Original subtitles

Voi.

Yorrick-parka.

Tunsin hänet, Horatio.

Sukkela, leikillinen mies.

Olen pahoillani...

Leikillinen mies.

Voi luoja.

-Onko kaikki hyvin, Dominic? -On, minä vain...

-Lopetetaan. Puhelin ei toimi. -Lopetimme jo.

-Aivan. Puhelin. -Niin...

Olemme puhuneet...

Niin olemme. En pidä siitä.

-Voidaanko se ottaa pois? -Puhelin vai?

Niin. Hitto vieköön.

Selvä, otetaan tauko.

Selvä. Nähdään 20 minuutin päästä.

Kiitos.

-Hei, muru. -Stella.

Toivottavasti en häiritse.

Et, sinua on mukava nähdä.

Ajattelin tervehtiä suosikkiasiakastani.

Ai, onko Jude Law kuollut?

Hupaisaa. Miten menee?

-Menee. -Robertin kanssa siis.

Ymmärsin.

Hän ei auta. Voisi sen niinkin sanoa.

-Oletko ilmaissut sen? -Yritin kyllä.

Hänellä on pakkomielle omaan visioonsa näytelmästä.

En halua olla sellainen.

-Millainen? -Sellainen näyttelijä, joka...

Dominic, älä unohda asemaasi.

En niin.

Hetkinen, mitä asemaa?

Olet yksi sukupolvesi taidokkaimmista näyttelijöistä,

joka on viimein palannut Lontooseen

ja loppuunmyynyt koko tuotannon.

Aivan.

Robert on nerokas, mutta hän ei olisi täällä ilman sinua.

-Koko näytelmää ei ole ilman sinua. -Ei niin.

Ehkä voisin varovasti muistuttaa asiasta.

Anteeksi.

-Jonathan. -Simon.

-Luoja, miten hienoa nähdä. -Samoin.

Uskomatonta, että olemme täällä.

No, tuota...

On vaikeaa kuvailla, mitä tämä minulle merkitsee.

No, repliikkejä on vain kaksi.

Yksi.

Toinen leikattiin.

Piti tuhlata tähän useampia palveluksia, mutta...

Voin vain kuvitella. Kiitos paljon.

-Olisi hienoa, jos... -En mokaa tätä.

En minä niin aikonut sanoa...

Niin minä itse sanon joka päivä näyttämön ovella.

Jokaisena aamuna, kun hämärä hälvenee

ja linnut aloittavat laulunsa.

Rukoilen sinua, Jumala, älä anna minun mokata.

Aivan.

No niin, jatketaan.

Aloitetaan toisesta näytöksestä.

MANAGERITOIMISTO

-Margaux. Hei, olen Misha. -Selvä.

Rebeccan avustaja.

-Ihanaa tavata sinut. -Niin.

Hän on juuri lopettelemassa puhelua. Hetki vain.

-Voinko hakea sinulle juotavaa? -Ei kiitos.

Oletko varma? Teetä, kahvia.

En tarvitse juomista.

Saanko kertoa, miten paljon...

-Margaux. -Päivää.

-Hienoa viimein tavata. -Niin on.

Kiitos, että saavuit.

-Haluatko jotain juotavaa? -Hän ei tarvitse juomista.

Hienoa.

Ennen kuin aloitan, haluan vain kertoa,

että teoksesi on uskomaton.

En ole koskaan ollut sota-alueella,

-enkä toivottavasti olekaan. -Samoin.

Tämä kosketti minua tavalla, jota on vaikea kuvailla.

Vai niin.

Haluatko koettaa kuvailla?

Haluan... Tuota. Ensinnäkin

tämä on kauniisti kirjoitettu, rakastan ääntäsi.

Teksti on hyvin hallittua.

Se, kuinka hillittyä se on...

Niin.

Mutta tarina on totta,

-istut nyt täällä... -Olen toimittaja.

Oli oma valintani olla siinä tilanteessa.

Tarina täytyy kertoa.

Niinhän minä kerroinkin.

Ruudulla, siis. Tällainen tarina pitää nähdä.

Et ole puhunut vielä voimaantumisesta.

-Anteeksi? -Siitä puhutaan aina kokouksissa.

"Naisen totuus miesten maailmassa."

Niin.

Eikö se ole mielestäsi tärkeää?

-Totta kai on. Se on... -Totta kai on. Aivan.

Selittäkää yksinkertaisesti, mistä tässä on kyse?

Mitä tämä tarkoittaa?

Puhtaasti taloudellisesta näkökulmasta

tilanne on paha.

Oikeudellisesti monimutkainen.

-Miten paha? -Anna, kun koetan selittää.

-Tilanne ei ole hyvä. -Ei niin.

