Original subtitles

Tapauksen pääsilminnäkijä Julio Guerra toimi ilmavoimissa 18 vuotta,

joten hän on luotettava, älykäs ja kokenut lentäjä.

Klo 10.50.

Guerra näkee epätavallisen kohteen lentävän matalalla hänen allaan.

Hän kääntyy koneellaan 180 astetta nähdäkseen kohteen paremmin.

Seuraava tapahtuma yllättää hänet täysin.

Käännettyään koneen kohde yhtäkkiä kohosi 10 sekunnissa.

Se tapahtui todella nopeasti, ja kohde pysähtyi koneen tasolle.

Guerra oli kasvotusten ufon kanssa.

Hän oli hämmästynyt. Hän ei ollut koskaan nähnyt vastaavaa.

Se näytti koneen rungolta ilman siipiä tai moottoreita.

Siinä ei näyttänyt olevan mitään, mitä lentäminen vaatii.

Lentäjä ottaa heti yhteyttä tukikohtaan

kysyäkseen, onko hänen ilmatilassaan muita aluksia.

Keskus tietenkin vastasi, ettei aluksia ollut.

Muut koneet kuulivat keskustelun, sillä laivue työskenteli lähellä.

Raportti kuultiin myös muilla alueilla radion kautta.

Guerra sanoi olevansa nyt kohteen piirittämänä.

Hänen kollegansa eivät ota sitä vakavasti.

Ihmiset nauroivat ensin.

Sitä tapahtuu usein, kun kuvailee jotakin epätavallista.

Guerra toistaa viestinsä lennonjohtotornille.

Hän pyysi heitä katsomaan, jos he olisivat niin epäileväisiä.

Silloin lähettyvillä oleva toinen Chipmunk-kone,

jossa oli kaksi lentäjää, Gomes ja Garcês,

kuuli raportin ja lähtivät sijaintiin,

jossa Guerra oli.

Perämies Carlos Garcês lähetettiin Guerran luo.

Lähdimme koneessa olevan kaverini kanssa lentokoneen luo.

Tiesimme toistemme sijainnin, joten menimme paikalle.

Guerra odottaa lentäjien saapumista.

Hän on 15 minuuttia yksin.

Mystinen ilma-alus kiertää häntä.

Toinen kone saapuu viimein, ja kaksi kollegaa vahvistavat Guerran näyn.

Voitte kuvitella hampurilaisen, jonka välissä oli kehä.

Toinen puolisko oli väritön ja metallinen.

Toinen oli punaviinin värinen.

Se lensi välillämme.

Koneet olivat sivuilla ja kohde niiden välissä.

Se lensi heidän ympärillään.

He arvioivat sen kooksi 2,5-3 metriä.

Kohteen kanssa alkoi kissa-hiiri-leikki.

Guerra alkaa väsyä jahtaukseen.

Guerra oli ilmavoimien lentäjä, ja hän väsyi sen jahtaukseen.

Hän alkoi toimia 25 minuutin jälkeen.

Guerra tekee siirtonsa seurattuaan ufoa lähes puoli tuntia.

Guerra halusi tehdä jotakin erilaista.

Hän halusi katkaista kohteen lentoradan.

Nuori lentäjä suuntaa koneensa suoraan ufoa kohti.

Julio pysäytti sen. Hän teki villin liikkeen

ja yritti pysäyttää sen, jolloin se lensi pois.

Guerran teko saa ufon tekemään oman liikkeensä.

Se siirtyi hänen lentokoneensa yläpuolelle ja pysähtyi siihen.

Se teki uskomattoman liikkeen, ja se katosi

uskomattomalla vauhdilla. Kadotimme sen.

Mysteerinen alus katoaa yhtä nopeasti kuin se ilmaantuikin.

Laskeuduttuaan kolme lentäjää tekee virallisen raportin tapauksesta

ja piirtävät sen, mitä he näkivät taivaalla.

Sitä ei aleta kuitenkaan heti tutkia.

Guerra ei saanut koskaan ilmavoimilta vastausta raporttiinsa.

Siitä ei seurannut käskynjakoa tai jälkitutkimuksia.

Ilmavoimat hämmentyvät kuitenkin tarinasta,

joten he ottavat yhteyttä ufotutkija Jose Sottomayoriin.

