Original subtitles

DOKUMENTIN FAKTAT ON TARKISTETTU PERINPOHJAISESTI.

ON KUITENKIN MAHDOLLISTA, ETTÄ KAIKKI EIVÄT KERRO KOKO TOTUUTTA.

OIKEUSTALO

Oikeuden kirjuri, lukekaa tuomio.

Julistamme syytetyt -

syyllisiksi. Heidät tuomitaan 20 vuodeksi vankeuteen.

20 vuoden tuomio huumekaupasta.

Neljä ranskalaista näyttivät järkyttyneiltä.

Tuomio oli hyvin rankka.

20 vuotta vankeutta.

Se oli aika rankkaa.

Miltä vankeustuomio tuntuu?

Sitä maata ei lasketa.

20 VUOTTA

Se on silti vaikeaa.

Mikä sotku.

Luulimme kuolevamme siellä.

20 vuoden vankeustuomio 50-vuotiaana voi merkitä koko loppuelämää.

Se on täysi oikeusmurha.

Yllättikö tuomio teidät?

Se on dominikaanilainen laki. En voi kommentoida sitä.

Tuomio on tietysti raskas.

Sellainen huumemäärä ei tosin ole mikään pikkujuttu.

Sijainti on onnekas. Muissa maissa -

kilosta kokaiinia voi saada kuolemantuomion.

Dominikaanisen tasavallan järjestelmä on epätavallinen.

Siellä ei joudu vankilaan. Heidät vapautetaan.

Tuomion ansiosta meidät vapautettiin ehdonalaiseen.

Sääntöjä oli kaksi. Meidän piti pysyä maassa -

ja käydä kerran kuussa syyttäjänvirastossa Santo Domingossa.

Milloin meidät pelastettaisiin?

Lentäjät saivat 20 vuotta vankeutta, ja heidät vapautettiin.

Tuomarit päättävät toisinaan niin.

Syyttäjänä se oli minusta virhe.

Tapahtunut vahvistaa asian.

Se oli outoa.

Siitä tuli vielä oudompaa. Se on ällistyttävää.

Se on hullua.

Kaksi lentäjää ja 26 matkalaukullista kokaiinia.

700 kiloa on valtava määrä. Rahoilla eläisi leveästi.

Lentäjät eivät ole tyypillisiä huumekauppiaita.

He ovat huippuluokan huumekuriireja.

Eivätkö he välittäneet matkustajien toimista?

26 matkalaukkua.

Laukuilla ei ole väliä.

Olivatko matkatavarat teidän?

En osaa vastata siihen.

Tarvitaanko 26 matkalaukkua -

48 tunnin matkalle Dominikaaniseen tasavaltaan?

En tiedä laukkujen määrää.

En nähnyt huumeita.

Emme olleet mukana.

Uskonko heitä?

Kone oli Alain Affleloun. -Afflelou on hullu!

Olin salakuljettaja ja tukija.

Se oli kuin saippuaooppera.

Se sopii täydellisesti Netflixiin.

Nicolas Sarkozy liittyi löyhästi Air Cocaine -tapaukseen.

Olemmeko järjiltämme?

Sitä pitää kysyä.

KARIBIAN KOKAIINILENTO

RANSKA

Vapauttakaa Pascal ja Bruno!

Kaikenlaisia viranomaisia ja nettivetoomuksia.

Lentäjillä riittää tukea.

Vapauttakaa Pascal ja Bruno!

Lentäjät eivät vastaa laukuista. -Se on törkeää.

Lakia pitää noudattaa ja viattomuus todistaa.

He ovat syyttömiä.

Olen varma, että Pascal Fauret ja Bruno Odos ovat viattomia.

Olen lentoturvallisuuden asiantuntija Christophe Naudin.

Hei, Christophe.

Kaksi ranskalaista lentäjää on vankina Punta Canassa.

Se on epäoikeudenmukaista. Heitä syytetään 640 kokaiinikilon salakuljetuksesta.

Se ei ollut aluksi henkilökohtaista.

Tunnen toisen heistä, Pascal Fauret'n.

Minusta on hullua, että joku niin rehellinen ja kunnollinen -

voisi sekaantua johonkin sellaiseen.

Se ei ollut oikein, joten halusin tehdä jotain.

Oli vain yksi vaihtoehto.

Chauprade.

