Original subtitles

- Äiti, Vincent täällä.

Saatan joutua jäämään hökkeliin

vähäksi aikaa.

Jotain on tapahtunut.

Uh...

I...

Sano isälle terveisiä puolestani.

Minulla on avain.

Hei sitten.

- Tiedätkö mitä? Minä vain seison tässä.

- En aio edes yrittää. .. Ja sinä tulet...

- Minua ei huvita pelata. - Siitä tulee tappelu.

- Minulla on ollut paska päivä. - Siitä tulee tappelu.

Seison tässä, otan vain drinkin ja...

- No, se on ongelma, eikö niin?

Tiedätkö, mitä sanoit minulle eilen illalla?

- No, ei erityisesti jokaista sanaa, vaan jokaista yksittäistä sanaa.

En muista.

- Sanoit, ettet juo, Vincent.

Kuule, vastaa vain. Vastaa minulle.

- Et tietenkään ota kanssani drinkkiä.

Juot vain ystävien kanssa.

- Juon pitääkseni hauskaa.

Ei humaltua.

Sinulla ei ole ystäviä.

- Koska en halua. .. Sinä et ole töissä!

- En halua ystäviä!

- Istut perseelläsi koko päivän ja juot!

- En istu perseelläni koko päivää!

- Sinä tiedät!

- Olen pääsemässä vyöhykkeelle!

- Mitä sinusta on tullut?

Haluan sinut pois elämästäni ja talostani.

Koska minulla ei ole aviomiestä.

Minulla on alkoholisti.

Alkoholistinen harhainen mies,

joka luulee kirjoittavansa jonain päivänä kirjan.

Olen pahoillani.

Mitä sinä tietäisit?

Joo.

Kuten ajattelin.

Aivan kuten ajattelinkin.

Ei mitään.

Mitä vittua tuo oli?

- Hyökkäys jätti Vincentille syvän viillon -

hänen vasemmassa yläreidessään.

Mutta asiat olisivat voineet olla paljon huonomminkin.

Melko sattumalta Vincent oli oksentanut

hyökkäyksen ratkaisevassa vaiheessa,

jolloin peto liukastui,

ja Vincent sai tilaisuuden päästä nopeasti etenemään

takaisin hökkelin suojiin.

Seuraavana päivänä Vincent ryhtyi tekemään muutoksia.

- Vincent kaipaisi hökkeliä.

Tämä vanha paikka,

joka on koottu yhteen ruostuneilla nauloilla ja väsyneellä puulla.

oli antanut hänelle toisen mahdollisuuden.

Valmis romaani.

Eikä tippaakaan yli neljään kuukauteen.

Mutta nyt oli aika.

Aika lähteä.

Anna tulla, senkin paskiainen.

- Vincentin päihtymys ei ollut

auttanut häntä tällä kertaa.

Hyökkäyksen huipulla Vincent oli kompastunut

ja kirveen terävä terä oli iskenyt häntä

oli lävistänyt hänen oikean silmänsä.

Ja vaikka hän onnistuikin ryömimään nopeasti -

takaisin turvalliseen majaan,

hän ei enää koskaan saisi näköä silmäänsä.

Tästä viimeisimmästä takaiskusta huolimatta

Vincent ei aikonut alkaa murjottaa,

säälimään itseään.

Hänellä oli mielessään vain yksi asia, ja vain yksi asia.

Tappaa se.

Sitä varten hänen pitäisi päästä kuntoon.

Vincent oli tappelussa.

Turvallisina päiväsaikoina hän treenasi ahkerasti.

Ja yöllä hän siirtyi varkauteen.

Pitkät tunnit kyttäyksessä.

Yrittäen nähdä vilauksen pedosta.

Oppia sen liikkeet.

Sen tavat.

Sen heikkous.

Valitettavasti kaikki hänen ponnistelunsa olivat turhia.

Peto hyökkäsi Vincentin kimppuun,

kun aurinko oli korkeimmillaan taivaalla.

Aivan kuin se tekisi julmasti pilkkaa kaikista

hänen vastustuspyrkimyksistään.

Vincent menettäisi yli 60 prosenttia kielestään...

tuossa ensimmäisessä hyökkäyksessä päivänvalossa.

Ja huolimatta hoitavien ensihoitajien parhaista yrityksistä, -

että kadonnutta lisäkettä ei koskaan löydettäisi.

Näin ollen voitiin vain olettaa, että Vincent

oli nielaissut sen kokonaan.

- Vincent?

- Hei, isä.

Hei, äiti.

- Joo, joo, joo!

Ei, minulla oli täsmälleen sama Zephyr.

- Voi ei. Mahtava auto.

- Joo, joo.

Se kellui tiellä kuin vene.

Joo, todella kruisailtu auto.

- Mikä oli ensimmäinen autosi? - Se oli XP-GT.

- Hei, kaveri.

Mikset painu takaisin sinne mistä tulitkin?

- Tiedättekö,

kukaan teistä...

Kukaan teistä ei nauraisi, jos tapaisitte tämän pedon.

- Älä!

- Se on shiraz cabernet.

Sinun ei tarvitse. Voin juoda sen puolestasi, jos haluat.

- Niin, haluaisitko sinä?

- Joo, kaada kaikki sinne.

- Selvä. Selvä.

- Mene vain suoraan huipulle.

- Oletko varma? - Joo, täytä se.

Jatka vain. - Minä pidän vähän.

Minä pidän vähän. Sopiiko se?

- Kyllä, voit saada niin paljon kuin haluat.

- Ei, otan kulauksen.

Et kuitenkaan juo sitä koko ajan, ethän?

Sinä vain, et juo sitä paljoa, siltä näyttää?

- Minä juon...

Juon joskus.

Poltat siis purkanlehtiä? - Poltat purukumia?

- Niinkö? - Joo, niin.

Niitä on helppo saada. - Pitääkö ne kuivata?

- Niin, mutta ei vain purukumin lehtiä.

Mitä tahansa, mikä on tavallaan lojumassa.

- Ja syttyykö se, kun sen sytyttää?

- Joo.

Joo, helvetti soikoon.

- Ja miksi he kutsuvat tuota pensasruohoa?

- Pelkkää bushmanin ruohoa.

- Minulla on sinulle kysymys.

- Uh -huh.

- Toivottavasti et pane pahaksesi vastata siihen.

- Ei lainkaan.

- Mutta ihmettelin vain, miten voitte nähdä pimeässä,

ilman otsasuihkua,

koska jos olisin yrittänyt kävellä sinne ilman otsasuihkua, -

Katkaisisin raajan 100 metrin säteellä.

- Ah, olen juuri sopeutunut.

Menin ulkomaille. Kävin Vietnamissa vuosia sitten.

- Niinkö?

- Olimme pimeässä suuren osan ajasta.

Savukkeita ei saanut sytyttää yöllä.

- Siksikö, että vihollinen näkee sinut?

- Niin, mutta pimeyteen tottui.

- Ja olen pahoillani, etten...

Halusin vain pyytää anteeksi. En halunnut pelästyttää sinua.

- Pelästytit minut tuolla.

- Joo, en tarkoittanut tehdä sitä, mutta

olin oikeastaan, ollakseni rehellinen,

Minäkin pelkäsin sinua hieman,

joten ehkä me molemmat pelkäsimme hieman.

Se on aika hyvä.

Tee vielä yksi sellainen.

Hienoa.

Mutta on mukavaa, että olet täällä, ja toivon, että..,

Toivottavasti nautit viinistäsi.

- Tämä on ensimmäinen kerta, kun olen ollut siinä.

Tämä on kaunis pieni paikka.

- Kyllä, se on minun äitini ja isäni.

- Pidän siitä.

Se on niin mukavaa.

