Original subtitles

Se jatkoi tuonne päin.

Näytti siltä, kuin se olisi aikonut laskeutua tuonne.

Ufo ei kuitenkaan laskeudu.

Se jatkaa jalkapallokenttää kohti

ja paniikki leviää kylässä.

Paikallinen kuvaaja Manuel Gomes on syömässä aamupalaa,

kun hän kuulee erikoisista tapahtumista taivaalla.

Joku pyysi häntä tulemaan ulos.

Hän meni ulos, näki kappaleen

ja nappasi mukaansa 35 mm kameran.

Gomes juoksee kylän läpi ja yrittää saada kuvaa ufosta.

Klo 9.15, 45 minuuttia ensimmäisen havainnon jälkeen,

Gomes saapuu jalkapallokentälle.

Silloin kuvaaja Manuel Gomes

otti yhden sarjan kuvia.

Tämän hän näki.

22 vuotta tapahtuman jälkeen

ufotutkija Francisco Correa

on tullut kuvauspaikalle.

Hän tapaa yhden silminnäkijöistä, joukkuemanageri David Silvan.

Kappale oli tehty joko alumiinista tai ruostumattomasta teräksestä.

Oli aurinkoinen kevätpäivä,

ja kappale heijasti auringonvaloa.

Leijuttuaan hetken taivaalla kappale katoaa horisonttiin.

Seuraavana päivänä joukko tutkijoita saapuu Alfenaan kuulustelemaan.

Silminnäkijät ovat hämillään näkemästään.

Ihmiset kuvailivat kappaletta monin eri tavoin.

Joidenkin mukaan se näytti kilpikonnalta, jolla oli jalat.

Rakentajien mukaan se näytti betonimyllyltä,

joka on heille tuttu asia.

Jotkut piirsivät kuvia kappaleesta.

Kuvaaja Manuel Gomesilla oli kuitenkin erityisiä todisteita.

Hän vaikutti silloin ja sen jälkeenkin

tasapainoiselta ihmiseltä,

joka ei havitellut kuuluisuutta,

sillä hän antoi meille negatiivit heti.

Tutkijat ajattelivat voivansa selvittää asian kuvien avulla.

Ensin tutkittiin kuvien aitoutta.

Asiantuntija Paul Ellis on tutkinut kuvia.

Kappale on erikoinen.

Nämä kuvat eivät minusta näytä keinotekoisilta.

Yksi seikka, miksi uskon kuvien olevan aitoja,

on se, että ne ovat värikuvia.

Värivalokuvia on hyvin paljon vaikeampaa väärentää.

Aitouden puolesta puhuu myös kuvan suurennos.

Suurennoksesta näemme monia yksityiskohtia, kuten varjot.

Tällaisia asioita olisi vaikea väärentää.

Uskon, että tämä on ollut oikea kappale.

En tiedä, mikä se on, mutta se vaikuttaa aidolta.

Jos kuvat kerran ovat aitoja, mitä taivaalla oli?

Tutkijat miettivät, olisiko kyseessä voinut olla säähavaintopallo.

Meteorologi Tomasz Shafernaker ei kuitenkaan ole vakuuttunut.

Se ei näytä tavalliselta säähavaintopallolta.

Kappaleessa on esimerkiksi outoja lonkeroita.

Niitä ei tavallisesti ole säähavaintopalloissa.

Myös kappaleen liikkumistapa

antaa sen kuvan, ettei kyseessä ole vain ilmapallo.

Kappale pysähteli ja lähti uudestaan liikkeelle useasti.

Se liikkui, mutta pysyi myös paikallaan.

Kiintoisaa on, että se leijui samassa paikassa pitkään.

Säähavaintopallot liikkuvat tuulen mukana.

Jos ilmapallo pääsee kädestä, se ei enää pysähdy.

Tämä kappale pysyi paikallaan pitkään.

Mikä kappale sitten oli?