ENTINEN EUROEDUSTAJA

Christophe Naudin kertoi minulle uskomattoman tarinan.

Hän kertoi sen, koska olin ennen -

Dominikaanisen tasavallan presidentin, Leonel Fernándezin neuvonantaja.

Hän sanoi: "Tunnet Dominikaanisen tasavallan.

Aymeric, sinun pitää auttaa."

Aymeric Chauprade on euroedustaja.

Hän on ensiluokkainen geopoliitikko.

Hän on myös Kansallisrintaman jäsen.

Niin.

Hän on silti -

korkeasti koulutettu ja hyvin sivistynyt.

Luotan häneen.

Christophe Naudin on arvoituksellinen.

Hänellä on yhteyksiä Ranskan poliisissa ja sisäministeriössä.

Hän on kuin konsultti,

jolla on etuoikeutettu asema viranomaisten keskuudessa. Se on selvää.

Salainen palvelu?

Oletteko salaisessa palvelussa? -Jos olisin, en kertoisi.

Se olisi ensimmäinen vastaukseni.

Jalalle vie!

Tarina on isänmaallinen.

Epäilemättä.

Pascal ja Bruno ovat entisiä eliittilentäjiä,

jotka lensivät ydinaseilla varustelluilla koneilla.

Heillä oli korkein turvaluokitus.

Onko mahdollista, että Ranskan valtio -

voisi antaa sellaisten ihmisten elää vapaina, koska he tiesivät -

arkaluontoisia asioita?

Reservin upseerina, joka opetti École de Guerressa 10 vuotta,

myönnän, että kyse on isänmaallisesta toveruudesta.

Aymeric Chauprade pyysi presidenttiä vapauttamaan heidät -

poliittisin keinoin ja neuvottelemalla.

Se ei onnistunut.

He sanoivat, etteivät voineet tehdä mitään.

"Odota. Tapaus on monimutkainen.

Älä sekaannu siihen." Tein tietysti päinvastoin.

Jos minua kielletään, teen sen yleensä.

Kysyin Christophelta, mitä voisimme tehdä.

MUUTAMAA PÄIVÄÄ MYÖHEMMIN

Tapasimme lentäjät Dominikaanisessa tasavallassa.

He eivät olleet enää vankilassa, mutta heitä tarkkailtiin.

Heidän puhelimiaan kuunneltiin, eivätkä he voineet käydä missään.

VIATTOMIEN RANSKALAISLENTÄJIEMME KANSSA

En tuntenut Aymeric Chaupradea.

Hän oli hyvin ystävällinen. Hänet tunnetaan poliitikkona.

Jos joku tarjoaa apua, suostun siihen,

oli puolue sitten mikä tahansa.

Otan avun vastaan, jos se on kyllin vahvaa.

Kyllä.

Tapasimme heidät.

Näin kaksi täysin uupunutta miestä.

Tuomio oli ällistyttänyt heidät.

He olivat masentuneita.

He miettivät itsemurhaa.

Pascal halusi hankkia aseen ja ampua aivonsa pihalle.

Elämäni meni aivan hukkaan.

En tiedä, voinko enää nauttia siitä entiseen tapaan.

Bruno ei voi sen paremmin, mutta hän ei sano sitä.

He eivät enää jaksa olla siellä.

Kävimme syyttäjän luona joka kuukausi. Hän ei pitänyt tuomiosta.

Tiesimme, että hän tekisi kaikkensa saadakseen meidät vankilaan.

Olimme hyvin huolissamme.

Kerroimme keksineemme ratkaisun.

"Piristykää. Saamme teidät pois täältä."

Ainoa ratkaisu oli paeta saarelta.

Heidät piti hakea kotiin.

Se oli pötyä.

Kysyin, miksi he tekisivät sen.

He sanoivat, etteivät hyötyisi siitä ja voisivat menettää kaiken,

mutta he uskoivat meihin ja viattomuuteemme.

Vastaus oli minusta hyvä. -Christophe ja minä suostuttelimme heidät.

Se oli ainoa keino.

"Ette voi jäädä.

Vaikka valittaisitte tuomiosta, se ei muuttaisi mitään."

Meidän piti päästä pois.

Meidän piti päästä toiseen maahan, jotta voisimme palata kotiin.

Mutta hyvällä keinolla.

Jos mahdollista.

Meillä oli jo silloin alustava suunnitelma.

