Original subtitles

He katsoivat sitä noin minuutin verran.

Se ei ehkä tunnu pitkältä ajalta, mutta on, jos keskittyy johonkin.

Duboc ja miehistö ottavat yhteyttä lennonvalvontaan

selvittääkseen, seurataanko konetta tutkalla.

Kysyimme, onko alueella liikennettä,

kerroimme esineen koon ja tuntomerkit.

He eivät nähneet mitään tutkassa, ja me vain jatkoimme lentoa.

Lento laskeutui menestyksekkäästi Lontoossa.

Muuta ei voitu tehdä. Asia siirrettiin syrjään.

Läheltä piti -tilanteesta on ilmoitettava laskeuduttua,

mutta kapteeni Duboc päätti olla tekemättä niin.

Kolmeen vuoteen en raportoinut siitä.

Ufot ovat Air Francen lentäjien keskuudessa tabu.

En halunnut puhua siitä.

Kolme vuotta myöhemmin, helmikuussa 1997, Duboc luki artikkelin

Paris Match -lehdessä. Se muutti hänen mielensä.

Artikkelissa kerrottiin Ranskan selittämättömistä ufohavainnoista,

myös hänen tapauksestaan.

Paljastui, että lennonvalvonta oli raportoinut siitä,

vaikka Duboc miehistöineen ei ollut.

Mutta myös se, että armeijan tutka oli silloin seurannut ufoa.

Oli niin kutsuttu CODA-tutka

Ranskan ilmavalvonnassa. Tämä oli todella yllättävää

ja siksi raportoin asiasta poliisille,

jos siitä on tutkavahvistus, se on olemassa.

Poliisi aloittivat tutkinnan,

jonka se lopetti tuloksettomana viiden kuukauden päästä.

Ranskan avaruusjärjestö SEPRA jatkoi asian tutkimista.

Ranskalla on ainutlaatuinen, toimiva järjestö.

Heidän vastineensa NASA:lle.

Se on tutkinut ufotapauksia vuodesta 1977.

Ryhmää johtaa kokenut tutkija Jean-Jaques Velasco.

Hän havaitsi, että armeijan tutka oli huomannut ufon.

Sen tutka oli voimakkaampi kuin lennonjohdon.

Armeijan tiedot antoivat pohjan jatkotutkimukselle.

Erityisen kiinnostavaa oli verrata miehistön todistusta

tutkasta saatuihin tietoihin.

Tutkan tiedot näyttivät tukevan miehistön huomioita.

Tämä oli reittimme Lontooseen. Tässä on Coulommiers,

ja näimme tutkasta esineen olleen tässä.

Miehistö mainitsi, että objektin alkaessa kadota,

sen ääriviivat sumenivat. Sitten se katosi kokonaan.

Se hävisi myös tutkasta samalla hetkellä,

kun he kuvailivat sen tapahtuneen.

Jos on tapaus, jossa viralliset tutkatiedot näyttävät,

että esine on olemassa ja lisäksi on luotettavia todistajia,

se on tärkeää.

Tutkatietojen olemassaolo vahvisti Dubocin uskoa,

että he näkivät jotain ihmeellistä sinä päivänä. Vaikka hän myöntääkin,

että yksityiskohdat ovat saattaneet haalistua ajan myötä.

Tein raportin kolme vuotta myöhemmin,

joten ehkä muistin jotain toisin kuin tapahtui.

Myönnän sen.

20 prosentin virhemarginaalista huolimatta

olemme varmoja, että taivaalla oli jotain valtavaa.

Eikä se ollut tältä planeetalta.

Mitä muuta tunnistamaton esine olisi voinut olla?

Olisiko miehistö voinut luulla lähellä lentävää konetta ufoksi?

Havaintopaikka oli erityinen,

koska se oli aivan Pariisin yllä.

Eikä Ranskankaan pääkaupungin,

kuten minkään muunkaan suurkaupungin yllä

voi lentää tai hävittäjät ovat heti kimpussa.

Olisiko se voinut olla sotilaskone?

Siihen aikaan monia malleja testattiin salaa ympäri maailmaa.

Jotkut armeijan lentokoneet ovat epätavallisen muotoisia.

Olisiko uuden mallin lento-ominaisuuksia testattu?

Eikä välttämättä myönnettäisi

sotilaskoneen olleen lähellä siviilikonetta.

On myös vaihtoehtoinen selitys.