Kiinteältä ja metalliselta vaikuttava kappale lensi kylän yllä.

Tutkijat alkavat tutkia mahdollista armeijan osallisuutta.

Kyseessä olisi voinut olla kauko-ohjattava ilma-alus.

Niitä käyttävät armeijat

tiedon keräämiseen.

Chris Yates on lentoanalyytikko,

joka näkee yhteyden Alfenan ufon ja lennokkien välillä.

Lennokkeja voidaan liikuttaa

mihin tahansa paikkaan, jota halutaan tutkia.

Yates uskoo, että maallikot voivat erehtyä koneista.

Lennokit voivat olla hyvin outoja.

Ne eivät välttämättä näytä

samalta kuin mihin olemme tottuneet.

Sellaisen näkeminen olisi

siis tullut yllätyksenä kyläläisille.

Vuonna 1990 Portugalissa oli seitsemän Naton lentotukikohtaa.

Tutkijat halusivat selvittää, oliko lennokki lentänyt Alfenan yli.

Silloin oli mahdollista ottaa yhteyttä ilmavoimiin,

ja selvittää,

oliko jotain uutta lentävää alusta

testattu sinä päivänä

esimerkiksi Naton toimesta.

Vastausta ei tarvinnut odottaa kauan.

Portugalissa sinä päivänä

ei ollut testattu mitään armeijan lentoaluksia.

Tutkimuksesta huolimatta,

kukaan ei vieläkään tiedä, mitä tapahtui.

Riittänee sanoa,

että olemme kohdanneet

tunnistamattoman lentävän kappaleen,

joita kutsutaan yleisesti ufoiksi.

Kylmä sota oli kireiden suhteiden aikaa.

1950-luvun alussa Neuvostoliitto vahvistui

ja uhkasi vallata Euroopan.

Kaikki pitivät tarkasti silmällä ilmatilaansa.

Kylmän sodan aikana venäläiset testasivat puolustustamme.

Ilmassa oli hermostuneisuutta.

Kaikki tiesivät, että kolmas maailmansota

voisi syttyä pienestä.

Siihen asti brittihallitus ei ollut kiinnittänyt huomiota ufoihin.

Se kuitenkin muuttui...

Operaatio Mainbrace, Länsi-Eurooppa. 14.-25. syyskuuta 1952.

Hallitus ei voi sivuuttaa tapahtumia,

jotka liittyvät Naton sotaharjoituksiin.

Mainbrace-operaation aikana oli monia havaintoja ufoista.

Niitä havaitsivat lentäjien lisäksi

jotkut Kuninkaallisten ilmavoimien miehistöt.

Havainnot muuttaisivat radikaalisti

puolustusministeriön asennetta ufoja kohtaan.

Länsimaiset hallitukset alkoivat ottaa ufoasiat tosissaan.

Haluttiin tietää, oliko ilmiöiden takana Neuvostoliitto.

On syyskuun loppu vuonna 1952.

Operaatio Mainbracen takia kaikki Naton ilma- ja merivoimat

vartioivat Pohjois-Euroopan vesiä.

Toimittaja ja akateemikko David Clarke

on kyseisen ajan mysteerien asiantuntija.

Harjoiteltiin sitä, miten toimittaisiin,

jos Neuvostoliitto hyökkäisi pohjoisesta.

Bornholm, Tanska. 13. syyskuuta 1952.

Tanskalainen alus Willemoes on mukana operaatiossa.

Komentajakapteeni Smidt Jensen, toinen upseeri sekä toimittaja

ovat komentosillalla ja kuulevat viheltävän äänen.

Smidt Jensenin poika kertoo, mitä hänen isänsä kertoi hänelle.

He kuulevat äänen ja katsovat ylös.

Sitten he näkevät kolme valkoista pistettä lentävän kohti.

Kolme valoa tuli yhdestä kappaleesta.

Kappale lentää miesten yli.