Yrittäisimme hakea heidät kopterilla hiljaisesta paikasta,

pudottaa heidät veteen -

ja noutaa heidät veneellä.

He nousisivat kyytiin, ja häipyisimme.

Ensimmäinen suunnitelma oli haku helikopterilla.

Kun he kertoivat siitä, en pitänyt siitä.

Ei.

Sen piti olla yksinkertaisempi.

Tarvitsimme uuden suunnitelman.

SUUNNITELMA B

Lopullisessa suunnitelmassa Cristophe johtaisi Ryhmä 1:tä,

joka toisi purjeveneen Dominikaanisen tasavallan aluevesien rajalle.

He yhdistäisivät voimansa Ryhmä 2:n eli ryhmäni kanssa,

jotka veisivät lentäjät moottoriveneellä kansainvälisille vesille.

Christophe Naudin oli varma sen onnistumisesta.

Hyväksyimme suunnitelman. Se vaikutti hyvin harkitulta.

Pääideana oli hakea Pascal ja Bruno.

Se oli tärkeintä. Seuraava kysymys oli,

mitä Pisapialle ja Castanylle kävisi.

He olivat matkustajat.

Mutta sattumalta -

Alain Castany joutui auto-onnettomuuteen -

ja päätyi sairaalaan jalat murtuneina.

Ongelma oli se, ettemme voineet luottaa Pisapiaan.

Miksi?

Koska hän on tyhmä.

Hän olisi voinut kieltäytyä viime hetkellä ja ilmoittaa meistä.

Riski oli liian suuri, joten jätimme hänet kohtalonsa varaan.

Miksette tekin paennut? -Ei kommenttia.

En aikonut lähteä, paeta enkä välttää oikeutta.

En liity lentäjiin mitenkään.

En tunne heitä enkä ketään tapaukseen liittynyttä.

Teimme päätöksen, tai minä tein sen.

Veisimme vain Pascalin ja Brunon.

Suunnittelimme operaation kahden ihmisen palauttamiseksi.

Suunnitelma oli huolellinen. Se oli vahva ja hyvin valmisteltu.

PAKOON 20 PÄIVÄÄ

Paitsi että olin opettanut siihen asti valtiotiedettä ja kansainvälisiä suhteita.

Olin tehnyt kirjoja mutten ikinä auttanut ketään pakenemaan.

Se oli minulle uutta.

Tarvitsimme jonkun apua.

Hän ei saisi pelätä mitään.

Netflixillä on rahaa.

Ehdotin uskaliasta nuorta miestä,

jonka olin värvännyt parlamenttiavustajakseni.

Hän oli entinen sotilas. Halusin hänet mukaan operaatioon.

Pierre Malinowski.

Minkä kuvan haluatte viherkankaalle taaksenne?

Eksäni. Kenet? Se oli vitsi. Mitä ehdotatte?

Sopisiko ranta?

Sitten näette itsenne dominikaanilaisella rannalla -

ja voitte kuvitella sen.

Kunhan sanon.

Olen valmis.

Olen Pierre Malinowski.

ENTINEN SOTILAS

Olin kuullut Air Cocaine -tapauksesta vuonna 2013.

Näin pidätyksen televisiosta.

Satoja kiloja kokaiinia.

700 kiloa on valtava määrä. Rahoilla eläisi leveästi.

Jätin armeijan vuonna 2015.

Olin töissä Euroopan parlamentissa tunnetulla poliitikolla.

Jean-Marie Le Penillä. Etsikää netistä, jos ette tunne häntä.

Sitten minua lähestyttiin hakuoperaatiosta.

Pierre Malinowskilla ei ole pomoa. Ei ole aina helppoa olla hänen pomonsa.

En pidä käskyistä. Tiedän, mitä pitää tehdä.

Hän ei pelkää mitään eikä ketään ja voi jututtaa valtionpäämiehiä.

Hän vaikuttui siitä, kun liityin Euroopan parlamenttiin -

ja päädyin pian lounaalle Putinin kanssa.

Hän oli erilainen kuin muut attaseat.

Yllätyin vähän. Hän ei vastannut odotuksiani.

Hän on hyväkuntoinen nuori mies.

Hän ei ole epämiellyttävä mutta kertoo elämäntarinansa kaikille -

muistaen aina sankaritekonsa.

Kuka hän on?

Muistan, kun kollegani sanoi häntä hulluksi.