Olemme siis kusessa.

Se ei ole mikään virallinen termi...

Mutta ei se väärinkään ole.

-Aivan. -Niin se on.

Miksei hän pyytänyt apua?

Tiedät millainen Richard oli.

Hän yritti kaikkensa.

Varsinkin kieltäydyttyään United World Talent -tarjouksesta.

Se oli paljon rahaa.

Richard oli omalla tavallaan melko itsepäinen.

Sitähän me kaikki hänessä rakastimme.

Niin.

Aivan helvetin uskomatonta.

Kuka muka rakentaisi jotakin 40 vuotta

ja luovuttaisi sen amerikkalaisille?

Jos hän olisi hyväksynyt tarjouksen, emme olisi nyt tässä.

Miten tästä saa kahvia?

Siinä tapauksessa emme olisi enää Nightingale Hart.

Emme taida olla kauaa muutenkaan.

Otetaan selvää vaihtoehdoistamme.

Vaihtoehdoista?

En ole mikään kirjanpitäjä. Mutta on kyse rahasta.

Jos luvut eivät täsmää, lasketaan ne yhteen toisella tapaa.

-Haluatko, että autan? -Ei kiitos.

Pärjään kyllä. Hyvin tämä sujuu.

Voi hittolainen.

-Anteeksi, vastaan tähän. -Selvä.

Hei, Robert. Miten voit?

Kyllä olen.

Hyvin se sujuu, muru. Puhuin jo Dominicille.

Sinunkin on kuunneltava.

Minua, muru.

Sinun on kuunneltava minua. Juuri nyt.

Julia!

-Ehkä minun pitäisi vähän kertoa meistä. -Selvä.

Tämä on siis roolitustoimisto.

Olen pohtinut myös tuotantosiiven perustamista.

Se on aina vain yleisempää.

-Et halua olla agentti. -En vai?

-Haluat tuottajaksi. -No, en minä siis...

-No, tavallaan kyllä. -Niin.

-Niin. -Haluat valtaa.

-No, en... -Ja tämä...

Olisi ensimmäinen kertasi.

Ei se niin monimutkaista ole.

Kasvoin sotilasperheessä Saksassa, siellä sun täällä.

Haluan tehdä jotakin merkityksellistä.

Olen viimein löytänyt jotakin, joka voisi tehdä tästä kannattavaa.

Ei muuta.

Selvä.

-No, kiitos. -Aivan.

Mietin asiaa.

-Onko mitään kysyttävää? -Ei ole.

-Enpä usko. -Aivan.

-Hei. -Hei.

Olin juuri puhelimessa Beth Stephensin kanssa.

-Kenen? -Hän roolittaa sitä

Sally Wainwrightin rikosjuttua ja arvaa, kenen hän haluaa kokeilevan sivuosaa.

-Eikä. -Kylläpäs.

Sally Wainwright! Oletko tosissasi?

Eva Daniels. Moniongelmainen poliisi. Sinkkuäiti.

-Entinen heroiininkäyttäjä. Niin edelleen. -Uskomatonta!

-Milloin? -Huomenna.

-Huomenna? Entäs vastaanotto? -Käytetään sijaista.

-Voihan pojat. -Älä huoli. Beth on ihana.

Hän on mukana suurissa jutuissa.

Hän roolittaa myös Vaarallisen tehtävän.

Pelaa korttisi oikein,

ja sinäkin saat laskeutua palavasta helikopterista.

Voi luoja, älä. Lopeta, Dan.

Jee!

Hei.

Hei vain.

Gary Oldman pääsisi lounaalle torstaina.

Hienoa. Ehkä Barbaryyn tällä kertaa?

-Varasin sen jo. -Varasit vai?

Niin. Jeremy Spence soitti UWT:ltä.

-Hän sai viestisi... -Soitan hänelle.

Selvä.

Mitä sinä teet tänään iltapäivällä?

-Minä vai? -Niin.

-Tänään? -Richardin toimisto on ihan tyhjillään...

-Se on aika surullista. -Niin, joten...

-Ajattelin vain, jos... -Sopii.

-Jos vaikka voisit... -Sopii.

-Jos et ole kiireinen. -En ole.

Hienoa.

Tule istumaan!

Ei paikast ulos, ennen kuin näytän teille peilin.

Ennen kuin... Ennen kuin näytän teille...

Ei paikast ulos... Ennen kuin näytän teille peilin...

Jossa oman sisimpänne nähdä saatte.

Kuka siellä mumisee?

-Jaa että mitä? -Mumisee repliikkini.

Hiljaa lavan ulkopuolella.

Sopiiko?

Sopii. Anteeksi.