Se lentää arviolta yli 1 500 kilometrin tuntivauhtia.

Kappale katoaa kolmessa sekunnissa.

Jensen raportoi heti upseerimessiin.

Hän menee kertomaan asiasta messiin

ja kaikki nauravat hänelle.

Mutta sitten muutkin tulevat alas ja kertovat saman.

Aluksella oli monia toimittajia,

jotka halusivat tietää lisää.

Ole Henningsen työskentelee ufotutkinnan parissa Tanskassa.

Yksi toimittajista kysyy Henningseniltä,

olisiko hän voinut ampua kappaleen alas.

Hän nauroi ja sanoi, ettei tietenkään voinut.

Hänen vieressään oli kuvaaja,

eikä kappaleesta saatu edes kuvaa.

Kappale näkyi vain pari sekuntia.

Mikä olisi voinut liikkua niin nopeasti taivaan halki?

Yksi ilmiselvimmistä selityksistä olisi Naton ilma-alus

tai Neuvostoliiton vakoojakone.

Ensin tietenkin tiedusteltiin Natolta, oliko se heidän

tai kenties venäläinen kone.

Arvauksia oli monia, mutta kukaan ei tiennyt vastausta.

Vain kuusi päivää myöhemmin harjoitusten jatkuessa,

saadaan toinen ufohavainto.

Ilmavoimien tukikohta, Englanti. 19. syyskuuta 1952.

Kello on hieman yli 11 aamulla.

Ilmavoimien henkilökunta seuraa aluksen laskeutumista.

He huomaavat jotain erikoista, joka seuraa konetta.

Ensin he luulivat sitä moottorinsuojukseksi

tai joksikin muuksi koneen osaksi.

Kappale näytti seuraavan konetta ja sitten laskeutuvan.

Seuratessaan sitä he huomasivat, että kappale lensi itsestään

ja liikehti kuin laskeutuva lehti.

Hopeinen kappale liikkuu kuin kellonheiluri

5 000 metrin korkeudella.

Kun kone alkaa laskeutua, kappale pysähtyy

ja leijuu ilmassa.

Se alkaa pyöriä.

Sitten se katosi nopeasti.

He tajusivat, että kyse oli jostakin tuntemattomasta.

Kukaan ei osaa selittää havaintoa.

Mitään ei laskeudu maahan.

Kappale on lentosotamiehille tuntematon

ja liikkuu nopeammin kuin tähdenlento.

"LENTÄVÄ LAUTANEN" LIITTYY "MAINBRACEEN"

Juttu saa paljon huomiota medialta

ja täten vaikuttaa hallitusten asenteisiin ufohavainnoista.

Silloin ilmavoimien miehet saivat vapaasti puhua medialle.

"LENTÄVÄ LAUTANEN" HAVAITTU

Juttu levisi hetkessä lehtiin ja lentäjiä haastateltiin.

Hallituksen oli tehtävä jotakin

tai ainakin esittää ottavansa asia vakavasti.

Operaatio Mainbrace vaikutti siis paljon

brittihallituksen asenteisiin.

He ymmärsivät, että asia piti ottaa vakavasti

ja perustivat salaisen yksikön

tutkimaan asiaa.

Yksiköllä oli pian myös muita tutkittavia tapauksia.

USS Franklin D. Roosevelt. 20. syyskuuta 1952.

Ilma-aluksella oli kuvaaja Wallace Litwin,

joka väitti kuvanneensa lentävää lautasta.

Ufo oli vaalea pallomainen kappale, joka lensi laivaston perässä.

Vuonna 1974 Ole Henningsen ottaa yhteyttä Wallace Litwiniin

ja saa tarkan kuvauksen tapahtumista.

Herra Litwin lähetti minulle kirjeen.

Hän kirjoittaa,

että kuvattuaan kappaletta

menin messiin,

jossa kerroin kuvanneeni lentävää lautasta.

