niin.

"Nightingale" niin kuin "Jonathan Nightingale"?

-Niin. -Niin. Miksi?

Kiitos, Julia. Hienoa.

Mikä helvetti tuo on?

Wieniläinen struudeli.

Kristus!

Ehkä pitäisit siitä.

Kiitos, Julia.

Juu.

-Simon Gould soitti. -Simon Gould?

Hän ei päässyt koe-esiintymiseen,

koska hän meni väärään sairaalaan.

Väärään sairaalaan?

Hän kuulosti kiihtyneeltä. Hän haluaisi puhua kanssasi.

Selvä. Kiitos vain.

Kun aloitat tilasi savutuksen,

toista samalla perässäni: "Menneisyyteni ei määrittele minua,

-"tämä on uusi alku." -Menneisyyteni ei määrittele minua.

Tämä on uusi alku.

VASTAA HETI!

Moi. Niin, totta kai.

Ei. Vittu!

-Mitä? -Ei, ei, ei.

Mitä on tapahtunut?

VETOOMUS - PELASTAA RYAN SWAN!

-Voi luoja. -Mitä minä nyt teen?

Tämä on aivan mahtavaa.

Jonathan raivostuu.

Tiedän sen.

Hän ei tarvitse tätä.

-Yritin vain auttaa. -Miksi?

-"Miksi?" -Se on minun hommani.

Minun työtäni.

18 755 ALLEKIRJOITUSTA

Toimistossa on koira?

-Niin. -En edes halua tietää.

Minä hoitelen sen.

-Ehdottomasti. -Selvä.

Hienoa.

Hienoa.

Hienoa, hienoa.

-Päivää. -Simon, hei. Tässä Jonathan.

Jonathan, hei.

-Hienoa kuulla sinusta. -Aivan.

-Miten voit? -Hyvin. Kiitos.

Tiedän, miksi soitat.

-No... -Olen todella pahoillani.

-Aivan. -Totuus on, etten ollut nukkunut.

Halusin todella tämän osan,

mutta en osannut lukea ohjeita.

-Itse asiassa... -Onko sinulle koskaan

käynyt niin, etteivät silmäsi toimi?

En soittanut vain koe-esiintymisen takia.

Oletko löytänyt uuden koe-esiintymisen?

-Tuota... -En ansaitse sitä.

Niin, tuota.

Asia on niin, että... Halusin puhua kanssasi,

eikä tämä ole helppo aihe.

Muruseni.

Nyt on varmaan oikea aika tälle.

Jossakin vaiheessa on aika alkaa pohtia

onko jo tehnyt kaikkensa asiakkaalleen.

Siinä tapauksessa on aika keskustella...

No, ehkä asiakkaalle olisi parempi aloittaa alusta jossakin muualla.

Kuten sanoin, aihe ei ole helppo.

Simon?

-Simon? -Olen ollut niin onnekas.

Onnekkaampi kuin tiedätkään.

-En voi kiittää sinua tarpeeksi. -Tuota...

Tai isääsi, tietenkään,

-ihanaa Richardia. -Niin.

Lupaa, että pidät huolta itsestäsi. Lupaa minulle se.

Lupaan. Tietenkin.

Jonathan Nightingale.

Aivan. Niin. Anteeksi?

Miten niin? Mikä adressi?

Olen pahoillani. Yritin vain auttaa.

-Auttaa? -Niin.

Tiedätkö, mitä olet tehnyt?

Minä ja Ollie puhuimme siitä...

-No, sehän... -Ajattelin, että ehkä jos he näkevät,

miten merkityksellinen hahmo on...

Olet Rebeccan assistentti, et minun.

-Niin. -Nimeni on yhä oven yläpuolella.

En aio puolustaa jotakin,

-josta en tiedä mitään. -En tee tätä toiste.

Et teekään.

Poistan sen.

-Älä. -Älä?

Älä vielä. Katsotaan, miten käy.

Mutta tämä ei voi jatkua.

-Voi luoja. -Kyllä.

Potkut olivat jo näin lähellä.

Haistoin sen hänen silmissään.

Tiedätkö, miksi häntä ei erotettu?

Miksi?

En saa kertoa. En voi.

Mitä? Nyt sinun on pakko.

-Et saa kertoa kenellekään. -Tiedän.

No miksi?

Se johtuu hänen isästään.

-Isästään? -Niin. Hän on Jonathanin asiakas.

Miksei hän ole kertonut?

-Hän ei voi. Hän on... -Hän ei voi?

Voi luoja. Hän on avioton lapsi.

-Kenen lapsi? -Lupaa...

Lupaan. Kerro, kenen.

David Tennantin.

-Kenen? -David Tennantin.

Ollie? Ollie?

