Original subtitles

Mitä tässä kaikessa on mieltä,

jos olet ottanut Laurin pois luotani?

Laitetaanko nää kupit?

Just.

Minä rakastin muita ja itseäin,

nyt rakastan häntä mä vain.

Hän on mulle minä, hän on mulle muu,

hän on minun armahain.

Täähän oli se Laurin viimeinen kirje

sieltä rintamalta, syntymäpäivänäsi.

Kaunis.

Kaunis oli.

Minä rakastin metsää ja maailmaa,

nyt rakastan häntä mä vain.

Hän on minun metsäni, maailmain.

Hän on minun ainoain.

Minä rakastin yötä ja päivää myös,

nyt rakastan häntä mä vain.

Hän, hämärän impeni ihmeellinen,

Niin vieno, mut väistyvä ain.

Minä rakastin muita ja itseäin.

Nyt rakastan häntä mä vain.

Hän on mulle minä, hän on mulle muu,

Hän on minun armahain.

Niin...sotilailtahan ei oteta maksua tänään.

No, jos mä olisin tänään ihan vaan Aimo, sulle,

ja kai mun rahat silti kelpuutetaan.

Siinä missä muidenkin.

No siinä tapauksessa, yks tollanen karamellitoppa.

Tää on sun...

kunhan mä saan tänään siitä tanssin vastineeks.

Katsotaan nyt joutaako sitä tästä tänään.

Se on meiän Aimo.

Tosta kaks toppaa,

toinen niistä on sun

ilman jälkivaatimuksia.

No, täällähän se meidän Heikki pyssyjä vartioi.

Pidät sitten hyvän huolen tästä kivääristä ku

minä olen siihen ehtiny jo vähän kiintyy.

Juu juu, menehän nyt siitä, isä.

No menen menen.

Tuu vaan, ei meidän tääl enää tarvii olla.

Aimo oottaa sua.

Laulua: Linnoissa kreivien häät vietetään...

on morsiamel kruunattu pää.

Siel viihdyn suon viiniä shampanjaa vaan,

sydän kylmä voi olla kuin jää.

Siks mieluummin maantiellä tanssin,

kun metsien humina se soi.

Tuon kultaisen kulkurin valssin,

tule kanssani tyttö ohoi.

Tää on vähän tällaista kulkurin tanssia, tää mun valssi.

Kun pääset lomille, voin vaiks opettaa

Onkos näin?

No, jos oot kunnolla.

(haitarimusiikkia valssi: Tähtinen taivas ja kuutamoyö...)

(haitarimusiikkia jenkka: Väliaikainen)

No kyllä tekin nyt vähä voitte ottaa.

No iha hyvin. Pienet vaan.

No anna tänne sitte.

Kyllä te täällä jotenkin pärjäätte,

talo ja hevonen ja kaikki.

Ihan hyvin tässä käy.

Ai jotenki pärjätään?

Luuletteks te, et me ollaan jotenkin kädettömiä?

Nih

Jaa... eiks me oltukka korvaamattomia?

Uskaltaako näitä tänne millään jättää

ja lähtee mihinkään, ku

heti ollaan viinapurkit käres.

Näyttäkää nyt miten se menee.

Kato näin. Hop...hop...hop

Näinkö, näinkö se lähtee?

Eiku näin. Hop..ja näin. Hop ja hop ja hop

Alemmas.

Ei minulta kyllä...perkele.

Syvemmäl. Hop.

Voi että sinä jumalaisen kaunis nainen.

minä sinua niin rakastan.

Alkaa vähä heikottaa. Huh.

No Aimo, karamelleilläkös sinä meinasit

sen Kertun hurmata?

Joo.

Oi

Ja sää et pystyny hehtaareillakaan.

Etkä Aimo mee nyt.

Kyllä se nyt jo riittää. Riittää jo...

"Kröhöm"

Jatkakaa.

Pane paita.

Ei tuule nyt, on tuuli nyt jo tyyntynyt...

Muista kirjottaa.

Kirjotan, kirjotan...

Älä äiti huolehdi.

Pidä huolta ittestäs.

Väinö.

Isä.

Ole rohkea, mutta älä hullun rohkea.

Olen... isä.

Hei hei, isä...hei hei.

Pidät sitten huolta velipojasta...

Juu

...ja äidistä.

Kato sinäkin tuon siskon perään.

Auttelette toinen toisianne, niinku aina ennenki.

Hyvä tästä tulee.

Taasko tämä sama täytyy käydä läpi?

Ei sitä tiedä tuleeko sotaa edes,

lähettävät vielä takaisin.

Monta tuttua naamaa, ja hyvä niin.

Mikä ei ole hyvää...

...että Sallisella ei ole varusteita.

No ei ole perkele, kun ei ollu miesten kokoja.

No, kyllä se noinkin iso mies sinne

luotien väliin mahtui edellistalvena ni

kyllä me sulle varusteet löydetään.

Seuraavaks tapahtuu seuraavaa.

Aloitamme jalkamarssin kohti Marttilaa.

Matkanvarrelta tulee täydennyksiä meidän ryhmään.

Onko kysyttävää?

Hyvä

Lähdetään.

Laura, tulihan ne onkivehkeet mukkaan?

On, on, siellä ne on repussa.

Tommonen toi nytte on.

Lehtikari, nyt tuut tänne, varataan paikat.

Taitaa olla nii et Antti ja Lauri pääsee marssimaan.

Ollaan täällä ihan muina miehinä.

Ollaan vaan.

Hei, jos joku kysyy jotain,

ni me ollaan sitte huoltojoukoista.

Juu, me ollaan huoltojoukoista.

(presidentti Rytin puhe): Tulevien sukupolvien

onnellisen ja rauhallisen elämän turvaamiseksi

me nyt käymme taisteluun

ja meillä on tällä kertaa,

ehkä paremmat mahdollisuudet onnistumiseen

kuin kenties milloinkaan ennen.

Kohtalon Herra, jonka käsissä kansamme elämä on,

johdattakoon meitä ja vieköön taistelumme

lopulliseen voittoon.

(Lauri): Rakas Aino, terveiset täältä jostain kaukaa.

Sota siitä sitten tuli kuitenkin.

Täällä kootaan joukkoja ja

saksalaisia näkyy joka päivä enemmän.

Tuntuu mukavalta,

että tällä kertaa on joku auttamassa.

Taitaa tää sota loppua kättä heilauttamalla.

Sano äidille terveisiä ja

halaa Eilaa ja Mikkoa puolestani.