Hän ei vaikuttanut hienovaraiselta eikä helpolta tyypiltä,

mikä oli täysin päinvastaista kuin mitä operaatio tarvitsi.

Mutta meidän piti toimia.

Naudin ja Chauprade kysyivät, voisinko järjestää haun.

"Tuo heidät takaisin. Me hoidamme loput." Minä suostuin.

Selitin sen, ja hän ymmärsi asian.

Selvä.

Olin iloinen siitä, että hän oli entinen sotilas.

Hän on lahjakas ja rohkea.

Kysyin Chaupradelta miehistä. He olivat varmoja heidän syyttömyydestään.

En välittänyt siitä.

Jos he eivät olisi olleet sotilaita, en olisi tehnyt sitä.

Se oli minun vikani, koska suostuin siihen.

Kahta viikkoa ennen operaatiota -

tapasin Christophe Naudinin ja ystäväni Pierren.

Tapasimme käydäksemme läpi pakosuunnitelmamme.

Se oli vähän kuin Le Bureaussa.

ILLALLINEN KAUPUNGILLA LEGENDAT

Legendat olivat yksinkertaisesti peitetarinoitamme.

Ne olivat rooleja, joita esitimme tehtävässä.

Koodi perustui illalliseen.

Päätimme käyttää koodinimiä -

kuin iloiset veikot, jotka vain suunnittelivat ylellistä illallista -

Dominikaanisessa tasavallassa.

Mukana oli kastikekokkeja, tarjoilijoita,

fasaaneja,

ankkoja -

ja merimetsoja.

KUNINGASKATKARAPU

Yhtä ryhmää johti Siipikarjakokki.

Hän johti Dominikaanista tasavaltaa.

Olin Kalakokki eli Kalaryhmän päällikkö.

Se ryhmä johti kaikkia tapahtumia merellä -

ja paluuta Ranskaan.

Naudin antoi minulle muistivihkon täynnä koodinimiä,

kuten Kalakauppias, Kana ja Kastikekokki. Unohdin, kuka olin.

Ehkä Kana. En käyttänyt sitä moskaa.

Olisi noloa, jos nimet olisivat paljastuneet.

Alpha, Bravo ja Charlie olisivat olleet parempia.

Luin kaksi sivua 50:stä. Se oli tylsää.

Ihan sama. En välittänyt.

Ennen lähtöä halusin kouluttaa Malinowskin,

koska hän ei tiennyt, mitä teki.

Pyysin hänet hotelliin. Hän myöhästyi.

Hän vaikutti laiskurilta, joka halusi ilmaisen Karibian-matkan.

Hän halusi harjoitella hiusten värjäämistä.

Hän toi hiusvärejä lentäjiä varten.

En voi kuvitella kysyväni, pitivätkö he siitä.

Pesualtaan luona oli nukenpää.

En tiennyt, mitä tein. En aikonut värjätä heidän tukkaansa.

Olisin voinut ajella heidät kaljuksi. Sanoin, että se järjestyisi.

Sitten näin kaksi isoa keltaista pussia.

Se oli katastrofi. Siellä oli käsiraudat ja pamppuja kuin S&M-bileitä varten.

Siellä oli haikarkotetta…

Kaikenlaista kamaa. Balaklavoja…

Lentokentän turvatarkastajat olisivat luulleet niitä elokuvarekvisiitaksi.

Kysyin, mihin niitä tarvittiin.

Hän sanoi, että kaiken varalta. Jos jokin menisi pieleen,

voisin lyödä tyyppiä ja laittaa käsiraudat.

Sitten olisi ollut sama tappaa hänet.

Hän sekoili. Muistan vain myöntyneeni.

Menin kotiin ja heitin ne pois.

Ennen lähtöä Pierre Malinowski sanoi:

"Anna minulle ase. Voin tarvita sitä."

Sanoin, etteivät ammattilaiset kulje aseen kanssa.

Siten jää varmimmin kiinni.

Kieltäydyin antamasta asetta.

"Minulla ei edes ole sellaista."

Mietin, että jos hänellä olisi ollut ase,

hän olisi ollut jatkuva uhka.

Onko hän hullu?

Onko Pierre Malinowski hullu?

Ei ehkä, mutta hän on epäluotettava.

Soitin Aymeric Chaupradelle ja sanoin:

"En voi työskennellä hänen kanssaan."

Hän sanoi, että Pierre oli ainoa vaihtoehto.

