Original subtitles

SUUDELMA

Olen tällä hetkellä sotakoulussa. - Niin, äitisi kirjoitti siitä.

Lisää kakkua, Alma? - Ei kiitos, Lily-täti.

Olin kertomassa, että... - Kertomassa mitä, Anton?

Minulle suositeltiin koulutukseni loppuun saattamista ratsuväessä.

Mielenkiintoista. Haluaisitko sinä lisää kakkua, Anton?

Kyllä kiitos.

Antonin pitää itse maksaa hevonen, majoitus ja viisi univormua.

Ja miekka ja palvelija. - Siksi te siis tulitte.

Arvasinkin, ettei tämä ollut pelkkä sukulaisvierailu.

Milloin kävittekään viimeksi? Kolme vuotta sitten?

Oli minun ajatukseni, Lily-täti, että tulisimme käymään.

Anton ja minä keskustelimme pitkään, mitä pitäisi tehdä.

Lily-täti on aina niin kovasti pitänyt Antonista.

Se olisi tietenkin laina. Maksan takaisin korkojen kera.

Ajattelin ottaa lisää siivoustyötä, mutta se ei kattaisi kuluja.

Hevosta, majoitusta, univormuja. - Sanoit sen jo, äiti.

Ellei Antonin isä olisi lähtenyt, tilanne olisi aivan toinen.

Hän jätti teidät rahattomiksi -

ja lisäksi hän häpäisi koko perheen sillä skandaalilla.

Jos annat minulle tilaisuuden, Lily-täti...

Jos voin palvella ratsuväessä... Se on arvostetuin rykmentti.

Silloin voin palauttaa perheen kunnian.

Næstvedin kasarmi 1914

Hyökkäykseen!

Seis!

Upseeri Mølgaard, antakaa minulle neljä miestä.

Upseerit Hardenberg, Wessel, Trolle.

Ei teidän tarvitse. Univormunne likaantuvat.

Ei haittaa. Tulkaa, niin työnnetään.

Oletteko valmiit? Yksi, kaksi, kolme, työntäkää.

Kas niin. - Suurkiitos, nuorimies.

Kehen minulla on kunnia tutustua? - Kornetti Abildgaard.

Kornetti... - Abildgaard. Päivää.

Eteenpäin!

Sisään.

Herra kornetti. Kutsu paroni von Løvenskjoldiltä.

Olette onnekas. Vain harva ennen teitä on kutsuttu linnaan.

Missä se linna sijaitsee? - Päätieltä länteen päin.

Ette voi välttyä näkemästä tornia. Se on kirkontornia korkeampi.

Laittakaa vierailu-univormuni valmiiksi. Korpraali...

Hyvä on, herra kornetti. - Kiitos.

Herra kornetti! Minne herra kornetti on matkalla?

Minut kutsuttiin päivälliselle Løvenskjoldin linnaan.

Ehkä, mutta yksi miehistänne makaa verissään tallissa.

Hän oli ilmeisesti levittänyt huhua jonkin toisen upseerin morsiamesta.

Sellaista ei voi hyväksyä. Hän saa ankaran rangaistuksen.

Lääkärimme lähti Kööpenhaminaan. Hankkikaa hänelle täkäläinen lääkäri.

Kyllä. - Kunniaton mies.

Käykää sisään, herra kornetti. Odotimme teitä jo huolissamme.

Kiitos.

Siinä hän viimein on. Hyvä herrasväki, minun pelastajani.

Anteeksi, että tulen myöhässä. Sattui odottamaton välikohtaus.

Kiitos kutsusta. - Tervetuloa.

Käykää sisään. Puhuimme juuri siitä, kuinka rauhoittavaa on, -

että armeija on lähellä, kun maailman tila on nyt se, mikä on.

Saanen esitellä tyttäreni Edithin.

Kornetti Abildgaard. - Tämä on kunnia.

Josef, Josef... Käykää istumaan.

Esittelen teidät toisille vieraille myöhemmin.

Te siis olette se sankari, joka pelasti setäni?

No... Kehen minulla on kunnia tutustua?

Anna, Edithin serkku.

Tervetuloa. - Kiitos.

Mitä mieltä olette tästä paikasta?

Tarkoitan kylää. Eikö se ole liian maalainen?

Näemme sitä hyvin rajoitetusti. Rykmentti pitää meidät kiireisenä.

Herra kornetti, paljonko teille sotilaille kerrotaan -

Euroopan jännittyneestä poliittisesta tilanteesta?

Saamme jatkuvasti tietoa sotilaalliselta näkökannalta.

Minun käsittääkseni Tanska pyrkii näyttämään, -

että me pystymme puolustamaan puolueettomuuspolitiikkamme.

Mutta jos sota syttyy, olemme tietenkin valmiit.

Herra kornetti. Syökää vähän. Teillä on varmasti kova nälkä.

Sitä paitsi tarvitsette energiaa. Myöhemmin tanssitaan.

Ei kiitos.

Kiitos tanssista, herra kornetti. - Minä kiitän.

Soisiko neiti Edith minulle kunnian tanssia kanssani?

Anteeksi. En tiennyt...

Anteeksi. Anteeksi.

Kornetti Abildgaard!

Rankaisin sitä kurjaa upseeria. Hän ei enää kuulu tähän ratsuväkeen.

Hänet on pidätetty. - Hän ansaitsee sen, herra eversti.

No...

Miten ilta linnassa sujui? Oliko ruoka hyvää?

Erinomaisesti, herra eversti. Ruoka oli parasta, mitä olen syönyt.

Käyttäydyittehän asianmukaisesti? - Ilman muuta.

Saitte siis kutsun, koska olitte auttanut paronia?

Oletan niin. - Hienoa.

Se on rykmentille kunniaksi. - Kiitos, herra eversti.

Paronin tytär on kuulemma rampa.

Niin. Huomasin sen, herra eversti. - Paroni on alueen rikkain mies.

Hän omistaa ison siittolan. Olen ostanut häneltä pari hevosta.

Mutta paroni ei taida olla aivan terve.

Niin, herra eversti.

Sääliin ei ole syytä. Se on heikkoutta. Voitte poistua.

Huhuu! Huhuu!

Kauheaa meteliä näin varhain.

Huomenta. Voitteko toimittaa kukkia Løvenskjoldin linnaan?

Teen niin joka päivä lounasaikaan. Mitä kukkia?

Punaisia ruusuja. Ei, vaan valkoisia. Noita pitkävartisia.