Lämpimät terveiset rakkaimmalleni,

Lauri

No on se luojan lykky, et saatiin paikat siistiks,

pääsevät karjalaiset sit tänne asumaan.

Oliks nyt niin, että niillä

Hörköillä on useampikin pieni lapsi?

Joo... äiti ja neljä lasta,

isä on rintamalla.

Lapsista nuorin on kaksi vuotias.

Voi, on se ihanaa... saadaan tänne mäel taas elämää.

Voi ihanaa.

Huh, huh. Siellä meillä akat juoksee pitkin seiniä

paikkoja kunnostaessaan.

On se hyvä, että pääsi välillä jaloista pois.

Kuule Olavi,

ei me taideta olla yhtään parempi vaihtoehto.

No mutta ne on ne hetekat tuolla kärryissä nyt.

Aa, kiva.

Nii, ja Saara pyysi kysymään, että

joutaisko täältä joku hänelle avuksi sinne navettaan.

Ko yhtään tietäis miten paljo niitä lehmiä tulee.

Kymmeniä teille ja kymmeniä meille.

On se luojan lykky, et oli hyvä heinäkesä.

Saavat ruokaa tarpeeks sit neki.

Kyllä ne meillekki niitä lehmiä yritti,

mutta ku ei kertakaikkiaan mahu,

ku ei meillä oo ku se kanala.

Mutta pitäiskö mun äiti mennä auttamaan

sitä Saaraa sinne navettaan.

Kyl se varmaan paree olis.

Jos mää tuun ensiks auttamaan Olavia siinä

hetekoitten kannossa.

Ja me voitais hakea petivaatteet.

On siks kaikki valmiina ku he yöllä tulee.

(Antti laulaa): Kun kuljin saloa päin,

tähdet nuo ympärilläin,

ne metsän kukkia on,

vaiheilla kanervikon. (räjähdys)

Perkele.

Tuolla sua jo kaipaillaan.

No pitikö niitten ny kesken kaike.

Kalatki tommosta meteliä pelästyy.

Perkele.

Äh.

Kalat kuitenki.

(Lauri): Vihollinen alkaa olla jo sen verran lähellä,

että mahorkka ja hapankaali haisee tänne asti.

Se on muuten outo yhdistelmä.

Ajateltiin näyttää ryssälle närhen munat

ja ottaa omamme takaisin.

Etenemme kovaa vauhtia ja

paikkamme vaihtuu koko ajan.

No ni, pojat, seuraava homma.

Meille tulee kranaattikeskitys tonne mäen lakeelle.

Ja tota, kolmonen ja nelonen kiertää oikeelta,

ja ne hoitaa päähyökkäyksen.

Niitten tehtävä on vallata toi kukkula.

Meiän tehtävä on pitää kova mekkala tässä näin,

jotta ne luulee, että painopiste on täällä.

Eli kyl te osaatte sinnepäin sohottaa.

Onks tää selvä, onko mitään kysyttävää tästä?

Pitäkää päät alhaalla, turha tapattaa itteensä tässä paikkaa.

Ja Sundelin, sä olet kuulemma kova mies ampumaan.

Ota sä tää KP, mä pärjään noilla pistooleilla.

Pojat...tulkaa tänne.

Kuulitteki varmaan mitä kapteeni sano.

Kranaattikeskityksen jälkeen, ei tapateta itteämme,

mutta pidetään helvetin kovaa mekkalaa.

Mitä me sit sanotaa?

No...vaikka hakkaa päälle.

No on se vaan vähä perkeleen lyhkäne huuto.

No huudetaan vaikka perkele siihen päälle.

Hakkaa päälle perkele.

(pommitusta)

Hakkaa päälle perkele!...Hakkaa päälle perkele!...

Lääkintämies ! Lääkintämies!

Miten sun kävi?

Lääkintämies on tulossa.

Lääkintämies!

Saadaanko mistään lääkintämiestä tänne!

Voi saatanan saatana.

(Lauri): Meidän rykmentin uusi komentaja

on peloton tyyppi.

Harrastaa melkoisen karskia hevosenleikkiä

vierailijoiden kanssa.

Ollaan naurettu niiden epäuskoisia ilmeitä,

ihan hullu mies.

Löydettiin yhdestä kirkosta täältä

venäläisten jauhovarasto.

Päältä olivat kastuneet, mutta

kasan sisältä kaivettiin ihan hyviä kuivia jauhoja,

räiskäleitä varten.

(Aino): Eilan koulu alkaa vasta marraskuussa.

Luokat on isoja, kun karjalaisten lapset

aloittavat myös täällä koulunsa.

Lapsia on tuplamäärä

ja saatiin vain kaksi opettajaa lisää.

Pitkä matka on pienellä tytöllä

kouluun talvikelillä kulkea.

Tänään tuli jo lunta ensimmäisen kerran.

Uudet sukset pitäisi Eilalle hankkia.

Paavo serkku on suksitehtaalla töissä,

jospa hänen kauttaan saisi vähän halvemmalla.

Annaks sää Eila äitille narua?

Kiitos. Saadaan tää paketti valmiiks.

Mikko! Ei kiivetä katolle.

Tule alas.

Joka paikkaan se ennättää.

(Aino): On tainnut Mikko tulla isäänsä,

niin villi poika se on.

Pitäisi olla silmät selässäkin,

että sitä ehtis vahtimaan.

Hei lapset, älkää kurkkiko ollenkaan

sinne verhon taakse.

Hei äiti, koska isi on tulossa?

(Aino): Kauppias vaihtoi poikansa vanhat luistimet

pariin tupakka-askiin.

Vähän ne on vielä isot Mikolle,

mutta kovin poika odottaa talvea jo,

että pääsis lammen jäälle kokeilemaan.

Klompsuttelee tuossa pitkin tupaa luistimet jalassa.

Se on pojat tauko paikallaan.

En tierä teistä pojat, mut

jos siellä kotona orottaa

samanlainen homma ku täälä, ni

kyllä mun puolestani ne lomat

vois heittää pystyyn saman tien.

Laita nyt Laura hommiin, ni saat vähä itekki rentoutuu.

En tiä mitä hommia tarkotat mut

mää ajattelin kyl senki homman

jättää ihan Lauran piikkiin.

Makoilen vaa.

Jaanssoni

Huomio

Juu jatkakaa vaan pojat.

Noh, miltä näyttää?

No, kyllä meidän joukkueen osalta

homma on aikataulussa ja urakassa niinku sovittiin.

No ni.

