Original subtitles

Tulkaa jo!

Isä!

Mikä oli ainoa asia, mistä et saaressa pitänyt?

Levä!

Riiviö! -Et saa minua kiinni!

Etsin tälle paikan.

Etsiikö isä minua?

Sinnehän ei saa mennä!

Tiedän sen.

Minä osaan sukeltaa.

Uskotko että osaan?

Tietenkin uskon.

Isäsikin sanoi osaavansa sukeltaa.

Tuolta samalta kallioltakin kai.

Niinkö? Ja osasiko hän?

Hän osasi hypätä pommilla.

Hän otti vauhtia ja putosi veteen polvet kiinni rinnassaan.

Minä osasin sukeltaa.

Sukelsin sulavasti.

Hellitin kaikesta ja sukelsin syvälle.

Ylempänä vesi on kirkasta ja vaaleaa ja täynnä kuplia.

Puehan yllesi. Isäsi huolestuu meistä.

Äläpä nyt.

Hei!

Lopeta.

Lopeta. Tuo on tuhmaa. -Niin.

Mitä sinä teet?

Kuuntelen.

MINUN KESÄNI

Isä aikoo kasvattaa tähtisilmiä, laventelia ja dianthus chiensistä.

Ja kaikkia näitä.

Ja mahtavan poppelin, jota koko muu saaristo kadehtii.

Se oli äidin lempipuu. -Niin.

Ja oksat yltävät tähtiin asti.

Oletko varma, että poppeli kasvaa siinä? -Olen.

Isä, laitetaan siemenpaketit seinälle kasvujärjestykseen.

Oikein hyvä ajatus, mutta minulla on hyvin tärkeä tilaus -

hyvin tärkeältä kustantajalta kuvittaa hyvin tärkeä kirja -

juuston valmistuksesta.

Tee se tämän jälkeen! -Sophia...

Äidillä olisi kyllä ollut aikaa.

Anna minun hoitaa työni.

Isä ei ole rakastanut minua äidin kuoltua. -Sophia.

Tuo on pötypuhetta.

Siksi isästä on mukavaa, että olet täällä.

Tulehan mukaani.

Minulla on sinulta kysyttävää.

Mitä luulet, että on enemmän, tähtiä taivaalla vai kaloja meressä?

En näe tähtiä. -Näetkö kaloja?

Arvelisin, että tähtiä on enemmän. -Niin minäkin.

Mutta en haluaisi joutua laskemaan niitä.

Kasvaakohan se?

Joo.

Toivon niin.

Ne ovat vain heijastuksia. Tulehan.

Syökö leijona teltassa olevan miehen?

Ei, leijona suojelee miestä.

Sanon sitä Taikametsäksi.

Sanot sitä Taikametsäksi, koska kerroin, että siksi sitä sanotaan.

Miksi otit ne pois?

Ne ovat uudet ja ne hiertävät.

Mitä oikeille tapahtui?

Eivätkö nämä sitten ole oikeat?

Sinun omillesi! -Eivätkö nämä sitten ole minun?

Löysin nämä. -Minä tein ne.

Tulit tänne ja teit ne? -Niin.

Milloin? -Milloin olikaan.

Tekisitkö vielä yhden minulle?

Tekisitkö?

Jos haet linkkuveitseni.

Sanonko isälle, että sinulla oli huono olo? -Älä.

Hae nyt vain linkkuveitseni.

Milloin sinä teit ne? -Elämä on pitkä, Sophia.

Sophia!

Hei, Eriksson! -Toin raketteja juhannukseksi.

Ne ovat kosteita. Kerro isällesi. -Voin hakea hänet.

Ei. Laita vain lämpimään paikkaan.

Kerroitko Erikssonille, että olen täällä?

Jep. -Mitä hän sanoi?

Käski vain kertoa raketeista.

Mikset sanonut, että tule tervehtimään isää? -Tai minua.

Kysyikö hän minusta?

Ehkä hän halusikin tavata minut. Ajattelitkos sitä?

Kissa!

Oliko kissa siellä koko ajan?

Hän käski laittaa laatikon lämpimään!

No, sinun täytyy antaa sille maitoa.

Vanha tuttipulloni on vielä vintillä! -Hyvä.

Vanha viisas Eriksson. -Annan sille nimeksi Mappe!

Meitä kahta ei erota mikään.

Mappe!

Mappe! Missä olet?

Joskus piru vie vihaan Mappea!

Mitä Mappe nyt teki?

Mitä enemmän rakastan sitä, sitä vähemmän se välittää.

Sellaisia kissat voivat olla.

Et kertonut, missä olet. -Löysit minut kuitenkin.

