Original subtitles

Jimin ja Johnin oudosta kokemuksesta on kiistelty siitä lähtien.

Nick Pope oli puolustusministeriön ufovastaava 1990-luvulla.

Hänestä todistajien ammattitaustan vuoksi tapausta ei voi vähätellä.

Monien havaintojen voi sanoa olleen arki-ilmiöiden virhetulkintoja.

Mutta kun ilmavoimien koulutetut turvallisuushenkilöt sanovat

nähneensä laskeutuneen ufon, he valehtelevat, kärsivät harhoista,

tai sitten he todella kertovat tapahtuneen.

Mutta toiset ovat vähemmän vakuuttuneita.

Todistajien kertomusten välillä on epäjohdonmukaisuuksia.

Jim on ainoa, joka väittää nähneensä laskeutuneen aluksen.

Tutkiva journalisti Dave Clarke uskoo järjellisempään selitykseen.

Kun sen redusoi perusasioihin... on joukko amerikkalaisia lentäjiä,

jotka ovat joululomien aikaan kertoneet

nähneensä myöhään yöllä salaperäisiä valoja metsässä.

Lentäjät näkivät jotain omituista, mitä eivät pystyneet selittämään.

Mutta monet ufotapaukset, kun ne tutkitaan perusteellisesti,

osoittautuvat tavallisiksi ilmiöiksi poikkeuksellisissa oloissa.

Saman aamun aikana Bentwatersin turvallisuusyksikkö kutsui poliisin.

PÄÄSY KIELLETTY

Tuli puhelu Bentwatersin sotilaspoliisilta viimeöisestä ufosta.

Konstaapeli suuntaa paikalle, jonne ufon sanottiin laskeutuneen.

Hän löytää ainoastaan heikkoja jälkiä maasta.

On vain vähän todisteita rikoksesta, joten poliisi ei ryhdy toimiin.

Jim ja John eivät olleet sen yön outojen valojen ainoat todistajat.

Kun he tulivat metsään noin kymmentä vaille kolme aamulla,

kautta Kaakkois-Englannin raportoitiin häikäisevästä valosta.

Nigel Henbest uskoo kosmisten tapahtumien tarjoavan selityksen.

Ensimmäinen taivaalle ilmestynyt valo oli epäilemättä meteori.

Taivaalle joka yö katselevat tähtitieteellisen yhdistyksen amatöörit

näkivät tuolloin hyvin kirkkaan tähdenlennon Englannin yllä.

Tähdenlento näyttää olevan lähempänä kuin se todellisuudessa on,

ja tähtiä kirkkaammista pallosalamista raportoidaan,

ja näitä tähdenlentoja pidetään putoavina ilma-aluksina.

Ei vain Rendleshamin tapauksessa, vaan monissa muissakin.

Luulivatko nämä koulutetut lentäjät meteoria putoavaksi alukseksi?

Vai oliko metsään todella laskeutunut jotakin?

Voi tietysti olla, että jotain, mikä putosi metsään hävitettiin matalalla,

mutta meillä ei ole näyttää hylkyä...

Kiistattomia todisteita saadaksemme tarvitsemme hylyn,

jonka voimme viedä analysoitavaksi jonnekin.

Joidenkin mielestä on ongelmia. Puuttuu vankkaa näyttöä.

Ja on kulunut vuosia todistajien alkuperäisistä lausunnoista.

Minusta tarina on jatkunut nyt niin kauan,

että aina tarinansa kertoessaan lentäjät liioittelevat hieman lisää,

ovat esillä luentopiireissä, kirjoissa ja artikkeleissa,

niistä on tullut osa ufoteollisuutta.

Kolme vuosikymmentä myöhemmin Rendlesham kiehtoo yhä harrastajia.

Näden uteliaisuus sai ex-virkamiehen Nick Popen tutkimaan tapausta.

Kun tutkin ufoja puolustusministeriölle 1990-luvun alussa,

sain yhä Rendleshamin metsää koskevia kyselyjä.

Yksittäinen tapaus, josta media ja yleisö varmimmin ottivat yhteyttä,

joten siltä pohjalta päätin, että haluan ensiksi kaivella arkistoja

ja tehdä mitä poliisi nimittää kylmän tapauksen tarkistamiseksi.