Kuva on hyvin epäselvä.

Kappaletta on hyvin vaikea nähdä kuvasta.

Aluksella oltiin kuitenkin huolissaan siitä, mitä hän näki.

Ja syystäkin, sillä kyseessä oli salainen harjoitus.

Mitä Litwin sitten näki?

Hän kirjoitti, että ensin ajatteli kyseessä olleen yksi

säähavaintopalloista, joita alukset lähettivät ilmaan.

Säähavaintopalloja ei kuitenkaan ollut siihen aikaan lähetetty.

Oli totuus mikä tahansa, yksi asia on varma.

Ufoista oli useita havaintoja Länsi-Euroopassa syyskuussa 1952.

Mikä voisi selittää nämä havainnot?

Ehkä avaruuden ilmiöt

samaan aikaan Mainbrace-operaation kanssa?

En usko, että voimme vedota avaruuden ilmiöihin,

sillä suurin osa havainnoista tapahtui päiväsaikaan,

eivätkä mitkään avaruuden ilmiöt ole niin kirkkaita päivisin.

Emme voi selittää tätä myöskään kiertoradan kappaleilla,

sillä vuonna 1952 ei vielä ollut satelliitteja kiertoradalla.

Kyseessä ei siis voinut olla satelliitti tai sen raketti.

Alettiin uskoa, että maan ulkopuolella voisi olla elämää.

Kansalaiset alkoivat yleisesti uskoa

avaruusolioihin.

Uskoa rohkaisi populaarikulttuuri.

Uhkavaatimus maalle tuli v.1951.

Se kertoi maahan tulleesta lähettiläästä.

50-luvulla moni tiedemies uskoi älylliseen elämään Marsissa.

Oli siis myös uskottavaa, että muukalaiset voisivat tulla Maahan.

Kylmän sodan takia

myös avaruusolioiden oletettiin olevan vihamielisiä.

Muukalaiset olivat miltei verrattavissa venäläisiin.

Vuonna 1952 saatiin myös muita havaintoja.

Kuukautta myöhemmin Iso-Britanniassa havaittu ufo

herättää epäilyt hallituksen salailusta.

Lokakuu 1952.

Monet eurooppalaiset ovat raportoineet havaintoja.

Outojen tapahtumien sarja menee yksiin armeijan harjoituksen kanssa.

Havaintoja tekevät ihmiset sekä merivoimissa että ilmavoimissa.

Se pakottaa brittihallituksen

ottamaan ufot vakavasti.

On kuitenkin tapahtumassa vielä yksi ufomysteeri.

Little Rissington, Englanti. 21. lokakuuta 1952.

Ilmavoimien luutnantti Michael Swiney on kokenut kouluttaja

armeijan lento-oppilaitoksessa.

Hänen työnsä on rutiininomaista,

kunnes eräänä päivänä hän lähes törmää kolmeen ufoon.

En ollut ikinä nähnyt vastaavaa.

Enkä nähnyt sen jälkeenkään.

Minulla ei ole mitään käsitystä siitä,

mitä näin, vaikka haluaisinkin tietää.

Tapahtumarikkaana iltapäivänä 60 vuotta sitten,

luutnantti Swiney lentää yhdessä upseeri David Croftsin kanssa.

He nousevat suunnitelmansa mukaan 10 000 metrin korkeuteen,

jossa lentävät kolmion muotoista reittiä.

Nousimme pilvien läpi kirkkaalle taivaalle

5 000 metrin korkeudelle.

Pian sen jälkeen huomasin tuulilasin läpi

kolme pyöreää, vaaleaa kappaletta.

Ensin Swiney pelkää näkevänsä lentäjiä laskuvarjoissa.

Aloin kääntää konetta,

sillä pelkäsin muuten lentäväni heitä päin.

Kappaleet liikkuvat kuitenkin oikealle.