- Äitini Delphine ja isäni William..,

tulivat päiväretkelle piknikille,

ja he päättivät, että he vain..,

he olivat vain ihastuneet paikan viehätysvoimaan,

ja he päättivät, että he haluaisivat ostaa sen.

Niinpä he ostivat sen 800 dollarilla paikalliselta viljelijältä,

maaliskuun 12. päivänä 1973,

ja se on ollut perheessä siitä lähtien.

- Olet onnekas kaveri.

Haluat pitää tämän paikan.

- He eivät oikeastaan halua tulla tänne,

eikä kukaan muu perheessäni halua tulla tänne, joten..,

se on minulle mukava paikka päästä pois,

koska en oikeastaan halua viettää niin paljon aikaa

useimpien tämän kaupungin asukkaiden kanssa.

- Huomasin sen.

Luulen, että paikalliset ovat...

He ovat... he ovat joukko...

He ovat kuulemma mukavia ihmisiä.

- Minusta he eivät vaikuta kovin mukavilta.

- He eivät ole mukavia vieraille.

- No, sitten he eivät ole kovin mukavia ihmisiä, vai ovatko?

- Ei kai siinä tapauksessa, mutta he pysyvät omissa oloissaan.

Heillä ei näytä olevan paljon ongelmia keskenään.

- He ovat siis mukavia keskenään.

- Aivan oikein. - Mutta et ole kiltti kenellekään muulle?

- Niin, ja se on, tiedättehän, me olemme avaruusolentoja.

- He ovat kusipäitä.

Voisin kuitenkin ottaa kulauksen. Ihan vain nähdäkseni, miltä se maistuu.

- Se on hyvää viiniä.

Kaikki on hyvin, eikö olekin?

- Joo, voisin kai juoda vähän sitä.

Minulla on korttipakka.

- Minullakin on pakka.

- Takaisin leiriin. - Ostin juuri kannen.

"Queens Slipper", niitä kutsutaan.

- Minkä värisiä ne ovat?

- Punainen.

- Olen pelannut korttipelejä, jotka ovat paljon helpompia pelata.

Kuten, kuten, Fish.

- Niin, Fish on...

Joo, Fish on hyvä peli.

Ja Snap. Pelasin ennen Snapia.

- Loukkasin käteni kerran

Snapia pelatessani.

- Siksi peli Snap!

- Mm. - Pidätkö voittamisesta?

Niin. - Kuka ei?

- Ei, siinä kaikki.

- Joku sanoi minulle kerran: "Kaikki elämässä on kilpailua".

ja mielestäni se oli luultavasti melko tarkka toteamus.

- Niin, no... Hän oli

melkoinen kusipää,

mutta luulen, että hän osui oikeaan.

Minne tämä menee, Gunther?

- Laita minun laskuuni.

- Jatketaanko vain tästä läpi?

- Tässä.

Missä sinun on?

Niin, olet oikeassa.

Joten mitä sinun on tehtävä...

Joten se laskee hieman.

Ja sitten teet saman uudelleen.

Pidä sitä tässä.

- Pysähtyä tähän? - Pysähdy tähän.

Lopeta. Ei, hieman korkeammalle.

Ja tee vain harjoitus. - Jep.

- Kääntäkää se ulos. Päästä irti.

- Aivan.

- Onko selvä? - Ja sitten näpäytät sitä?

- Jep.

No, valitettavasti.

.. Teinkö jotain väärin?

- Et ole tehnyt mitään väärää.

Et vain ole tehnyt kaikkea oikein.

Kun siis menet ulos, anna sen mennä ja räpsäise sitä.

- Voi vittu, se on tehnyt sen taas.

Okei, perääntykää.

Nyt minä menen.

- Hyvä laukaus!

Joka tapauksessa, on hämmästyttävää, että pystyit siihen.

No niin, nyt mennään.

Aion ottaa ison. Aion tehdä helvetin ison.

- Olet omillasi, kaveri. Älä unohda...

Juuri noin.

Rakastan sitä!

Se oli loistavaa!

- Se on hyvin rentouttavaa.

- Niin, luulen, että...

No, taisit oppia jotain, vai mitä?

Etkö ole koskaan kalastanut? - En koskaan.

Ja minusta tuntuu, että saatan ehkä olla siinä hieman luonnonlahjakkuus.

- Tiedät siis, mitä tehdä. Voi veljet, katsokaa tuota!

- Joo, se vain tuntuu...

Minusta tuntuu, että kun teen tämän...

Se vain tuntuu, kyllä.

- Tämä paranee koko ajan.

- Tiedätkö mitä?

En välitä, vaikka täällä ei olisi kaloja.

- Selvä. - Koska pidän vain castingista.

Minusta casting on hauskaa.

Vain itsessään.

Onko siinä mielestäsi järkeä? - Ei, on.

Ihmiset tekevät sitä...

Joskus heillä on paikkoja, joissa he vain

kalastaa perholla tällaisiin lammikoihin, joissa ei ole mitään,

ja heillä on kilpailuja, joissa he näkevät, mihin he pystyvät. Tiedättekö?

Olet siinä parempi kuin minä.

- Kiitos, Gunther.

- Se saattaa olla ainoa silmä, joka auttaa.

Se on myönteistä. - Se on myönteistä.

- Jos menetät silmäsi, sinulla on paremmat mahdollisuudet.

- Se on myönteistä.

- Mutta ei kaikki, tiedäthän, en minä....

En kuitenkaan haluaisi, että minulle kävisi niin,

Minä pelkään.

Mutta se on sääli.

Mutta voit silti...

- Voisin osallistua pian johonkin noista kilpailuista,

jos jatkan harjoittelua.

- No, sinä olet...

Sinulla on mahdollisuus.

- Saatan osallistua yhteen.

Jatkan vain harjoittelua.

Ai niin. Aion osallistua johonkin niistä kilpailuista.

- Se on kaunis.

Voi luoja.

Tuo on kaunista.

Tämä kivi...

- Se on magmakivi.

- Selvä. Selvä.

Tätä kutsutaan siis sanaksi.

- Sana?

- Se on sama kuin kirjoituskone.

- Eniten kultaa löytyi Victoriasta,

löytyi täältä, tältä alueelta.

- Niinkö? - Ihan oikeasti.

- Jep, pidä näyttö itseäsi kohti.

- Joo.

Ja he murskaavat tämän,

ja nuo pienet palaset ovat kultaa.

- Murskaanko minä tässä vähän? - Kerää ne kaikki.

Joo!

- Tämä meni rikki.

- Näetkö, miten vahva se on?

Hetkinen. Laita se vain taskuusi.

Tarvitset jotain muuta, jolla voit murskata sen.

- Pidän tämän ja murskaan sen myöhemmin.

Ja paina Tallenna. Guntherin tiedosto.

- Kaikki tallentuu tietokoneelle.

- Säilytätkö tavarasi täällä?

- No, se on. Se asuu täällä.

- Joo, siistiä.

Ja se kaivaa esiin kiven palasia, joita et ole koskaan nähnyt,

jota et tiennyt siellä olevan.

Ja tämä puu kaatuu.

- Voi paska.

- No, se pakottaa kaikki kivet pintaan.

En tarvitse mitään kirjoja tai mitään. Mulla on kaikki siellä.

- No, kirjoja voi silti lukea.

- Puun juuret ovat nostaneet heidät ylös.

Tällaisia nugetteja löytyy paljon.

- Reilua dinkumia? - Ehdottomasti.

Lähetin ennen sähkeen jollekulle...

- Käytättekö vielä niitä? - Käytätkö?

- Niinkö?

- Ei, en ole käyttänyt sellaista vuosiin, enkä lähetä, en lähetä...

En ole ollut yhteydessä keneenkään pitkään aikaan.