Mutta sen verran jos saatais pyytää,

että ku lomille lähretään ni

oltais siinä ensimmäisessä ryhmässä.

Kyllä se mun puolest sopii.

Ja vielä noista risuista tuolla etulinjassa, ni

kannattaa jättää ne sinne makaamaan.

Ei pidetä mitään risutalkoita.

Sieltä ku vihulainen tulee, ni

nehän kompuroi vaan paremmin niissä,

ni teiän on helppo huitasta sinne päin.

Selvä homma.

All right. Tämä tässä, jatkakaa herrat.

(Lauri): Ollaan oltu lepovuorossa pari viikkoa.

Täällä se tarkoittaa, että ollaan tehty

huoltokuljetuksia varten tietä.

Antin kanssa ehdotettiin Salliselle urakkahommaa ja

pataljoonan komentaja antoi suostumuksensa.

Paimion porukka on paiskinut tukkia riviin

sellaisella vauhdilla, että saadaan

parin päivän päästä koko 640 metriä kapulatietä

ja lisäksi vielä 150 metriä uratietä valmiiksi,

reippaasti etuajassa.

Siitä hyvästä päästään loppuviikoksi

kotiin lomalle koko sakki.

On niin mukavaa nähdä Mikkoa ja Eilaa pitkästä aikaa,

ja äitikin pääsee taas toohottamaan ja passaamaan.

Miten sitä arvostaakaan ihan tavallista olemista,

mikäli ette ole kauheasti töitä mulle järjestäneet,

ainakaan tukkimetsässä.

Ja onhan se niin mukavaa

päästä viereesi lepäilemään

pehmeälle sängylle,

kun täällä on vaan havut patjana.

En tiedä saatko tän kirjeen ajoissa,

vai tuunko varoittamatta.

Jestas! Mul meinas tulla kuset housuun.

Lauri! Herrajumala!

Voi Lauri, ku me ei tieretty ollenkaa et sää olet tulos.

Eikä meil oo mittää ruokaaka sul tehty valmiiks.

No kyl hyvä äiti sen nyt vaistois, et mul nälkä on.

No mää meen laittamaa.

No, tulkaas nyt kaffel siält.

Siitä tuli oikeen hyvä.

Kyllä, oikeen hyvä.

Ja sitten leikataan tämä.

Varovasti.

Mä pidän kiinni, ja sä leikkaat tosta noin.

Otaks sä tämän ensi sotaan?

Ensi sotaan otan sen mukaan, kyllä.

Muita aseita en sitten juuri tarvitsekaan.

Tieräksä tää vast terävä onkin.

Körö körö kirkkoon, papin muorin penkkiin,

ruskealla ruunalla, valkealla varsalla...

Tiärätteks te mitä tos naapuris tapahtu eilen?

No?

(Tos Kankareel...)

Oliskos nyt lasten nukkumaanmenon aika.

Ei vielä!

-Jos mummi veis? -No mummi vie.

Ei vielä, ei vielä...

Nyt lähdetään nukkumatin luokse.

Nukkukaa hyvin. Hyvää yötä.

Mä en siltikään ymmärrä, miten te kestätte sitä,

ku ajattelee niitä nuoria poikia, jotka ei takasi palaa.

Täälläki kaikuu hautausmaalta

kunnianlaukaukset yhtenään.

Sitä on niin vaikea yrittää muille selittää.

Isi, isi, äiti pyysi herättään.

Aha, no ni.

(radiosta lähetys rintamalta)

Huomenta.

Huomenta.

Täällähän herätetään aikasemmin ku sotaväessä.

Käytettiin isännän kunniaks

voita ja sokerii ihan synniksi asti.

Huomenta.

Huomenta.

Jokos se Väinö on lomilla käyny?

Juu, kävihän tuo, pikaseen.

Jouduttiin eri porukoihin, ni ei olla nähty,

mutta kerro terveisiä, ku tulee taas käymään.

Juu, kerrotaan.

Mihin aikaan se juna sit lähtee?

Myöhässä se on, mutta

Antti tulee puolenpäivän aikaan ja

mennään siitä sitten yhtämatkaa asemalle.

Täsä sul olis taas yhdet villasukat,

ku sä olet lapsesta saakka nii palelevaine jaloistas.

Mää pyyrän sulta Lauri, et olisit siel sit varovainen.

Ettet aina hakis niit vaaran paikkoi.

Niinku pikkupoikana, ku sydän syrjälläs

sai aina ettiä misä sää oikeen olet.

Ei se siellä vaan aina oo ihan yksin ittestäkään kiinni.

Ainokaa ei haluu sul näyttää,

kui vaikkiaa meil tääl on.

Mut tääl pysytään vahvana,

lasten tähren.

Ku ei viitti oikeen niille näyttää.

Kyllähän mä sen tiedän.

Mitä, ettekai te nyt vielä oo lähdössä?

Taitaa aika olla.

Laura lähetti teille kananmunia.

Eei... no ei olis tarvinnu.

Teette vaikka lettuja lapsille.

Ottasiks sää korviket, mää olen menos keittämään?

Kyllä se nyt on sellanen, että

me lähdetään vaa menemään.

Voi sentää, olis pitäny saada teil jottai hyvääki viäl.

(Radioääni): Hyvä kuulija.

Partioretki on suomalaiselle soturille

ja varsinkin suomalaiselle korpisoturille

aivan jokapäiväistä leipää.

He ovat joutuneet täällä kaukokarjalan korvessa

kyllä kiertämään ja kaartamaan.

Aina on tultu toimeen, aina sitä on pärjätty,

vaikka on ollu asia minkälainen hyvänsä.

Tavallinen maallikko

tuskin koskaan pääsee ymmärtämään

edes hivenen verran niistä vaikeuksista

ja niistä kovista kokemuksista,

jotka on tällaisen suomalaisen korpisoturin

tiellä miltei joka päivä.

(Lauri): Täällä on suhteellisen rauhallista.

Saatiin pari keltanokkaa täydennysmiehiksi

meidän ryhmään.

Meidän porukka on nyt kaikki

samoilta kulmilta lähtöisin.

Tuttuja miehiä.

Noista nuoremmistahan me Antin kanssa

ollaan huolissaan.

Sallinen ylennettiin ylikessuksi

ja on nyt joukkueen johtaja.

mutta meidän kanssa se tuntuu viihtyvän,

eikä ole vieläkään neulonut natsoja,

edes niitä kersantin.

Sallinen on Sallinen...ottaa aina rennosti.

