Original subtitles

Ettekö lähtisi kanssani Torre del Marin tivoliin?

Älä intä, Jonás. Sanoin tapaavamme erään.

Halusin esitellä teitä kaunokkeja. -Kiitos vain.

Oletko nähnyt rumempia korvakoruja?

Nuo ovat karmean näköiset.

Sain ne eräältä. Ovat ne kyllä aika rumat.

Ihan kuin sokean ostamat! -Miksi pidät koruja, jollet tykkää niistä?

Jätä meidät tähän.

Tähänkö? -Niin.

Pitäkää hauskaa. -Moikka!

Moi.

Onko siellä mukavaa väkeä?

Osa on. -Vatsaani vääntää.

Jännitys helpottaa, kun saat juomaa. -Entä jos ei helpota?

Marta, bileet ne vain ovat. Pääset tanssimaan.

Siellä on komeita jätkiä.

Ehkä tykästyt yhteen ja päädyt petiin.

Eikä ole pakko. Saamme maksun läsnäolosta.

Mitkä bileet.

Ihanaa musiikkia.

Tekstaan Beltránille, että tulimme.

Kas, illan tähdet!

Myöhästyimmekö? -Tulitte juuri sopivaan aikaan.

Peremmälle!

Tykkäätkö?

Ihanaa.

Mennään.

Näytätte häikäiseviltä, tytöt!

Tervetuliaismalja. -Kiitos.

Nyt pidetään hauskaa.

Tässä.

Pitäkää hauskaa ja kohdelkaa muita kivasti.

Antaa mennä!

Pillerit alkavat tepsiä…

Tuolla on TV-kasvo Carlos Jaén.

Verónica?

Verónica?

Kuka tuo on?

Oletko kunnossa? -Minä hoidan hänet.

Hän tarvitsee raitista ilmaa.

Verónica? -Pirskotetaan vettä hänen kasvoilleen.

Verónica? -Näitkö ystävääni?

Rauhassa vain.

KAKSI HAUTAA

KAKSI HAUTAA

Minulla ei ole mitään Mercedesiä vastaan, mutta…

Mitä huolimattomuutta.

Sanoin, ettei kirjoja saa lainata sulkemisajan jälkeen.

Varmaan joku opiskelija. -Kirjastokorttiani ei saa hyllyttää.

Isä.

Onko kello jo kolme?

Mitä tapahtui, kulta?

Vie minut kansalliskaartille.

Tein hirveitä.

Hyvä on.

Mutta…

Kerro mitä tapahtui.

En tarkoittanut satuttaa häntä.

Mitä minä nyt teen?

Helvetti! -En voi jäädä tänne.

Mennään kaartin puheille… -Emme voi!

Emme voi. -Se oli vahinko.

Martan isä ei piittaisi siitä.

Eikö Marta kertonut Rafaelin töistä?

Hän on murhaaja.

Murhaaja.

En halua kuvitella, mitä se elukka tekisi sinulle.

En aio menettää sinua.

Katso minuun.

En aio menettää sinua. Kuulitko, kulta?

Katso minuun.

En voi.

Luotatko minuun?

Anna takkisi.

Mennään.

Anna kännykkäsi.

Toimeksi.

Tartu siitä päästä.

Kolmannella.

Terve, Antonio.

Kiitoksia, Farhid.

Jäät Marokkoon Farhidin luokse.

En jää tänne.

Vain kohun laantumisen ajaksi. -Muutama päivä siinä menee.

Nyt on kiire.

Menehän sitten.

Pidä hänestä huolta.

Mihin asti Verónican piti jäädä Marokkoon?

"Kohun laantumiseen", vai?

Se tarkoittaa ikuisuutta Rafael Salazarille.

Etkö käsitä? Hautasit tytön elävältä.

Olimme menossa Brasiliaan.

Löysin talon São Paulosta.

Sieltä meitä ei olisi löydetty.

Nyt kun sattui Beltránin ja huvilan juttu…

Poliisitkin nuuskivat.

Olin juuri saada rahat kokoon.