Hän vaatii saada käyttää tapauksen asiakirjoja ja lentäjien raportteja.

Siinä kestää kauan. Se siirtyy everstiltä tukikohdan johtajalle,

häneltä muulle johdolle ja niin edelleen.

Pyyntö saapuu viimein kenraali Lemos Ferreiralle,

Portugalin ilmavoimien esikuntapäällikölle.

Hänen reaktionsa oli merkillinen.

Ilmavoimien tällöinen johtaja kenraali Ferreira

suostui julkaisemaan lentäjien raportit ja tapauksen muut tiedot.

Hän julkaisi kaiken, joka on epätavallista.

Siviileillä on yleensä vaikeuksia saada tietoja näistä tapauksista,

mutta hän julkaisi sen mielellään.

Kenraali Ferreira oli itse erittäin kiinnostunut tapauksesta.

Hänellä oli epätavallinen kokemus omasta takaa 25 vuotta aiemmin.

Hän on tärkeä tekijä, sillä hän oli korkea-arvoinen esikuntapäällikkö,

ja hän halusi paljastaa tiedot.

Mikä tärkeämpää, hän oli tehnyt itse uskomattoman havainnon.

Marraskuu, 1982.

Kolme portugalilaislentäjää on todistanut merkillisen ufohavainnon.

Heidän raporttinsa päätyy Portugalin ilmavoimien korkeimmalle henkilölle

esikuntapäällikkö kenraali Lemos Ferreiralle.

Esikuntapäällikkö avasi viimein ovet siviileille,

jotta he voisivat tutkia tällaisia tapauksia.

Tämä on maan historian ensimmäinen kerta,

kun armeija antaa luottamuksellisia ufotietoja siviilitutkijoiden käsiin.

Tästä on kiittäminen kenraali Ferreiran aiempaa kokemusta.

Hän otti sen vakavasti kokemustensa takia ja käsitteli raportin huolella.

Se on merkittävä osa tätä tarinaa.

Kenraali julkisti tiedot, ja hänellä oli oma havaintonsa.

4. syyskuuta 1957.

Lemos Ferreira on nuori ja kunnianhimoinen lentäjä,

joka ei tiedä tulevansa Portugalin ilmavoimien esikuntapäälliköksi.

Hän johtaa F84 Thunderjet -laivuetta Otan lentotukikohdasta.

Paikka on sama, jota Guerra käyttäisi noin 25 vuotta myöhemmin.

Vähän klo 21 jälkeen Ferreira näkee ufon ilmestyvän horisonttiin.

Hän näki todella kirkkaan kohteen, joka muistutti tähteä.

Se säkenöi ja vaihtoi väriä.

Ferreira ja muut laivueen lentäjät jähmettyvät paikoilleen näystä.

He innostuivat suuresti, kun suuresta kohteesta erkani pienempiä kohteita.

Ne olivat pyöreitä ja kiersivät sitä.

Ne olivat noin 15 kertaa pienempiä.

Katsottuaan ufoa 40 minuuttia

Ferreira päättää palata takaisin tukikohtaan laivueensa kanssa.

Hän kirjoittaa raportin siitä, mitä hän ja hänen kollegansa näkivät.

Tapausta ei koskaan tutkittu täysin.

Hän teki raportin havainnostaan, eivätkä ilmavoimat tutkineet sitä.

Ferreira on 25 vuotta myöhemmin ilmavoimien esikuntapäällikkö.

Hänen vuosien takaiset kokemuksensa eivät ole kuitenkaan unohtuneet.

Sillä oli vaikutus häneen. Hän halusi sen otettavan vakavasti,

ja että yliopistot tutkisivat sitä,

sillä hän tietää nähneensä jotakin selittämätöntä.

Sen on oltava syy Guerran tapauksen tietojen paljastamiseen.

Kenraali haluaa varmistaa, ettei toistakin ufotapausta unohdeta.

Hän määrää asiakirjat julkaistavaksi.

Tiesimme sen olevan yksi maamme suurimmista ufologia-tapauksista.

Joaquim Fernandes johtaa tutkijoita, jotka saavat asiakirjat Ferreiralta.