Retrospektiivinen tutkimus selvitti huomiotta jääneitä seikkoja.

Popen kiinnostus tapaukseen on kestänyt tähän päivään.

Tutkimus on saanut aiemmin tuntemattoman todistajan julkisuuteen.

Nigel Kerr oli sinä iltana tutkan ääressä.

Hän antaa ensimmäistä kertaa TV-haastattelun näkemästään.

Koska oli joulun ja uuden vuoden aika, oli hyvin, hyvin hiljaista,

ja keskiyön tienoilla saimme puhelun Bentwatersin komentopaikasta.

He uskoivat nähneensä valoja noin 150-300 metrin korkeudessa

ja halusivat tietää, näimmekö mitään vastaavaa tutkassa.

Kerr vastasi alueen sotilaslentokoneiden liikkeiden valvonnasta.

Silti hänen tutkansa ei poiminut mitään epätavallista.

Hänellä oli kuitenkin pääsy maan tehokkaimmalle tutkalaitteelle,

RAF:n Neatisheadissä sijaitsevaan ilmapuolustustutkaverkkoon.

Siirryimme Neatisheadin tutkaan ja saimme tosiaan yhteyden.

Annoimme sen tehdä pari kierrosta, ja siellä se yhä oli,

kolmannella se katosi,

palasi neljännellä, emmekä sen jälkeen nähneet sitä uudelleen.

Puolustusministeriössä ei kirjattu epänormaalia toimintaa sinä jouluna.

Kerrin kuvauksen mukaan Suffolkin yllä lensi tuntematon esine.

Mutta voisiko tutka olla väärässä?

Tutka ei ole erehtymätön, on esimerkiksi sääpalloja,

jotka tutka poimii varsin helposti.

Myös lintuparvi näkyy tutkassa parilla pyyhkäisyllä,

mutta katoaa sitten jälleen.

Tällä kertaa saimme tarkan tiedon Bentswatersin kyselemästä paikasta.

Asiasta uutisoitiin lehdistössä vasta vuotta myöhemmin,

ja silloin minulle valkeni, mistä Bentwaters ehkä puhui sinä yönä.

Tutkaraportti antaa painoarvoa Jimin ja Johnin uskomattomalle tarinalle,

mutta Rendleshamin tapaus ei suinkaan ollut loppuunkäsitelty.

Vain kahta yötä myöhemmin mystiset valot palasivat.

Se tulee etelästä. Se tulee nyt meitä kohti.

Joulukuun 26. päivä, 1980.

Yhdysvaltalaislentäjät havaitsevat omituisia valoja

ja erään mukaan Rendleshamin metsään laskeutuneen aluksen.

Huhut ufosta leviävät USA:n huippusalaisessa tukikohdassa.

Viranomaiset ovat skeptisiä,

mutta kahta yötä myöhemmin mystiset valot ilmestyvät.

Näemme outoja valoja taivaalla. Se on tulossa etelästä ja tulee kohti.

Tällä kertaa silminnäkijä oli korkea-arvoinen everstiluutnantti.

Eversti Halt lähti metsään paljastaakseen tämän ufo-hölynpölyn,

mutta kokikin lopulta oman kohtaamisensa.

Tapaus vaikutti niin voimakkaasti, etten koskaan pysty unohtamaan sitä.

Siitä mitä tapahtui seuraavaksi, on eriäviä kertomuksia.

Joidenkin mielestä Halt meni päivissä sekaisin,

mutta hän on järkkymätön sanoessaan muistavansa tapahtuneen kirkkaasti.

Meillä oli joulujuhla.

Olimme juuri syöneet, kun päivystävä luutnantti tuli sisään,

ja halusi puhua minulle ja tukikohdan komentajalle yksityisesti.

Hän oli kalpea kuin lakana ja sanoi sen palanneen.

Me katsoimme toisiamme ja kysyimme: "Mikä?" Hän sanoi: "Ufo."

Sitä ei kiistetä, että Halt suuntaa Rendleshamin metsään

tavoitteenaan kumota ufomysteeri.