- Haluatko lähteä takaisin syömään?

- Rakkaus. - Joo, kyllä.

Teen varmaan vain muhennosta.

Siinä on vain pieniä paloja lammasta.

- Voi, kaveri. - Onko kaikki hyvin?

- En ole syönyt muhennosta pitkään aikaan. En ole syönyt muhennosta pitkään aikaan.

- Saatan pilkkoa porkkanaa,

ja sekoita se riisin joukkoon.

- Joo, hyvä on. - Hyvä on.

- Kuulostaa hyvältä. - Mennään.

- Kiitos.

- En oikeastaan tiedä.

Minulla ei ole veressäni yhtään aboriginaalia,

mutta minua on opettanut...

Tunnen paljon aboriginaaliväestöä.

- Selvä. - Joo...

- Luuletko, että se auttaa

sinua näkemään yöllä?

- Ei, se vain antaa tavallaan käsityksen siitä, -

ja tietoisuus.

- Vincentin esikoisromaani "Falcon's Dive",

oli fiktiivinen tutkimus sodan arpeista,

RAAF:n pommikoneiden komentokapteeni

Willard Cornellin silmin.

Vincent oli tullut "Falcon's Dive" -nimiseen paikkaan.

arvostetussa kansallisessa kirjallisuuskilpailussa

julkaisemattomista teoksista Wynn Williams -mitali.

Ja yllätysuutisen jälkeen myöhään samana iltana,

että hänen kirjansa oli voittanut ensimmäisen palkinnon,

Vincent huomasi yhtäkkiä olevansa valokeilassa.

Hän sai nopeasti sopimuksen merkittävän kirjallisuusagentin

Eloise Bergmanin kanssa...

joka järjesti Vincentille kansallisen kirjakiertueen -

mainostamaan "Falcon's Divea".

Sen piti olla korkealuokkainen black tie -tapahtuma, -

jossa oli läsnä koko yhteiskunnan kerma.

- Hyvät naiset ja herrat,

kiitos, että tulitte tänne tänä iltana,

debyyttiromaanini "Falcon's Dive"

ensimmäiseen käsittelyyn.

Matka on ollut pitkä,

mutta se on ollut pitkä,

siitä huolimatta kannattaa ottaa.

Kannattaa ottaa.

Kannattaa ottaa.

Kannattaa ottaa.

- Vincentin ajantaju haihtui

nopeasti kiertueella,

kun hänen olemassaolonsa katosi hotellihuoneesta toiseen.

Kriitikoiden ylistämän ja ylistetyn

"Falcon's Dive" alkoi nousta pilviin,

hänen maineensa alkoi myös kukoistaa.

Joitakin kuiskauksia oli kuitenkin noussut esiin,

Vincentin henkisen haurauden osalta.

Siksi Eloise päätti yrityksen turvallisuusalan toimeksisaajasta,

Kim Yu Jin, joka tunnetaan myös nimellä "Pikku -Kim",

oli Vincentin palveluksessa vuorokauden ympäri,

auttamaan asioiden sujuvuuden

varmistamisessa.

- Ehkä se oli yritys hakea armahdusta -

jälleen kerran hotellihuoneesta.

Mutta Vincent löysi itsensä usein vaeltelemasta

kaduilla yöllä tuntikausia.

Aivan kuin hän olisi etsinyt jotain.

Etsimässä.

Tavoittaminen.

Mutta vaikka hän yritti kuinka monta kertaa,

hän ei koskaan saanut selville, mikä se oli -

jota hän etsi.

- Kahva tekee imuroinnista hauskaa.

Kevyt, painaa vain kahdeksan kiloa,

kätevä kaksinopeuksinen virtakytkin Auricilta!

Toinen ristiriita koski sitä,

pitäisikö käyttää ruostunutta vanhaa polkupyörää tilalla liikkumiseen,

tai käyttää kiiltävää ja puhdasta golfautoa!

Sähköinen golfauto Easy Golf Freedom TXP!

Rentoudu ja nauti matkasta birdien ja bogien välillä.

Sen kiihtyvyys on tasainen ja akku on helppo huoltaa.

Sisältää pyöränsuojat ja aurinkokatoksen.

Mutta suurin erimielisyys syntyi,

kun herra Dobless toi Arnie -possun taloon.

Lisa sai aina raivokohtauksen ja ryntäsi pois

mukavaan, siistiin asuntovaunuun!

- Voi paska.

- Jacob Van Der Beek oli luomumaissinviljelijä, -

joka oli kaupungissa Sustainable Living Expo -messuilla.

Hän oli tavannut Vincentin samana iltana

Continental -hotellin pianobaarissa,

jossa molemmat herrat asuivat.

Siitä tulisi tapaaminen, jota Jacob ei koskaan unohtaisi.

Kaikista vääristä syistä.

Hyökkäys oli ollut nopea, mutta silti julma,

ja Jacob joutui kärsimään pedon raivosta.

Hän menettäisi oikean korvansa

ja suuren osan ylähuulestaan,

ja vasemman keskimmäisen etusormen.

Ennen kuin Vincent heitti television petoa kohti,

jolloin se pakeni nopeasti paikalta.

Vincentin sankariteoista huolimatta, oli ollut paljon -

viranomaisten keskuudessa vallitsi sekaannus

hänen roolistaan koko asiassa,

ja monet osoittivat syyttävällä sormella kuuluisaa kirjailijaa.

Vincentin korkeapalkkainen asianajajaryhmä oli väittänyt,

että heidän tähtiasiakkaansa -

oli kärsinyt lyhyestä ja ennalta arvaamattomasta kohtauksesta.

Todennäköisesti hänen kiertueensa rasitukset ja stressi laukaisivat sen.

Siksi päätettiin, että kaikkien kannalta on parasta

olisi, jos Vincent viettäisi muutaman kuukauden levon

ja toipumisen May -View'n terveyskeskuksessa.

Vincent tiesi tietenkin,

ettei sanaakaan siitä, mitä hänen asianajajansa puhuivat, ollut totta,

mutta hänestä tuntui, että ongelmia oli ollut tarpeeksi,

joten hän lähti mukaan ja

pelasi heidän leikkejään.

- [Paikallinen 1] Miksi tekisit sen?

Siinä ei ole mitään järkeä.

Täydellistä tuhlausta...

Voi sentään.

- [Paikallinen 2] Ajattele sitä.

- Joka tapauksessa, puhun tästä ja...

- Voi...

- Vincent?

Saisinko nimikirjoituksesi, kaveri?

- Etkö enää pidä minua hauskana?

- Ei.

Ei, kaveri.

- Olen pahoillani. - Ota olut, kaveri.

- Joo, ota olut.

- Vincent huomasi, että hänet oli nyt piiritetty -

monet uudet ystävät.

Heistä melko monet halusivat innokkaasti saada hänen nimikirjoituksensa.

Mutta viime aikoina se ei ollut ollut hänen kirjansa kopiossa.

Uusi huolestuttava suuntaus oli levinnyt nopeasti,

Continental -hotellissa sattuneen välikohtauksen jälkeen.

Yksi, jossa jokin sairaalloinen tai kieltävä asia...

hänen allekirjoituksellaan varustetuista tuotteista

oli alkanut tulla erittäin haluttuja,

monien keräilijöiden keskuudessa ympäri maailmaa.

Kysynnän kasvaessa myös hinnat nousivat.

Näytti siltä,

että peto oli nyt kukoistava teollisuudenala.

Ihmiset tulivat kaikkialta etsimään Vincentiä

hänen hiljaisesta maailmankolkastaan.

Ja totta puhuen,

huomio alkoi käydä vähän...

epämukavaksi hänen kannaltaan, hetken kuluttua.