Jumalauta... kuulitko Lauri.

Nyt ammutaan isoilla vehkeillä.

Toivottavasti on omia.

Se taitaa meillekin tulla kusiset paikat.

Ei tää hyvältä näytä.

Eikä taira toi Aimokaan ymmärtää,

et täs on ihan tosi kysees.

Niin o.

Se on minullaki ne pojat.

Heikki on parin vuoden päästä rintamalla

ja Jussi tulee peräs.

Kyllä mun puolesta voitais tää sota

sotia loppuun aika nopeesti.

Voi perkele, ku on kylmä

Mitä se iso mies valittaa, edes munat kastunu.

(Aino): Tulisitpa pian uudelleen lomille,

oli niin ihanaa viimeksi.

Tai loppuispa tää sota kokonaan,

että voisit joka yö olla vieressäni.

Ei se kyllä taida loppua.

Ehtosella on aina niin ikävä, ettei voi ku parkua.

Arki pitää ajatukset vähän pois.

Meidän pässi on kasvanu

ja lihonu vähän mahrottomasti

ja osaa olla aika pahana.

Ei kai sitä kannata teurastaa,

ku ens syksynä se kumminki laihtuu talveksi.

(No ketä lähetti? Näytä nyt.)

Vai mitä siitä meinaat?

Se sit tykkää jahrata Mikkoa,

saa poika varoa.

Kirjoittele joka päivä, jos vaan voit,

oma rakas Laurini.

Terveisin, Ainosi

Arvoisat kuntalaiset,

Kuten olemme saaneet huomata,

ryssien pommikoneet ovat pudottaneet

pommeja myös tänne Paimioon.

Saattavat tehdä sen erehdyksessä,

kun todellisena kohteena on ollut varmaankin Turku.

Haluamme kuitenkin muistuttaa,

säädöksistä talojen pimennyksien suhteen.

Auttakaa naapuriakin

ja huomauttakaa, jos valoa pilkottaa

ikkunoiden välistä.

Pittääks täs oikee ruveta naapuriaki kyttäämää?

No, no.

Ja toiseksi haluaisin kommentoida

polemiikkia siitä,

keneltä ja kuinka monta hevosta

valtio lainaa puolustusvoimien käyttöön.

Ne joilta hevoset nyt viedään...

(Aino): Kunnankamreeri oli elementissään,

kun piti oikeen mahtipontisen puheen Iskun talolla.

Äitisi oli järkyttynyt , kun kerrottiin, että

loputkin liikenevät hevoset

tarvitaan sotaan.

Jalmari kun on hänelle niin tärkeä,

isävainaasi kasvattama.

Kauppiaskin oli niin vihainen

hevosista ja kaikesta.

Oli äitilleski sanonu, et ku pääsis

ite niit ryssii vähän niistään.

Ja jos jollakulla on vielä oma osuus tekemättä,

niin ensi viikon tiistaina

voi vielä mennä asian hoitamaan

Spurilan maille mottitalkoisiin.

Herran siunausta.

(lintuparven ääntä)

(Saara hyräilee)

Onks toi työnteko noin mukavaa,

ku noin laulattaa?

Jaaha, on tainnu Väinö lähettää rintamalta kirjeitä.

Voi, mul kans tulee niin mieleen noi ajat

Arvo vainaan kanssa.

No kun toi työnteko niin hauskaa on, ni

mul olis sul yks toinenki homma.

Toi sika pitäis tappaa.

Laurihan noi hommat aina normaalisti tekee.

Nooh...kyl mää talon emäntänä sen hoidan.

(laukaus)

(lehmät ammuu)

Kuule Saara,

ko näyttäis siltä, et se Hely poikkii ens yönä.

Ja ku se on sen ensimmäinen vasikka,

ni voisitkohan sä jäädä vahtimaan?

Juu, tottakai onnistuu.

Voisin vaikka samalla, ku viedään maidot,

kipasta kotona hakemassa kutimet,

ni kuluu aika paremmin.

Hyvä idea.

Joo.

(Aino): Täällä on ainakin neljästä talosta

varastettu omenapuut tyhjäksi.

Kankareella kävi joku mies kysymässä, että

möisikö yhden puun omenat.

Tarjos niistä 1200 markkaa,

mut Kankare ei myyny.

Ja seuraavana aamuna

ei puussa ollut omenan omenaa.

Nii, kukahan mahto viedä.

Oi oi, kyl on olo ku vanhal rahtihevosel.

No sehän sattu sopivasti,

ku toi Jalmarikin on lährös sinne sotaan.

Just nii.

Tulkaas ny siält.

Joo, se ois siinä.

Laitoin sul omat suitset ja valjaat matkaan,

et sun ois sit mukavampi sotia.

Meiä hevonen se taisi aavistaa mihin on joutumassa,

ku ei meinannu antaa laittaa valjaita päälle.

Nii, on se kiva, että Jalmari pääsee jonkun tutun

miehen matkassa alkamaan tän sotamatkansa.

No samallahan tuo menee,

ku omanikin vien.

Ja jäähän meillä Vili vielä kottiin.

On sitte keväällä peltotöissä apuna teillekin.

Vanhahan se kyllä on, mutta

on se vahva.

Kiitos kuitenkin.

Voi ku tulisit nyt hengis takasi kottii.

Jaaha, lähretääs sitte.

(Aino): Sydämeni oli pysähtyä,

kun Laakson Toivo tuli eilen pihaamme.

Suruviesti tuli Saaralle,

Väinö on kaatunut rintamalla.

Ei ehtinyt terveisesi mennä perille.

Olisivat keväällä tanssineet häitä.

Tyttö on vielä niin shokissa,

ettei oikein ymmärrä todeksi.

Koitan lohduttaa,

mutta ei tällaiseen ole sanoja.

Niin moneen taloon on suojeluskuntapäällikkönä

Toivo jo joutunut ikäviä uutisia viemään,

ja nyt osui omalle kohdalle.

On varmaan raskasta Emmalla ja Toivolla

menettää ainoa poika.

Emmakin jo niin odotti lapsenlapsia Saaralta.

(kirkonkellot)

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, Aamen...

...rukoilkaamme Väinö Ilmari Laakson puolesta...

(Isä Meidän rukous)

(Ylioppilaskunnan kuoro: Sydämeni Laulu)

(laukaukset)

(ampumista)

Pysykää alhaalla.

Ne on jättäny muutaman miehen.

Kivääri ja konepistooli.

Niinkö luulet?

Noh, jääräänkö me nyt sitte tähän?

