Original subtitles

Mitä sinä teet?

Liikuntatunneilla aloitettiin suihkut.

Ojentaisitko pavut, kiitos.

Kiitos.

Ole hyvä.

Hal.

No niin pojat, nyt riittää.

Voisimmeko kerrankin keskustella illallisella asiallisesti -

ilman ääniefektejä?

Äitinne on oikeassa.

Asiallinen illalliskeskustelu ei lienee liikaa pyydetty.

Malcom, miten koulussa meni?

Historian tunti oli kiva.

Niinkö? Kerrohan siitä.

Jimmy Perkins rökitti Fred Nasonin -

aivan ikkunamme edessä.

Hänkö? Fredhän on valtava.

Niinpä! En ollut uskoa.

Fred pudotti Jimmyn hatun,

joten Jimmy iski häntä naamaan viidesti peräkkäin.

Fred kaatui puskaan ja hän alkoi takomaan Frediä.

Se oli mahtavaa.

Jimmy Perkins on hullu.

Kuten olen aina sanonut, hulluus voittaa koon joka kerta.

Miten päiväsi meni, kulta?

Hei, Erik. Francis täällä. Mitä Alaskaan kuuluu?

Francis, missä olet?

Sinun piti tulla kaksi viikkoa sitten.

Tiedän, mutta en saa kyytiä.

Rahani loppuivat, joten tervasin kattoja viikon.

Idahossa ilmeisesti liikkuu minulta näyttävä sarjamurhaaja.

Tule pian tänne.

En tiedä, kauanko paikka pidetään auki.

Olen pian siellä. Kuuntele.

Käytänkö valtatie 99: ää -

vai menenkö 27: n kautta tielle 12?

Mitä? Missä olet?

Bellinghamissa, Washingtonissa.

Sinulla on vielä 3 000 kilometriä matkaa.

Mitä? Eihän. Olen takuulla lähellä Alaskaa.

Vaihdoin juuri kaikki rahani Alaskan dollareiksi.

Ei ole olemassa Alaskan dollareita.

Herra!

Joko kohta riittää?

Mitä sinulla on mielessäsi?

Sinun täytyy vahtia poikia tiistai-iltana.

Liityin kirjakerhoon.

Lois, se ei kannata.

Liityin kerran levykerhoon. He vainosivat minua vuosia.

Ei tämä ole sellainen kerho.

Siellä on koulusta aikuisia naisia keskustelemassa kirjoista.

Asun talossa, joka on täynnä poikia.

Kuuntelen poikien puhetta ja poikien ääniä.

Minun on pakko päästä naisten seuraan.

Vanhempainilloissa minut kutsutaan aina mukaan, enkä koskaan mene.

Niin.

Teen tämän mielenterveyteni takia.

Niin.

Kyllä.

Kuunteletko sinä edes?

Tottakai.

Tässä on mielipiteeni:

kirjakerho on loistava idea.

On jo korkea aika tehdä jotain tällaista.

Sinulla on loistava ja kaunis mieli, joka tarvitsee haastetta.

Toivottavasti muut naiset pysyvät perässäsi.

Toivo jotain.

Jätin puhelinnumeron tiskille.

Tiskit likoavat altaassa.

Siirsin paristot kaukosäätimestä palovaroittimeen.

Vain täksi illaksi.

Rentoudu, kulta. Olet vapaalla.

Tämä on vapaailtasi. Nauti olostasi.

- Älä huoli - Pidä hauskaa

Muista viedä roskapöntöt jalkakäytävälle.

Voisitko lopettaa huolehtimisen? Mene pitämään hauskaa.

Nytkö?

Ei. Antaa äidin mennä parin korttelin päähän.

Aivan. Tämä voi olla hämäystä.

Mistä te puhutte?

Olemme haudanneet ilotulitteita takapihalle.

Kaivamme ne esiin äidin mentyä.

Tracy Hinesillä on juhlat huomenna, eikä meitä ole kutsuttu.