Säähavaintopallo oli lähetetty liikkeelle 80 kilometrin päässä

Pariisin toisella puolella kello 12.18.

56 minuuttia ennen havaintoa.

Oliko mysteeri ratkeamassa?

Olivatko lentäjät luulleet säähavaintopalloa ufoksi?

Metereologi Tomasz Schafernaker uskoo tietävänsä vastauksen.

He näkivät ovaalinmuotoisen esineen horisontissa, puna-oranssin värisen.

Sen muoto muuttui sitten kolmioksi.

Säähavaintopallot ovat puna-oransseja.

Lentokone lensi 10 kilometrin korkeudella.

Säähavaintopallot eivät pääse korkeammalle.

Ne pääsevät sille korkeudelle ja puhkeavat.

Ennen puhkeamista ne ovat hyvin suuria,

koska paine korkealla on alhaisempi.

Tässä on ehdotukseni. Kuvitelkaa lateksin repeävän

ja ottavan v:n muodon tuulen kuljettamana.

Lateksi ei vain putoaisi maahan,

tuuli kuljettaisi sitä jonkun verran ilmakehässä.

Säähavaintopalloja lasketaan liikkeelle ympäri maailmaa.

Se siis voisi olla säähavaintopallo,

joka olisi ollut liikkeellä Air Francen näköpiirissä.

Mutta yleensä

lentäjät saavat tiedon niiden laukaisusta.

On mahdollista, että miehistö ei kuullut näitä varoituksia,

mutta ei todennäköistä.

Tämä on vitsi. Se ei ollut säähavaintopallo.

Nähdessämme sen tajusimme, että se ei ole säähavaintopallo.

Se oli aivan erilainen, koska se oli valtava.

Ja saimme heti vaikutelman tuntemattomasta esineestä.

Säähavaintopallot ovat neopreeniä.

Lentäjä kertoi esineen olleen sormenpään kokoinen.

40 kilometrin päässä se tarkoittaa 300 metrin kokoista objektia.

Joten se ei voi olla ilmapallo. Hypoteesi on kumottu.

Jotkut väittävät hallusinaatioksi, mutta ei sitä näkisi koko miehistö.

Se oli oikea. Ei se ollut 300-metrinen pallo.

Emme pysty mitenkään

selittämään sitä tieteellisesti.

Vuosikymmeniä Tanskan ilmailuhallinto on selvittänyt

ufohavaintoja.

Yhtä on erityisen vaikea selittää.

Katsoin vain sitä isoa juttua autoni yläpuolella.

Olin peloissani ja mietin, mikä se on.

Tapahtuma kuvataan elokuvassa Kolmannen asteen yhteys.

Kumman samanlainen kuin toinen tapahtuma,

joka tapahtui 25 vuotta aiemmin.

Se oli ensimmäinen kerta,

kun uskottava henkilö on astunut esiin.

Jyllanti, Tanska, 29. syyskuuta 1995.

Kello on noin puoli yhdeksän perjantai-iltana.

24-vuotias hoitajaopiskelija Claus Lundholm ajoi yksinään.

Oli kaunis ilta, ja ajoin yksin koirani kanssa.

Käskin sen istua ja olla rauhassa.

Ufotutkija Pia Knudsen on tutkinut tapausta.

Koira alkoi käyttäytyä oudosti takapenkillä.

Hän ei saanut koiraa rauhoittumaan.

Äkkiä kaikki auton laitteet sekosivat.

Tuulilasinpyyhkijät ja valot toimivat itsestään.

Auton sähköt hävisivät.

Lundholm huomasi auton kellon käyttäytyvän oudosti.

En saanut autoa käynnistymään uudelleen,

ja digitaalikellossa luki 88.88.

Tunsin jonkin tulevan auton ylle.

Ilmestyi kirkas valo.

Ihmettelin, mikä se on?

Katsoin ulos etuikkunasta ja näin ison jutun auton yläpuolella.

Jos hän olisi seissyt auton päällä, hän olisi ylettynyt siihen.

Niin lähellä se oli.

Olin peloissani ja tunsin adrenaliinin.

Ajattelin, että onko tuo ufo.

Se näytti valtavalta. Valot menivät ympäriinsä.

Ne vilkkuivat eri taajuuksilla.

Hitaasti esineen valot himmenivät.

Ne lähtivät auton luota ja katosivat puiden taakse.