Taitaa tulla kosteat unet.

Vaikka niinhän ne noilla nuorilla miehillä

taitaa olla muutenkin.

Aimo, me kierretään sivustalta ja

mennään pesäkkeen taakse.

Muut jää tähän ja suojaa.

Pitääkös sitä sinne lähtee itteensä tapattamaan.

(Lauri): Hyvää Joulua kaikille sinne kotiin ja

kiitos paketeista.

Ei olisi niin paljon tarvinnut lähettää, kun

teilläkin on pulaa kaikesta.

Sukat ja villahousut tuli tarpeeseen ja

herkuteltukin täällä on kuin pienet porsaat,

vaikkei ruokaa tänne saisi lähettääkään.

Paketteja tuli kaikille läjäpäin.

Ollaan laitettu pöytä koreaksi ja

jokainen on saanut maistella vähän kaikkea.

Meillä oli täällä oikein hieno jouluateria.

Pataljoonan komentaja, majuri Jansson,

piti komean puheen,

syötiin ja saatiin jouluryypytkin

ja käytiin oikeen joulusaunassa.

Aattona oli kyllä haikee mieli,

niin mielellään olisin viettäny

joulua teidän kanssa kotona.

Tapanina saatiin lottakanttiinista

ostaa ihan korviketta.

Vihollinenkin muisti meitä piiskatulituksella

tasaisin välein koko Joulun ajan.

Luuli varmaan, että oltaisiin joulutunnelmissa

vähemmän valppaina,

tai halusivat muuten vain piruilla.

Jaahas pojat...

mää ajattelin, että jos jaettais toi

Lauran lähettämä joulukinkun tapanen

tämän korsun kesken.

Mitäs sanotte?

Joku sut vielä ampuu, ku juokset

toi ryssänkivääri kainalos pitkin mettiä.

Onhan mulla tää kokardi.

Nii, siihen onki helppo tähdätä.

Sitä paitsi, tää on sotasaalis.

Onhan meil noita sotasaaliita.

Kokeiles tota.

Siin on vielä isompi läiskä, osuu helpommin.

Oishan mulla teille kirjeitäki ollu, mutta

en taida jakkaa.

Vaihdatko lihanpalaan?

Voinhan mä vaihtaa.

No, leikkaan sitte sullekkin.

(Tarvajärven joululähetys radiossa)

(Aino): Pukki toi lapsille ne tekemäsi lahjat,

olivat mieluisia.

Ja täti lähetti Amerikasta

ihan liian hienon nuken ja lentokoneen.

Ei täällä sellaisia ole edes kaupassa.

Oli lapsilla mahtava Joulu.

Äitisi oli vielä kutonut tumput molemmille.

Rauhallisesti joulu täällä meni.

Haettiin kuusi metsästä ja

koristeltiin se lasten kanssa pipareilla ja

niillä hienoilla kuusen karkeilla.

Täällä on nyt vihdoin lunta ja pakkasta.

Olisi menty reellä joulukirkkoon, mutkun

Jalmari on siellä rintamalla, niin käveltiin.

Rovasti Kantele piti sitten kauniin saarnan.

Tapanina tuli kiva ohjelma radiosta,

paimiolaisten terveiset rintamalle.

Ehkä kuulitkin sen,

jos teillä on siellä radio.

Siinä oli kuorolaulua ja

opettaja Toivo Jokiniemi piti pitkän puheen.

Nauratti kun äitisi intoutui iltasella oikein

heiluttelemaan helmoja musiikin tahtiin.

Koita päästä pian lomille,

olen niin ikävissäni, kun et Jouluksikaan päässyt.

Rakkain terveisin,

Aino

Jaahas pojat...

hyvät Joulut.

No ni, nythä meil alkaa peli luistamaa.

No, ei tästä yhdestä pullosta nyt niin

kauheen pitkää Joulua saa.

On se parempi ku ei mittää.

Jakakaa pojat ne kortit mullekki.

Otetaan kotipolttosta vielä.

Noh, no nii.

Kannattaako sitä nyt juoda, jos hälytys tulee.

Älä siellä saarnaa.

Pakin kantta.

Siitä sitten, pojat.

Kippis

Hyvää Joulua.

Olekko monestikki kirkastanu?

Hiljaseks vetää. (naurua)

Kyl on akkaa pöydässä.

Otetaas taas.

Laulua pojat, laulua.

En muista saatana laulujakaa enää.

Ylhäältä kans.

En minä...

Laulua, laulua !

(Aino): Eila saa uudet kengät.

Vein siannahan suutarille ja

maksoin osan tupakalla.

Mut suutari on kyl niin kiltti mies, et

olis tehny ne vaik omast persnahastaan.

Se niin tykkää meidän lapsista,

varsinki nyt, ku oma pojanpoika Väinö kuoli,

eikä pieniä ole taloon tulossa.

Suutari kyseli sinustakin,

lupasin lähettää terveiset.

-Hei -No hei hei

Tässä nää siannahat,

jos Eilalle sais ne uudet kengät.

Kyllä varmaan, kyllä, kyllä.

Ja...täällä tämä mistä sovittiin.

Oikeen Työmiästä.

Kyllä varmaan maistuu.

Ja mää ilmotan sitten, kun kengät on valmiit.

Kiva, kiitos.

-Hei, hei -Hei hei

Perkele !

Yksinkö se vanhimman miehen pitää teltta pystyttää,

ottakaa nyt niitä keppejä.

(Lauri): No ni, juuri kun saatiin hyvät ja vahvat korsut

ja juoksuhaudat valmiiksi,

niin samantien tuli käsky lähteä uuteen paikkaan.

Ja taas alkaa sama alusta.

Ei auttanut vaikka kuinka vastustettiin siirtoa.

Ensin matkattiin junalla monta tuntia.

Ei siinä saanut oikein nukutuksi

puupenkeillä junan kolistessa.

Sitten jatkettiin kävellen aika matka.

Varusteet saatiin sentään hevoskärryille.

Lentokone suojasi kulkuamme, koska

olemme nyt paljon lähempänä venäläisiä,

täällä jossain.

Nämä korsut on tosi huonossa kunnossa.

Parempi olisi polttaa maantasalle ja

rakentaa kokonaan uudet.

Ei ainakaan olisi luteita öisin pureksimassa.

Onneksi on sauna,

siellä ne ehkä kuolee, kun

viedään vaatteetkin löylyyn.

Taas on niinku uus mies.

Totta, totta

Ei tämän paremmaks voi tulla.