Yritimme epätoivoisesti keksiä jotain selitystä sille,

mitä oikein näimme.

Swiney ja Crofts ottavat yhteyttä lennonjohtotorniin.

Heitä käsketään odottamaan.

He eivät tienneet, mitä sanoa.

Heillä ei tuntunut olevan mitään määrättyä menettelytapaa

sellaiselle tilanteelle, että joku soitti tuntemattomista aluksista

ja pyysi ohjeita.

Kappaleet olivat läpikuultavia eikä niissä ollut ikkunoita.

Ne liikkuivat porrastetussa muodostelmassa.

Lentäjät seurasivat kappaleita 10 minuuttia, kunnes ne katosivat.

Katsoin pariksi sekunniksi muualle,

ja katsoessani takaisin ne olivat kadonneet.

Lentäjät eivät tienneet,

että kappaleet oli havainnut myös maanpäällinen tutka.

Se, että myös tutka oli havainnut kappaleet,

saa minut uskomaan näkemääni.

Myös laitteisto oli havainnut saman kuin minä.

Armeija ottaa asian hyvin vakavasti.

Kireän ilmapiirin vallitessa,

kaikki tunnistamattomat tutkahavainnot ovat uhka.

Johto lähetti kiireesti lentokoneita tutkimaan asiaa,

mutta kappaleet katosivat tutkasta ennen kuin mitään voitiin tehdä.

Suihkukoneet eivät löydä kappaleita.

Swiney ja Crofts palaavat Little Rissingtonin kentälle,

mutta tapaus on ollut heille merkittävä.

Näytin kuulemma hyvin pelästyneeltä.

Aivan kuin olisin nähnyt aaveen.

Ilmavoimien ministeriö oli oppinut läksynsä mediasta

aiemman, Topcliffen ufohavainnon, takia.

Lisäjulkisuuden välttämiseksi, uusi tapaus käsiteltiin eri tavalla.

"LAUTANEN" JAHTASI HÄVITTÄJÄÄ

Lentäjät erotettiin toisistaan, eivätkä saaneet puhua toisilleen.

Ministeriön tutkijoita tuli kuulustelemaan heitä yksitellen.

Taustalla oli jonkinlainen laajempi tutkimus.

Ministeriö kuulustelee miehiä salassa,

mutta heidän päätelmänsä julkaistaan.

Sen mukaan ei ole todisteita maan ulkopuolisesta elämästä.

Ministeriön mukaan muukalaisista ei ollut todisteita.

Sitä ei tiedetä, miten he päätyivät tähän lopputulokseen.

Michael Swiney on yrittänyt löytää salaista raporttia siitä asti.

Minua harmittaa se, että kirjoittamani raportti,

jonka kirjoitin vuonna 1952,

oli muiden raporttien ohessa silputtu.

Minulle ei kerrottu mitään.

Hallitus ei paljastanut tutkimuksensa yksityiskohtia

edes todistajille.

Juttu on jatkunut vuosikausia ilman ratkaisua.

Meillä ei ole muuta kuin ministeriön raportti,

lentäjien omat muistikuvat sekä heidän lentolokikirjansa.

Olen kirjoittanut vain: "Nähty kolme lentävää lautasta,

tutka varmistanut."

Oliko todisteissa siis jotain, mitä hallitus ei halunnut päästää julki?

Vai katosivatko ne vain inhimillisestä erehdyksestä?

50-luvulla tapahtui salailua, mutta se oli armeijalta järkevää.

Jos he olisivat antaneet ihmisten kertoa vapaasti

näkemistään ufoista,

he olisivat saaneet sadoittain kirjeitä.

He siis päättivät keskittyä uskottaviin todisteihin.

Ilman raporttia Swiney ei ehkä ikinä saa tietää, mitä hän näki.

Tämä tapahtui 60 vuotta sitten,

enkä ikinä saa tietää, mitä näin.