Se huolestutti minua,

mutta ajattelin Pascalia ja Brunoa.

He luottivat meihin.

En voinut peruuttaa sitä hetken mielijohteesta.

Minun oli pakko suostua siihen.

Joten -

lähdin toteuttamaan suunnitelmaa jännitystä etsivän euroedustajan -

ja kurittoman laiskurin kanssa.

Uskoin tehneeni virheen.

PAKOON 8 PÄIVÄÄ

Saavuttuani mikään ei ollut valmiina. Teimme kaiken siellä.

Halusin tietää, mistä voisimme lähteä.

Tarvitsimme sataman, jossa olisi turisteja muttei liikaa.

Ei Balaclava vaan Balalaical tai joku sellainen.

Tämä on Bayahibe.

Synnyin ja kasvoin Bayahibessa.

Se on kalastaja- ja turistikylä -

ja yksi maan kauneimmista kylistä.

Menin pikku satamaan ja löysin kalastajan,

joka näytti minulle dominikaanilaisia vesiä.

KALASTAJA

Olimme rannalla. Se mies halusi veneen -

mennäkseen Saonan saarelle, koska he halusivat kuvata siellä elokuvan.

En tuntenut Dominikaanista tasavaltaa. Sanoin tekeväni pornoelokuvia.

Elokuva ei sopinut alaikäisille.

Näytin sopivalta rooliin, joten hän ei epäillyt mitään.

Se sopi.

En nähnyt kameroita. Hän sanoi: "Olen tänään yksin.

Ohjaaja tulee myöhemmin,

ja kaksi muuta tulee katsomaan.

Sitten tulee koko ryhmä."

Ensimmäisenä päivänä tiedustelin.

Toisena, kolmantena ja neljäntenä päivänä menin yhä pidemmälle.

Hänellä oli GPS, ja hän laittoi koordinaatteja ylös.

Maksoin hänelle hyvin. 300 euroa.

Seuraavana päivänä 500. Hän piti siitä.

Olisipa hän tiennyt totuuden.

Kysyin, voisimmeko käydä kauempana katsomassa delfiinejä.

Hän sanoi, että ne olivat avomerellä.

Sanoin maksavani hyvin, ja menimme katsomaan niitä.

Menimme viimeisellä kerralla 28 kilometrin päähän rannasta.

Olimme…

Merenkäynti oli kovaa. Luulin veneen kaatuvan.

Mietin, että menisin seuraavalla viikolla 74 kilometrin päähän.

Hän käski minun palata Bayahibeen.

Hän sanoi, että halusi ensi kerralla palata sinne mutta aikaisemmin.

Meidän oli pakko yhä tavata lentäjät.

Tapasin Pierre Malinowskin vähän ennen lähtöämme.

Me grillasimme, juttelimme ja joimme.

En luottanut häneen. En olisi valinnut häntä.

Sanoin: "Asia on näin.

Kaikki on valmista kolmen päivän päästä. Tuletteko te?"

Se oli ongelma.

Tilanne oli kiireellinen.

Meidän piti lähteä heti. Emme ajatelleet asiaa kunnolla.

Me suostuimme siihen.

He sanoivat luottavansa minuun.

PAKOON 3 PÄIVÄÄ

Olin isossa purjeveneessä, jossa oli monta hyttiä.

RYHMÄ 1

Lähdin Saint Martinista ja purjehdin kohti -

avomerellä ollutta paikkaa nimeltä Tango One.

Se on uudelleenlastausalue kansainvälisillä vesillä.

Olin siellä 10 päivää. Loimme sähköpostiosoitteen,

johon Naudin lähetti lisää potaskaa.

Hän käski tehdä asioita, ja kieltäydyin.

Käskin hänen lopulta pitää turpansa kiinni.

En edes lukenut niitä. En välittänyt.

Se teki hänet hulluksi.

"Hän on mahdoton. Hänellä on surkea asenne."

Hän taisi nimitellä minua. Ihan sama.

On amatöörejä ja ammattilaisia. On parasta olla ammattilainen.

PAKOON 1 PÄIVÄ

Saavuin Santo Domingoon 17.10. Oli myöhäinen iltapäivä.

Menin heti El Embajador -hotelliin,

mistä olin varannut huoneen lentäjille.

Nukuimme samassa huoneessa, jotta voimme lähteä yhdessä.