Itse asiassa ei sovi. Tämä helvetin selfie ei sovi.

Ei se selfie ole.

-Ymmärrän, mitä koetat tällä saavuttaa... -Ymmärrätkö?

Totta kai ymmärrän.

Näytelmä kertoo miehestä, joka on halvaantunut itsereflektiosta,

itsetuntemuksesta, itsensä tarkastelusta ja solipsismista.

Sattumalta koko aikakauttamme vaivaa sama ilmiö.

Tässä on tarkoitus...

Tiedän, mikä on tarkoitus. Ymmärrän, mitä koetat tehdä.

Sinun täytyy ymmärtää, että näyttelijänä minä...

En tee tällaista kohtausta.

Et pysty siihen?

Tämä ei tunnu todelliselta eikä silloin...

Luoja, mitä tämä on? Vitsailetko?

Moi. Sopiiko, jos haen takkini?

Selvä.

-Moi! -Moi! Hei.

-Tulin vain hakemaan takkini. -Aivan.

Unohdin sen hautajaisissa.

Eräs ystäväni vetää keikan tuossa kulman takana.

-Vai niin. -Se voisi olla hauskaa.

Anteeksi. Tänään ei sovi. Rebecca on kahlinnut minut pöytääni.

Ei se mitään. Selvä.

-Viikonloppunakin sopii... -Aivan.

Viikonloppu ei valitettavasti sovi.

Selvä.

Viikonloput ovat yleensäkin aika vaikeita.

-Selvä. -Olen pahoillani.

Ei se mitään. Ymmärrän.

Nähdään joskus.

Tai ehkä ei.

-Ei, Luke... -Ihan oikeasti.

Ei se mitään.

Itse asiassa... Onko sinulla hetki aikaa?

-Tuota noin. -Katsos, Luke.

-Toissa iltana... -Mitä tapahtui?

Anteeksi, jos sait väärän vaikutelman, olin aika humalassa.

-"Aika humalassa"? -Tarkoitan...

Ei ole tapaistani tehdä mitään sellaista.

Et yleensä sammu sängylle ja nukahda?

Mitä? Tarkoitatko... Emmehän me...

Nukuit täsmälleen samassa asennossa vielä aamulla.

-Kiitos. -Selvä. Hyvä on.

-Olen pahoillani. -Olen hyvin hämmentynyt juuri nyt.

Päivää.

Hei, Ollie.

Ei tässä mitään, jatkakaa vain.

Täällä on kivaa, vai mitä?

Nosta vasenta puolta. Vähän lisää.

-Lisää? -Lisää. Ei, nyt meni liikaa.

Takaisinpäin, hienoa. Hyvä, se kelpaa.

-Oletko varma? -Hienoa, kiitos.

Hankin sinulle jotakin.

Selvä. Mitä?

Ei paljon mitään.

-Aromaterapiakynttilä. -Niin.

Aivan. Kiitos paljon, Julia.

Mitä helvettiä täällä tapahtuu?

Ei mitään, kynttilä se vain on.

-Karamellisoitua meripihkaa ja tonkapapua. -Ai?

Juttelemme ilmeisesti United World Talentin kanssa.

Julia, voitko...

-Selvä. -Ennen kuin edes aloitat...

Hän kuoli vasta pari viikkoa sitten.

Älä viitsi.

Olet tehnyt olosi täällä mukavaksi.

-Haluatko sinä huoneen? -En tietenkään.

Mitä me sitten teemme? Jätämme hienon huoneen tyhjilleen?

-Käyttäydyt kuin omistaisit paikan. -Naurettavaa.

Tavallaan minä kyllä taidan tämän omistaa.

Pankit tämän paikan nyt omistavat.

Aivan. Jos UWT haluaa jutella, voimme me ainakin kuunnella.

Haluavatko he jutella?

En tiedä vielä. Ehkä haluavat.

Ota minut sitten mukaan.

Se olisi ainakin säädyllistä ja hyvätapaista.

Robert. Hei.

Rauhoitu, Robert. Kerro, mikä on hätänä.

Hän ei tajua tätä. Hän ei ymmärrä, mitä koetan saavuttaa.

Nyt hän valittaa jo helvetin...

Hetkinen.

-Hetki vain. -Ei.

Dominic, muruni.

Hän on täysi persereikä. En jaksa tätä.

Niin on. Mutta odota hetkinen, olen toisella linjalla.

Robert, voinko soittaa sinulle takaisin?

Täällä on Dominic!

Niin, aivan, palaan asiaan pian. Soitan takaisin.

Toivottavasti en häiritse.

Olisi pitänyt sanoa tämä jo viikkoja sitten,

et varmaankaan muista, miksi muistaisitkaan.