Lundholm on niin järkyttynyt, että kertoo vain lähimmille ystävilleen

pelätessään tulevansa pilkatuksi.

Kuukautta myöhemmin hän päättää jakaa kokemuksensa

Skandinavian ufoharrastajien ryhmän kanssa.

Emme tienneet havainnosta, ennen kuin myöhemmin,

kun hänen ystävänsä kehottivat häntä ottamaan yhteyttä meihin.

Lähetimme tutkijan haastattelemaan häntä useita kertoja.

Ole Henningsen SUFOI:sta

pääsi käsiksi Tanskan ilmavoimien vapauttamiin papereihin.

Papereista ei löydy itsestään selvää selitystä,

mutta ilmailuasiantuntija Chris Yatesilla on teoria.

Meillä on kaksi mahdollisuutta. Se on mahdollisesti helikopteri

tai miehittämätön taistelualus.

Molemmat pystyisivät leijumaan tietyssä kohdassa.

Poliisivoimat käyttävät helikopteria

kuljettamaan erilaista kalustoa, kuten voimakkaita valonheittimiä.

Kun ne valaisevat sinut yöllä keskellä ei mitään,

ne voivat pelästyttää puolikuolleeksi.

Mutta niin matalalla lentävästä helikopterista lähtisi kova ääni.

Lundholm on varma, ettei kuullut mitään.

Ei ollut ääntä tai mitään ympärilläni.

Jos voisin nousta auton katolle,

pystyisin koskemaan valoa.

Vaikka äänettömyys oli outoa,

auton sähköjen katoaminen oli vielä oudompaa.

Claus oli ostanut käytetyn auton,

mutta se oli suoraan liikkeestä, eikä siinä pitänyt olla vikaa.

Hän ei ymmärtänyt, miksi virrat yhtäkkiä katosivat

ja kaikki sähkölaitteet sekosivat.

Lundholm sanoo, että ei myöhemmin löytänyt autosta mitään vikaa.

En pystynyt selittämään miksi kellossa luki 88.88.

En tiedä. Oli mielenkiintoista,

että kun käynnistin auton uudestaan kello oli normaali.

Tutkittaessa useita vakuuttavia ufohavaintoja

huomaa, että puhutaan mahdollisuudesta,

että ufot aiheuttavat elektromagneettisen kentän.

Joka jollain tavalla vaikuttaa esimerkiksi auton moottoriin.

Outoja asioita tapahtuu, ja ihmiset muodostavat yhteyksiä,

vaikka niitä ei välttämättä ole.

Se ei ole tyydyttävä vastaus joillekin tilanteeseen joutuneille,

jotka suhtautuvat tapahtuneeseen tunteellisesti.

Skandinavian uforyhmä ei pysty selittämään Lundholmin havaintoa.

Meillä ei ole tietoa siitä, mikä esine oli.

Tai mikä aiheutti tämän kokemuksen.

He huomasivat kuitenkin jotain outoa.

He löysivät 25 vuoden takaa samanlaisen tapauksen,

joka tapahtui myös Jyllannin niemimaalla.

Jyllanti, Tanska. 13. elokuuta 1970.

Poliisi Evald Maarup todistaa jotain pelottavaa ja outoa.

Hän ajaa kotiin myöhään eräänä yönä, kun hänen autonsa pysähtyy.

Sen radio ja sähkölaitteet lopettavat toimintansa.

Yläpuolelle ilmestyy kirkas valkoinen valo,

joka häviää esineeseen ennen sen häviämistä.

Maarupin leski, Grethe vierailee tapahtumapaikalla

ja muistelee tapahtunutta.

Hän kertoi pelänneensä vähän.

Hän ihmetteli, mitä tapahtui.

Tapaus on kiinnostava, koska todistaja oli poliisi,

eivätkä he yleensä kerro omiaan.

He eivät vain keksi tarinoita.

Sillä olisi vakavia seurauksia uran kannalta.

Maarup otti riskin joutumisesta pilkan kohteeksi

ja raportoi tapahtuneesta kollegoilleen asemalla.

He eivät keksineet selitystä.

Joku vitsaili, että hänelle olisi pitänyt antaa sininen lappu.

Se oli lähete psykiatriseen sairaalaan.

Hän oli vakava mies.

Hän oli poliisi, joka sanoi nähneensä tämän ilmiön.