Makasimme muttemme nukkuneet. Olimme kaikki näin.

Emme tietenkään nukkuneet.

He stressasivat ja melkein tekivät jäähyväiskirjeet.

Meitä pelotti korkeiden panosten takia.

Olisi käynyt huonosti, jos olisimme jääneet kiinni.

PAKOPÄIVÄ

He lepäsivät pari tuntia.

Lähdimme aamulla autolla.

Ajoimme itään muka päiväretkelle.

Ajoimme noutopaikkaan.

Päätimme tehdä operaation sunnuntaiaamuna.

Teimme niin, koska tiesimme, että dominikaanilaiset viranomaiset -

olisivat kännissä ja nukkuisivat krapulassa -

eivätkä kykenisi puuttumaan asiaan.

Saavuimme parkkipaikalle.

Satama oli täynnä aseistettuja dominikaanilaissotilaita.

Kysyin, häipyisimmekö. Harkitsimme lykkäystä.

Emme olleet nähneet ketään aiemmin, ja he olivat siellä.

En ollut tyytyväinen.

Vieressämme oli vene täynnä siirtolaisia, jotka oli käännytetty pois.

Uskoin, että he olivat siellä sen takia.

En ollut hermostunut. Olin valmis.

Veneemme odotti. Nousimme siihen. Käskin käynnistää moottorin.

Lähdimme aamuviideltä.

Sää oli hyvä.

Siellä ei ollut ketään.

Olimme vainoharhaisia.

Dominikaanisella tasavallalla on laivasto.

He olisivat voineet ottaa meidät kiinni.

Alueella salakuljetetaan huumeita, joten pikaveneet valvovat sitä.

Olimme vaarassa tulla ammutuksi,

jos pikavene olisi pitänyt meitä huumeiden salakuljettajina.

Lähestyimme Saonaa. Hän sanoi pudottavansa meidät sinne.

Emme olleet menossa sinne.

Hän sanoi,

että minun piti jatkaa.

Eteenpäin.

"Mene oikealle ja sitten suoraan. Etsitään delfiinejä."

He ottivat kuvia kuten tavalliset asiakkaat -

veneretkellä -

nauttiessaan päivästä.

En muista miten, mutta hän sanoi tunnistaneensa heidät.

Matkustajat olivat ne ranskalaislentäjät.

He olivat paenneet.

Sanoin, että he olivat ystäviäni ja saivat olla siellä.

Viranomaiset olisivat voineet pitää minua rikoskumppanina.

Ei ikinä.

Lentäjien kasvoilta paistoi huoli.

He olivat peloissaan.

Jatkoimme matkaa, ja kun merenkäynti paheni,

hän halusi palata noin 19 kilometrin jälkeen.

Sanoin, että halusimme mennä pidemmälle, koska odotimme tapaavamme ystäviä.

Hän kysyi keitä. Sanoin, että he olivat toiselta puolelta.

Kippari halusi pysähtyä.

Menimme liian kauas.

Se oli liian vaarallista.

Pierre ja minä yritimme vakuuttaa hänet -

jatkamaan, koska emme olleet päässeet vielä perille.

Hän käski minun jatkaa eikä pysähtyä.

Kysyin syytä ja määränpäätä.

Hän käski minun jatkaa.

Menimme vähän kauemmas, ja hän sanoi pysähtyvänsä.

Sanoin hänelle…

Vain silloin en ollut kiltti. Sanoin:

"Annan rahat, mutta jatka, kunnes näemme veneen."

Hän sanoi, ettei voinut.

Uhkasin heittää hänet yli laidan.

Sanoin sen, ja hän teki näin.

Hän otti rahat ja vaikeni.

Hän vihasi sitä. Rukoilimme näkevämme veneen.

"Jatka!"

Hän uhkaili minua ja huusi minulle.

Minua pelotti kamalasti.

Kun on yksin veneessä,

ei tiedä, mitä toinen voi tehdä.

Kaikki stressasivat. Minulle soiteltiin.

"Missä olet?"

Olimme myöhässä potkurissa olleen meriruohon takia.

Soutaminen olisi ollut nopeampaa. Sanoin, etten pääsisi kovin kauas.

"Purjeveneen pitää tulla lähemmäs, tai emme onnistu."

Malinowski toimi suunnitelman vastaisesti -

ja pyysi minut aluevesille.