Kenelle linnaan? - Paronin tyttärelle Edithille.

Yksi, kaksi, yksi, kaksi, yksi, kaksi.

Sitten korkeita polven nostoja.

Yksi, kaksi, kolme, neljä. Yksi, kaksi, kolme, neljä.

Pidetään kyynärpäät kiinni vartalossa. Kiinni vartalossa.

Jalkako? - Niin. Se on murtunut.

Upseeri Hardenberg! Suorittakaa työ loppuun.

Tuli kirje herra kornetille.

Taisitte tehdä hyvän vaikutuksen.

Hyvä herra kornetti, -

kiitos kauniista kukista, joita en ollut ansainnut.

Tulkaa toki jonain iltapäivänä luoksemme teelle.

Teidän ei tarvitse ilmoittaa tulostanne etukäteen.

Olen valitettavasti aina kotona.

Tervetuloa takaisin, herra kornetti. - Kiitos.

Naiset tulevat aivan kohta. - Kiitos.

Ystävällistä teiltä tulla. - Olen pahoillani eilisestä.

Ei sanaakaan siitä. Tulkaa. Edith odottaa tuolla.

Edith-neiti. - Olettepa muodollinen. Käykää istumaan.

Mitä voimme tarjota teille? Teetä vai kahvia?

Juon samaa, mitä tekin. - Otamme molempia, Anna.

Kiitos kauniista kukista. - Ei kestä.

Ja anteeksi huono käytökseni. - Älkää pyydelkö anteeksi.

Antaisitteko minun sanoa sanottavani loppuun?

Olin käynyt istumaan sillä tavalla, jotta näkisin tanssijat.

Olen hulluna tanssimiseen.

Isä vei minut kerran Kuninkaalliseen teatteriin katsomaan balettia.

Se oli kauneinta, mitä koskaan olen kokenut.

Näytän teille jotakin.

Näettekö tuon rasian tuolla flyygelin päällä?

Toisitteko sen minulle? - Toki.

Juuri se.

Kiitos. - Olkaa hyvä.

Kerään kaikki mahdolliset ballerinojen valokuvat.

Tämä on lempivalokuvani. Pavlova kuolevana joutsenena.

Ei sanaakaan muille siitä, mitä näytin teille.

Joko päätitte? Kahvia vai teetä?

Otan kahvia, kiitos.

Onko teillä sisaruksia? - Ei.

Ei minullakaan, mutta minulla on Anna.

Hän on eräänlainen sisar. Paras.

Kauanko olette täällä vieraisilla? - Asun täällä.

Anna on asunut täällä minun onnettomuudestani lähtien.

Mutta kertokaa elämästä kasarmilla. Eikö se olekin jännittävää?

Muutaman kuukauden kuluttua olen valmis luutnantti, -

joten tämä loppuaika tuntuu jatkuvalta kokeelta.

Muuten elämä kasarmilla on aika yksitoikkoista.

Toki välillä tapahtuu myös hauskoja sattumuksia.

Haluan kuulla jotakin hauskaa. Kertokaa.

Äskettäin everstimme piti lähettää kirje junan mukana Kööpenhaminaan.

Se piti toimittaa pikakirjeenä, joten kun lähetti sai kirjeen, -

hän hyppäsi hevosensa selkään ja lähti täyttä laukkaa -

kohti Kööpenhaminaa. Meidän täytyi soittaa...

Kuulin naurua. - Paroni von Løvenskjold.

Kornetti on niin hauska, isä. Sinun olisi pitänyt kuulla.

Ettekö jäisi päivälliselle? - Valitettavasti joudun vartioon.

Kertokaa toki lisää hauskoja tarinoita.

Minun täytyy vähän pohtia.

Sano hänelle, etten tarvitse häntä tänään!

Ehkä minun pitäisi... - Jääkää vielä.

Se ei merkitse mitään.

Anteeksi. On kyse vain päivittäisestä piinahetkestä.

Hierojani tekee venytysharjoituksia. Turhaa kidutusta.

Tohtori Faber ei koskaan... - Hyvä on. Menen sinne.

Ei tuolia, Anna. Kepit, kiitos.

Toivottavasti näemme teidät taas pian, herra kornetti.

Minulla on paljon aikaa pohtia kaikenlaista.

Te kuulette ensimmäisinä. Mitä kasarmilla puhutaan?

Syttyykö sota?

Sodan syttyminen on poliittinen päätös.

Lehtien uutiset huolestuttavat. Eurooppa varustautuu.

Ja maamme poliitikot. Miten he suhtautuvat konfliktiin?

Olen varma, että poliitikot tietävät, mikä on Tanskalle parasta.

Mutta todella hälyttävää on poliittinen halu -

selkkaukseen ja sotaan, eikö totta?

Emme ota kantaa politiikkaan. - Anteeksi, herra kornetti.

Minä tässä vain höpötän. - Minun tästä täytyykin...

Sallikaa minun puhua henkilökohtaisemmasta aiheesta.

Ilman muuta. - Asia koskee Edithiä.

Luvatkaa, ettette loukkaannu, vaikka hän olisi tyly.

Jospa vain tietäisitte, mitä hän on saanut kestää.

Alati uusia hoitoja. Edistys on hidasta -

mutta teemme kaikkemme, kaiken, minkä vain voimme.

Teidän olisi pitänyt nähdä hänet pikkutyttönä.

Hän juoksi ympäriinsä päivät pitkät.

Hän ratsasti yli peltojen ja niittyjen ponillaan.

Hän suorastaan lensi. Lensi kuin pikku enkeli.

Onnettomuuteen asti.

Että se sattuikin juuri hänelle.

Miksi juuri hänelle?

Minun täytyy valitettavasti... - Älkää ajatelko häntä pahalla.

Jospa vain tietäisitte, miten hän ilahtui teidän kukistanne.

Ja äsken... Hän nauroi.

Hän nauroi niin sydämellisesti.

Ettekö tulisi huomenna uudelleen? Lupaatteko?

Tulkaa teelle ja jääkää päivälliselle.

Tulen mielelläni. - Hienoa.

Rakas äiti, kaikki muut kadetit täällä ovat rikkaista perheistä.

Mutta taustastani huolimatta minut on hyväksytty joukkoon.

Toivottavasti et pelkää nykyisen maailmantilanteen vuoksi.

Kaikki järjestyy. Minä huolehdin sinusta, äiti.

Se, mitä nyt kerron, tekee sinut ylpeäksi.