Olin erittäin skeptinen. Olin varma, että sille olisi looginen selitys.

Kun saavuimme sinne, siellä hyöri noin 30 ihmistä.

He saattoivat nähdä oletetun laskeutumispaikan.

Halt seuraa kirkasta valoa kohtaan,

jossa oletettavasti oli havaittu ufo vain 48 tuntia aikaisemmin.

Olin ottanut mukaan kasettinauhurin, jota pidän mukanani,

ja nauhoitin pätkiä tapahtuneesta, joten se on dokumentoitu aika hyvin.

Haltin sinä yönä tekemä nauhoite on yhä tallella.

50 metriä tai kauempana epäillystä painaumakohdasta.

Löysimme pienen räjähdys... paikka näyttää piestyltä tai kaivetulta.

Kun katsoo suoraan ylös, voi nähdä aukon puiden keskellä,

sekä joitakin hiljattain katkenneita männynoksia maassa.

Näyttää, että jotkin niistä ovat pudonneet 5-7 metrin korkeudelta.

Ufotutkija Gary Heseltine on tullut tutustumaan Haltin kertomukseen.

Laskeutumispaikassaan esine oli todella lävistänyt puut,

ja alas tullessaan katkonut puunoksia.

Kolmion keskeltä löytyi myös palanut kohta.

Lähtiessään esine on ilmeisesti käyttänyt jonkinlaista työntövoimaa.

Miesten tutkiessa aluetta kirkas valo lähestyy puiden läpi.

He näkevät vilkkuvan kohteen, joka liikkuu.

Seisoimme siellä usean minuutin ajan ja katselimme sitä.

Kirkas punainen valo liikkui puiden läpi,

ja se muistutti vilkkuvaa silmää.

Päätimme lähestyä sitä, jolloin se loittoni.

Seuratessaan outoa valoa he päätyvät peltoaukealle.

Tuntematon ilmestys on aivan näköetäisyydellä.

Edessä näkyy kummallinen vilkkuva punainen valo.

Näin siinä myös häivähdyksen keltaista.

Se on tulossa tännepäin. Ei epäilystäkään. Tämä on outoa!

Yhtäkkiä taivaalle ilmestyy kaksi valoa lisää.

Noin kymmenen astetta pohjoiseen on kaksi outoa kohdetta,

joissa on hypähteleviä värikkäitä valoja.

Seisoimme siellä ihmeissämme,

mielessäni pyöri ajatuksia, kuten onko tämä jokin vihamielinen toimi,

yrittääkö se kommunikoida, onko tämä jokin varoitus?

Yhtä nopeasti kuin se ilmestyi se myös katosi, kuin tuhka tuuleen.

Halt laati virallisen raportin yöstä tukikohdan komentajalle,

ja luovutti kasettinauhurinsa todisteeksi.

Eversti Haltin alkuperäinen muistio puolustusministeriölle oli

virallinen ilmoitus tapahtuneesta Britannian hallitukselle.

Hän on luultavasti korkea-arvoisimpia upseereja,

joka on tehnyt virallisen raportin ufosta palveluksessa ollessaan.

Haltin asema apulaiskomentajana ja kääntymys skeptikosta uskoon

näyttää tekevän asiasta vakavastiotettavan,

mutta kaikki siellä olleet eivät ole samaa mieltä.

Haltin esimies oli tukikohdan ulkopuolella,

mutta ei nähnyt taivaalla mitään epätavallisia valoja.

Muiden mielestä valonlähde saattaa olla arkisempi.

Orford Nessin majakka.

Halt teki kasettinauhoitteen tuolloin näkemästään.

Jos kuuntelee nauhaa ja katsoo majakkaa, rannikolle loittoneva

valo sopii täydellisesti majakan vilkkuvaan valokeilaan.

Se näyttää liikkuvan rannikon suuntaan suoraan horisontissa,

liikkuu hitaasti ja välähtelee ajoittain."

Orford Nessin viiden miljoonan kandelan valonheitin

sijaitsee kahdeksan kilometriä kaakkoon Rendleshamin metsästä.