Jaamme oikeutta nopeasti, mutta tasapuolisesti.

Meillä ei ole hätää!

En halua mokata tätä.

Lois tarvitsee aikaa itselleen.

Hän ansaitsee vapaaillan.

Hänellä on hauskaa, ja hän tulee kotiin hyväntuulisena.

Minun täytyy vain jotenkin pitää pojat ruodussa.

Mitä oikein höpisen? He ovat kunnollisia poikia.

Miten niin "mitä minä höpisen"?

He ovat hirviöitä!

He tuhoavat kaiken, pilaavat Loisin illan -

eikä hän enää usko, että selviämme omillamme.

Hän ei enää ikinä toivo vapaailtaa,

ja kaikki on minun syytäni!

Menemme takapihalle.

Ette mene minnekään.

Pysytte koko illan huoneessanne ovi kiinni! Menkää!

Menkää!

Tämä cheddar on ihanaa.

Niin on.

Pidin kirjasta todella paljon.

Todellako?

Karen, otetaan vähän lisää viiniä.

Pidän kirjailijan tavasta vaihtaa kertoja -

hahmosta toiseen.

Minun täytyy kai luottaa sanaasi asiassa.

En lukenut kirjaa.

Hämmensivätkö takaumat muita?

Olenko ainoa, joka luki kirjan?

Oikeastaan, kirjaa ei ole pakko lukea.

- Mitä? - Olemme kaikki kiireisiä.

Mutta se ei saa estää meitä nauttimasta rentouttavasta illasta -

silloin tällöin.

Lois, etkö tunne ansaitsevasi yhtä iltaa -

kinastelusta, huutamisesta ja TV: n pauhusta?

Kaukana kaikista typeristä pienistä ongelmista,

jotka eivät tunnu ratkeavan ilman sinua?

Vähän lisää.

Kiitos.

Kiitos että pysähdyit.

Mielelläni. Nimeni on Roy.

Olen Francis. Luoja että täällä on kylmä.

Seisoin tuolla samalla tienpätkällä kuusi tuntia.

Ihmiset näyttivät keskisormea ajaessaan ohi.

Miksi ihmeessä?

- Miten kauas olet matkalla? - Mamuun.

Olen menossa Green Riveriin. Pääset melkein perille.

Todellako?

Olen edennyt kolmessa päivässä 30 kilometriä.

Kiitos.

Oletko kunnossa?

Kyllä. Ihmiset vain -

eivät ole kovin mukavia.

Haluatko kahvia?

Kyllä.

Kun olin lähdössä, huusimme äitini kanssa toisillemme,

ja hän ehti silti kertoa taksikuskille -

mitä reittiä ajaa linja-autoasemalle.

Hän on kontrollifriikki.

Hän kuulostaa pelokkaalta.

Mitä pelättävää hänellä olisi?

Ehkä hän pelkää, että -

jos hän ei hallitse kaikkia osa-alueita omassaan -

tai hänelle tärkeiden ihmisten elämissä,

jotain kamalaa voi tapahtua.

Mitä kamalaa?

Vaikka sitä, että hänen esikoisensa muuttaa 8 000 kilometrin päähän.

Olet oikeassa.

Olet aika viisas.

Olen tien päällä 18 tuntia päivässä.

Minulla on paljon aikaa ajatella ihmisiä,

ja sitä, miksi he tekevät, mitä tekevät.

Olen keittiöpsykologi.

Onneksi pääsin pois.

On raja, jota en ylitä.

Jos joku yrittää työntää minut sen yli, häivyn.

Toki, kaikilla on sellainen.

Mutta on mielenkiintoista, että jokaisen raja on erilainen.

Joskus se liikkuu.

Otetaan esimerkiksi sinun tilanteesi.

Sää on kalsea, eikä tiellä ei ole muita autoja.

Jos sanoisin hypoteettisesti:

"Laita punainen kihara peruukki päähäsi tai heitän sinut ulos autosta",

palaisitko oikeasti takaisin kylmään?