Isäkin haluaa olla yksin. Pirun tylsää!

Niinkö?

Ja poltat täällä salaa jotain pirun tupakkaa.

Mikä tämä "piru" nyt on? -Se vain kuulostaa hyvältä.

Kai sitä varten, jos on rauhatonta.

Tai jos tulee väkeä, jota hän ei halua nähdä.

He olivat kuherruskuukautenaan tuossa teltassa.

Tarvitsemme listan juhannusta varten.

Juhannus on juhannus. Teemme aina samat asiat.

Paitsi että Eriksson tulee! Se on iso juttu.

Hän voi mennä minne vain. -Tai ei minnekään.

Eriksson tekee mitä tykkää, ja on hyvin vaikea tietää, mistä hän tykkää.

Hän tykkää...

Hän tykkää merestä, koska se on suuri ja arvaamaton.

Niin, hän tykkää merestä.

Sinne se lähtee.

Sophia, tulehan tänne.

Tanssitaan.

Minä vien.

Juhannus kukkii!

Viehän tuo ulos.

Tämäkin voi mennä ulos.

Tuuli tuntuu yltyvän.

Sade ei kuulu juhannukseen.

Monesko juhannuksesi tämä on?

No niin.

Silliä ja ahventa.

Ja uusia pottuja.

Härkäpapuja, pinaattia ja haudutettuja päärynöitä.

Eriksson ei syö päärynöitä tai kasviksia. -Eriksson ei ole ainoa syöjä.

Jos nyt edes tulee. -Kyllä hän tulee!

Hän sanoi, että raketit ovat juhannukseksi.

Onko se lupaus tulla tänne?

Laitamme seitsemän kukkaa tyynysi alle, niin näet unta tulevasta aviomiehestäsi.

Älä tuputa tytölle taikauskoa.

Mitä "taikausko" on? -Sitä, ettei yritä selittää selittämätöntä.

Mummoni oli taikauskoinen.

Hän saattoi marssia huoneeseen ja sanoa:

"Joku kuolee ennen kuin kuu laskee."

He yskähtivät kolmesti. -Ai näinkö...

Uskallakin! Joudut juomaan hänen kauheita rohtojaan.

Hus! Olet hirviö!

Eikä ole. Se on Mapen työ.

Voisi yhtä hyvin olla keskitalvi.

Isä ampuu nyt raketteja, Sophia.

Anna tytön nukkua.

Ammu sinä tänä vuonna.

Pitäisikö odottaa vielä vähän?

Erikssoniako?

Ehkei hän tule.

Surun löyhkä pitää hänet poissa.

Tai itsesäälin.

Minä yritän.

Et tarpeeksi lujasti.

En ole täällä loputtomiin.

Sophia.

Valmiina? -Joo.

Kokeile seuraavaa!

Eikä!

Kokeile kolmatta. Viimeinen mahdollisuus!

Pidä minusta tiukasti kiinni. -Pidän.

On juhannus! -Niin.

Lennä taivaalle, isä! Lähde lentoon!

Lähde lentoon!

Yhtä aikaa!

Muuten pyörit ympyrää.

Sitä tottuu horisonttiin, ja sitten tapahtuu tuollaista.

Naurulokkiluoto.

Mitä kyltissä lukee?

"Yksityisalue. Maihinnousu kielletty."

Anna airot minulle.

Kukaan kunnollinen ei mene toisen saareen, -

kun ketään ei ole kotona, mutta...

Jos laittaa kyltin, se on haaste. Yllytystä.

Silloin kerjää vaikeuksia.

Ja miksi laittaa kaikki tuonne ylös, kun veneen saa maihin vain tänne alas?

Ei portaita eikä mitään.

Ei mitään.

Ainakin voimme istua tässä, eikä tarvitse katsella tuota pirun tönöä.

Eivät varmasti tiedä sammaleistakaan.

Sammaleista? Eivät taatusti.

Sammal on omanlaisensa.

Siihen kun astuu kerran... -Se kohoaa.

Toisella kertaa... -Se ei kohoa.

Jos astuu kolmesti, niin se on... -Mennyttä.

Finito.

Ihmiset tulevat näihin paikkoihin suurine, hienoine suunnitelmineen.

Ja he vain...

...rysäyttävät ne maahan.

Tuleeko tuo tänne?

Piiloudu! Emme tiedä, missä he ovat.

Tulevatkohan he tänne? -En tiedä.

Tuolla he ovat! -Tulevatko he?

En tiedä. -Tännepäin?

Taisivat nähdä minut.

Hei!

Hei vaan! -Hei.

Minä olen Malander.

Tässä on vaimoni. Ja poikani Christoffer.

Mutta sanomme Toffeksi.