Donmarin teatterissa. Vuonna 1995. Kesäyön unelmassa.

Koetin Theseuksen roolia.

Niin. Poistuit kesken paikalta.

Sinä siis muistat.

Se oli ensimmäinen työni teatterikoulun jälkeen.

Olen siitä erittäin pahoillani.

Ei minulla ole mitään oikeutta kysyä,

mutta... oletko kunnossa?

Anteeksi?

En tiedä, miltä tuntuu olla sinun asemassasi.

Tuskin saan koskaan tietääkään, mutta...

Anteeksi, vastaan puhelimeen.

Aivan, totta kai. Anteeksi vain.

Ei se mitään.

Stella. Hei. Ei käy.

-Onpa tämä hienoa. -Anteeksi.

Olisit kertonut etukäteen. Olisin pukeutunut.

-Tiedän. -Haluatko jutella?

-Jutella? -Niin juuri. Hassua.

No, haluan, miksei, jos sinä haluat.

Sinusta tulisi siis toimitusjohtaja.

Se pitää varmistaa heiltä, mutta sellainen on suunnitelma.

Mitä mieltä Stella on siitä?

-Mitä luulet? -Oletteko jutelleet?

-Stellan kanssa? -Niin.

Stella on yhä merkittävä osakkeenomistaja.

Richard oli onneksi kuitenkin vielä suurin osakkeenomistaja.

Eli tämä on sinun päätöksesi.

Loppupeleissä kyllä.

Oletteko siis jutelleet Stellan kanssa?

En halua velkaa. En halua pienentää toimintaa.

UWT on jättimäinen, he voisivat kirjoittaa velat vain pois.

Mitä se tarkoittaisi sinulle taloudellisesti?

No, en ole nähnyt vielä mitään laskelmia,

mutta en usko, että meidän pitäisi murehtia rahasta... enää koskaan.

Aivan. Eli vain kaikesta muusta.

Mitä?

Ehkä minäkin saan joskus valita baarin.

Mikä tässä paikassa on vikana?

Ei mikään. On vain vaikeaa tavata naisia lesbobaarissa.

-Mitä? -No, tarkoitan...

Ei hitto!

Mitä?

-Margaux on tuolla. -Täälläkö?

-Niin. Tuolla. -Missä?

Älä tuijota.

En minä mitään tuijota.

Hitto vie. Mitä minä teen? Menenkö juttelemaan?

En tiedä. Ehkä ei kannata.

Kyllä minä menen.

Jaahas. Hienoa.

Margaux.

-Hei vain. -Hei.

-Pieni maailma. -Niin.

Lontoo tämä vain on...

Tässä ovat ystäviäni. Jess, Lorine ja Becca.

-Hei. -On Lorinen syntymäpäivä.

-Hyvää syntymäpäivää. -Kiitos.

-Haluatko liittyä seuraamme... -En halua vaivata...

Ei, et suinkaan.

Halusin vain sanoa, että toivottavasti en tänä aamuna...

Hetkinen. Näkyykö täällä työpöytiä?

Emme ole töissä.

Ei niin. Mutta tarkoitan, että...

Ei työpuheita. Tulimme tänne juomaan.

Kiitos!

-Moi. -Moi vaan.

Anteeksi, ei ollut tarkoitus herättää.

Ei se mitään.

Aivan.

Haluatko aamupalaa?

Aamupalaa?

-Tai ehkä... -Ei.

Aamupala kuulostaa hyvältä.

Kiva. Hienoa.

Tässä.

En palaa ennen kuin hän pyytää anteeksi.

Hän haluaa, että sinä pyydät ensin.

Mitä? En aio pyytää anteeksi. Miksi muka?

Se on sinun päätöksesi.

Ei ole syytäni, ettei se idiootti osaisi ohjata edes liikennettä.

Dominicia ei haittaa, mitä hänen uralleen tapahtuu.

Sinua haittaa.

Ensi-ilta on huomenna...

Tiedän sen.

Olet melkein saavuttanut unelmasi.

Tiedän. Mutta hän ei taatusti kiristä minua.

Olit niin taitava Arcolassa. Olit nerokas.

Mutta nyt olet valioliigassa.

Mitä tarkoitat?

Olet tehnyt niin kovasti töitä, tästä tulee mahtavaa.

Kyse on lopulta sinusta.

Hetkesi on tullut. Olet melkein saavuttanut unelmasi.

On outoa, jos keskeytät nyt. Ei muuta.

-Etkö varmasti ota mitään? -Ei kiitos.

-Viime yö oli... -Oli tosi hauska. Vai mitä?

Niin, niin oli.

En ollut suunnitellut tapaavani sinua.

Se oli sattumaa.

-Monet asiat ovat. -Niin.