Guerran ja kahden muun lentäjän tapaus

on tärkeä, sillä sen havaitsivat kolme eri ihmistä

kahdesta lentokoneesta päivänvalossa,

ja koska havainto oli tarkka sekä pitkäkestoinen.

Tutkinnan menestys riippuu kolmen silminnäkijän yhteistyökykyisyydestä.

Lentäjät eivät aina halua puhua havainnoistaan,

joten tämä on hyvä esimerkki, jossa lentäjiä kehotettiin auttamaan,

eikä heitä pilkattu siitä.

Jose Sottomayor kuulustelee ensimmäisenä lentäjä Guerraa.

Ensimmäinen kuvani Guerrasta hänen tavatessani

oli se, että hän oli täysin armeijamainen.

Rauhallinen, maltillinen ja aina vakava.

Lentäjät tapaavat tutkimusten aikana Portugalin johtavia tiedemiehiä.

Ihmiset olivat ennakkoluulottomia, avoimia, kiinnostuneita,

ja he halusivat tietää kohteen nopeudesta sekä muodosta.

Lentäjät kuvailivat ufon läpimitaksi vain kolme metriä.

Hämmentävintä on kuitenkin kohteen arvaamaton käyttäytyminen.

Se liikkui eri tavalla kuin mikään muu lentäjien näkemä ilma-alus.

Se voi hyvinkin olla jonkinlainen miehittämätön alus.

Ne voivat liikkua nopeasti eri suuntiin,

jota ilma-alukselta ei tavallisesti odottaisi.

Ne pystyvät myös leijumaan.

Tutkijoiden mukaan edes miehittämätön armeijan alus ei voisi liikkua näin.

Se uhmaa kaikkea logiikkaa.

Kukaan ei edes nykyään voisi luoda sellaista kohdetta ilman propelleja

tai työntövoimaa. Se on mahdotonta.

Lentäjien antamassa kuvauksessa kohteesta

sen suorituskyvyllä ja kapasiteetilla oli merkittäviä ominaisuuksia,

jotka tuovat esiin tieteellisiä sekä teknologisia haasteita.

Lentäjien antamia tietoja käyttäen

tutkijat laskevat ufon tehneen 21 kilometrin silmukan

vain 30 sekunnissa.

Tulimme siihen lopputulokseen,

että se lensi yli 2 500 kilometriä tunnissa.

Se on uskomaton nopeus!

Laskujen paljastavat ufon lähteneen yli kaksi kertaa ääntä nopeammin.

Äänivallin rikkova ilma-alus jättää kuitenkin aina jälkeensä merkin.

Siitä pitäisi aiheutua yliäänipamaus.

Alapuolellamme asuvat ihmiset eivät kuulleet yliäänipamausta.

Objektin kiihdyttäessä yli äänen nopeuteen

se aiheuttaa "pamauksen".

Tästä ei kuulunut ääntä.

Lentäjä ei kuullut yliäänipamausta,

joka on todella kova ääni,

joten työntövoimajärjestelmä ei luonut vastusta ilmakehässä.

Ufon äänen nopeuteen kiihdyttänyt voima

hämmästyttää tutkijoita.

Tällaisten työntövoimajärjestelmien on käytettävä eri luonnonlakeja,

joita me tiedemiehet emme edelleenkään ymmärrä.

On mahdollista, ettei ufossa ollut lainkaan moottoria.

Chipmunkien lentäjät ovat saattaneet nähdä säähavaintopallon.

Ne nousevat todella nopeasti

ja pysyvät korkeuksissa tietyn aikaa.

Kohteen nähneet eivät usko säähavaintopallon sopivan tarinaan.

Siellä oli kolme lentäjää, ja se tapahtui keskellä päivää.

Näemme kyllä, jos se on säähavaintopallo.

Se ei muistuttanut mitään ilma-alusta, jonka voisi kuvitella.

He miettivät kaikkia mahdollisuuksia ja tekivät tutkimuksia

tutkiakseen, mitä ilmassa oli.

He tulivat siihen lopputulokseen, ettei sitä voitu tunnistaa.

Tutkinnan laajuudesta huolimatta

kenraali ei saa koskaan tyydyttävää vastausta siihen,

mitä hänen lentäjänsä näkivät.

Tutkinta oli kattava eikä sitä pystytty selittämään,

joten olen samaa mieltä tiedemiesten kanssa.