Mikä se sieltä juoksee?

Mikäs hätä Aimolla on?

No?

Etuvartios sanottiin,

että venäläiskolonna lähestyy.

Asemiin... heti.

Perkele, kahen kilometrin päästä menivät ohi.

Turhaan juostiin pitkin mettiä.

Pidetään nyt silmät auki kumminki.

Kattokaa nyt tätä sotajoukkoa ees.

On se hyvä, ettei ollu niitä

amerikkalaisia lehtimiehiä paikalla.

Olis kerralla menny se myytti suomalaisesta

metsien aaveesta hukkaan.

Jaaha pojat, eiköhän mennä löylyyn, uudestaan.

Mennään, mennään.

Onpa sulla hiukset kasvanu paljon.

Mennään sit illalla saunaan.

(Aino): Oltiin lasten kanssa Fuilan rannassa uimassa,

nyt kun on ollut niin kuumia päiviä.

Päästiin Haverisen auton kyydissä,

kun oli menossa sinne tiilitehtaalle.

Eila oppi uimaan,

toivottavasti Mikkokin oppii.

Varmaan jo ensi kesänä,

ei se ainakaan vettä pelkää.

Poika polskutti ku ahvena,

pää ei vaan pysyny pinnalla.

Juttelin samalla reissulla

Meltolan kartanon isännän kanssa.

Heidän tiilitehtaallaan on sotavankeja töissä ja

isäntä lupasi pari miestä puintihommiin meille.

Pidä sinä itsestäsi huolta,

ikävä on kova.

Rakkain terveisin,

Ainosi.

Jaaha, näyttäkääpäs sitä.

Tuosta.

Sokeria sitten ei ole tullut

pommitusten tähden.

No, sen nyt saatto arvata.

Kai teillä sentään lihaa on?

Kyllä meillä lihaa täällä on.

Niin kuulemma kaupungissaki,

kasvattavat salaa sikoja takapihoillaan.

Ne taitaaki sit olla hiljasempia ne kaupunkilaissiat,

meillä ne nimittäin kiljuu ihan koko ajan.

Jaaha, mitäs rouvalle saisi olla?

No ku sitä sokeria ei nyt sitte tullukkaa, ni

mää ottaisin pelkkää tupakkia.

Selvä paljonko laitetaan?

No, laita pari laatikkoa.

Onkos rouva Salminen ruvennu tupruttelemaan?

No, eeen.

-Kas noin, olkaa hyvä. -Kiitos.

Noin, olkaa hyvä. -Kiitos.

-No hei. -Hei.

Sä sait ne valmiiks.

Tämmöset, tämmöset niist tuli.

Ooh, ne on kauniit.

Oot kyllä ansainnu toisenkin tupakkapaketin.

Kiitos, kyllä se vaan kelpaa.

Tosi kauniit, kiitos.

-Hei, hei. -Hei, hei.

(Aino): Kävin kaupassa ja

puukenkä haukkas ison palan kantapäästä.

Sattuu niin peeveleesti,

etten vähään aikaan lähde mihinkään.

Kuulin siellä juorun,

että Alitalon rouva oli vetäny oven kiinni

miehensä nenän edestä,

ja huutanu, että meillä ei osteta mitään.

Oli naaman peittona niin kauhea risuparta,

kun tämä oli tullu lomille,

ettei rouva tunnistanu omaa miestään.

Kyl mää vaa sut tunnistaisi,

vaik oisit kui ryvettyny mettässä.

Ja tätä et kyl arvaa, mitä tääl on tapahtunu.

Kaino on ollu muutaman päivän

omalla lomalla rintamalta.

Kaino !

Kaino! Sinut on nähty.

Tule pois sieltä.

Kaino!

Ette perkeleet sitte ammu!

No ei ammuta, ei.

Toivo meni jonku sotilaan kans sitä ettimää,

pyssyt mukaan ja kaikki.

Toivo ku arvas, et Ristimäel se on morsiames tyköön.

Ja siellähän se oli vajas piilos.

Näätkö sen pöllin siinä?

No nii. Mies alhaalla. Hyvä.

Mistähän tämmönen piilottelu kuule johtuu?

Voikko vähä kertoo?

Missään oo ollu.

Mitä missään? Siellähän sinä olit... ylhäällä.

Mitä varten piilottelit? Saman kylän poikia.

En piilotellu.

Tuolta ylhäältä tulit... mikäs se sitte oli?

Iitan perkele, Veijon kanssa pitäny peliä.

Öh, Veijon kanssa?

Hyvä veikkonen,

Veijo on ollu haavottuneena

sotilassairaalassa pari viikkoa.

Hö, mitenhän minäkin tämän sopan

taas oikeen selvitän?

Mun homma alkaa varmaan sitte vasta nyt.

Pueppa päälle.

Lähettivät Kainon vaan takas rintamal,

ku se sano, et olis koht menny muutenki.

Oli vaa lähteny mustasukkasuuttaan Iitaa vahtimaan.

Näppärästihän se käy.

Lakki päähän ettei palele.

No nii, eiköhän me mennä esikunnan kautta, mutta

eiköhän me tää selvitetä.

Ei tarvii jännittää.

Joku muu ku Toivo,

olis lähettäny sen sotaoikeuteen.

Kotona ku olis hetkiki aikaa, ni sitä olis vaa.

Nii olis.

Täällä jokainen rupee touhuumaan jotaki, omiansa

Paitti Sallinen.

Kyllä tässä kaikille töitä vielä riittää,

sen verran on sitä piippalakkia tuolta tulossa.

Oi voi minkälaisen taiteilijan

maailma on minussa menettäny.

Ja täällä sitä vaan pyssyjen kanssa touhutaan.

(hälytyskello kilkattaa)

Voi perkele. Mikä siellä ny?

Sen siitä saa ku rupee itteensä kehumaa.

Heti se Herra kostaa.

Tulkaas sielt nyt.

Haluatko kaulaan helmet vai ristikorun?

Ristikoru.

Se sopiiki kauniisti tohon sun asuun.

Noin.

Hienot juhlat tulossa.

Se on harvinaista, ku viis sukupolvee tulee yhtaikaa.

Nyt sitte silmät kiinni, ni

mä supsautan vähä tätä lakkaa.

Sain äidiltä tän Aili mummon korun.

Aattelin antaa sen sulle sodan jälkeen, mutta

ehkä nyt on ihan hyvä hetki.

No kaunis.

Oliks kylmä yöllä?

Kyllä me tääl pärjäiltiin.