Taannoin sain kehuja everstiltä, -

koska olin kunniaksi rykmentille kurinalaisella käytökselläni.

Ja minut on otettu avosylin vastaan -

rikkaan, aristokraattisen perheen luokse.

Vietän suurimman osan vapaa-ajasta tuon perheen luona, -

jossa minua kohdellaan kuin perheenjäsentä.

Shakki ja matti. - Mitä?

Voisit ehkä kertoa Lily-tädille, -

että hänen sisarenpoikansa on perheelleen kunniaksi.

Krouvi ja viinitupa

Eikö siinä olekin itse kornetti?

Pelattaisiinko biljardia? - Sopii.

Sinä siis olet tulossa linnasta? - Niin olen.

Muistat kai aloittaa ruokailun kaikkein uloimmilla aterimilla.

Tarjoaako paroni kunnollista viiniä?

No jaa. Ethän sinä kuitenkaan maista eroa.

Tuo oli loukkaava kommentti. - Etkö kestä pientä pilaa?

Olenko tehnyt jotakin väärin?

Meidän upseerien on pidettävä yhtä. Varsinkin tällaisessa tilanteessa.

Et kai havittele paronin rampaa tytärtä? - En tietenkään.

Oletko ihastunut nuoreen kauniiseen serkkuun?

Häntä ei sovi ylenkatsoa.

Seis!

No niin.

Kornetti Abildgaard! - Seis!

Niin, herra eversti. - Miksi saavuitte viimeisinä?

Nimesin teidät johtoon. - Olen pahoillani, herra eversti.

Ei anteeksipyytelyjä. En suvaitse epäjärjestystä joukkueissa.

Tästä lähtien kornetin eskadroona ratsastaa taimmaisena.

Voitte poistua.

Hän on Cléo Mérode. Lausuessa paino on o: lla.

Cléo Mérode. - Cléo Mérode.

Hän on belgialaisen aatelisperheen tytär.

Hän alkoi tanssia 11-vuotiaana. Eikö hän olekin kaunis?

Hyvin kaunis. - Moni taiteilija on maalannut hänet.

Hänellä sanotaan olleen suhde kuningas Leopold II:een. Romanttista.

Onko Anna kertonut teille, että hän menee pian naimisiin?

Meneekö hän naimisiin? - Menee.

Hänen sulhasensa asuu Kööpenhaminassa ja lukee lakia.

Milloin? - Sitten kun hän voi lähteä täältä.

Kun minä olen vahvistunut.

Saharet ei ole oikea ballerina.

Hän on vaudevilletanssijatar. Hän on tanssinut Broadwaylla.

Eikö ruoka maistu?

Söin kai liikaa kakkua. - Sopiiko korttipeli aterian jälkeen?

Minun täytyy palata kasarmille. Meillä on aikaiset aamuharjoitukset.

Älkää antako everstin olla teille niin tyly.

Jospa vain tietäisitte, millaisen eron olette saanut Edithissä aikaan.

Palautitte valon hänen katseeseensa. Olen teille ikuisesti kiitollinen.

Voinko luottaa siihen, että tulette taas huomenna -

teelle ja päivälliselle?

Ilman muuta.

Hienoa. Kerron Edithille. Hän ilahtuu.

Kiitos illasta. - Me kiitämme teitä.

Me kiitämme teitä.

Mølgaard! Onko iltasuunnitelmia? - Lähdemme Kööpenhaminaan.

Voinko lähteä mukaan? - Kyllästyitkö paronin veljentyttöön?

Itse asiassa kyllä.

Etkö riiannut hänen tytärtään? - Minä olen nähnyt hänet kerran.

Hän nilkutti keppiensä kanssa.

Olisinko sellaisen ramman kanssa rahasta? Ei kiitos.

Olisi häpeällistä olla koko koko rykmentin pilan kohde.

Næstvedin asema!

Missä te olitte? - Kööpenhaminassa.

Joko kuulitte? Franz Ferdinand on ammuttu.

Kuka? - Itävalta-Unkarin arkkiherttua.

Missä? - Sarajevossa.

Merkitseekö se sotaa?

Everstin mukaan tilanne on hyvin vaarallinen.

Anna, mitä teette täällä näin myöhään? - Miksette tullut tänään?

Jouduin lähtemään Kööpenhaminaan. Onko kaikki hyvin?

Teidän pitää ymmärtää, että Edith on hyvin herkkä tyttö.

Nyt hän luulee, ettette tullut, koska hän on sanonut jotain väärää.

Ei lainkaan. - Teidän on tärkeää tulla huomenna.

Ilman muuta. - Hyvä.

Nähdään huomenna.

Niin.

Typerää, että näitte minut näin. Teidän olisi pitänyt herättää minut.

Olkaa hyvä. - Kiitos. Ystävällistä.

Tämä on lempipaikkani. Täällä saan olla rauhassa.

Isä ei halua, että olen täällä yksin. 'Järvi on syvä. Ei enää tapaturmia.'

Höpönhöpön, sanon minä. En ole enää mikään lapsi.

Käykää istumaan.

Kuulitteko, että Franz Ferdinand murhattiin?

Kuulin.

Onneksi lapset eivät olleet mukana. Olitte kuulemma Kööpenhaminassa.

Eversti pyysi katsomaan hevosta, jonka hän aikoo ostaa.

Minun täytyy pysyä hyvissä väleissä everstin kanssa.

Mitä se hevonen maksoi, jos saan kysyä?

Inhoan sitä, että minulle valehdellaan.

Ellette halua nähdä minua, älkää tulko tänne.

Mutta olkaa edes rehellinen. Olen kyllästynyt sääliin.

Kun ihmiset näkevät minut, he unohtavat hengittää.

'Tyttöraukka', he ajattelevat. Mutta minä en ole mikään raukka.

Antakaa savuke.

Herra kornetti, hauska nähdä. - Paroni von Løvenskjold.

Kornetti on ensi kertaa täällä järven rannalla.

Niinkö? Täällä on kaunista, eikö olekin?

Edith, pelkään, että täällä on liian kylmää sinulle.

Jos haluat vaihtaa asua aterialle, Minna vie sinut sisään.

Kiitos.

Se Franz Ferdinandin murha on hirvittävä tapaus.

Se on kuin sytyttäisi ruutitynnyrin.

Ei. Ei puhuta politiikkaa.

Herra kornetti, minä olen... Olen vähän hankalassa tilanteessa.

Voisitteko kenties tehdä minulle palveluksen?

Ilman muuta.