Se on tunnistamaton kohde. Emme tiedä mikä se on,

mistä se tuli, miksi se oli siellä...

Yksi tulos oli kuitenkin positiivinen:

Ilmavoimien ja ufotutkijoiden jatkunut yhteistyö.

On hienoa, että kenraali julkisti tiedot

ja että ilmavoimat toimivat tiedemiesten kanssa.

Asevoimien on todella tuotteliasta toimia tiedemiesten kanssa,

sillä asevoimilla ei ole tutkimuksen vaatimaa varustusta.

Tapaus on yhä selvittämättä.

Se on edelleen tunnistamaton lentävä kohde,

sillä emme ole edelleenkään pystyneet tunnistamaan -

Guerran ja hänen kollegojensa kuvailemaa kohdetta -

saamistamme tiedoista huolimatta.

Vuonna 1980 nuoripari patikoi lähellä järveä Ruotsin syrjäisessä osassa.

Kummallinen lentävä kohde ilmaantui liikkuen uhkaavalla tavalla.

Olin todella peloissani.

Ajattelin aluksi, että se kantaisi pommia.

Pari ei tiedä, että tapaus ei ole ainoa laatuaan.

Ruotsin hallitus on pitänyt kirjaa samanlaisista ufotapauksista

lähes 40 vuoden ajan.

Onneksemme moni ihminen oli nähnyt niitä,

joten asevoimat perustivat erityiskomitean.

Tämä tapaus on yksi sadoista

tiedustelupalveluita hämmentäneistä tapauksista ympäri Euroopan.

Vaikka monet ovat nähneet rakettien tippuvan järviin,

niistä ei ole löytynyt todisteita.

Mysteeriset lentävät esineet nimettiin "aaveraketeiksi".

Muddusin kansallispuisto, Ruotsi. 31. heinäkuuta 1980.

Liz ja Bo Berg ovat patikkamatkalla Ruotsin Lapissa,

joka on harvaan asutettu maakunta maan pohjoisosassa.

Kello oli noin 11, ja olimme kävelleet tunnin.

Päivä oli lämmin.

Yhtäkkiä taivaalla tapahtuva ilmiö keskeytti heidän lomansa.

-Kuulimme suhisevan äänen. -Se oli kuin laskeutuva lentokone.

Tunnistamaton ilma-alus ilmestyi heidän takaansa ja lensi järven yli.

Se näytti meidän molempien mielestä sikarin muotoiselta.

Emme nähneet värejä, kirjoitusta tai kuvioita. Se oli erittäin tasainen.

Aluksen seuraava liike pelästyttää heidät.

Se kääntyi ympäri ja alkoi tulla meitä kohti.

Luulin sen tulevan luoksemme.

Pidimme toisiamme kädestä ja luulimme sen räjähtävän.

Alus kuitenkin laskeutuu järveen.

Se oli hallittu laskeutuminen, aivan kuin sitä olisi ohjattu jotenkin.

Alus vajoaa pian sakeaan veteen,

mutta Bo ja Liz eivät jää ihmettelemään alueelle.

-Se pelästytti meidät. -Emme halunneet jäädä paikalle.

Palatessaan kotiin pari päättää ilmoittaa asiasta armeijalle.

Halusimme tietää, mikä se oli.

He olivat kiinnostuneita siitä, missä tarkalleen ottaen näimme sen.

He kyselivät paljon sen muodosta sekä nopeudesta

ja halusivat yksityiskohtia sen ulkonäöstä sekä äänestä.

Liz ja Bo eivät tiedä, että armeija kiinnostuu tapauksesta

lähes 40 vuotta aiemmin tapahtuneen asian takia.

Toinen maailmansota on päättynyt alle vuosi sitten.

Ruotsissa ilmoitetaan sadoista ufohavainnoista.

Vuonna 1946 Ruotsissa tapahtui suuri määrä havaintoja.

Havaintoja taivaalla liikkuvista valoilmiöistä ja projektiileista.

Vuonna 1946 Ruotsin pääesikunta

sai noin 1 000 raporttia ihmisiltä ympäri maan

muutaman metrin pituisista sikarin muotoisista aluksista.

Sodan jälkeisenä vuonna taivaalla nähdään lähes 1 000 esinettä.