Halusin vain sanoa, että tiedän, ettet ole vielä tehnyt päätöstä.

Tiedän myös, että olemme jo nähneet toistemme sukupuolielimet.

Mutta jos alat yhteistyöhön kanssamme, en halua tämän vaikeuttavan asioita.

Tiedoksesi, että olen erittäin hyvä vetämään rajoja.

Aivan.

Mutta en aio antaa vaginasi hämärtää arvostelukykyäni.

Jos sitä tarkoitat.

Niin. Hyvä.

Oletko jo lukenut Kahdeksan Päivää -teoksen?

-Huomenta. -Stella on lukenut sen.

-On vai? -On.

Tarvitsen lupaasi varojen vapauttamiseen.

Täällä onkin ollut kiireistä.

Sinulla oli aikaa muuttaa tänne.

Kirja on kirjaimellisesti pöydälläni. Vien sen kotiin tänään.

Kuinka paljon tarjous olikaan?

-10 000. -10 000.

Se ei ole mitään tällaisesta. Julkaisun jälkeen se ei riitä.

Vai niin.

Lopullinen tarjous tarvitaan huomisiltaan mennessä.

Tilaisuus on nyt tai ei koskaan.

Niin. Aivan.

-Zoe. -Hei.

Moi. Anteeksi, aikataulu on myöhässä.

Ei huolta.

Kaikki on vähän sekaisin.

Kiitos, että sain tulla. Mahtava käsikirjoitus.

Hahmo on aivan loistava.

Niin on. Kokeillaan muutamaa eri versiota ja sitten vähän improa.

-Improa? -Niin.

Sally haluaa nähdä jotain vähän rennompaa.

Hienoa.

Säästäisin tuon sinuna tuomareille.

Ja valamiehistölle.

Ihanko totta?

Molemmilleko? Vai niin.

Sinä et minulle pärjää.

Anteeksi, mitä olet oikeasti tehnyt?

-En ole tehnyt mitään. -Oikeasti.

Mitä hahmosi on muka tehnyt?

En minä tiedä.

-Ahaa. -Päätä sinä.

Selvä.

Hän on vahva nainen, päätä itse, mitä teet.

-Aivan. Selvä on. -Selvä.

Selvä, mahtavaa, kiitos.

Sormenjälkiäsi oli hänen jaloissaan.

Jaloissaan?

Niin. Löysimme jalat. Molemmat.

Miten niin löysitte jalat? Mistä muka?

-Ai mistäkö? -Niin.

-Kanaalista. -Kanaalista?

Niin.

En tiedä mitään mistään jaloista tai kanaalista.

-En tiedä, mitä... -Olen saanut tarpeekseni.

-Lopetetaan. -Jatkan vielä.

Tiesit, että Winstonilla on suhde.

-Winstonilla? -Sait tietää asiasta, kun löysit heidät

yhdessä kylpyhuoneesta.

-Ei käy. Istu alas. -Ei.

Alas siitä. Kädet selän taakse.

Voi luoja! Anteeksi! Voi ei! Oletko kunnossa?

-Oletko kunnossa? -Helkutti!

-Hei, kaverit. -Hei, Jeremy.

Hei, Jonathan. Hei, Stella.

-Hei. -Mahtavaa jutella viimein.

-Niin on. -Jännittävää.

Esittelen teille tiimin. Tässä on Brooks, varatoimitusjohtaja.

Angela, luova toimitusjohtaja.

Maria on vastaava toimitusjohtaja ja Lewis on vastaava varatoimitusjohtaja.

-Hei. Hienoa tavata teidät kaikki. -Aivan jokainen.

Haluan avata keskustelun kertomalla taas, että olemme hyvin innoissamme.

Hyvä, hienoa.

Olimme niin surullisia kuultuamme Richardista. En voi edes kuvitella.

-Aivan. -Kiitos.

On harmi, ettemme koskaan saaneet työskennellä yhdessä,

mutta onneksi vielä on toivoa.

Aivan niin.

Anteeksi Jeremy, mutta mitä tarkoitat, haltuunottoa vai kumppanuutta?

Teemme yhteistyötä vain sellaisten yritysten kanssa, joita kunnioitamme.

Siihen liittyy oleellisesti vapaus tehdä omia juttujaan.

Se on hyvä kuulla.

Se on tämän koko pointti.

Ei kannata ostaa leivänpaahdinta ja odottaa ruohonleikkuria.

Anteeksi. Hetki vei minut mukanaan. Olin hermostunut.

Mitä oikein ajattelit?

En ole koskaan hakenut isoa roolia.

Kuumin roolittaja ja kiskot hänen kätensä sijoiltaan.