Vincent halusi nyt vain hiljaista, rauhallista maalaiselämää,

kaukana kaikesta kuuluisuuden hössötyksestä ja hölmöilystä.

Se, mikä oli alkanut Vincentille

kolme ja puoli vuotta aiemmin,

hauskana iltana muutaman kaverinsa kanssa,

oli yhtäkkiä muuttunut all -you-can-eat smorgasbordiksi -

raatelevalle pedolle.

Jatkossa hänet tunnetaan populaarikulttuurissa nimellä

"The Slaughter at the Shack",

kolme viatonta sielua menehtyi traagisesti sinä yönä.

He olivat 24 -vuotiaita yliopisto-opiskelijoita

Dok Ban Yen Nok Noi.

Ylistetty muotikuvaaja,

53 -vuotias Bridget Lambert.

Ja 31 -vuotias sosiaalinen vaikuttaja, muusikko,

ja vegaaniaktivisti, Rainstream Beautiful Rush.

Muut loukkaantuivat vakavasti, myös Vincent,

joka sai erittäin ikävän iskun takaraivoonsa.

Vincentin asianajajaryhmä oli väittänyt näin,

koska illalla oli runsaasti alkoholia,

huumausaineita ja stroboskooppivaloja,

oli tapahtunut joukkohysteria,

eikä täyttä vastuuta voitu suhteuttaa oikeudenmukaisesti.

yhden ihmisen harteille.

Vincentiä syytettiin siksi lopulta

yksi syytekohta lievennetystä tapaturmaisesta onnettomuudesta,

psykoottisen välivaiheen vuoksi.

Tämä johti toiseen oleskeluun May -Viewin terveydenhuoltolaitoksessa,

jossa Vincent sai jopa vanhan huoneensa takaisin.

Tällä kertaa kolme ja puoli vuotta.

Vincent tiesi tietenkin,

ettei sanaakaan siitä, mitä hänen asianajajansa puhuivat, ollut totta,

mutta hänestä tuntui, että ongelmia oli ollut tarpeeksi,

joten hän lähti mukaan ja pelasi heidän leikkejään.

Falcon's Diven myynti kaksinkertaistui tuona aikana.

Ja rengasraudan, jonka hän oli juuri allekirjoittanut Katjalle, -

Se tuotti yli 6000 dollaria,

ja Uber -kuljettaja pääsi ansaitulle talvilomalle,

tyttöystävänsä kanssa Balilla.

Sopeutuminen ulkopuoliseen elämään

näin pitkän vankeusajan jälkeen,

osoittautuisi Vincentille uudeksi haasteeksi.

Terveellisten tapojen palauttaminen olisi elintärkeää.

Hän yritti kirjoittaa,

mutta ongelma oli...

Hänellä ei ollut mitään sanottavaa.

Vincent tiesi kuitenkin, ettei hän voinut istua paikoillaan liian kauan.

Sillä mikään ei ole vaarallisempaa

kuin joutilas mieli.

Mutta sitten,

aivan kuin taivaasta, -

tapahtui ihme.

- Ed! Charlie!

Tuo on vaimoni!

- Mary! - Ei, et sinä tiedä!

Soittakaa joku poliisille!

- Clarence! - Häivy täältä!

- Havaijin tuolia ei suunniteltu -

vain kotiin.

Joillakin meistä ainakin 40

tuntia viikosta kuluu...

♪ Lemmikkieläimet, se on tyynylelu ♪

- [TV -juontaja 2] Tyynynlemmikit ovat söpöjä, halattavia lemmikkejä...

jotka avautuvat täysikokoisiksi tyynyiksi!

Ne ovat pehmeitä, ne ovat...

- Valmistautukaa siihen, että Jumala koskettaa teitä.

hänen ihmeitä tekevällä voimallaan.

- Jumala koskettaa loukkaantuneita ihmisiä ympäri maailmaa,

ja nyt hän haluaa koskettaa sinua

ihmeitä tekevällä voimallaan.

Olen pastori Peter Popoff.

Olen matkustanut ympäri maailmaa,

rukoillut ja jakanut evankeliumin hyviä uutisia.

kansanjoukkojen kanssa ja nähnyt mitä ihmeellisimpiä

ihmeitä tapahtuu.

Tiedän, että uskonne joutuu haastetuksi, kun näette

mitä elävä Jeesus Kristus tekee miesten ja

naisten elämässä ja vapauttaa ihmisiä.

Ja uskon, että ennen kuin tämä ohjelma päättyy,

Jumalan ihmeellinen voima koskettaa sinua.

Woo!

Ylistäkää Jumalaa!

Aamen!

Voi, halleluja.

Rukoilin hänen puolestaan.

Hänellä on happisäiliö.

Sinullakin on keuhko -ongelmia.

Etkö usko, että kun Jumala kosketti häntä,

koskettiko hän myös sinua?

Joo!

Nouse jaloillesi.

Kunnia Jumalalle!

Kerron teille, että palvelutyönne ja todistuksenne ei ole ohi.

Jumala tekee sinusta suuren siunauksen!

Sinulla tulee olemaan hieno todistus!

Jumala aikoo palauttaa keuhkosi! Aamen!

Tee niistä uusia!

Halleluja. Kävelkäämme yhdessä.

Voisimme kävellä Jumalan kanssa suoraan hautausurakoitsijan ohi!

metsän läpi ♪

♪ Kummittelupolulla ♪

♪ Juuri vapautettu loitsun jälkeen ♪

♪ Gratertonin piirikunnan vankilasta ♪

mutkaan, sain ♪

♪ Elämäni pahin pelko ♪

♪ Kaikkein kauheinta mitä olen koskaan nähnyt ♪

♪ Madon syömässä kädessään hän piti valokuvaa. ♪

♪ Lapsista, joita rakastin niin hyvin ♪

♪ Hän hukutti ne kylpyammeeseen 20 vuotta sitten ♪

♪ Ja syöksivät minut helvettiin ♪

♪ Hän oli sekaisin pillereistä ja alkoholista ♪

♪ Yritti hiljentää äänet päässään ♪

♪ Mutta äänet kertoivat hänelle tarkalleen, mitä tehdä ♪

♪ Ja sitten lapsemme olivat kuolleet ♪

♪ Hän puhui minulle kuoleman äänellä. ♪

♪ Ja hän sanoi minulle, että sieluni ei ole oikea ♪

♪ Hän vannoi lähettävänsä minut poikieni luokse ♪

♪ Sinä yönä ♪

heräsin...

- Voi...

Kiitos lahjoista, joita annat minulle joka päivä.

Ateria, ruoka, vesi ja viini.

Kiitos, Jeesus. Kiitos, Jeesus.

Kiitos, Jeesus. Kiitos, Jeesus.

Kiitos. Kiitos, kiitos.

Luojan kiitos.

Ylistys Popoffille. Ylistetty olkoon Jeesus.

Kiitos, Jumala.

Hoo!

♪ Kiitos, Jeesus ♪

♪ Kiitos, Jumala ♪

♪ Pastori Popoff ♪

♪ Kiitos, Jumala ♪

- Kolmas kerros. ♪ Kiitos, Jeesus ♪

♪ Kiitos, Jumala ♪

- Kun sana levisi,

että Vincent vihdoin kirjoitti taas, -

näin pitkän tauon jälkeen,

"Falcon's Dive" jälkeen,

Kaikki kustannusalalla olivat olleet epätoivoisia...

saadakseen kurkistaa, mitä hän oli työstänyt.

Eikä kukaan muu kuin hänen agenttinsa Eloise Bergman.

Mutta Vincent oli antanut heidän kaikkien odottaa.

Entä mitä hän oli työstänyt koko sen ajan?

No, se oli täysi mysteeri.

Kaikille paitsi Vincentille.