Naurettavaa. Et voi käyttää tuollaista hölmöä esimerkkiä todistaaksesi...

Pilailet.

Okei, okei.

Ette ole äännähtäneetkään puoleen tuntiin!

- Mitä täällä on tekeillä? - Ei mitään.

Vaadin teiltä tänään täydellistä käytöstä.

Jos yritätte minkäänlaisia temppuja,

saatte kuulla kunnianne!

Tämä toimii.

Viesti meni perille.

Ammuit varoituslaukauksen.

Nyt he tietävät, kuka täällä määrää.

Ehkä olin liian raju.

He saattavat kapinoida ja keksiä jotain vielä pahempaa -

ja pilata Loisin illan.

Älä taivu.

Pojat tottelevat vain tiukkaa kuria.

Ei. Minun täytyy saada heidät puolelleni.

Dewey, saat vartioida, kun kaivamme ilotulitteet.

- Mikä isää vaivaa? - En tiedä.

Ehkä hänellä on työstressiä.

Toivon, että kaikki on hyvin.

Hänen iässään ei voi olla hyväksi stressata noin paljoa.

Isä tulee.

Kuka haluaa jäätelöä?

Tulin kotiin kymmenen tunnin työvuoron jälkeen.

Näin pojat yltä päältä ruohossa -

ja maalissa.

Arvatkaa, mitä he sanoivat?

"Missä päivällinen on?"

Niinpä tietysti.

Meiltä odotetaan liikaa.

Yhteiskuntamme on niin kieroutunut.

30 vuotta pystyi valitsemaan jotain ja menemään sillä.

Kotirouva, uranainen, seksiorja.

Mutta nyt täytyisi olla kaikkea. Se on mahdotonta!

Ellet ole Lillian Miller.

Niinpä.

Ilman minua -

perheeni asuisi alasti puissa ja söisi marjoja.

Arvostavatko he sitä, mitä teen heidän hyväkseen? Eivät!

Eivät.

Lillian Millerin juuri yllätti hänet matkalla Espanjaan.

- Ihanko tosi? - Espanjaanko?

Eräs päivä huomasin, että olkapäässäni kasvaa viiden sentin karva.

Kuinka pitkään se on ollut siinä?

Minulla ei ole edes aikaa laittautua aamuisin.

Lillian Miller -

toi 20 itsetehtyä kakkua koulun myyjäisiin.

Maistoin niitä.

Ne olivat herkullisia.

Hän on uskomaton kokki, mutta ei silti koskaan liho.

Ei kukaan voi olla 45-vuotias ja edelleen kokoa kaksi.

Se on lasten koko!

Ja Lillianin!

Kuulkaa, tajusin juuri jotain.

Yhteiskunta ei tee meitä onnettomiksi.

Me olemme yhteiskunta.

Niinpä.

Ei, ei.

Joka ikinen ongelmamme johtuu -

siitä tiukkapipoisesta, ylisuorittavasta -

maratoneja juoksevasta, mestarikokista -

Lillian Milleristä.

- Hei, hei, hei! - Mitä?

Se menee "Hinky-dinky, parlez vous."

Niinhän minä sanoin.

Ei. Sanoit: "Inky-dinky."

Nyt sinun täytyy aloittaa alusta.

Eikä. Tuolla on jäätävän kylmä.

Tuskin tunnen huuliani enää.

Kiitos jäätelöstä, isä.

Ole hyvä, Dewey.

Älkää huoliko tästä sotkusta. Minä hoidan sen.

Istukaa vain ja ottakaa rennosti.

Mitä ihmettä täällä tapahtuu?

En ole varma. Hän saattaa tuntea syyllisyyttä jostain.

- Ehkä voisimme hyödyntää sitä. - Miten?

Lähetetään Dewey itkemään junaradasta, jonka äiti vei ullakolle.

Ei äiti vienyt junarataa ullakolle.

Ei niin. Kun hän etsii sitä ylhäältä,

voimme kaivaa ilotulitteet ennen kuin äiti tulee kotiin.