Yksi niistä saadaan jopa videolle. Ne saavat nimekseen "aaveraketit".

Clas Svahn on UFO Swedenin puheenjohtaja.

Tutkimusryhmän tavoitteena on selvittää mystisiä ilmiöitä.

Aaveraketit saattavat olla Ruotsin suurin selvittämätön ufomysteeri.

Kesällä 1946 tapahtuneet ufohavainnot pääsevät pian otsikoihin Ruotsissa.

Toukokuun lopulla 1946 ensimmäiset päivänvalossa tehdyt havainnot

virtasivat armeijalle,

joka perusti 6. heinäkuuta komitean,

johon kuului noin 20 henkeä. Useimmat olivat armeijasta,

mutta joukossa oli myös astronomeja ja muita asiantuntijoita.

Ufon nähdään osuvan Kolmjärveen Pohjois-Ruotsissa 19. heinäkuuta.

Aaverakettikomitea lähetetään tutkimaan tapausta välittömästi.

He keräsivät vähintään kahden viikon aikana

järven pohjasta noin 35 000 näytettä.

He yrittivät löytää metalliseosta tai alumiinia, mutta mitään ei löytynyt.

Ruotsin hallitus haluaa ratkaista mysteerin

Euroopan jännittävinä aikoina.

Vuosi oli 1946, ja ihmiset olivat selvinneet toisesta maailmansodasta.

Ihmiset olivat valppaita, ja Eurooppa oli jaettu kahtia.

Sodan lopulla rautaesirippu jakoi Euroopan itään ja länteen.

Kylmä sota tekee nopeasti tuloaan,

ja maailma on vainoharhan vallassa.

Länsi-Euroopan hallitukset pelkäävät mystisten objektien tulevan idästä.

Ruotsalaiset olivat todella vainoharhaisia turvallisuudestaan,

joten he halusivat tietää kuka ampui raketteja heidän alueensa yllä.

Siitä oli helppo syyttää Venäjää.

Venäjä oli hiljattain vallannut Saksan Peenemünden saaren.

Saari oli hädin tuskin 140 km Ruotsin rannikolta,

ja saksalaiset olivat tutkineet sekä laukoneet sieltä

pahamaineisia V-rakettejaan.

He epäilivät venäläisten saaneen Saksan teknologian haltuunsa,

ja että he käyttivät tukikohtaa rakettien sekä ohjusten testaamiseen.

Jos Venäjä kokeilisi aseita saarella, Ruotsi olisi epätodennäköinen kohde.

Miksi he ottaisivat suuren riskin kehittämällään uudella raketilla

ja ampuisivat Ruotsia?

He voisivat tehdä sen Siperiassa, jossa kukaan ei tietäisi siitä.

Miksi he sen sijaan ampuisivat

neutraalia maata, kuten Ruotsia?

Yksi mysteeri ihmetyttää tutkijoita muita enemmän.

Vaikka monet olivat sanoneet nähneensä rakettien osuvan järviin,

niitä ruopatessa niistä ei löytynyt yhtäkään raketin osaa.

Olemme yrittäneet etsiä todisteita Venäjän osallisuudesta asiaan,

muttemme usko heidän tehneen sitä.

Ne tulivat jostakin muualta.

Tutkijat alkavat etsiä muita selityksiä

ja tutkia ufohavaintojen tarkkoja päivämääriä.

Tällöin päiväsaikaan näkyi paljon meteoreja,

jotka syttyvät ilmakehässä ja näyttävät raketeilta.

Meteoreja luullaan ufoiksi kaikkialla maailmassa.

Myös Nigel Henbest uskoo aaveraketti-ilmiön

tulevan planeettamme ulkopuolelta.

Meteori on aurinkoa kiertävä pieni kivi,

joka Maahan tullessaan syttyy tuleen ilmakehässä

ja jättää taivaalla jälkeensä tulisen vanan.

Sitä valokuva minusta esittää. Pientä maapallolle lentävää avaruusromua.

Monet ihmiset näkivät objekteissa selkeitä yksityiskohtia.

Vuonna 1946 tehtiin 225 havaintoa täydessä päivänvalossa.

Niistä sadassa mainittiin rakettimaisia esineitä,

joissa oli pienet siivet tai ei siipiä.