- Ihmeellinen lähdevesi? - Ihmeellinen lähdevesi.

- Ja mitä...

Voi, voi. - Anteeksi.

Se on minun silmäni.

Ei, sinun ei tarvitse. Se vaikuttaa hieman arvostelukykyysi.

- Aivan. Voi, voi...

Voi, voi. - Anteeksi.

Jos nyt vain siirrät sitä... Ai niin, niinpä niin...

- Jos sitä siirtää, se vain tekee siitä...

Annat minulle liikkuvan kohteen, joten se itse asiassa vaikeuttaa sitä.

- Selvä. Selvä.

- No niin. - Kiitos, Vincenzo.

- Se on aika hyvää tavaraa.

Revin siitä vähän läpi.

- Kippis. - Kippis.

- Sinulle, kultaseni. - Sinulle myös.

Jumala siunatkoon teitä ja ylistäkää teitä.

- Kiitos.

Woo!

Voi!

Kuinka monta?

- Niitä on yhteensä 12. 12 kirjaa.

- Tämä voisi

jatkua

vuosia.

Saanko?

- Ole kiltti.

- No niin.

- "Herra Cotton Bud" oli fiktiivinen -

lasten seikkailusarja.

Kirjat eivät ainoastaan edistäneet hyvää hammashygieniaa -

ja henkilökohtaista ihonhoitoa,

mutta mukana oli myös paljon hauskaa ja seikkailuja.

Vincent sai Eloisen järjestämään kansallisen kiertueen.

Tilaisuus esitellä "Mr. Cotton Bud".

lapsille eri puolilla maata.

Valitettavasti asiat alkoivat huonosti, -

kun vain muutama minuutti ennen hänen esiintymistään

lasten televisio -ohjelmassa "Bubble and Squeak",

Eloise heittäytyi selittämättömästi Children's Networkin 21.

kerroksesta -

lähetysrakennus kaupungin itäpuolella.

Vincent olisi voinut pakata kaiken siihen paikkaan.

Mutta tämä oli isompi asia kuin vain hän.

Tämä oli

lapsille.

Alun tragediasta huolimatta Vincent

tunsi vahvaa optimismia -

ja toivoa "Cotton Bud" -kiertueesta ja kaikesta, mitä sen jälkeen on luvassa.

Sillä Jeesus rinnallaan hän tiesi,

että tulevaisuus näytti valoisalta.

- Sinulla on ihana salonki täällä, Rosa.

- Kiitos.

- Hiustenkuivaajat ja hiustenleikkurit ja mitä...

Se on kuin laatikko.

Tuossa on laatikot, joihin voi laittaa tavaroita.

Pidän myös luonnollisesta valon vaikutuksesta.

Se todella täyttää tilan.

- Kiitos. - Johtuu varmaan tuosta aurinkokatosta.

- Mm. - Niin, se on kaunis.

- Mm. - Joo...

Se on erittäin mukava. - Kiitos.

Mitä voisin tehdä sinulle tänään?

- Etsin vain jotain, joka on...

rehellisesti sanottuna hieman erilainen, koska olen... olen...

Hiukseni ovat vain latistuneet! Se on kuollut itsestään.

Se on vain, niinku, tasainen!

Ajattelin, että jos ajelemme sitä hieman..,

saattaisimme saada siihen hieman lisää puhtia,

Koska kampausten kanssa

on oltava yksilöllinen.

Et voi antaa tavallisten ihmisten kertoa,

mitä aiot tehdä sillä.

- Toki. Kuulostaa hyvältä. - Kiitos, Rosa.

Millainen sää teillä on ollut?

- Ei hassumpaa, ei hassumpaa.

- Joo.

Onko sinulla...

Onko teillä kahvia? - Jep.

- Voinko saada sellaisen?

- Totta kai.

Miltä se kuulostaisi? - Otan valkoisen ja kaksi.

- Ei hätää. - Onko se...

Onko se cappuccinokone?

- Flat white.

- Niinkö?

Älä siitä huoli.

- Selvä. Hienoa.

- Itse asiassa otan yhden.

- Niinkö? - Joo.

Valkoinen ja kaksi, kiitos.

- Rouva, kuunnelkaa! Älä liiku.

En halua satuttaa sinua.

Haluan vain rahat kassaan.

Jos annat sen minulle, minä vain kävelen pois,

eikä kenenkään tarvitse loukkaantua.

Onko selvä?

- En ole vielä saanut leikkausta!

- Voi helvetti, hemmo! Mitä...

Tarkoitan, mitä vittua?

Millainen halpa kusipää pitää 11 dollaria kellumassa?

11 vitun dollaria!

Paskat!

Tuo ei ole mikään vitun tapa aloittaa pienyritystä.

Heillä on jokainen poliisi tällä puolella jokea -

etsimässä meitä.

Luoja!

Paskat!

Tuo ei ole mikään vitun tapa johtaa pienyritystä!

Hän joutuu vankilaan.

Meidät vangitaan.

Vitun vangittu, mies. Tiedätkö mitä...

Vangittu!

Kuuletko minua? Kuuletko minua?

Kuuletko sinä minua?

♪ Pastori Popoff ja minun Jumalani ♪

♪ Kiitos, Jeesus ♪

♪ Kiitos, Jumala ♪

♪ Pastori Popoff ja minun Jumalani ♪

♪ Ja minun Jeesukseni ♪

♪ Kiitos, Jumala ♪

♪ Pastori Popoff ja minun Jumalani ♪

- Uskon mies!

No...

Vaikea uskoa Jumalaan,

kun palleat jäätyvät irti täällä ulkona,

yö toisensa jälkeen.

- Jumalalla on suunnitelma meitä kaikkia varten.

- Onko näin?

Mitä suunnitelmia hänellä on sinua varten?

- Se on työn alla.

- Tuo on hyvä juttu.

"Keskeneräinen työ."

Tuo on hassua.

Olet kyllä hauska.

"Keskeneräinen työ."

- Kukaan ei sanonut, että matkan pitäisi olla helppo.

- Voi, se on...

Älä välitä minusta.

Tarkoitan, se vain kuulosti hassulta, tiedäthän?

Jotkut asiat kuulostavat hassuilta.

Jotkut asiat vain kuulostavat hassuilta.

Mm!

Selvä.

Oof!

Koirani.

Ne haukkuvat.

Täytyy varoa, kenen seurassa täällä on.

Jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Ooh -hoo-hoo.

Uh!

Mm.

Nimeni on Jesse.

- Olen Vincent. Olen Vincent.

- Hyvä on, Vincent.

Kerro minulle.

Miten päädyit tänne, tämän sillan alle?

- "Herra Cotton Bud".

- Herra Cotton Bud?

Mistä hän on kotoisin?

- No, herra... Katso.

Se ei tee, ei, ei se mitään.

He ovat kaikki vain verenimijöitä!

- Herra Cotton Bud oli päähenkilö, -

kirjoittamassani lastenkirjassa.

- Voi...

Voi...

Voi...

Okei. No, katso.

En ole kuullut tästä Cotton Budin kusipäästä, joten...

Ooh.

- Se johtuu siitä, että suurin osa kirjoista -

päätyi kaatopaikalle.

- Kaatopaikalle?

Helvetti.

Paskat, poika. En ole koskaan kuullut, että sellaista olisi tapahtunut kirjalle.

Ei varmaan ollut kovin hyvin kirjoitettu.

- No, onhan tässä...

Siihen liittyy muitakin tekijöitä, Jesse.

Kyse ei ole vain kirjoittamisesta.

- Mitä muita elementtejä?

- No, on olemassa...

No, siinä on kuvitus.

- Ah.

Voi hitto. Kuule, kaikki on hyvin, kaikki on hyvin.