Dewey, alahan itkeä.

Sen täytyy olla oikeanlaista itkua.

Ei nyyhkytystä, vaan enemmänkin rasittavaa vinkumista.

Antakaa minulle hetki.

Se oli hyvä idea. Pojat ovat tyytyväisiä.

Luulen, että sain heidät motivoitua käyttäytymään hyvin,

ja Lois näkee, että osaan käsitellä heitä itsekin.

Pilailetko? Olet pehmennyt.

Olet menettänyt täysin heidän kunnioituksensa. Lois ei pitäisi tästä.

Älä viitsi. He ovat kontrollissa.

Entä jos eivät ole?

Entä jos he vain esittävät, jotta voivat manipuloida sinua?

Heille täytyy keksiä tekemistä ja -

pitää kiireisinä, etteivät he ehdi pahantekoon.

- Miten pidän heidät kiireisinä? - Parasta keksiä keino.

Isä, Dewey haluaisi sinun...

Pojat, vietetään hieman aikaa yhdessä.

Me voisimme... Nyt keksin!

- Voisimme tehdä kalisteniikkaa. - Mitä?

Tehän rakastatte liikuntaa.

Mutta söin juuri valtavasti jäätelöä.

Sitä suuremmalla syyllä.

Alat käydä hieman veteläksi. Tulkaa.

Olen liian täynnä.

Kun alat liikkua, alat voimaan paremmin!

Liikkeelle! Yksi, kaksi. Yksi, kaksi.

Tyhmä.

Se oli surkea idea.

Se oli loistava idea.

Huonosti toteutettu loistava idea.

Surkea idea, surkea toteutus.

Lukitse heidät kylpyhuoneeseen, kunnes Lois tulee,

niin selviät helpolla?

Katsokaa tuota taloa. Se on täydellinen.

Ei, ei, ei!

Emme tulleet tekemään aivotonta vandalismia.

Tulimme tärvelemään hänen autonsa.

Saa kokea miltä tuntuu,

kun on kymmenen minuuttia myöhässä kimppakyydistä, kuin normaali ihminen.

Hän ei varmaan pääse edes ylös sängystä aamulla.

Tähän aikaan ensi vuonna hän asuu varmasti asuntovaunussa -

pieni keraaminen aasi etupihallaan.

Pitääkö hän helmiä kaulassa leipoessaan pikkuleipiä?

Kakkupapereita?

Mikä hirviö tuo nainen oikein on?

Luoja nuo pikkuleivät tuoksuvat hyviltä.

Listitään hänet ja syödään ne.

Karen...

mene sinä vartioon.

Mennään.

Jonkun meistä pitäisi varmaan tietää jotain autoista.

Ei sen väliä. Vedä vain jotain johtoja.

Painutaan pois.

Karen.

Sinun täytyy lopettaa.

Sinun täytyy rauhoittua.

Yritä sanoa aakkoset takaperin.

Z, Y, X, W, V, U, T, S, R, Q,

P, O, N, M, L, K, J, I, H, G, F, E, D, C, B, A.

Minut on pysäytetty muutaman kerran.

Hei! Lillian katosi.

Miten niin katosi?

Juoskaa!

Tämä on järjetön testi.

Et ole todistanut mitään,

etkä todellakaan ole määrittänyt rajojani.

En ole häiriintynyt.

Ja jos luulet minun olevan, se on sinun häpeäsi.

Purista.

Hän ajoi jo kolmatta kertaa tuota kujaa.

Hän tietää meistä.

Tämä on kuvottavaa.

Uskomatonta, että minulla on avokärkiset kengät.

Uskomatonta, että piileskelen poliiseja roskapöntössä.

Halusin vain keskustella kirjoista.

Ja se oli kaiken lisäksi hyvä kirja.

Pohjustus oli vaikuttava olematta kömpelö.

Vaikka hahmoilla oli puutteensa, ne olivat kiehtovia.