Rooleillani ei ole ollut ennen edes nimiä.

Olisit varoittanut minua.

Varoittanut mistä?

Ei ole reilua olla kertomatta improvisaatiosta!

En tiennyt siitä, se oli improvisoitua.

Tämä ei ole reilua. Olet agenttini.

Kuules nyt, Zoe.

Minun täytyy vastata. Olen töissä.

Zoe, odota.

Oletko maistanut apinan rauhasta?

Eli giniä, appelsiinimehua, grenadiinia ja absinttia.

Enpä usko.

Maistetaan tänään.

-Onko kukaan nähnyt Jonathania? -Hän lähti jo.

Vai niin. Vittu!

Miten niin?

-Löysin tämän hänen pöydältään. -Aivan.

Hän ei viitsinyt viedä sitä kotiin.

Vie tämä hänen kotiinsa.

Milloin?

-Miten niin milloin? Nyt. -Nyt?

Niin, tänä iltana.

Anteeksi. Oliko sinulla suunnitelmia?

Ei, anteeksi.

Anteeksi. Ei tietenkään.

Kerro vaikka, kun olet vapaana? Hitto soikoon.

MITÄ ON IHME

Mitä on ihminen?

Mitä... Mitä on... Mitä...

MITÄ ON IHMEELLINEN

MITÄ ON INHIMILLINEN

Mitä on ihminen, jos korkein...

Osaan kyllä repliikkini.

Mitä nyt?

Tämä on niin hidasta.

Kirjoita nopeammin.

-En pysty. -Oletko tosissasi?

Kukaan ei voi kirjoittaa nopeammin! Uskomatonta!

Voi luoja! Mistä tässä on kyse?

Uskotko mihinkään koko tässä produktiossa?

Hyvä kysymys.

Mitä jos keskityt vain näyttelemiseen

ja annat minun ohjata?

Keskittyisin hyvin mielelläni näyttelemiseen, usko pois!

Haluan tehdä jotakin rohkeaa ja arkailematonta.

Niin, ja joskus jonkun on pakko

pelkästä säälistä kertoa,

ettei keisarilla ole vaatteita päällään!

Luuletko, että halusin sinut tähän mukaan?

Luuletko, että halusin jonkun telkkarinäyttelijän?

Jonkun, joka on liian vanha koko osaan?

Selvä, hyvä on.

Selvä sitten.

Onnea sinulle.

Dominic!

Dominic, soita minulle. Näin kaiken. Olen nähnyt sellaista aiemminkin.

Välitätte molemmat niin paljon. Soita minulle.

Kerro, missä olet. Robert on valmis puhumaan.

Enkä ole!

-Hän ymmärtää. -Roskaa.

-Anteeksi... -Ei nyt.

-Olemme puolellasi. -Minä en.

Kuule nyt. Ehdimme kyllä keskustella tästä.

Soita minulle, sopiiko? Puhutaan pian. Heippa.

Hän on sammuttanut puhelimensa.

-Hyvä. -Sinä siinä.

Nyt sinä kasvat aikuiseksi.

-Anteeksi? -Jos haluat.

-Stella. -Luojan tähden, Simon!

-Aivan. Anteeksi. -Jonathan!

Hänellä on vain yksi repliikki. Menetimme Hamletin.

Mikä hätänä, Simon?

Hän on peloissaan.

-Peloissaan? -Niin.

Hän on aivan halvaantunut pelosta. Minunhan se pitäisi tietää.

-Ai koska sinä... -Jonathan.

Olisitko jo hiljaa? Kiitos.

Olen kuullut ääntäsi tarpeeksi tällä viikolla.

Seisot sitä paitsi jonkun kusilammikossa.

Vittu!

-Moi! -Hei, Luke!

Kaikki hyvin?

Luulin, ettet ole kiinnostunut ja nyt seuraat minua.

En suinkaan. Anteeksi. Toin tämän vain Rebeccalle.

Siis Rebeccalle Jonathanilta. Siis Rebeccalta Jonathanille.

No, hän ei ole täällä, joten...

Asutko sinä täällä?

Niin, tiedän.

-Ei, ei. -Minulla ei ole omaa kämppää.

Lahjoitan rahaa turvakodeille, ehkä se tasoittaa tilannetta.

Aivan.

Onko tuo sinä?

Tuo vai? Taidan olla.

Mitä?

-Kuinka vanhana? -Kahdeksan tai yhdeksän.

-Näytät niin onnelliselta. -Minua käskettiin.

-Niin. -Se on kyllä julmaa.

-Moi. -Moi.

Rakastan kyllä oppilaitani, mutta joskus haluan tappaa heidät.

-Päivää. -Moi!

-Sinulla onkin seuraa. -Ei toki.