Minulle riittäisi se, että raporttini löydettäisiin.

Syrjäisessä romanialaisessa kylässä juhlitaan häitä.

Yhtäkkinen sähkökatkos keskeyttää juhlinnan.

Ihmiset menevät ulos ja näkevät erikoisen valoilmiön.

Jokin oli hullusti.

En ollut ikinä nähnyt mitään sellaista.

Silminnäkijät hämmentyvät oudoista tapahtumista.

Ajattelin, että joku juksaa meitä.

Joku, jolla on hyvin kehittynyttä teknologiaa.

Romaniassa tapahtunut ilmiö täytyy tuoda julki.

Nanesti, Romania. 30. kesäkuuta 2001.

Tämä syrjäinen kylä sijaitsee Itä-Romaniassa.

Päivä on tärkeä morsian Stela Neculalle

ja hänen äidilleen, Marghioala Anghelille.

Klo 22.30, Necula ja hänen uusi aviomiehensä nauttivat hääateriasta.

Yhtäkkinen sähkökatkos keskeyttää juhlinnan.

Ajattelimme sen olevan kepponen.

Meni tunti ja toinen.

Aloimme huolestua ja ajatella sen olevan jotain muuta.

Kyseessä ei ole kepponen. Muuallakaan kylässä ei ole sähköjä.

Professori Tanasche Agafeiti rentoutuu kotonaan vaimonsa kanssa.

Sähköt katkesivat.

Menimme katsomaan, oliko vika vain meidän talossamme

vai myös naapureiden.

Taivas on tumma ja tyyni.

Koko kylä on pimeänä.

Agafeiti katsoo taivaalle.

Katselin pohjoiseen.

Näin kappaleen liikkuvan

pohjoisesta tännepäin.

Sitten seuraa jotain yllättävää.

Se pysähtyi hetkeksi

ja sitten siitä alkoi tulla valoa.

Valo tuli jakautuneen ympyrän muotoisesta lähteestä.

Valo alkoi lähetä, suurentua

ja pyöriä nopeammin ympäri.

Lopulta se ympäröi koko kylää.

Samaan aikaan Dumitri Jujau on pyöräilemässä kotiin.

Hänkin huomaa valon taivaalla.

Olin utelias. Mietin, mistä valo tuli.

Sähköt olivat poikki. Mietin, mitä tapahtui.

Valo vain suureni ja suureni.

Istuin katselemassa sitä pari minuuttia. Yksin.

Valo loistaa kylän yllä pari tuntia,

ennen kuin katoaa.

Juttu leviää sanomalehtiin.

Romanialaiset ufotutkijat menevät paikalle.

Yksi heistä on entinen armeijan kersantti, George Cohal.

Aluksi kyläläiset eivät halua kertoa tapahtumista.

Romaniassa on yleisesti se ongelma,

ettei näistä ilmiöistä haluta puhua.

Jotkut eivät halua puhua sen takia, että pelkäävät muiden kyläläisten

pitävän heitä outoina tai hulluina.

Pian kuitenkin paljastuu, että tapahtuma oli ainutlaatuinen.

Haastattelimme seitsemää silminnäkijää,

mutta voimme olettaa, että heitä oli ainakin 50.

Kyseessä on siis joukkohavainto valosta,

joka muistuttaa ufoa.

Onko mahdollista, että valot olisi voinut aiheuttaa jokin maan päältä?

Vuoristoisella alueella, jossa kylä sijaitsee,

on usein maanjäristyksiä.

Valoilmiöitä on havaittu joidenkin maanjäristysten yhteydessä.

Esimerkiksi vuonna 2009 L'Aquilassa, Italiassa.

Tutkimme L'Aquilaa perinpohjaisesti.

Sieltä koottiin satoja havaintoja

erilaisista valoilmiöistä

ennen ja jälkeen järistyksen.

Valojen uskotaan syntyvän sähkökentistä,

jotka syntyvät kivien tektonisista liikkeistä.