Brasiliaan.

Milloin aioit kertoa minulle? Vasta sinne päästyännekö?

No?

Kaksi vuotta, Antonio.

En ole voinut nukkua saati elää kahteen vuoteen.

Verónican kohtalo oli pakkomielteeni kahden vuoden ajan.

Et tainnut piitata.

Salailu oli ainoa keino hänen suojelemisekseen.

Senkin imbesilli.

Et taida tajuta tekosiasi.

Teit hänestä elinikäisen karkurin.

Sekö on suojelua?

Luulet suojelevasi perhettäsi, mutta olet pelkkä pelkuri.

Olisit kertonut, niin olisin… -Mitä muka?

Mitä?

Mitä olisit tehnyt?

Olisitko muka auttanut?

Kuten Verónican ja Lupen synnyttyä, tai kun vaimolleni diagnosoitiin syöpä.

Missä olit, kun tauti söi häntä elävältä?

Missä? Minäpä kerron.

Karkasit hippikommuuneihin "viettämään elämää", kun olin 15-vuotias.

Olin 15, piru vie!

Milloin muka olet ollut osa elämääni?

Et ikinä.

Olet itsekäs nainen, jonka mielestä oli kivaa leikkiä mummua tovin.

Siksikö palasit?

Älä sinä paasaa minulle luottamuksesta.

Puhuin Verónicasta ainoastaan Lupen tähden.

En sinun.

Terve, muru. -Päähän sattuu vielä.

Keittiössä on parasetamolia.

Mitä vielä luuhaat?

Missä Verónica on?

En tiedä.

Hän lähti Farhidin luota puolen vuoden jälkeen.

Pidätte varmasti yhteyttä.

Hän soittaa ravintolaan perjantai-iltaisin.

Miten hän voi?

Hän on turvassa.

Emme ole ainoat siitä illasta tietävät.

Se toinen tyttö juhlissa…

Jamila. -Hän juuri.

Hän pakeni kauhuissaan jo sinä iltana.

Jos Rafael löytää Jamilan, tämä saattaa kieliä.

Rafael ei tiedä koko tytöstä. -Antonio…

Kyllä hän tietää.

Mitä tarkoitat?

Odota.

Haloo? -Löysin tytön.

Hän on töissä Almerían sukellusliikkeessä.

Lähetän osoitteen sinulle.

Lähden Almeríaan iltapäivällä. Ilmoitan heti tytön löydettyäni.

Miten sinä tiedät Rafaelista? -Lopeta.

Kuuntele tarkkaan.

Tee Rafael Salazarista ilmoitus kansalliskaartille.

He etsivät TV-juontaja Carlos Jaénia.

Sano heille tietäväsi, että Rafael sieppasi hänet.

Miten tiedät Jaénista? -Luota minuun tämän yhden kerran.

Kaarti kertoo sinulle kamalia asioita minusta.

Haluan sinun tietävän, että ne ovat totta.

Tein sen Verónican takia.

Ole kiltti ja tee niin kuin sanon. Lähde kaartin puheille.

Se on tytön parhaaksi.

Et voi paeta loputtomiin.

Rafa.

Ei mitään hätää.

Ei hätää.

Se on nyt ohi. Olen täällä kanssasi.

Rafa… -Minun täytyy lähteä.

KANSALLISKAARTI

Huomenta, Salazar.

Lähtekää mukaani. Minulla on kysyttävää.

Olemme tutkineet päiväkausien ajan Carlos Jaénin katoamista.

TV-juontajan.

Tunnettehan hänet? -En juuri katsele töllöä.

Jaén oli matkalla lomalle.

Piti lentää Thaimaahan, mutta hän ei noussut koneeseen -

eikä kirjautunut hotelliinsa.

Puhelinkin on kiinni. -Rafael, älä sano sanaakaan.

Päivää. Istukaa. -Mistä mahtaa olla kyse?

Kunhan kirjaamme asiakkaanne lausunnon.

Istukaapa.

Todisteet yhdistävät asiakkaanne katoamiseen.