Ehkä kirjoittaminen ei vain ole vahvuutesi. (naurahtaa)

- No, minä...

En ole varma siitä. Minun...

Ensimmäinen kirjani sai varsin hyvän vastaanoton.

- Oliko se nyt?

Ja mikä sen nimi oli? "Rouva Cotton Bud"?

- Oletko sinä... Voi paska!

- Oletko kuullut kirjasta nimeltä "Falcon's Dive"?

- Mikä se oli?

- "Falcon's Dive".

Oletko kuullut siitä?

- Mitä kello on?

Aika, aika. Sinulla on ase, kello, pysäytin...

Mitä kello on?

- Se on...

Kello on 21.37.

- Seitsemän vuotta,

viisi kuukautta,

kaksi viikkoa,

kolme päivää ja 27 minuuttia sitten.

Juuri siinä, missä jalkasi istuvat juuri nyt,

Minä, minä, minä, minä löysin tämän.

"Falcon's Dive".

Se kutsui minua.

Se oli kuin ennalta määrätty yhteys. Törmäys.

Juuri niin kuin maailmankaikkeus halusi.

Tämä.

Tämä täällä.

Tämä on minun raamattuni.

Minun raamattuni.

- No...

Olen iloinen, että pidät kirjastani.

- Haista vittu!

Älkää te pilkatko!

En halua enää koskaan kuulla sinun sanovan noin!

Älä helvetissä pilkkaa minun seurassani.

- Mitä luulet, että mies on tehnyt?

kuka kirjoitti tuon kirjan näyttää?

- Minulla ei ole aavistustakaan.

Luuletko, että minulla on täällä TV tai internet?

- No, mikset katsoisi kirjasi sisälle?

- Tässä kirjassa ei ole kuvia!

- Mikä, mikä painos se on?

- Se on...

Se on kolmas.

- Ah, se, se, se käy järkeen.

Minusta otettiin kuva tuossa numerossa.

Jesse, nimettömyys on... se on...

Se on hyvin aliarvostettu, kunnes se otetaan pois.

On monia, monia päiviä, jolloin toivon, että olisin tehnyt niin,

En ollut koskaan kirjoittanut sitä kirjaa.

- Jumalauta! Minä kerroin sinulle, enkö kertonutkin?

Mitä minä sanoin?

Sanoinhan, ettet saa pilkata nyt, enkö sanonutkin?

Eikö niin? Häh?

Eikö niin?

- Jesse, minä...

Minulla on sinulle jotain.

- Ah!

Nyt alat tulla järkiinsä.

No niin. Nyt pääsemme aiheeseen, vai mitä?

Nyt pääsemme aiheeseen.

No niin, tule. Anna se karkki minulle, anna se karkki minulle.

Ah, hitaasti, hitaasti.

Mene hitaasti.

Joo. Nyt puhutaan.

Nyt...

Mitä vittua tämä on?

- Se on "Falcon's Dive".

- Sinun on parasta tuoda karkkia, poika,

tai saatan tehdä vähän puukotusta.

- Tuo on ensimmäinen painos.

Katso vain takahihan sisäpuolelle.

Olen muuten allekirjoittanut sen.

Voit pitää sen kopion.

- Mitä kuvasi tekee täällä?

- Voi, minä, minä...

Luulen, että me molemmat tiedämme vastauksen tuohon, Jesse.

- Olet saapunut!

- Olen täällä nyt. Olen saapunut.

- Olet saapunut!

♪ He asettivat kruununsa ♪

♪ piikkejä hänen päässään ♪

♪ Pian ♪

♪ Hän olisi kuollut ♪

- Onko kaikki hyvin, Jesse?

Vaikutat hiljaiselta viime aikoina.

- Kyllä, olen...

Olen kunnossa, kirjurini.

- Oletko tyytyväinen tähän työhön?

- Palvelemisenne tekee minusta

maailman onnellisimman miehen.

- Ja silti voin...

Näen, että jokin vaivaa sinua, rakas Jesse.

- Se on...

Se on...

Katsokaa. Se ei ole niin tärkeää.

- Olkaa hyvä.

Jatka.

- Se on...

Se on...

Se on Cotton Bud.

- Kuuletko häntä?

- Viime viikolla.

Yleisessä kirjastossa.

Kuule, minä, minä, minä, minä...

Olen hämmentynyt, kirjoittajani. Hmm...

Okei, Cotton Bud ja hänen porukkansa siis vain

hengailevat kylpyhuoneen kaapissa koko päivän?

- Kyllä.

- He eivät koskaan mene minnekään, he eivät koskaan tee mitään.

Tarkoitan, että mitään ei koskaan tapahdu.

Ei mitään.

- No...

Ehkä kylpyhuoneen kaappi on yhteiskuntamme mikrokosmos.

A...

Pohdintaa. A...

Lausunto.

Ironiaa.

- Hm.

Mutta sinulla on oltava elementit.

Tarinan kolme elementtiä.

Juoni, konflikti, ratkaisu.

Entä "herra Cotton Bud"? No, hänellä ei ole mitään sellaista.

Katsokaa, katsokaa, katsokaa, ettekö te näe?

Tämä on nykyajan tragedia.

Miten voit siirtyä kirjoittamasta "Falcon's Dive" -kirjasta -

"Herra Cotton Budille"?

Tarkoitan...

Tiedäthän? Katsokaa, katsokaa.

Sinun täytyy unohtaa tämä pastori Popoff ja, ja..,

ja "Mr. Cotton Budin" paskanjauhanta, ja mene siihen,

että puhdas,

suodattamaton, väärentämätön Vincent virtaa taas!

Tuo "Falcon's Dive" Vincent!

- Et halua sitä Vincentiä.

Se on...

Se on erittäin huono Vincent.

- Paskat!

Tule nyt!

Ei! Se on...

Se on suuri Vincent.

Se on paras Vincent.

Joo.

Joo.

Joo.

Joo, mies. Minä sanon sinulle.

Sinulla ei ole aavistustakaan, mitä tuo kirja merkitsee ihmisille.

Sinulla ei ole aavistustakaan.

Tiedätkö, siinä on vain jotain.

Siinä on vain jotain. Se on vain olemus.

Se on vain olemus...

Odota, odota.

Ja tiedättekö mitä?

Jos pystyt palaamaan siihen,

meillä on jotain mielessä.

Jep.

Mennään.

- Ehkä Jesse oli oikeassa.

Ehkä Cotton Bud oli nykyajan tragedia,

ja "Falcon's Dive" oli puhdasta olemusta.

Lyhyen harkinnan jälkeen Vincent teki

päätöksen yrittää löytää miehen

joka kirjoitti tuon kirjan.

Mutta sitä varten hänen olisi myös löydettävä peto,

koska nämä kaksi olivat yksi ja sama asia.

- Tuo ei ole mikään vitun tapa johtaa pienyritystä!

Paskat!

Me saamme jokaisen sian tällä puolella jokea...

etsimässä meitä.

Kuule. Mitä meidän pitää tehdä houkutellaksemme tämän otuksen?

Tarkoitan, mitä meidän on tehtävä?

- [Kertoja] Se,

mitä etsimme, voi usein olla vaikeampi löytää, -

kuin se, joka vain tulee meille.

Tämä osoittautui pedon löytämisessä oikeaksi.

Jopa Jessen vankkumattoman ja omistautuneen

sitoutumisen vuoksi,

vain tekemällä tuhojaan, tähän asti,

ei onnistunut houkuttelemaan vaikeasti

lähestyttävää eläintä unestaan.

- Kuule.

Mitä meidän pitää tehdä houkutellaksemme tämän otuksen?

Tarkoitan, mitä pitää tehdä?

- Micky St. Peters oli paikallinen huumekauppias,

parittaja, pedofiili.