Se oli ensimmäinen kerta, kun uskottava henkilö astui esiin

poliisilaitokselta ja kertoi tällaisesta havainnosta.

On iso harppaus väittää, että koska poliisi on luotettava todistaja,

ja heidän nähdessään outoa taivaalla,

he pystyvät tunnistamaan ne luotettavasti ufoiksi.

He sanovat vain nähneensä jotain outoa ja halunneensa raportoida sen.

Sen varalta, että se olisi tärkeää maanpuolustuksen kannalta.

Yksi virasto otti asian vakavasti.

Tanskan kuninkaalliset ilmavoimat alkoi tutkia tätä.

Maarupilla oli todisteita, valokuva ufosta.

Hän oli ottanut poliisikameralla

kolme kuvaa näkemästään juuri ennen kuin se lensi pois.

Valon kadottua hänen ajovalonsa syttyivät taas,

ja seuraavissa kuvissa näkyi vain tyhjä tie.

Kuvissa näkyy vain pieniä valkoisia pisteitä

todella pimeällä taivaalla.

Emme tiedä, mitä niissä oikeastaan näkyy.

Pieni valo voisi olla niin sanotusti säteen pää.

Jos yritämme suurentaa näitä valkoisia pisteitä,

emme näe mitään rakennelmia. Ei ole mitään.

Olisiko valkoisille pisteille järkevä selitys?

Ilmavoimien lopullisessa raportissa

kerrottiin, että vain muutaman kilometrin päässä,

oli Skrydstrupin lentotukikohta.

Sieltä nousi ilmaan kuusi T33-hävittäjää.

Hän oli saattanut nähdä yhden niistä.

Kuusi T33-hävittäjää lähti kentältä 22.45-23.45 välisenä aikana.

Ne nousivat ilmaan kymmenen minuutin välein.

Ne olisivat voineet olla T33:n laskeutumisvalot.

Laskeutumisvalot ovat hyvin kirkkaita.

Lennettäessä pimeällä niiden pitää olla mahdollisimman kirkkaita,

kun lähestytään siviili- tai sotilaslentokenttää.

On mahdollista, että ne valot valaisivat sinä yönä poliisiauton.

Ne eivät olleet laskeutumisvalot, koska tulivat takaapäin.

Hän saattoi nähdä moottorin.

Ehkä he käyttivät jälkipolttimiaan.

Ilmavoimat lopetti tutkintansa kuukauden jälkeen.

Todeten, että Maarup oli vain nähnyt sarjan outoja sattumia.

Heidän mielestään tapauksella ei ole tekemistä ufojen kanssa.

Että kyse on toisistaan riippumattomista tapahtumista,

jotka sattumalta tapahtuivat samaan aikaan.

Maarup ei koskaan saanut selitystä näkemälleen.

Maarup halusi vain tietää, mitä se oli.

Hän ei koskaan ollut uskonut lentäviin lautasiin.

Tai ufoihin.

Maarup kuoli uskoen, että oli ainut,

joka näki tämän oudon esineen.

39 vuotta myöhemmin tutkankäyttäjä kertoi uusia tietoja.

Nils Krog työskenteli tutka-asemalla lähellä.

Hän näki oudon merkin tutkassaan.

Se oli samaan aikaan ja samalla alueella kuin ufohavainto.

Tutkassa näkyi jotain. Se liikkui hitaasti.

Se ei käyttäytynyt kuin tavallinen lentokone.

Joskus tutkassa näkyy jotain parin kolmen pyyhkäisyn ajan

ja sitten se taas katoaa.

Ehkä se oli lintuparvi.

Se merkki pysyi paikallaan pitkään.

Se ei ollut pilvi tai lintu.

Se käyttäytyi kuin kiinteä esine.

Puhuin asiasta toisten tutkapäivystäjien kanssa.

Saimme viestin pomolta, että asiasta ei puhuta ulkopuolisille.

En tiedä, mikä se oli, mutten usko sen olleen tavallinen lentokone.

Tutkapäivystäjä väittää halunneensa kertoa asiasta,

mutta hänen esimiehensä hiljensivät hänet.

Vuonna 2009 Krog kuuli, että Tanskan ilmavoimat

poisti työntekijöiden kiellon puhua tapahtuneesta.

Kysymys on edelleen auki.

Näkyikö tutkassa jotain, joka on järkevien selitysten ulkopuolella?