Mutta Halt on järkkymätön, että sitä hän ei nähnyt.

Jos kuulen vielä kerran teidän tutkivan majakkaa, karjun...

Näimme kohteen siellä, majakka on tuolla.

Näimme majakan.

Hän kuvailee useita pohjoiseen ja etelään liikkuvia kohteita,

selvästikin jotain taivaalla liikkuvaa.

Orford Nessin majakka on matkojen päässä tuohon suuntaan.

Tulkoon joku väittämään, että on olemassa lentävä majakka.

Haltin raportti kuvaa myös muita ufoja, joita hän näki samaan aikaan.

Siitä irtosi valkoisia esineitä ja se katosi.

Sitten kolme tähtimäistä esinettä ilmestyi,

kaksi pohjoisessa, yksi etelässä.

Mistä nämä lukuisat valot olivat kotoisin?

Nigel Henbestillä on kiehtova ehdotus.

Astronomina sanon, että vilkkuvat ja häilyvät valot olivat tähtiä.

Sirius, tähdistä kirkkain, oli nähtävissä sinä yönä,

juuri sillä suunnalla missä valoista kirkkaimman raportoitiin näkyneen.

Sen kuvailtiin vilkkuvan eri väreissä, siltä Sirius näyttää.

Henbestin mukaan Sirius voi selittää Haltin havainnon liikkuvasta ufosta.

Raportin mukaan valo myös laskeutui vähitellen, ja kun tarkistetaan,

missä Sirius oli siihen aikaan yöstä, juuri niin se olisi tehnyt.

Minulle astronomina tämä on todella tarkka kuvaus Siriuksesta.

Noin 20 prosenttia ufohavainnoista

selittyy astronomisilla ilmiöillä.

Tapaus on edelleen ristiriitainen.

Mikään yksittäinen teoria ei selitä kaikkia Haltin muistion tapahtumia.

Olipa se sitten majakka tai kirkas tähti,

minkä he sitten näkivätkään, se oli tunnistamaton lentävä esine.

Halt miehineen kohtasi jotain, mitä he eivät kyenneet selittämään.

Mikä se oli, sitä en tiedä, eikä tiedä puolustusministeriökään.

Tämä ufotapaus on ja pysyy selittämättömänä.

Venetsia, elokuun 17. päivä,1936.

Eriskummallinen havainto kolmesta ufosta

saa Italian ilmavoimat paniikkiin.

Vahvista sijaintisi.

Kaksi taisteluhävittäjää nousi ilmaan ja yritti lähestyä kohteita,

mutta ne loittonivat uskomattomalla nopeudella.

Noin 60 vuotta myöhemmin mystiset dokumentit paljastavat tapahtuneen,

ja sitä seuranneen hallituksen salailun.

Mussolini antoi henkilökohtaisesti käskyn olla puhumatta siitä.

Perustettiin Italian diktaattorin johtama salainen ufotutkimusryhmä.

Jos tapaus on aito, on helppo ymmärtää Mussolinin kiinnostus.

Roberto Pinotti on Italian johtava ufologi

ja maan suurimman ufotutkimuskeskuksen johtaja.

Hän käytti lähes puoli vuosisataa uforaportteja tutkien.

Vuonna 1996 Pinottin toimistoon saapuu nimetön paketti.

Asiakirjojen väitetään olevan salainen hallitusraportti ufosta.

Asiakirjat ovat erittäin kiehtovia, koska ne liittyvät tiettyyn

22.8.1936 päivättyyn raporttiin

Mestren yllä Venetsiassa tehdystä havainnosta.

Raportti sisältää tarkkoja kuvauksia ja piirroksia ufoista.

Pinotti ja hänen kollegansa Alfredo Lissoni pitävät raporttia aitona.

Keskellä päivää hyvän näkyvyyden vallitessa

Venetsian taivaalle ilmestyi yhtäkkiä outo esine,

lentävä sukkula, sikarinmuotoinen moni-ikkunainen esine.

Valtava alus leijuu Venetsian siluetin yllä.

Asiakirjat sisältävät yksityiskohtaiset silminnäkijälausunnot.