Olin juuri lähdössä.

Rebecca pyysi minua tuomaan tämän...

Oletko koskaan vapaalla?

-Ei se haittaa. -Oletko syönyt?

Se ei kai tullut sinulle mieleen.

Jos he laittavat sinut töihin, voimme me ainakin ruokkia sinut.

-Ystävällistä... -Älä vastustele.

Hän pitää syöttämisestä. Hän köyttää sinut tuoliin. On ihme, että näytän tältä.

-Moi. -Moi.

Anteeksi, myöhästyin. Kamala liikenne.

Minun pitäisi jo mennä.

Täällä hän ei ole pomosi.

Luulin, että on.

-Moi. -Hei.

Laitan ruokaa, en tiennyt, milloin palaat. Misha jää päivälliselle.

Hei vain.

Saanko liittyä seuraan?

Mitä teit yliopistossa?

Opiskelin englantia. Ensimmäisen vuoden vain.

Koska...

Hoidin sen jälkeen äitiäni.

Aivan.

Hän oli sairas, mutta voi nyt paremmin.

Hienoa kuulla.

Entä isäsi?

Luoja, Charlotte.

Ei tämä ole mikään Espanjan inkvisitio.

-Minua kiinnostaa. -Anna tyttöparan syödä.

No, isäni, hän on...

Hän ei ole... He eivät ole äitini kanssa enää tekemisissä.

Ahaa.

Olen pahoillani.

Valitettavasti he taitavat pitää sinusta. Se voidaan kyllä vielä korjata.

-Olin juuri sanomassa... -Minun pitää jo mennä.

-Niin, tietenkin. -Olen myöhässä.

Totta kai. Kiitos, kun tulit.

Eipä mitään.

-Moi. -Mitä? Mitä nyt?

Ei mitään. Halusin jutella.

-Isä, tiedän miten lapsia tehdään. -Tiedän sen.

Hänellä on poikaystävä.

Mitä?

En ollut varma, pitäisikö kertoa, mutta ehkä sinun täytyy tietää.

Hän ei ole sanonut mitään.

-No, ei... -En usko sinua.

Olen nähnyt hänet toimistossa hakemassa Mishaa.

Millainen hän on?

Vähän vanhempi.

Ei mikään ikäloppu siis. Taitaa työskennellä Cityssä.

Parrakas.

-Parrakas? -Niin.

En ollut varma, pitäisikö kertoa vai ei.

En halua, että sinuun sattuu.

Mitä vittua?

Tiesin tämän heti alusta.

Sanat vain leijuvat edessäni,

minua heikottaa, en voi hengittää, en kuule, mitä minulle sanotaan.

Olen varma, että pyörryn.

Jokaisessa kohtauksessa tunnen sen lähestyvän.

Joka aamu, kun herään.

Mitä enemmän minua pelottaa, sitä varmemmin se tapahtuu.

Tiedätkö, mikä ei auta? Kun ihmiset sanovat, että pärjäät kyllä.

Tiedätkö sen palo-oven kulissien takana, joka vie ulos?

Tiedän.

Kävelen sen ohitse joka ilta ja ajattelen:

"Tuon oven takana... on oikea maailma." Minun tarvitsee vain astua sen läpi.

Astua ulos kadulle, ulos Sohoon ja sulaa vain maan alle,

eikä minua löydetä. Minua ei voi kukaan tulla hakemaan.

Se olisi järkevintä. Kaikkein järkevintä.

Silloin kun minulle kävi niin... En tajunnut sitä silloin.

Joskus elämässä koko sisin huutaa:

"En pysty tähän, en kestä enää, haluan että tämä loppuu."

En tiennyt sitä silloin, mutta ne ovat niitä tärkeimpiä hetkiä.

Näin jälkeenpäin olen niin iloinen, etten antanut periksi.

Niin kiitollinen.

Tavallaan kyllä annoin periksi.

En saa koskaan tietää, mistä olisin voinut olla kiitollinen.

Entä jos olet väärässä?

Sitten on jo liian myöhäistä.

-Niin. -Ainakin olemme yhä yhdessä.

Pidän siitä.

Tarkoitus on, ettei mikään muutu.

Uskotko siihen?

He ovat kiinnostuneita vain meistä.

Jeremy oli hyvin suora.

Niin. Hän vertasi meitä leivänpaahtimeen.

Tiedämme, ettemme voi jatkaa näin.

Ehkä jokin toinen vaihtoehto olisi mahdollinen, mutta mistä sen tietää?

Äänestetäänkö?

-Äänestys? -Erinomainen idea.

Kai me voisimme. Miksi ei?

Kaikki, jotka vastustavat UWT-sopimusta.