En voi puhua kollegoideni puolesta, mutta uskon kaikkien tienneen,

että kaikkea ei voinut aina selittää.

Evora, Portugal, 2. marraskuuta 1959.

Selittämätön hehkuva esine leijuu kaupungin yllä keskellä päivää.

Useat todistavat tämän oudon näyn.

Mutta seuraavaksi tapahtuu vielä oudompaa.

Outoa valkoista, hämähäkinseitinomaista ainetta

sataa kaupungin päälle lähes neljän tunnin ajan.

Kukaan ei tiedä, mitä se on tai mistä se on tullut.

Se vain tapahtui samaan aikaan ufohavainnon kanssa.

Mitä ihmettä se on? Se näytti hämähäkinseitiltä.

Ihmiset eivät ymmärrä luontoäidin voimakkuutta.

Kyse voi olla tieteestä.

Planeettatieteestä.

Kello 12. Tavallinen päivä alkaa.

Paikallisen koulun rehtori Joachim Amaral saa varoituksen.

Taivaalla on jotain epätavallista.

Tri Amaral työskentelee toimistossaan normaalisti,

kunnes häntä kutsutaan,

koska kaupungin yllä on lentävä esine.

Iso esine.

Hän meni ulos ja näki taivaalla valkosinisen muodon.

Ensimmäinen esine, joka menee kirkkaan taivaan halki.

Ensimmäinen havaittu esine on jonkin matkan päässä.

Amaral teki muistiinpanoja.

Se matkasi koillisesta lounaaseen.

Se oli korkealla.

Amaral halusi nähdä sen paremmin.

Nähdäkseen esineen paremmin

tri Amaral hakee teleskoopin koululta.

Opettajat pystyttävät teleskoopin koulun pihalle.

Opettaja José Inácio Brito on yksi heistä.

Näin loistavan pallon.

Ääriviivat olivat epämääräiset, mutta se loisti.

Siinä oli tummempia kohtia, mutta se loisti. Siinä kaikki.

Loistava esine lentää kaupungin yli ja katoaa,

mutta sitten toinen esine huomataan taivaalla.

Todellinen draama alkaa toisen esineen myötä.

Toinen esine lentää tietyllä tavalla.

Se ilmestyy heidän yläpuolelleen ja lentää halki taivaan.

Sen ollessa noin 35 asteen kulmassa horisonttiin

he suuntaavat teleskoopin sitä kohti.

Mysteerinen esine näyttää olevan korkealla taivaalla,

mutta he eivät näe sitä kunnolla teleskoopilla.

Se muuttui, kun katsoimme sitä.

Se liikkui pyrähdyksittäin.

Sanoimme, ettei teleskooppia heilutettaisi.

Sitten tajusimme sen liikkuvan pyrähdyksittäin.

Se kiihdytti ja pysähtyi kokonaan.

En ollut ainoa, joka sen näki.

Oppilaat näkivät sen myös.

He huomasivat, että esine oli pallomainen päältä

ja alapuolella oli myös pyöreä muoto.

Mutta se pyöreä muoto teki aaltoilevaa liikettä.

Ja se on aika outoa ja ihmeellistä.

Tri Amaralin sanotaan olleen vakuuttuneen,

että kyseessä olivat avaruusolioiden alukset.

Huhut levisivät koulussa.

Ilmailuasiantuntija Chris Yatesilla on toinen selitys,

joka perustuu 50-luvun lopun sotilaslentokoneisiin.

Toisen maailmansodan jälkeen ilmailuala kehittyi paljon.

Sekä siviilipuolella että armeijassa.

Kehitimme uusia hävittäjiä ja pommikoneita.

Ihmiset olivat tottuneet näkemään sodanajan lentokonemalleja,

mutta eivät välttämättä 50-luvun malleja,

joista kehittyi 60-luvun toimivia lentokonetyyppejä.

Jos tri Amaral ja muut opettajat olivat nähneet sotilaskoneen,

selittääkö se tavan, millä esine liikkui?

1959 tapahtumasta kirjoitetussa raportissa sanottiin:

"Se tuntui liikkuvan aaltomaisesti, meduusan tapaan.

Yläosassa oli loistava pallo,

joka erottui muusta osasta."

Monet asiantuntijat uskovat sen olleen säähavaintopallo.

Ne olivat tavallisia 1950-luvulla.