Siinä oli erilaisia pyöreitä ikkunoita.

Sen pinnalla näkyy ainakin neljä pyöreää ikkunaa,

ja kohde jättää jälkeensä jonkinlaista savua.

Yhtäkkiä ufo avautuu toisesta päästään,

ja siitä tulee ulos kaksi pienempää esinettä.

Raportti kuvaa kaksi sikarikohteen lähellä ollutta kohdetta

Saturnuksen muotoisiksi metallisiksi esineiksi.

Taivaalla olevat kolme tuntematonta esinettä

saavat Italian armeijan vastaamaan nopeasti.

Italian ilmavoimissa tehtiin hälytys,

itse asiassa kaksi hävittäjää nousi ilmaan,

jotta tuntematon esine voitaisiin pysäyttää.

Mutta yhtäkkiä lentävä sukkula ja kaksi kiekkoa loittonevat nopeasti.

Mitä kohteet olisivat voineet olla?

Skeptikkojen mielestä se oli väärin tunnistettu ilma-alus.

Vuonna 1936 zeppeliinit ovat yleisin liikennöintimuoto Atlantin yli.

Ilmalaivat, kuten zeppeliinit, ovat sikarinmuotoisia, ja niissä on

polttomoottori, mikä selittäisi kohteen jättämän savuvanan.

Mutta Lissoni ei ole vakuuttunut.

Venetsian yllä nähty kohde ei voinut olla zeppeliini,

koska italialaiset tiesivät paljon tästä alustyypistä.

Sitä paitsi zeppeliiniin ei mahtunut kahta pienempää kulkuneuvoa.

Taivaalla nähdyllä oli pysyvä vaikutus fasistidiktaattoriin.

Hän yritti vaientaa avaintodistajat.

Mussolinin salainen poliisi OVRA pysäyttää todistajat.

Kuusi päivää myöhemmin heidät viedään Roomaan, kuulustellaan,

ja heidän lausunnoistaan tehdään raportit.

Heidän käskettiin olla puhumatta asiasta enempää,

tai heidät suljettaisiin mielisairaalaan.

Mutta mitä Mussolini pelkäsi ihmisten tietävän?

Nick Pope arvelee, että vihje löytyy poliittisesta ajoituksesta.

Mielestäni on tärkeää käsitellä Mussolinin ufoasiakirjoja

aikalaisnäkökulman kautta.

Aikakausi on hyvin erilainen, toinen maailmansota on ovella.

Sodanaikaiset pelon, paniikin ja vainoharhan tuntemukset.

Onko tällä roolinsa näissä ufohavainnoissa

ja ufoilmiössä yleisemminkin?

Mussolini uskoi, että niin sanotut epätavanomaiset lentävät kulkuneuvot,

tätä termiä fasistit käyttivät,

olivat vain uusi toisen eurooppalaisvaltion kehittämä ase,

Englannin, Ranskan tai Saksan,

ja tietääksemme hän epäili näitä kohteita saksalaisten rakentamiksi.

Epäilys siitä, että Hitler oli kehittelemässä mullistavaa

teknologiaa, levisi ympäri Euroopan.

Huhujen mukaan natsit kehittivät sodan aikana lentäviä lautasia,

kuulee puhuttavan natsien lentävistä lautasista...

Jos tämä on totta, on helppo ymmärtää Mussolinin kiinnostus,

sillä mielestäni yksi kommentti on,

että jos tämä edustaa ilmailuteknologian tasoa,

Italian ilmavoimien tulee mennä takaisin suunnittelupöydän ääreen.

Pinottin mukaan Mussolini yrittää tehdä juuri sen.

Hän perustaa huippusalaisen tutkimusryhmän

tutkimaan näitä nimellä 'Velivoli Non Convenzionali'

eli epätavanomaiset ilma-alukset.

Tämä ryhmä oli nimeltään kabinetti RS33.

RS tulee sanoista Recherché Specialise, erikoistutkijat.

Italian johtavat insinöörit, tiedemiehet ja astronomit

kootaan suunnittelemaan uutta lentoteknologiaa,

joka perustuu Venetsian ufosta tehtyihin silminnäkijäkuvauksiin.