Lääkäri tulee illalla. Hän tulee kerran kuussa Kööpenhaminasta.

Hän on hoitanut Edithiä kaksi vuotta, ja pientä edistystä on tapahtunut.

Olemme kokeilleet monia lääkäreitä.

Kaikki ovat luovuttaneet paitsi tohtori Faber.

Mielenkiintoinen mies.

Hän vaikuttaa potevan syyllisyyttä, ellei voi parantaa jotakuta.

Ette usko tätä, mutta hän...

Hän lupasi eräälle naiselle, joka oli tulossa sokeaksi, -

että pystyisi parantamaan tämän.

Mutta kun nainen sitten oikeasti sokeutui, -

lääkäri koki velvollisuudekseen naida tämän.

Syyllisyydentunteen vuoksiko? - Niin.

Ymmärrättehän...

Pelkään, etten voi täysin luottaa siihen, -

että hän kertoo totuutta Edithistä.

Ymmärrän. Mutta miten minä voisin auttaa?

Kuvittelen, -

että jos vieras mies kysyisi häneltä aivan ohimennen, -

miten Edithin halvaantumisen laita on -

ja voiko hän lääkärin mielestä ylipäätään parantua...

Jos te esimerkiksi kysyisitte häneltä.

Minusta tuntuu, ettei hän valehtelisi teille.

Voisitteko tehdä sen palveluksen? - Ilman muuta. Ei ongelmaa.

Minun keuhkoni näes... Sairaus on parantumaton.

Minun on saatava tietää, miten Edithin käy.

Kuka huolehtii hänestä minun jälkeeni?

Ymmärrättekö?

Ilman muuta.

Olette tavattoman hyvä ihminen, herra kornetti.

Tohtori Faber, haluaisin esitellä teille kornetti Abildgaardin.

Hän tuli tänne teelle. - Iltaa, herra kornetti.

Minulla on sudennälkä. Josef, saisinko olutta?

Tiedän, että haluatte kuulla Edithin tilasta.

Mutta teidän on odotettava, kunnes olen saanut jotain suuhuni.

Kaikki puhuvat Sarajevon laukauksista. Se on sodanjulistus.

Kornetti ja minä puhuimme juuri taannoin...

Onko Edith alkanut tavata jotakuta toista lääkäriä?

Ei. Miten voitte luulla niin? - Hän ei halunnut tehdä yhteistyötä.

Hän sanoi, ettei normaaleista harjoituksistamme ole apua.

Onko hänen tilansa huonontunut? - Ei. Huomasin edistystä.

Todellako? Edistystä? - Hidasta edistystä.

Mutta hän on siis toipumassa? Voiko toipumista nopeuttaa?

Se vie aikaa, ystäväiseni. Kaikki vie aikaa.

Älkää tartuttako huoltanne Edithiin.

Sekä hän että te tarvitsette lepoa. Syöttekö lääkkeenne?

Joko te lähdette? - On mentävä toisen potilaan luo.

En tarvitse kyytiä asemalle. Menen kävellen.

Minunkin täytyy tästä lähteä. Ehkä voimme mennä yhtä matkaa.

Minä menenkin tästä levolle.

En jaksa kuunnella Løvenskjoldin ainaisia kysymyksiä.

Pidänkö laukkuanne?

Hän on niin avuton.

Hän kokee olevansa vastuussa. - Onnettomuudestako?

Niin. Hän oli antanut tytölle hevosen.

Se kaatui tytön päälle, ja hänen selkänsä murtui.

Kauheaa.

Eniten tytölle mutta myös isälle. Hän on potenut kauheaa syyllisyyttä.

En ole koskaan tavannut ystävällisempää ihmistä, -

ottaen huomioon, että hän on paroni.

Mitä sanoitte? - Paroni.

Kauanko olette ollut kasarmilla?

Helmikuusta lähtien.

Paroni von Løvenskjold aloitti elämänsä -

köyhänä poikana, jonka nimi oli Lund Andersen.

Isänsä kuoleman jälkeen hän alkoi ostaa ja myydä taidetta.

Hän oli lahjakas, ja hänestä tuli muutamassa vuodessa varakas mies.

Eräänä päivänä hän istui junassa -

ja kuuli keskustelun aiheesta, josta silloin kohistiin kovasti.

Løvenskjoldin linnan nuori paronitar -

oli ajautunut riitoihin perheensä kanssa -

ja oli siksi testamentannut linnan piikatytölleen.

Tyttö oli varmaan hyvin onnellinen.

Lund Andersen tiesi linnan taidekauppiasajoiltaan.

Hän tiesi, että linnassa oli paljon hirvittävän kallista taidetta.

Hän kiiruhti linnaan ja löysi piikatytön ypöyksin, -

epätoivoisena ja suruissaan.

Tyttö ei käsittänyt lainkaan linnan ja taideteosten arvoa.

Hänestä linna oli ongelma, ja muutaman päivän aikana -

Lund Andersen voitti tytön luottamuksen.

He menivät asianajajan luokse. Mies selitti tilanteen.

Hän suostutteli tytön myymään linnan hänelle pilkkahintaan.

Halpamaista.

Se oli halpamaista. Nyt seuraa tarinan kiintoisa osa.

Lähdön hetkellä, kun heidän piti sanoa hyvästit -

ja piikatyttö oli täynnä kiitollisuutta miestä kohtaan...

Hän oli ratkaissut tytön pulmat. Tyttö katsoi häntä syvälle silmiin.

Sillä hetkellä Lund Andersen tunsi valtavaa häpeää ja syyllisyyttä, -

ja hän sääli niin kovasti piikatyttöä, -

että oli ennen kuin huomasikaan kosinut tätä, -

ja kolme päivää myöhemmin he menivät naimisiin.

Uskomatonta, eikö? He elivät onnellisina ja saivat Edithin.

Lund Andersenin vaimo kuoli syöpään jokunen vuosi myöhemmin.

Lund Andersen muutti nimensä ja osti tittelit 'von' ja 'paroni'.

Ja sitten... Kun tyttärelle sattui se tapaturma, -

Løvenskjold meni melkein järjiltään.

Hän alkoi vimmaisesti hoitaa ja suojella pikku Edithiä.

Hän maksoi omaisuuksia lääkäreille, jotta nämä parantaisivat tytön.

Lääkäreitä tuli ja meni. Vain minä olen jäänyt jäljelle.

Tohtori, saanko kysyä teiltä vielä jotakin?

Uskotteko vilpittömästi, että Edithin halvaus on parannettavissa?