Järjestä minut pois, tai olet seuraava.

Päivää.

LEIJALAUTAILUTUNTEJA ALMERÍA

Raskauttavia todisteita ei ole.

Tiedämme, että Jaén haettiin pakettiautolla kotinsa pihasta.

Kuski tunnistettiin nauhalta: teille työskennellyt turkkilainen.

Häntä pidätetään lentokentällä paraikaa.

Hän saattaa todeta, että te se määräsitte sieppauksen.

Tykkäätkö jahdata minua?

Onko kivaa? Eikö sinulla ole parempaa tekemistä?

Olet hyödytön tyhjänpuhuja.

Tulit etsimään tyttäreni tappajaa etkä selvittänyt mitään.

Nytkö yrität syyttää minua?

Pidä varasi. Teet pahan virheen. -Oliko tuo uhkaus?

Ei.

Minä en uhkaile.

Ylikonstaapeli.

Veri on Beltránin. -Mitä?

Sain sinut vapaaksi, koska todistajia ei ole.

Sinua vahditaan silti.

Sattuiko? -Ei käynyt kuinkaan.

Sinun on parasta pysyä kotona tänä viikonloppuna.

Pidä matalaa profiilia.

Rafael!

Aja varovasti prätkälläsi, kulta!

Hei sitten, Jamila.

Tullaan!

Jamila?

Minä olen. Olemmeko tuttuja?

Emme, mutta meidän täytyy jutella. Sain osoitteesi vanhemmiltasi.

Niinkö?

Voimmeko jutella? Minulla on tärkeää asiaa.

Tuoksuu ihanalta.

Kiitos.

Onko sinulla maitoa?

Vain soijamaitoa. -Se käy.

Sekä hiukan sokeria, kiitos.

Minulla on vain steviaa. -Se sopii.

Kiitoksia.

Huomenia.

Ravintola on kiinni. -Tiedätkö missä äitisi on?

En tiedä. -Hän ei ole kotona.

Auto on poissa, eikä hän vastaa puhelimeen.

Isabel tapaakin kadota mielijohteesta. -Asiani on tärkeä.

Väitit saaneesi nimettömän vihjeen koskien Carlos Jaénia.

Se on vale. Asialla oli Isabel. -Hänhän on 70-vuotias eukko.

Miten hän tietäisi Jaénista? -Antonio…

Isabel sanoi lattialle valuneen sianverta, mutta se olikin Beltránin.

Äitisi ei ole terve.

Hän saattaa liittyä jotenkin Rafael Salazariin.

Salazar on pidätetty. -Ei enää.

Vapautimme hänet, koska näyttöä ei ollut.

Ymmärräthän mitä yritän sanoa?

Äitisi saattaa liittyä kahteen murhaan.

Beltránin ja Jaénin. Meidän pitää pysäyttää hänet.

En tiedä, missä hän on.

Oletko asunut täällä kauan?

Muutaman kuun.

Mikä asiasi oli?

Vanhempasi kehaisivat sinua.

Tuskinpa. En ole puhunut heille vuosiin.

En tiedä, kuka olet.

Joko sanot asiasi tai juot kahvisi ja häivyt.

Haluan tietää, mitä niissä juhlissa tapahtui.

Missä?

Kaksi vuotta sitten, kun Marta Salazar kuoli.

En tiedä, mistä puhut.

Siellä oli toinenkin tyttö. Hänen nimensä oli Verónica.

Hänen luultiin kuolleen. -Voin pahoin…

Vero…

Kotona ollaan, muru!

Oletko kotona?

Rakas?

Mummi?

Mummi!

Vero…

Mummi! -Vero…

Et tiedäkään, miten kovasti halusin nähdä sinut.

Mitä teet täällä?

Rakas tyttöni.

Voi sentään…

Voi sentään…

Salazar ei tiedä Martan kohtaloa.

Kukaan ei tiedä.

Vain isä ja minä. -Ei.

Poliisi tietää jo siitä talosta, Beltránista, bileistä…

Nimesi saatettiin julkistaa, Jamila.