Onko sinulla hetki aikaa?

Kristus. Mitä helvettiä sinulle tapahtui?

Ymmärränköhän nyt oikein.

Me sovimme, ettemme lähesty häntä.

-Niin. -Niin.

Me kaikki yhdessä.

Ja sitten te molemmat...

Tapaamisemme oli sattumaa.

Minä törmäsin häneen.

Törmäsit puuhun.

Asia on niin, että kun kerroimme

-agentuurin nimen, jotain tapahtui. -Mikä tämä on?

Hän sanoi, että puhuisi vain sinulle.

-No, tuota... -Ei tuota ilmettä.

-Mitä ilmettä? -Tuota ilmettä,

kun asiat menevät suotuisasti.

Tuolta hän minusta aina näyttää.

Ei. Ei silti käy.

Se ei ollut hassumpi suunta,

mutta en silti suostu...

Niin.

Aivan.

Assistenttini Kevinin olisi jo pitänyt soittaa.

Haluaisin siis ehkä poistaa...

-Hei, Stella? -Niin, hyvää yötä.

-Ennen kuin menet... -Niin?

On kyse koirasta...

"Koirasta?"

Kirsten ei hyväksy koiria.

-Ei hyväksy? -Yksityiskohdilla ei ole väliä,

mutta hän ei voi olla samassa tilassa.

Selvä.

Sinun varmaan pitäisi tietää.

Niin. Hänelle tulee sitten varmaan aika vaikeaa?

Hei. Oletko lähdössä?

Olen.

Selvä, eipä mitään.

Tämä on naurettavaa.

Minulla on vielä tekemistä.

Elämä on liian lyhyt.

-Niin. -Liian lyhyt.

Voi herranjumala.

Ei hätää, harjoitus vain.

-Anteeksi? -Harjoitus vain.

-Selvä. -Tiedän. Turhauttavaa. Tännepäin.

Mikä tuo on?

Menen huomenna lounaalle

Phoebe Dynevorin kanssa.

-Anteeksi? -Sanoin,

että menen lounaalle Phoebe Dynevorin kanssa.

-Mahtavaa, Jonathan. -Anteeksi?

Mahtavaa, Jonathan.

Pidetään tämä vielä salassa.

Pidetään mitä?

Tämä vielä salassa.

-Toki, miten vain haluat. -Hienoa.

Sinun pitää sanoa jotakin.

Olet kotona vasta kymmenen jälkeen.

-Nyt on siirtymävaihe. -Sinulla on elämä.

-Kyllä tämä tästä. -Tai minulla on,

vaikkei sinulla olisikaan.

Asiat normalisoituvat kyllä.

Pääsethän sinä tänään kuitenkin?

-Tänään? -Niin.

-Tietenkin. -Herran tähden.

Tätä minä tarkoitan.

Kuinka usein vanha opiskelijani esittää Giselleä?

Niin, Giselleä.

Jopa Luke tulee ja hän vihaa balettia.

Tämä on täydellinen tekosyy.

Olet siis kotona kuudelta?

Kyllä, kuudelta.

Hienoa.

Puhelimesi soi.

Onko Marcus soittanut?

-Ei. Ei vielä. -Arvasin tämän.

-Tiesin, että näin käy. -Joten soitin hänelle itse.

Soitit hänelle?

Sanoin, että sinun täytyy jo tietää.

-Ja? -Miten niin "ja"?

Sainko osan?

Totta kai sait. Olet loistava.

Kiitos.

-Phoebe. -Hei.

Anteeksi, olen myöhässä.

-Minä olin etuajassa. -Hienoa.

Mukava vihdoin tavata.

Tämä on minulle niin jännittävää.

Tiedän, että olemme töissä, enkä tiedä, mistä pidät,

mutta täällä on aivan taivaallisia bellinejä.

Hienoa.

Kuulet tämän varmasti usein,

mutta sanon sen silti.

On jännittävää, kun kaltaisesi lahjakkuus

yhtäkkiä räjähtää julkiseen tietoisuuteen, olet ansainnut sen.

-Hyvin kauniisti sanottu. -Ei suinkaan.

Muistutat minua juuri siitä,

miksi halusimme tälle alalle.

Et ehkä muista tätä,

mutta olin esityksessäsi Guildhallissa.

Muistan kyllä.

Tulevaisuutesi oli ilmeinen jo silloin.

-Niinkö ajattelit? -Ehdottomasti.

En halua mennä asioiden edelle, mutta on uskomattoman jännittävää

ihan vain kuvitella,

että voisin jotenkin olla osa uraasi.

Kippis.

-Selvä, tuota... -Mikä tämä on?

Se on kuva minusta Guildhallin julkaisussa.