Nyt näyttää siltä, että ei, mutta ei pidä luopua toivosta.

Isäni kuoli sokeritautiin, ja vähän myöhemmin tautia osattiin hoitaa.

Teidän hoitonne ei siis auta?

Psykologiselta kannalta auttaa. Ja se on tällä hetkellä tärkeintä.

Edithin vaiva on siis parantumaton? - Parantumaton, parannettavissa...

Luin eräästä ranskalaisesta aikakauslehdestä -

miehestä, joka oli ollut halvaantunut kaksi vuotta.

Professori Viennotin hoidon jälkeen hän kiipesi itse portaita.

Mitä se hoito oli?

Aurinkoa Alpeilla, jokin mekaaninen laite ja voimistelua.

Kirjoitin professori Viennotille saadakseni lisätietoja.

Tohtori, mitä... Mitä te luulette?

En luule mitään enkä anna mitään lupauksia. Kiitos seurasta.

Kiitos teille.

Herra Løvenskjold. Luulin teidän menneen jo maata.

En saanut unta.

Mitä hän sanoi?

Kysyittekö te tohtorilta?

Kysyin toki. - No?

Hän ei antanut mitään lupauksia.

Joten...

Mitään toivoa ei siis ole.

Ei hän niin sanonut. - Mitä hän sitten sanoi?

Minun täytyy saada tietää. Sanoiko hän, että toivoa olisi?

Hän oli hyvin myönteinen.

Kaikki varmasti järjestyy.

Sanoiko hän niin?

Mitä hän tarkalleen ottaen sanoi?

Teidän pitäisi mennä kotiin. On myöhä. - Mitä hän sanoi?

Hän sanoi, että...

Hän sanoi, että hän ehkä tietää hoidon, joka voi auttaa Edithiä.

Hän oli lukenut eräästä ranskalaisesta professorista, -

joka oli parantanut miehen, joka oli ollut vuosia halvaantunut.

Todellako? Miten?

Jonkinlaisella valohoidolla, johon liittyi muutakin.

Mitä muuta? - Jonkinlaisia mekaanisia instrumentteja.

Mies pystyy kävelemään nyt portaita ylös ilman apua.

Onko se todella mahdollista? - Kyllä. Aivan ilman apua.

Teidän pitäisi mennä nyt kotiin. - Kauanko se hoito kestää?

Neljä kuukautta. - Neljä kuukautta?

Neljä kuukautta? Eihän se ole aika eikä mikään, -

kun olemme jo odottaneet kahdeksan vuotta.

Aja minut nyt kotiin. Tuhannet kiitokset.

Aja, aja. Tuhannet, tuhannet kiitokset.

Sisään.

Eikö täällä saa edes levätä? - Paronin kuljettaja odottaa teitä.

Rakas ystäväni Anton. Pyydän tulemaan linnaan.

Kuljettaja tuo teidät. Rakas ystävänne Edith.

Kerro, että tulen tuota pikaa. - Kerron, herra kornetti.

Herra kornetti. Aivan ihana uutinen.

Setä herätti meidät illalla ja kertoi kaiken.

Oli Edithin ajatus juhlia sitä lähtemällä retkelle.

Josef! Kerro Edithille, että voimme lähteä nyt.

Voitte kaiketi kuvitella, mitä tämä hoito minulle merkitsee.

Nyt voin viimein lähteä täältä. - Herra kornetti!

Olen niin iloinen, että voitte lähteä kanssamme.

Tohtori Faber tulee illalla ja selittää kaiken.

Voi sentään.

Anton.

Katsokaa.

Jätin ne tyhmät kepit pois. Eivät ne edes auta.

Paroni von Løvenskjold.

Istuisitteko tänne? - Toki.

Anton, istukaa te tähän.

Malja paroni von Løvenskjoldin ja hänen tyttärensä terveydeksi.

Skool.

Tanssikaa morsiamen kanssa. - Mitä? En voi.

Minun vuokseni. Tiedätte, miten rakastan tanssijoiden katsomista.

Niin.

Saisiko viedä tanssiin teidän kauniin vaimonne?

Harjoittelimme tänään sisukkuutta lujemmin kuin koskaan.

Tärkeintä on pitää kyynärpäät lähellä vartaloa.

Miksi? - Muuten käsivarret heiluisivat.

Eversti sanoo, että jos heilutamme niitä, vihollinen näkee meidät.

Seisoimme siis näin kädet sivuilla ja nostelimme polvia.

Niin kuin kanat? - Niin. Kot kot!

Olette minulle selityksen velkaa.

En käsitä. - Niin.

Viennotin potilaan halvaus johtui selkäytimen sairaudesta.

Edithillä keskushermosto on vahingoittunut, -

joten professorin menetelmää ei voi käyttää.

Nyt joudun kertomaan totuuden, koska ette pitänyt suutanne kiinni.

Minun oli pakko sanoa Løvenskjoldille jotakin.

Ei. Te rupesitte säälimään.

Kirottu säälintunne.

Olen nähnyt sen lukemattomia kertoja potilaan läheisissä.

On kahdenlaista sääliä. Toinen on sentimentaalista.

Se vain vapauttaa henkilön itsensä tunteista, joita potilas herättää.

Sitten on toisenlaista sääliä. Vain se on tärkeää.

Viileää sääliä. Auttavaa.

Toista voi auttaa vain, jos pystyy unohtamaan omat tarpeensa.

Minun täytyy kertoa heille, mikä tilanne on.

Odottakaa! Ette voi mennä sinne nyt kertomaan, ettei hoito auta.

Jonkun on kerrottava totuus. - Edith vietti ihanan päivän.

Hän oli niin toiveikas. Ette voi...

Pitääkö meidän valehdella hänelle? - Teette niin jo nyt.

Hänen saamansa hoito ei auta, mutta herättää hänessä toivoa.

Ettekö voisi odottaa? Emmekö voisi odottaa? Pari päivää.

Antakaa hänen aloittaa hoito ja uskoa, että se auttaa.

Myöhemmin joudumme vastaamaan hankalampiin kysymyksiin.

Pitäisikö meidän uskotella hänelle jotakin uutta?

Kerron hänelle itse totuuden. Sanon, että liioittelin.

Ja että minä pyysin teitä olemaan sanomatta mitään.

Herra kornetti, asiaan liittyy erittäin iso riski, -

sillä hetkellä, kun päätätte kertoa Edithille totuuden.

Kannan asiasta täyden vastuun.