Liz ja Bo Berg eivät usko meteoriteoriaan.

Se oli ehdottomasti kone, joka ohjautui itsekseen

tai muualta käsin.

Se tuntui havaitsevan järven, kääntyi ja laskeutui.

Bo ja Liz eivät ole saaneet tyydyttävää selitystä armeijalta

näkemästään esineestä.

He saattoivat löytää jotakin, mutta meille ei kerrottu siitä.

Minusta tuntui, ettei meille koskaan kerrottaisi totuutta.

Yli 60 vuoden ja lukemattomien havaintojen jälkeen

aaveraketit hämmentävät edelleen tutkijoita.

Kun aaveraketti tippui, siitä ei löytynyt palaakaan.

Se on edelleen mysteeri.

Clas Svahn on varma, että totuus käy vielä joskus ilmi.

Monet kysyvät minulta, voisiko se olla jotakin ulkoavaruudesta.

En usko.

Kun esinettä katsoo, se näyttää ohjukselta

tai risteilyohjukselta.

Se, miksi kukaan ampuisi niitä Ruotsiin,

on meille kaikille edelleen mysteeri.

Kaksi ystävää kalastaa järvellä Pohjois-Italiassa.

Yhtäkkiä horisontista ilmestyy kummallinen ilmiö.

Sen väri oli kuin laskevan auringon kaltainen oranssi.

Tapaus ei ole ainoa laatuaan.

Seuraavan 10 vuoden aikana tehdään kymmeniä samanlaisia havaintoja,

ja kymmenet hämmentyneet asukkaat ovat vastauksia vailla.

Torriglian tapaus on mielenkiintoinen,

koska siihen liittyy useita henkilöitä

eri aikakausilta.

Siksi se on mielestäni yksi Italian parhaista tapauksista.

Rino Di Stefano on tutkiva journalisti.

Hän toimi 1970-luvun lopulla rikosreportterina,

kun paikalliset kertoivat hänelle oudoista tapauksista Apenniineilla.

Kuulin Torriglian oudoista tapauksista

ja aloin tutkia niitä ymmärtääkseni, millaisista ilmiöistä oli kyse.

Torriglia, Italia. Syyskuu, 1978.

Kello on 19, ja Elio Dondero kalastaa ystävänsä kanssa Brugneto-järvellä.

He näkevät eriskummallisia valoja kaukaisuudessa.

Punaoranssi pallo leijuu öisellä taivaalla.

Se kestää alle puoli minuuttia, kunnes valo katoaa nopeasti.

Rino Di Stefano on nyt palannut Torrigliaan.

Hän tapaa Donderon, joka muistaa yön tapahtumat vielä selkeästi.

Ilmestyikö valo oikealta vai vasemmalta puoleltasi?

Katsoimme tähän suuntaan, ja se tuli vuoren takaa

korkealta. Se laskeutui kohti Brugneto-järveä lähes veteen asti.

Se siis laskeutui melkein veteen ja nousi sitten näin?

Se siis laskeutui korkealta ja palasi takaisin ylös?

-Kyllä, se nousi taas. - Ja sen väri...

Se oli kuin laskevan auringon kirkas oranssi.

-Eli oranssi ja punainen. - Niin, niiden välillä.

Di Stefano kuuli Donderon tarinan 30 vuotta sitten,

ja hän halusi tietää siitä lisää.

Hän ei kuitenkaan saa asukkailta paljoa tietoa selville.

Kukaan ei suostunut puhumaan siitä.

Jotkut kertoivat siitä jotain, mutta heitä oli vain muutama.

Di Stefano jatkaa ja löytää lopulta kymmeniä ufohavaintoja Torrigliasta

useiden kuukausien ajalta.

Tutkin asiaa kaksi vuotta ja löysin monia silminnäkijöitä.

He kertoivat nähneensä todella kirkkaan lentävän esineen taivaalla.

Vuonna 1980 ufot yhtäkkiä katoavat. Tutkimukset eivät enää etene.

Kahdeksan vuoden päästä Torrigliassa tapahtuu jotakin dramaattista.

Vuonna 1988 ilmeni toinen ufoaalto.

Tällä kertaa monet ihmiset

näkivät oudon ilmiön täällä Torrigliassa.

Syyskuu, 1988.