Se on ny viiminen vaihto. Aamulla lähdetään.

Ollaan varovaisia loppuun asti kumminki.

Lehtikari!

Pam pam...pam pam pam...

Missäs Aimo on?

Mahtaako tulla seuraavalla junalla?

Kyllä se sieltä ennää.

Onko näin?

Tämä selvä.

Polvelle.

Ryssä pitää hallussa tota mutkaa tuolla.

Huolto ei pääse perääntymään.

Se on sit pojat meiän vuoro hyökätä.

Perkele.

No mut kolmas joukkue tukee meitä

tuolta oikealta mäeltä.

Niin, se on nyt meiän vuoro.

Niinku kuulitte, niin tulitukea on.

Se on parisataa metriä ja ollaan ton mäen alla.

Tuhotaan KK ja tullaan takasi.

Onhan sitä telottajan edessäki viiminen toive.

Jos nyt vaikka tupakat poltettais.

Jos vaikka on viiminen.

Suominen, heitä monttuun.

Se oli Lehtikarille.

Tuli pojat lähtö.

Komppanian päälliköltä tuli käsky,

että kokeneimmat lähtee.

Siel on sen verran miestä menny, et

meiän on mentävä.

Ja kuulemma ihan komppania kaupalla menee.

Millä me niille miljoonalle ryssän sotilaalle pärjätään?

Ei siitä voida tietää,

ku ei olla vielä koitettu.

(Lauri): Täällä on vihollinen tehnyt hyökkäyksiä

yhä useammin.

Tulittavat välillä niin peeveleesti,

ihan yhtä rytkyä,

niin että taivas on verenpunainen.

Pipopäiden partioita

kulkee jatkuvasti lähellä ja

hälytyksiä tulee usein.

Toistaiseksi ollaan voitolla.

Taitaa meillekin kohta tulla lähtö etulinjaan.

Sanovat, että joka miestä tarvitaan,

on sen verran tulossa punatähteä vastaan.

Kuulin, että Jalmari on haavoittunut jalkaan ja

on nyt hevossairaalassa.

Täällä hevosille rakennetaan omia pommisuojia,

jos ehditään.

Miten nekin kestävät tätä jylinää.

Joudutaan kuule Saara,

koko ens talvi työntämään näitä

tonne kauimmaiselle maitolaiturille, ku

ei se häkäauto pääse sitä meiän ylämäkeä ylös.

No, kyllähän minä joudan näitä kuljettamaan.

Oon kuullu, että oot joutanu käymään iltamissa

sen karjalaistoipilaan kanssa, useastikki.

Noh, satuttu vaan samaan paikkaan.

Vaikka onhan se mukava.

Se päättää lauseensa aina hassusti,

"Sano miun sanoneen".

(pommikoneiden ääntä)

(räjähdyksiä)

Sus siunakkoo.

(kaiku) Aino, Aino, Aino...

(kello tikittää)

Äiti, äiti, äiti...

(Aino): Tää sota tuo niin paljon

surua ja murhetta mukanaan.

Arposen Niilon ruumis on tuotu,

kuulemma jalat vaan puuttu.

Täällä ryssän koneet kääntyy välillä takas,

täs Paimion päällä ja tiputtavat lastinsa mihin sattuu,

ku pelkäävät et heirät ammutaan alas Turussa.

Ilmavalvonta siirrettiin Parantolasta

Spurilan kartanolle,

ja Jallu rakennutti oikeen tornin katolle.

Lottatytöt vuorottelee vahdissa.

Mäkitalon Aliisakin kävelee joka päivä

iltavuoroon kahdentoista kilometrin matkan,

ja yöl takas.

Oli yks yö nähny kaks laskuvarjomiestä,

niit ei oo kai viel saatu kiinni.

Asemal saatiin palopilliks joku vanha laivan pilli,

ja kehuvat et kova ääni siit lähtee,

mut ei se tänne syrjäkylil asti kuulu.

Ole sinä nyt varovainen siellä rakkaani.

Ikävä on kauhia,

kun ei olla pitkään aikaan nähty.

Mikkooo...

Mikko, missä sä olet?

Mikko!

Mikko tule äidin luo!

Mikkoo!

Mikko

Mikko!

Mikko!

Mikko

Mikkoo

Herranen, ooks te nähny Mikkoo?

Ei

Mä en löydä sitä mistää.

Mä löysin sen vanttuut tuolt rannasta ja ...

Mää meen kattoon tuolt Kotirannast, jos se ois siel.

Mennää me kattoo... Mikkooo!

Herrajumala, ...missä sä oot ollu?

Tämmönen poika löyty tuolta meitin navetasta.

Taitaa olla vähän karkuteillä.

Meku luultiin, et se on koskeen puronnu.

Me on etitty sua joka paikasta.

Vähän piilosia leikkimässä vaan.

Voi hyvänen aika sentään.

Ihan kunnossa on.

Perääntykää!

(ampumista)

Lauri, Lauri...kävikö pahasti, Lauri...

(yskii)

Miten kävi?

Laurille saatiin vielä kyyti.

Hevonen on haavottunu, mutta voi se yhden ottaa.

Äähh

Antti...onk suhun osunu?

Se perkeleen ryssä...osu jo siellä mäellä.

Osuko pahasti?

Tiedä siitä...

ei se ainakaan satu.

Kyllä se tästä ku... vähä huilaa.

Toisitko Aimo mulle vähän vettä?

Joo...pysy siinä.

Onk sul antaa Antille vettä? Se lepää tuolla.

Mä meen hakemaan.

Sytyttäisitkö Aimo mullekin tupakan?

Vaunutkin kohta tulee...

hevoset on jo valjastettu.

Antti...Antti?

Hyvää matkaa Antti.

Aino...Aino...

Joo aivan loistavaa, kiitoos.

Noin, otetaan vielä toinen, hyvä.

Noin, oikein hyvä.

Otetaan toinen, hyvä.

Hieman niinkun sinne vasemmalle päin.

Noin, hyvä, loistavaa.

Se on tämän hääjuhlan paras hetki

tämä, kun päästään...

-Jaaha -Oho

No täytyyhän sitä nyt nauttia vähän muutakin kun

kansalaisluottamusta ja kahveeta, johan sitä.

No niin, näin hääpäivänä sellane maistuu hyvästi

Joo tottakai, tää on hyvää. Maistaaks pappi?

Kiitos, en ole koskaan pullonsuusta ottanu,

enkä taida ottaa nytkä.

Juu, et muuten varmaan otakka.