-Ja kannattavat... -Se ei ole tarpeellista.

Ei ole, ei.

-Onko asia päätetty vai... -On.

Taitaa olla.

Minun täytyy tehdä tarjous Kahdeksan Päivää -teoksesta tänään.

Jos aiomme ryhtyä siihen.

-Niin. -Mitä tarkoitat?

Ensinnäkin, ei ollut mukavaa, että lähetit avustajasi meille syömään.

Mitä?

Toisekseen, varsinkaan sen valossa, mistä juuri keskustelimme,

minusta ei ole nyt viisasta tuhlata kymppitonnia pelkkään aavistukseen.

Olen tietenkin hyvin pahoillani.

Niin varmasti olet.

Haistakoon paskan.

Kun ensimmäistä kertaa esittelin ideani tuotantosiivestä Richardille,

hän ei sanonut mitään. Kuunteli vain, mutta hän oli hyvin innoissaan.

Minun vuokseni, hän oli innoissaan minun vuokseni.

Jos haluat lähteä juomaan, tulen mukaasi. Olen hyvä siinä.

Tiedätkö mitä. Laitan omat rahani likoon.

-Ei hän voi estää minua. -Onko sinulla kymppitonni?

En tiedä. Vittu. En välitä.

Niin. Niin.

-Moi. -Moi.

-Tuota... -Olen pahoillani.

-Mistä? -Eilisestä.

Anteeksi, että kiivastuin.

-On paljon meneillään. -Halusin sen osan.

Tiedän. Tiedän sen.

Vanhempani pitävät minua tyhmänä, jahtaan typerää unelmaa.

Isäni ei puhu minulle.

Haluan näyttää heille.

Ei se ole tyhmää tai typerää.

Näytät heille kyllä. He näkevät vielä.

-Kiitos. -Hei, olen agenttisi.

En enää ikinä hyökkää roolittajan kimppuun.

Se olisi hyvä juttu.

TEATTERI

Tulkaa kaikki, mennään. Kaikki ovesta.

Onko kaikki kunnossa?

Kohta se nähdään, vai mitä?

Aivan, niin.

Kuin velvollisuus on ja rakkaus vaatii?

Se tehkäämme,

tiedän, missä paraiten hänet kohtaa tähän aikaan.

Vaikka armaan Hamlet veljemme kuolemasta

on muisto veres ja meidän pitäis suruissa huokailla,

valtakunnan yhdeksi murheen otsaks kurtistua.

Nyt Hamlet lankoni ja poikani...

Lankoa parempi, poikaa huonompi.

Miks yhä pilvet sinut peittää?

Te erhetytte, minä...

Moi.

Kippis.

Tämä ei liity vaginaasi. Jos sitä epäilet.

Viisi tonnia. Se ei varmasti ollut paras tarjouksesi.

-Ei toki. -Ei lähellekään.

Tiedän, ettei se ollut.

Ei niin, mutta...

Olen itsepäinen, kun saan jonkin idean.

Minun ammatissani oppii luottamaan vaistoihinsa.

Mutta haluan sanoa. Älä sitten mokaa tätä.

-En mokaa. -Minua pidetään sekopäänä.

Haluan todistaa sen vääräksi.

Tämä merkitsee minulle enemmän kuin uskot.

Hei, tästä tulee mahtavaa.

Hyvä. Koska jos rikot sanasi...

Tunnen paljon vaarallisia ihmisiä.

Selvä.

Sotapäälliköitä, kartellipomoja, lapsisotilaita.

Hyvä on, pidän sen mielessä.

Hyvä. Eli...

Työjutut on hoidettu.

Niin.

Syy, varon minä, ei ole muu

kuin isän kuolo ja meidän liian kiire naimisemme.

Terve, ystäväni.

No, Voltimand, mitä uutta Norjasta?

Voltimand? Voltimand?

Voltimand?

Hei. Onneksi olkoon. Mahtava esitys.

Kiitos.

Pakko sanoa: "Mitäs minä sanoin".

Anteeksi. Kiitos, kun kestit minua.

Anteeksi. Voinko viedä Dominicin? Kiitos.

No, tuota...

Mitä tässä nyt sanoisi. Olisinpa kuunnellut sinua.

Tiedän sen, kultaseni. Nyt sinäkin tiedät.

Robert.

Jeremy.

Hei, Jonathan.

Menen jonnekin hiljaisempaan paikkaan. Anteeksi. Nyt on parempi.

En halua tuhlata aikaasi, halusin vain päivityksen.

Tietenkin.

Oletteko jo tehneet päätöksen?

Kyllä, kyllä olen.

Tekstitys: Aino Mikkonen

Luova tarkastaja Pirkka Valkama