Mussolini oli määrännyt heidät kopioimaan näitä uusia esineitä.

Normaalisti lentokoneissa on siivet ja laskusiivekkeet,

mutta teknologia, jota he pyrkivät kehittämään, perustui päinvastoin

kuutiomaisiin ja pyöriviin siipiin,

toisin sanoen he yrittivät kehittää pyöreitä ilma-aluksia.

Jos tapaus on aito, Italian hallituksen osallisuus tekee siitä

historian ensimmäisen virallisen ufohavainnon.

Tähän asti ufologian katsotaan alkaneen 1940-luvun lopulla

Roswellin tapauksen myötä.

Mussolinin ufoasiakirjat ovat erittäin kiinnostavia,

sillä jos tapaus osoittautuu aidoksi,

se kirjoittaa uudelleen koko modernin ufoilmiön historian.

Moderni lentävien lautasten mysteeri alkaa toden teolla vuonna 1947,

joten jos Mussolini oli kiinnostunut ufoista jo 1930-luvulla,

meidän on arvioitava koko ilmiön historiaa uudestaan.

Tarina on erikoislaatuinen, mutta onko se totta?

Brittisyntyinen kirjailija ja ufotutkija Mark Pilkington

on saapunut Venetsiaan tutkimaan todistusaineistoa.

Takanani pohjoisessa on Mestre,

ja täällä Pinottin asiakirjojen mukaan ufohavainto tapahtui.

Havaintoaikaan Mestre oli hiljainen kaupunki.

Pilkington on tutkinut dokumentteja,

joiden oletetaan kertovan, mitä täällä tapahtui vuonna 1936.

Olen tuonut mukanani Venetsiaan Pinottin asiakirjojen kopiot

saadakseni käsityksen tapauksesta, jota niissä kuvataan.

Ongelmani on, että en pysty pääsemään dokumenteista eteenpäin.

En ole vakuuttunut niiden autenttisuudesta.

Huolellisimmatkin ufotutkijat voivat joutua taitavan huijauksen uhriksi.

Mutta Pinotti ja Lissoni ovat jo ottaneet tämän huomioon.

Kun vuonna 1996 vastaanotimme ensimmäiset dokumentit,

pidimme niitä taitavana huijauksena.

Mutta uteliaisuudesta halusimme todentaa asian.

Niinpä teimme rikosteknisen analyysin,

mikä tarkoittaa, että analysoimme paperin ja musteen,

ja se osoittikin kaiken olevan aitoa.

Mutta Pilkingtonilla on edelleen vastauksetta jääneitä kysymyksiä.

Minua epäilyttää eniten ajoitus ja niiden saapumistapa.

Ne luovutettiin anonyymisti, joten lähdettä ei pysty selvittämään,

ja paljastavimpana niiden saapuminen vuonna 1996,

jolloin ufot herättivät maailmanaajuisesti enemmän huomiota

kuin ehkä 20 vuoteen.

Se oli Salaiset kansiot TV-sarjan

ja Roswellin alieneille tehdyiksi väitettyjen ruumiinavausten aikaa.

Joku saattoi huomata, että ihmiset kaikkialta olivat kiinnostuneita

ja toiset ihmiset tahkosivat sillä kosolti rahaa.

Mitään mainintaa havainnosta tai huippusalaisesta tutkimusryhmästä

ei ole löydetty italialaisista eikä kansainvälisistä arkistoista.

Koko tapauksen uskottavuus lepää Pinottin asiakirjojen varassa.

Pinotti itse on täysin vakuuttunut niiden autenttisuudesta,

ja väittää näyttäneensä niitä arkistonhoitajalle,

joka on vahvistanut niiden olevan oikealta ajanjaksolta.

Italian ufoyhteisössä on muita, jotka eivät ole yhtä vakuuttuneita.

Pilkingtonin epäilyä lisää Pinottin haluttomuus uusiin analyyseihin.

Dokumentteja, joilla on mahdollista kirjoittaa historiaa uudelleen,

tulisi tutkia useiden eikä vain yhden henkilön voimin.

Tapauksen ympärillä käydään kiivasta sanasotaa.