Hyvää iltapäivää, herra Malander. Tässä on lapsenlapseni Sophia.

Hän katsokaas luuli, että teillä on koira, ja hän pelkää kovasti koiria.

Minä olen Hilma. Ilo tavata, Sophia. -Hei.

Tässä on isoäiti. -Mukava tavata, isoäiti.

Menisimmekö talolle?

Onko teillä portaat? -Valitettavasti ei vielä.

Tännepäin. -Kiitos.

Ei noin. Näin.

Käy katsomassa, mitä Toffe puuhaa.

Soittaa kai poliisille. Heillä on radio.

Ei. Se ei olisi kohteliasta.

Tämä on seuraelämää, Sophia.

Sitä on opeteltava.

Yksi konjakki.

Ja tässä on itse tehtyä sitruunamehua tälle kauniille tytölle. -Kiitos.

Pitäköön aikuiset kamalan konjakkinsa.

No niin. Skool!

Isoäiti on käynyt täällä jo 87 vuotta.

Tuohan on uskomatonta.

Mutta paratiisihan tämä onkin.

Näköala on meistä aikamoisen hieno. -Kuin panoraama.

Haluamme säilyttää saaren entisellään.

Vaimoni ajattelee samoin. -Niin.

Teemme lankkupolun suojaamaan kanervia, villikukkia ja tietenkin sammalta.

Isoäiti on sammalhullu! -Niin olen minäkin.

Ottakaahan mustikkapiirakkaa.

Saanko? -Tietysti.

Varmastiko? -Kiitos.

47 vuotta!

En voi käsittää.

Mutta tuo terassi. Noh...

Jokaisen on kai tehtävä omat virheensä.

Sinun vuorosi.

Voi jeesus!

Lausut Herran nimen turhaan.

Sanoin Jeesus, en Jumala. -He ovat yhtä.

Toinen on isä ja toinen poika.

He ovat molemmat... -Ei kiinnosta.

Pitäisi kiinnostaa, koska...

Ei minua kiinnosta hänen perheensä, isoäiti.

Sophia... -Ei minua kiinnosta perheet.

Taidan vihata perheitä!

Mene puhumaan tytön kanssa.

Ei hän halua puhua.

"Olet kauhea etäs tiät. Sophia"

Ihan lähelle.

Noin.

Leikkasimme madon kahtia!

Ei se haittaa.

Ne kasvavat kokonaisiksi. Puolikkaista tulee kaksi uutta matoa.

Mato voi kutistua yhteen... Mihin?

Yhteen seitsemäsosaan pituudestaan.

Seitsemäsosaan pituudestaan, jolloin se on pieni ja paksu -

ja helppo pistää koukkuun.

Uusi rivi. -Uusi rivi.

Katkaistu mato tietää kasvavansa kahdeksi, mutta emme tiedä, paljonko siihen sattuu.

Mikä tuo oli?

Isäsi istuu työnsä ääreen.

On kiva, kun isä tekee töitä. Silloin tiedän, missä hän on.

Älä sytytä lamppua. Ota taskulamppu.

Tässä.

Ne kai katsoivat toisiaan, ajattelivat näyttävänsä rumilta -

ja sitten ryömivät vikkelästi pakoon.

Sitten ne alkoivat tuumia.

Elämä olisi nyt hyvin erilaista, mutta ne eivät tienneet, millä tavoin.

Varmaan kaikki niille sitten tapahtunut tuntui puolta pienemmältä.

Lukisinko tämän nyt sinulle?

Minulla ei ole nyt aikaa.

Mutta säästä se lapsilleni.

Hei! Minne sinä menet?

Kaupunkiin. Mene takaisin sänkyyn. -Haluan lähteä mukaasi.

Selvä. Ehditkö valmiiksi 30 sekunnissa? -Olen jo valmis.

Hei, kengät. -Ei kenkiä!

Haluan tulla mukaasi.

Mutta aion lukea kirjaani.

Sinähän keksit partion, vai mitä?

Etkö keksinytkin?

Baden-Powell keksi partion.

Minä annoin tyttöjenkin tulla täällä mukaan.

Mikseivät tytöt päässeet partioon sitä ennen?

Kerro millaista partiossa oli ja mitä teitte.

Millaista oli nukkua teltassa?

Sulje silmäsi. Ihan vain hetkeksi.

Onko taivaassa muurahaisia?

Ei.

Miten Jumala voi seurata kaikkia rukoilevia?

Hänellä on apulaisia.

Entä jos ei ehdi puhua avustajien kanssa?

Vaikka jos rukoilee puusta pudotessa?

Hän saa sinut tarttumaan oksaan, kunnes ehtii hoitaa asian.