En oikein erota, mitä...

Siinä lukee: "Puhelin. Autotalli. Hiukset. Kengät. Juustoa?" Mikä ehkä tarkoittaa,

että halusit juustoa. Tai sitten vain pohdit juuston käsitettä.

Ja yläreunassa on nimi.

Anteeksi, mistä sait tämän?

En mistään.

Löysin sen istuimesi alta esityksen jälkeen.

Tiesin, missä istut.

Itkin, kun luin sen.

-Phoebe, minä... -En ole täällä kostamassa,

mutta halusin, että tiedät.

Halusin kertoa, miltä minusta tuntui.

Ehkä kenenkään toisen

nuoren toiveikkaan tytön ei tarvitse

tuntea oloaan sellaiseksi.

Ihmiset, joita sinulla on valta satuttaa eniten,

koettavat myös miellyttää sinua eniten.

He vain haluavat tulla huomatuiksi, kuten minä halusin.

Tiedän sen nyt.

Halusin varmistaa, että sinäkin tiedät sen.

Joten...

Olet oikeassa, nämä ovat mahtavia.

No, tämäpä oli hauskaa.

Kiitos.

Kiitos, että tapasit minut.

Oloni on nyt parempi.

Anteeksi. Saanko pitää tämän?

Saat. En tarvitse sitä enää.

Tässä. Ole hyvä. Mikä tämä on? Mikä?

Ei tämä haittaa. Oikeasti.

Kultaseni.

Hänen on pakko tavata sinut.

En olisi saanut ilmestyä näin.

Et niin, et noin viskinhuuruisena.

-Halusin tuoda tämän. -Mikä se on?

Muistatko? Savoy Grill, 1987.

-Niinkö? -Richard vei meidät syömään

-näyteltyäni Kirsikkapuistossa. -Niin.

En koskaan unohda sitä, meitä kolmea. Signeerasitte sen molemmat.

Ajattelin, että pitäisit siitä.

Kaikki oli silloin edessämme.

Niin oli.

"Aika oli täynnä lupausta onnesta, jonka jälkeenpäin ymmärtää

"olleen juuri itse onnellisuutta." F. Scott Fitzgerald. Luulisin.

-Stella... -Oletko jo terve?

-Terve? -Olit kuulemma sairas.

Aivan. Koetan pysyä terveenä.

Olin onnekas.

Luojan tähden, pysy terveenä.

Elä elämääsi.

Kultaseni Stella...

-Kuule, Simon... -Oletko kunnossa?

-Kyllä olen. -En usko, että kestäisin, jos...

Emme puhu nyt minusta,

vaan sinusta. Ja Richardista.

Hän uskoi sinuun.

Olen niin pahoillani.

Minulla on nyt hieman vaikeata.

Joka tapauksessa, ajattelin, että pitäisit siitä.

-Minäkö? -Ehdottomasti.

Olet ainoa meistä, joka on enää täällä jäljellä.

Mitä ihmettä oikein höpötät?

Kyllä, se onnistuu. Toki.

Anteeksi, Jordan. Hetki vain.

-Missä Jonathan on? -Hän ei ole täällä. Voinko auttaa?

Kuka sen vitun adressin aloitti?

Jonkun täytyy tietää.

Miten kehtasit julkaista kuvan Ryan Swanista ilman lupaa?

-Yritin vain auttaa. -Hei, Jordan.

-Onko kaikki hyvin? -Adressin aloitti joku

typerä harjoittelijasi.

-Tiesitkö? -Hän ei ole harjoittelija

eikä hän ole typerä. Puhutaan huoneessani.

Oletko nähnyt sen kuvan?

-Olen. -Minulle nauretaan.

Näytän epätoivoiselta. Ihan kuin tarvitsisin Greenfield Roadia.

Se on kiistanalaista.

Nyt joku typerä tyttö saa minut näyttämään idiootilta.

-"Typerä tyttö"? -Mitä oikein puuhaat?

Hänen ansiostaan sinulla on vielä ura.

Saisit kiittää häntä.

Päästä irti, olen Ryan Swan.

Olet Jordan O'Connor.

Se juuri onkin ongelma.

-Jonathan! -Vittu!

Saatte kuulla Ryan Swanin lakimiehiltä.

Painu helvettiin, Jordan, luojan tähden.

-Oletko kunnossa? -Olen.

-Sinä erotit Simon Gouldin. -Luojan tähden, Stella.

-Miten kehtaat? -Ei nyt.

Mitä on tekeillä?

-Ei mitään. -Miten Phoeben kanssa meni?

-Mitä? -Ei, hitto.

-Odota hetkinen. -Ei.

Yritin vain siivota heidän sotkuaan.