Ota tästä. Tämä helpottaa oloasi.

Epäreilua. Joudunko karkaamaan taas?

Niin?

Mitä?

Kiitos vinkistä.

Joku mies kysyi minua töissä.

Päivää, Gio.

Gio-kulta. -Isabel.

Pitkästä aikaa.

Kiitoksia.

Ihana nähdä sinua.

Kiitos sinulle.

Verónica, tule.

Tässä on Gio. -Hei.

Pojantyttäreni. -Verónica.

Hauska tavata. -Sekä Jamila.

Ciao. -Moi.

Käykäähän taloksi. -Kiitoksia.

Hyvää yötä. -Öitä.

Jamila meni petiin. Häntä huimaa vielä.

Miten päädyitte taas yhteen?

Aloimme jutella Instagramissa.

Minulla oli feikkitili, ja kerroin piileksiväni Almeríassa.

Isä aina sanoi meidän näkevän vielä, mutta se päivä ei koittanut ikinä.

Jollei Jamilaa olisi ollut… Kumpikaan meistä ei uskonut näin käyvän.

Aluksi näin painajaisia.

Näin Martasta unta jatkuvasti.

Taisin ansaita tämän.

Ei ole reilua, että saan olla onnellinen.

Luulin kai olevani kaikkia muita fiksumpi.

Minä tienasin hyvin ja pidin hauskaa.

Suostuttelin Martankin.

Eihän se tyttö tarvinnut rahaa. -Kyse ei ollut vain rahasta.

Ehkä me molemmat kaipasimme samaa.

Pakotietä elämästämme.

Äidin kuoltua…

On ollut vaikeaa.

Mikset kertonut, että sinusta tuntui tuolta?

Olinhan läsnä. -Etkä ollut. Sinä vietit omaa elämääsi.

Eikä se haittaa, mutta äidin taakka jäi minulle.

Isän ja Lupen suhteen.

Olet aina ollut hiukan itsekäs.

Niinkö isäsi sanoi? -Ei, vaan näin sen itse.

En syytä sinua. Jokainen on omanlaisensa.

Olivatko ne korvakorut tosiaan huonot?

Tyttökulta.

Mennään jo nukkumaan.

Mene sinä Jamilan luokse. Käyn kävelyllä.

Oletko varma? -Olen.

Rakastan sinua. -Samoin, kulta.

Menehän. -Öitä.

Vero.

Vero. -Mitä nyt?

Mummisi lähti.

En uskonut sinun soittavan.

Saati ilmaantuvan Almeríaan. -En malttanut odottaa.

Tahdoin kysyä Jamilalta, mitä sinä iltana sattui.

Löysitkö hänet? -En.

Kukaan ei tiedä hänen asuinpaikkaansa. -Minä tiedän, Isabel.

Hän on poissa.

Vaatteetkin jäivät lähtökiireessä.

Tyttö ei ole käynyt kotona eikä töissä.

Oletko tullut pohtineeksi, että kaikki mitä teemme voi olla turhaa?

Turhaako? -Että meidän pitäisi lopettaa.

Etkö haluakaan tietää pojantyttäresi tappajaa?

Emme edes tiedä, mitä tapahtui.

Siinähän saattoi käydä kuinka vain. Ehkä se oli onnettomuus.

Tyttäreni raiskattiin.

Hakattiin kivellä ja viskattiin mereen.

Se ei ollut onnettomuus.

Ellet sitten salaa jotain.

Minusta tuntuu, että kun tämä kaikki on ohi,

olomme ei helpotu yhtään.

Tiedän sen jo.

Tiesin sen, kun tyttöseni kuoli.

Oloni ei helpotu ikinä.

Kunpa olisin viettänyt enemmän aikaa hänen kanssaan.

Niin ei tapahdu.

Mutta nyt…

Tässä asiassa en petä häntä.

Olen hänelle koston velkaa.

Missä olet?

Minulla ei ole paljon aikaa. Kuuntele.