Eli, partiosta...

Istuimme tulen ympärillä.

Oli niin kylmä.

Söimme soppaa.

Saat sen kuulostamaan ihan surkealta.

Nuorena tekemäni asiat, jotka olivat hauskoja ja merkityksellisiä, -

eivät tunnu enää tärkeiltä.

Eikö meillä ole ollut hauskaa yhdessä? -Sophia.

Tarkoitin, että tein aiemmin asioita, joita en voi enää tehdä.

Minkälaisia asioita?

Ei ole kiva, kun vain makaat siinä.

Eikä se, että päivät vaihtuvat samanlaisiin.

Aikaa kertyy ajan päälle.

Ja tuuli! Se puhaltaa saarella koko ajan.

Mutta yleensähän pidät tuulesta.

Nyt kaikki liukuu minulta pois.

En aina muista kaikkea, ja yleensä en välitä.

Mutta aina silloin tällöin välitän kyllä.

Välitän todella.

Mitä sinä et sitten muista?

Millaista oli nukkua teltassa!

Sain luvan tytöille nukkua teltoissa!

Ja nyt en osaa kertoa, millaista se oli.

Milloin sinä kuolet?

Älä sinä siitä huoli. Pian.

Miksen huolisi?

Kaivavatko he kuopan?

Miten siellä sujuu?

Tulin kertomaan, millaista on nukkua teltassa.

Ajattelin, että haluaisit tietää. -Olet oikeassa. Haluanhan minä.

Kaiken kuulee paljon selvemmin, ja teltta on ihan pieni.

On mukavaa, kun kuulee kaiken. Tulee turvallinen olo.

Niin.

Ulkoa kuulee kaiken, ihan kuin kaikki olisi tullut lähelle.

Ja havunneulaset tippuvat puista ja liukuvat pitkin telttaa.

Ja ne kuulee, vaikka niistä ei kuulu ääntä.

Muistan sen.

Tuntuu kuin koko saari olisi teltassa.

Mutta ei ole.

Niin, koko ympärillä oleva saari kutistuu, -

kunnes sen kanssa on kuin lautta merellä.

Olenkin ajatellut, että me kellumme.

Ajattelin, että saari kelluu.

Ajattelin sitä mutten ajatellut niin.

No, ehkä kellumme ja emme kellu.

Rakas Jumala, ikävystyn kuoliaaksi.

Anna että jotain tapahtuu.

Myrsky tai mitä tahansa!

Aamen.

Majakka! Kuka täällä asuu?

Ei kukaan. Tule auttamaan.

Mikset ole tuonut minua tänne aiemmin?

Kun isäsi oli pikkupoika, joskus majakanvartijat -

päästivät hänet ylös asti.

Mutta he eivät ole enää täällä.

Tänne pääsee vieläkin sisään!

Isoäiti! Täällä ylhäällä!

Isoäiti!

Isä?

Voi ei, minun myrskyni!

Sophia! Tule äkkiä!

Pitää mennä sisälle!

Hyvä tyttö.

Entä isä? -Hän löytää meidät täältä.

Rakas Jumala. Muutin mieleni myrskystä.

Anteeksi vaivasta. Aamen.

Rakas Jumala. Etkö kuullut mitä sanoin?

En halua myrskyä enää.

Isoäiti, missä isä on?

Etkö parempaan pysty?

Etkö?

Sophia, tulisitko auttamaan minua?

Ei olisi pitänyt rukoilla myrskyä. -Voi, Sophia.

Rukoilin Jumalalta myrskyä.

Nyt tulee maailmanloppu ja kuollaan kaikki!

Kaikki on minun syytäni, isoäiti!

Sophia.

Minäkin rukoilin myrskyä. -Niinkö?

Aamulla ennen kuin olit herännytkään.

Ei se ole sinun syytäsi.

Mikään ei ole.

Äitisihän rakasti myrskyjä?

Hän rakasti myrskyä.

Hän rakasti myrskyä.

Rakas Jumala, kiitos.

Tähtiin asti.

Isä! Menen sukeltamaan!

Sukella.

Minä sukelsin! -Niin teit!

Mitä laitamme yrittirohtoon?

Teemme hänelle yrttipussukan. Hän ei joisi rohtoa.

Ja kaksi lehteä poppelista.

Avaa narut samalla.

Etsi nyt pieni kotilon kuori.

Löytyi!

Hyvä.

Yksi vielä.

Nyt...

Laita se hänen lähelleen.

Toimiiko se varmasti?

Ilman epäilyksen häivääkään.

Syksy.

Eriksson?

Tuo ei ole vene.

Se on sydämesi.

Suomennos: Janne Kauppila Saga Vera