Koko tarina oli täynnä oivalluksia ihmisyydestä.

Mutta miten sinulla oli edes aikaa lukea se?

Perheesi kuulostaa niin kamalalta.

Minä valehtelin.

Keksin kaiken sopeutuakseni joukkoon.

He ovat mahtavia.

He ovat idiootteja, mutta he kuitenkin yrittävät.

He halusivat, että saan mukavan illan, mutta tämän sillä sain aikaan.

- Mitä sinä teet? - Pian näet.

Mene kotiin ja halaa perhettäsi.

He kuulostavat ihanilta.

Hei, possut!

Täällä!

Täällä possut!

Tänne näin!

Näyttäkää mihin pystytte!

Pitäisikö minun muka pelätä partakonetta?

Se on useampia mineraaleja kevyempää.

Miksi hän pakottaa meidät katsomaan dokumenttia suolasta?

Olisitko mieluummin lukittuna kylpyhuoneeseen?

Tai halihirviön jahtaama?

Voisitko jo keksiä jotain.

Yritän.

Mutta hän jatkuvasti askeleen edellä.

Häntä ei voi ennakoida.

Äiti on sentään vähän johdonmukaisempi.

Isä toimii täysin eri tasolla.

Hei, ranskanperunoihin laitetaan suolaa.

Laita heidät arestiin.

Älä anna heille ruokaa.

He vain tarvitsevat rakkautta.

Anna heille remmiä.

Nämä ovat arvokkaita vuosia!

Hyppää autoon ja lähde.

- Etsi... - Heitä on kuritettava...

Olkaa hiljaa!

Nyt riitti.

Menen kylpyyn.

Pyydän vielä viimeisen kerran, että käyttäydytte kunnolla.

Ei minun, vaan äitinne vuoksi.

Kaiken sen tähden, mitä hän vuoksenne tekee,

yksi rauhallinen ilta ei ole liikaa pyydetty.

Joten jos rakastatte häntä, teette tämän hänen vuokseen.

Kukaan aikaisemmin ei ole onnistunut tyhjentämään laatikkoa.

Asusteita ei ole enempää.

En ollut aluksi vakuuttunut testistäsi.

Mutta on pakko myöntää, että opin paljon itsestäni tänään.

Kuka minä olen tuomitsemaan ihmisiä heidän valintojensa perusteella.

Tästä lähtien olen hieman ymmärtäväisempi ja paljon nöyrempi.

Haluatko pysähtyä syömään?

Tässä asussako?

Toki. Miksipä ei?

Oletko harkinnut kirjan kirjoittamista?

- Koska olen varma, että moni... - Hei, Myrna.

Moneltako kauneuskilpailu on?

Fluffyn kaulapanta?

Äiti sanoi että se karkasi.

Tule pois sieltä.

Tracyn olisi todellakin pitänyt kutsua meidät.

Tämän siitä saa kun on töykeä.

Piilotetaan nämä komeroon tänään.

Kun häivymme, peitämme montun.

Kun äiti palaa, olemme jo sikeässä...

Pojat!

Ilotulitteita?

Ilotulitteita?

- Miten hän...? - En tiedä.

Te olette lirissä.

En voi jättää teitä valvomatta hetkeksikään!

Kun jatkossa lähden ulos, kiinnitän teidät ketjulla lattiaan.

Käskemme teitä käyttäytymään, ettekä edes esitä kuuntelevanne!

Olisi sama leikata korvanne irti -

ja heittää ne pois. Niin vähän käytätte niitä.

Olette arestissa seuraavan kuukauden!

Menkää maahan ja laittakaa kädet päänne taakse!

Ja sillä aikaa kun teitä rangaistaan,

toivon, että kaverinne tekevät kaikenlaista hauskaa,

koska te ette pääse mukaan!

Te kärsitte tästä!

Pitäisi mennä katsomaan.

Älä suotta. Mokaat vain.

Hyvä huomio.

Tekstitys: Markku Korhonen