Teillä on kyllä myönteinen vaikutus Edithiin.

Ja toimitte täysin epäitsekkäästi. Se on erittäin kiitettävää.

Mutta teidän täytyy luvata, ettette jätä minua pulaan.

Saatte sotamiehen kunniasanan. - Hyvä on. Tehdään siis niin.

Kiitos. - Hyvää yötä.

Miksi tuotte minulle aina kukkia?

Tulkaa. Minulla on kerrottavaa. - Tee tarjoillaan laiturilla.

Ehkä voitte kertoa siellä.

Tohtori Faber tuli illalla. Keskustelimme kaikesta.

Lähdemme parantolaan Alpeille. Engadinin laaksoon.

Miksi siirtää sitä? Saatte nähdä, miten paljon edistyn siellä.

Talvella voin jo lasketella alas vuorenrinteitä.

Milloin te tulette?

Anteeksi? - Vierailulle luoksemme.

Hoitolaan Sveitsiinkö? - Minne muualle, hupsu?

Enkö ole kertonut, miten ankara armeija on meille sotilaille?

Yksittäisen vapaan perjantainkin saaminen on lähes mahdotonta, -

joten kokonainen viikko ei tule kysymykseenkään.

Isä voi varmasti järjestää asian.

Minä en voi enkä halua pyytää lomaa ratsuväestä.

Muidenkaan ei pidä tehdä sitä puolestani. En halua palveluksia.

Tekisitte sen hyvässä tarkoituksessa, mutta ei puhuta siitä enää.

Ette siis halua tulla? - En sanonut niin.

Selitin vain, miksi se on mahdotonta.

Entä jos isä kysyisi teiltä? - En silloinkaan.

Ettekö sittenkään, jos pyytäisin sydämeni pohjasta?

Ystävyytemme vuoksi. - Edith, älkää.

Kiitos, Josef. Emme tarvitse teitä.

Näin vähän siis ystävyytemme merkitsee teille.

Te pelkäätte, että ystävänne juoruilevat, -

te piiloudutte surkeiden tekosyiden taakse.

Ellei teitä huvita tulla, niin olkoon.

Mutta miksi sitten tulette edes tänne?

Luulen, että kuvittelette armeijan jonakin lumoavana.

Se on tylsää, harmaata, monotonista. Harjoituksia ja marsseja.

Yksikin virhe pudottaa hierarkiassa alaspäin.

Täällä tunnen merkitseväni jotakin. - Kenelle?

Oletan, että teistä on mukavaa, että tulen tänne, -

jotta teidän ei tarvitse istua yksin isossa, tyhjässä talossa.

Tulette siis vain säälistä? - En.

En kestä sitä. Enkä ainakaan teiltä.

Pidätte minua vain kammottavana raajarikkona.

Katsokaa. Näettekö arven?

Elleivät sakset olisi olleet niin tylsät, olisin välttynyt sääliltä.

Edith! - Päästäkää minut!

Edith, nouskaa ylös! - Päästäkää minut!

En halua teidän sääliänne! En halua elää! Päästäkää minut!

Edith... Edith.

Menkää pois!

Anton! Anton!

Edith pyytää hartaasti, että tulisitte hänen luokseen.

Ette voi jättää häntä siihen tilaan.

Tiedän, mutta... - Hän saa välillä näitä purkauksia.

Hän on erittäin onneton niistä jälkeenpäin.

Menkää hänen luokseen. Hetkeksi vain.

Olkaa hänelle kiltti. Häntä hävettää niin kovasti.

Tulkaa tänne istumaan. Teidän ei tarvitse viipyä pitkään.

En olisi saanut istua niin kauan auringossa. Se pyörryttää minua.

Lupaatteko unohtaa koko jutun? - Ilman muuta.

Ettehän ole vihainen minulle? - En toki.

Tuletteko käymään, kuten aina? - Tietenkin. Yhdellä ehdolla.

Millä ehdolla?

Että lakkaatte kysymästä, olenko vihainen, sillä en ole.

Olisittepa nähnyt itsenne eilen. Olitte niin iloinen ja onnellinen.

Me kaikki olimme. Ajattelin sitä koko illan.

Ajattelitteko minua koko illan? - Ajattelin.

Levätkää nyt, niin kaikki on taas hyvin.

Anteeksi univormun likaantuminen. - Eräs tuhma tyttö sotki sen.

Mutta nyt tuhma tyttö on taas kiltti.

Oikein kiltti. - Lupaatteko, ettette ole vihainen hänelle?

Sehän sovittiin jo. Kaikki on unohdettu.

Jos hän on kärsivällinen ja iloinen eikä ole liikaa auringossa, -

ja käy pitkillä ajeluilla ja tottelee lääkäriä, on kaikki hyvin.

Nyt hänen täytyy ensiksi nukkua.

Nukkua, nukkua, nukkua.

Unohditteko, mitä kiltti tyttö saa ennen nukkumaanmenoa?

Kiltti tyttö saa aina hyvänyönsuukon.

Totta kai.

Anteeksi.

Anteeksi. Minun on mentävä. - Odottakaa. Ei noin. Tulkaa.

Ettekö ollut ymmärtänyt?

Ettekö ollut huomannut mitään?

Siltikin...

Hän on herättänyt meitä ja kysellyt, uskoimmeko, että rakastatte häntä.

Hän pyysi minua kysymään teiltä suoraan, mutta katui sitten heti.

'Hän ei mitenkään voi rakastaa tällaista rampaa.'

Ja koska te kerroitte hänelle uudesta hoidosta, -

hän piti sitä merkkinä siitä, että te todella rakastatte häntä.

Kun isä herätti hänet, he itkivät ja kiittivät Jumalaa, -

että kauheat ajat olisivat viimein ohitse.

Ja heti kun Edith olisi parantunut, te tulisitte ja...

Eteenpäin!

Kornetti Abilgaard! Mikä aika tämä on tulla paikalle?

Petitte yksikkönne. - Se ei toistu.

Luutnantti Hardenberg otti yksikkönne komennon.

Selvä on, herra eversti.

En käsitä, mitä teidän päässänne tällä hetkellä liikkuu, -

mutta ryhdistäytykää ja keskittykää tästä lähin palvelukseenne.

Kyllä, herra eversti.

Poistukaa.

KÖÖPENHAMINA

Anteeksi? Tohtori Faber.

Viides kerros ja oikealle. - Kiitos.

Päivää. Onko tohtori kotona?

Hän tulee myöhemmin, mutta voitte odottaa sisällä.