Niitä käyttivät siviili -ja armeijanlentokoneteollisuus,

tuulensuunnan toteamiseen ja tieteellisen aineiston keräämiseen.

Kaukoputken läpi katsottuna

säähavaintopallo näyttäisi oudommalta kuin läheltä.

Ja se liikkuu aaltoilevasti noustessaan.

Kaikki tämä huomioiden on mahdollista,

että puhumme yksinkertaisesti säähavaintopallosta.

Tämä ufohavainto olisi varmasti luokiteltu

joukoksi vääriä tunnistuksia

ilman poikkeuksellista yksityiskohtaa.

Outoa hämähäkinseitin tapaista ainetta putoaa taivaalta

peittäen koulun ja useita muita Evoran alueita.

Se olisi mysteeri, joka hämmentäisi tutkijoita yli 50 vuotta.

Evora, Portugali, 2. marraskuuta 1959.

Outoja esineitä nähdään lentämässä hiljaisen kaupungin yllä.

Koulun rehtori huomaa ne teleskoopilla,

mutta se, mitä he todistavat seuraavaksi, hämmentäisi tiedemiehiä.

Kun esine oli mennyt ohitse,

taivaalta alkaa pudota jotain kevyen puuvillan tapaista.

Noin 12.30 valkoisia kuituja alkaa pudota taivaalta koulun yläpuolella.

Niitä aletaan pian kutsua "enkelin hiuksiksi"

hauraan taianomaisen laadun takia.

Niitä oli kaikkialla. Patio oli aivan valkoisena.

Oppilaat tulivat katsomaan

ja kutsuivat sitä hämähäkinseitiksi.

Jokainen leikki sillä omalla tavallaan.

Fatima Ernesto oli silloin 17-vuotias oppilas.

Istuimme luokkahuoneessa ja kuulimme melua.

Pääopettaja tuli luokkaan

ja käski vanhempia oppilaita lähtemään.

Jotkut olivat peloissaan.

Johtaja varoitti meitä antamasta

niiden koskea käsiin, suuhun, silmiin tai nenään.

Emme antaneetkaan.

Opettajat ja oppilaat eivät tienneet,

että he eivät olleet ainoita, jotka kokivat ilmiön.

100 kilometrin päässä Sintran tukikohdassa

samaa valkoista ainetta putosi sinä aamuna.

Kenraali Tomás Conceição Silva oli silloin 25-vuotias,

ja muistaa tapahtuman elävästi.

Saavuin tänne marraskuun 2. päivän aamuna.

Toiset lentäjät seisoivat ympäriinsä.

Juttelimme keskenämme ja odotimme koneitamme.

Katsoimme taivaalle.

Sieltä putosi pientä, hämähäkinseitin tapaista kuitua.

Käsissämme ne sulivat kättemme lämmöstä.

Emme ymmärtäneet, mitä se oli.

Silva ei ollut ainoa, joka oli ymmällään.

Lukuisat todistajat sanoivat nähneensä "enkelin hiuksia".

Koko kaupunki oli peittynyt valkoiseen seittiin.

Se teki vaikutuksen ihmisiin ja siitä puhuttiin kahviloissa.

He puhuivat siitä, mitä aamulla tapahtui.

Seuraavaksi tapahtunut oli vielä oudompaa.

Sen neljän tunnin aikana, kun "enkelin hiuksia" putosi Evoraan,

tri Amaral onnistuu ottamaan näytteen koulun patiolta.

Hän ajoi sitten ystävänsä talolle.

Amiraali Conceição Silvan luo, joka on paikallinen astronomi.

Amiraali oli innokas harrastelijatiedemies.

Hänen poikansa, joka myös todisti tapahtunutta,

muistaa amiraalin hämmästyksen näkemästään.

Muistan kuinka hämmästyneitä isäni ja tri Amaral olivat,

koska se oli aika outoa. Kukaan ei tiennyt, mitä se oli.

He laittoivat sen mikroskoopin alle ja tutkivat sitä.

Se oli pieni solu, jolla oli käsiä.

Ei kuutta tai kahdeksaa.

Kahdeksan olisi hämähäkki ja kuusi hyönteinen.

Osana tutkimuksia Amaral kuvasi "enkelin hiuksia".

Tämä on keskiruumis.

Kuvissa näkyy jotain, millä on lonkerot.

Tässä näkyy keskiruumis ja lonkerot.

He yllättyivät, kun yrittivät laittaa ne lasilevyjen väliin.