No nii, onhan tällases hääjuhlassa

päästy asiaanki pikkuhiljaa.

Kuulehan sulhane, kun sun isälläs Arvolla

oli kylän komein kalusto,

ni mites se lie tämä, onko se seurannu mukana?

Haluuks sää tarkistaa?

Minä en sun kalustosta tierä mitään,

enkä välitä tarkistaakka...

(Aino): Sydänverellä joudun kertomaan sinulle

tämän uutisen.

Tuskin olet tietoinen, että Antti on kuollut.

Menen siskosi luo katsomaan,

miten hän ja pojat voivat.

Sitä ei voi ymmärtää, miten elämä jatkuu,

kun kaikelta putoaa pohja,

kun lapsilla ei ole enää isää,

eikä puoliso tule koskaan viereen.

Antti aina kalasti poikien kanssa,

varsinkin Heikin.

On tää ollu kovaa niillekki.

Heikki ei puhu mitään,

on vaan ongella

tai käy kattomassa verkkoja.

Komean kokonen lahna.

Aimo kerto mitä kaikkia oli tapahtunu.

Oli jotenki helpottavaa kuulla, että

Antti ei joutunu kärsimään.

On niin outo olo,

ihan ku mää kuulisin välillä Antin äänen.

On niin vaikea uskoo, ettei se enää tuu.

Se oli kyllä ihana mies,

niin hauska,

ja usko, että aina kaikki järjestyy.

Et perkele koske siihen.

Se voi olla miinotettu.

Onko sulla jo mielessä kenelle sä ton

nuken aiot antaa, vai

itsekkö sillä aattelit leikkiä tän loppusodan ajan?

Ainoki sieltä jo kirjotteli.

Kyseli, että tiedetäänkö me Laurista mitään.

Hyvä kun tiedetään edes, missä itse ollaan.

Yhdistän.

Olisin tiedustellut jalkaväkirykmentti 35:den

alikersantti Salmisen asioista.

Onko mitään uutta?

Ymmärrän.

Voisinko tiedustella jostain muualta?

Sieltä olen jo tiedustellut.

Lähetään!

(kirje): Miehenne Lauri Salminen haavoittui

vakavasti kaulaan taistelussa rintamalla

ja hänet toimitettiin joukkosidontapaikalle,

josta häntä lähdettiin kuljettamaan

eteenpäin sairaalaan.

Koska on oletettavaa,

että hän ei ainakaan heti

palaa takaisin asemapaikkaansa,

teen hänen toiveensa mukaisesti.

Salminen jätti kukkaronsa

ja vihkisormuksensa korsuun

ennen komennusta etulinjaan,

ja pyysi toimittamaan ne kotiin,

mikäli ei palaa taistelusta.

Koska Salminen haavoittui,

hän ei varmaankaan palaa samaan asemapaikkaan,

joten toimitan nämä teille kotiin ennenkuin

katoavat täällä sodan melskeessä.

kapteeni Pärnä.

(itkua)

Laps kulta, älä itke.

On muut miehet noita kans lähettäny.

Älä itke, älä itke.

Kyllä, olemme täällä esikunnassa tietoisia asiasta.

Ja huomenna uudet miehet lähtevät paikalle.

Täällä olis rouva Salminen.

Niin, asia on minun puolestani selvä. Kuulemiin.

(puhelin soi)

Minä olen todella pahoillani,

mutta mitään uutta ei ole kuulunut.

Rintamalla on kovin sekava tilanne.

Mä olen sairaalaanki soitellu, mut

ei löytyny sieltäkää.

Kaikki keinot kannattaa käyttää.

Siellä on nyt moni poika kadoksissa,

mutta minä teen kaikkeni, että Lauri löytyisi.

Kiitos, ku yrität.

Tottakai.

(Aino): Luen iltaisin kirjeitäsi,

kun en saa unta.

Varsinkin sitä Eino Leinon runoa,

jonka syntymäpäiväkseni lähetit.

Se on niin kaunis.

Lähettämäni kirjeet tulevat takaisin,

mutta kirjoitan silti,

jos ne vaikka löytäisivät jotenkin perille.

Olen etsinyt sinua kaikkialta, Rakas Lauri.

Kukaan ei tiedä missä olet.

Tämä epätietoisuus on raastavaa.

Toivon niin sydämeni pohjasta,

että tulisit takaisin kotiin.

En tiedä miten jaksan ilman sinua.

Lasten takia on kai pakko.

Olen rukoillut puolestasi joka ilta.

Tuntuu, ettei Jumalakaan kuuntele.

Jossain sisälläni vielä toivonkipinä elää,

vaikka tämä niin lohduttomalta ja

toivottomalta alkaa tuntua.

Lapsille en ole sanonut mitään,

eivät osaa edes kysellä,

olet niin harvoin kotona käynyt muutenkin.

Minulla on niin ikävä sinua, että rintaan sattuu.

Mieluummin menisin itse tuonelaan,

kuin antaisin sinulle tai lapsille tapahtua jotain pahaa.

Tule takaisin Lauri,

en halua elää ilman sinua.

Olet kaikkeni, ainoain.

Tuokoon tuuli nämä terveiset

omalle rakkaalle miehelleni.

Ainosi

(Lauri): Minä rakastin metsää ja maailmaa,

nyt rakastan häntä mä vain.

Hän on minun metsäni, maailmain,

hän on minun ainoain.

Minä rakastin yötä ja päivää myös,

nyt rakastan häntä mä vain.

Hän, hämärän impeni ihmeellinen,

niin vieno, mut väistyvä ain.

Minä rakastin muita ja itseäin,

Nyt rakastan häntä mä vain.

Hän on mulle minä, hän on mulle muu,

hän on minun armahain.

Olemme aprikoineet, että kuka hän oikeastaan on.

Voimme käydä katsomassa.

Toivottavasti teidän miehenne löytyy ja

hyvää jatkoa teille rouva Salminen.

Kiitos paljon.

Hän on huonossa kunnossa,

niin käymme vain pikaisesti.

Herra Isä... pyydän että tuot Laurin takaisin luokseni.

Mitä mieltä tässä kaikessa on, jos

olet vienyt hänet pois luotani.

Aino!

Aino.

Herra Jumala, Lauri, Lauri!

(Finlandia hymni: Ylioppilaskunnan laulajat)

Se on kuulemma meiän molempien sotareissu tehty.

Pääset sääki kottii.

Ku vaan kerkiivät hakemaan.

Mites toi sun jalkas?

Kai siit hyvä tulee.