Onko täällä joku?

Päivää. Odotan tohtoria.

Kun mieheni tulee kotiin, hän syö. Tulkaa huomenna uudelleen.

On kyse eräästä hänen potilaastaan.

Hänen potilaansa. Hänen ainaiset potilaansa.

Hän sairastuu vielä itse, ellei hän saa levätä.

Kirjoittakaa asianne ylös tai menkää toiselle lääkärille.

Hei, Klara. Mukavaa, että pidit herra kornetille seuraa.

Pyysin häntä tulemaan huomenna. - Hän ei viivy kauan.

Syödään sitten. Katsotaan, mitä meille laitetaan.

Juo sinä lasi viiniä sillä välin, kun kuuntelen vieraamme asian.

Mitä on tapahtunut?

Edith on... Hän on kertonut rakastavansa minua.

Hän haluaa parantua vain minun vuokseni. Se on järjetöntä.

Teidän täytyy puhua hänen kanssaan. - Mistä?

Että on väärin rakastaa minua sillä tavalla.

Pitäisikö minun kertoa, ettei hän saa rakastaa sitä, jota rakastaa.

Puhukaa hänelle järkeä. - Pitääkö...? Kuulkaahan nyt.

Sanoitte itse, että otatte täyden vastuun Edithistä.

Olisi pelkurimaista jättää hänet nyt.

Ja Edithin tarinan tuntien se olisi myös murha.

Minkä te erinomaisesti tiedätte.

Minä kerron teille nyt jotakin. Puhun kokemuksesta.

Rammat, hylkiöt ovat Jumalan ottolapsia.

He rakastavat paljon kiihkeämmin kuin me muut.

Koska heistä tuntuu, että heidän pitää ansaita toisen rakkaus.

Mutta vastineeksi meidän tarvitsee vain rakastaa heitä omana itsenään.

Saanko esittää kysymyksen?

Mitkä ovat tunteenne Edithiä kohtaan?

Te tiedätte minun tunteeni.

Tunnen sääliä.

Tai myötätuntoa.

Tunnen suurta myötätuntoa.

Voiko olla niin, että tämä suuri myötätunto on saanut aikaan sen, -

että teillä mahdollisesti on syvempiäkin tunteita häntä kohtaan?

Tunteita, jotka voisivat muistuttaa rakkautta?

Mutta Edithin fyysisen vajavuuden vuoksi tunnette tiettyä vastarintaa?

Onko hänen vammansa aiheuttanut sen, -

ettette halua vastata hänen tunteisiinsa?

Ehkä siitä pelosta, mitä toverit ja perhe sanoisivat.

Pelkäätte ehkä joutuvanne naurunalaiseksi.

Hyvä on. Hän matkustaa neljän päivän päästä. Se ei ole paljon.

Käytte vain hänen luonaan päivittäin ja olette ystävällinen.

Ja jos se kirottu sota syttyy, teillä on kiirettä aivan muualla.

Tämä oli ihana ajatus teiltä, Anton.

Voisimme ratsastaa kylään asti. - Ei. Se on huono ajatus.

Hevonen voisi säikähtää autoja.

Taitaa olla parempi, jos teemme täällä vielä yhden kierroksen.

Oletteko pakannut valmiiksi? - Melkein.

Kiintoisaa. Oletteko iloinen? - Olen. Oletteko te?

Olen iloinen teidän puolestanne.

Teidän täytyy varmaan nyt lähteä. - Ei.

Tuntui vain siltä.

Hermostutanko teitä? - Minulla on vain paljon mietittävää.

Kasarmin asioita. Syttyykö sota vai ei.

Saamme ehkä toiset univormut. - Se ei kiinnosta minua.

Yritän vain selittää teille muita velvollisuuksiani.

Tilanne on jännittynyt. Hädin tuskin sain tänään vapaata.

Jos on niin vaikea saada vapaata, on ehkä parasta, että pysytte poissa.

Jos herra kornetti on niin korvaamaton...

Mikä teitä vaivaa?

Puhutte muista velvollisuuksista.

Olenko minäkin velvollisuus? - Ette toki.

Meillä on kaksi ja puoli päivää aikaa. Eikö nautittaisi niistä?

Kaksi ja puoli päivää?

Olette laskenut. Kahden ja puolen päivän päästä olette vapaa.

Olette merkinnyt päivän punaisella kalenteriin.

Jos käyttäydytte tuolla tavalla, en tule huomenna.

Olkaa sitten tulematta.

Herra kornetti. Teille on vieras.

Eversti on ulkona, joten hänen konttoriaan saa käyttää.

Herra paroni. - Anteeksi, että tulin ilmoittamatta.

Miksi te tulitte? - En tiedä, mitä tehdä.

Hän ei kuuntele minua enää.

Hän on niin hirvittävän onneton.

Hän ei tee sitä tahallaan. - Mitä hän on tehnyt?

Hän sanoo nyt, ettei tahdo matkustaa.

Ei missään tapauksessa.

Hän sanoo, että tämä uusi hoito vain...

Että se on vain siksi, että me pääsemme eroon hänestä.

Auttakaa häntä.

Minä pyydän teitä. Auttakaa häntä.

Olette ainoa, joka voi auttaa. Olkaa armelias.

Hän tuhoaa itsensä. Hän ottaa itseltään hengen.

Jumalan tähden. Jumalan tähden auttakaa häntä.

Tietenkin autan Edithiä. Sanokaa, mitä voin tehdä.

Että mitäkö voitte tehdä? - Niin.

Hän avasi sydämensä teille, -

ja nyt hän häpeää, -

koska te ette halua häntä.

Hän luulee, että lähetätte hänet pois, koska hän inhottaa teitä.

Miksi ette voi antaa hänelle pienen pientä toivonkipinää?

Olen sanonut hänelle, että... - Ette ole sanonut mitään.

Ette ole koskaan sanonut sitä, mikä tekisi hänet onnelliseksi.

Voitte saada kaiken, mitä haluatte.

Kaiken.

En elä enää pitkään, joten voitte saada kaiken.

Linnan, tilan, koko omaisuuteni.

Toivon vain...

Että joku huolehtii minun pikku tytöstäni, -

kun minua ei enää ole.

Tiedän, että olette hyvä ihminen. Tiedän, että olisitte hyvä hänelle.

Teen kaiken, mikä vain on mahdollista.

Mutta se, mitä ehdotatte, on mahdotonta.

Kaikki luulisivat, että tekisin sen rahasta.