Verónican pitää palata Marokkoon. -Kuuntele itse!

Farhid hakekoon hänet San Josén satamasta. Vien Verónican sinne.

Äiti, mitä puhut? Oletko hullu?

Verónica on kuollut.

En tiedä missä olet, mutta tule takaisin.

Zaeralla on asiaa.

Kuuntele.

Jos olet tehnyt jotain väärin tai olet tekemisissä Salazarin kanssa…

Tunnusta Zaeralle.

Ehdit vielä korjata asian.

Ei, kultaseni.

Joitain asioita ei voi korjata.

Toisia voi.

Mitä tarkoitat?

Tee niin kuin käskin.

Anna anteeksi.

Minun on suojeltava teitä. -Hittolainen!

Löytyikö? -Kadotimme hänet.

Helvetti!

Missä kävit? -Tarvitsin aikaa järjestelyihin.

Jamila, tulehan. Lähdemme ystäväni hostelliin.

Vero palaa Tangeriin, kunnes reitti on selvä.

Pakkaa tavarasi. -Miksi?

On vaarallista pysytellä samassa paikassa.

Salazar voi löytää sinut. -En pakene enää!

Isäsi sopii asiat Farhidin kanssa.

Lähdet varhain Marokkoon. -Hän voi viedä meidät molemmat.

Yhdessä pysyminen on liian vaarallista.

Jamila, mennään!

Huolehdi hänestä.

Mene sisälle. Haen sinut pian.

Kohta nähdään taas.

Nouse kyytiin.

Tiedän missä Jamila on.

Miten löysit hänet?

Valehtelin sinulle. Näin hänet ennen kuin saavuit San Joséen.

Vein hänet kotoaan tuntemaani kommuuniin, mutta hän ei ole enää siellä.

Jätin hänet Cala de San Pedron lähelle, jotta voisitte puhua.

Etkö saanut hänestä mitään irti?

Tarvitsin aikaa. En voi jatkaa tätä.

En ole kaltaisesi.

Kului kaksi vuotta.

Olin jatkaa elämää, ja sitten myrkytit ajatukseni.

Jatkan loppuun saakka. Olet sinä kaltaiseni.

Tulimme tien päähän. -Emmepäs.

Verónica on elossa.

Heille tuli riitaa sinä yönä juhlien jälkeen.

Rauhoitu, Marta. -Mene pois! Kerron kaartille.

Ei poliisille.

Hän raiskasi minut!

Beltrán maksoi meille.

Kuka sen uskoisi raiskaukseksi? Meitä kohdeltaisiin kuin huoria.

Se mulkku saa maksaa, vaikka isä hakkaisi samalla minutkin!

Ampukoon myös Carlos Jaénin!

Olen iljettävä. -Älä sano noin.

Mitä teet? -Minun on parempi kuolla.

Mitä hourit? -Lopeta! Sinä hylkäsit minut.

Pane pullo pois. -Irrota!

Satutat itseäsi. Päästä irti!

Mitä sinä teet? Pudota pullo!

Mikä hitto sinua riivaa?

Marta…

Verónica tönäisi tytärtäsi…

Se oli vain huonoa tuuria.

Hän löi päänsä kiveen ja kuoli.

Se oli vahinko. -Eipäs.

Tyttöni raiskattiin ja heitettiin mereen. Se ei ollut vahinko.

Poikani auttoi Verónicaa pakenemaan, koska pelkäsi sinua.

Mistä asti olet tiennyt? -Se oli vahinko.

Mistä asti? -Eilisestä.

Jamila voi vahvistaa kertomukseni.

Siksi tapaamme hänet. -Missä Verónica on?

Mitä? Ei…

Missä poikasi on? -Ei heitä.

Kerro missä he ovat. -Ei heitä.

Kerro!

Kerro missä he ovat!

Minä en anna periksi!

Kerro!

"KUN LÄHDET KOSTON TIELLE, KAIVA ENSIN KAKSI HAUTAA."

KUNGFUTSE

Tekstitys: Jouni Jussila