DOMINIKAANISEN TASAVALLAN ALUEVEDET

Hän suuttui ja kieltäytyi. Sanoin, että lentäjät jäisivät sinne.

Hän raivostui ja löi luurin kiinni.

Tilanne oli kireä.

Laitoin Chaupradelle viestin ja käskin järjestää asian.

Hän ei voinut, koska oli Malinowskin puolella.

Ryhmäni toimi Dominikaanisen tasavallan alueella.

Me otimme oikeudellisen riskin.

Rikoimme Dominikaanisen tasavallan lakia.

Heidän lapsellinen vainoharhaisuutensa -

sai heidät uskomaan, etten ollut vaarassa kansainvälisillä vesillä.

He eivät halunneet myöntää, että heitä pelotti.

He säikähtivät kuin lapset,

koska eivät olleet tottuneet siihen eivätkä hallinneet tilannetta.

Kun olimme hävittäjälentäjinä,

uutisten puute oli hyvä asia.

Mutta me puhuimme paljon.

Joo, se oli outoa.

Toivoimme parasta -

ja odotimme, että näkisimme Christophe Naudinin purjeen horisontissa.

Ei ollut vaihtoehtoa. Jouduin menemään maan aluevesille.

Siinä ei ollut järkeä. Se oli jälleen amatöörimäistä.

Näimme viimein Naudinin veneen maston. Käskin kipparin ajaa täyttä eteen.

Lokki lähestyy Merimetsoa.

Hän hymyili kuin sanoakseen "hyvä".

"Minun pitää päästä tuonne, mutta sitten tämä on ohi."

Lähestymme Merimetsoa.

Näimme purjeveneen lähestyvän.

Hän käski minun ajaa purjevenettä kohti.

Pääsimme veneen luo. Heidät piti vielä saada sen kyytiin.

Hän ajoi veneen viereen.

Malinowski huusi. En tiedä miksi.

Chauprade otti kuvia.

Hän otti kuvia joka puolelta kuin matka-albumia varten,

vaikka niitä olisi pitänyt ottaa mahdollisimman vähän.

En tiennyt, miksi hän teki niin.

Minulla oli tekemistä.

He nousivat kyytiin. Kaikki olivat vihaisia.

Emme edes puhuneet Naudinille.

Emme hyvästelleet tai… Hän olisi voinut tehdä näin,

mutta ei mitään.

He lähtevät.

Katsoimme toisiamme ja sanoimme: "Hitto, me teimme sen!"

Ihan kuin lapset. Emme voineet uskoa sitä.

Me teimme sen. Ihan hullua.

Asetuimme veneeseen.

Olimme iloisia, kun pääsimme matkaan.

Onnistuimme lähtemään.

He olivat veneessä. Työni oli tehty. Se oli ohi.

En ole ilkeä. He ymmärtävät. He olivat vain rahtia.

Urani suurimmat kalat veneessäni ovat ne kaksi lentäjää.

Kun pääsimme Saint Martiniin, olimme Ranskassa.

Saint Martinista Pointe-à-Pitreen ja Fort-de-Franceen. Sitten sieltä Orlyyn.

Lensittekö Air Francella?

Emme.

Emme. Sillä lennolla -

lentäjät, stuertit ja jotkut lentoemännät tiesivät asiasta.

PARIISI RANSKA

Uskomaton juonenkäänne.

2 ranskalaislentäjää… -…saivat tuomion.

…ovat Ranskassa.

Kuulimme tänään heidän paenneen ja saapuneen Ranskaan lauantaina.

LENTÄJIEN ASIANAJAJA

Se pakoko?

Emme tienneet siitä.

Asianajajia ei ollut mukana siinä.

Olimme vain iloisia nähtyämme heidän olevan Ranskassa.

Hyvää iltaa. Nämä ovat iltauutiset.

Puhumme lentäjien kanssa heidän pakonsa jälkeen.

En muista, miten kuulin heidän palanneen Ranskaan.

Hyvää iltaa.

Kiitos, kun hyväksyitte kutsumme…

Varmaan, kun he olivat Ranskan kakkoskanavan iltauutisissa.

Miksi päätitte suunnitella uskomattoman paon?

Miksi nyt? -Oli pakko.

Jouduin epäoikeudenmukaisuuden kohteeksi.

Se oli ihan hullua.

En ole huumekauppias enkä heidän rikoskumppaninsa.

Lensin koneella ja huolehdin omista asioistani.