Jos tämä on huijaus, se on hyvin ja ovelasti laadittu huijaus.

Itse olen epävarma enkä pysty päättämään.

Koko ajatus Mussolinin ajan salaisesta ufotutkimusryhmästä

on suunnattoman kiehtova, ajatuksia herättävä ja romanttinen,

ja siitä saisi hienon scifielokuvan,

jonka ehdottomasti haluaisin nähdä.

Totta puhuen asiassa on vain vähän muuta kuin väärennöksiin viittaavaa.

Mora, Ruotsi, 15. syyskuuta 1952.

Kello 23.30 nuori toimistovirkailija näkee äitinsä kanssa

kaksi heidän kotinsa yllä leijuvaa ufoa.

Käynnistyy puolustusministeriön täysimittainen tutkimus,

ja tapauksesta tuli maan ufohistorian tunnetuimpia.

Clas Svalm on journalisti ja AFU:n,

maailman laajimpiin kuuluvan ufoarkiston varapuheenjohtaja.

Hän on käyttänyt useita vuosia hallituksen asiakirjoja tutkien.

Tämä Nils Frostin Keski-Ruotsin Morassa ottama valokuva

on todennäköisesti tarkimmin analysoitu ruotsalainen ufokuva,

ja hyvin kiintoisa, koska armeija ei pystynyt tunnistamaan sitä.

Kaksikymmenvuotias Nils Frost on kotimatkalla tyttöystävänsä luota.

Saapuessaan kotiin äitinsä jo nukkuessa

hän näki outoja valoja horisontissa pohjoisessa,

eikä hän ymmärtänyt, mitä näki.

Ällistyneenä mystisistä valoista Frost ryntää herättämään vanhemmat,

ja patistaa äitinsä ulos katsomaan näkyä.

He seisoivat yhdessä katsellen tätä hitaasti taivaalla liikkuvaa valoa.

He näkivät toisenkin valon tulevan ensimmäisen ison takaa.

Hän arvioi halkaisijaksi noin 15 cm, mikä näyttää taivaalla kookkaalta,

jos se tarkoittaa 15 senttimetriä sormien etäisyydellä mitattuna.

Kohde valaisee pilvet tavalla, joka kertoo valon voimakkuudesta.

Hallitus ei ehkä koskaan olisi ottanut outoa tapausta vakavasti,

mutta Nils Frostilla oli kamera mukanaan sinä yönä.

Hän otti kuvia tästä todella oudosta valosta.

Toisenkin valon voi nähdä tulevan sen alapuolelta.

Kuvassa voi nähdä puurivin,

ja kohde on juuri puiden yläpuolella.

Mystiset kuvat ovat askarruttaneet tutkijoita jo vuosikymmeniä.

Tri Eva Bernhardsdotter on tutkijana Ruotsin puolustusministeriössä.

Hän tietää, kuinka vakavasti armeija suhtautui tapaukseen.

Ruotsin armeija otti yhteyttä lukuisiin henkilöihin

selvittääkseen tämän ilmiön aiheuttajan.

Hyvin tunnustetut tiedemiehet tutustuivat valokuviin,

ja he sanoivat valonlähteen määrittämisen olevan mahdotonta.

Havaituista kohteista suuremman täytyi olla hyvin intensiivinen,

paljon voimakkaampi kuin kuunvalo,

niin voimakas, että se todennäköisesti pilasi filmin.

Negatiivi oli niin voimakkaasti ylivalottunut kuvan keskeltä,

että negatiivi oli lähes palanut.

Valokuvaekspertti Paul Ellis ei ole kuitenkaan vakuuttunut,

että ufon valonlähde vahingoitti negatiivin.

Lähde tuskin voisi olla niin vahva, että se vahingoittaisi filmiä.

Olen ollut Napapiirillä, ja siellä näkee todella omituisia valoja,

ei pelkästään revontulia, vaan muitakin epätavallisia valoja.

Mikä siis on tämä hehkuva valo?

Armeija tutki mahdollisuutta, että se voisi olla pallosalama.

Pallosalama on todella mystinen ilmiö.