Ja Edith epäilisi sitä koko ajan. En voi.

Anteeksi, että häiritsin.

Herra paroni, ette voi palata Edithin luo ja sanoa, että minä...

Se olisi kauheaa hänelle.

Eikä se olisi myöskään totta.

Ei pidä paikkaansa, ettenkö välittäisi hänestä.

Ettei minulla olisi lämpimiä tunteita häntä kohtaan.

Tärkeintä on saada hänet terveeksi.

Entä sitten?

Kun hän on parantunut...

Mitä sitten?

Kun hän on parantunut...

Minä tulen tietenkin vapaasta tahdostani.

Tulette vapaasta tahdostanne?

Kositteko häntä?

Saanko kertoa hänelle?

Kertokaa se hänelle. - Nyt hän matkustaa aivan varmasti.

Hän matkustaa saman tien ja parantuu teidän vuoksenne.

Tiesin alusta asti, että Jumala lähetti teidät luokseni.

Tulisitteko...

Tulisitteko meille päivälliselle?

Kiitos. Kiitos. Ilman muuta.

Kiitos.

Edith, älä. - Minä pystyn tähän.

Edith, älä.

Edith.

Tule.

Saanko vielä yhden?

Odottakaa. Tuolla hän on.

Mennään hänen luokseen.

Törmäsimme kukkakauppiaaseen.

Linnan palvelija oli kertonut, että olet kihloissa tyttären kanssa.

Sen ramman.

Hän valehtelee, eikö vain, Anton?

Vastaa.

Ei kai se ole totta?

Pötypuhetta.

Se ei siis pidä paikkaansa?

Ei.

Se mies oli varmaan humalassa. - Niin minäkin sanoin.

Äijä valehteli. Opetan sen ryökäleen levittämään perättömiä huhuja.

Irvokasta.

Pyydän lupaa saada puhua everstille pari minuuttia.

Mitä ihmettä? Nytkö? Keskellä yötä?

Olen käyttäytynyt epäkunnioittavasti ja olen häpeäksi rykmentille.

Otan seuraamukset vastaan. - Mitä te höpötätte?

Valehtelin upseereille -

kihlauksestani Løvenskjoldin tyttären kanssa.

Ja petin ja häpäisin viattoman tytön, joka rakastaa minua.

Enemmän kuin kukaan on koskaan rakastanut minua.

Ja minun takiani vierasta miestä on kutsuttu valehtelijaksi.

Olen pelkuri, herra eversti.

Olen mies, jolla ei ole itsekunnioitusta eikä arvokkuutta.

Mitä te ajattelitte tehdä? - On vain yksi keino.

Tulin jättämään hyvästit herra everstille.

Ja pyytämään, että herra eversti huolehtisi...

Lopettakaa tuo ruikutus.

Minä kyllä tukin upseerien suut.

Meidän täytyy välttää skandaali.

Se rampa on minulle yhdentekevä. Mitä me heistä välitämme?

Mutta ensiksi annatte minulle pistoolin, ettette tee tyhmyyksiä.

Antakaa.

Kuunnelkaa. Lähdette pois huomion keskipisteestä ulkomaille.

Huomenaamulla aikaisin lähdette junalla Kööpenhaminaan.

Sillä välin otan yhteyttä ystävääni eversti Lecomteen Pariisissa.

Te voitte olla hyödyksi hänen komennossaan.

Ratsuväen kunnia siis säilyy? - Ei mitään syytä huoleen.

Entä Edith?

Teidän tulevaisuutenne on ratsuväessä luutnanttina, -

ei jonkun ramman naisihmisen luona.

Hetkinen. Pikku hetki.

Yhdistäkää Løvenskjoldin linnaan. On kiire.

Odottakaa!

Kiitos.

Haloo.

Mitä tapahtuu?

Sota on syttynyt Euroopassa. - Menemmekö sotaan?

Tanska on vielä ulkopuolella, mutta pitää varautua pahimpaan.

Anteeksi.

Anteeksi, anteeksi. Minulla on tärkeä virkapuhelu.

Løvenskjoldin linnaan. - Vain virkapuhelut sallitaan.

Tämä on tärkeä virkapuhelu. Yhdistäkää minut.

Hetkinen.

Ikävä kyllä vastaanottaja on yksityinen. Pahoittelut.

Minun tulee sinua kova ikävä, Anna.

Eikä tule.

Nyt sinä saat miehesi. Ja minä saan omani.

Mutta meillä on yhä toisemme. Lapsemme voivat leikkiä yhdessä.

Pidettäisiinkö kaksoishäät?

Voimme kävellä kaksin alttarille. - Ihana ajatus.

Sinun täytyy ensin varmistua, että Anton suostuu siihen.

Kysyn häneltä tänään, kun hän tulee.

Odotan niin hänen näkemistään.

Rakastan sinua, Edith. - Niin minäkin sinua, Anna.

Menen laittamaan meille teetä.

Miksi valehtelit minulle?

Se nuori kornetti kieltää olevansa kihloissa tytön kanssa.

Rauhoitu. Älä huuda.

Nyt minua kutsutaan valehtelijaksi.

Hän kieltää, että hänellä olisi mitään tekemistä tytön kanssa.

Väärinkäsitystä. - Miksi hän sitten matkusti aamulla?

Edith.

Ei mitään hätää.

Rouva Faber, onko miehenne kotona? - Vasta iltapäivällä.

Tekö, herra kornetti? Tulkaa sisään.

Pyytäisittekö häntä menemään ensi tilassa Løvenskjoldin linnaan?

Miksi?

Pyytäkää häntä sanomaan Edithille, että hän antaisi anteeksi.

Haluan mennä naimisiin hänen kanssaan, vaikkei hoito tehoasikaan.

Olette hyvä ihminen. - Miehenne pitää sanoa hänelle...

Että rakastatte häntä ja menette naimisiin hänen kanssaan.

Juuri niin. Minun täytyy valitettavasti lähteä.

Mitä kello on?

Puoli viisi. Anton tulee minä hetkenä hyvänsä.

Tyhmää. Unohdin kirjani, jonka halusin näyttää hänelle.

Se on yöpöydällä. - Voin hakea sen.

Anna.

Olet minun paras ystäväni.

Løvenskjoldin linnaan, kiitos.

Tule.

On sinun vuorosi. Mene.

Ole varovainen. Jumala olkoon kanssasi.

Mitä sinä teet? Ei, sotilas! Älä mene.

Suomennos: Arja Sundelin Scandinavian Text Service