Kaikenlainen paskiainen.

Huhujen mukaan hänen äitinsä oli

pudottanut hänet vauvana päähän.

Siitä huolimatta, kun Vincent ehdotti Jesselle -

he käyttävät ihmisen syöttinä burleyta,

jolla he yrittävät houkutella vaikeasti lähestyttävän pedon esiin piilostaan,

Jesse ajatteli heti vanhaa kaveriaan Mickyä, -

erinomaisena ehdokkaana tehtävään.

♪ Mitä meillä on lounaaksi? ♪

♪ Se on ihana joukko cockney -poikia ♪

♪ Oi, oi, oi, oi ♪

♪ Katsokaa, kun ne kaikki seisovat rivissä ♪

♪ Oi ♪

♪ Isoja, lyhyitä, jopa rullakärkisiä ♪

♪ Pienet punatukkaiset ♪

♪ Se oli juuri sitä, mitä showman sanoi ♪

♪ Minulla on ihanat go -go pähkinät, ah ♪

♪ Heittäydymme kaupungista toiseen ♪

♪ Me kaikki nautimme elämästä, vaikka olisi riitaa ♪

♪ Nipistää lyönti, po, penni nipistää ♪

♪ Joo, nipistää punch, po, pennin nipistää ♪

- Turpa kiinni, senkin pönttö.

Oi!

Senkin vitun pönttö.

Hei, pojat!

Ostin juuri tämän paidan!

Voi...

- Mitä vittua?

Mitä vittua? Kuka vittu teki nämä tiet?

- Ne ovat maaseututeitä, Jesse.

- Mitä helvettiä? - Niin ne on rakennettu.

- Jumalauta.

- Täällä on kuitenkin kaunista. Erittäin mukavaa pusikkoa.

- Se on kiva, mutta se oli kaukana. Init?

- Eristäytyneisyys on yksi paikan tärkeimmistä vetovoimatekijöistä.

Se on eristyksissä. Se on mukava.

Katsokaa tätä sukellusta. Tämä muuttuu hyvin, hyvin epävakaaksi.

- Selvä. Okei.

- Kyllä, vesi täyttyy tähän aikaan vuodesta.

- Mitä, onko heillä vain silta sitä varten?

Mitä, tuo vesistökö?

Eikö sen yli voisi vain kävellä?

- Ei, mutta vesi täyttyy. Tarvitaan silta.

- Voi. Se tekee...

Selvä. Selvä.

- Tämä on kultamaa. Noilla kukkuloilla on kultaa.

- Jos menen sinne, saanko kultaa?

- Kultaa voisi mahdollisesti saada,

jos osaisi etsiä sitä.

Tiedän, miten se löytyy.

- Pitääkö sinun löytää kultaa?

Eikö kulta ole vain maassa?

- Se ei tule vain maasta, Jesse.

Sinun on löydettävä se. Voin näyttää, miten se löytyy.

En halua löytää sitä. Päätän tehdä muita asioita.

- Koska sinä olet kullanetsijä?

- No, minä.

.. Unohda se. Unohda se.

Unohda, että edes mainitsin sen.

Hän on paskonut itseään.

- Voi!

- Ei, hän paskantaa nyt itseensä.

- Kyllä. - Hän on ulostanut itsensä.

Toistuvasti.

Se on itse asiassa aika erikoista.

- Voi!

Jumalauta. Se on kuitenkin enemmän kuin paskaa.

- Kyllä, se on jotain muuta, eikö olekin?

- Hyvä luoja. - En ole varma, mikä tuo on.

- Tuon täytyy olla pahinta, mitä olen koskaan haistanut,

ja olen koditon.

Tämä auto on pilalla. - Hän on...

Se on varastettu auto, Jesse. Se ei ole sinun autosi.

Tiedän aina kääntyä tästä oikealle tämän kauniin puun takia,

joka on hyvin...

Se on hyvin omaleimainen.

- Miten sinä sitten ajat yöllä?

- Sinulla on ajovalot ja se valaisee...

- Niin, mutta näkeekö sen tieltä?

- Kyllä.

- Ymmärsinkö oikein, sinä... sinä...

Unohda koko juttu. Ei se mitään.

- Mitä? Mikä on kysymyksesi?

- Kysymykseni on,

että jos olet menossa kotiin, se sattuu olemaan yö,

ajovalosi eivät ammu ilmaan...

- Herran tähden. - Minä vain sanon.

Miten löydät kotiin?

- Ajovalosi valaisevat puun!

- Ymmärrän sen,

mutta tuo puu oli kukkulan päällä.

- Voi luoja.

- Autosi ei näytä ylöspäin.

Tiedätkö mitä tarkoitan? - Niin, mutta ajovalot...

Jesse, oletko koskaan ajanut yöllä?

- Minä ajan nyt. Tietenkin olen ajanut yöllä.

- Ajovalot eivät mene suoraan suoraan.

Ne ulottuvat myös ulospäin.

Niissä on valoa, joka valaisee myös ulospäin.

Ettekö ole nähneet sitä, kun ajatte yöllä?

Se ei ole kuin suora linja.

Valo heijastuu ulospäin ja on kuin pallo!

- Mm. Kyllä.

- Valopallo siis tarttuu puuhun!

- Mm -hm.

Minusta olet liian kireä.

Arvostaisin sitä enemmän, jos sanoisit,

"Jesse, pidä turpasi kiinni."

Sen sijaan, että kiertäisitte ympyrää ja saisitte sen

kuulostamaan siltä, että "No, tiedättekö mitä?

Olen kaiken tämän yläpuolella."

- En ole karkea, Jesse.

En puhu ihmisille sillä tavalla.

- Et ole raaka.

- Jos se saa sinut tuntemaan olosi paremmaksi, olet oikeassa ja minä väärässä.

- No, ei nyt olla alentuvaisia.

- Tämä on varmasti pisin automatkani -

mitä minulla on koskaan ollut tähän mökkiin.

Ihailkaa maaseutua ja yrittäkäämme viettää mukava loppumatka,

jooko?

- Aivan, joten periaatteessa. .. Koska olen menossa...

Tähdet ovat niin kirkkaita täällä.

Melkein kuin joku olisi maalannut ne taivaalle.

- Tämä paskiainen haisee yhtä pahalle

ulkona kuin auton sisälläkin.

Miten se on edes mahdollista?

Tarkoitan, että ulkoilman pitäisi auttaa tuulettumaan.

Vittu. Älä viitsi, helvetti...

Tuuleta nyt helvetissä. Tuuleta!

- On outoa, että joitakin näistä

tähdistä ei ole edes olemassa.

Silti me näemme ne.

Eikö olekin ironista, että katsomme ylöspäin hämmästyneinä,

asioihin, joita ei ole olemassa, mutta samaan aikaan,

emme ota huomioon asioita täällä paikan päällä,

suoraan edessämme, jotka tekevät?

- Joo. Olet oikeassa.

- Mitä sinä teit, Jesse?

- Löin puukon suoraan hänen rintaansa.

Suoraan hänen sydämensä läpi.

- Tiedän sen,

mutta mitä teit kauan ennen sitä?

- En tiedä, mitä tarkoitat.

- Mitä sinä teit?

- Okei. Niin...

Kartoitin maata teitä varten.

Se oli hyvää työtä.

Työskenteli pääasiassa maaseudulla.

Sain nähdä paljon erilaisia paikkoja.

Eri asioita.

Ihmiset, kaupungit.

Luonto.

Se oli kaunista.

Se oli kovaa työtä, mutta nautin siitä.

Joo.

Ja se piti ruokaa pöydässä vaimolleni ja...

Poikani.

Kaksi poikaani.

He olisivat kai nyt melkein aikuisia.