Monet tahot ovat raportoineet siitä vuosisatojen kuluessa,

sitä on kuvattu puna-, kelta- tai sinihehkuiseksi palloksi.

Sähköinen hehkuva valopallo.

Sen halkaisija on mitä tahansa muutamasta sentistä ehkä metriin.

Senkö Nils Frost näki?

Puolustusministeriö kysyy nobelisti-fyysikko Hannes Alfvenilta,

asiantuntijamielipidettä.

Alfven kertoi armeijalle, ettei se ollut minkäänlainen pallosalama,

jotka olivat hänen alaansa. Joten pallosalama-ajatus hylättiin.

En itsekään usko pallosalamaan, ne olivat taivaalla liian kauan,

eivätkä näyttäneet pallosalamoilta.

Professori Alfven päätteli:

"Ilmiö ei muistuta mitään aiemmin näkemäämme tai kokemaamme."

Seuraavaksi tutkimukset kohdistuvat todistajaan itseensä.

Olisiko tämä voinut olla taitava huijaus?

Clas Svahn haastatteli Nils Frostia 1980-luvulla ennen tämän kuolemaa.

Kun haastattelin Nils Frostia vuonna 1987,

hän vaikutti mukavalta ja hieman ujolta.

Hän ei halunnut nimeään lehtiin.

En uskonut Nils Frostin halunneen huijata ketään,

koska äidin tuominen ulos teki huijaamisesta vaikeaa.

Mitä Frost siis kuvasi tuona kylmänä syyskuun yönä?

Viimeisen teorian mukaan esineitä, jotka eivät ole tästä maailmasta.

Ihminen ei yleensä ole tottunut näkemään planeettoja taivaalla.

Jos ei ole astronomi ja on syrjäisessä paikassa vuorella,

metsässä tai järvellä kaukana kaikesta,

ja näkee odottamatta häikäisevän valon taivaalla,

koska emme ole tottuneet näkemään planeettoja,

se aiheuttaa hämmennystä ja pelokkuutta.

Havainnon jälkeen tutkittiin,

oliko Frost nähnyt Kuun ja Jupiterin kohtaamisen.

On hyvä syy siihen, miksi pohjoismaissa kuten Ruotsi ja Norja,

planeettoja pidetään useammin ufoina kuin etelässä,

sillä eteläisissä maissa planeetat näyttävät kiertävän kehää.

Mitä pohjoisempana ollaan, sitä alempana kehä näyttää olevan.

Planeetat näyttävät syleilevän horisonttia, jolloin ne huomataan.

Harvat katsovat suoraan ylös, horisontin liepeillä oleva nähdään,

ja siellä näkyviä kirkkaita valoja voidaan pitää ufoina.

Vuonna 1952 asiantuntijat eivät kuitenkaan olleet vakuuttuneita.

Tukholman observatorio sulki pois astronomisen ilmiön mahdollisuuden.

Mutta onko observatorio väärässä?

Clas Svahn kaivautuu syvemmälle.

Yritin päästä syvemmälle ja tutkia päiviä ennen ja jälkeen tapauksen.

Selvisi, että vain viikkoa aiemmin Jupiter ja Kuu olivat olleet

juuri sillä kohtaa taivaalla.

Uusi tähtikartta osoittaa, että kahdeksan päivää ennen havaintoa

Jupiter ja Kuu olivat olleet suurikokoisina matalalla taivaalla.

Jos Nils Frostin ottamia kuvia verrataan tähtikarttaan,

joka on päivätty 7.9.1952,

nähdään, että kyseessä ovat todennäköisesti Kuu ja Jupiter.

Joskus silminnäkijät ilmoittavat väärän päivän tai väärän ajankohdan,

joten epäilen, että kuvat oli otettu viikkoa aikaisemmin.

Mutta Nils Frost piti kiinni kertomastaan.

Ruotsin ikonisin ufovalokuva on mysteeri tänäkin päivänä.

Jos se on otettu viikkoa aiemmin, kyseessä ovat Kuu ja Jupiter,

mutta jos se on otettu 15. syyskutta, niin sitten en tiedä.

Sitten se on jotakin aivan muuta.