Toivottavasti teitä hävettää.

-Stella... -Pelkäättekö te häntä?

Siitäkö tässä on kyse?

"Kirstenin kokous?"

Mistä tämä tuli?

-Niin, minun piti kertoa... -Nyt riittää.

-Olen saanut tarpeekseni. -Odota, Stella.

Pidän tuosta.

-Hei, kaikki. -Hei.

Älä turhaan nouse.

Hienoa nähdä.

Haluamme selvittää muutaman asian.

Itse asiassa Kirsten...

En puhu sinulle.

Sanon sanottavani, Jonathan.

Voit poistua, jos et halua kuulla.

Selvä.

-Halusit kokouksen? -Niin.

Selvä. Ensinnäkin, Mathias on ollut kanssani aina.

Hän saa olla täällä aivan kuten me muutkin.

Toiseksi, kukaan ei ole töissä myöhään.

Sinä voit olla, mutta meillä on paikallinen aika

ja meillä on elämä elettävänämme.

-Se on... -En lopettanut.

-Selvä. -Kolmanneksi.

Kun minä ja Richard aloitimme, meillä oli kaksi pöytää ja yksi tuoli.

Emme voineet tavata ketään samaan aikaan.

Mutta meillä oli jotakin muuta.

Olimme uskollisia asiakkaillemme

hyvinä ja huonoina aikoina, ja he olivat uskollisia meille.

Niin kauan kuin minä olen täällä,

aion palvella heidän etuaan enkä sinun

tai laskentataulukoidesi.

-Selvä, tuota... -Haluan vain sanoa,

että on hienoa kuulla sinun puhuvan näin, Stella.

-Niin varmaan on. -Arvostan todella,

että kerroit ajatuksistasi.

Niin, kiitos, Stella. Hienoa.

Moi.

Moi vaan.

Mitä kasvoillesi tapahtui?

Ei mitään. Kaikki on hyvin.

Olet siis palannut?

Niin olen.

Ajattelin tehdä uuden piirakan. Tällä kertaa täydellisen.

Et olekaan Pariisissa?

Lopetimme aikaisin, joten vaihdoin junaa.

Aivan. Mikset soittanut?

Olisinhan minä voinut.

Minulla oli avaimet, kun kävin kaupassa,

joten ajattelin yllättää sinut.

Aivan, aivan.

Saat ne takaisin, jos haluat.

Kiitos.

Luulin, että pidät piirakasta.

Minä... Menen suihkuun. Minulla on ollut pitkä päivä.

Eli...

-Voin lähteä, jos... -Anteeksi. Älä mene.

Minä vain... En ollut...

Jää tänne.

-Niin. -Moi.

Halusin vain kertoa, että poistin adressin.

Niin. No, taisimme jo sanoa sanottavamme.

Kiitos, että puolustit minua.

-Se oli vain... -Se oli todella kilttiä.

Anteeksi, että unohdin syntymäpäiväsi.

Ei se mitään. Olen tottunut siihen.

Se käsikirjoitus, jonka halusit minun lukevan?

Jos sinulla on se vielä...

-On. -Jätä se pöydälleni.

Selvä. Sopii.

Otin juuri drinkin, jos haluat yhden.

Päivä on ollut melkoinen.

-Teitkö todella niin? -Se oli tylsintä,

-mitä olen koskaan... -Uskon sen.

Menee aina vastaajaan.

Kokeile Juliaa. Hän tietää aina, missä Jonathan on. Naisparka.

Moikka. Hän on yhä toimistossaan.

En tiedä, hän ei sanonut. Siellä hän kuitenkin on.

En voinut uskoa silmiäni, kun kaaduit hänen kanssaan.

Ei tainnut hänkään.

Et siis usein joudu tappeluihin?

Kyllä minä kerran...

Voi hitto.

-Hei. -Niin, hei.

Emmehän me häiritse?

Ette. Olin juuri lähdössä.

-Niin minäkin. -Hei, Misha.

Moi.

Et vastaa puhelimeesi.

Se on ollut kokoustilassa koko päivän, anteeksi.

Olin juuri aikeissa kirjoittaa,

-että tavataan siellä. -Niin kai.

-Minun pitää varmaan mennä. -Niin.

Siis, mitä vittua?

Kyse ei ole siitä, mitä luulette.

-Ei vai? -Ei todellakaan.

No, mistä sitten?

Mihin aikaan meidän pitää olla...

-En ole tyhmä, Jonathan. -Et niin.

Mitä tämä on? Mitä täällä tapahtuu?

Hyvä on, selvä.

On sen aika.

Charlotte, minulla on sinulle kerrottavaa.

Tekstitys: Aino Mikkonen

Luova tarkastaja Pirkka Valkama