Missä tahansa he ovatkin.

Olet oikeassa.

Ne näyttävät maalatuilta.

Mikä se oli?

- Ei se ole mitään.

Se on vain kani.

- Hei, senkin paskiainen!

Missä olet?

Olemme täällä!

Odotamme teitä!

Me emme pelkää.

Me emme pelkää!

Katsokaa!

Tein sen sinun vuoksesi!

Katsokaa!

Katsokaa, mitä olen tehnyt!

Laitoin...

Voi paska...

Voi paska, paska.

Paska, paska, paska.

Ylös, ylös.

Tapoin miehen. Minä tapoin miehen.

Tapoin miehen.

Sinun vuoksesi tapoin miehen.

Sinulle.

Tapoin miehen.

Tapoin miehen.

Voi Jeesus Kristus. Mitä minä olen tehnyt?

Anna auton avaimet.

Anna minulle auton avaimet!

- Yritin varoittaa sinua.

- Haluan ulos.

- Mutta sinä vaadit.

- Haluan ulos!

Haluan ulos! En halua enää tätä!

- Voi, kyllä!

Sinä vaadit.

- Olen valmis.

Olen valmis.

- Tiedäthän...

Kunpa ihmiset olisivat vain päästäneet hänet elämäänsä.

Anna hänen olla heidän ystävänsä.

- Mitä vittua sinä puhut?

- Hän ei ansainnut kuolla maahan tuolla tavalla.

Se oli arvotonta.

- Tässä on kyse Cotton Budista, eikö olekin?

Voi Jeesus Kristus. Antaisitko sen olla?

- Hän ei koskaan satuttanut ketään.

Hän halusi vain tulla rakastetuksi.

Hän halusi vain olla heidän ystävänsä, mutta Jesse..,

Hän ei vain kuulunut joukkoon, johonkin in -porukkaan.

Hän ei saanut kutsua. Hän jäi siitä paitsi.

Ehkä hän ei ollut...

Mitä sanaa te käytätte? Ehkä hän ei ollut tarpeeksi groovy.

Ehkä se on se.

Tai ehkä hän ei vain ollut tarpeeksi paha poika,

koska loppujen lopuksi kaikki rakastavat pahoja poikia.

- Ei, mies.

Hän oli helvetin tylsä.

Tylsää.

- Tiedätkö mitä, Jesse?

Ainakin minä tein jotain.

Ainakin yritin. Mitä sinä teit?

Et ole koskaan tehnyt mitään.

Sinä teit jotain.

Ratsastit kaikkien muiden kintereillä toivoen,

että säälittävä perseesi pelastuisi,

koska et ole koskaan ottanut vastuuta mistään.

Ja sitten kun jokin menee pieleen,

itket kuin pieni vauva.

- Haluan vain kuuman kylvyn.

Ja sänky.

Lämpimät, puhtaat lakanat omassa sängyssä,

omassa talossa, jossa on piha.

Ja voisin tehdä puutarhanhoitoa.

Ja voisin mennä lastentarhaan ja poimia ne,

Voisin poimia erilaisia kukkia ja kasveja

joita voisin laittaa siihen, vuodenajasta riippuen,

ja sunnuntaisin voisin pestä auton.

Hopeametallinen Mustang.

Sisustus kokonaan nahkaa.

Ja voisin pestä sen

omalla pihatielläni.

- Mikset siis lähde pois?

- Voi...

Kyse on siis henkilökohtaisesta

vastuusta?

- Kyllä, Jesse. - Jesse.

- Kyllä on. - No, se on rikkaus.

Se tulee sinulta.

Se tulee kaverilta, jonka mielestä pastori Popoffin -

Miracle Springwater aikoi

pelastaa hänen henkensä,

vaikka se tulee vitun hanasta.

Ja kuinka hänen kirjansa eivät

myyneet kuvitusten takia.

Minäpä kerron teille jotain.

Jos Rembrandt olisi itse maalannut

jokaisen noista kirjoista käsin,

ne olisivat silti haisseet kuin koiranpaska.

Ja toivon, että "Mr. Cotton Bud" haudataan syvälle kaatopaikalle.

Koska voin taata,

että jos kirjoitat siitä paskiaisesta vielä kerran, -

he päätyvät juuri sinne.

Syvälle maahan,

minne ne vittu kuuluvat!

Kaikkien muiden kanssa.

- Peru se.

- En ota mitään takaisin.

- Sanoin, että ota se takaisin.

- Hyvää huomenta.

- Hyvää huomenta.

Nukuitko hyvin?

- Ei hassumpaa.

Haluatko tanssia kanssani, kirjuri?

Tiedän monia vaiheita.

Osaan boogaloo.

Osaan discoilla.

Osaan steppata.

Voin tehdä bussipysäkin, runkkauksen...

Voisin tehdä mitä tahansa haluat!

Tule, tohtori.

Mennään.

Anna mennä vaan.

Mennään.

Tule, tule.

Oi! Oi!

Voi, me menimme vähän nopeammin, eikö niin? Häh?

Älä nyt viitsi!

Voi!

Okei, alat olla hieman...

Alkaa mennä vähän syvälliseksi, vai mitä?

Voi!

Mennään. Ooh!

Älä nyt viitsi. Oi!

Älä nyt viitsi. Sinun täytyy pystyä parempaan.

Minä olen Baryshnikov tämän paskan kanssa.

Keitin pannullisen kahvia.

Ajattelin, että saattaisit pitää niistä.

- Kuulostaa ihanalta.

- Mennään. Mitä aiot tehdä?

Mitä aiot tehdä? Oletko nyt iso mies?

Oletko iso mies? Oi!

Haista vittu. Anna tulla, anna se paska tänne.

Vitun juttu, senkin lapsi.

Haista vittu.

En tarvitse sitäkään.

Mitä vittua sinä teet?

Joo.

Minne vittuun olet menossa?

Ihan kuin pääsisit minulta karkuun.

Ihan kuin lähtisit vittuun minusta.

Minne olet menossa, poika? Mihin sinä menet?

Tule tänne. Tule tänne.

Mitä?

Missä vitussa sinä olet? Missä olet?

Tule tänne. Tule tänne.

- Hyvä on sitten, Jesse.

No...

Mennään hakemaan kuppi sitä keittämääsi kahvia.

- Micky on poissa.

- Kyllä.

- Täällä on kaunista.

- Kyllä.

- Ajattelin mennä kävelylle myöhemmin tänä aamuna.

Jos haluatte liittyä seuraani.

- Ajattelin, että voisin...

Kirjoita.

- Hyvä idea.

Missä vitussa sinä olet? Tuolla, vai?

Kuunnelkaa minua.

Haluan, että sanot: "Mr. Cotton Bud on huonosti kirjoitettu!"

- Ei!

Sano se, niin päästän sinut menemään!

"Mr. Cotton Bud on huonosti kirjoitettu!"

- Ei. - Haista vittu.

Haittaako, jos liityn

seuraanne?

En vittuile sinulle! Kuulitko?

Haluan, että sanot: "Mr.

Cotton Bud on vitun huonosti kirjoitettu!"

- Herra Cotton Bud on minun lapseni!

Ja toisin kuin jotkut ihmiset...

En hylkää lapsiani.

- No, arvaa mitä?

Valmistaudut kohta näkemään heidät tuonpuoleisessa elämässä,

kirjoittajani.

Mikä se oli?

- Se ei ole kani.

Yhteistyö.

Miksi ei?

- Vincent kaipaisi hökkeliä.

Tämä vanha paikka,

joka on koottu yhteen ruostuneilla nauloilla ja väsyneellä puulla.

oli antanut hänelle toisen mahdollisuuden.

Mutta nyt oli aika.

Aika lähteä.