Flavio Cardinale palaa kotiin aamuyhdeltä

myöhäisen illan jälkeen.

Saapuessamme Quota Milleen vievän tien haaralle

sen oikealla puolella on niitty, joka kohoaa vuorelle päin.

Pimeydestä ilmestyy yhtäkkiä jotakin.

Näin suuren ringin...

Kutsun sitä ringiksi, sillä se oli selkeästi pyöreä.

Sen sisällä oli todella kirkas -

fosforiloisteinen vihreä valo, -

joka leijui ringin sisällä.

Cardinale ei ole yksin.

Monet kokevat saman kokemuksen seuraavana kahdeksana kuukautena

samalla mäellä, joka tunnetaan paikallisesti "Quota Millenä".

Ihmiset lähtivät autoillaan Quota Milleen katsomaan ilmiötä,

ja se oli kuin he olisivat lähteneet ulkoelokuvateatteriin.

Havainnoista tulee niin yleisiä, että asukkaat jonottavat mäkeä ylös

katsomaan kuuluisia ufoja.

Jotkut pelkäävät,

mutta "Torriglian valot" kiehtovat kaikkia.

Se oli minusta kaunista, mutta samalla ainutlaatuista

sekä kummallista, sillä valo oli kirkas ja liikkuva.

Se tuntui...

Sen väri ja liikkeet kiehtoivat minua.

Vaikka Di Stefano sai tietoonsa yli 50 eri havaintoa,

hän etsii vastauksia yhä.

Siellä tapahtui jotakin.

Suuri ja todella kirkas esine

laskeutui sinne,

sillä monet sanovat täysin samaa.

Nigel Henbest uskoo monien ufohavaintojen tapahtuvan

ihmisten käsittäessä väärin tavallisia astronomisia tapahtumia.

Olemassa on paikkoja, jossa ihmiset näkevät ufoja kerta toisensa jälkeen.

Se voi johtua siitä, että ihmiset eivät yleensä katsele taivaalle,

joten jonkun nähdessä jotakin outoa

paikalle tulee seuraavien kuukausien ja vuosien aikana muita,

jotka hekin näkevät taivaalla planeetan tai tähdenlennon.

Silloin hekin luulevat niitä ufoiksi.

Henbest sanoo asukkaiden nähneen ehkä odottamattoman meteorisuihkun.

Ne ovat lentotähtiä, eli pieniä aurinkokunnasta lentäviä kiviä.

Ne osuvat ilmakehään ja syttyvät tuleen.

Jotkin voivat olla tähtiä tai jopa kuuta kirkkaampia,

jolloin sitä kutsutaan "tulipalloksi".

Onko olemassa maallisempaa selitystä?

Ilmailu- ja turvallisuuskonsultti Chris Yates

uskoo Torriglian syrjäisen sijainnin olevan vastaus.

Yksi ensimmäisistä mieleen tulevista ajatuksista on armeijan operaatio.

Mahdollinen yöharjoitus, jossa

armeijan henkilöt ohjailevat

tiensä paikasta toiseen vuorten halki

valojen avulla, jotka auttavat pimeässä kulkemista.

Armeijan harjoitusoperaatio

selittäisi myös hetkellisen punaisen hohdon Brugneto-järvellä.

Se on voinut olla myös hätäraketti.

Hätäraketit kestävät suhteellisen lyhyen aikaa,

ja ne yllättävät ihmiset, jotka eivät tunnista niitä.

Tästä huolimatta Rino Di Stefano ei usko niin monen ihmisen

luulleen valoja hätäraketeiksi tai armeijan harjoitusoperaatioiksi.

He näkivät todella suuren ja erittäin kirkkaan kohteen.

Joissakin tapauksissa se oli vain muutaman metrin maan pinnasta.

Salaperäisiä Torriglian valoja ei ole koskaan selvitetty.

Di Stefano on kuitenkin toiveikas, että ihmisten puhuessa tapauksista

totuus käy joskus ilmi.

Täällä puhutaan ensimmäistä kertaa ufohavainnoista.

Se voi muuttua tulevaisuudessa, jos kaupungin johto

julkistaa tämän tarinan yleisölle.

Haluaisin löytää ratkaisun.

Sille löytyy varmasti joku päivä tieteellinen selitys.