Se nosti niin sanotut kätensä ylös,

piti lasia ylhäällä kuin tietoinen olento tai hyönteinen,

jotta sitä ei murskattaisi.

Amaralin ensimmäinen päätelmä oli, että se on elävä olento.

Mikä tämä elävä olento voisi olla?

Amaral jatkoi "enkelin hiusten" tutkimista seuraavina kuukausina

toivoen löytävänsä vastauksen kysymykseen,

mutta päätyi umpikujaan.

Tomás Conceição Silva muistaa heidän turhautuneisuutensa.

Se oli todella outoa. Mikään tuntemamme ei selitä sitä.

Emme pysty selittämään, mikä se on.

Amaral päätti viedä näytteen Lissabonin yliopistoon,

jotta he voisivat tunnistaa sen.

Mutta Portugalin parhaat tiedemiehetkin ovat ymmällään.

Yksi yliopiston tutkijoista totesi:

On mahdollista, että sellainen olio voisi olla ilmakehän ulko-osista

tai toiselta planeetalta.

Mitä nykypäivän tiedemiehet uskovat sen olevan?

Solubiologi Francisco Carrapiço

uskoo sen olevan yksi miljardeista mikro-organismeista,

jotka elävät Atlantin valtameressä.

Niihin kuuluvat mikroskooppiset meduusan toukat.

Jos vertaamme kuvia tiettyihin bio-organismeihin,

näemme yhtäläisyyksiä Amaralin kuvailemien

ja nuorten meduusojen välillä.

Jos "enkelin hius"-organismi todella on merestä,

niin kysymys kuuluu, miten se päätyi kaupunkiin?

Meteorologi Schafernaker on tutkinut muita outoja tapauksia,

joissa elävät olennot näyttävät pudonneen taivaalta.

En pysty selittämään Evoran tapahumia,

mutta ihmiset eivät ymmärrä, miten voimakas luontoäiti on.

On helppo ymmärtää oksien ja lehtien putoavan taivaalta,

mutta kalojen tai sammakoiden putoamisen täytyy olla outoa.

Hän pitää mahdollisena, että olennot voivat jäädä tuulenpyörteeseen

ja nousta ilmaan.

Tuulenpyörre kulkee sitten alaspäin ja pudottaa eläimet kaupunkiin.

Sen täytyy olla ihmeellinen näky.

Raul Berenguel on professori Fernando Pessoa -yliopistossa

ja ufotutkija.

Hän on tutkinut tapausta vuodesta 1978.

Hän uskoo vastauksen löytyvän ilmakehästä.

Meillä on tiedon puutteita ilmakehän tutkimuksessa,

sanotaan siinä 14-100 kilometrin välillä.

Sanomme, että avaruus alkaa 100 kilometrin korkeudessa.

Meillä ei ole koneita tai palloja, jotka tutkisivat sitä aluetta.

Berenguel uskoo, että "hiuksia" on aina ollut ylemmässä ilmakehässä,

mutta tiede ei ole vielä löytänyt niitä.

Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat,

että mikro-organismeja elää korkealla ilmakehässä.

Tämä on luultavasti

vihannesten kuningaskunnasta.

Ne leijuvat hyvin korkealla,

ja jotka jollain liikkeellä

putoavat joskus.

Berenguel on toistaiseksi löytänyt yhdeksän raporttia "enkelin hiuksista"

eri puolilta Portugalia alkaen vuodesta 1857.

Vuoden 1959 tapahtuma on ensimmäinen yksityiskohtaisesti raportoitu.

Opettajat, tiedemiehet ja amiraali,

kaikki kokivat omakohtaisesti "enkelin hiukset."

Tarinan viimeinen käänne.

Vuonna 1987 tulipalo Lissabonin yliopistossa

tuhoten "enkelin hius"-näytteen.

Se on menetetty kokonaan.

Kehittyvällä tieteellä ei ole mahdollisuutta tutkia sen alkuperää.

Kysyimme maineikkaalta portugalilaiselta biologilta:

"Jos saisimme nyt niin vanhentuneen näytteen,

pystyisitkö tekemään jotain?" Tiedemies sanoi kyllä.

Mutta niin ei koskaan tapahdu.

Jäljellä ovat vain valokuvat,

todistajanlausunnot Evoran päällä olleista ufoista

ja selvittämätön "enkelin hiusten" mysteeri.