Mutta jos Nanestin valot olisivat johtuneet tästä,

alueella olisi pitänyt esiintyä maanjäristys.

Tämän tapahtuman aikana vuonna 2001,

Vrancean alueella ei esiintynyt maanjäristyksiä.

Niitä ei ole esiintynyt siellä ainakaan 15 vuoteen.

Jotkin silminnäkijät näkivät punaisen hehkun taivaalla.

Kuullessani punaisesta hehkusta mieleeni tuli heti Mars.

Mars oli siihen aikaan hyvin lähellä maata ja kirkas.

Ja koska ilmiö havaittiin yöllä, ajoitus ja väri täsmäisivät.

Silminnäkijöiden mukaan ilmiö oli kuitenkin monimutkaisempi.

Tässä on pallo.

Tässä ensimmäinen ympyrä, joka oli osissa.

Toinen oli suurempi ja kolmas vielä suurempi.

Neljäs aina vain suurempi

ja viides kosketti jo maata.

Valtavat valopalkit liikkuivat kuvioina taivaalla.

Se saattaa vaikuttaa hyvin epätodelliselta,

mutta Nigel Henbest uskoo, että ilmiölle on tieteellinen selitys.

Toinen selitys voisi olla revontulet,

joita esiintyy napapiirin pohjoispuolella.

Revontulia syntyy, kun auringon varattuja hiukkasia

osuu Maan magneettikenttään.

Ne purkautuvat värivaloiksi.

Niitä kuitenkin esiintyy yleensä vain maapallon pohjoisosissa.

Voisiko niitä esiintyä Romaniassa?

Aina kun aurinko 11 vuoden välein kuumenee, revontulet kasvavat

ja silloin niitä esiintyy myös Euroopan eteläisimmissä maissa.

Revontulien näkeminen Romaniassa on hyvin harvinaista,

mutta vuonna 2001 aurinko oli hyvin aktiivinen,

joten hyvin kirkkaan revontulen olisi voinut nähdä Romaniasta.

Revontuli syrjäkylässä

voisi hämmentää paikallisia.

Ilmiö olisi niin harvinainen,

että ihmiset hämmentyisivät siitä.

Mutta muutkin yölliset tapahtumat ovat hämärän peitossa.

Silminnäkijöiden mukaan sähkökatko ilmenee vain

Nanestissa, jossa myös valoilmiö havaitaan.

Kylän ulkopuolelle mentäessä saattoi nähdä muiden kylien valot.

Se siis todisti, että vain Nanestin kylä oli pimeänä.

Kaksi tapahtumaa sattuu myös miltei samanaikaisesti.

Kun kysyin milloin sähköt palasivat,

vastaus oli aina "yhden jälkeen".

Viimeinen ilmiötä todistanut henkilö

sanoi sen loppuneen yhdeltä.

Kun tutkijat kysyvät sähköyhtiöltä katkosta,

mysteeri vain syvenee.

Sähköyhtiöllä

on turva- ja mittauslaitteita sen varalta, että jotain sattuu.

Laitteet eivät tässä tapauksessa

raportoineet mitään poikkeavaa.

Yhtiöllä ei ole tietoja katkosta.

Kylään johtaa myös kaksi sähkönsyöttöjohtoa.

Ne eivät ole aiemmin molemmat lakanneet toimimasta samaan aikaan.

Morsiamen äidille sähkökatkos oli hyvinkin merkittävä.

Uskoimme sen olevan ufo. Ei rikollisen toiminnan tulosta.

Ihminen ei pystyisi tekemään sellaista.

Se oli hyvin outoa.

Paikalliset ovat yhä kiinnostuneita erikoisesta tapauksesta.

Olen mielestäni onnekas.

Ehkä olen todistanut jotakin,

jota ei voida vielä selittää.

Tulevaisuudesta ei kukaan tiedä.