En vaivannut ketään.

Sitten päädyin iltakahdeksan uutisiin.

Se oli hullua.

Miten järjestitte pakonne, ja kuka maksoi sen?

Hyvää iltaa. En vastaa siihen nyt. Matkustin maailman toiselta puolelta.

Tärkeintä on, mitä tapahtui ja mitä tulee tapahtumaan.

Se on takanani. Se on ohi.

Kahden ranskalaislentäjän pako -

on maailman otsikoissa tänä maanantaiaamuna.

Pako oli uskomaton.

Minusta lentäjien pako oli yksi -

dominikaanilaisen oikeusjärjestelmän pahimmista hetkistä.

He tulivat demokraattiseen oikeusvaltioon -

ja rikkoivat sen sääntöjä.

Sen tuloksena käytin kaikki voimani -

hankkiakseni luovutussopimuksen sille, joka järjesti lentäjien paon.

Se oli vakavaa.

Dominikaaninen tasavalta ei voinut sallia sitä.

En odottanut sitä.

En olisi uskonut heidän voivan paeta sieltä siten,

kun heidät oli tuomittu ja laitettu kotiarestiin.

Se oli käsittämätöntä.

Heidän paluunsa Ranskaan oli kuin pommin räjähdys.

Se aiheutti mediamyrskyn.

Kaksi ranskalaislentäjää… -…pakeni maasta.

Lentäjien uskomaton ja salaperäinen paluu Ranskaan.

He onnistuivat palaamaan Ranskaan.

Pascal ja Bruno uskoivat puolustuksensa lakitoimistolle,

joten luovuimme jutusta.

No niin. Olkaa hyvät.

Olkaa hyvät.

LENTÄJIEN ASIANAJAJA

Ovatko valokuvaajat paikoillaan?

Pascal Fauret.

Olemme iloisia, että hän on maassamme.

Miltä tuntuu? Oletteko helpottunut? Näytätte hyvin väsyneeltä.

Olen hyvin väsynyt. Yritän tottua ajatukseen paluusta.

Edessä on haasteita.

Yritän olla ajattelematta liian pitkälle, jotten ala pelätä.

Mitä idiootteja.

Täysiä ääliöitä.

Mitä muihin tulee, heillä oli mahdollisuus paeta.

Lentäjät valitsivat oikein.

Se oli heiltä edesvastuutonta -

ja täysin epärehellistä.

He eivät ole karkureita.

He antautuivat oikeusjärjestelmän armoille.

Tarvitsemme vain päivämäärän,

jotta voimme vastata haasteeseen.

He ovat yötä vankilassa.

Santo Domingosta yhdeksän päivää sitten paenneet lentäjät pidätettiin.

Lähdin kotoa yhtenä aamuna,

ja poliisit odottivat minua.

Minut pidätettiin.

Jos he palasivat Ranskaan, heillä oli riski joutua pidätetyksi.

Kahdeksan autoa tukki kadun taloni edessä aamunkoitteessa.

Taas sitä mentiin.

Tuomari ei määrännyt meitä kuulusteltavaksi,

mutta hän lähetti poliisit.

Karkureita ei kutsuta lempeästi.

Heidät pidätetään.

Halusin vain päivämäärän ja olisin mennyt silloin.

Se oli ilkeää.

He ovat pakoriski.

He tekivät niin aiemmin. Emme voineet sallia sitä.

Perääntykää.

He päättivät pidättää meidät taas.

Tietysti.

Olimme vielä kaukana totuudesta.

Tutkinnan ansiosta -

tajusin, että Punta Canan pidätys ei ollut kaupan ensiaskel.

Se oli itse asiassa vasta kolmas.

Samalla koneella oli lennetty kolmesti.

LENTO 1 5.12.2012

Lentäjät olivat samat.

LENTO 2 27.2.2013

Sama matkustaja.

LENTO 3 MAALISKUUN 17.–19.

Kun lentäjien tietokoneet tutkittiin niiltä päiviltä,

löysimme hyvin huolestuttavia tietoja.

Lentäjät ja yhtiön johto olivat viestittäneet usein -

puhuen epäilyttävistä kuljetusolosuhteista.

LASTIN LUONNE VAHVISTETTU ALKUPERÄ: KERRO SIITÄ!

TEIMME, MITÄ MEIDÄN PITI

Tekstitys: Petri Nauha